Arvoisa rouva puhemies! Varmuuden vuoksi tulin tänne puhujakorokkeelle, ettei tarvitse katsoa tuota kelloa niin tarkasti koko ajan.
Tämä lakiesitys, joka tässä on käsittelyssä, sisältää monta erityyppistä asiaa. Niin kuin täällä on todettu ja itsekin olen todennut, olisipa ollut kiva, jos ulkomaalaislakeja muutettaisiin sillä lailla, että niistä jokainen pysyisi jotenkin kärryillä. Nyt kun näitä on tullut muistaakseni viimeisen puolentoista vuoden aikana kuusi vai seitsemän kertaa, niin joskus meillä oli samaan aikaan käsittelyssä useampi esitys ulkomaalaislaista ja sitten jouduttiin tekemään yhteensovitusta ja katsomaan, mikä siellä oikeasti muuttui, ja se on aina ongelmallista valiokuntakäsittelyssä ja varmaan eduskunnan isonkin salin käsittelyssä.
Vuonna 2015, kun tuli suuri määrä turvapaikanhakijoita, on eittämättä ollut tilanne, jossa kaikkia ei ole pystytty haastattelemaan samalla tavalla, koska pikaisesti haettiin Migriin lisää työntekijöitä. Siinä kohtaa, kun haetaan paljon lisää työntekijöitä semmoisella kokemustaustalla, että ei aikaisemmin ole käsitelty turvapaikkahakemuksia, on ymmärrettävää, että ne eivät olleet tasalaatuisia. Tästä syystä me vastustimme silloin 2016 oikeusturvan heikentämistä sekä oikeusavustajan tilanteen heikentämisen että näitten valitusaikojen osalta, koska kun me sen prosessin laitamme käyntiin, niin siinä kohtaa se kaikkein tarkoituksenmukaisin ja paras keino on tietenkin se, että ihmisellä olisi mahdollisimman helppoa ja kunnolla aikaa ja kunnolla tukea laittaa se ensimmäinen hakemus. No, tämän me hävisimme tässä salissa, ja sen takia nyt sitten on varmaan osa näistä hakemuksista ollut puutteellisia, ja sen takia niitä on jouduttu sitten myöhemmin täydentämään ja toisaalta ehkä myöskin hakemaan uudelleen.
Pitää ensin myöskin todeta, että tässä lakiesityksessä ei kielletä hakemasta toista, kolmatta, neljättä, viidettä tai kuudetta kertaa. Ainoa, mikä tässä on muutos, on, että joissakin tapauksissa voidaan arvioida, että maasta poistamista voidaan toteuttaa jo ennen kuin nämä kaikki prosessit on käyty läpi. Tässä ei kielletä toista kertaa hakemista. Mutta mikä se on se olennainen syy siihen? Tästä meillä oli valiokunnassakin keskustelua. Jonkun mukaan se on poliisi, joka päättää. Ei päätä. Missään tapauksessa se ei ole se poliisi, joka sitä maasta poistamista on järjestämässä, vaan poliisille voi tulla aavistus, jonka jälkeen Migri elikkä maahantuloviranomaiset arvioivat sen tarpeen, onko tässä jotakin syytä vai eikö ole jotakin syytä. Sen takia tämä ei ole ihan niin mustavalkoista kuin joistakin ulkopuoleltakin tulleista kommenteista on voinut saada käsityksen.
Tässä lakiesityksessä on hyvää se, että nyt tulee selkeämmin esille se 18 vuoden raja: vasta siinä kohtaa on täysi-ikäinen, kun on koko prosessi käyty läpi, elikkä perheenyhdistäminen helpottuu.
Matkustusasiakirjan haltuunotto, joka tässä kohtaa joittenkin puolueitten mielestä on ongelmallinen, on minun näkemykseni mukaan enemmän nykyisen käytännön kirjaamista lakiin. Jo tälläkin hetkellä on tilanteita, joissa matkustusasiakirja otetaan viranomaisten huostaan siksi ajaksi, mutta tietenkin, jos sitä tarvitsee johonkin toisen viranomaisen käyttöön tai johonkin asiointiin, se on aina saatavissa takaisin. Mutta tämmöinen käytäntö on yhä edelleenkin.
Sitten tämä työntekijöiden asema. Työn tekemisen kielto siinä kohtaa, kun maasta poistaminen on tullut oikeuden päätöksen jälkeen lainvoimaiseksi: Itsekin mietin, että siinä on mahdollisesti hieman tämmöinen harmaan talouden ongelma, jos kuitenkin se ajanjakso siitä varsinaisesta oikeuden päätöksestä ja sen lainvoimaisuudesta siihen varsinaiseen maasta poistumiseen on kovin pitkä, ja tietenkin toivoisi, että se aika ei olisi kovin pitkä. Mutta kun tässä meillä asiantuntijoina oli työntekijä- sekä työnantajajärjestöjä ja molemmat puolet olivat sitä mieltä, että kun kerran on lainvoimainen maastapoistamispäätös, sen jälkeen sen työskentelyn ei pidä enää olla mahdollista, niin olemme tämän esityksen takana.
Sitten tästä saatavuusharkinnasta on puhuttu muissakin lakiesitysten osissa, ja tässä kohtaa ymmärrettävää on, että kun ihminen kerran on täällä työssä ja vaikka hän vaihtaa sitten työtä, niin siinä kohtaa sitä saatavuusharkintaa ei näiden ihmisten osalta, jotka ovat turvapaikanhakijoina saaneet oleskeluluvan, enää tarvitse tehdä, ja se on vähintäänkin kohtuullista, jotenka päästään parempaan. Meillä on paljon esimerkkejä eri puolilta Suomea, kuinka ihminen on integroitunut yhteiskuntaan, kun on saanut työpaikan, ja jos yhtäkkiä sitten siinä kohtaa työpaikka vaihtuu ja olisi taas arvioinnin alaisena, että voiko sitä työtä tehdä, niin se olisi kohtuutonta. Tästä syystä tuemme myöskin tätä ajatusta.
Palaan alkuun ja siihen kohtaan, että me olemme jättäneet tähän ponnen, niin kuin edustaja Räsänen täällä jo kertoi, ja tulemme esittämään toisessa käsittelyssä, että eduskunta palaisi hallituksen esityksellä siihen kohtaan, missä tätä oikeusturvasuojaa on rajusti heikennetty, minkä jälkeen suurin osa näistäkin ongelmista, joita nyt tällä lailla yritetään torpata, olisi ollut vältettävissä.