Tässä laissa säädetään elinkeinonharjoittajan ja maatalouden harjoittajan oikeudesta tehdä elinkeinotoiminnan tai maatalouden verotettavasta tulostaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistuvien palkkojen ja ostettujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluiden menojen määrään perustuva yleinen lisävähennys sekä tällaisten menojen määrän lisääntymiseen perustuva ylimääräinen lisävähennys. 

Lisävähennyksiin on oikeutettu omaan elinkeinotoimintaansa tai maatalouteensa liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa harjoittava verovelvollinen. Oikeus lisävähennyksiin on myös Suomessa rajoitetusti verovelvollisella Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta harjoitetun tutkimus- ja kehittämistoiminnan perusteella. 

Yleinen lisävähennys lasketaan verovelvollisen omaan elinkeinotoimintaan tai maatalouteen liittyvään tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistuvien palkkojen ja ostettujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluiden menojen yhteismäärän perusteella. 

Elinkeinonharjoittajan yleisen lisävähennyksen perustetta laskettaessa otetaan verovuonna huomioon sellaiset elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut palkat sekä sellaiset ostettujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluiden menot, joiden suorittamisvelvollisuus on mainitun lain 22 §:n 1 momentin mukaisesti syntynyt kyseisen verovuoden aikana. 

Maatalouden harjoittajan yleisen lisävähennyksen perustetta laskettaessa otetaan verovuonna huomioon sellaiset maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut palkat sekä sellaiset ostettujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluiden menot, jotka on maksettu verovuonna. 

Ylimääräinen lisävähennys lasketaan kaikkien 1 momentissa tarkoitettujen palkkojen ja ostettujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluiden menojen yhteismäärän tosiasiallisen lisääntymisen perusteella. Ylimääräisen lisävähennyksen perusteena olevien menojen määrä on tosiasiallisesti lisääntynyt, jos verovelvollisen kaikki yleisen lisävähennyksen perusteena olevat menot verovuonna ovat suuremmat kuin vastaavat menot edellisenä verovuonna. 

Yleisen lisävähennyksen määrä on 50 prosenttia 3 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tutkimus- ja kehittämistoiminnan palkkojen ja ostettujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluiden menojen yhteismäärästä. 

Yleisen lisävähennyksen enimmäismäärä verovuonna on 500 000 euroa.  

Yleistä lisävähennystä ei myönnetä, jos verovuonna vähennettävä määrä on alle 5 000 euroa. 

Ylimääräisen lisävähennyksen määrä on 45 prosenttia 3 §:n 4 momentissa tarkoitetusta tutkimus- ja kehittämistoiminnan palkkojen ja ostettujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluiden menojen tosiasiallisen lisäyksen määrästä. 

Ylimääräisen lisävähennyksen enimmäismäärä verovuonna on 500 000 euroa. 

Lisävähennyksiä ei saa tehdä siltä osin kuin verovelvollinen on saanut suoraa valtiontukea tai muuta julkista tukea lisävähennysten perusteeksi muutoin hyväksyttäviin menoihin.  

Yleistä lisävähennystä ei saa tehdä ostettuja tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluita koskevien menojen perusteella siltä osin kuin samoihin menoihin on vaadittu lisävähennystä tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä verovuosina 2021—2027 annetun lain (1078/2020) perusteella.  

Lisävähennyksiä ei saa tehdä elinkeinotoiminnan tuloksi luetusta, konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa (825/1986) tarkoitetusta konserniavustuksesta. 

Poiketen siitä, mitä tuloverolain 119 §:n 2 momentissa säädetään, lisävähennykset luetaan osaksi elinkeinotoiminnan ja maatalouden tappiollista tulosta. 

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:ssä tarkoitetun sulautumisen yhteydessä vastaanottavan yhtiön verotuksessa vähennetään sulautumisessa siirtyneeseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistuvien palkkojen ja ostopalveluiden perusteella enintään 4 ja 5 §:n mukaiset määrät vähennettynä sulautuvan yhtiön verotuksessa verovuonna vähennetyillä määrillä. 

Mitä 1 momentissa säädetään sulautumisesta, sovelletaan myös elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:ssä tarkoitetun jakautumisen ja 52 d §:ssä tarkoitetun liiketoimintasiirron yhteydessä sekä hankkivan yhtiön verotuksessa liiketoiminnan hankinnan yhteydessä. 

Lisävähennyksiä on vaadittava ennen verotuksen päättymistä. Verovelvollisen on esitettävä riittävä selvitys lisävähennysten myöntämisen edellytysten täyttymisestä ja lisävähennysten laskentaperusteena käytettävistä palkkamenoista ja ostettujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluiden menoista. Verohallinto antaa tarkempia määräyksiä selvitykseen tarvittavista tiedoista. 

Muilta osin lisävähennyksiin sovelletaan verotusmenettelystä annettua lakia (1558/1995). 

Tämä laki tulee voimaan    päivänä       kuuta 20  . 

Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2023 toimitettavassa verotuksessa. Tämän lain 3 §:n 4 momenttia ja 5 §:ää sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran vasta vuodelta 2024 toimitettavassa verotuksessa. 

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2029.  

Tätä lakia sovelletaan verovuosilta 2020—2029 tehtävissä yhteisöveron tilityksissä.  

Tämä laki tulee voimaan    päivänä       kuuta 20  . 

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2029. 

Tämä laki tulee voimaan    päivänä       kuuta 20  . 

Valtion jako-osuus on 76,60 prosenttia ja kuntien jako-osuus 23,40 prosenttia yhteisöverosta.  

Tämä laki tulee voimaan    päivänä       kuuta 20  . 

Tämän lain 12 §:ää sovelletaan verovuodesta 2030 alkaen ja 12 f §:n 4—10 kohtaa verovuosilta 2023—2029 tehtävissä yhteisöveron tilityksissä.  

Edellä 21 §:n 1 momentissa tarkoitetun osittain verovapaan yhteisön ja 18 §:n 3 momentissa tarkoitetun tiekunnan sekä yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöstä saadun tulon tuloveroprosentti on 4,68.  

Tämä laki tulee voimaan    päivänä       kuuta 20  .