3 b luku
Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen perustaminen ja
edustuston avaaminen Suomeen
29 e §
Sivuliikkeen perustaminen
Kolmannen maan luottolaitos voi Suomeen perustetusta sivuliikkeestä tarjota
sellaisia 30 §:ssä tarkoitettuja palveluja,
jotka sisältyvät sivuliikkeelle 29 f §:n
mukaisesti myönnettyyn toimilupaan.
Kolmannen maan luottolaitoksella voi lisäksi olla Suomessa
edustusto.
29 f §
Sivuliikkeen toimiluvan hakeminen
Kolmannen maan luottolaitoksen, joka aikoo harjoittaa Suomessa
luottolaitostoimintaa, on haettava Finanssivalvonnalta toimilupa
Suomeen perustettavalle sivuliikkeelle. Hakemuksesta on pyydettävä lausunto
Suomen Pankilta sekä talletussuojarahastolta, jos luottolaitos
vastaanottaa talletuksia, ja sijoittajien korvausrahastolta,
jos luottolaitos tarjoaa sijoituspalveluja.
Hakemukseen on liitettävä tarpeelliset
selvitykset luottolaitoksen:
1) omistuksesta;
2) johdon ammattitaidosta ja luotettavuudesta;
3) hallinnosta ja sisäisestä valvonnasta;
4) riskien hallinnasta;
5) vakavaraisuudesta ja maksuvalmiudesta ja niiden
hallinnasta;
6) kotimaan lainsäädännöstä ja
finanssivalvonnasta.
Hakemukseen on liitettävä lisäksi
tarpeelliset selvitykset sivuliikkeen hallinnon ja toiminnan järjestämisestä mukaan
lukien asiakkaiden tunnistamiseksi ja rahanpesun ja terrorismin ehkäisemiseksi
noudatetut menettelytavat, sivuliikkeen johdon ammattitaidosta ja
luotettavuudesta sekä sivuliikkeen käytössä Suomessa olevista
varoista.
Säännöksiä hakemuksessa
ilmoitettavista yhteystiedoista sekä tarkempia
säännöksiä hakemukseen
liitettävistä selvityksistä voidaan antaa
valtiovarainministeriön asetuksella.
29 g §
Sivuliikkeen toimiluvan myöntäminen
Finanssivalvonnan on myönnettävä toimilupa,
jos:
1) luottolaitoksen toiminta ei olennaisesti eroa suomalaiselle
luottolaitokselle sallitusta toiminnasta;
2) kolmannen maan luottolaitokseen sen kotivaltiossa
sovellettava lainsäädäntö vastaa
kansainvälisesti hyväksyttyjä finanssivalvonnan sekä rahoitusjärjestelmän
rikollisen hyväksikäytön estämistä koskevia
suosituksia;
3) luottolaitoksen vakavaraisuus, suuret asiakasriskit,
maksuvalmius, sisäinen valvonta, riskienhallintajärjestelmät
sekä omistajien ja johdon sopivuus ja luotettavuus eivät
olennaisesti poikkea tämän lain vaatimuksista;
4) luottolaitosta muutenkin valvotaan sen kotivaltiossa
riittävän tehokkaasti;
5) luottolaitoksella on Suomessa varoja vähintään
166 m §:n 2 momentissa säädetty määrä sivuliikkeen
harjoittamaa toimintaa varten;
6) sivuliikkeen hallinto on järjestetty terveiden
ja varovaisten liikeperiaatteiden mukaisesti;
7) sivuliikkeen johtaja täyttää 40 §:ssä säädetyt
vaatimukset;
8) sivuliikkeellä on riittävät
menettelytavat asiakkaiden tunnistamiseksi sekä rahanpesun
ja terrorismin ehkäisemiseksi.
Sivuliikkeen toimilupaa koskevaan päätökseen
sovelletaan, mitä 23 §:ssä säädetään. Finanssivalvonnan
on kymmenen työpäivän kuluessa
toimilupahakemuksen vastaanottamisesta ilmoitettava hakijalle
23 §:n 1 momentissa tarkoitetusta määräajasta
ja 23 §:n 3 momentissa tarkoitetusta valitusmahdollisuudesta.
Finanssivalvonnan on ilmoitettava toimiluvan myöntämisestä Euroopan
komissiolle ja Euroopan pankkivalvojien komitealle.
Sivuliikkeen toimilupa oikeuttaa harjoittamaan toimintaa yhdessä tai
useammassa toimipaikassa.
29 h §
Sivuliikkeen toimiluvan peruuttaminen ja toiminnan rajoittaminen
Sivuliikkeen toimiluvan peruuttamisesta ja toiminnan rajoittamisesta
säädetään Finanssivalvonnasta
annetun lain 26 ja 27 §:ssä. Finanssivalvonnan
on lisäksi viipymättä peruutettava sivuliikkeen
toimilupa, kun kolmannen maan luottolaitoksen kotivaltion viranomainen
on peruuttanut luottolaitoksen toimiluvan.
Toimiluvan peruuttamisesta on ilmoitettava Euroopan komissiolle,
Euroopan pankkivalvojien komitealle, talletussuojarahastolle
ja sijoittajien korvausrahastolle, jos kolmannen maan luottolaitos
on rahaston jäsen.
29 i §
Sivuliikkeen toiminnan lopettaminen
Kun Finanssivalvonta peruuttaa kolmannen maan luottolaitoksen
sivuliikkeen toimiluvan, sivuliikkeen toiminta on välittömästi
lopetettava. Mitä muualla laissa säädetään
sivuliikkeen valvonnasta, sovelletaan sivuliikkeen valvontaan sen
lopetettua toimintansa, kunnes 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus
on tehty ja sivuliikkeen talletukset maksettu tallettajille.
Ulkomaisen luottolaitoksen on viivytyksettä sen sivuliikkeen
toiminnan lopettamisen jälkeen ilmoitettava velkojilleen
ja velallisilleen, joiden saaminen tai velka perustuu sivuliikkeen
välityksellä tehtyyn sopimukseen, miten velallinen voi
lopettamisen jälkeen hoitaa sopimuksen mukaiset velvoitteensa
ja miten velkoja voi lopettamisen jälkeen saada
suorituksen erääntyneestä saamisestaan.
Finanssivalvonta antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset
tässä momentissa tarkoitetusta menettelystä.
Mitä tässä pykälässä säädetään,
sovelletaan soveltuvin osin sivuliikkeen toiminnan rajoittamiseen
29 h §:n tai Finanssivalvonnasta annetun lain
27 §:n nojalla.
29 j §
Edustuston avaaminen ja toiminta
Jos kolmannen maan luottolaitos aikoo avata edustuston Suomessa,
sen on ilmoitettava asiasta Finanssivalvonnalle. Ilmoituksessa on
mainittava edustuston toimipaikan osoite, edustuston toiminnasta
vastaava henkilö sekä toiminnan laatu ja laajuus.
Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä tässä momentissa
tarkoitettujen tietojen sisällöstä ja
ilmoitusmenettelystä.
Edustusto ei saa harjoittaa 30 §:ssä tarkoitettuja
toimia.
Edustusto voi aloittaa toimintansa, kun se on tehnyt 1 momentissa
tarkoitetun ilmoituksen.
29 k §
Edustuston toimintaoikeuksien peruuttaminen
Finanssivalvonta voi kieltää edustustoa jatkamasta
toimintaansa Suomessa, jos 29 j §:ssä tarkoitettua
ilmoitusta ei ole tehty tai ilmoituksessa annetut tiedot ovat virheellisiä tai
puutteellisia taikka edustuston toiminnassa on olennaisesti rikottu
finanssimarkkinoita koskevia säännöksiä tai
määräyksiä.
Sallittu liiketoiminta
35 a §
Arvopaperistettujen omaisuuserien hankintaa koskevat rajoitukset
Luottolaitos ei saa hankkia 16 b §:ssä tarkoitetulla
tavalla arvopaperistettuja omaisuuseriä, jollei se voi
varmistua siitä, että alkuperäinen luotonantaja
tai muu omaisuuseriään arvopaperistava
tai arvopaperistettuja omaisuuseriä edelleen luovuttava
henkilö on jäänyt vastuuseen vähintään
viidestä prosentista arvopaperistamisen kohteena olevista
omaisuuseristä.
Mitä 1 momentissa säädetään,
ei sovelleta:
1) arvopaperistamisjärjestelyihin, joiden
kohteena ovat:
a) saamiset julkisyhteisöiltä;
b) saamiset luottolaitoksilta ja sijoituspalveluyrityksiltä,
joihin tämän lain nojalla sovelletaan
enintään 50 prosentin riskipainoa; tai
c) saamiset monenkeskisiltä kehityspankeilta; eikä
2) indeksiin perustuviin järjestelyihin, syndikoituihin
luottoihin, ostettuihin myyntisaamisiin eikä luottojohdannaissopimuksiin,
jotka täyttävät luottolaitosdirektiivin
122 artiklassa säädetyt ehdot.
Jos luottolaitos hankkii arvopaperistettuja omaisuuseriä tämän
pykälän vastaisesti taikka jos luottolaitosdirektiivin
122 a artiklan 4, 5 tai 7 kohdassa asetetut vaatimukset
eivät täyty, Finanssivalvonnan on korotettava
tällaisiin omaisuuseriin 61 §:n mukaisesti
sovellettavaa omien varojen vähimmäismäärää niin
kuin luottolaitosdirektiivin 122 a artiklan 5 kohdan kolmannessa
alakohdassa säädetään.
36 §
Toimipaikat
Luottolaitoksella on oltava Suomessa pääkonttori
ja vähintään yksi kiinteä toimipaikka.
Omat varat
45 §
Ensisijaiset omat varat
Luottolaitoksen omiin varoihin luetaan ensisijaisina
omina varoina seuraavat erät:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4) sekamuotoiset rahoitusvälineet, joiden ehdot
Finanssivalvonta on hyväksynyt;
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
8) tilivuoden aikana kertynyt osavuosikatsauksen
osoittama voitto, jos se on tilintarkastajan antaman lausunnon mukaan
laskettu Finanssivalvonnan hyväksymällä tavalla
noudattaen samoja periaatteita kuin tilikauden tuloksen laskemisessa;
9) muut Finanssivalvonnan hyväksymät, edellä mainittuihin
eriin rinnastettavat erät.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuista eristä saadaan
lukea ensisijaisiin omiin varoihin enintään määrä,
joka vastaa 35 prosenttia ensisijaisten omien varojen
yhteismäärästä. Sellaisten mainitussa
kohdassa tarkoitettujen rahoitusvälineiden yhteenlasketusta
määrästä, joihin liittyy oikeus
vaihtaa rahoitusväline luottolaitoksen osakkeiksi tai osuuksiksi,
saadaan kuitenkin yhdessä muiden mainitussa kohdassa tarkoitettujen
erien kanssa lukea ensisijaisiin omiin varoihin enintään
määrä, joka vastaa 50 prosenttia ensisijaisten
omien varojen yhteismäärästä. Edellä sanotun
estämättä sellaisten rahoitusvälineiden
yhteismäärästä, joihin liittyy
luottolaitokselle kannuste maksaa rahoitusväline ennenaikaisesti
takaisin, saadaan kuitenkin lukea ensisijaisiin omiin varoihin enintään
15 prosenttia.
Edellä 1 momentin 1—6 kohdassa
tarkoitettuihin eriin, lukuun ottamatta käyttämättömiä voittovaroja,
ei saa lukea eriä, joiden pääomaa ei ole
maksettu luottolaitokselle. Mainitun momentin 1—4 kohdassa
tarkoitettuihin eriin saa lukea ainoastaan eriä, joille
maksettavan osingon, koron tai muun hyvityksen taikka pääoman palautuksen
edellytyksenä on, että luottolaitoksella on jakokelpoisia
varoja. Mainittuihin eriin ei saa lukea:
1) määräaikaisia eriä;
2) eriä, jotka tuottavat kumulatiivisen oikeuden
osinkoon, korkoon tai muuhun hyvitykseen;
3) eriä, joiden pääoman
taikka osingon, koron tai muun hyvityksen maksamisesta
on antanut vakuuden:
a) luottolaitos itse tai sen kanssa samaan konserniin
kuuluva yhteisö;
b) yhteisö, joka lain tai sopimuksen perusteella on
vastuussa luottolaitoksen veloista, tai tällaisen yhteisön
kanssa samaan konserniin kuuluva yhteisö; taikka
c) yhteisö, jonka äänivallasta a
ja b alakohdassa tarkoitetut yhteisöt omistavat yhteensä yli puolet,
tai tällaisen yhteisön kanssa samaan konserniin
kuuluva yhteisö.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
46 §
Toissijaiset omat varat
Luottolaitoksen omiin varoihin luetaan toissijaisina
omina varoina seuraavat erät:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3) 3 momentissa säädetyin edellytyksin:
a) sekamuotoiset rahoitusvälineet siltä osin, kuin
niitä ei lueta ensisijaisiin omiin varoihin;
b) muut määräämättömäksi
ajaksi annetut velkasitoumukset;
c) 45 §:n 1 momentin 1—4 kohdassa tarkoitetut
erät, jotka tuottavat kumulatiivisen oikeuden osinkoon,
korkoon tai muuhun hyvitykseen;
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
48 §
Vähennyserät
Luottolaitoksen ensisijaisten omien varojen määrästä vähennetään:
1) luottolaitoksen omistamat omat osakkeet, osuudet, kantarahastotodistukset
ja ensisijaisiin omiin varoihin luetut sekamuotoiset rahoitusvälineet
sekä määrä, jolla luottolaitos
on 35 §:ssä säädetyn
vastaisesti rahoittanut tässä kohdassa tarkoitettujen
omien rahoitusvälineiden hankintaa;
2) pitkävaikutteisten aineettomien hyödykkeiden
hankintamenojen poistamaton osa;
3) tilikauden tuloksen tai kertyneiden voittovarojen
erät, jotka ovat syntyneet muussa kuin omassa käytössä olevan
kiinteistöomaisuuden käypään
arvoon arvostamisesta ja jotka ylittävät tästä arvonnoususta
aiheutuvan omien varojen lisävaatimuksen;
4) edellisten tilikausien ja tilikauden tappiot.
Luottolaitoksen toissijaisista omista varoista vähennetään
määrä, jolla luottolaitos on 35 §:n vastaisesti
rahoittanut omien 46 §:ssä tarkoitettujen rahoitusvälineiden
hankintaa.
Luottolaitoksen ensi- ja toissijaisten omien varojen
määrästä vähennetään:
1) sellaisen luottolaitoksen ja ulkomaisen luottolaitoksen
sekä rahoituslaitoksen osakkeet ja osuudet sekä sekamuotoiset
rahoitusvälineet, jonka kaikista osakkeista tai osuuksista
luottolaitos omistaa yli 10 prosenttia;
2) muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut luottolaitoksen
ja ulkomaisen luottolaitoksen sekä rahoituslaitoksen
osakkeet ja osuudet sekä sekamuotoiset rahoitusvälineet,
siltä osin kuin niiden yhteismäärä yhdessä 4
kohdassa tarkoitettujen erien kanssa ylittää ennen
ensisijaisten ja toissijaisten omien varojen yhteismäärästä tehtäviä vähennyksiä 10
prosenttia luottolaitoksen omista varoista;
3) sellaisen suomalaisen ja siihen rinnastettavan ulkomaisen
vakuutuslaitoksen osakkeet, osuudet ja pääomalainat,
jonka kaikista osakkeista tai osuuksista luottolaitos omistaa yli 10 prosenttia;
4) lainasaamiset talletuspankkien vakuusrahastoilta
siltä osin kuin niiden määrä yhdessä 2 kohdassa
tarkoitettujen erien kanssa ylittää 2 kohdassa
tarkoitetun määrän;
5) määrä, jolla 71 §:ssä tarkoitetun
huomattavan omistusosuuden määrä ylittää mainitun pykälän
1 momentissa säädetyn rajan, sekä määrä,
jolla tällaisten omistusosuuksien yhteenlaskettu
määrä ylittää mainitun
pykälän 2 momentissa säädetyn
rajan;
6) selvityssaamiset, jotka syntyvät viidennen pankkipäivän
jälkeen tehtyyn osasuoritukseen liittyvistä jo
luovutetuista arvopapereista tai kauppahinnan maksuista sekä niiden
jäljellä olevista eristä sopimuksen
lakkaamiseen saakka.
Käytettäessä 59 §:n 1 momentissa
tarkoitettua sisäisten luottoluokitusten menetelmää, ensi- ja
toissijaisista omista varoista on lisäksi vähennettävä tämän
menetelmän mukaisesti riskipainotettujen varojen
yhteismäärästä kirjanpitoon
merkittyjen arvonalennusten ja odotettujen tappioiden erotus, jos
se on negatiivinen. Laskettaessa tässä momentissa
tarkoitettua alijäämää odotetut
tappiot oman pääoman ehtoisista sijoituksista
sisällytetään odotettuihin tappioihin,
mutta niistä kirjattuja arvonalennuksia ei oteta huomioon.
Sovellettaessa 69 ja 71 §:ää omista varoista
ei vähennetä tässä momentissa tarkoitettuja
eriä. Arvopaperistamiseen perustuvia eriä,
joihin 61 §:n 2 momentin mukaisesti sovelletaan
1 250 prosentin riskikerrointa, ei oteta huomioon tätä momenttia
sovellettaessa.
Ensi- ja toissijaisista omista varoista on vähennettävä sen
lisäksi, mitä edellä säädetään, 3 momentissa
tarkoitetut arvopaperistamisjärjestelyihin perustuvat erät,
jos ne jätetään 61 §:n 2 momentin
mukaisesti ottamatta huomioon omien varojen vähimmäismäärää laskettaessa.
48 a §
Erien vähentämisessä noudatettavat
periaatteet
Puolet 48 §:n 3—5 momentissa tarkoitetuista eristä vähennetään
ensisijaisista omista varoista ja puolet toissijaisten omien varojen
46 §:n 7 momentin mukaisesta enimmäismäärästä. Mikäli
toissijaisten omien varojen enimmäismäärä ei
riitä vähennysten tekemiseen, ylimenevä osuus
vähennetään ensisijaisista omista varoista.
Edellä 48 §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitetun
vähennyksen sijasta voidaan vähentää luottolaitoksen
omistusta vakuutuslaitoksessa vastaava osuus vakuutuslaitoksen vakuutusyhtiölain
tai sitä vastaavan ulkomaisen lain mukaisesti lasketusta
toimintapääoman vähimmäismäärästä.
Laskettaessa 48 §:n 3 momentin 1—3 kohdassa
tarkoitettuja vähennyksiä osakkeisiin, osuuksiin
ja pääomalainoihin rinnastetaan yritykseltä olevat
saamiset, joilla on huonompi etuoikeus kuin velallisen muilla veloilla.
Mainitun momentin 1 kohdassa tarkoitettuja vähennyksiä laskettaessa
luottolaitoksen omistamiksi katsotaan myös 71 §:n
3 momentin mukaisesti lasketut omistukset sellaisissa luottolaitoksissa
ja ulkomaisissa luottolaitoksissa sekä rahoituslaitoksissa,
joissa luottolaitoksella on 70 §:ssä tarkoitettu
huomattava omistusosuus. Laskettaessa 48 §:n 3
momentin 1 ja 3 kohdassa sekä tämän pykälän
2 momentissa tarkoitettuja vähennyksiä luottolaitoksen
omistamiksi katsotaan myös sellaisen vakuutusomistusyhteisön
ja rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omistusyhteisön,
jotka ovat luottolaitoksen tytär- tai osakkuusyrityksiä,
omistamat edellä tässä pykälässä tarkoitetut osakkeet,
osuudet ja sekamuotoiset rahoitusvälineet samassa
suhteessa kuin luottolaitos omistaa tällaisen omistusyhteisön
osakkeita tai osuuksia. Edellä tässä momentissa
tarkoitettuja vähennyksiä laskettaessa ei oteta
huomioon sijoituksia luottolaitoksen kanssa samaan konsolidointiryhmään
kuuluviin yrityksiin.
Finanssivalvonnan luvalla 48 §:n 3 momentin taikka
tämän pykälän 2 tai 3 momentin
mukainen vähennys voidaan jättää tekemättä,
kun mainituissa momenteissa tarkoitettu sijoitus on toisen luottolaitoksen
tai ulkomaisen luottolaitoksen, rahoituslaitoksen taikka suomalaisen
tai siihen rinnastettavan ulkomaisen vakuutuslaitoksen liiketoiminnan
tervehdyttämisen yhteydessä välttämätöntä taikka
kun sijoitus on tehty rahoituslaitokseen, jonka tarkoituksena on
pääasiassa omistaa muiden kuin luottolaitosten
tai ulkomaisten luottolaitosten tai rahoituslaitosten osakkeita
tai osuuksia ja rahoituslaitos ei kuulu toisen luottolaitoksen tai
ulkomaisen luottolaitoksen taikka sijoituspalveluyrityksen
tai siihen rinnastettavan ulkomaisen yrityksen konsolidointiryhmään.
Mitä tässä pykälässä säädetään
konsolidointiryhmään kuuluvista yhteisöistä,
sovelletaan talletuspankkien yhteenliittymästä annetussa
laissa tarkoitetun yhteenliittymän keskusyhteisön jäsenluottolaitoksen
vakavaraisuutta laskettaessa mainitun lain 2 §:n 1 momentissa
tarkoitettuihin yhteisöihin, jotka yhdistellään
yhteenliittymään sen konsolidoitua vakavaraisuutta
laskettaessa.
Tässä pykälässä tarkoitetut
erät otetaan huomioon määrään,
joka niistä on merkitty tilinpäätökseen,
lukuun ottamatta 48 §:n 4 momentissa tarkoitettuja odotettuja
tappioita.
49 §
Yleissäännös riskienhallinnasta
Luottolaitos ei saa toiminnassaan ottaa niin suurta riskiä,
että siitä aiheutuu olennaista vaaraa luottolaitoksen
vakavaraisuudelle tai maksuvalmiudelle.
Luottolaitoksella on oltava tehokkaan riskienhallinnan mahdollistava
luotettava hallinto sekä toimintaansa nähden riittävä sisäinen
valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät,
mukaan lukien sellaiset johdon ja henkilöstön
palkitsemista koskevat periaatteet ja menettelytavat, jotka
tukevat tehokasta riskienhallintaa. Hallinnon, sisäisen
valvonnan ja riskienhallinnan on täytettävä luottolaitosdirektiivin
V liitteessä asetetut vaatimukset.
Palkitsemista koskeviin periaatteisiin ja menettelytapoihin
sovelletaan tämän pykälän estämättä,
mitä työsopimuksista ja luottolaitoksen lakisääteisten
hallinto- ja valvontaelinten vastuusta muualla laissa säädetään.
Palkitsemista koskevista periaatteista ja menettelytavoista säädetään
tarkemmin valtiovarainministeriön asetuksella.
Luottolaitoksen riskienhallintaan ja muuhun sisäiseen
valvontaan liittyvien tehtävien siirtämiseen
sellaisen yrityksen hoidettaviksi, joka ei kuulu luottolaitoksen
kanssa samaan konsolidointiryhmään tai talletuspankkien
yhteenliittymästä annetussa laissa tarkoitettuun
yhteenliittymään, sovelletaan, mitä 36
a ja 36 b §:ssä säädetään
63 §
Valuuttakurssi-, selvitys-, hyödyke- ja vastapuoliriskien
kattamiseksi vaadittava omien varojen vähimmäismäärä
Luottolaitoksella on oltava omia varoja määrä,
joka riittää sen koko toiminnasta aiheutuvan valuuttakurssiriskin,
selvitysriskin, hyödykeriskin, vastapuoliriskin
ja niihin rinnastettavien riskien kattamiseen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
64 §
Kaupankäyntivarastoon liittyvien riskien kattamiseksi
vaadittava omien varojen vähimmäismäärä
Luottolaitoksella on oltava omia varoja vähintään
määrä, joka riittää kaupankäyntivarastoon
liittyvien seuraavien riskien ja niihin rinnastettavien riskien
kattamiseen:
1) markkinoiden yleisestä kehityksestä aiheutuva
riski (yleisriski);
2) arvopaperin liikkeeseenlaskijasta tai johdannaissopimuksen
kohde-etuuden liikkeeseenlaskijasta aiheutuva riski (erityisriski);
3) merkintäsitoumuksista aiheutuva riski (muu
positioriski).
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
67 §
Asiakasriskit ja niitä koskeva ilmoitusvelvollisuus
Asiakasriskillä tarkoitetaan tässä laissa
luottolaitoksen sellaisten varojen ja taseen ulkopuolisten sitoumusten
yhteismäärää, joiden vastapuoleen
liittyvä maksukyvyttömyysriski kohdistuu samaan
luonnolliseen tai oikeushenkilöön taikka tällaisen
henkilön kanssa samassa olennaisessa taloudellisessa etuyhteydessä olevaan luonnolliseen
tai oikeushenkilöön. Asiakasriskin määrää laskettaessa
varat otetaan huomioon niin kuin 58 §:n 2 momentissa
säädetään. Taseen ulkopuoliset
sitoumukset otetaan huomioon niiden nimellisarvosta tai, jos sitoumus
koskee arvopaperin hankkimista, arvopaperin käyvästä arvosta
tai sopimuksen mukaisesta arvosta. Takaukset ja muut vakuudet
sekä muut luottoriskin vähentämismenetelmät
saadaan ottaa huomioon asiakasriskiä vähentävinä luottolaitosdirektiivin
112—117 artiklan mukaisesti.
Asiakasriskejä eivät kuitenkaan
ole:
1) 48 §:ssä tarkoitetut erät,
jotka on vähennetty luottolaitoksen omista varoista;
2) valuutan ostosta tai myynnistä syntyvät erät,
jotka ilmenevät tavanomaisessa selvityksessä kahden
pankkipäivän kuluessa maksusta;
3) arvopapereiden ostosta tai myynnistä syntyvät
erät, jotka ilmenevät tavanomaisessa selvityksessä viiden
pankkipäivän kuluessa maksusta tai arvopaperin
luovutuksesta sen mukaan, kumpi näistä toteutetaan
aikaisemmin;
4) vähittäismaksujen välitykseen
perustuvat päivänsisäiset erät;
5) maksujenvälitystä tai rahoitusvälineiden selvitystä tai
säilytystä harjoittavan luottolaitoksen asiakastoiminnasta
syntyvät erät, joita ei voida selvittää saman
pankkipäivän aikana ja jotka selvitetään
viimeistään seuraavana pankkipäivänä.
Jos luottolaitoksella on 64 §:ssä tarkoitettu kaupankäyntivarasto,
siihen liittyvät asiakasriskit lasketaan omien
varojen direktiivin 32 artiklan mukaisesti.
Luottolaitoksen on ilmoitettava suuret asiakasriskinsä Finanssivalvonnalle
neljännesvuosittain. Finanssivalvonta antaa valvonnan kannalta
tarpeelliset määräykset ilmoitusvelvollisuuden
sisällöstä. Suurella asiakasriskillä tarkoitetaan
asiakasriskiä, jonka määrä on
vähintään 10 prosenttia luottolaitoksen
omista varoista.
68 §
Asiakasriskien hallinta
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Luottolaitoksen on lisäksi seurattava jatkuvasti saamistensa
ja taseen ulkopuolisten sitoumustensa maksamisen vakuudeksi asetetuista vakuuksista
syntyviä riskikeskittymiä ja asetettava niille
rajat. Luottolaitoksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle tiedot,
jotka ovat tarpeen vakuuskeskittymistä aiheutuvien riskien
valvomiseksi. Finanssivalvonta antaa tarkemmat määräykset
tässä momentissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden
sisällöstä ja siitä, kuinka
usein ilmoitukset on tehtävä.
69 §
Asiakasriskejä koskevat rajoitukset
Asiakasriski ei saa nousta määrään,
joka ylittää 25 prosenttia luottolaitoksen omista
varoista.
Jos asiakasyhteisö on luottolaitos tai sijoituspalveluyritys
taikka 7 luvussa tarkoitettu talletussuojarahasto tai
vakuusrahasto, asiakasriski ei saa nousta määrään,
joka ylittää 25 prosenttia luottolaitoksen omista
varoista taikka, jos tämä määrä on
pienempi kuin 150 miljoonaa euroa, luottolaitoksen
sisäisesti vahvistamaan määrään,
joka ei saa olla suurempi kuin 150 miljoonaa euroa eikä suurempi
kuin 100 prosenttia luottolaitoksen omista varoista. Finanssivalvonta
voi erityisestä syystä myöntää luottolaitokselle
luvan poiketa viimeksi mainitusta rajasta.
Luottolaitokseen tai sijoituspalveluyritykseen kohdistuvalla
asiakasriskillä tarkoitetaan 2 momenttia sovellettaessa
myös sellaiseen asiakaskokonaisuuteen kohdistuvaa asiakasriskiä, johon
kuuluu vähintään yksi luottolaitos tai sijoituspalveluyritys.
Tätä momenttia sovellettaessa asiakaskokonaisuuteen
kuuluvien muiden asiakkaiden kuin luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten
yhteenlaskettu asiakasriski ei kuitenkaan saa ylittää 1
momentissa säädettyä määrää.
Tämän pykälän 1 momentissa
säädettyjä rajoituksia laskettaessa ei
oteta huomioon asiakasriskejä, jotka kohdistuvat toiseen
luottolaitokseen, ulkomaiseen luottolaitokseen, rahoituslaitokseen
tai palveluyritykseen, joka on sisällytetty luottolaitoksen
73 §:ssä tarkoitettuun konsolidoituun valvontaan
taikka, jos luottolaitos on ulkomaisen luottolaitoksen
tai sen omistusyhteisön tytäryritys, mainitussa
pykälässä tarkoitettua konsolidoitua
valvontaa vastaavaan ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoituun valvontaan.
Rajoituksia laskettaessa ei oteta huomioon myöskään
asiakasriskejä, jotka kohdistuvat toiseen luottolaitokseen,
ulkomaiseen luottolaitokseen, rahoituslaitokseen tai palveluyritykseen taikka
vakuutusyhtiölaissa tarkoitettuun vakuutusyhtiöön
tai siihen rinnastuvaan ulkomaiseen vakuutuslaitokseen, joka kuuluu
luottolaitoksen kanssa samaan rahoitus- ja vakuutusryhmittymien
valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuun tai sitä vastaavaan
ulkomaiseen rahoitus- ja vakuutusryhmittymään,
edellyttäen että rahoitus- ja vakuutusryhmittymän
omien varojen vähimmäismäärän
ja suurten asiakasriskien valvontaan sovelletaan säännöksiä,
jotka vastaavat vähintään tämän
lain mukaisia konsolidoitua valvontaa koskevia säännöksiä.
Muista kuin 2—4 momentissa tarkoitetuista asiakasriskeistä,
joita ei oteta huomioon sovellettaessa 1 momenttia, säädetään
valtiovarainministeriön asetuksella.
Luottolaitos voi ylittää 1 momentissa tarkoitetun
rajan kaupankäyntivarastoon liittyvän asiakasriskin
määrällä, jos luottolaitoksella
on siihen riittävästi omia varoja ja se täyttää omien varojen
direktiivin 31 artiklassa ja VI liitteessä asetetut vaatimukset.
Luottolaitoksen on neljännesvuosittain ilmoitettava ylityksen
määrä ja asiakkaan nimi.
74 §
Konsolidointiryhmän riskienhallinta
Konsolidointiryhmän emoyritys ja konsolidointiryhmän
tytäryritykset eivät saa toiminnassaan ottaa niin
suurta riskiä, että siitä aiheutuu olennaista
vaaraa konsolidoidulle vakavaraisuudelle. Tässä pykälässä tarkoitettuun
yritykseen sovelletaan, mitä 49 §:n 2—4 momentissa
säädetään.
79 §
Konsolidoidut asiakasriskit ja niiden hallinta sekä konsolidoitujen
riskikeskittymien ja sisäisten liiketoimien seuranta
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Konsolidointiryhmän emoyrityksen tai 72 §:n 2
momentissa tarkoitetun luottolaitoksen on seurattava jatkuvasti
luotettavalla tavalla konsolidoitujen asiakasriskien määrää ja
luonnetta. Yrityksellä on oltava konsolidoitujen
asiakasriskien tunnistamista, mittaamista ja raportointia, asiakasriskien
ottamista ja niiden kattamista omilla varoilla sekä muuta
konsolidoitujen asiakasriskien hallintaa koskevat, konsolidointiryhmän
toiminnan luonteeseen ja laajuuteen nähden riittävät
kirjalliset periaatteet ja menettelytavat, joita se noudattaa
toiminnassaan. Mitä 68 §:n 2 momentissa
säädetään vakuuskeskittymien
valvonnasta, sovelletaan vastaavasti konsolidoituihin vakuuskeskittymiin.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
82 §
Vakavaraisuustietojen julkistamisvelvollisuus
Luottolaitoksen on vähintään vuosittain
julkistettava vakavaraisuuttansa koskevat, luottolaitosdirektiivin
145 artiklassa ja XII liitteessä tarkoitetut tiedot. Luottolaitoksella
on lisäksi oltava sen toiminnan laatuun ja laajuuteen
nähden riittävät kirjalliset periaatteet
ja menettelytavat, joita se noudattaa sen varmistamiseksi, että tämän
pykälän nojalla julkistettavat tiedot ovat luotettavia
ja antavat kattavan kuvan luottolaitoksen riskeistä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
86 §
Lisäpääomavaatimus
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Finanssivalvonta voi 1 ja 2 momentissa säädetyin
edellytyksin rajoittaa luottolaitoksen ja sen konsolidointiryhmään
kuuluvan yrityksen tilikaudelta kertyvien, yrityksen toiminnan
taloudellisesta tuloksesta riippuvien palkkojen ja palkkioiden
sekä sopimukseen perustuvien eläkkeiden yhteenlaskettua
määrää suhteessa yrityksen tilikauden
tuottoihin. Mitä tässä momentissa säädetään,
ei sovelleta palkkoihin, palkkioihin ja eläkkeisiin, jotka
on maksettava tämän lain voimaantullessa voimassa
olevan sitovan sopimuksen perusteella.
90 §
Yhteistyö taloudellisen aseman valvonnassa
Finanssivalvonta valvoo 5 luvun säännösten noudattamista
yhteistyössä sellaisten ulkomaisten luottolaitosten
tai ulkomaisten sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastaavien
viranomaisten kanssa, jotka valvovat luottolaitoksen kanssa samaan
73 §:n 1 momentissa tarkoitettuun tai ulkomaiseen konsolidointiryhmään
kuuluvia yrityksiä.
Finanssivalvonnan tarkastus- ja tietojensaantioikeudesta ja
velvollisuudesta antaa tietoja säädetään
Finanssivalvonnasta annetussa laissa.
Jos Finanssivalvonta vastaa sellaisen luottolaitoksen konsolidoidusta
valvonnasta, jonka konsolidointiryhmään kuuluu
yksi tai useampi ulkomainen ETA-luottolaitos, Finanssivalvonnan
on pyrittävä yhdessä tällaisen
ulkomaisen ETA-luottolaitoksen kotivaltion valvontaviranomaisen
kanssa saamaan aikaan yhteisymmärrys 85 ja 86 §:n
soveltamisesta luottolaitoksen konsolidoidun vakavaraisuuden hallintaan. Finanssivalvonnan
on pyydettävä asiasta lausunto Euroopan pankkivalvojien
komitealta, jos joku tässä momentissa tarkoitetuista
viranomaisista sitä pyytää.
Jos yhteisymmärrystä 85 tai 86 §:n
soveltamisesta ei ole saavutettu neljän
kuukauden kuluessa siitä, kun Finanssivalvonta
on laatinut 85 §:n 1 momentissa tarkoitetun arvion
ja antanut sen tiedoksi tämän
pykälän 3 momentissa tarkoitetuille viranomaisille,
Finanssivalvonta voi yksin päättää 85
ja 86 §:n soveltamisesta luottolaitoksen konsolidoidun
vakavaraisuuden hallintaan. Finanssivalvonnan on annettava
85 §:ssä tarkoitettu arvio ja 86 §:ssä tarkoitettu
päätös viivytyksettä tiedoksi
3 momentissa tarkoitetuille viranomaisille.
Jos ulkomainen ETA-valvontaviranomainen vastaa sellaisen luottolaitoksen
konsolidoidusta valvonnasta, jonka konsolidointiryhmään
kuuluu suomalainen luottolaitos, Finanssivalvonnan on ennen 85 §:ssä tarkoitetun
arvion tai 86 §:ssä tarkoitetun päätöksen
tekemistä kuultava edellä tarkoitettua
ulkomaista ETA-valvontaviranomaista.
Edellä 3 ja 5 momentissa tarkoitettu arvio tai päätös
on arvioitava vuosittain uudelleen noudattaen, mitä edellä tässä pykälässä säädetään,
taikka
erityisestä syystä useamminkin, jos edellä tässä pykälässä tarkoitettu
ulkomainen ETA-valvontaviranomainen sitä pyytää.
104 §
Talletussuojarahaston maksuvelvollisuuden alkaminen
Jos talletuspankki ei ole maksanut talletussopimuksen
ja tämän lain mukaisesti talletuspankissa tilillä olevia
tallettajan erääntyneitä ja riidattomia
saamisia, tallettaja voi ilmoittaa asiasta Finanssivalvonnalle.
Finanssivalvonnan on 5 työpäivän
kuluessa 1 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta tai asiasta
muutoin tiedon saatuaan päätettävä,
onko talletussuojarahaston maksettava pankin tallettajien 105 §:n
1—3 momentissa tarkoitetut saamiset. Maksuvelvollisuuden
määräämisen edellytyksenä on,
että 1 momentissa tarkoitetun saamisen maksamatta jääminen
on saadun selvityksen perusteella johtunut pankin maksu- tai muista
taloudellisista vaikeuksista eivätkä vaikeudet Finanssivalvonnan
arvion mukaan ole tilapäisiä.
Finanssivalvonnan on arvioidessaan 2 momentissa tarkoitettujen
vaikeuksien tilapäisyyttä otettava huomioon 105 §:ssä tarkoitettu
yhteisvastuu.
Finanssivalvonnan on ilmoitettava 2 momentissa tarkoitetusta
päätöksestään talletussuojarahastolle,
talletuspankin vakuusrahastolle, talletuspankille ja valtiovarainministeriölle.
Jos pankilla on ulkomailla sivuliike, päätöksestä on lisäksi
ilmoitettava sivuliikkeen sijaintivaltion valvontaviranomaiselle
ja suojajärjestelmälle.
Edellä 2 momentissa tarkoitetun Finanssivalvonnan päätöksen
toteuttamiseksi talletuspankin on toimitettava talletussuojarahastolle
tiedot tallettajista ja heidän 105 §:n 1—3
momentissa tarkoitetuista saamisistaan. Talletussuojarahasto ei
saa antaa tietoja muille kuin viranomaisille, joilla 141 §:n
mukaan on oikeus saada salassa pidettäviä tietoja.
105 §
Korvattavat saamiset
Talletussuojarahaston varoista korvataan talletuspankissa tilillä olevat
ja tilille vielä kirjautumattomat maksujenvälityksessä olevat
tallettajan samassa talletuspankissa olevat saamiset, kuitenkin
enintään 100 000 euron määrään
asti. Jos tiliä käytetään sijoituspalveluun
siten kuin sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 55 §:n 2 momentissa
säädetään, korvaus maksetaan kuitenkin
mainitussa laissa tarkoitetusta korvausrahastosta siten
kuin mainitun lain 6 luvussa säädetään.
Talletuspankin ETA-valtiossa olevan sivuliikkeen tallettajan
saamiset korvataan suomalaisen talletussuojarahaston varoista
siihen määrään, johon ne korvattaisiin
sivuliikkeen sijaintivaltion suojajärjestelmän
mukaisesti, kuitenkin enintään 100 000
euron määrään asti.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa
säädetään korvauksen enimmäismäärästä,
tallettajan saaminen maksetaan täysimääräisesti
talletussuojarahaston varoista, jos tallettaja osoittaa luotettavasti,
että saaminen perustuu varoihin, jotka tallettaja on saanut
omassa käytössä olleen asuntonsa myynnistä ja
että varat käytetään uuden, tallettajan
omaan käyttöön tulevan asunnon hankkimiseen.
Tätä momenttia sovelletaan vain sellaisiin tallettajan
varoihin, jotka on talletettu talletuspankin tilille enintään
kuusi kuukautta ennen päivää, jona talletuspankki
on 104 §:n 1 momentissa tarkoitetulla
tavalla laiminlyönyt maksaa tallettajan tässä momentissa
tarkoitetun saamisen. Jollei muuta voida osoittaa, talletuspankin
katsotaan laiminlyöneen tallettajan saamisen maksamisen
tässä momentissa tarkoitetulla tavalla sinä päivänä,
jona tallettaja on tehnyt 104 §:n 1 momentissa
tarkoitetun ilmoituksen, taikka sitä aikaisempana päivänä,
jona Finanssivalvonta on saanut toiselta tallettajalta mainitussa
momentissa tarkoitetun ilmoituksen, jonka perusteella Finanssivalvonta
on tehnyt mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetun
päätöksen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tätä pykälää sovellettaessa
pidetään talletuspankkeja, jotka lain, sopimuksen
tai muun järjestelyn perusteella vastaavat kokonaan tai
osittain toistensa sitoumuksista tai velvoitteista, yhtenä talletuspankkina.
Sen estämättä, mitä edellä säädetään,
tätä momenttia ei sovelleta talletuspankkiin,
joka on 114 §:n 1 momentin mukaisesti ilmoittanut
eroavansa vakuusrahastosta. Pankkiin, jolle eroilmoituksen jälkeen
annetaan 119 §:ssä tarkoitettua tukea,
sovelletaan kuitenkin tätä momenttia. Edellä tarkoitetusta sopimuksesta
tai muusta järjestelystä on ilmoitettava Finanssivalvonnalle.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
106 §
Tallettajien saamisten maksaminen
Talletussuojarahaston on maksettava tallettajille
105 §:n 1—3 momentissa tarkoitetut saamiset 20
työpäivän kuluessa 104 §:ssä tarkoitetusta
Finanssivalvonnan päätöksestä.
Jos talletuspankki on ennen 104 §:ssä tarkoitettua
päätöstä asetettu selvitystilaan,
tässä momentissa säädetty määräaika
lasketaan selvitystilaan asettamispäätöksestä.
Finanssivalvonta voi myöntää talletussuojarahastolle
lisäaikaa tallettajien saamisten maksamiseen enintään
10 työpäivää. Lisäajan
myöntämisen edellytyksenä on, että talletussuojarahaston
lisäajan tarve perustuu poikkeuksellisiin olosuhteisiin
ja erityiseen syyhyn.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ulkomaisten luottolaitosten sivuliikkeitä koskevat
erityissäännökset talletussuojasta
112 a §
Ulkomaisten luottolaitosten sivuliikkeiden jäsenyys
talletussuojarahastossa
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliike voi kuulua 95 §:ssä tarkoitettuun
talletussuojarahastoon.
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliike voi erota talletussuojarahaston
jäsenyydestä. Talletussuojarahaston tai, kolmannen
maan luottolaitoksen sivuliikkeen osalta, Finanssivalvonnan on hakemuksesta
myönnettävä luottolaitokselle ero talletussuojarahastosta.
Ennen eron myöntämistä on kuultava Suomen
Pankkia ja luottolaitoksen kotivaltion valvontaviranomaista sekä lisäksi
ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliikkeen osalta Finanssivalvontaa
ja kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen osalta talletussuojarahastoa.
Päätöksessä voidaan antaa eroamista koskevia
tarkempia määräyksiä.
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen on annettava tallettajilleen
tiedot talletussuojarahaston tallettajien saamisille antamasta
suojasta ja muusta vastaavasta suojajärjestelmästä tai
suojan puuttumisesta sekä aiemmin annettujen
tietojen muutoksista suomen ja ruotsin kielellä.
112 b §
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen kannatusmaksu
Talletussuojarahaston jäsenenä olevan ulkomaisen
ETA-luottolaitoksen Suomessa olevan sivuliikkeen kannatusmaksu määräytyy
99 §:n mukaisesti. Sivuliikkeen kannatusmaksun perusteena
on kuitenkin sivuliikkeen 112 c §:n perusteella korvattavien
talletusten yhteismäärä. Vakavaraisuuteen
perustuvaa maksua laskettaessa ulkomaisen ETA-luottolaitoksen
omien varojen yhteismäärään
luetaan erät, jotka luottolaitoksen kotivaltion säännösten
mukaan saadaan kyseisiin eriin lukea.
Talletussuojarahaston jäsenenä olevan kolmannen
maan luottolaitoksen Suomessa olevan sivuliikkeen kannatusmaksu
on 0,05 prosenttia sivuliikkeen talletusten yhteismäärästä.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu talletusten yhteismäärä sekä 1
momentissa tarkoitettu omien varojen määrä määräytyvät
kannatusmaksun maksamista edeltävän tilikauden
vahvistetun tilinpäätöksen
perusteella.
112 c §
Ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliikkeen lisäsuoja
Ulkomaisen ETA-luottolaitoksen Suomessa oleva sivuliike voi
kuulua Suomessa 95 §:ssä tarkoitettuun
talletussuojarahastoon täydentääkseen
kotivaltionsa mukaista tallettajien saamisten suojaa, jos sivuliike
ottaa vastaan talletuksia yleisöltä ja sen kotivaltion
suojaa ei voida pitää yhtä riittävänä kuin
tämän lain mukaista talletussuojarahaston antamaa
suojaa. Ulkomaisen ETA-luottolaitoksen kotivaltion suojan ja talletussuojarahaston
antaman suojan yhteismäärä voi kuitenkin
olla enintään 100 000 euroa. Sen estämättä,
mitä edellä tässä momentissa
säädetään korvauksen
enimmäismäärästä, 105 §:n 3 momentissa
tarkoitetut varat korvataan täysimääräisesti.
Ulkomaisen ETA-luottolaitoksen on haettava talletussuojarahastolta
jäsenyyttä Suomessa olevalle sivuliikkeelleen.
Hakemuksessa on oltava riittävät tiedot
luottolaitoksesta ja sen kotivaltion suojajärjestelmästä.
Talletussuojarahaston on pyydettävä hakemuksesta
Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan lausunto. Talletussuojarahasto
voi hylätä hakemuksen, jos luottolaitoksen kotivaltion
suojaa on pidettävä riittävänä.
Talletussuojarahaston 2 momentissa tarkoitettuun hakemukseen
antamassa päätöksessä on määrättävä siitä,
mitä tallettajan saamisia ja mihin määrään
Suomessa oleva talletussuojarahasto korvaa ja mikä on luottolaitoksen
maksettavaksi tuleva liittymismaksu.
Talletussuojarahaston velvollisuus maksaa 3 momentissa
tarkoitetut tallettajien saamiset alkaa siitä,
kun talletussuojarahasto on saanut ulkomaisen ETA-luottolaitoksen
kotivaltion valvontaviranomaiselta tiedon kotivaltion suojajärjestelmän
velvoittamisesta korvaamaan ulkomaisen ETA-luottolaitoksen tallettajien
saamiset.
Talletussuojarahaston on ilmoitettava sivuliikkeen tallettajille
maksuvelvollisuuden alkamisesta. Talletussuojarahaston
on julkisella kuulutuksella, joka on julkistettava myös
sivuliikkeen toimialueella ilmestyvissä suurimmissa päivälehdissä,
ilmoitettava, mihin toimiin tallettajien on ryhdyttävä oikeuksiensa
turvaamiseksi.
Edellä 5 momentissa tarkoitetun talletussuojarahaston
velvollisuuden toteuttamiseksi on ulkomaisen ETA-luottolaitoksen
toimitettava talletussuojarahastolle tiedot tallettajista ja heidän
1 momentissa tarkoitetuista saamisistaan. Talletussuojarahasto ei
saa antaa tietoja muille kuin viranomaisille, joilla on lain nojalla
oikeus ne saada.
112 d
Ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliikkeen erottaminen talletussuojarahastosta
Jos ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliike ei ole noudattanut
tämän lain säännöksiä tai sen
nojalla annettuja määräyksiä taikka
talletussuojarahaston sääntöjä,
talletussuojarahasto voi erottaa sen jäsenyydestään
aikaisintaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun talletussuojarahasto oli
antanut sivuliikkeelle varoituksen. Talletussuojarahaston on kuultava
luottolaitosta, Finanssivalvontaa, Suomen Pankkia ja luottolaitoksen kotivaltion
valvontaviranomaista ennen erottamispäätöksen
tekemistä.
Ennen 1 momentissa tarkoitettua erottamispäätöstä syntyneet
sivuliikkeen tallettajien saamiset ovat suojan piirissä niiden
erääntymiseen saakka.
Talletussuojarahaston on ilmoitettava erottamispäätöksestä Finanssivalvonnalle
ja ulkomaisen ETA-luottolaitoksen kotivaltion valvontaviranomaiselle
sekä julkisella kuulutuksella, joka on julkistettava myös
sivuliikkeen toimialueella ilmestyvissä suurimmissa päivälehdissä.
112 e §
Talletussuojarahaston korvausvelvollisuus kolmannen maan luottolaitoksen
selvitystilassa tai konkurssissa
Talletussuojarahaston varoja voidaan käyttää selvitystilaan
tai konkurssiin joutuneen kolmannen maan luottolaitoksen ja sen
Suomen sivuliikkeen osalta vain talletussuojarahaston jäsenenä olevan
tällaisen sivuliikkeen yleisölle tarjottavilla
tileillä olevien tallettajien sellaisten 105 ja 106 §:ssä tarkoitettujen
saamisten maksamiseen, joiden maksamiseen selvitystilassa olevan
luottolaitoksen tai konkurssipesän varat eivät
riitä, kuitenkin tallettajaa kohti enintään
se osa saamisista, joka ei ylitä 100 000 euron määrää.
Kuitenkin 105 §:n 3 momentissa tarkoitetut varat
korvataan täysimääräisesti.
Saamiset voidaan maksaa jo konkurssin tai selvitystilan aikana,
ja ne maksetaan tallettajille euroina.
Talletussuojarahaston korvausvelvollisuus alkaa siitä,
kun talletussuojarahasto on saanut tiedon luottolaitoksen kotivaltion
valvontaviranomaiselta luottolaitoksen asettamisesta konkurssiin
tai selvitystilaan tai Finanssivalvonnalta tiedon luottolaitoksen
sivuliikkeen asettamisesta konkurssiin Suomessa.
Saatuaan tiedon 2 momentissa tarkoitetusta päätöksestä talletussuojarahaston
on annettava siitä tieto asianomaisen sivuliikkeen tallettajille.
Talletussuojarahaston on myös julkisella kuulutuksella
ilmoitettava siitä, mihin toimenpiteisiin tallettajien
on ryhdyttävä saamistensa turvaamiseksi. Kuulutus
on julkaistava myös suurimmissa päivälehdissä suomen
ja ruotsin kielellä.
Edellä 2 momentissa tarkoitetun talletussuojarahaston
velvollisuuden toteuttamiseksi luottolaitoksen sivuliikkeen on toimitettava
talletussuojarahastolle tiedot tallettajista ja heidän 1 momentissa
tarkoitetuista saamisistaan. Talletussuojarahasto ei saa
antaa tietoja muille kuin viranomaisille, joilla on lain nojalla
oikeus ne saada.
112 f §
Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen erottaminen talletussuojarahaston
jäsenyydestä
Jos kolmannen maan luottolaitoksen sivuliike ei ole noudattanut
tämän lain säännöksiä tai sen
nojalla annettuja määräyksiä taikka
talletussuojarahaston sääntöjä,
Finanssivalvonta voi erottaa sen talletussuojarahastosta. Finanssivalvonnan
on kuultava Suomen Pankkia ja luottolaitoksen kotivaltion valvontaviranomaista
ennen erottamispäätöksen tekemistä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun sivuliikkeen on ilmoitettava
tallettajille talletussuojarahastosta erottamisesta. Sivuliikkeeseen
ennen erottamispäätöstä tehdyt
talletukset ovat suojan piirissä niiden erääntymiseen
saakka.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun sivuliikkeen on julkisella
kuulutuksella, joka on myös julkaistava sivuliikkeen toimialueella
ilmestyvissä suurimmissa päivälehdissä,
ilmoitettava, mihin toimiin tallettajien on ryhdyttävä oikeuksiensa turvaamiseksi.
10 a luku
Ulkomaisen luottolaitoksen likvidaatiomenettely ja tervehdyttämistoimenpide
166 a §
Määritelmät
Tässä luvussa tarkoitetaan:
1) tervehdyttämistoimenpiteellä viranomaisen
päätökseen perustuvaa toimenpidettä,
jonka tarkoituksena on turvata tai palauttaa ennalleen ulkomaisen
luottolaitoksen taloudellinen tilanne ja joka voi vaikuttaa kolmannen
henkilön oikeuksiin luottolaitosta kohtaan;
2) likvidaatiomenettelyllä kaikkia
velkojia koskevaa viranomaisen päätökseen
perustuvaa menettelyä, jonka tarkoituksena on ulkomaisen luottolaitoksen
omaisuuden muuttaminen rahaksi viranomaisen valvonnassa; likvidaatiomenettelyllä tarkoitetaan
myös menettelyä, joka päätetään
akordiin tai muuhun vastaavaan toimenpiteeseen;
3) hallinnonhoitajalla viranomaisen nimeämää henkilöä tai
elintä, jonka tehtävänä on huolehtia
tervehdyttämistoimenpiteestä;
4) selvittäjällä viranomaisen
nimeämää henkilöä tai
elintä, jonka tehtävänä on huolehtia
likvidaatiomenettelystä.
166 b §
Tervehdyttämistoimenpiteen ja likvidaatiomenettelyn
tunnustaminen
Ulkomaisen ETA-luottolaitoksen kotivaltion lainsäädännön
mukaisesti tehtyä päätöstä aloittaa
luottolaitosta koskeva tervehdyttämistoimenpide
tai likvidaatiomenettely sovelletaan myös tällaisen
luottolaitoksen Suomessa olevaan sivuliikkeeseen.
Jos valtiovarainministeriö, Suomen Pankki tai Finanssivalvonta
katsoo, että ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliikettä koskeva
tervehdyttämistoimenpide tulisi aloittaa, niiden
on ilmoitettava siitä luottolaitoksen kotivaltion valvontaviranomaiselle.
Ilmoituksen antaa tiedoksi Finanssivalvonta.
166 c §
Hallinnonhoitaja ja selvittäjä
Ulkomaisen ETA-luottolaitoksen hallinnonhoitajan ja selvittäjän
nimeäminen osoitetaan esittämällä oikeaksi
todistettu jäljennös alkuperäisestä nimeämispäätöksestä tai
jollakin muulla luottolaitoksen kotivaltion viranomaisen antamalla
todistuksella. Päätöksestä tai
todistuksesta voidaan vaatia laillisesti pätevä suomen- tai
ruotsinkielinen käännös.
Hallinnonhoitajalla ja selvittäjällä on
oikeus käyttää Suomessa kaikkia toimivaltuuksia,
joita heillä on oikeus käyttää ulkomaisen
ETA-luottolaitoksen kotivaltiossa. Hallinnonhoitajalla ja selvittäjällä on
oikeus käyttää Suomessa avustajaa, joka
on nimitetty luottolaitoksen kotivaltion lainsäädännön
mukaisesti.
Suomessa toimiessaan hallinnonhoitajan ja selvittäjän
on noudatettava Suomen lakia erityisesti muuttaessaan omaisuutta
rahaksi ja tiedottaessaan menettelystä työntekijöille.
166 d §
Rekisteriin merkitseminen
Jos tervehdyttämistoimenpiteen tai likvidaatiomenettelyn
aloittamisesta tehdään Suomen lain nojalla merkintä rekisteriin,
rekisterinpitäjän on hallinnonhoitajan,
selvittäjän tai ulkomaisen ETA-luottolaitoksen
kotivaltion asianomaisen muun viranomaisen tai henkilön
pyynnöstä tehtävä merkintä rekisteriin
luottolaitosta koskevan 166 b §:ssä tarkoitetun
tervehdyttämistoimenpiteen tai likvidaatiomenettelyn aloittamisesta.
166 e §
Hakemus konkurssiin asettamisesta
Kolmannen maan luottolaitoksen omaisuus voidaan luovuttaa Suomessa
konkurssiin sivuliikkeen johtajan päätöksellä.
Ennen hakemuksen jättämistä luottolaitoksen
on ilmoitettava asiasta Finanssivalvonnalle.
Velkojan hakiessa kolmannen maan luottolaitosta konkurssiin
tuomioistuimen on viipymättä ilmoitettava hakemuksesta
Finanssivalvonnalle. Tuomioistuimen on lykättävä asian
käsittelyä enintään kuukaudella,
jos Finanssivalvonta esittää tätä koskevan
pyynnön viikon kuluessa tässä momentissa
tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta.
166 f §
Konkurssista ja toimiluvan peruuttamisesta ilmoittaminen
Euroopan talousalueella
Finanssivalvonnan on viipymättä ilmoitettava
166 e §:ssä tarkoitetun konkurssin aloittamista
koskevasta päätöksestä ja konkurssin vaikutuksista
sekä toimiluvan peruuttamista koskevasta päätöksestä niiden
ETA-valtioiden valvontaviranomaisille, joihin kolmannen maan luottolaitos
on perustanut sivuliikkeen tai joissa se tarjoaa palveluja.
Finanssivalvonnan ja pesänhoitajan on toimittava riittävässä yhteistyössä niiden
muiden ETA-valtioiden asianomaisten viranomaisten ja selvittäjien
kanssa, joihin kolmannen maan luottolaitos on perustanut Euroopan
unionin virallisessa lehdessä vuosittain julkaistavassa
luettelossa mainitun sivuliikkeen.
166 g §
Konkurssia koskevat lainvalintasäännökset Euroopan
talousalueella
Edellä 166 e §:ssä tarkoitettuun
konkurssiin Euroopan talousalueella sovellettavasta laista on soveltuvin
osin voimassa, mitä liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista
luottolaitoksista annetun lain 24 a—24 k §:ssä säädetään.
166 h §
Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen toiminnan väliaikainen
keskeyttäminen
Finanssivalvonta voi keskeyttää talletusten vastaanottamiseen
oikeutetun kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen toiminnan
enintään kuukauden ajaksi, jos on ilmeistä,
että toiminnan jatkaminen vakavasti vahingoittaisi rahoitusmarkkinoiden
vakautta, maksujärjestelmien häiriötöntä toimintaa
tai velkojien etua. Finanssivalvonta voi erityisestä syystä tehdä päätöksen
keskeytyksen jatkamisesta enintään yhdellä kuukaudella
kerrallaan, kuitenkin enintään siihen saakka,
kun kuusi kuukautta on kulunut edellä tässä momentissa
tarkoitetun päätöksen antamisesta.
Finanssivalvonnan on viipymättä ilmoitettava
toiminnan keskeytyksestä sekä menettelyn mahdollisista
vaikutuksista niiden muiden ETA-valtioiden valvontaviranomaisille,
joissa 1 momentissa tarkoitetulla luottolaitoksella on sivuliike.
Ilmoitus on vastaavasti tehtävä toiminnan keskeytyksen
lakkaamisesta.
Talletuspankin toiminnan väliaikaisesta keskeyttämisestä annetun
lain 5 §:ssä tarkoitetun asiamiehen on viipymättä ilmoitettava
toiminnan keskeytyksestä Euroopan unionin virallisessa
lehdessä. Ilmoitus on vastaavasti tehtävä keskeytyksen
lakkaamisesta muun syyn kuin keskeytyspäätöksessä mainitun
määräajan päättymisen
johdosta. Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa
on samalla mainittava menettelyn tarkoitus, sovellettava lainsäädäntö, muutoksenhakuaika
ja toimivaltainen muutoksenhakuviranomainen. Toiminnan keskeytys
on voimassa siitä riippumatta, onko ilmoitus julkaistu.
Toiminnan keskeytyksessä noudatetaan muutoin soveltuvin
osin, mitä talletuspankin toiminnan väliaikaisesta
keskeyttämisestä annetun lain 1—3 luvussa,
11 §:n 1 momentissa ja 5 luvussa säädetään
talletuspankin toiminnan väliaikaisesta keskeyttämisestä,
lukuun ottamatta 1 ja 1 a §:ää.
Mitä sanotussa laissa säädetään
valtiovarainministeriöstä, koskee vastaavasti
Finanssivalvontaa. Ennen keskeytyspäätöksen tekemistä ja
keskeytyksen peruuttamista Finanssivalvonnan on sen lisäksi,
mitä sanotussa laissa säädetään,
kuultava valtiovarainministeriötä.
166 i §
Muutoksenhaku päätöksestä keskeyttää väliaikaisesti
kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen toiminta
Edellä 166 h §:ssä tarkoitettuun
Finanssivalvonnan tekemään keskeytyspäätökseen
saadaan hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen
30 päivän kuluessa siitä, kun päätös on
julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Muutoksenhausta
on muuten voimassa, mitä Finanssivalvonnasta annetun lain
73 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.
10 b luku
Ulkomaisia luottolaitoksia koskevat erityissäännökset
166 j §
Ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sijoituspalvelujen
tarjoaminen
Ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen, joka toimilupansa mukaan tarjoaa
sijoituspalveluja ja jolla on Suomessa sivuliike, sovelletaan lisäksi, mitä arvopaperimarkkinalaissa,
lukuun ottamatta sen 4 luvun 7, 12, 14 ja 15 §:ää,
sekä sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 36
ja 37 §:ssä säädetään
arvopaperinvälittäjän velvollisuuksista
sijoituspalvelujen tarjoamisessa ja ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen
oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa annetun lain (580/1996)
4 c §:n 2 momentissa oheispalvelun tarjoamisesta.
Ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen sovelletaan lisäksi,
mitä ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota
sijoituspalvelua Suomessa annetussa laissa säädetään
ulkomaisen sidonnaisasiamiehen käyttämisestä.
Ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen, joka tarjoaa Suomeen sijoittuneille
osapuolille suoran mahdollisuuden käydä kauppaa
sijoituspalveluyrityksistä annetussa laissa tarkoitettua
monenkeskistä kaupankäyntiä vastaavassa
järjestelmässä, sovelletaan, mitä ulkomaisen
sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalveluja
Suomessa annetun lain 5 §:n 4 momentissa säädetään.
166 k §
Kolmannen maan luottolaitoksen sijoituspalvelujen
tarjoaminen
Kolmannen maan luottolaitokseen, jolla on Suomessa sivuliike
ja joka tarjoaa Suomessa sijoituspalveluja, sovelletaan lisäksi,
mitä sijoituspalvelun tarjoamisesta liiketoimintana ja arvopaperimarkkinalaissa
tarkoitetun arvopaperinvälittäjän
velvollisuuksista muualla laissa säädetään.
166 l §
Ulkomaisen luottolaitoksen jäsenyys sijoittajien korvausrahastossa
Ulkomaiseen luottolaitoksen sivuliikkeen jäsenyyttä sijoituspalveluyrityksistä annetussa
laissa
tarkoitetussa sijoittajien korvausrahastossa koskee vastaavasti,
mitä ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota
sijoituspalvelua Suomessa annetun lain 4 a, 4 b, 7, 8
a, 8 b ja 13 a §:ssä ulkomaisesta
sijoituspalveluyrityksestä säädetään.
166 m §
Riskienhallinta, maksuvalmius ja asiakastietojärjestelmät
Ulkomainen luottolaitos ei saa Suomessa harjoittamassaan toiminnassa
ottaa niin suurta riskiä, että se vaarantaa sivuliikkeen
tallettajien edut. Sivuliikkeellä tulee olla toimintaansa
nähden riittävät riskien valvontajärjestelmät.
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen maksuvalmiuden on oltava
sivuliikkeen toimintaan nähden riittävällä tavalla
turvattu. Kolmannen maan luottolaitoksella on lisäksi oltava
Suomessa jatkuvasti varoja vähintään
viisi miljoonaa euroa sivuliikkeen toimintaa varten. Luottolaitoksen
on huolehdittava siitä, että sivuliike kykenee
suoriutumaan kaikista maksuvelvoitteistaan oikea-aikaisesti. Luottolaitoksen
on Finanssivalvonnan vaatimuksesta esitettävä luottolaitoksen
hallituksen tai vastaavan toimielimen hyväksymät
maksuvalmiuden hallintaa koskevat yleiset periaatteet. Periaatteista
on käytävä myös ilmi, millä tavoin
sivuliikkeen maksuvalmiutta ja siihen sisältyviä riskejä valvotaan
ottaen huomioon sivuliikkeen liiketoiminnan laatu ja laajuus.
Finanssivalvonta valvoo ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliikkeen
maksuvalmiutta ja markkinariskiä yhteistyössä laitoksen
kotivaltion valvontaviranomaisten kanssa.
Sivuliikkeellä on oltava toimintaansa nähden riittävät
asiakastietojärjestelmät, jotta sivuliike voi
jatkuvasti antaa asiakkailleen lain ja sopimuksen edellyttämät
tiedot asiakassuhteesta.
Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeeseen sovelletaan,
mitä 36 b §:ssä luottolaitoksen toiminnan
ulkoistamisen edellytyksistä säädetään.
166 n §
Varautuminen poikkeusoloihin
Mitä 123 §:n 1 momentissa ja 124 §:ssä säädetään
varautumisesta ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta,
koskee vastaavasti ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikettä.
Edellä 1 momentissa säädetty velvoite
ei koske ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliikettä siltä osin
kuin sivuliike on luottolaitoksen kotivaltion lainsäädännön
nojalla varmistanut tehtäviensä hoitamisen
poikkeusoloissa 1 momenttia vastaavalla tavalla ja esittänyt
siitä Finanssivalvonnalle riittävän selvityksen.
166 o §
Markkinointi ja sopimusehdot sekä muut menettelytavat
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeeseen sekä ulkomaiseen
luottolaitokseen, joka muuten tarjoaa Suomessa 30 §:ssä tarkoitettuja
palveluja, sovelletaan, jollei laista muuta johdu, mitä 10,
125—127 ja 133—139 §:ssä säädetään.
Sovellettaessa tätä lakia ulkomaiseen luottolaitokseen,
talletuksena pidetään myös sellaisia yleisöltä tilille
otettuja takaisinmaksettavia varoja, jotka on korvattava
ulkomaisesta talletussuojajärjestelmästä.
Ulkomaisen luottolaitoksen on markkinoinnissaan ilmoitettava
nimensä ja kotivaltionsa.
166 p §
Vaitiolovelvollisuus ja asiakkaiden tunteminen
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen ja edustuston toimihenkilön
vaitiolovelvollisuudesta, tietojenanto-oikeudesta ja salassapitovelvollisuuden
rikkomisesta sekä asiakkaiden tuntemisesta ja edustuston
luottotietotoiminnan harjoittamisesta on vastaavasti voimassa, mitä niistä 141—145
ja 169 §:ssä säädetään.
Sivuliikkeellä ja edustustolla on oikeus 1 momentin
säännöksen estämättä antaa
edustamansa luottolaitoksen kotivaltion viranomaiselle tai valvonnasta
vastaavalle yhteisölle sekä edustamansa luottolaitoksen
tilintarkastajalle tiedot, jotka on säädetty tai
asianmukaisessa järjestyksessä määrätty
ilmoitettaviksi.
166 q §
Tilinpäätös ja tilinpäätöstä täydentävät
tiedot
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen on julkistettava luottolaitoksen
tilinpäätös ja konsernitilinpäätös,
toimintakertomus ja konsernin toimintakertomus sekä niitä koskevat
tilintarkastajien lausunnot. Ne on julkaistava suomen tai ruotsin
kielellä, jollei Finanssivalvonta erityisestä syystä anna
lupaa julkistaa niitä muulla kielellä.
Tilinpäätöstietojen lisäksi
Suomen Pankilla on oikeus saada tehtävänsä toteuttamiseksi
ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeeltä vastaavat tiedot,
jotka sillä on oikeus saada Suomessa toimiluvan saaneilta
luottolaitoksilta. Finanssivalvonnan tietojensaantioikeudesta säädetään Finanssivalvonnasta
annetussa laissa.
166 r §
Kaupparekisterimerkinnät
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeestä on tehtävä ilmoitus
kaupparekisteriin siten kuin siitä kaupparekisterilaissa
(129/1979) säädetään.
Sen estämättä, mitä muualla
laissa säädetään toiminimestä,
ulkomainen ETA-luottolaitos voi Suomessa harjoittaa toimintaansa
samalla toiminimellä kuin sillä on kotivaltiossaan.
Patentti- ja rekisterihallitus voi vaatia, että toiminimeen
tehdään erottava lisäys, jos toiminimi
ei selvästi erotu parempaa etuoikeutta nauttivista nimistä tai
jos on tarjolla vaara, että se on sekoitettavissa sellaiseen
toiminimeen tai tavaramerkkiin, johon jollain toisella on aikaisempi
yksinoikeus Suomessa.
166 s §
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen johto
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen toiminnasta vastaa sivuliikkeen
johtaja, joka myös edustaa luottolaitosta sivuliikkeen
toimintaa koskevissa oikeussuhteissa.
Sivuliikkeen johtajana ei voi olla oikeushenkilö eikä alaikäinen
tai se, jolle on määrätty edunvalvoja,
jonka toimintakelpoisuutta on rajoitettu tai joka on konkurssissa.
Liiketoimintakiellon vaikutuksesta kelpoisuuteen säädetään liiketoimintakiellosta
annetussa laissa (1059/1985).
Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen johtajaan sovelletaan,
mitä 40 §:ssä säädetään
luottolaitoksen toimitusjohtajasta.
Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen johtajan ja muiden
mahdollisten toiminimen kirjoittajien on asuttava Suomessa,
jollei Finanssivalvonta myönnä poikkeusta.
166 t §
Tiedoksiannot
Haaste tai muu tiedoksianto katsotaan toimitetuksi ulkomaiselle
luottolaitokselle, kun se on annettu tiedoksi henkilölle,
jolla on oikeus yksin tai yhdessä toisen kanssa
edustaa luottolaitosta.
Jollei ketään 1 momentissa tarkoitetuista ulkomaisen
luottolaitoksen edustajista ole merkitty kaupparekisteriin, tiedoksianto
voidaan toimittaa luovuttamalla asiakirjat jollekulle luottolaitoksen
palveluksessa olevalle tai, jos tällaista henkilöä ei
tavata, luottolaitoksen sivuliikkeen sijaintipaikan poliisiviranomaiselle
noudattaen lisäksi, mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvun
7 §:n 2—4 momentissa säädetään.
166 u §
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen johtajan vahingonkorvausvelvollisuus
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeen johtaja on velvollinen
korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti
tai huolimattomuudesta aiheuttanut sivuliikkeen asiakkaalle tai
muulle henkilölle rikkomalla tätä lakia
tai muuta sivuliikkeen toimintaa koskevaa säännöstä.
Vahingonkorvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun
jakaantumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on
voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/1974)
2 ja 6 luvussa säädetään.
166 v §
Finanssivalvonnan oikeus edustaa tallettajia ulkomaan
talletussuojarahastossa
Jos ulkomainen luottolaitos ei ole maksanut talletussopimuksen
mukaisesti ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa olevan sivuliikkeen
tilillä olevia tallettajan erääntyneitä ja
riidattomia saatavia, tallettaja voi ilmoittaa asiasta Finanssivalvonnalle.
Finanssivalvonnan on viipymättä saatuaan 1 momentissa
tarkoitetun ilmoituksen tehtävä vaatimus asianomaiselle
ulkomaiselle talletussuojarahastolle tai muulle talletussuojasta
vastaavalle viranomaiselle talletusten korvaamisesta. Finanssivalvonnalla
on oikeus käyttää tässä momentissa
tarkoitetussa talletussuojarahastossa tai muussa ulkomaisessa viranomaisessa puhevaltaa
1 momentissa tarkoitettujen tallettajien puolesta.