Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys verotusmenettelyn ja veronkannon uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi on erittäin laaja paketti ja toivottavasti myös saa tässä salissa myönteisen vastaanoton. Nyt käsissämme oleva hallituksen esitys on osa laajaa hallitusohjelmaan perustuvaa verotusmenettelyä ja veronkantoa koskevaa uudistusta, niin sanottua Valmis-hanketta. Osana Valmis-hanketta Verohallinto saa uuden tietojärjestelmän ja nykyiset yli 70 erilaista verojärjestelmää korvataan yhdellä selkeämmällä ja modernimmalla kokonaisuudella. 

Uudistuksen tavoitteena on viisi asiaa: 

1) yhtenäistää Verohallinnon kantamien verojen verotusmenettelyä, 

2) selkeyttää ja sujuvoittaa sääntelyä, 

3) vähentää verovelvollisen hallinnollista taakkaa ja parantaa oikeusturvaa, 

4) parantaa Verohallinnon toiminnan tehokkuutta ja mahdollistaa resurssien tarkoituksenmukainen kohdentaminen, 

5) edistää sähköistä asiointia Verohallinnossa. 

Kyse on siis laajasta verotuksen normipurkuhakkeesta, joka on yksi valtiovarainministeriön tämän kauden tärkeimmistä toimenpiteistä hallituksen paremman sääntelyn ja normipurun kärkihakkeissa. Uudistuksen tavoitteena on paitsi verotuksen selkeyttäminen verovelvollisille myös hallinnon tehostaminen. Uudistuksen myötä Verohallinnosta säästyy noin 100 henkilötyövuoden suuruinen työpanos. 

Arvoisa puhemies! Nyt käsissämme oleva esitys sisältää uuden lain oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä. Se yhtenäistää verotusmenettelyjä ja selkeyttää sääntelyä kokoamalla yhteen kaikkien Verohallinnon kantamien oma-aloitteisten verojen yhteiset menettelyn säännökset. Nyt jokaisessa verolajissa on omat säännöksensä ja menettelynsä, joten jatkossa tilanne olisi verovelvollisen kannalta huomattavasti selkeämpi, kun verojen ja maksujen maksamisessa, kannossa ja perinnässä sovellettavasta menettelystä säädettäisiin yhdessä laissa. 

Tässä vaiheessa Valmis-hanketta uuteen yhtenäiseen järjestelmään siirtyvät siis oma-aloitteiset verot, kuten arvonlisävero. Uutta ja yhtenäistä kantomenettelyä sovellettaisiin jatkossa kaikkiin Verohallinnon veroihin sitä mukaa kuin verolajit ovat siirtyneet Verohallinnon uuteen tietojärjestelmään. Kokonaisuutena Valmis-hanke kestää koko hallituskauden ajan. 

Lisäksi esitys sisältää kaksi muuta uutta lakia: uuden apteekkiverolain sekä uuden lain työnantajan sairasvakuutusmaksusta. Menettelysäännösten yhdenmukaistamisen ja sääntelyrakenteen uudistamisen johdosta tehdään lisäksi muutokset 36 muuhun verolakiin. Kyse on siis valtavan suuresta paketista ja silti vain osasta koko hallituskauden kestävää Valmis-uudistusta. 

Arvoisa puhemies! Muutama sana nyt käsittelyssä olevan esityksen yksityiskohdista. 

Ensin totean, että verotusta koskeva lainsäädäntö on aina runsaasti tunteita ja intohimoja herättävää. Neljän erillisen salkun haltijana pitää myöntää, että kaikista eniten palautetta kaikista asioista tulee aina veroista, ja jokaisella on oma mielipide verotusjärjestelmästä ja sen yksityiskohdista. Varmasti tämänkin asian käsittelyn osalta valtiovarainvaliokunta joutuu paneutumaan asiantuntijakuulemiseen toden teolla. Valtiovarainministeriössä esitystä on valmisteltu huolellisesti jo pitkään. Työ on aloitettu jo edellisen hallituskauden aikana. 

Millaisia konkreettisia muutoksia sitten tämä iso uudistus tuo tullessaan? 

Esitys sisältää esimerkiksi toimia, joilla pienyrittäjän hallinnollista taakkaa kevennetään. Yhä useampi yritys voi jatkossa antaa kausiveroilmoituksen neljännesvuosittain tai jopa kerran vuodessa kuukausittaisen veroilmoitusrumban sijaan. Tämä hyvä ja monelle yrittäjälle tärkeä muutos toteutetaan suurentamalla pidennettyjen verokausien soveltamis-alaan pääsevien yritysten kokorajoja. Konkreettisesti muutos tuo noin 73 000 uutta suomalaisyritystä pidennettyjen verokausien piiriin. Myös verokauden muuttaminen mahdollistetaan yrityksille jatkossa vähemmällä byrokratialla. 

Merkittävä yksittäinen uudistus on myös se, että viranomaisten oikaisuaikaa verotuksessa lyhennetään nykyisestä viidestä vuodesta pääsääntöisesti kolmeen vuoteen. Tämä lisää verovelvollisten oikeusturvaa ja parantaa verotuksen ennakoitavuutta. Oikaisuajan lyhentäminen tarkoittaa sitä, että verotuksen lopputulos valmistuu nykyistä huomattavasti aikaisemmin. Tämä on yritysten ja muiden verovelvollisten kannalta positiivinen muutos. 

Kuten todettu, kaikissa verolajeissa olisi jatkossa yhtenäinen muutoksenhakujärjestelmä. Se selkeyttää verovelvollisten sääntelyä. Myös arvonlisäverotuksessa ja varainsiirtoverotuksessa otettaisiin käyttöön oikaisuvaatimusmenettely, jossa muutosta haettaisiin ensivaiheessa verotuksen oikaisulautakunnalta. Samoin ennakkopäätösvalitus tulisi mahdolliseksi kaikkiin veroihin. 

Verotilin myöhästymismaksun osalta toteutetaan esityksellä odotettu uudistus, jolla seuraamuksen tasoa ja rakennetta tarkastetaan. Tavoitteena on, että järjestelmä ei rankaisisi virheistä kohtuuttomasti, vaan pikemminkin kannustaisi antamaan verotiedot oikein ja ajallaan. Merkittävä uudistus on, että virheiden korjaaminen ilman myöhästymismaksua on jatkossa mahdollista nykyistä laajemmin. Tämä alentaa verovelvollisen kustannuksia, mutta samalla ilmoitusten oikeellisuus paranee. 

Myös oma-aloitteisten verojen veronkorotuksia koskevat säännökset yhtenäistetään. Sääntelyn uudistamisella rajataan veronkorotukseen liittyvää viranomaisharkintaa, mikä mahdollistaa yhtenäisemmän soveltamiskäytännön Verohallinnossa ja tuomioistuimessa. Tämänkin uudistuksen tavoitteena on lisätä päätösten ennakoitavuutta verovelvollisen suuntaan ja lisätä verotuksen oikeusvarmuutta. 

Tämän laajan paketin sisältämät uudistukset on tarkoitus saattaa eduskuntakäsittelyn jälkeen voimaan vuoden 2017 alusta. Kuten totesin, Valmis-hanke on monivaiheinen ja jatkoa seuraa heti loppuvuodesta seuraavalle eduskunnalle annettavalla Valmis-paketilla. Täsmäkohteina seuraavissa vaiheissa ovat erityisesti verotuksen reaaliaikaisuuden parantaminen, sähköisen ilmoittamisen edistäminen ja veronkorotussääntelyn uudistaminen tuloverotuksessa. 

Arvoisa puhemies! Koko Valmis-hankkeen tavoitteena on, että saamme aikaan kokonaisuudessaan nykyistä laadukkaamman, modernimman, tehokkaamman ja varmemmin toteutetun sekä verovelvollisen kannalta ennustettavamman, kannustettavamman ja johdonmukaisemman verotuksen.  

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys verotusmenettelyn ja veronkannon uudistamisesta on laaja 558-sivuinen asiakirja. Siinä menee meiltä edustajilta tovi, kun luemme sen huolellisesti. Esitys on virkamiesportaan vuosikausien valmistelun hedelmä. Se on valtaosin tekninen ja vailla suurta poliittista mielenkiintoa. Esitys merkitsee veronoikaisumääräaikojen yhtenäistämistä eri verolajeissa. Yleinen määräaika olisi kolme vuotta. Määräajan laskemisen alkamisajankohta muuttuisi tuloverotuksessa siten, että se alkaisi jo verovuotta seuraavan vuoden alusta, kun se nykylain mukaan alkaa verovelvollisen verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta, siis vuotta myöhemmin. 

Oikaisuajan muutos koskisi ensimmäisen kerran verovuodelta 2017 toimitettavaa tuloverotusta. Oikaisuaika olisi esityksen mukaan kolme vuotta verovuoden päättymisestä. Toisin sanoen se alkaisi 1.1.2018, siis tuosta verovuoden 2017 verotuksesta, ja päättyisi 31.12.2020. Käytännössä oikaisuaika alkaisi siis jo ennen tuloveroilmoituksen jättämisajan päättymistä. Nykylain mukaan verovuoden 2017 verotuksen oikaisuaika olisi viisi vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta. Verovuoden 2017 verotus päättyisi voimassa olevan lain mukaan 31.10.2018. Oikaisuaika alkaisi 1.1.2019 ja päättyisi 31.12.2023. Käytännössä verovelvollisen oikaisuaika tuloverotuksessa siis lyhenisi esityksen toteuduttua kolmella vuodella. 

Neljäsosa oikaisuvaatimuksista on tullut vireille muutoksenhakuajan kolmen viimeisen vuoden aikana. Erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden yrittäjälle myönteiset ennakkopäätökset ovat aika ajoin poikineet runsaasti oikaisuvaatimuksia. Nimenomaan yritysmaailmalle on tärkeää tuo pitkä oikaisuaika. Niin sanotut tavalliset palkansaajat ovat yritysmaailmaa harvemmin tarvinneet pitkän oikaisuajan suomaa keinoa. 

Valtaosassa tapauksista myös veronsaajaa koskisi kolmen vuoden enimmäisoikaisuaika verovuoden päättymisestä. Lakiesitykseen sisältyy kuitenkin tietty tuloverotuksen oikaisuaikojen epäsymmetria veronsaajan hyväksi, mitä nykylaki ei sisällä. Verohallinto voisi jatkaa omaa oikaisuaikaansa eräillä laissa säädettävillä perusteilla yhdellä vuodella, siis neljään vuoteen verovuoden päättymisestä. Tämän lisäksi esitetään säädettäväksi perusteista, joilla veronsaajan oikaisuaika pitenisi kolmella vuodella, siis kuuteen vuoteen verovuoden päättymisestä. Näissä tapauksissa veronsaajan oikaisuaika ei lyhenisi nykyisestään laisinkaan. Olisi toivottavaa, että eduskuntakäsittelyssä oikaisuaikojen epäsymmetriaa voitaisiin tarkastella ja korjata niin, että verovelvollisen oikeusturva ei nykytasoltaan vähentyisi. 

Tässä esityksessä on paljon hyvää. Tässä esityksessä on paljon hyvää Verohallinnon kannalta, mutta myös tietenkin verovelvollisen kannalta. Erityisen myönteistä veronmaksajien kannalta on se, että Verohallinnon kustannukset aikaa myöten tämän esityksen ja koko esityspaketin toteuduttua voisivat alentua. 

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn täysin siihen, mitä edellinen edustaja puhui, mutta puutun erääseen yksityiskohtaan, jolla on sinänsä merkitystä. 

Verohallinnolta voi pyytää ennakkopäätöksen. Luottamusperiaatteen mukaan normaali päätöksensaaja tyytyy siihen, varsinkin jos se on myönteinen, ryhtyy investoimaan tai toimimaan haluamallaan tavalla. Suomen verolainsäädännössä kuitenkin on omituisuus: Veronsaajan oikeutta valvoo niin sanottu Vova, jossa on noin 40 Verohallinnon alaista viranhaltijaa, jotka ovat korkean tason veroeksperttejä. Heillä on oikeus poiketa tästä ennakkopäätöksestä, joka tekee kansainvälisten yritysten kannalta Suomen oikeuskäytännön aivan omituisen näköiseksi. Ei poikkea paljon Venäjän oikeuskäytännöstä. Ruotsissa näitä 40:tä henkilöä vastaa vain yksi. Ja kun tällä Vovalla on vielä tulostavoite, niin siellä on ollut aikomus varsin pienistä asioista, mutta joita lukumääräisesti on paljon, ryhtyä käymään tätä neuvottelua. Esimerkkinä mainitsen tähän lopuksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen agility-koirajuoksuttamisesta, josta todettiin, että se juoksuttaminen ei koske ihmistä, jolloin arvonlisä määräytettiin 24 prosentin tasolle ja yritystoiminta loppui, kun se minun käsitykseni mukaan koskee myös sitä juoksuttavaa, jolloin sen olisi pitänyt mennä 14 prosentin mukaan. Ja päätös tehtiin 3—2-enemmistöllä. 

Tämä on muistoa siltä ajalta, kun oli veroasiamies. Toivon, että ministerillä olisi joskus aikaa paneutua ja korjata tämä. Nimenomaan kansainvälisiä tilintarkastustoimistoja ärsyttää, koska he toteavat, että nämä kustannukset ovat merkittäviä yrityksille eikä niitä, vaikka valtio olisi sinänsä velvollinen maksamaan, käytännössä makseta. — Kiitoksia. 

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä huomio tästä ennakkopäätösasiasta edustaja Lehdeltä. Itse törmäsin tähän asiaan 90-luvun alussa, ja hämmästykseni oli suuri, kun totesin, että ennakkopäätös maksaa mutta ennakkopäätös ei sido verottajaa, ja koin hieman ongelmallisena sen, että näin voi olla. Ja jos tilanne on edelleen tämä, niin se on varmasti asia, josta kannattaa tai pitääkin ottaa tarkempi selvyys, miten se tilanne menee, koska siinä nyt on vähän tällainen periaate, että kun palvelusta maksaa jotakin, niin silloin pitäisi saada sitä, mitä tilaa, ja verotettavan täytyy pystyä luottamaan viranomaisen päätöksiin, että sitten myös ne toimet, mitä hän sen päätöksen perusteella tekee, ovat pysyviä ja pitäviä. 

Arvoisa rouva puhemies! Kaikenlainen normin ja byrokra-tian purku on tietenkin aina kannatettavaa jo yksistään sen takia, että tarkoituksena on sujuvoittaa erilaisia asioita.  

Nyt käsittelyssä oleva asia, verouudistus, on ehdottomasti hyvä asia, jos kansalaiset, yrittäjät ja ennen kaikkea yksinyrittäjät ja mikroyrittäjät — joita muuten ihan sivumennen sanoen on aika paljon naispuolisissa henkilöissä — tuntevat verolain ja tuntevat verolain kiemurat. Jos asiat siirtyvät nettiin, niin se tietysti sujuvoittaa asioita mutta edellyttää, että henkilöt hallitsevat lainsäädännön. Henkilöitä tullaan aina tarvitsemaan, ja toivon, että heitä on myöskin käytettävissä tämänkin uudistuksen jälkeen pelkästään sen takia, että verolainsäädäntö tässä maassa on aika monimutkainen jo tälläkin hetkellä. Vaikka sitä nyt yritetään tässä saada sujuvammaksi, niin monimutkaiseksi se jää.  

Se, mitä pelkään, arvoisa valtiovarainministeri, on se, että jos asiat hoidetaan netissä, niin miten käy kansalaisten, mikroyrittäjien, pienyrittäjien, yksinyrittäjien, itsensätyöllistäjien oikeusturvan ja verotusoikeusturvan, mikäli he eivät tunne lain kirjainta. Tietenkin kansalaisten pitäisi se tuntea, mutta toki tiedämme, että kansalaiset eivät ole advokaatteja eivätkä ole tuomareita eivätkä varatuomareita, he eivät välttämättä tunne lakia juuri niin kuin se on eivätkä varsinkaan verolakia. Miten käy heidän oikeusturvansa, mistä he saavat sitä tämän uudistuksen jälkeen? 

Sitten toinen asia, mikä tässä on: jäin vähän pohtimaan sitä, millä tavalla oikeusturva lisääntyy, jos valitusaika lyhenee. Varsinkin jos nyt käytetään pitempiä kausia ja silloin tämä valitusaika lyhenee, niin se kyllä saattaa osoittautua käytännössä huonoksi asiaksi kansalaisen oikeusturvan ja verovelvollisen oikeusturvan kannalta sekä yritysten oikeusturvan kannalta muun muassa alvipalautusten osalta, jotka ovat aika pitkällisiä jo tällä hetkellä. 

Sitten yksi semmoinen ihan pieni vinkki, jota kannattaisi ehkä Verohallinnossa harkita: Vanhat, entiset verotarkastajat kysyvät, miksi heidän työpanostaan ei enää tarvita. Veroihmiset sanovat, että yksi verotarkastaja tienaa vuodessa noin kymmenkertaisesti oman palkkansa. Eli verotarkastajia kannattaisi pitää Verohallinnossa edelleenkin, se olisi se yksi tie, millä saataisiin erilaisia veronkiertosysteemeitä, erilaisia liiallisia harkintasysteemeitä hieman kurottua kasaan ja saataisiin asialliset verot perittyä sieltä, mistä ne pitääkin periä. 

Arvoisa rouva puhemies! Kun verojaoston pöydälle jaettiin tämä noin 600-sivuinen paketti, niin tietysti muistui mieleen, että verojaoston valiokuntaneuvos aiemmin totesi, että tällä vaalikaudella on kaksi tärkeää asiaa, jotka erityisesti verojaostossa täytyy muistaa, ja ne ovat Valmis-hanke ja BEPS. BEPSillä tarkoitetaan tätä kansainvälistä toimintaa,  joka täällä aiemmin oli esillä,  elikkä veronkiertoa,  verovälttelyä, sekä OECD:n että EU-tasolla tapahtuvaa toimintaa, joka on eduskunnan käsittelyssä. Toinen on tämä Valmis-hanke. Kun muistetaan, että tämä järkäle, joka 558-sivuisena nyt jaettiin, on vain ensimmäinen osa tätä Valmis-hanketta, niin kyllä tässä todella verojaostolla ja valtiovarainvaliokunnalla töitä tulee riittämään siitä huolimatta, että tämä on suurelta osin teknistä, nimenomaan verotusmenettelyyn liittyvää, eikä sinällään sisällä todennäköisesti kovin paljon mitään poliittisia jännitteitä.  

Silti tämä on aika haastava mutta tärkeä työ. On ehdottomasti järkevää, että pystytään sujuvoittamaan, parantamaan veronmaksajan oikeusturvaa ja keventämään byrokratiaa, tekemään asioista yksinkertaisempia, se on tosi tärkeää. Mitä tulee sitten näihin yksityiskohtiin, mitä täällä on muun muassa edustaja Kiviranta todennut oikaisuaikojen epäsymmetrisyydestä, niin varmaan niihin palataan, samoin kuin edustaja Lehden tuomaan ennakkopäätösproblematiikkaan.  

Tuosta agility-päätöksestä, mihin edustaja Lehti viittasi: sitä myöskin opetus- ja kulttuuriministeriö yritti käyttää perusteena, että tätä harrastusta ei laitettaisi valtion avustuskelpoiseksi liikuntajärjestöksi, mutta valtion liikuntaneuvosto oli kyllä viisaudessaan toista mieltä ja totesi, että vaikka verotuspäätös on ollut aikoinaan tällainen, niin siitä huolimatta agility on arvokasta liikuntatoimintaa siinä missä moni muukin laji. 

Arvoisa puhemies! On ilo toteuttaa ministeri Stubbin toive siitä, että suhtaudumme myötämielellä tähän lakipakettiin, ja samalla tuottaa myös pieni pettymys siinä, että tämä tuskin — kuten edustaja Uotila, kohtalotoverini verojaostosta, totesi — herättää leiskuvia intohimoja poliittisesti. Kaikki näemme tämän, että tässä on paljon äärimmäisen tervetullutta sääntelyn trimmausta erityisesti pienyritysten kannalta. Jatkotyön kannalta, jota siis on luvassa tuleviksikin vuosiksi, voisi kiinnittää huomiota ennakkoveroon, joka on monen pienyrityksen suuri murhe, onko mahdollista muuttaa se tuloperusteiseksi jatkossa. 

Tämä Valmis-hanke edesauttaa sitä, että Verohallinto voisi olla paljon nykyistä parempi kilpailuetu Suomelle, kun houkutellaan ulkomaisia sijoittajia. Ennen kaikkea on tärkeää lisätä verotuksen ennakoitavuutta. Ennakkopäätösten saaminen Suomen verottajalta kestää aivan turhan kauan. Lisäksi niihin liittyy edustajien Lehti ja Kiuru osoittamia oikeusvarmuusongelmia. Tässä olisi paljon parannettavaa. Toinen tärkeä parannus verotuksen kilpailukyvyn kannalta olisi se, että Suomi liittyisi kansainväliseen veroriitojen ratkaisumenettelyyn. Se on tällä hetkellä naapurimaamme Ruotsin valtti ulkomaisten investointien suhteen. Tämä valtiovarainministerille tuliaisiksi tästä ehkä muutoin hivenen raskaasta päivästä. 

Arvoisa puhemies! Edustaja Lehti otti ansiokkaasti esille verotuksen ennakkopäätösmenettelyjen kehittämisen. Se olisi tärkeää. Tehokkain ja paraskaan ennakkopäätösmenettely ei kuitenkaan korvaa oikaisuaikojen lyhentämistä. Se palvelee eri tarkoituksia ja on lisäksi Suomessa hyvin kallis tapa hoitaa asiaa. Meillähän on hyvä ennakkopäätöselin, Ruotsista kopioitu keskusverolautakunta, joka on toiminut 1960-luvun alusta saakka. Tunnen sen hyvin, koska olin pitkään sen jäsenenä. Sieltä saa ammattimainen toimija hyviä yritysmaailman ja muitakin ennakkoratkaisuja, kun vain kysyy, mutta se tosiaan maksaa. Sieltä pääsee myös hyvin nopeasti korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja saa sitten lopullisen ratkaisun asiaan. Sekä veronsaajapuoli että verovelvollinen, siis ennakkoratkaisun hakijaosapuoli, voivat tietenkin valittaa. 

Mutta ihan niin kuin edustaja Lehti sanoi, normaalin tuloverotuksen yhteydessä toimiva Verohallinnon ennakkoratkaisumenettely ei toimi, koska käytännössä se ennakkoratkaisu käy tyhjäksi, jos Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö siitä valittaa. Siinä tavallaan menetetään se tilanne, mihin sitä ennakkoratkaisua haetaan, eli sen vuoden verosuunnittelumahdollisuus, eli se ei käytännössä oikein vain toimi. 

Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin vielä arvoisalta ministeriltä: onko mahdollista jossakin vaiheessa mennä tuohon alvin alarajan nostamiseen? Se on oikeasti semmoinen asia, joka on itsensä työllistäjille, mikroyrittäjille, erittäin kova pala. Me emme ehkä täällä huomaa aina tämän graniittitalon sisällä — tai tämä ei ehkä ole graniittia, mutta kuitenkin — sitä, että on yrittäjiä, joiden liikevaihto on vuodessa 24 000—30 000, kokonaisliikevaihto. Ne ovat hyvin usein esimerkiksi hierojia — naispuolisia — jalkojenhoitajia, kynsienhoitajia, joilla ei ole hirveän paljon alvivähennyksiä, mutta silti kuitenkin alvia pitää maksaa, ja sieltä ei jää sitä, mikä olisi elämisen ehto ihmiselle. Se alvin alaraja pitäisi saada sille tasolle, edes sille tasolle, että katsottaisiin, että jää sen verran, mikä on tässä maassa semmoinen alin mahdollinen palkkataso, millä voidaan olettaa, että ihminen tulee ilman tukiaisia toimeen. Jos se saataisiin alvin alarajaksi, niin silloin voisimme kenties päästä siihen, että näitä yksinyrittäjiä olisi meillä edelleenkin, pienyrittäjiä olisi, ja kivijalkaliikkeet eivät myisi tyhjyyttä tai myisi vanhoja vaatteita, niin kuin nyt ainakin tuolla periferiassa tapahtuu hyvin paljon. 

Arvoisa puhemies! Verotuksen jaksottaminen ja sitä kautta pienyritysten toiminnan helpottaminen on hieno asia, ja on hienoa, että se etenee. Mutta minä haluaisin tässä nostaa esille oikeastaan sen asian, mikä tässä tuli jo yhdessä puheenvuorossa, eli sen, miten me voisimme helpottaa henkilöyhtiöiden eli yleensä hyvin pienten yritysten ennakkoverotusta. Tämä on iso ongelma monelle ja jopa kynnys lähteä omalla toiminimellä tai muulla henkilöyhtiöllä liikkeelle, koska yleensä joutuu aina maksamaan näitä ennakoita. Ja tähän liittyen toivoisinkin, että arvoisa ministeri vakavasti pohtisi sitä, että me voisimme samalla tavalla kuin palkansaajaakin kohdella tätä henkilöyrittäjää. Eli sitten verokauden lopussa tasattaisiin tämä vero, ja se maksuosuus, jos sellaista on, tulisi jälkikäteen. Tämä itse asiassa, uskon, helpottaisi sitä, että uskallettaisiin lähteä yrittäjäksi, ja sitä kautta luotaisiin myös työpaikkoja. 

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, tämä koskee nyt verotusmenettelyä ja veronkantoa ja sinällään ei ota kantaa verotusmuotoihin, verotustasoihin eikä näihin muutoksiin, mihin edustaja Tolppasen kysymys viittasi. Mutta kun tästä asiantuntijakuuleminen verojaostossa alkoi, niin tästä keskusteltiin, että kun selkiytetään, yksinkertaistetaan, johdonmukaistetaan tätä verotusmenettelyä ja veronkantolainsäädäntöä, niin sitten, mikäli poliittista tahtoa löytyy ja on haluja tehdä sitten rakenteellisia uudistuksia — koskevat sitten ne verotustasoja, verotusmuotoja, niiden keskinäisiä suhteita, eri veromuotojen yhdistämistä ja niin edelleen — tämä luo paremman perustan ja yksinkertaistaa myöskin sitten tarvittaessa tällaisten muiden verotukseen liittyvien ratkaisujen tekemistä. Siinäkin mielessä tämä on positiivinen hanke, vaikka ei sisälläkään tällä hetkellä tähän verotukseen rakenteeseen eikä tasoihin liittyviä kysymyksiä.