Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Minulla on ilo ja kunnia esitellä teille eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomus vuodelta 2016. Tämä on 97. oikeusasiamiehen kertomus, ja se on kaikkien aikojen paksuin. Kertomuksen laajentaminen ei kuitenkaan ole ollut tavoitteemme, päinvastoin eräitä kertomuksen jaksoja on lyhennetty ja tiivistetty, mutta kerrottavaa on ollut paljon. Suurin syy kertomuksen laajentumiseen on raportoiminen oikeusasiamiehen uusista kansainvälisiin sopimuksiin perustuvista erityistehtävistä. Näitä ovat vapautensa menettäneiden henkilöiden oikeuksien valvonta... [Hälinää — Puhemies koputtaa]
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
: Arvoisat edustajat, jossakin toisessa tilanteessa tuollainen hyrinä voisi olla ihan hyvä mutta tässä ei. Nyt on oikeusasiamiehellä puheenvuoro. Pyydän siirtämään keskustelut tuonne eteisen puolelle. Kiitos.
...ja vammaisten henkilöiden oikeuksien valvonta. Näihin tehtäviin liittyy myös kansainvälistä raportointia, ja olemme halunneet kertoa niihin liittyvästä toiminnastamme melko kattavasti.
Perinteiseen tapaan kertomuksen alussa on oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten puheenvuorot kunkin itse valitsemasta aiheesta.
Omassa puheenvuorossani käsittelen oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävien jakoa. Nostin tämän teeman lyhyesti esiin jo vuoden 2014 kertomuksen puheenvuorossani, ja sen jälkeen eduskunnan perustuslakivaliokunta on jo kahdessa mietinnössään todennut pitävänsä tärkeänä, että oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin työnjaon ja yhteistyön kehittämismahdollisuudet selvitetään. Kun tämä selvitystyö ei vielä ole käynnistynyt, tarkastelen puheenvuorossani aiempaa yksilöidymmin niitä syitä, joiden johdosta työnjaon kehittäminen olisi tarpeen.
Suomessahan on kaksi ylintä laillisuusvalvojaa, eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri, joilla on perustuslain mukaan sama toimivalta. Tästä laillisuusvalvojien tehtävien päällekkäisyydestä aiheutuu ensinnäkin hallinnollista ajanhukkaa, toiseksi kantelijoiden ja yleisön epätietoisuutta, kolmanneksi ratkaisukäytännön yhdenmukaisuuteen liittyviä ongelmia ja neljänneksi ratkaisukäytännön johdonmukaisuuteen liittyviä ongelmia ja vaaroja. Nämä haitat, ongelmat ja vaarat, joita olen puheenvuorossani selostanut tarkemmin, olisivat hyvin pitkälti poistettavissa kehittämällä nykyistä laillisuusvalvojien tehtävien jaosta annettua lakia. Mielestäni jokainen asiaryhmä tulisi tehtävienjakolaissa osoittaa pääsääntöisesti jommankumman laillisuusvalvojan käsiteltäväksi, jolloin päällekkäisyys pitkälti poistuisi. Nykyinen kahden ylimmän laillisuusvalvojan päällekkäinen järjestelmä ei ole kansalaisten ja yhteiskunnan kannalta tehokkain eikä tarkoituksenmukaisin.
Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja käsittelee puheenvuorossaan kysymystä siitä, kuka voi ja kenen tulisi päättää hyvityksestä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta ovat pitäneet asianmukaisena, että ylimmät laillisuusvalvojat voivat tehdä hyvitysesityksiä tilanteissa, joissa yksilön oikeuksia on loukattu mutta joissa loukkausta ei enää voida poistaa tai korjata. Nykytilanne on kuitenkin ongelmallinen. Ensiksikin hyvitysjärjestelmältä puuttuu selkeä lainsäädännöllinen pohja. Vanhan vahingonkorvauslainsäädännön aukkoja on paikattu erityislaeilla ja kehittämällä oikeuskäytäntöä muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin perustuen. Toiseksi hyvitysvaatimusten suuri määrä voi tukkia ylimmän laillisuusvalvonnan. Kun perustoimeentulotuen myöntäminen siirrettiin kunnilta Kansaneläkelaitokselle vuoden 2017 alussa, käsittelyn viivästymisestä suoritettiin hyvitystä lähes 150 000 asiakkaalle. Oikeusasiamiehen kanslia ei olisi tällaisesta tehtävästä suoriutunut, ja siksi oli järkevää, että hyvitykset hoidettiin suoraan Kelasta aiemmassa hyvityskäytännössä tehtyjä linjauksia noudattaen. Kolmas vaara on sattumanvaraisuus. Jos kantelija ylimmän laillisuusvalvonnan sijasta valitsee hallinnon sisäisen kantelumenettelyn tai kantelee aluehallintovirastoon, hyvityksen saaminen voi olla epävarmaa. Näin myös yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta hyvityksestä tulisi säätää yksiselitteisesti lailla. Lainvalmistelua helpottaa se, että kotimaista oikeuskäytäntöä ja hyvitysratkaisuja on jo kertynyt. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan niiden pohjalta tulisi rakentaa aukoton ja yhdenmukainen hyvityssäännöstö.
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin käsittelee puheenvuorossaan sananvapautta. Vuonna 2016 Suomi juhli 250 vuotta sitten voimaan tullutta painovapausasetusta, jolla poistettiin ennakkosensuuri ja sallittiin yhteiskunnallinen, poliittinen sekä hallitsevien ryhmien kritiikki. Juhlavuoden lopulla käytiin keskustelua lehdistön ja poliitikkojen suhteesta. Keskustelu osoitti, että ilmaisun vapaus ja lehdistön vapaus ovat hauraita mutta vahvasti suojeltuja suomalaisessa yhteiskunnassa. Pienikin epäilys siitä, että näitä oikeuksia rajoitetaan, herättää kriittisen keskustelun, jolla on merkittävä rooli sen takaamiseksi, että saatavilla on riittävä valikoima vapaata ja riippumatonta tiedonvälitystä, joka edustaa monipuolisesti erilaisia näkökulmia.
Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi suosituksen lehdistön suojelusta ja toimittajien turvallisuudesta huhtikuussa 2016. Suosituksen mukaan jäsenvaltioiden tulee turvata tiedotusvälineiden riippumattomuus ja monimuotoisuus sekä julkisten mediapalvelujen taloudellinen ja institutionaalinen riippumattomuus ja kestävyys. Virkamiehet ja muut julkiset toimijat eivät saa vähätellä tai hyökätä toimittajien ja median puolueettomuutta, koskemattomuutta tai moraalia vastaan. He eivät myöskään saa millään tavoin pyrkiä vaikuttamaan siten, että toimittajat tai media luopuisivat ammatillisista standardeistaan tai etiikastaan.
Valvoessaan julkisten tehtävien hoidon lainmukaisuutta oikeusasiamies turvaa ihmisten luottamusta julkisen vallan käyttöön, demokratiaan ja oikeusvaltioon. Oikeusvaltiossa hallinnon, tuomioistuinten ja demokraattisten päätöksentekoelinten toiminnan ja laiminlyöntien tulee kuitenkin olla myös median ja yleisön valvonnassa. Yleisöllä on oikeus saada tietoa erityisesti juuri vallan väärinkäytöstä. Oikeusasiamies valvoo, etteivät viranomaiset rajoita sananvapautta, ja turvaa tiedotusvälineiden ja yleisön oikeuden saada niin paljon tietoa kuin vaarantamatta muita perusoikeuksia on mahdollista. "Puolustaessaan sananvapautta ja avoimuutta oikeusasiamies puolustaa myös oikeusvaltiota" — näin siis apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin tässä kertomuspuheenvuorossaan.
Arvoisa herra puhemies! Näiden puheenvuorojen jälkeen kertomuksessa on katsaus oikeusasiamiesinstituution toimintaan vuonna 2016. Siellä on muun muassa asiamääriä ja toimenpiteitä sekä erilaisia kotimaisia ja kansainvälisiä tapahtumia koskevia tietoja. Totean tässä vain sen, että kanteluiden määrä pysyi edellisen vuoden tasolla, eli saimme viime vuonna noin 5 000 kantelua. Kanteluita ratkaistiin saman verran. Vuodenvaihteessa vireillä ei ollut yhtään yli vuoden vanhaa kantelua. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että tämä tavoite saavutettiin nyt jo neljännen kerran peräkkäin. Kantelujen keskimääräinen käsittelyaika oli vain kolme kuukautta. Todettakoon, että tänä vuonna kanteluiden määrä on lähinnä Kansaneläkelaitosta koskevien kanteluiden takia noussut valtavasti. Olemme jo tähän mennessä saaneet noin 3 300 kantelua, joista Kelaa koskevia toimeentulotukikanteluita lähes 600, eli tänä vuonna tulee kaikkien aikojen suurin kantelumäärä.
Tarkastuksia tehtiin kertomusvuonna 115 kohteeseen. Mainittakoon, että hallinnollisessa suhteessa kertomusvuonna merkittävintä oli sähköisen asianhallintajärjestelmän käyttöönotto Oikeusasiamiehen kansliassa. Tämä tietojärjestelmähanke on ollut sikäli poikkeuksellinen, että se onnistui ja se toteutettiin suunnitellussa aikataulussa ja budjetti alittaen.
Kertomuksen seuraava pääjakso eli numero 3 käsittelee perus- ja ihmisoikeuksia. Tällainen jakso on kertomuksessa ollut perusoikeusuudistuksen voimaantulosta lähtien perustuslakivaliokunnan toivomuksen mukaisesti.
Tähän jaksoon on sisällytetty oikeusasiamiehen toiminta alussa mainitsemissani kansainvälisiin sopimuksiin perustuvissa erityistehtävissä. Näitä on ensinnäkin YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan mukainen kansallisen valvontaelimen tehtävä eli niin sanottu OPCAT-tehtävä. Kansallisen valvontaelimen tehtävässä on kysymys tarkastusten tekemisestä paikkoihin, joissa pidetään vapautensa menettäneitä henkilöitä. Korostan, että kysymys ei ole vain esimerkiksi vangeista tai poliisin säilytystiloissa olevista henkilöistä vaan myös esimerkiksi vanhuksista, lapsista, psykiatrisista potilaista ja kehitysvammaisista henkilöistä. Toinen erityistehtävä perustuu YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehtyyn yleissopimukseen, joka tuli voimaan Suomessa kertomusvuonna. Oikeusasiamies toimii yhdessä Ihmisoikeuskeskuksen ja sen ihmisoikeusvaltuuskunnan kanssa sopimuksen tarkoittamana rakenteena, jonka tehtävänä on edistää, suojella ja seurata vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista.
Edellisen vuosien tapaan perus- ja ihmisoikeusjaksossa on myös kerrottu oikeusasiamiehen perus- ja ihmisoikeusmandaatista ja Ihmisoikeuskeskuksesta ja sen toiminnasta. Ihmisoikeuskeskushan antaa oman kertomuksensa, mutta se ei ole valtiopäiväasiakirja eikä sitä käsitellä eduskunnassa samalla tavoin kuin oikeusasiamiehen kertomusta.
Edelleen tässä jaksossa on kerrottu puutteista ja parannuksista perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa sekä oikeusasiamiehen hyvitysesityksistä ja sovinnolliseen ratkaisuun johtaneista asioista. Nämä asiat ilmentävät Oikeusasiamiehen kansliassa omaksuttuja toimintatapoja, joilla ihmisiä voidaan auttaa pääsemään oikeuksiinsa.
Jaksossa käsitellään myös vuoden perus- ja ihmisoikeusteemaa. Meillä kertomusvuoden teemana oli oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.
Edelleen jaksoon sisältyy oikeusasiamiehen perusoikeuskannanottoja, jotka perustuvat kertomusvuonna ratkaistuihin kanteluihin tai omiin aloitteisiin.
Lopuksi jaksossa on käsitelty kaikki kertomusvuoden valitukset Suomea vastaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Ilahduttavaa on, että ihmisoikeustuomioistuin antoi kertomusvuonna yhden ainoan Suomea koskevan langettavan tuomion. Siinä todettiin sananvapauden loukkaus.
Neljäntenä jaksona on kaikkein laajin hallinnonalakohtainen tai asiaryhmittäinen jakso laillisuusvalvonnassa tehdyistä havainnoista. En tässä yhteydessä mene niihin lähemmin.
Arvoisa herra puhemies! Tässä oli esittelypuheenvuoroni. Toivon, että tämä kertomus antaa eduskunnalle mahdollisuuden arvioida paitsi oikeusasiamiehen toimintaa myös lainsäädännön ja julkisen hallinnon tilaa sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. — Kiitos.