Arvoisa puhemies! Kansaneläkelaitoksessa tutkitaan paljon ja ansiokkaasti köyhyyttä, syrjäytymistä ja tuloerojen kasvua. Se, joka osaa kulkea Kelasta maksettujen eurojen perässä, näkee, millainen on Suomi hyvine ja huonoine puolineen näinä päivinä. 14 miljardia maksettua euroa kertoo paljon siitä, kuinka kansalaiset elävät. Etuuksista eniten kasvoivat edellisvuoteen verrattuna työttömyysturvaetuudet, noin 15 prosenttia. Kun näitä tietoja vertaa Työllisyyskatsauksen tilastotietoihin, voi todeta paitsi kokonaistyöttömyyden kasvaneen myös nuorten ja pitkäaikaistyöttömien tilanteen vaikeutuneen — vaikka näiden ryhmien pitäisi työvoimapalvelulainkin mukaan olla erityisiä kohderyhmiä, joiden tilanteen parantamiseen satsataan pelimerkkejä ja palveluita muita enemmän. Tai näin ainakin pitäisi tehdä.
Nuorten syrjäytymiseen liittyen Kelan valtuutetut ovat ottaneet kantaa tietojenanto- ja saantioikeuteen. Valtuutetut toivovat, että Kelalle säädettäisiin velvollisuus antaa oma-aloitteisesti hallussaan oleva 15—28-vuotiaita koskeva tieto tulottomista asumistuen saajista. Tiedot voitaisiin luovuttaa työ- ja elinkeinotoimistoille sekä etsivää nuorisotyötä hoitaville viranomaisille. Myös nuorisolakiin halutaan tehdä samansuuntaiset muutokset.
Arvoisa puhemies! Mitä samassa Kelan toimintakertomuksessa sitten todetaan Kelan tutkimustyön keskeisistä havainnoista vuodelta 2014? Työelämään osallistumisen vahvistaminen -osiossa todetaan aika tylysti, että nuorten yhteiskuntatakuun positiiviset vaikutukset työllisyyteen jäivät vähäisiksi ja jos niitä oli, ne kohdistuivat ammatillisen koulutuksen suorittaneisiin nuoriin.
Puhemies Maria Lohela
:Edustaja Mustajärvi, odotatteko hetken. — Pyydän edustajia siirtämään nämä keskustelut tuonne salin ulkopuolelle, jotta kuullaan täällä, mitä puhuja sanoo. — Olkaa hyvä, jatkakaa.
Hälyttävää on, että aktivoinnin lisäys ei kohdistunut kaikkein vaikeimmassa tilanteessa oleviin nuoriin. Nuorten yhteiskuntatakuu on ollut voimassa jo kymmenen vuotta. Siinä ajassa olisi pitänyt kyllä löytää paremmat konstit ja löytää tuen tarpeessa olevat nuoret ja myös vaikuttavia toimenpiteitä. Yllättävää Kelan tutkimusten mukaan oli se, että työttömyyden päättäneet kouluttamattomat nuoret eivät kuitenkaan hakeutuneet koulutukseen. Arvioni mukaan suurin ongelma nuorten syrjäytymisen torjunnassa on sekä henkilöresurssien että määrärahojen puute. Mitä vaikeammassa asemassa nuori on, sitä enemmän tarvitaan henkilökohtaista palvelua ja raskaita toimia, joiden yksikkökustannukset ovat korkeita, mutta se on vaikuttavuuden hinta. Vielä kalliimmaksi tulee se, jos nuori ei koskaan pääse kiinnittymään työelämään. Ja tässä kohtaa on mainittava, kun on esitetty kaikenlaisia leikkauksia työttömille — on sanottu muun muassa, että ansiosidonnaisen turvan lyhentäminen lisää aktiivisuutta ja työpaikkoja — että nuorillahan on ollut jo pidemmän aikaa sadalla päivällä lyhennetty ansiosidonnaisen kesto ja se ei ole millään lailla parantanut nuorten työttömien asemaa, ei ole lyhentänyt työttömyysjaksoja eikä lisännyt työpaikkoja. Päinvastoin nuorisotyöttömyys on koko ajan pahentunut.
Lisäksi kuluvan vuoden aikana olemme saaneet hälyttäviä viestejä työpajoista. Vaikka nuorelle olisi löydetty mielekäs toimenpiteitten ketju, ei määrärahoja ole löytynyt työllistämiseen tai rahojen käyttö on estetty hallinnollisella säätelyllä.
Arvoisa puhemies! Viimeinen Työllisyyskatsaus on korutonta kertomaa myös nuorten osalta. Heinäkuun lopussa nuoria työttömiä oli 57 000. Kasvua edellisvuodesta oli 5 000 henkeä, eli 10 prosentin kasvu vuoden aikana. Laajalla työttömyyden käsitteellä — eli työttömät ja toimenpiteissä olevat mukaan luettuna — työttömien määrä on jo liki 500 000 henkeä. Siitä voi päätellä paitsi talous- ja työllisyyspolitiikan epäonnistuneen myös sen, että aktiivinen työllisyyspolitiikka on laiminlyöty. Lisätalousarvion ja ensi vuoden varsinaisen talousarvion pelimerkit työllisyyden hoidossa ovat mitättömän pienet. Ja mikäli niitä ei oleellisesti lisätä, voidaan Suomen, muista Pohjoismaista poiketen, katsoa luopuneen kokonaan pohjoismaisesta aktiivisesta työllisyyspolitiikasta ja sen tavoitteista.