Arvoisa puhemies! Koska tämän lakialoitteen on alun perin tänne eduskuntaan jättänyt sittemmin Euroopan eduskuntaan, europarlamenttiin, valittu entinen kansanedustaja Sebastian Tynkkynen eikä hän voi siksi tätä puhetta täällä pitää, niin pidän sen hänen puolestaan.
Arvoisa herra puhemies! Helsingin Sanomat uutisoi 14. elokuuta, miten erään yksittäisen yrittäjäsuvun jäsenet olivat vuosien 2012—2024 aikana antaneet vaalirahoitusta poliitikoille yhteensä huiman 278 000 euron edestä. Tästä summasta pelkästään 118 000 euroa oli kanavoitu vuosien 2012, 2018 ja 2024 presidentinvaaleihin, kussakin saman puolueen ehdokkaan tukemiseen. Vastaavasti Helsingin Sanomat uutisoi 22. tammikuuta, miten erään presidenttiehdokkaan suurin yksityishenkilöltä saama lahjoitus oli siihen mennessä 67 000 euroa.
Arvoisa herra puhemies! Vaikka nykyinen vaalirahoituslaki antaakin hyvät mahdollisuudet ja keinot suoranaisen äänten ostamisen suitsimiseen, ovat presidentinvaalit nykyisen lainsäädännön puitteissa tästä säännöstä kummallinen ja omasta mielestäni täysin perusteeton poikkeus. Suomi ei voi samanaikaisesti ainakaan millään loogisilla perusteilla olla maa, jossa presidentinvaalien ehdokasta voi yksittäinen ihminen tukea 67 000 eurolla ja jossa Euroopan parlamenttiin, jonka vaaleissa myöskin koko Suomi on vaalipiirinä, voi tulla valituksi täysin nollabudjetilla. Siis senttiäkään ei todistetusti tarvitse käyttää, vaikka mieliikin tulla valituksi valtakunnallisissa vaaleissa. Sen ovat jo perussuomalaiset todistaneet.
Vaikka vaalibudjetit eivät täällä Suomessa ole lähelläkään samaa kokoluokkaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, on kotimainen mediamme näemmä omaksunut Suomen presidentinvaaleissa vastaavanlaisen lähtökohdan rahan tuomasta edusta uutisoimalla hanakasti kunkin kampanjabudjetista, ja kukapa voisi heitä siitä syyttää. Jo eräästä vanhasta suomalaisesta sananlaskusta, jotka perinteisesti kätkevät usein hyvin paljon viisautta sisäänsä, löytyy samansuuntainen toteamus: ”Rahalla saa, ja hevosella pääsee.”
Arvoisa herra puhemies! Vaikka presidentinvaali onkin henkilövaali ja presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa, ei mielestämme ehdokkaalla kuitenkaan voida katsoa olevan sellaista asemaa tai ylimääräistä tärkeyttä, joka antaisi varakkaille yksityishenkilöille oikeuden ostaa vaalituloksen mieleisimmälle ehdokkaalleen. Suomen jo vuosikymmeniä jatkunut parlamentarismia kohti vienyt kehitys olisi täysin linjassa sen kanssa, että tämä vaalirahoituslaissa oleva kekkosmainen reliikki, joka asettaa presidenttiehdokkuuden muiden vaaleilla valittujen luottamustoimiehdokkuuksien yläpuolelle, korjattaisiin pikimmiten.
Arvoisa herra puhemies! Yli 15 000 euron lahjoituksia pystyy tekemään ani harva suomalainen, mutta niiden mukanaan tuoma kilpailuvaltti verrattuna suurimpaan osaan lahjoituksista on moninkertainen. Lahjoitussummaa rajaamalla ei blokattaisi kovinkaan montaa lahjoitustoimenpidettä, mutta sillä pystyttäisiin ehkäisemään suurien lahjoitusten voimalla tapahtuvien epäsuhtaisten asetelmien syntymistä.
Suomalaisten tulee itse pystyä tekemään ehdokkaista tasapuolinen harkinta ilman, että tietyt ehdokkaat saisivat suhteetonta kilpailuetua vain siksi, että heidän poliittinen linjansa miellyttää varakkainta osaa suomalaisista.
Arvoisa herra puhemies! Tämä aloite on merkittävä askel, joka näyttää suomalaisille, ettei heidän tai heidän naapurinsa ääni ole ostettavissa. Tämän vuoksi olisikin erittäin tärkeää, että presidentinvaalikampanjoille tehtäviin yksittäisiin lahjoituksiin asetetaan tämän aloitteen esittämä 15 000 euron rajoitus.
Kiitos europarlamentaarikko Tynkkysen puolesta Suomen eduskunnalle.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Elomaa, olkaa hyvä.