Arvoisa rouva puhemies! Nyt todellakin on käsittelyssä hallituksen esitys eduskunnalle kalastuksesta Tenojoen vesistössä tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kalastuksen säännöstelyn — vaikka tässä sanotaan ”säännön” — voimassaolon pidentämisestä. 

Tenolla on viime vuosina sovittu nimenomaan vuoden 20 erittäin heikon lohikannan vuoksi Norjan ja Suomen valtioiden välissä kalastuksen rajoittamisesta Tenolla kokonaan. Jo nyt ollaan nähty tämän vuoden laskennoissa, että kalastuksesta pidättäytyminen on selkeästi parantanut lohen tilannetta, mutta se on erittäin huono edelleen. Se on saamelaisille, matkailuyrittäjille ja paikallisille kalastusoikeuksien omistajille erittäin huono tilanne, jos lohi häipyy Tenolta. Se on kuitenkin sivuvesistöineen maailman tärkeimpiä Atlantin lohen lisääntymisjokia. Ja kun tiedetään, että Tenon vesistössä esiintyy noin 30 perinnöllisesti erilaistunutta lohikantaa, niin on merkittävästä asiasta kysymys. Me emme vielä tiedä, mistä johtuu tämä lohikannan näin jyrkkä väheneminen, mutta valiokunta onkin omassa mietinnössään ottanut hyvin kantaa siihen, että meidän pitää tutkimusta lisätä vielä huomattavasti, myös muutenkin kuin vain Norjan ja Suomen osalta. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että lohenkalastuksen rajoituksille tulevina vuosina on löydettävissä ja löydetään tasapuolinen ja oikeudenmukainen ratkaisu. Meidän pitää huomioida, että meidän alkuperäisväestöllä saamelaisilla eri kansainvälisten sopimusten perusteella on oikeus oman kulttuurinsa harjoittamiseen ja kalastusrajoitus sen siltä osin estää ja tämä on niin sanotusti kansainvälisten sopimusten vastainen tila. Mutta kun valiokunta sitä asiaa puntaroi, niin on tietysti aina harmi, että joudumme tavallaan kokemaan toisen katiskat eli estämään kalakantojen verottamisen kalastuksella, mutta se on tässä kohtaa ollut välttämätöntä, jotta me voimme turvata Tenon nousulohen tulemisen. Uskon, että Suomen ja Norjan välillä pystytään löytämään sellainen ratkaisu, jolla mahdollistetaan lohikantojen elpyminen. — Kiitos.