Arvoisa puhemies! Vanhustenhoidon kokonaistilanne on maassamme monin paikoin hälyttävä. Palvelujen määrää ja laatua ei ole saatu lisättyä tarpeen mukaan. Vanhustenhoito ontuu niin laitoksissa kuin kotihoidossakin. Resursseja on liian vähän. Hoitajamitoitus on liian pieni tarpeeseen nähden, hoitajat väsyvät, eikä haamuhoitajista, toisin sanoen työlistoille ilmestyneistä nimistä, jotka eivät oikeasti ole paikalla työtä tekemässä, ole mitään apua. 

Elokuun budjettiriihessä hallitus valitettavasti sivuutti tyystin vanhustenhoidon heikon tilanteen. Kysyisinkin asianosaisilta ministereiltä: voimmeko nykyisessä tilanteessa taata inhimillisen ja arvokkaan vanhuuden, kuinka laiminlyönteihin puututaan ja miten valvontaa tullaan lisäämään? 

Arvoisa puhemies! Laajaan kysymykseen vastaus: Ensinnäkin lainsäädännöllä. Eduskunta teki viime vaalikaudella erinomaisen pohjan suomalaisten ikääntymiselle vanhuspalvelulain muodossa. Minusta tuo laki on monilta osin hyvä, samoin laatusuositukset, jotka ohjaavat kuntien käytännön toimintaa, ja niitä on moneen otteeseen päivitetty. 

Lisäksi tiedostamme, että kuntien taloustilanne on parempi kuin pitkään pitkään aikaan. Eli tältä osin valtioneuvoston jäsenenä kysymykseen vastaaminen: tämän talon puitteissa ja hallituksen rahanjaon näkökulmasta, kuntien talouden tukemisen näkökulmasta, asioiden pitäisi olla paremmin. 

Joudun valitettavasti yhtymään vähintään yksittäistapausten osalta tilannekuvaan, jonka te, edustaja Tanus, puheenvuorossanne maalasitte. Se ei onneksi ole koko totuus. Mutta tältä osin totean, että lainsäädännön ja kuntien taloustilanteen pitäisi mahdollistaa ikäihmisten parempi kohtelu, ja siltä osin jatkan mielelläni vuoropuhelua suomalaisen kuntakentän kanssa siitä, että henkilöstönkin jaksaminen voidaan paremmin turvata.