1 §
Lain soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen.
Oikeusgeneettisellä isyystutkimuksella (tutkimus)
tarkoitetaan isyyden vahvistamiseksi tai kumoamiseksi tehtävää ihmisen
geenien, muun periytyvän DNA:n tai geenituotteiden tutkimista.
2 §
Tutkimuksen teettäminen
Tuomioistuin voi käsiteltävänään
olevassa isyyden vahvistamista tai kumoamista koskevassa asiassa
määrätä tutkimuksen tehtäväksi,
jos asianosainen sitä vaatii tai jos tuomioistuin pitää sitä muutoin
tarpeellisena asian selvittämiseksi. Lastenvalvoja voi
tilata tutkimuksen, jos isyyslain (700/1975) 11 §:ssä säädetyt
edellytykset ovat olemassa.
3 §
Tutkimuksen tekijä
Tutkimus tehdään Kansanterveyslaitoksessa tai
Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksessa
(tutkimuksen tekijä).
4 §
Lapsen, äidin ja miehen tutkiminen
Tuomioistuin voi määrätä tutkimuksen
tehtäväksi lapsesta, äidistä ja
oikeudenkäynnissä asianosaisena olevasta
miehestä. Tuomioistuin voi isyyden kumoamista koskevassa
asiassa määrätä tutkimuksen
tehtäväksi myös muusta miehestä,
jos oikeudenkäynnissä esille tulleiden seikkojen
perusteella on aihetta olettaa, että tämä on
lapsen isä.
5 §
Tutkimus kadonneesta tai kuolleesta
Jos 4 §:ssä tarkoitetun tutkittavan olinpaikasta
ei voida saada tietoa, tuomioistuin voi määrätä,
että tutkimus tehdään hänestä aiemmin
otetusta, saatavilla olevasta kudosnäytteestä tai
että tutkimuksessa käytetään
hänestä aiemmassa tutkimuksessa saatuja tietoja.
Jos tutkittava mies tai äiti on kuollut, mutta häntä ei
vielä ole haudattu tai tuhkattu, tuomioistuin voi määrätä tutkimuksen
tehtäväksi vainajasta otettavasta kudosnäytteestä.
Jos vainaja on kateissa tai häntä ei ole voitu
tunnistaa luotettavasti taikka jos vainaja on haudattu tai tuhkattu, tuomioistuin
voi antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen.
Tutkimusta 1 tai 2 momentin nojalla ei kuitenkaan saa määrätä tehtäväksi äidistä,
ennen kuin on osoittautunut, ettei lasta ja miestä koskevasta
tutkimuksesta saada riittävää selvitystä isyyskysymyksen
ratkaisemiseksi.
6 §
Miehen vanhempien tutkiminen
Tuomioistuin voi määrätä tutkimuksen
tehtäväksi molemmista miehen vanhemmista näiden suostumuksella,
jos mies on kadonnut tai kuollut eikä tutkimusta voida
tehdä 5 §:n 1 tai 2 momentin nojalla.
Jos miehen isä tai äiti on kadonnut tai kuollut, sovelletaan,
mitä 5 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään,
jollei ole syytä olettaa, että kadonnut tai kuollut
vanhempi ei olisi antanut suostumustaan tutkimuksen tekemiseen.
7 §
Miehen muiden sukulaisten tutkiminen
Jos tutkimusta ei voida määrätä tehtäväksi 4—6 §:ssä säädetyllä tavalla,
tuomioistuin voi määrätä sen
tehtäväksi miehen toisesta vanhemmasta tai muusta
sukulaisesta tämän suostumuksella.
8 §
Äidin sukulaisten tutkiminen
Mitä 6 ja 7 §:ssä säädetään
miehen sukulaisten tutkimisesta, sovelletaan äidin sukulaisiin, jos
lasta ja miestä tai heidän sukulaisiaan koskevista
tutkimuksista ei saada riittävää selvitystä isyyskysymyksen
ratkaisemiseksi.
9 §
Suostumuksen antaminen ja peruuttaminen
Tutkittavan edunvalvoja tai muu laillinen edustaja voi antaa
suostumuksen tutkimuksen tekemiseen, jos tutkittava ei ikänsä,
mielenterveyden häiriön, kehitysvammaisuuden tai
muun vastaavan syyn vuoksi kykene ymmärtämään asian
merkitystä eikä ole syytä olettaa, että tutkittava
ei asian ymmärtäessään antaisi
suostumustaan tutkimuksen tekemiseen.
Tutkittava taikka 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa hänen
edunvalvojansa tai muu laillinen edustajansa voi peruuttaa annetun
suostumuksen, kunnes tutkimuksen tulokset on toimitettu tuomioistuimelle.
10 §
Kuuleminen
Ennen 4 tai 6—8 §:ssä tarkoitetun
tutkimusmääräyksen antamista tuomioistuimen
on varattava isyyden kumoamista tai vahvistamista koskevan asian
asianosaiselle ja tutkittavaksi määrättävälle
henkilölle tilaisuus tulla kuulluksi.
Jos tutkimus tehdään 5 §:n nojalla
kudosnäytteestä, tuomioistuimen on ennen tutkimusmääräyksen
antamista varattava tilaisuus tulla kuulluksi sen henkilön
aviopuolisolle tai leskelle sekä perillisille, josta näyte
on otettu tai aiotaan ottaa. Jos kadonneelle henkilölle
on määrätty edunvalvoja, myös
tälle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.
11 §
Tutkimusmääräyksen antaminen
Ennen kuin tuomioistuin määrää tutkimuksen tehtäväksi
6—8 §:n nojalla, sen on pyydettävä tutkimuksen
tekijältä kirjallinen lausunto siitä, edistääkö tutkimus
asian selvittämistä, sekä siitä,
voiko tutkimuksessa tulla ilmi tutkittavan omaa tai hänen
lapsensa syntyperää koskevia seikkoja. Lausunto
on annettava tiedoksi tutkittavalle taikka 9 §:n 1 momentissa
tarkoitetuissa tapauksissa hänen edunvalvojalleen tai muulle lailliselle
edustajalleen.
Määrätessään tutkimuksen
tehtäväksi elossa olevasta henkilöstä tuomioistuimen
on velvoitettava tutkittava sakon uhalla määräajassa osoittamaan
todistuksella, että hänestä on otettu tarvittava
näyte. Jos määräys koskee alle
15-vuotiasta lasta, uhkasakko on asetettava lapsen lailliselle edustajalle.
Uhkasakkoa ei saa asettaa sille, josta näyte voidaan ottaa
ainoastaan hänen suostumuksellaan.
Todistuksen antaa näytteen ottamisesta vastuussa oleva
lääkäri.
12 §
Tutkimusmääräyksen noudattamatta
jättäminen
Jos se, jolle on 11 §:n 2 momentin nojalla asetettu
uhkasakko, on ilman laillista estettä jättänyt
tuomioistuimen antaman tutkimusmääräyksen
täyttämättä, tuomioistuin voi
tuomita hänet uhkasakkoon ja, jos näytteen ottaminen
on yhä tarpeen asian selvittämiseksi, asettaa
uuden, korkeamman uhkasakon.
Jos on todennäköistä, ettei tutkittava
tai hänen laillinen edustajansa uhkasakosta huolimatta
noudata 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua tutkimusmääräystä,
tuomioistuin voi uhkasakon asettamisen sijasta määrätä,
että tutkittava on tuotava näytteen ottamiseen
ja että näyte saadaan ottaa vastoin hänen
tai hänen laillisen edustajansa tahtoa.
Tuomioistuimen annettua 2 momentissa tarkoitetun määräyksen
poliisi on velvollinen antamaan näytteen ottamiseen tuomista
ja näytteen ottamista varten tarvittavaa virka-apua.
13 §
Näytteen ottaminen
Elossa olevasta otetaan tutkimusta varten verinäyte.
Jos verinäytteen ottamisesta voi aiheutua tutkittavalle
terveydellistä haittaa tai vaaraa taikka jos on muu painava
syy, näyte voidaan ottaa suun limakalvolta.
Vainajasta näyte otetaan saatavilla olevasta kudoksesta.
Näytteen ottaa laillistettu tai luvan saanut lääkäri
taikka hänen välittömässä valvonnassaan muu
terveydenhuollon ammattihenkilö. Ennen näytteen
ottamista lääkärin on todettava tutkittavan
henkilöllisyys.
14 §
Uuden näytteen ottaminen
Jos tutkimusta ei voida tehdä 13 §:n mukaan otetusta
näytteestä taikka jos tutkimustuloksen varmentaminen
tai täydentäminen ennen lausunnon antamista on
tarpeen, tutkimuksen tekijän on viipymättä ilmoitettava
uuden näytteen tarpeellisuudesta tutkimusmääräyksen
antaneelle tuomioistuimelle tai tutkimuksen tilanneelle lastenvalvojalle.
Antaessaan uuden tutkimusmääräyksen
tuomioistuimen on asetettava määräaika,
jonka kuluessa tutkittavan on osoitettava, että uusi näyte
on otettu. Tutkimusmääräyksen antamiseen
ja uuden näytteen ottamiseen sovelletaan, mitä 11 §:n
2 ja 3 momentissa sekä 12 ja 13 §:ssä säädetään.
15 §
Näytteen hävittäminen
Tutkimuksen tekijän on hävitettävä 13
tai 14 §:n mukaan otettu näyte, kun kaksi
vuotta on kulunut tutkimuksen tekemisestä.
16 §
Näytteen ottaminen tulevan tutkimuksen varalta
Laillistettu tai luvan saanut lääkäri
taikka hänen välittömässä valvonnassaan
muu terveydenhuollon ammattihenkilö saa pyynnöstä ottaa
vainajasta näytteen mahdollista tutkimusta varten ilman
vainajan lesken ja perillisten suostumusta, jos pyynnön
esittänyt antaa selvityksen siitä, että näytteen
ottaminen voi olla tarpeen isyyden vahvistamista tai kumoamista
varten. Oikeus pyynnön esittämiseen on sillä,
joka isyyslain mukaan voi ajaa kannetta isyyden vahvistamiseksi
tai kumoamiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu näyte saadaan
hävittää, kun kaksi vuotta on kulunut
sen ottamisesta, jollei näytettä hallussaan pitävälle sairaalalle,
terveydenhuollon toimintayksikölle, yliopiston laitokselle
tai terveydenhuollon ammattihenkilölle ole selvitetty,
että isyyden vahvistamista tai kumoamista koskeva asia
on vireillä. Näin otettua näytettä ei
saa tutkia ilman vainajan lesken ja perillisten suostumusta tai tuomioistuimen
antamaa määräystä.
17 §
Näytteen hävittämiskielto
Tuomioistuin voi sakon uhalla kieltää sairaalaa,
terveydenhuollon toimintayksikköä, yliopiston
laitosta tai terveydenhuollon ammattihenkilöä hävittämästä 5—8
tai 16 §:ssä tarkoitetusta henkilöstä muuten
kuin tämän lain nojalla otettua näytettä.
Kielto voidaan määrätä hakemuksesta,
jos hakija antaa selvityksen siitä, että näytteen
säilyttäminen voi olla tarpeen todisteiden saamiseksi
sellaisessa isyyden vahvistamista tai kumoamista koskevassa asiassa,
jossa hakija on asianosaisena tai jonka hän aikoo panna vireille.
Hakemus on viipymättä annettava tiedoksi sille,
jolle kieltoa haetaan annettavaksi. Kielto on tämän
jälkeen väliaikaisesti voimassa, kunnes tuomioistuin
on ratkaissut hakemusasian. Tuomioistuimen määräämä kielto
on voimassa, kunnes isyyden vahvistamista tai kumoamista koskeva
asia on lainvoimaisella tuomiolla ratkaistu.
Kielto on määrättävä olemaan
voimassa tietyn ajan, kuitenkin enintään kaksi
vuotta. Erityisestä syystä tuomioistuin voi kiellon
voimassaoloaikana hakemuksesta pidentää voimassaoloaikaa
enintään kahdella vuodella.
Jos isyyden vahvistamista tai kumoamista koskeva oikeudenkäynti
ei ole vireillä, tässä pykälässä tarkoitetun
kiellon antamista koskevan asian vireillepanoon ja käsittelyyn
sovelletaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa
säädetään. Hakemus käsitellään
siinä tuomioistuimessa, joka olisi toimivaltainen käsittelemään
sen isyyden vahvistamista tai kumoamista koskevan kanteen, josta
hakemuksessa on kysymys.
18 §
Oikeudenkäymiskaaren eräiden säännösten soveltaminen
Tässä laissa tarkoitettu uhkasakko asetetaan euromäärältään
kiinteänä ottaen huomioon sakotetun maksukyky.
Uhkasakko voidaan erityisestä syystä tuomita lievempänä kuin
se on asetettu.
Kun tutkittava on määrätty tuotavaksi
näytteen ottamiseen, tuomisesta aiheutuvien kustannusten
maksamiseen ja korvaamiseen sovelletaan, mitä oikeudenkäymiskaaren
12 luvun 32 §:ssä säädetään.
Käräjäoikeuden oikeudenkäynnin
aikana tämän lain nojalla tekemästä ratkaisusta
saa erikseen valittaa siten kuin oikeudenkäymiskaaren 25
luvussa säädetään. Valitus on
käsiteltävä kiireellisenä.
19 §
Matka- ja toimeentulokustannusten maksaminen ennakolta
Kun tuomioistuin on määrännyt näytteen
otettavaksi muusta henkilöstä kuin isyyden vahvistamista
tai kumoamista koskevan asian asianosaisesta, tällä on
oikeus pyynnöstä saada valtion varoista korvaus
näytteen ottamista varten välttämättömistä matka-
ja toimeentulokustannuksista. Tuomioistuin voi määrätä korvauksen suoritettavaksi
etukäteen, jos tutkimukseen määrätty
henkilö sitä pyytää.
Jos ennakkoa saanut on ilman laillista estettä jättänyt
täyttämättä tehtävän,
jota varten ennakko on maksettu, tuomioistuimen on määrättävä ennakko
perittäväksi häneltä takaisin.
Ennen määräyksen antamista tuomioistuimen
on varattava ennakkoa saaneelle henkilölle tilaisuus tulla
kuulluksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen kustannusten maksamisesta
ennakolta valtion varoista on soveltuvin osin voimassa, mitä valtion
varoista maksettavista todistelukustannuksista annetussa laissa
(666/1972) ja sen nojalla annetussa asetuksessa säädetään.
20 §
Kustannusten maksaminen
Valtion varoista maksetaan korvaus:
1) 13 ja 14 §:ssä tarkoitetun näytteen
ottamisesta sekä 11 §:n 3 momentissa tarkoitetun
todistuksen antamisesta;
2) tuomioistuimen määräämän
tai lastenvalvojan tilaaman tutkimuksen tekemisestä ja
lausunnon antamisesta siitä;
3) 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun
lausunnon antamisesta.
21 §
Maksettujen kustannusten korvaaminen
Edellä 19 ja 20 §:ssä tarkoitetut
kustannukset jäävät valtion vahingoksi.
Tuomioistuin voi kuitenkin velvoittaa asianosaisen korvaamaan valtion
varoista suoritetut kustannukset tai osan niistä, jos oikeudenkäynti
on ilmeisesti ollut aiheeton taikka jos tehdyllä tutkimuksella
tai hankitulla lausunnolla ei ole ollut merkitystä asian selvittämisen
kannalta ja kustannusten korvaamista voidaan olosuhteisiin katsoen
pitää kohtuullisena.
22 §
Taloudellisten menetysten korvaaaminen
Kun tutkimus on määrätty tehtäväksi
sellaisesta miehestä taikka miehen tai äidin sukulaisesta,
joka ei ole oikeudenkäynnissä asianosaisena, tutkittavalle
taloudellisesta menetyksestä maksettavasta korvauksesta
on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren
17 luvun 40 §:ssä säädetään
todistajalle maksettavasta korvauksesta.
23 §
Tutkimuksen tekijän oikeus saada salassa pidettäviä tietoja
Tutkimuksen tekijällä on oikeus salassapitosäännösten
estämättä saada toiselta tutkimuksen tekijältä tieto
siitä, onko tämä tehnyt tutkittavasta
tutkimuksen, samoin kuin tiedot tutkimuksen tuloksista ja annetusta
lausunnosta, jos se on välttämätöntä tutkimuksen
asianmukaiseksi tekemiseksi.
24 §
Tarkemmat säännökset
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin:
1) näytteen ottamisesta, käsittelystä ja
lähettämisestä;
2) tutkimuksen tekemisestä ja tutkimuksen perusteella
annettavaan lausuntoon sisällytettävistä tiedoista;
3) 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuun
lausuntoon sisällytettävistä tiedoista;
4) 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun lausunnon lähettämiseen
liittyvästä menettelystä;
5) tutkimuksen tekijöiden välisestä yhteistyöstä;
6) näytteen ottamisesta, tutkittavalle annettavasta
todistuksesta ja näytteen lähettämisestä maksettavasta
korvauksesta;
7) tutkimuksen tekemisestä, tutkimuksen perusteella
annettavasta lausunnosta ja sen lähettämisestä sekä 11 §:n
1 momentissa tarkoitetun lausunnon antamisesta ja lähettämisestä maksettavasta
korvauksesta;
8) 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen korvausten maksamiseen
liittyvästä laskutusmenettelystä ja laskujen
tietosisällöstä;
9) toiminnassa käytettävistä lomakkeista;
10) lain muusta täytäntöönpanosta.
25 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20 .
Tällä lailla kumotaan eräistä veri-
ja muita periytyviä ominaisuuksia koskevista tutkimuksista
5 päivänä syyskuuta 1975 annettu laki (702/1975).
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon
edellyttämiin toimenpiteisiin.