Arvoisa puhemies! Koulumatka-aikanormit Suomessa ylittävät lähes kaksinkertaisesti Euroopan unionin suositukset, aivan kuten edustaja Taimela tuossa äskeisessä puheenvuorossa totesi. Eli EU-suositus koulumatkojen kestolle päivässä on 1,5 tuntia, kun se siis Suomessa on 2,5 ja isommilla lapsilla 3 tuntia. Esimerkiksi Iso-Britannia on ottanut käyttöön EU:n suositukset, niin että heillä ei perusasteella koulumatka saa päivässä ylittää 1,5:tä tuntia eikä toisella asteella 2,5:tä tuntia.
Myöskin Itä-Suomen aluehallintovirasto on suosittanut sitä, että jos eduskunta toteuttaa koulumatka-aikojen enimmäiskeston lyhentämisen EU-suositusten mukaisiksi, on perusopetuslain 32 § tällöin lasten etujen ja oikeuksien mukainen. Ihan meidän perustuslakimmekin mukaan, 6 §:n mukaan, lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Tällä säännöksellä korostetaan lasten yhdenvertaisuutta sekä suhteessa aikuisiin että toisiin lapsiin, ja lisäksi se painottaa lasten kohtelua yksilöinä. Ja myöskin meidän perusopetuslakimme 6 § sanoo, että opetus tulee järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat mahdollisimman lyhyitä ja turvallisia.
Jos ja kun meillä lasten koulumatkat venyvät monta tuntia kestäviksi, niin on näin, että tämä aika on pois harrastamisesta, sillä iltapäivä on jo pitkällä, kun koulupäivä on ohi, eikä moni lapsi enää jaksaisikaan lähteä illalla harrastamaan, kun on väsynyt autossa istumisesta ja pitkin poikin teitä koulukyydissä istumisesta. Seurauksena on se, että kauempana kouluista ja keskustoista asuvat lapset ja nuoret jäävät syrjään harrastuksista. Heille ei synny harrastusten tuomia myönteisiä kokemuksia, iloa ja onnistumista, ei kartu uusia taitoja eikä synny tärkeitä kaverisuhteita. Pitkässä juoksussa harrastusten hyödyt terveyden ja terveellisten elintapojen omaksumisen kannalta jäävät toteutumatta. Lyhyen tähtäimen päätös siis muuttuu näin pahimmillaan elämän pituiseksi haitaksi.
Koulumatkoihin kuluvassa ajassa pitää arvioida ensisijaisesti lapsen etua ja ottaa se huomioon. Ja juuri lapsen edun toteutuminen on tämän kohtuullisen pituisia koulumatkoja koskevan lakialoitteen tärkein peruste.
Arvoisa puhemies! Samoin kuin koulumenestys myös positiivinen koulukokemus on lapsia suojaava tekijä. Varsinkin nuoruusiällä kouluvuosien merkitys on erityisen suuri — aivan kuten eilisessä välikysymyskeskustelussa keskustelimme. Hyvä koulukokemus vahvistaa selviytymistä etenkin haastavissa elämäntilanteissa, ja koulumatka on osa lasten koulupäivää, se tulee muistaa.
Arvoisa puhemies! Haluan tässä keskustelussa nostaa esiin vielä yhden käytännön ongelman liittyen näihin koulumatkoihin. Nimittäin useimmissa kouluissa järjestetään oppituntien jälkeen monipuolista kerhotoimintaa. Lapset voivat harjoitella uusia taitoja niin liikuntakerhoissa kuin taideaineiden kerhoissakin tai esimerkiksi oppia valmistamaan terveellisiä välipaloja ja ruokia kokkikerhoissa. Kuitenkaan ne lapset, jotka ovat koulukyydityksen piirissä, eivät voi useinkaan näihin kerhoihin osallistua. Vaikka kerho olisi lapselle kuinka mieluinen tahansa ja siellä olisi kavereita, on koulukyytiin oppituntien päätyttyä mentävä ja jätettävä kerho sikseen, sillä muuten lapsi ei pääse kotiin. Tämä on yksi haja-asutusseuduilla asuvien lasten eriarvoisuutta lisäävä tekijä. Kerhotoiminnan ja harrastusten liittäminen osaksi koulupäivää, kuten me sosiaalidemokraatit olemme ehdottaneet, korjaisi hyvin tämän lapsen arjen hyvinvointia heikentävän ongelman, eli kerhon jälkeen kuuluu saada kyyti kotiin.