Arvoisa rouva puhemies! Yleisradion toimintaympäristö on nopeassa muutoksessa. Tiedon ja kaikenlaisen informaation digitalisaatio avaa koko ajan kehittyvän ic-teknologian mahdollistamia uusia välineitä informaation käsittelyyn ja jakeluun. Muutos näkyy paitsi loistavana mahdollisuutena, myös erityisen suurena haasteena kaupallisen median puolella. Perinteinen printtimedia menettää asemiaan. Alan toimijat ovat kuumeisesti miettineet keinoja hankkia tilaaja- ja mainostuloja nettipohjaisista julkaisuistaan. Kun mainosmarkkinoiden tilanne talouden matalasuhdanteen johdosta on samaan aikaan alavireinen, on seuraukset nähty laajoina henkilöstövähennyksinä kaupallisissa yhtiöissä niin printti- kuin sähköiselläkin puolella. Sähköisen median selviytymistaisteluun oman kivuliaan lisänsä tuo kansainvälisten viihdejättien tulo suomalaistenkin kuluttajien ulottuville.  

Suomalaisen kulttuurin ja kotimaisen journalismin kannalta kehityssuunta ei näytä valoisalta. Aika näyttää, onnistutaanko nettipohjaisiin julkaisuihin löytämään sellainen maksullisten sisältöjen ja mainosmyynnin yhdistelmä, joka ylläpitää kotimaisen kulttuurin ja journalismin erityisasemaa ylitse vyöryvän kansainvälisen tarjonnan paineessa. Hallintoneuvoston näkemys on, että suomalaiset tarvitsevat Ylen ohella monipuolisen ja moniarvoisen kaupallisen median. Monipuolinen mediakenttä on paras tae sananvapauden laajalle toteutumiselle.  

Tässä kaupallisen median vaikeassa asetelmassa Yleisradion merkitys korostuu. Vakaan rahoituksensa turvin Yle kykenee panostamaan sisältöihin ilman pohdintaa taloudellisesta kannattavuudesta. Ylellä on suomalaisessa mediakentässä erityisasema. Se ei kilpaile tilaajista, eikä se saa hakeutua etsimään tuloja mainosmarkkinoilta. Hallintoneuvoston näkemys on, että kilpailun puuttuminen ei saa merkitä sitä, että Yle ei lainkaan uudistuisi tai kehittäisi toimintojaan.  

Vuosi 2014 oli Ylessä vahva kehittämisen ja toimintaa uudistavien muutosten vuosi. Yleisön median käyttötavat muuttuvat kiihtyvällä tahdilla. Yle pyrkii vastaamaan tähän vahvistamalla verkko-osaamistaan niin sisällöissä, palveluissa kuin jakeluissakin. Yle Areenan asemaa on edelleen vahvistettu sisältöjen jakelukanavana. Yleisö löytää Areenasta sisältöjä silloin kun haluaa ja pystyy seuraamaan niitä erilaisista päätelaitteista. Perinteiset broadcast-lähettämiseen perustuvat televisio ja radio ovat edelleen pääasiallinen Ylen sisältöjen jakelutie, mutta nopein kasvu on nettipuolella. 

Strategian painottuminen verkkojakelun kehittämiseen näkyi kertomusvuonna Ylessä laajoina yt-neuvotteluina. Yt-neuvotteluissa oli lähes kolmannes henkilöstöstä, toistatuhatta henkeä. Toimintoja organisoitiin uudelleen, ja monien tehtävät muuttuivat. Lähinnä teknologiapuolella päädyttiin myös irtisanomisiin, kun toimintojen tehostaminen sitä edellytti. Irtisanomisten määrä jäi lopulta pienemmäksi kuin aluksi arvioitiin. Vakituisia työsuhteita jouduttiin lopettamaan 67 pelätyn 180:n sijasta. Tämä vastasi hallintoneuvoston toivetta siitä, että muutoksessa tulisi tarkoin tutkia mahdollisuudet henkilöstön uudelleen kouluttamiseen. 

Ylen lisääntynyt läsnäolo netissä toteuttaa yhtiön strategista tavoitetta palvella kaikkia suomalaisia. Vaikka Ylen ei taloutensa takia tarvitse etsiskellä suuria yleisöjä, edellyttää Yle-veron legitimiteetti, oikeutus, että jokainen Yle-veron maksaja voi löytää jotain itselleen merkityksellistä Ylen tarjonnasta ja Ylen käyttämiltä jakelukanavilta. 

Ylen kehittämisessä merkitystä on yleisöpalautteella. Uusi teknologia mahdollistaa aikaisempaa helpommin yleisön osallistumisen ohjelmiin ja niiden kehittämiseen. Ylen mandaatti verkossa perustuu lakiin yleisradio-osakeyhtiöstä, jossa määritellään Ylen tehtävä. Tuon lain7 §:ssä todetaan: "Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.” 

Arvoisa puhemies! Suomalaisten suhdetta Yleen selvittelevässä tutkimuksessa kävi ilmi, että 87 prosenttia suomalaisista luottaa Yleisradioon erittäin paljon tai melko paljon. Enemmistö on sitä mieltä, että Yle on hoitanut julkisen palvelun tehtävänsä hyvin tai erittäin hyvin. Yhä useampi kokee, että Yle on tärkeä yhteiskunnalle ja että sillä on merkitystä myös omassa median käytössä. 

Kertomusvuoteen sisältyi isoja urheilutapahtumia. Talviolympialaiset ja jalkapallon MM-kisat rasittivat yhtiön taloutta niin, että viime vuoden tulos on vajaat 5 miljoonaa euroa tappiollinen. Sovitun talouslinjauksen mukaisesti talous tasapainottuu jälleen vuosina, jolloin mittavia ja esitysoikeuksiltaan kalliita urheilun suurtapahtumia ei ole ohjelmistossa.  

Osana julkisen palvelun tehtävää ovat olleet uudet avaukset yhteiskunnallisten sisältöhankkeiden puolella. Tällaisia ovat olleet muun muassa vanhustenhoitoon paneutunut Hoivakoti kuntoon -ohjelmasarja ja saariston ongelmia käsitellyt Fixa skärgården. Ohjelmien tekotapa on mahdollistanut yleisön aikaisempaa vahvemman osallistumisen ohjelmien toteutukseen. Merkittävä satsaus yhteiskunnallisen tuotannon puolella oli keväällä 2014 toteutettu eurovaaliehdokkaiden vaaligalleria, jossa jokainen ehdokas haastateltiin nettijakelussa katsottavaksi. Samaa konseptia sovellettiin menestyksellisesti myös kuluneen kevään eduskuntavaaleissa. Hanketta voi pitää demokratian ja tasa-arvon kannalta merkittävänä: jokainen ehdokas sai maksutta neljä minuuttia aikaa päämedian nettisivuilla. 

Yleisradio on kertomusvuonna toteuttanut hallintoneuvoston vahvistamaa strategiaa. Yhtiö on lisännyt panostuksia vähemmistökielten ja erityisryhmien palveluihin. Saamenkielistä ohjelmatarjontaa on lisätty: ohjelmia lähetetään nyt kaikilla saamen kielillä. Televisio-ohjelmien tekstitystä on kasvatettu ja näin vahvistettu kuurojen kieliryhmän perusoikeuksien toteutumista. Strategiansa mukaisesti Yle on kasvattanut hankintoja kotimaisilta riippumattomilta tuotantoyhtiöiltä. Hankintojensa kautta Yle toteuttaa tehtäväänsä kotimaisen kulttuurin vahvistajana. Ylellä on tärkeä rooli isona elokuvan, draaman ja kulttuurin alueen tuotantojen ostajana. Hallintoneuvosto on pitänyt tätä tärkeänä keinona vahvistaa kotimaista kulttuuria, jonka on työlästä kilpailla isolla rahalla tehdyn kansainvälisen viihteen kanssa. 

Arvoisa puhemies! Hallintoneuvoston tärkeimpiin vuosittaisiin päätöksiin kuuluu Yleisradion hallituksen valitseminen. Olemme pyrkineet siihen, että vuosittain hallituksessa vaihtuu yksi tai kaksi henkilöä. Näin turvataan sekä uusiutuminen että jatkuvuus. Kertomuskauden päättyessä hallituksen puheenjohtajan, vuorineuvos Kari Neilimon runsaan kuuden vuoden mittainen kausi puheenjohtajana päättyi. Hallintoneuvoston käsityksen mukaan Neilimon ansiot Ylen hallinnon, organisaation ja johtamisen kehittämisessä ovat merkittävät. Uudeksi hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson. 

Arvoisa puhemies! Hallintoneuvosto jättää kertomuksensa eduskunnan arvioitavaksi. Kertomuksen liitteenä on saamelaiskäräjien lausunto. 

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia hallintoneuvoston puheenjohtajalle erinomaisesta esittelystä. Kyllähän Yleisradion kohdalla kaikista tärkeintä on kuitenkin nämä julkisen palvelun tehtävät. Ylellä on paljon hyviä sisältöjä, on verkossa, on radiossa, on televisiossa, mutta kyllä kuitenkin alueellinen kattavuus ja erilaiset erityisryhmät, myös kieliryhmät, heidän viestinnästään ja ohjelmatarjonnastaan huolehtiminen, se on kuitenkin minusta kaikista tärkeintä. Kyllä Ylen verkkopalveluita voi erityisesti kehua, erityisesti Ylen Areenaa, niin kuin tässä tulikin jo esittelypuheenvuorossa esille. 

Arvoisa puhemies! Yle-veroa sivuttiin hieman tuossa toimintakertomuksen esittelyssä, ja Yle-veron kohdalla aika paljon palautetta olen saanut siitä, että yritykset kokevat Yle-veron aika hankalana ihan jo tästä byrokratianäkökulmasta. Monet kirjanpitäjät ja monet tilintarkastajat myös kritisoivat, ja tässä on vähän epäselvyyttä siinä, kuinka se tulisi sinne kirjata. Tässä täytyy nyt miettiä, kun on käynnistetty tällainen yli puoluerajat ylittävä byrokratian purkaminen, että miten tämä Yle-verokin voitaisiin sitten näitten yritysten ja yhteisöjen kohdalla sovittaa. 

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvänä pidän myös sitä, että hallintoneuvostossa on otettu huomioon myös kaupallinen media. Me tarvitsemme edelleen eläviä maakuntalehtiä, eläviä paikallislehtiä, ja meidän pitää pitää myös ihan markkinatalouden ehdoilla toimiva julkinen sana elossa, ja minusta tämä on kaiken a ja o, mikä tulikin esille, suomalaisen journalismin puolustaminen. Itse toivoisin ja varmaan jokainen kansanedustaja toivoo, että entistä enemmän satsattaisiin uutisten laatuun, juttujen laatuun, eikä siihen nopeuteen, niin että välillä on jopa kirjoitusvirheitäkin siellä. 

Arvoisa puhemies! Myös minä puoleltani yhdyn niihin kiitoksiin, joita tässä edellä esitettiin hallintoneuvoston puheenjohtaja, edustaja Kantolalle. Yleisradion rooli on äärimmäisen tärkeä meidän monipuolisessa, moniarvoisessa tiedonvälityksessämme, ja on tärkeää, että Yleisradion hallintoneuvosto suorittaa oman tehtävänsä Yleisradion toiminnan ohjaajana ja myös valvojana, ja sitä työtä hallintoneuvosto on tehnyt. 

Niin kuin hallintoneuvoston puheenjohtaja, edustaja Kantolan kertomat luvut valaisevat, Yleisradio on pärjännyt tässä erittäin kovassa mediamyllerryksessä hyvin. Se on monipuolinen sisältö, se on kyennyt elämään myös tässä uudessa ajassa, se on vahvasti verkossa läsnä ja on läsnä siellä, missä ihmiset päivittäistä tietoa tarvitsevat. Ohjelmilla on vankka katsoja-, kuuntelija- ja lukijakuntansa, ja myös Yleisradion luotettavuus on säilynyt korkealla tasolla. Nämä ovat kaikki erinomaisen tärkeitä asioita. 

Sitten on syytä olla jossain määrin huolissaan siitä julkisen keskustelun yhdestä piirteestä, että kun mediamyllerrys on kova ja myös nämä talouden reunaehdot ovat kaikille alan toimijoille kovat, niin on tullut useita sellaisia puheenvuoroja, joissa nähdään, että lehtien tai kaupallisen television tai radion toimintaolosuhteissa jotenkin helpottaisi se, jos Yleisradiota kurjistettaisiin mahdollisimman paljon. Pidän tätä kovin ikävänä ajattelutapana. Se, että kurjuutta levitetään joka suhteessa — ja sitä kautta, kun resursseja leikataan joka puolelta, huono journalismi yleistyy— ei voi olla moniarvoisen tiedonvälityksen eikä suomalaisen yhteiskunnan etu. 

Yleisradion tehtävä julkisen palvelun laitoksena on erittäin tärkeä, ja samalla se pitää myös positiivista rimaa yllä kaikkien toimijoiden osalta. Erityinen merkitys on sillä, että Yleisradio käyttää näitä voimavarojaan kaikkien väestöryhmien palvelemiseen, mutta myös sen varmistamiseen, että ohjelmien taso on korkea ja, mitä tulee esimerkiksi uutisvälitykseen ja ajankohtaisohjelmiin, että niiden luotettavuus säilyy korkealla tasolla. 

Merkitystä on myös sillä, että Yleisradion asiat hoidetaan eduskunnan toimesta — hallintoneuvoston rooli on tässä tärkeä — ja että Yleisradiosta ei missään olosuhteissa tehdä minkään hallituksen viestintäkanavaa eikä äänitorvea. Tiedämme maailmalta, että usein syntyy houkutus hallituksille siihen, että jos voitaisiin tämä kansallinen radioyhtiö jotenkin saada kepin nokkaan ja sitten sitä kautta saada kulloisenkin hallituksen viestiä perille. On ollut hyvä perinne Suomessa, että vaikka hallitukset vaihtuvat, niin Yleisradion asioiden hoito on täällä eduskunnassa. Se on hallintoneuvostolla ja se on eduskunnalla, ja eduskuntaryhmillä on ollut tärkeä osuus silloin, kun lainsäädäntöä on muokattu. Tiedossa on, että hallitus on nyt hallitusohjelmaneuvotteluissaan tehnyt päätöksen, että Yleisradion asemaa, tehtäviä ja ilmeisesti Yleisradiota koskevaa lainsäädäntöä jälleen kerran katsottaisiin. 

En tiedä, mitä tarpeita tässä taustalla on, koska tämä yleisradiolakihan on varsin tuore laki ja se on erittäin huolellisessa valmistelussa tehty. Sen valmisteluhan alkoi jo edellisellä, vuoden 2007 vaalikaudella, ja sitten ministeri Kiuru vei sen maaliin vuonna 2011 alkaneella hallituskaudella. Jos tarpeita on, niin ne on syytä arvioida, ja tärkeätä on, että tämä arviointi tapahtuu avoimesti ja demokraattisella tavalla ilman, että tähän sisältyy mitään erityisiä etukäteen tehtyjä ratkaisuja esimerkiksi hallituksen toimesta. 

Samalla kiinnitän huomiota siihen, että on merkitys sillä, että tämä meidän valvontajärjestelmämme ja Yleisradion päätöksenteko toimivat oikein. Yleisradiossahan ongelmana ei ole valvojien määrä. Valvojia on todella paljon. Meillä on hallintoneuvosto, meillä on tietenkin hallitus Yleisradion operatiivista toimintaa johtavana elimenä. Sitten meillä on Viestintävirasto, sitten meillä on liikenne- ja viestintäministeriö, ja sitten meillä on vielä lisäksi eduskunnan liikennevaliokunta ja eduskunta. Taisi olla niin, että tähän tuli vielä jokin yksi valvoja lisää, tämmöinen, oliko jokin asiamiespohjainen, joka vielä tehtiin, niin että kyllä välillä käy sääliksi Ylen johtoa, kun se kiertää näissä eri elimissä kertomassa, mitä Yle on tekemässä.  

En usko, että meidän moniarvoiselle tiedonvälityksellemme olisi hyväksi se, että Yleisradion siipiä leikattaisiin, että siltä kiellettäisiin toiminta jollakin alueella, koska jos näin tehdään, niin sitten aikaa myöten se tarkoittaa sitä, että yleisöt vähenevät ja sitä kautta koko yhtiön legitimiteetti heikkenee.  

Mutta kun puhun tästä hyvästä hallinnosta, niin otan siihen liittyen yhden esimerkin, joka itseäni kyllä vähän kummastutti. Se oli Yleisradion alihankintana tehty ohjelmasarja tuon SuomiAreenan yhteydessä vuosi sitten kesällä. Siinä yhteydessä kävi sitten ilmi, että kun tämän ohjelmasarjan sisältöön oltiin tyytymättömiä, niin oli tullut erilaista valitusta Yleisradion johdolle asioista ja että tähän ohjelmaan ohjelman tekijöiden antaman tiedon mukaan, sen sisältöön ja ohjelman tekotapaan, oli puututtu myös Yleisradion hallituksesta käsin.  

Pidän täysin sopimattomana sitä, että Yleisradion hallituksessa olevat henkilöt ryhtyisivät itse omaan työsuhteeseensa perustuvissa asioissa soittelemaan Yleisradion johdolle ja esittämään vaatimuksia, millaisia ohjelmia tai millä tavalla pitää tehdä. Jos on Yleisradion hallituksessa, täytyy pitää siitä huolta, että ei ole samaan aikaan hoitamassa jonkin firman viestintätehtäviä suhteessa Yleisradioon. Muuten menevät hallituksen jäsenen roolit ja firman tiedotusroolit sekaisin. 

Toivon, että Yleisradion hallintoneuvostossa otettaisiin nämä corporate governance ‑asiat vakavasti, koska näillä on suuri vaikutus siihen, että Yleisradion uskottavuus ja luotettavuus riippumattomana elimenä voi säilyä joka suhteessa. 

Arvoisa rouva puhemies! En nyt malttanut olla käyttämättä lyhyttä puheenvuoroa, koska jonkinlaista lukkarinrakkautta minäkin tunnen tätä Yleisradiota kohtaan. Aikanaan toimin noin 10 vuotta siellä hallintoneuvostossa ja näin sen arvon, mikä sillä on, että Yleisradio on nimenomaan eduskunnan radio. Myös tällaista periaatetta halusin pitää vahvasti esillä silloin, kun minulla oli ilo ja kunnia toimia noin vuoden verran viestintäministerin tehtävissä, jolloin kyllä kiitosta annoin sekä edeltäjälleni että seuraajalleni, ministeri Krista Kiurulle molemmissa tapauksissa, että hän sai aikaan kovalla työllä parlamentaarisesti tämän uuden yleisradiolain. 

Eli yhdyn samaan arvioon, että varmasti tällaista suurta lainsäädännöllistä uudistustarvetta ei tällä aikajänteellä ole, mutta jos hallitus nyt on päättänyt pistää pystyyn tällaisen työryhmän — ja nimenomaan, jos Ylen kohdalla aikoo tehdä ratkaisuja, se täytyy aina tehdä parlamentaarisesti — niin toivottavasti siinä nyt löytyy suurta viisautta sitten eri puolueista, jotka näkevät sen Ylen merkityksen ja arvon nimenomaan tällaisen moniarvoisen tiedonvälityksen takaajana ja kaikkien meidän perusarvojemme myös eteenpäin saattajana. Ylellä on paljon hyviä tehtäviä, tärkeitä tehtäviä yhteiskunnassa, ja siksi meillä täytyy olla kirkkaana mielessä, että on koko yhteiskunnan etu, että meillä on kohtuullisen vahva julkisen palvelun yleisradioyhtiö täällä meillä Suomessa. 

Kaiken kaikkiaan minä myöskin haluan vielä alleviivata ja korostaa, ja sitä ei voi koskaan liikaa korostaa, että aina täytyy muistaa, että Yleisradio ei saa olla minkään istuvan hallituksen käsikassara. Ja juuri se periaate olikin tässä taustalla, kun aikanaan parlamentaarisesti nämä uudet rahoitusmuodot ratkaisimme. Olisi tuhoisaa, jos Yleisradio olisi jokaisen hallituksen väristä tai politiikasta riippuvainen. Ehdottomasti tiedonvälityksen pitää olla riippumatonta, ja näitä periaatteita tulee tietenkin kunnioittaa kaikin puolin myös jatkossa. 

Arvoisa puhemies! Pidän todella tärkeänä sitä, että tämän hallituskauden aikana liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner selvittää mahdollisuudet tukea yksityisen median selviämistä tästä kamppailusta, joka tässä tuli esille, ja tästä median murroksesta, mikä on käynnissä. Oma viesti myös vielä hallintoneuvostolle kirkastettuna: Pitäkää Ylen alueelliset toiminnot pystyssä. Ylen alueradiot ovat hyvin tärkeitä tuolla maakunnissa, myös meidän oma Yle Pohjanmaamme. 

Arvoisa puhemies! Sille, että meillä on vahva Yleisradio, ei todellakaan ole vastakohta se, etteikö meillä myös muilla tiedotusvälineillä ole hyvät toimintaedellytykset ja mahdollisuudet. Toden totta, median kannalta kaiken kaikkiaan tämä on ollut erittäin haastavaa aikaa yhteiskunnallisten toimintaympäristöjen muutoksineen. Aikanaan kun toimin siinä viestintäministerin tehtävässä, niin valmistui tällainen laaja selvitys lehdistön tulevaisuudesta, jolla on paljon mustia pilviä, uhkakuvia, monta kertaa myös ihmisiä siellä joutuu yt-neuvotteluihin, ja ikäviä uutisia on ollut tältä saralta. Päätin silloin, että asialle on tehtävä jotain, ja kutsuin selvitysmiehen, Tuomas Harpfin tekemään selvityksen, mitä tälle voisi tehdä, jotta meillä myös sanomalehdistön tulevaisuus on turvattu. Selvitysmies tuotti useampia esityksiä, ja saimme kamppailtua kovassa kamppailussa sitten viime hallituskaudella 30 miljoonaa innovaatiotukeen suomalaiselle lehdistölle lisää, jotta se voisi tästä murroskaudestaan selvitä. Tämä selvitysmiehen raportti on muuten erittäin hyvää ja mielenkiintoista luettavaa myös tulevalle hallitukselle, ja toivon, että myös tuleva hallitus hyvin vahvasti kiinnittää huomiota tähän kokonaiseen median murrokseen ja toimintamahdollisuuksiin kaiken kaikkiaan tästä eteenpäinkin.  

Arvoisa puhemies! Todellakin vahva Yleisradio, toimiva Yleisradio, ja sen lisäksi kaupallinen media, hyvin hoidettu kaupallinen media, eivät ole keskenään ristiriidassa, me tarvitsemme molempia. 

Tässä edellä edustaja Viitanen viittasi tähän merkittävään selvitysmies Harpfin tekemään työhön ja hänen tekemiinsä ehdotuksiin. Niistähän tämä innovaatiotuki tuli voimaan, ja sillä on iso merkitys. Siinähän käytettiin pohjana Tanskan aikaisempia kokemuksia, jotka antavat nimenomaan mahdollisuuksia pärjätä tässä kovassa muutoksessa. Sitten sen lisäksi siitä on sitten eräitä osioita toteuttamatta, ja niistä tärkein koskee tätä digitaalisten välineiden arvonlisäveron laskua. Se pitäisi saada nopeasti aikaan, ja rohkenenkin toivoa, että tässä hallitus veisi tätä asiaa osaltansa eteenpäin, ja uskon, että koko eduskunta voi olla tätä tukemassa. Se helpottaisi sitä, että me pärjäämme tässä sähköisessä murroksessa, ja sitten meillä on myös monipuolinen viestintäkenttä painetun sanan, radion, television ja tämän kehittyvän digitaalisen verkon kautta. 

Arvoisa puhemies! Pitää mainita vielä yksi asia, joka liittyy tähän kaupallisen median ja Yleisradion keskinäiseen suhteeseen.  

Todellakin julkisessa keskustelussa tällaista vastakkainasettelua tai kilpailuhenkeä on vähän viritelty ja haluttu nähdä Yleisradion rahoitusasema ja tehtävä, lainsäädännössä vahva asema jotenkin ongelmana kaupallisen median kannalta. Käytännössä Ylen strategiassa kuitenkin hyvin keskeinen osa on uusien kumppanuuksien rakentaminen ja yhteistyö kaupallisen median kanssa. Esimerkkinä radiot.fi-sivuston, josta yhden nettisivun kautta pääsee mihin tahansa radioon, Yleisradioon tai muihin kaupallisiin radioihin, kehittäminen. Tämän tyyppisiä kumppanuus- ja yhteistyöhankkeita on kaupallisen median kanssa, ja tämä tietysti luo myös pohjaa sitten kaupallisen median selviytymiselle omalta osaltaan. Mutta totta kai hallituksen käsissä on sitten osa veroratkaisuista ja mahdollisuuksista joko vaikeuttaa tai helpottaa kaupallisen median asemaa tässä muuttuvassa mediakentässä.