1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan isyyden toteamiseen
ja vahvistamiseen sekä isyyden kumoamiseen.
2 §
Isyys avioliiton perusteella
Aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton
aikana.
Jos avioliitto on aviomiehen kuoleman vuoksi purkautunut ennen
lapsen syntymää, aviomies on lapsen isä,
jos lapsi on syntynyt sellaiseen aikaan, että lapsi on
voinut tulla siitetyksi ennen aviomiehen kuolemaa. Jos äiti
on ennen lapsen syntymää solminut uuden avioliiton,
uusi aviomies on kuitenkin lapsen isä.
3 §
Isyys muissa tapauksissa
Jos isyyttä ei todeta 2 §:n nojalla, isyys
vahvistetaan maistraatin tai tuomioistuimen päätöksellä.
Isä on tällöin se:
1) joka on siittänyt lapsen;
2) jonka siittiöitä on käytetty äidin
hedelmöittämiseen muulla tavalla ja lapsi on tästä syntynyt.
Jos lapsen äidille on annettu hedelmöityshoidoista
annetun lain (1237/2006) 1 §:ssä tarkoitettua
hedelmöityshoitoa ja lapsi on syntynyt annetun hoidon tuloksena,
lapsen isä on mies, joka yhteisymmärryksessä äidin
kanssa antoi suostumuksensa hoitoon. Jos hoitoa on annettu naiselle
yksin, lapsen isä on mies, jonka siittiöitä on käytetty
hoidossa, jos mies on ennen hoidon antamista tai yhteisymmärryksessä äidin
kanssa hoidon antamisen jälkeen suostunut isyyden vahvistamiseen
mainitun lain 16 §:n 2 momentin mukaisesti.
2 luku
Isyyden selvittäminen
4 §
Isyyden selvittämisen tarkoitus ja käyttöala
Isyyden selvittämisen tarkoituksena on hankkia sellaisia
tietoja, joiden nojalla isyys voidaan vahvistaa tai todentaa.
Lastenvalvoja selvittää isyyden,
kun:
1) lastenvalvoja saa tiedon 18 vuotta nuoremmasta lapsesta,
jonka osalta isyyttä ei ole todettu 2 §:n nojalla;
2) mies haluaa tunnustaa isyytensä, eikä isyyttä ole
todettu 2 §:n nojalla;
3) lapsen äiti ja mies, jonka isyys on todettu 2 §:n
nojalla, yhdessä pyytävät lastenvalvojalta isyyden
selvittämistä ennen kuin kuusi kuukautta on kulunut
lapsen syntymästä;
4) lapsen äiti ja mies, jonka isyys on todettu 2 §:n
nojalla, hyväksyvät sen, että isyys selvitetään
toisen miehen tunnustettua tai ilmoitettua aikovansa tunnustaa lapsen
15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Isyyden selvittäminen voidaan aloittaa jo ennen lapsen
syntymää, jos näytön saaminen
isyydestä muutoin vaarantuisi tai siihen on muu erityinen
syy. Oikeusgeneettisessä isyystutkimuksessa tarvittava
näyte lapsesta voidaan kuitenkin ottaa vasta lapsen syntymän
jälkeen.
Jos lapsi kuolee ennen kuin isyyden selvittäminen on
toimitettu, asian käsittely raukeaa. Isyyden selvittäminen
aloitetaan kuitenkin uudestaan, jos mies haluaa tunnustaa isyyden
ja tunnustamislausuma voidaan 15 §:n 3 momentin
mukaan vielä antaa.
5 §
Isyyden selvittämisen toimeenpanija
Isyyden selvittää äidin kotikunnan
lastenvalvoja. Jos lapsi on täyttänyt 15 vuotta,
lapsen äiti on kuollut tai äidillä ei
ole Suomessa kotikuntaa, isyyden selvittää kuitenkin
lapsen kotikunnan lastenvalvoja tai, jos lapsella ei ole täällä kotikuntaa,
sen kunnan lastenvalvoja, jossa lapsi oleskelee.
Jos mies haluaa tunnustaa isyytensä, eikä isyyden
selvittäminen kuulu minkään 1 momentissa
tarkoitetun kunnan lastenvalvojalle, isyyden selvittää miehen
kotikunnan lastenvalvoja.
Jos isyyden selvittäminen ei 1 ja 2 momentin mukaan
kuulu minkään kunnan lastenvalvojalle, isyyden
selvittää Helsingin kaupungin lastenvalvoja.
6 §
Neuvottelu isyyden selvittämiseksi
Saatuaan tiedon seikasta, jonka vuoksi isyys on selvitettävä,
lastenvalvojan on neuvoteltava äidin, 15 vuotta täyttäneen
lapsen ja, jos mahdollista, sen miehen kanssa, joka saattaa olla
lapsen isä. Jos isyys selvitetään 4 §:n
2 momentin 3 tai 4 kohdan nojalla, neuvotteluun on kutsuttava myös
mies, jonka isyys on todettu 2 §:n nojalla.
Jos isyys on 16 §:n mukaisesti tunnustettu ennen lapsen
syntymää, neuvottelu toimitetaan kuitenkin vain,
jos äiti, tunnustaja tai mies, joka katsoo olevansa lapsen
isä, viimeistään 30. päivänä lapsen
syntymästä ilmoittaa lastenvalvojalle käsityksensä,
että lapsen tunnustanut mies ei ole lapsen isä.
7 §
Neuvottelun toimittaminen ja velvollisuus pysyä totuudessa
Neuvottelussa pyritään saamaan ne tiedot, joiden
avulla isyys voidaan selvittää. Neuvottelun aluksi
lastenvalvojan tulee selostaa isyyden selvittämiseen liittyvät
toimenpiteet sekä isyyden vahvistamisen merkitys ja sen
oikeusvaikutukset.
Tietoja antaessaan äidillä ja miehellä on
velvollisuus pysyä totuudessa. Sama velvollisuus koskee
myös tunnustamislausuman antamista, tunnustamisen hyväksymistä ja
tunnustamisen johdosta toimitettua kuulemista.
8 §
Lastenvalvojan oikeus saada tietoja
Lastenvalvojan oikeuteen saada tietoja isyyden selvittämistä varten sovelletaan,
mitä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta
ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000) säädetään.
Lastenvalvojalla on oikeus saada miehen henkilöllisyyden
ja asuinpaikan selvittämiseksi tarpeellisia tietoja salassapitosäännösten
estämättä myös äidin
ilmoittaman miehen työnantajalta sekä majoitus-
ja ravitsemistoiminnasta annetussa laissa (308/2006) tarkoitetun
majoitustoiminnan harjoittajalta.
9 §
Geneettisen ja lääketieteellisen selvityksen hankkiminen
Lastenvalvojan on tilattava isyyden selvittämisen yhteydessä oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta
annetun lain (378/2005) 1 §:ssä tarkoitettu
oikeusgeneettinen isyystutkimus lapsesta, äidistä ja
miehestä, joka saattaa olla lapsen isä, jos mies
pyytää tutkimusta tai jos lastenvalvoja muuten
katsoo sen tarpeelliseksi. Jos tutkimus voidaan mainitun lain mukaan
määrätä tehtäväksi
muusta kuin edellä tarkoitetusta henkilöstä,
lastenvalvoja voi katsoessaan sen aiheelliseksi tilata tutkimuksen.
Lastenvalvojan tilaama oikeusgeneettinen isyystutkimus voidaan
tehdä vain sen suostumuksella, josta näyte on
tarkoitus ottaa. Jos tutkimus aiotaan tehdä vainajasta
tai hänestä aiemmin otetusta näytteestä eikä vainaja
ole eläessään antanut suostumusta tutkimukseen,
siihen on saatava vainajan oikeudenomistajien suostumus.
Jos tutkimus on tarkoitus tilata miehen tai äidin molemmista
vanhemmista, toisesta vanhemmasta yksin tai muusta sukulaisesta,
lastenvalvojan tilaamaan tutkimukseen ja siihen annettavaan suostumukseen
sovelletaan, mitä oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta
annetun lain 6, 7 ja 9 §:ssä sekä 11 §:n
1 momentissa säädetään
tuomioistuimen määräämästä tutkimuksesta.
Lastenvalvoja voi hankkia lääketieteellisen asiantuntijalausunnon
lapsen siittämisajankohdasta, jos sen hankkimista voidaan
pitää tarpeellisena muut selvitykset huomioon
ottaen.
10 §
Tutkittavalle annettavat tiedot ja ilmoitukset
Ennen oikeusgeneettisessä isyystutkimuksessa tarvittavan
näytteen ottamista ja tutkimuksen tilaamista lastenvalvojan
tulee selostaa tutkittavalle tutkimukseen liittyvät toimenpiteet
ja tutkimuksen merkitys isyyden selvittämisen kannalta
sekä 9 §:n 1—3 momentissa tarkoitetut edellytykset
tutkimuksen tekemiselle.
Saatuaan oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen perustuvan lausunnon
lastenvalvojan on viipymättä ilmoitettava sen
sisällöstä tutkittavalle.
11 §
Isyyden selvittämisen keskeyttäminen
Isyyden selvittäminen on keskeytettävä,
jos 15 vuotta täyttänyt lapsi sitä vaatii.
Lastenvalvoja voi päättää,
että isyyden selvittäminen keskeytetään,
jos:
1) on ilmeistä, ettei isyyden vahvistamista varten
ole saatavissa riittävästi tietoja;
2) lapsi on syntynyt hedelmöityshoidoista
annetun lain 1 §:ssä tarkoitetun hoidon
tuloksena naiselle, joka on saanut hoitoa yksin, ja on selvitetty,
että siittiöiden luovuttaja ei ole mainitun lain
16 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla suostunut
siihen, että hänet voidaan vahvistaa hoidon tuloksena
syntyneen lapsen isäksi;
3) mies ei ole tunnustanut lasta ja on erityinen syy
olettaa, että isyyden selvittäminen ei olisi lapsen
edun mukaista, eikä 15 vuotta täyttänyt lapsi
vaadi isyyden selvittämistä.
Keskeytetty isyyden selvittäminen on aloitettava
uudestaan:
1) äidin, 15 vuotta täyttäneen
lapsen tai isänä itseään pitävän
miehen pyynnöstä, jos 2 momentin 1 tai
2 kohdassa tarkoitetut keskeyttämisen edellytykset eivät
enää täyty;
2) äidin, 15 vuotta täyttäneen
lapsen tai isyyden tunnustaneen miehen pyynnöstä,
jos selvittämisen keskeyttäminen on perustunut 2 momentin
3 kohtaan.
12 §
Isyyden selvittämisestä laadittava pöytäkirja
Lastenvalvojan on laadittava isyyden selvittämisestä pöytäkirja.
Pöytäkirjaan tulee merkitä kaikki ne
tiedot, joilla on merkitystä isyyttä vahvistettaessa.
Jos neuvottelua isyyden selvittämiseksi
ei 6 §:n 2 momentin mukaan ollut toimitettava, isyyden
selvittämisestä laadittava pöytäkirja
sisältää ainoastaan:
1) tiedon siitä, että kukaan 6 §:n
2 momentissa mainituista henkilöistä ei ole määräajassa
ilmoittanut käsitystään siitä,
että isyyden tunnustanut mies ei ole lapsen isä;
2) lastenvalvojan lausuman siitä, että hänen tiedossaan
olevien seikkojen nojalla ei ole aihetta epäillä sitä,
että joku muu kuin tunnustaja olisi lapsen isä.
Äidillä, 15 vuotta täyttäneellä lapsella
ja miehellä, jolla on 29 §:n 2 momentin mukainen
kanneoikeus, on pyynnöstä oikeus saada tieto isyyden
selvittämisestä laaditusta pöytäkirjasta
kokonaisuudessaan siitä riippumatta, mitä viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 11 §:n
2 momentin 1 kohdassa säädetään.
13 §
Tunnustamistilaisuuden varaaminen ja kanteen nostaminen
Lastenvalvojan on varattava miehelle tilaisuus tunnustaa isyytensä,
jos hän katsoo, että oikeusgeneettisen isyystutkimuksen
tai muun selvityksen valossa voidaan pitää todistettuna,
että mies on lapsen isä.
Jos mies ei tunnusta isyyttä eikä lapsi ole
täyttänyt 18 vuotta, lastenvalvoja ajaa lapsen
puolesta kannetta isyyden vahvistamiseksi siten kuin 6 luvussa säädetään.
14 §
Muutoksenhaku
Lapsen äiti, 15 vuotta täyttänyt
lapsi ja mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, saa hakea
muutosta isyyden selvittämisen keskeyttämistä tai sen
uudelleen aloittamista koskevaan lastenvalvojan päätökseen
valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996)
säädetään. Edellä mainitut
ja lastenvalvoja saavat hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen,
jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Isyyden vahvistamista koskevan kanteen nostamisesta säädetään
29 §:ssä. Lastenvalvojan 11 §:n
nojalla antamaan päätökseen on liitettävä tieto
kanneoikeudesta ja siihen liittyvästä määräajasta.
3 luku
Isyyden tunnustaminen
15 §
Tunnustamisen käyttöala
Jollei 2 momentissa toisin säädetä,
isyyden tunnustaminen ei voi koskea lasta, jolla on jo isä. Tunnustaa
ei myöskään voida lasta, joka on adoptoitu.
Tunnustaa voidaan kuitenkin lapsi, jonka osalta isyys on todettu
2 §:n nojalla, jos ne, joiden hyväksyminen 19 §:n
nojalla tarvitaan, hyväksyvät tunnustamisen. Kun
tunnustaminen vahvistetaan maistraatissa, 2 §:n
nojalla todettu isyys kumoutuu.
Isyyttä ei voida tunnustaa lapsen kuoleman jälkeen.
Isyys voidaan kuitenkin tunnustaa, jos lapsi on kuollut niin pian
syntymänsä jälkeen, että tunnustamislausumaa
ei ole olosuhteet huomioon ottaen voitu antaa lapsen eläessä.
Tunnustamislausuma on tässä tapauksessa annettava
ennen kuin vuosi on kulunut lapsen kuolemasta. Jos isyys tunnustetaan
lapsen kuoleman jälkeen, isyys selvitetään,
kuten 2 luvussa säädetään.
16 §
Isyyden tunnustaminen ennen lapsen syntymää
Mies voi tunnustaa isyytensä ennen lapsen syntymää ilmoittamalla
olevansa syntyvän lapsen isä siten kuin jäljempänä säädetään.
Ilmoitus on annettava henkilökohtaisesti ja tulevan äidin
läsnä ollessa terveydenhoitajalle tai kätilölle
sen kunnan äitiysneuvolassa, jossa syntyvän lapsen äidille
ja miehelle on annettu raskaudenaikaisia neuvolapalveluita. Ennen
tunnustamisen vastaanottamista osapuolille on selvitettävä tunnustamisen
merkitys ja oikeusvaikutukset.
Tunnustamislausuma, jota 2 momentissa tarkoitetaan, voidaan
antaa myös äidin kotikunnan lastenvalvojalle äidin
esitettyä todistuksen raskaudestaan. Tällöin
noudatetaan, mitä 2 momentissa säädetään.
Terveydenhoitajan, kätilön tai
lastenvalvojan, jota 2 ja 3 momentissa tarkoitetaan, on kieltäydyttävä ottamasta
vastaan tunnustamista, jos:
1) äiti vastustaa tunnustamista;
2) miehen tai tulevan äidin henkilöllisyyttä ei ole
luotettavasti selvitetty;
3) on syytä epäillä, ettei
tunnustaja ole lapsen isä; tai
4) on syytä epäillä, että tunnustaja
ei mielentilansa, kielivaikeuksien tai muun syyn vuoksi kykene ymmärtämään
tunnustamisen merkitystä.
Tunnustamisesta laadittavasta asiakirjasta säädetään
22 §:ssä. Äidin hyväksyttyä tunnustamisen
kirjallisesti asiakirja on viipymättä toimitettava
sen kunnan lastenvalvojalle, jolle isyyden selvittäminen
5 §:n mukaan kuuluu.
17 §
Tunnustamisen peruuttaminen, kiistäminen ja vaikutuksettomuus
Mies, joka on 16 §:n nojalla tunnustanut isyytensä,
voi peruuttaa tunnustamisensa ilmoittamalla siitä kirjallisesti
isyyden selvittämisestä huolehtivalle lastenvalvojalle
viimeistään 30. päivänä lapsen
syntymästä.
Lapsen äiti tai mies, joka katsoo olevansa lapsen isä,
voi 1 momentissa säädetyin tavoin ilmoittaa käsityksensä siitä,
että lapsen tunnustanut mies ei ole lapsen isä.
Tunnustaminen, jota 16 §:ssä tarkoitetaan,
on vaikutukseton, jos Suomen viranomaisilla ei silloin, kun isyyden
selvittäminen lapsen synnyttyä alkaa, ole 49 §:n
perusteella toimivaltaa isyyttä koskevassa asiassa.
18 §
Isyyden tunnustaminen lapsen syntymän jälkeen
Mies voi tunnustaa isyytensä lapsen syntymän
jälkeen ilmoittamalla henkilökohtaisesti 2 momentissa
tarkoitetulle tunnustamisen vastaanottajalle olevansa lapsen isä.
Vastaanottajan on ennen tunnustamista selvitettävä miehelle tunnustamisen
merkitys ja oikeusvaikutukset.
Isyyden tunnustamisen ottaa vastaan lastenvalvoja, maistraatin
päällikkö, henkikirjoittaja tai julkinen
notaari. Mies, joka avioliittoa solmittaessa haluaa tunnustaa olevansa
kihlakumppaninsa lapsen isä, voi antaa tunnustamislausuman
myös vihkijälle. Tunnustamisen ottaa ulkomailla
vastaan sellainen Suomen edustuston virkamies, joka voi konsulipalvelulain
(498/1999) 33 §:n mukaan suorittaa edustustossa
julkisen notaarin tehtäviä. Tunnustamisesta laadittavasta asiakirjasta
säädetään tämän
lain 22 §:ssä.
Jos tunnustamislausuman on vastaanottanut muu viranomainen kuin
isyyden selvittämisestä huolehtiva lastenvalvoja,
tunnustamisesta laadittu asiakirja on viipymättä lähetettävä mainitulle
lastenvalvojalle.
Tunnustamislausuma voidaan vieraassa valtiossa antaa noudattaen
sitä muotoa ja menettelyä, jota kyseisen valtion
lain mukaan on noudatettava.
19 §
Tunnustamisen hyväksyminen
Isyyttä ei voida tunnustamisen perusteella vahvistaa,
jos tunnustaminen koskee 2 §:ssä tarkoitettua
lasta, elleivät äiti ja aviomies ole hyväksyneet
tunnustamista.
Isyyttä ei voida tunnustamisen perusteella vahvistaa
myöskään, jos lapsi on täyttänyt 15 vuotta,
ellei lapsi ole hyväksynyt tunnustamista.
Jos tunnustaminen on tehty ennen lapsen syntymää,
isyyttä ei voida vahvistaa tunnustamisen perusteella, ellei
syntyvän lapsen äiti ole hyväksynyt tunnustamista.
Hyväksyminen, jota 1 ja 2 momentissa tarkoitetaan,
annetaan sen kunnan lastenvalvojalle, joka selvittää isyyden.
Hyväksymisen voi vastaanottaa myös se, joka 18 §:n
2 momentin mukaan voi ottaa vastaan tunnustamisen. Hyväksyminen
on annettava sen vastaanottajalle henkilökohtaisesti.
20 §
Kuuleminen
Lastenvalvojan on varattava seuraaville tilaisuus
tulla kuulluksi tunnustamisen johdosta:
1) äidille, jollei hän ole 16 §:n
mukaisesti hyväksynyt tunnustamista;
2) lapsen huoltajalle, jos se on hankaluudetta järjestettävissä;
3) tunnustajan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle,
jos tunnustaja on alaikäinen.
Lastenvalvoja voi kuulla muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja
henkilöitä, jos se on asian selvittämiseksi
tarpeen. Kuulla voidaan suullisesti tai kirjallisesti. Kuulla voi
myös se, joka 18 §:n 2 momentin mukaan
voi ottaa vastaan tunnustamisen.
21 §
Henkilöllisyyden toteaminen
Edellä 16 tai 18 §:ssä tarkoitetun
tunnustamislausuman, 19 §:ssä tarkoitetun
hyväksymisen tai 20 §:ssä tarkoitetun
suullisen kuulemisen vastaanottajan tulee todeta tunnustamislausuman
tai hyväksymisen antajan tai kuultavan henkilöllisyys
henkilöllisyystodistuksen perusteella tai muulla tähän
verrattavalla, luotettavalla tavalla.
22 §
Tunnustamisesta ja sen hyväksymisestä laadittava
asiakirja
Tunnustamisesta ja sen hyväksymisestä on tehtävä asiakirja.
Asiakirja on päivättävä ja siihen
merkitään lapsen, lapsen äidin ja tunnustavan
miehen yksilöintitiedot. Asiakirjan allekirjoittavat isyytensä tunnustanut
mies ja tunnustamisen vastaanottaja. Jos jonkun tulee hyväksyä tunnustaminen,
hyväksyjän ja hyväksymisen vastaanottajan
on allekirjoitettava asiakirja.
Jollei lapsi, äiti taikka aviomies, jonka tulee hyväksyä tunnustaminen,
ole todistettavasti saanut tietoa tunnustamislausuman antamisesta
ja heidän olinpaikkansa on tunnettu, lastenvalvojan on
annettava heille tieto tunnustamisesta postitse saantitodistusta
vastaan.
23 §
Asiakirjojen toimittaminen maistraatille
Kun isyyden selvittäminen on toimitettu ja mies on
tunnustanut isyytensä, tulee isyyden selvittäneen
lastenvalvojan toimittaa isyyden selvittämisestä tehty
pöytäkirja ja tunnustamista koskevat asiakirjat
27 §:ssä tarkoitetulle maistraatille.
5 luku
Isyyden vahvistaminen maistraatissa
26 §
Maistraatin toimivalta
Isyys vahvistetaan maistraatissa, jos:
1) mies on tunnustanut isyyden 15—22 §:ssä säädetyin
tavoin eikä ole aihetta epäillä, ettei mies
ole lapsen isä;
2) kuolleen miehen oikeudenomistajat ovat 24 ja 25 §:ssä säädetyin
tavoin antaneet suostumuksensa siihen, että isyys vahvistetaan maistraatin
päätöksellä, ja 24 §:ssä tarkoitetun selvityksen
perusteella voidaan pitää selvitettynä,
että mies on lapsen isä.
Isyys voidaan vahvistaa, vaikka miehen tai äidin henkilöllisyyttä ja
perhesiteitä osoittavat asiakirjat ovat puutteelliset,
jos lisäselvitystä ei kohtuudella ole saatavissa
ja isyyden selvittäminen ja oikeusgeneettinen isyystutkimus
osoittavat, että mies on lapsen isä.
Jos mies on 16 §:ssä säädetyin
tavoin tunnustanut isyytensä, isyys voidaan 1 momentin 1 kohdassa
säädetyin perustein vahvistaa, vaikka mies olisi
kuollut ennen lapsen syntymää.
27 §
Alueellisesti toimivaltainen maistraatti
Isyyden vahvistaa 26 §:ssä tarkoitetuissa
tapauksissa se maistraatti, jonka toimialueella lastenvalvoja toimii.
Jos maistraattien toiminnan tehostamiseksi tai tasapainoisen
alueellisen kehityksen edistämiseksi on tarpeen siirtää isyyden
vahvistamista koskevia asioita maistraatilta toiselle, valtiovarainministeriön
asetuksella säädetään, miltä maistraateilta
toimivalta siirtyy ja mille maistraateille se siirtyy, sekä toimivallan
jakautumisen perusteista asiat vastaanottavien maistraattien kesken.
28 §
Isyysasian käsittely maistraatissa ja muutoksenhaku
Isyyden vahvistamista koskevan asian käsittelyyn maistraatissa
sovelletaan hallintolakia (434/2003). Jos asiassa ei ole
menetelty kuten tämän lain 3 ja 4 luvuissa säädetään,
asiakirjat ovat puutteelliset tai isyyskysymystä ei ole
riittävästi selvitetty, maistraatti voi pyytää lastenvalvojaa
täydentämään asiakirjoja tai
hankkimaan tarpeellista saatavilla olevaa lisäselvitystä.
Maistraatin päätökseen ei saa hakea
muutosta. Asianosaisen oikeudesta nostaa kanne isyyden vahvistamiseksi
ja kanteen nostamiselle säädetyistä määräajoista
säädetään 29 ja 30 §:ssä. Päätökseen
on liitettävä tieto 29 §:ssä tarkoitetusta
kanneoikeudesta ja 30 §:n 2 momentissa tarkoitetusta
määräajasta. Sen lisäksi, mitä hallintolain
54 §:ssä säädetään
tiedoksiantovelvollisuudesta, maistraatin on annettava päätös
tiedoksi lastenvalvojalle.
6 luku
Isyyden vahvistamista koskeva oikeudenkäynti
29 §
Kanneoikeuden edellytykset ja asianosaiset
Lapsi, jonka osalta isyyttä ei ole äidin avioliiton
perusteella todettu eikä maistraatin tai tuomioistuimen
päätöksellä vahvistettu, voi
vaatia isyyden vahvistamista nostamalla kanteen isäksi
otaksumaansa miestä vastaan. Jos mies on kuollut, kanne
nostetaan miehen oikeudenomistajia vastaan.
Miehellä, joka katsoo olevansa lapsen isä,
on oikeus nostaa isyyden vahvistamista koskeva kanne lasta vastaan:
1) jos lastenvalvoja on keskeyttänyt isyyden selvittämisen,
koska lapsesta tai lapsen äidistä ei ole saatu
näytettä, josta oikeusgeneettinen isyystutkimus
olisi voitu tehdä; tai
2) jollei maistraatti ole vahvistanut isyyttä ja siihen
on muu syy kuin se, ettei 19 §:ssä tarkoitettua
hyväksymistä ole saatu.
Jos mies kuolee kanteen ollessa vireillä, miehen oikeudenomistajat
tulevat hänen sijaansa.
30 §
Kanneoikeuden rajoitukset
Kannetta isyyden vahvistamiseksi ei voida ajaa, jos lapsi on
täyttänyt 15 vuotta ja vastustaa isyyden vahvistamista.
Kannetta ei voida saattaa vireille eikä asian käsittelyä jatkaa,
jos lapsi on kuollut.
Miehen, joka katsoo olevansa lapsen isä, on pantava
kanne vireille vuoden kuluessa siitä päivästä,
jona hän sai tiedon 29 §:n 2 momentissa tarkoitetusta
lastenvalvojan tai maistraatin päätöksestä.
31 §
Lapsen puhevallan käyttäminen
Isyyden vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä alaikäisen
lapsen puhevaltaa käyttää lastenvalvoja,
joka on 5 §:n nojalla selvittänyt isyyden.
Lastenvalvojalla ei kuitenkaan ole puhevaltaa, jos Suomen viranomaisten
kansainvälinen toimivalta perustuu muuhun kuin 49 §:n 1 momentin
1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun seikkaan.
Isyyden vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä alaikäisen
lapsen puhevaltaa saavat lastenvalvojan ohella käyttää lapsen
huoltaja tai muu laillinen edustaja ja 15 vuotta täyttänyt
lapsi itse soveltaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 12 luvussa
säädetään. Jos lastenvalvoja
ja lapsen muu edustaja ovat puhevaltaa käyttäessään erimielisiä,
on noudatettava lastenvalvojan mielipidettä.
Tuomioistuimen tulee varata tilaisuus tulla kuulluksi jokaiselle,
joka 1 tai 2 momentin mukaan saa käyttää lapsen
puhevaltaa. Myös lapsen äidille tulee varata tilaisuus
tulla kuulluksi, vaikka hän ei olisi lapsen huoltaja, jos
kuuleminen on hankaluudetta järjestettävissä.
Lapselle, jota lastenvalvoja 1 momentin nojalla edustaa isyyden
vahvistamista koskevassa asiassa, myönnetään
korvauksetta oikeusapulain (257/2002) mukainen oikeusapu
sen estämättä, mitä oikeusavun
edellytyksistä muuten säädetään.
32 §
Vastaajaksi haastaminen
Lapsen tulee haastaa vastaajaksi mies, jonka voidaan olettaa
olevan lapsen isä.
Jos tällaisia miehiä on useita, voidaan heidät haastaa
vastaajiksi samaan oikeudenkäyntiin. Miehet tulee haastaa
vastaajiksi samaan oikeudenkäyntiin, jos on ilmeistä,
että selvityksen saaminen isyydestä sitä edellyttää.
Jos mies nostaa 29 §:ssä tarkoitetun
kanteen lasta vastaan, hän voi haastaa vastaajiksi myös ne
miehet, jotka kantajan ohella voivat tulla kysymykseen lapsen isänä.
Miestä, jonka osalta on oikeusgeneettisellä isyystutkimuksella
selvitetty, että hän ei voi olla lapsen isä,
ei saa ilman erityistä syytä haastaa vastaajaksi.
33 §
Haasteen tiedoksianto
Haasteen tiedoksiannosta säädetään
oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa. Jollei tiedoksiannon vastaanottajan
eikä hänen tiedoksiannon vastaanottamista varten
valtuuttamansa olinpaikasta voida saada tietoa, haasteen tiedoksianto voidaan
kuitenkin toimittaa kuuluttamalla vain, jos isyydestä on
saatavilla siinä määrin todisteita, että oikeudenkäynnin
aloittamista miestä vastaan on pidettävä lapsen
edun mukaisena.
34 §
Isyyden selvittämisestä laaditun pöytäkirjan
tiedoksianto
Kantajan tulee liittää isyyden selvittämisestä laadittu
pöytäkirja haastehakemukseen, jos isyys on lain
mukaan pitänyt selvittää. Jos pöytäkirjaa ei
ole liitetty haastehakemukseen, tuomioistuimen tulee pyytää pöytäkirja
lastenvalvojalta.
35 §
Oikeuspaikka
Toimivaltaisesta tuomioistuimesta isyyden vahvistamista koskevassa
asiassa säädetään oikeudenkäymiskaaren
10 luvussa.
Kun isyyden vahvistamista koskeva asia on vireillä toimivaltaisessa
tuomioistuimessa, ei saman lapsen isyyskysymystä saa tutkia
toisessa tuomioistuimessa. Tuomioistuimen on tällöin siirrettävä asia
siihen tuomioistuimeen, jossa asia on jo vireillä.
36 §
Kanteen peruuttaminen ja isyyden poissuljenta
Kun isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ajetaan useampaa
kuin yhtä miestä vastaan, voi kantaja peruuttaa
kanteen jonkun miehen osalta, jos tämä ei vastusta
kanteen peruuttamista. Kanne voidaan peruuttaa kuitenkin vain, jos tuomioistuin
kuultuaan muita vastaajia tähän suostuu. Tuomioistuimen
on tällöin jätettävä asia
kyseistä miestä koskevalta osalta sillensä.
Jos isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ajetaan useampaa
kuin yhtä miestä vastaan, tuomioistuin voi ennen
isyyskysymyksen lopullista ratkaisemista hylätä kanteen
yhden tai useamman miehen osalta, jos oikeusgeneettisen isyystutkimuksen
perusteella on pidettävä todistettuna, ettei kyseinen
mies voi olla lapsen isä.
37 §
Näytön hankkiminen
Tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi
kaikki se selvitys, minkä se katsoo asian ratkaisemisen
kannalta tarpeelliseksi. Jos oikeudenkäynnissä esiin
tulleiden seikkojen perusteella on aihetta olettaa, että mies,
joka ei ole asianosaisena, on lapsen isä, tuomioistuin
voi varata hänelle tilaisuuden tulla kuulluksi. Tuomioistuin
voi myös kehottaa lastenvalvojaa täydentämään
isyyden selvittämistä.
38 §
Muutoksenhaun käsittely
Jos kantaja tai vastaaja hakee muutosta isyydestä annettuun
tuomioon, voi muutoksenhakutuomioistuin käsitellä asian
myös sellaisen asianosaisen osalta, jota muutoksenhaku
ei koske. Asiaa ei kuitenkaan tule ilman erityistä syytä ottaa
käsiteltäväksi sellaisen miehen osalta,
jota muutoksenhaku ei koske ja jota koskeva vaatimus on hylätty
sen vuoksi, että hänen isyytensä ei ole
mahdollinen suoritetun oikeusgeneettisen isyystutkimuksen nojalla.
7 luku
Isyyden kumoaminen
39 §
Isyyden kumoamisen perusteet
Miehen isyys on kumottava, jos oikeusgeneettisen isyystutkimuksen
avulla tai muutoin on selvitetty, ettei miehen ja lapsen välillä ole 3 §:n
2 tai 3 momentissa tarkoitettua suhdetta.
40 §
Isyyden kumoaminen maistraatin päätöksellä
Aviomiehen isyys on kumottu, kun toinen mies on 18 §:ssä tarkoitetulla
tavalla tunnustanut isyytensä ja maistraatti on vahvistanut
isyyden tunnustamisen perusteella.
Jos lapsen äiti ja aviomies ovat yhdessä pyytäneet
lastenvalvojalta isyyden selvittämistä 4 §:n
2 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja oikeusgeneettisen
isyystutkimuksen perusteella voidaan todeta, että aviomies
ei voi olla lapsen isä, maistraatti voi vanhempien yhteisestä hakemuksesta
vahvistaa, että aviomies ei ole lapsen isä. Maistraatti
ei kuitenkaan voi päättää asiasta,
jos äidille on annettu hedelmöityshoitoa ajankohtana,
jolloin lapsi on saatettu alkuun. Asia voidaan ratkaista lasta kuulematta.
Hakemus maistraatille tulee tehdä ennen kuin vuosi on kulunut
lapsen syntymästä.
Maistraatin 1 ja 2 momenteissa tarkoitettuihin päätöksiin
ei saa hakea muutosta.
41 §
Isyyden kumoaminen kanteen perusteella
Isyyden kumoamista koskevan kanteen saa käräjäoikeudessa
nostaa lapsi, äiti tai mies, jonka isyys on avioliiton
perusteella todettu tai maistraatin päätöksellä vahvistettu.
Isyyden kumoamista koskevan kanteen saa 42 §:n
2 momentissa mainituissa tapauksissa nostaa myös se, joka
katsoo 1 momentissa tarkoitetun miehen asemesta olevansa lapsen
isä.
Kanne on nostettava niitä 1 momentissa mainittuja henkilöitä vastaan,
joilla kantajan ohella on oikeus kanteen nostamiseen.
Jos asianosainen kuolee oikeudenkäynnin kestäessä,
hänen oikeudenomistajansa tulevat hänen sijaansa.
42 §
Kanneoikeuden rajoitukset
Lapsen kanneoikeutta voi käyttää vain 15 vuotta
täyttänyt lapsi itse. 15 vuotta nuoremmalle lapselle
tai 15 vuotta täyttäneelle lapselle, joka ei mielenterveyden
häiriön, kehitysvammaisuuden tai muun vastaavan
syyn vuoksi kykene ymmärtämään
asian merkitystä, voidaan kuitenkin määrätä edunvalvoja
lapsen kanneoikeuden käyttämistä varten,
jos siihen on lapsen edun kannalta erittäin painava syy.
Miehellä, joka katsoo olevansa äidin
avioliiton aikana syntyneen lapsen isä, on oikeus nostaa
kanne äidin aviomiehen isyyden kumoamiseksi ainoastaan,
jos:
1) äiti ja aviomies ovat asuneet erillään
lapsen syntymän aikaan;
2) kantaja on asunut yhdessä lapsen äidin kanssa
lapsen syntymän aikaan ja osallistunut lapsen hoitoon tai
jos kantajan ja lapsen välille on muutoin muodostunut perheyhteyteen
rinnastettava suhde; ja
3) tuomioistuin arvioi kanteen nostamisen olevan lapsen
edun mukainen.
Aviomiehellä tai isyytensä tunnustaneella miehellä ei
ole oikeutta nostaa kannetta, jos hän saatuaan tietää toisen
miehen olleen sukupuoliyhdynnässä äidin
kanssa tai toisen miehen siittiöitä käytetyn äidin
hedelmöittämiseen lapsen siittämisaikana
on lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti ilmoittanut,
että lapsi on hänen. Äidillä ei
ole oikeutta nostaa kannetta, jos hän on kirjallisesti
hyväksynyt edellä tarkoitetun ilmoituksen.
43 §
Kuoleman vaikutus kanneoikeuteen ja vastaajan puhevallan käyttöön
Kannetta isyyden kumoamiseksi ei voida panna vireille, jos lapsi
on kuollut.
Kannetta isyyden kumoamiseksi ei voida panna vireille sellaisen
41 §:ssä tarkoitetun asianosaisen puolesta,
joka on kuollut. Isäksi todetun tai vahvistetun miehen
kuoltua hänen puolisonsa ja perillisensä voivat
kuitenkin saattaa isyyden kumoamiskanteen vireille siten kuin 44 §:n
3 momentissa säädetään.
Jos mies, jonka 41 §:n 3 momentin mukaan tulisi
olla asiassa vastaajana, on kuollut, vastaajaksi on haastettava
hänen oikeudenomistajansa. Jos äiti on kuollut,
hänen oikeudenomistajiaan ei haasteta vastaajiksi.
44 §
Määräaika kanteen nostamiselle
Äidin, 42 §:n 2 momentissa tarkoitetun
miehen ja miehen, jonka isyys on todettu avioliiton perusteella,
on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä.
Jos miehen isyys on vahvistettu tunnustamisen perusteella, isyytensä tunnustaneen
miehen ja äidin on pantava kanne vireille kahden vuoden
kuluessa siitä, kun isyys on vahvistettu.
Kanne voidaan tutkia, vaikka se olisi pantu vireille määräajan
päättymisen jälkeen, jos kantajalla,
jota 1 momentissa tarkoitetaan, oli laillinen este tai hän
näyttää muun erittäin painavan syyn,
jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu. Kanne on kuitenkin
jätettävä tutkimatta, jos sitä ei
ole nostettu viipymättä sen jälkeen, kun
syy kanteen nostamatta jättämiselle oli poistunut.
Jos aviomies tai isyytensä tunnustanut mies on kuollut
menettämättä kanneoikeuttaan, on eloon
jääneellä puolisolla sekä jokaisella,
joka lapsen ohella tai lapsen jälkeen on miehen lähin perillinen,
oikeus nostaa kanne vuoden kuluessa miehen kuolemasta tai, jos miehellä vielä olisi
ollut
käytettävissään pitempi aika,
tuon ajan kuluessa.
45 §
Sivullisen miehen kuuleminen
Jos oikeudenkäynnissä esille tulleiden seikkojen
perusteella on aihetta olettaa, että tietty mies, joka
ei ole asianosaisena, on lapsen isä, voi tuomioistuin varata
hänelle tilaisuuden tulla kuulluksi.
46 §
Oikeuspaikka
Toimivaltaisesta tuomioistuimesta isyyden kumoamista koskevassa
asiassa säädetään oikeudenkäymiskaaren
10 luvussa.
47 §
Oikeudenkäyntimenettely
Isyyden kumoamista koskevaan oikeudenkäyntiin sovelletaan,
mitä 33 ja 37 §:ssä säädetään.
8 luku
Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat säännökset
48 §
Isyyden määräytyminen välittömästi
lain nojalla
Isyys määräytyy välittömästi
lain nojalla Suomen lain mukaan, jos:
1) lapsen äidillä lapsen syntymän
aikaan on asuinpaikka Suomessa; tai
2) lapsen äidillä ei lapsen syntymän
aikaan ole asuinpaikkaa missään valtiossa ja hän
oleskelee tuolloin Suomessa tai on täällä turvapaikanhakijana.
Jos Suomen lakia ei 1 momentin mukaan sovelleta,
isyys määräytyy välittömästi
lain nojalla sen valtion lain mukaan, jota on sovellettava siinä valtiossa,
jossa:
1) lapsen äidillä lapsen syntymän
aikaan on asuinpaikka; tai
2) lapsen äiti lapsen syntymän aikaan
oleskelee tai on turvapaikanhakijana, jos äidillä ei
tuolloin ole asuinpaikkaa missään valtiossa.
Jos lapsella kuitenkin on syntymän aikaan kaikki asiaan
vaikuttavat seikat huomioon ottaen läheisempi yhteys johonkin
muuhun valtioon kuin siihen, jonka laki 1 tai 2 momentin mukaan
tulisi sovellettavaksi, isyyden määräytymiseen
välittömästi lain nojalla sovelletaan tuossa
valtiossa sovellettavaa lakia.
Jos isyyssuhde on lapsen syntymän jälkeen vakiintunut
muussa kuin 1—3 momentissa tarkoitetussa valtiossa sovellettavan
lain mukaiseksi ja lapsella on läheinen yhteys tuohon valtioon,
isyyden määräytymiseen välittömästi
lain nojalla sovelletaan 1—3 momentista poiketen tuossa
valtiossa sovellettavaa lakia.
49 §
Suomen viranomaisten kansainvälinen toimivalta
Suomen viranomaiset ovat toimivaltaisia isyyttä koskevassa
asiassa, jos:
1) lapsella on Suomessa asuinpaikka;
2) lapsella ei ole asuinpaikkaa missään
valtiossa, mutta hän oleskelee Suomessa tai on täällä turvapaikanhakijana;
3) vastaajalla tai ainakin yhdellä heistä on
tai viimeksi ennen kuolemaansa oli Suomessa asuinpaikka;
4) vastaajalla ei ole asuinpaikkaa missään valtiossa,
mutta hän oleskelee tai viimeksi ennen kuolemaansa oleskeli
Suomessa tai on täällä turvapaikanhakijana;
taikka
5) lapsi tai mies on tai viimeksi ennen kuolemaansa
oli Suomen kansalainen eikä asiaa voida ratkaista siinä vieraassa
valtiossa, jossa lapsella tai miehellä on asuinpaikka ja
asian ratkaisemiselle Suomessa on erityinen syy.
Isyyden selvittämistä ja tunnustamista
koskevassa asiassa Suomen viranomaiset ovat sen lisäksi,
mitä 1 momentissa säädetään,
toimivaltaisia, jos mies haluaa tunnustaa isyytensä ja:
1) miehellä on Suomessa asuinpaikka; taikka
2) miehellä ei ole asuinpaikkaa missään
valtiossa, mutta hän oleskelee Suomessa tai on täällä turvapaikanhakijana.
Isyyden selvittämistä, jota 2 luvussa tarkoitetaan,
ei kuitenkaan toimiteta, jos Suomen viranomaisten toimivalta perustuu
ainoastaan 1 momentin 3 tai 4 kohtaan.
50 §
Vieraassa valtiossa vireillä olevan asian vaikutus
Jos vieraan valtion viranomaisessa on vireillä isyyttä koskeva
asia ja on ilmeistä, että asiassa annettava päätös
tunnustetaan Suomessa, Suomen viranomaisen on keskeytettävä saman,
täällä myöhemmin vireille tulleen
asian käsittely, kunnes on selvitetty, tunnustetaanko vieraassa valtiossa
annettu päätös täällä.
Suomen viranomainen voi kuitenkin olla keskeyttämättä asian
käsittelyä tai jatkaa keskeytetyn asian käsittelyä,
jos osoitetaan, että ratkaisun saaminen muutoin kohtuuttomasti
viivästyisi.
51 §
Sovellettava laki
Isyyttä koskevassa asiassa sovelletaan Suomen lakia,
jollei 48 §:stä muuta johdu.
52 §
Vieraassa valtiossa annetun päätöksen
tunnustaminen
Isyydestä vieraassa valtiossa annettu päätös, joka
on voimassa siinä valtiossa, tunnustetaan Suomessa ilman
eri vahvistusta.
Vieraassa valtiossa annettua päätöstä ei
kuitenkaan tunnusteta, jos:
1) päätöksen antaneen vieraan
valtion viranomaisen toimivalta ei perustunut kenenkään
osapuolen asuin- tai kotipaikkaan, kansalaisuuteen tai muuhun sellaiseen
liittymään, joka huomioon ottaen viranomaisella
olisi ollut perusteltu syy ottaa asia käsiteltäväkseen;
2) päätös on annettu pois
jäänyttä vastaan eikä haastehakemusta
tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi pois jääneelle
niin hyvissä ajoin ja sillä tavalla, että hän
olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa;
3) päätös on ristiriidassa
sellaisen Suomessa annetun isyyttä koskevan päätöksen
kanssa, jota koskeva oikeudenkäynti on tullut vireille
ennen ulkomailla annettuun päätökseen
johtanutta oikeudenkäyntiä;
4) päätös on ristiriidassa
sellaisen vieraassa valtiossa aikaisemmin annetun isyyttä koskevan päätöksen
kanssa, joka tunnustetaan Suomessa; taikka
5) päätös on vastoin Suomen
oikeusjärjestyksen perusteita.
Päätöksenä, jota 1 ja 2
momentissa tarkoitetaan, pidetään tuomioistuimen
ja muun viranomaisen päätöstä sekä oikeustoimen
vahvistamista tai rekisteröintiä, jos lapsen ja
miehen välistä suhdetta pidetään
tällaisen toimenpiteen seurauksena isyyssuhteena tai isyyssuhteen
katsotaan tällaisen toimenpiteen vuoksi lakanneen siinä valtiossa,
jossa rekisteröinti tai muu toimenpide on suoritettu.
53 §
Vieraassa valtiossa annetun päätöksen
vahvistaminen
Helsingin hovioikeus voi hakemuksesta vahvistaa, tunnustetaanko
vieraassa valtiossa isyydestä annettu päätös
Suomessa.
Asiaa käsiteltäessä hovioikeuden
on varattava lapselle, isälle, äidille tai jollekulle
muulle tilaisuus tulla kuulluksi, jos kuuleminen on tarpeen asian
selvittämiseksi ja kuultavan olinpaikka on vaikeuksitta
selvitettävissä.
54 §
Säännösten toissijaisuus
Tämän luvun säännöksiä on
sovellettava ainoastaan, jollei pohjoismaisten isyysratkaisujen tunnustamisesta
annetusta laista (352/1980) muuta johdu.
55 §
Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuus
Vieraan valtion lain säännös on jätettävä huomiotta,
jos sen soveltaminen johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen
perusteiden vastaiseen tulokseen.
9 luku
Erinäiset säännökset
56 §
Lapsen itsemääräämisoikeuden
rajoittaminen
Mitä 11 §:ssä sekä 19 §:n
2 momentissa ja 30 §:n 1 momentissa säädetään
15 vuotta täyttäneen lapsen mielipiteen vaikutuksesta
asiaan, ei sovelleta, jos lapsi ei mielenterveyden häiriön, kehitysvammaisuuden
tai muun vastaavan syyn vuoksi kykene ymmärtämään
asian merkitystä.
57 §
Perättömän lausuman antaminen isyysasiassa
Jos äiti isyyden selvittämisen yhteydessä,
tunnustamisen vuoksi tapahtuneessa kuulemisessa tai hyväksyessään
tunnustamisen tahallaan antaa viranomaiselle väärän
tiedon, joka osaltaan johtaa siihen, että isyys vahvistetaan
virheellisesti, hänet on tuomittava, jollei teosta muualla laissa
säädetä ankarampaa rangaistusta, perättömän
lausuman antamisesta isyysasiassa sakkoon.
Mitä 1 momentissa säädetään,
sovelletaan vastaavasti mieheen, joka isyyden selvittämisen yhteydessä,
isyyttä tunnustaessaan tai hyväksyessään
tunnustamisen tahallaan antaa viranomaiselle väärän
tiedon, joka osaltaan johtaa siihen, että isyys vahvistetaan
virheellisesti.
58 §
Käsittelyn kiireellisyys
Isyyden selvittämistä, vahvistamista ja kumoamista
koskevat asiat on käsiteltävä kiireellisinä.
59 §
Virka-apu
Lastenvalvoja on pyynnöstä velvollinen antamaan
virka-apua toisen kunnan lastenvalvojalle isyyden selvittämisessä ja
vahvistamisessa lastenvalvojalle kuuluvissa tehtävissä.
Tällöin lastenvalvoja on velvollinen myös
edustamaan toista lastenvalvojaa käsiteltäessä tämän
toimeen kuuluvaa asiaa toimialueensa tuomioistuimessa tai muun viranomaisen
luona.
60 §
Tarkemmat säännökset
Valtioneuvoston asetuksella säädetään
tarvittaessa tarkemmin:
1) lapsen syntymää koskevasta ilmoituksesta;
2) lääketieteellisen selvityksen
antamisesta ja siitä maksettavasta korvauksesta;
3) maistraatin toimintatavoista, kun isyys on vahvistettu
tai kumottu maistraatin päätöksellä;
4) henkilöllisyyden toteamiseksi hyväksyttävistä asiakirjoista.
Oikeusministeriön asetuksella säädetään
niistä isyyden selvittämiseen, tunnustamiseen,
oikeudenomistajien suostumukseen ja isyyden vahvistamiseen liittyvistä asiakirjoista,
jotka annetaan asianomaiseen tarkoitukseen vahvistetulla lomakkeella.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vahvistaa käytettävien
lomakkeiden kaavat.
10 luku
Voimaantulo
61 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.
Tällä lailla kumotaan isyyslaki (700/1975), jäljempänä kumottava
laki, ja isyyslain voimaanpanosta annettu laki (701/1975).
62 §
Lain soveltaminen
Tätä lakia sovelletaan myös silloin,
kun lapsi on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa, jollei
toisin säädetä.
63 §
Isyyden selvittäminen
Jos lapsi on syntynyt ja isyyden selvittämistä koskeva
neuvottelu on pidetty ennen tämän lain voimaantuloa,
isyyden selvittämiseen sovelletaan tämän
lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Isyyden selvittämisen keskeyttämiseen sovelletaan
tällöin kuitenkin, mitä 11 §:n 2
momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään.
Jos äiti 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa vastustaa
isyyden selvittämistä, isyyden selvittämistä voidaan
miehen pyynnöstä jatkaa, vaikka mies ei ole tunnustanut
isyyttään.
64 §
Isyyden tunnustaminen
Jos mies on tunnustanut isyyden ennen tämän lain
voimaantuloa, tunnustamisen hyväksymiseen ja vahvistamiseen
sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa
olleita säännöksiä.
65 §
Isyyden vahvistamiskanne
Jos isyyden vahvistamista koskeva kanne on vireillä tuomioistuimessa
tämän lain tai momentin tullessa voimaan, siihen
sovelletaan tämän momentin voimaan tullessa voimassa
olleita säännöksiä. Kannetta
ei kuitenkaan voida hylätä isyyslain voimaanpanosta
annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetyllä perusteella.
Isyyden vahvistamiskanne, joka on vireillä tämän
momentin tullessa voimaan tai joka tulee vireille tämän
momentin tultua voimaan, voidaan tutkia sen estämättä,
että tuomioistuin on aikaisemmin jättänyt
isyyden vahvistamatta isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentin
nojalla.
Jos isyyden selvittämiseen on 63 §:n
mukaan sovellettava tämän lain voimaan tullessa
voimassa olleita säännöksiä,
lastenvalvoja ei voi lapsen puolesta ajaa kannetta isyyden vahvistamiseksi,
jos äiti kumottavan lain 8 §:n 2 momentissa
säädetyin tavoin vastustaa isyyden selvittämistä ja
lapsi ei ole täyttänyt 15 vuotta.
66 §
Isyyden kumoaminen
Äiti ei voi panna vireille isyyden kumoamiskannetta,
jos lapsi on syntynyt aikaisemmin kuin 1 päivänä lokakuuta
1976.
Edellä 41 §:n 2 momenttia ja 42 §:n
2 momenttia ei sovelleta, jos lapsi on syntynyt ennen tämän
lain voimaantuloa.
Isyyden kumoamiskanteeseen, joka on tuomioistuimessa vireillä tämän
lain voimaan tullessa, sovelletaan säännöksiä,
joita oli sovellettava tämän lain tullessa voimaan.
Kannetta ei kuitenkaan voida jättää tutkimatta
sillä perusteella, että äiti ja aviomies
ovat kumpikin kuolleet.
67 §
Lapsen perintöoikeus eräissä tapauksissa
Avioliiton ulkopuolella ennen 1 päivänä lokakuuta
1976 syntyneellä lapsella ei ole tuomioistuimessa vahvistetun
isyyden perusteella perintöoikeutta isänpuoleisen
perittävän jälkeen, jos perittävä on
kuollut ennen 31 päivää tammikuuta 2012.
Lapsella on kuitenkin tämän momentin ensimmäisen
virkkeen estämättä oikeus perintöön,
jos perittävän omaisuus on perintökaaren (40/1965)
5 luvun 1 §:n nojalla mennyt valtiolle taikka
jos perintöoikeuden menetystä on pidettävä kohtuuttomana
avioliiton ulkopuolella syntyneiden sisarusten yhdenvertaisen kohtelun
tai muun siihen verrattavan, kantajasta riippumattoman erityisen
painavan syyn perusteella. Tällainen oikeus perintöön
on saatettava voimaan viimeistään perintökaaren
16 luvun 1 §:ssä säädetyssä määräajassa.
Mitä 1 momentin ensimmäisessä ja
toisessa virkkeessä säädetään,
ei kuitenkaan sovelleta, jos isyys on vahvistettu isyyslain voimaanpanosta
annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa
taikka jos lapsella oli 30 päivänä syyskuuta
1976 isä, mutta isyys on sen jälkeen kumottu tai
isyyttä koskeva tuomio on purettu, ja toisen miehen isyys
on vahvistettu tämän jälkeen.
68 §
Viittaukset aikaisempaan lakiin
Jos laissa tai asetuksessa viitataan lainkohtaan, jonka tilalle
on tullut tämän lain säännös, tämän
lain tultua voimaan noudatetaan tämän lain vastaavaa
säännöstä.