Arvoisa herra puhemies! En käytä tässä puheenvuoroa sen takia, että olisi mitään kriittistä sanottavaa tuohon asiaan, vaan sen takia, että kun tämä oli silloin kaksi kolme päivää sitten täällä täysistunnossa ensimmäisen kerran, meillä oli täällä niin paljon asioita, että tämä meni kovin nopeasti, eikä mietintöäkään siinä vaiheessa esitelty eikä asiasta käytetty yhtään puheenvuoroa. Haluaisin tässä yhteydessä nyt todeta, että tässä on erittäin tärkeästä ja vaativasta, monimutkaisestakin lainsäädännöstä kysymys. 

Meillähän on Suomessa omaa lainsäädäntöä, jolla säädellään lääketieteellistä tutkimusta yleensä, sitten tämä lainsäädäntö on erikoistunut kliiniseen lääketutkimukseen, sitten meillä on toisiolaki, meillä on biopankkilaki. Meillä on monia lakeja, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa, ja niillä on erittäin suuri merkitys muun muassa sille, miten meidän terveydenhuoltojärjestelmämme kehittyy. Kansainvälisesti näiden kliinisten lääketutkimusten merkitys on Suomessa vähentynyt, koska me emme ole olleet oikein kilpailukykyisiä osittain sen takia, että meidän lainsäädäntömme on ollut kovin jäykkää. Sen pitääkin olla tietyllä tavalla jäykkää, koska se suojelee silloin potilasta ja sitten tämä on mahdollisimman eettistä ja kaikilla tavoin läpinäkyvää.  

Halusin tällä lyhyellä puheenvuorolla korostaa, että tässä on erittäin merkittävästä, monitahoisesta ja vaativastakin lainsäädännöstä kysymys. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Kaikenlainen tämmöinen tieteellinen ja lääketutkimus on todella tärkeätä, ja sen takia onkin tärkeätä, että meillä rahoitusta riittää myös näihin yliopistoihin. On tärkeätä, että kaikenlaista tämmöistä tutkimusta kuitenkin tehdään meillä täällä kotimaassa eikä pelkästään ulkomailla. Koen, että tarkoituksenmukaista on, että rahoitusta aina järjestetään näihin meidän yliopistollisiin hankkeisiin. Se on äärettömän tärkeää. — Kiitos.