Arvoisa puhemies! Kyseessä on Suomen yksityismetsätalouden kannalta jälleen yksi merkittävä laki eli Kemera-lakiluonnos. Valiokuntakäsittelyn pohjaksi muutama ajatus.
Ensinnäkin, on todella harmillista, että varojen puutteen vuoksi nyt jo joudutaan Kemeran työlajeja karsimaan ja tukitasoja laskemaan. On selvää, että tämä heikentää osaltaan työllisyyttä ja tulevia hakkuumahdollisuuksia.
Muutama kommentti ihan pykäläkohtiin, eli ensinnäkin lakiehdotuksen 3 §, kilpailuttaminen, ei minusta ole oikein selkeästi kirjoitettu. Tuen saajan tulee pyytää riittävä määrä tarjouksia. Asetuksella ilmeisesti ajatellaan tätä tarkennettavan, mutta maanomistaja ei ole tähän tottunut ja se jää helposti tekemättä. Eli katson, että tämä pitäisi kirjoittaa ikään kuin selkokielellä, mitä tämä tarkoittaa. Mielestäni tätä ei laissa tarvittaisi lainkaan, koska hankkeet ovat pääsääntöisesti pieniä ja tukimäärät vielä pienempiä useimmiten. Tämä kohta on omiaan vähentämään tehtävän työn määrää.
Lakiehdotuksen 8 § rajaa maanomistajan oman työn tuen ulkopuolelle kunnostusojituksessa, tienrakennuksessa ja kunnostuslannoituksessa. Kuitenkin esimerkiksi vaikkapa pienten boorilannoitusten tekeminen onnistuu usein paremmin omatoimisesti. Tämä on pieni asia, mutta jollekin metsänomistajalle hyvin tärkeä.
Lakiehdotuksen 22 §, tuen hakeminen. Taimikon varhaishoidolle ja nuoren metsän hoidolle vaaditaan edelleen hakemus ennen työn aloittamista. Toteuttamisilmoitus riittäisi erinomaisen hyvin, kuten oli edellisessä Kemera-laissa. Pienten tukimäärien kahteen kertaan vaadittava paperisota lisää aivan turhaan byrokratiaa ja kustannuksia. Hallinnolliset kustannukset usein ovatkin suuremmat kuin tuen määrä.
Juurikäävän torjuntakustannus, noin 1,5 euroa per hakattu kuutiometri, on kova isku kannattavuudelle, metsätalouden kannattavuudelle. Esimerkiksi Kainuussa se tarkoittaa useamman miljoonan euron tulonvähennystä metsänomistajan tuloissa. Vaikka laissa kantokäsittely on hakkaajan velvollisuus, lopussa se otetaan kuitenkin kantohinnasta. Esimerkiksi ensiharvennusleimikon kantohinnasta, 8—10 euroa motti, kustannus on lähes viidennes. Pitäisi siis harkita asiaa uudelleen, sillä pelkona on se, että ensiharvennukset jäävät hakkaamatta.
Nuoren metsän hoitokohteitten rankojen keruutuki on laskenut kuitupuun hinnan alas, eli tuki on menossa hyvin kannattavaa kuitupuun jalostusta tukemaan. Runkolukuvaatimusten nousu ei poista tätä ongelmaa. Ensiharvennukselta hakattua kuitupuun läpimittaista parrua ei lasketa kertymään mukaan, jolloin tuki valitettavasti jää saamatta. Tästä seuraa se, että sahat eivät saa parrua, kuitupuun ylitarjonta pahenee, hoitoala supistuu ja rahavirrat sekä työllisyys heikkenevät, eli tämä vaikutus ei todellakaan ole myönteinen.
Puhemies! Sitten tähän metsätuholakiehdotukseen. Juurikäävän torjunnan ulottaminen muun muassa Kainuuseen ja Pohjois-Pohjanmaalle koetaan kyllä aika tavalla hätävarjelun liioitteluna. Ainakin samat määrät Etelä-Suomen kanssa tuntuvat metsänomistajista jopa kyykyttämiseltä. Juurikäävän torjunta onnistuu monitoimikoneen hakkuulaitteeseen tehtävän investoinnin ja lisätyön kautta koneellisesti konehakkuissa, mutta näyttää, että kantokäsittely tulisi lakiehdotuksen mukaan tehdä moottorisahahakkuissakin. Moottorisahahakkuissa se tulisi ehdottomasti poistaa. Se on isotöinen ja jopa mahdoton toteuttaa kantojen jäädessä hakkuutähteitten alle.
Arvoisa puhemies! Näillä sanoilla.