Arvoisa puhemies! Asunnottomat ovat sivistysvaltiolle häpeäpilkku. Meille kanssaihmisille he ovat hauraita lähimmäisiä. Viime viikolla asunnottomien kohtalo nousi otsikoihin, kun Oulussa asunnottomia ihmisiä verrattiin ajattelemattomasti ja moukkamaisesti roskiin kadulla. Asunnottomat ovat ihmisiä varmaankin kaikkein heikoimmassa asemassa. He kärsivät muun muassa päihde- ja mielenterveysongelmista. Sen sijaan, että me keskitymme ajattelemattomasti ja moukkamaisesti heitettyyn kommenttiin, meidän tulisi keskittää katse asunnottomien ihmisten auttamiseen. Kysynkin vastaavalta ministeriltä: minkälainen kehitys asunnottomien määrässä on havaittavissa, ja mitä asunnottomuudelle on tehty tai voidaan tehdä? 

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Torvisen esille ottama kysymys on äärimmäisen tärkeä, koska tässäkin salissa usein keskustellaan siitä, ketkä ovat yhteiskunnan heikko-osaisimpia, ja varmasti asunnottomat ovat lähes laidasta laitaan meidän yhteiskunnan heikko-osaisimpia. 

Edustaja kysyi sitä, miten asunnottomuutta on hoidettu ja minkälaisia tuloksia sillä on saatu. Olen tietysti tyytyväinen siihen, että asunnottomien määrä on tälläkin vaalikaudella alentunut. Itse asiassa Suomi taitaa olla ainoita EU-jäsenmaita, joissa tämä kehitys on mennyt tähän suuntaan, että asunnottomille on saatu koteja, ei pelkästään tilapäisiä suojia pään päälle vaan ihan oikeita koteja. Suomessa on periaate, että asunto ensin: ensiksi pyritään varmistamaan se, että todellakin ne seinät ja katto ovat ihmisen ympärillä. Sitten tulevat mukaan sosiaalitoimen muut tuet, jotta ihmisen elämää pystytään kokonaisvaltaisesti korjaamaan. Tätä työtä hallitus tekee päivittäin.