Arvoisa rouva puhemies! Kyseessä on ulkomaalaislain muutos, jolla Maahanmuuttoviraston, poliisin ja Rajavartiolaitoksen työnjakoa ja yhteistyötä kehitetään. Kun tässä ulkomaalaislaista muutetaan yli 20:tä pykälää ja kyse on myös Ulkomaalaisviraston ja poliisin toiminnasta esimerkiksi käännytystilanteissa, niin toivon, että puhemies sallii tässä yhteydessä muutaman ajatuksen hyvin ajankohtaisista asioista, jotka tällä hetkellä ulkomaalaislain tiimoilta ovat esillä.
Ensimmäiseksi on kysymys Helsingin Sanomien kertomasta irakilaisperheen tapauksesta. On varmasti niin, että perheen kannalta on epäinhimillinen ja kohtuuton sellainen lopputulos, jossa perheen isä voisi jäädä Suomeen ja perheen äiti ja vielä alle kouluikäiset, pienet lapset joutuisivat Suomesta lähtemään. Tästä asiasta haluan vain korostaa kahta seikkaa: Ensimmäinen on se, että mehän emme tiedä kaikkea tähän asiaan liittyvää, koska nämä tiedot, jotka ovat tulleet julkisuuteen, ovat niitä tietoja, joita perhe on halunnut antaa julkisuuteen, kun taas Maahanmuuttovirasto ei tietystikään voi ei-julkisia asioita julkisuudessa käsitellä. Toinen seikka, jonka haluan tästä todeta, on se, että asian käsittely on kesken korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vaikka on aika luontevaa, että kansanedustajat voivat lausua tällaisesta oikeuslaitoksessa kesken olevasta asiasta mielipiteensä, niin ei olisi sopivaa, että esimerkiksi valtioneuvoston jäsenet, tai eduskunnan jäsenet muutoinkaan, lähtisivät painostamaan oikeuslaitosta yksittäistapauksessa.
Arvoisa puhemies! Poliittinen puoli liittyy siihen, että vihreät ovat tässä asiassa nostaneet profiilinsa sekä perinteisessä mediassa että sosiaalisessa mediassa erittäin korkeaksi ja ovat voimakkaasti arvostelleet maahanmuuttoviranomaisten menettelyä tässä tapauksessa. On syntynyt sellainen mielikuva — tai on ehkä synnytetty sellainen mielikuva — etteivät vihreät hyväksy nykyistä lakia, jonka pohjalta tätä asiaa käsitellään. Siksi katsoin aiheelliseksi kyselytunnilla muistuttaa ja haluan nytkin muistuttaa siitä, että tämä esillä ollut irakilaisperheen tapaus perustuu voimassa olevaan lakiin, joka on säädetty vuonna 2010, jolloin vihreät ovat olleet hallituspuolueena tätä lakiesitystä eduskunnalle antamassa, ovat eduskunnassa joka käsittelyvaiheessa — valiokunnassa, lähetekeskustelussa, ensimmäisessä käsittelyssä ja toisessa käsittelyssä — puoltaneet tätä hallituksen esitystä, eikä yksikään vihreä kansanedustaja ole tuolloin asettunut tätä lakiesitystä vastaan. Jos on syntynyt sellainen mielikuva, että vihreät vastustavat sitä lakia, jonka pohjalta tätä irakilaisperheen tapausta käsitellään, niin voi olla, että tänä päivänä vastustavat — en tiedä. Mutta se on ainakin fakta, että he ovat olleet itse tätä lakia säätämässä.
Toisessa ajankohtaisessa asiassa, jossa on paljon ollut esillä myös Maahanmuuttoviraston tulorajaharkinta ja muu harkinta, on kysymys siitä, miksi hallitus nyt esittää perheenyhdistämisedellytyksiä tiukennettavaksi. Ja tämä esityshän on ollut perustuslakivaliokunnassa ja on tällä hetkellä hallintovaliokunnan käsittelyssä. Mitä perustuslakivaliokunnan käsittelyyn tulee, niin kun jopa eräät korkeat virkamiehet, kuten lapsivaltuutettu, monet kansanedustajat ja useat toimittajat, ovat väittäneet, että tämä lakiesitys olisi vastoin Suomen solmimia kansainvälisiä sopimuksia, niin todettakoon nyt selvyyden vuoksi, että perustuslakivaliokunnan viikko sitten antaman yksimielisen — siis yksimielisen — lausunnon mukaan laki ei ole ristiriidassa sen enempää Suomen perustuslain kuin Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten, kuten lapsen oikeuksien sopimuksen tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen, kanssa. Tätä perustuslakivaliokunnan lausuntoa on ollut hyväksymässä muun muassa kansanedustaja Ville Niinistö eli vihreiden puheenjohtaja.
Miksi hallitus sitten esittää perheenyhdistämisen edellytyksiä tiukennettaviksi? On sanottu, että perheenyhdistäminen edistää kotoutumista. Tämä on minun mielestäni totta. Jos turvapaikan Suomessa saanut henkilö tai oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella saanut henkilö saa perheensä tänne, uskon, että se edistää henkilön kotoutumista. Mutta aivan varmaa on se, että kotoutuminen ei edisty hyvin, jos turvapaikanhakijoiden määrät nousisivat Suomessa sellaisiksi, että Suomella ei ole mitään todellisia edellytyksiä onnistua kotouttamisessa. Me pystymme toivottavasti hoitamaan viime vuonna syntyneen kymmenkertaisen turvapaikanhakijoiden määrän, vaikka nytkin on vaikeuksia esimerkiksi kuntapaikoissa. Mutta jos viime vuoden määrä olisi tämän vuoden määrä ja ensi vuoden määrä tai vaikka tuplaantuisi tai triplaantuisi siitä, niin on aivan varmaa, että se ei edistäisi näiden ihmisten kotoutumista vaan päinvastoin.
Sen vuoksi hallitus esittää näitä perheenyhdistämisen säädöksiä tiukennettaviksi, että koko muu Eurooppa liikkuu samaan suuntaan ja esimerkiksi Ruotsi, jossa vihreät ovat hallituksessa, on esittänyt tiukempia säännöksiä perheenyhdistämiseen kuin mitä Suomen hallitus nyt esittää. Mikäli Suomi jäisi tässä suhteessa selvästi houkuttelevammaksi maaksi muihin, vaikkapa Pohjoismaihin ja Pohjois-Euroopan maihin verrattuna, niin ei kai ole mitään syytä epäillä, etteivätkö turvapaikanhakijoiden määrät Suomessa nousisi hyvin korkeiksi. Siitä saimme esimakua viime vuonna, kun tuhannet, siis tuhannet irakilaiset tulivat halki koko Euroopan tänne pohjan perukoille Suomeen sen takia, että heillä oli se käsitys, että Suomesta saa helpommin oleskeluluvan ja Suomesta saa helpommin myös perheenyhdistämisen onnistumaan. Nythän näistä turvapaikanhakijoista taitaa olla peräti parisen tuhatta vapaaehtoisesti palannut, mikä ehkä kertoo myös siitä, että jokainen, joka tänne tulee hakemaan kansainvälistä suojelua, ei ole sen tarpeessa.
Puhemies! Lopuksi totean näistä lapsista. Lähes koko julkinen keskustelu ihmettelee sitä, miksi myös lapsille ollaan asettamassa toimeentuloedellytystä. Sehän vaikuttaa epäinhimilliseltä. Sehän vaikuttaa jopa järjettömältä. Se ei varmasti edistä näiden lasten kotoutumista Suomeen. Samassa keskustelussa nämä samat tahot toteavat, että on lapsen etu, että hän voi elää oman perheensä kanssa. Kun tämä ilmeisesti meidän kaikkien mielestä on lapsen etu, niin pitääkö meidän todella olla ylläpitämässä ja vahvistamassa sellaista järjestelmää, jossa lasten omat perheet lähettävät lapsensa rosvojen, ihmissalakuljettajien matkaan, vaaralliseen matkaan halki Afrikan, halki Lähi-idän, halki Euroopan Suomeen saakka, jotta perhe pystyisi perässä tulemaan Suomeen? Jos meidän järjestelmä on sellainen, että aina kun saat lapsen perille Suomeen, aina myös perhe yhdistetään lapsen perässä Suomeen, niin on kai aivan kiistatonta, että tällainen järjestelmä on omiaan kannustamaan perheitä vaikeissa olosuhteissa, vaikeissa maissa, Somaliassa, Afganistanissa, Irakissa ja muuallakin lähettämään nämä lapset yksin vaaralliselle, hengenvaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa, kohti Suomea. Haluammeko tällaista järjestelmää ylläpitää, joka tähän kannustaa? Hallituksen esityksen tarkoitus on se, että Suomi ei omalla toiminnallaan kannusta perheitä menettelemään tällä tavalla.