Arvoisa puhemies! Tämä ja seuraava lakialoite koskevat molemmat varhaiskasvatuslainsäädäntöä ja ovat mielestäni äärimmäisen kannatettavia. Meillä on työelämä muuttunut, ja itse asiassa tämä ajattelu Suomessa — jota en itse välttämättä kannata mutta joka on hyvin pitkälle levinnyt — että pitää olla auki seitsemänä päivänä viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa, on johtanut siihen, että vuorohoidon tarve on kasvanut. Ja se ei koske pelkästään alle kouluikäisiä lapsia vaan, niin kuin edustaja Eloranta tässä hyvin kuvasi, myös niitä pieniä koululaisia, joita me olemme turvanneet sillä, että meillä on iltapäiväkerho ja aamupäiväkerho — niin kuin arvoisa puhemies varsin hyvin tietää, kun on itse ollut edistämässä ja esittelemässä tätä lainsäädäntöä aikanansa.
Mutta jos mietitään tätä kokonaisuutta, niin meillä tällä hetkellä on noin 15 000 lasta vuorohoidossa, ja se on 7 prosenttia kaikista lapsista. Ja jos katsomme tästä vaikka muutaman vuoden taaksepäin, niin kolmessa vuodessa tuo määrä on kasvanut yli 500 hengellä, ja uskon, että se olisi kasvanut vielä enemmän, jos kaikki ne perheet, jotka oikeasti tarvitsisivat vuorohoitoa, saisivat sitä tällä hetkellä, mutta ikävä kyllä näin ei ole. Varsinkin pienten koululaisten kohdalla vain harvat kunnat vapaaehtoisesti järjestävät sitä, vaikka meidän nykylakimmekin oikeastaan viittaa siihen, että silloin, jos lapsella on erityiset tarpeet, vaikka hän olisikin kouluikäinen, hänelle pitäisi turvata päivähoitoa — jos siihen on erityinen syy ja erityinen peruste ja tarve. Mutta nuo erityinen syy, peruste ja tarve ovat usein niin korkean kynnyksen takana, että harva siihen pääsee, vaikka arjessa näin tarvitsisi.
Itse asiassa kyse ei ole vain työssä käyvien yksinhuoltajien ongelmasta, vaan silloin, kun perheessä esimerkiksi molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä, nämä ongelmat näkyvät. Iltapäiväkerhotoiminta on hyvää, mutta se ei riitä silloin, jos lapsen vanhemmat ovat myöhään iltaan tai yöhön töissä.
Ikävä kyllä meillä on jopa sellaisia tilanteita käytössä, joissa lapsi on iltahoidossa, mutta kun hänen pitäisi siirtyä yöhoitoon, niin hänet saatetaan herättää ja siirtää toiseen päiväkotiin, ja tällaisia tilanteitahan ei tosiasiallisesti saisi olla, koska niissä lapsen etu ei millään tavalla toteudu. Ja esimerkiksi lastensuojelun puolella on tullut niitä tapauksia, joissa lapsia uhkaa huostaanotto, vaikka se olisi voitu hoitaa vuorohoidolla ja sillä, että olisi turvattu ilta- ja yöhoito lapsille — ja varsinkin kun tullaan pieniin koululaisiin, niin tätä turvaa ei ole. Viisaat kunnat ovat näissä tilanteissa tietenkin etsineet ja turvanneet sen paikan, mutta eihän tällaisiin tilanteisiin pitäisi edes joutua, joissa harkitaan huostaanottoa sen vuoksi, että yhteiskunta ei pysty tarjoamaan niitä palveluita, joita työssä käyvät vanhemmat lastensa kunnolla järjestetyn hoivan saamiseksi tarvitsisivat. Siksi kannatan ehdottomasti tätä laajennusta.