1
Lakiehdotuksen perustelut
1 luku Yleiset säännökset
1 §.Lain soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalaan kuuluvista lain keskeisistä sisällöistä. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan laissa säädettäisiin nuorisotyön ja -toiminnan edistämisestä ja nuorisopolitiikasta sekä niihin liittyvästä valtionhallinnon ja kunnan vastuusta ja yhteistyöstä sekä toimialan valtionrahoituksesta. Momentissa mainitaan sekä nuorisotyö että nuorisotoiminta. Voimassa olevassa nuorisolaissa nuorisotoiminta mainitaan ainoastaan 7 §:ssä kunnan nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluvien tehtävien luettelossa. Nuorisotoiminnalla tarkoitetaan tässä laissa nuorten omaehtoista toimintaa. Nuorisotyötä ja nuorisotoimintaa käsitellään tarkemmin 3 §:ssä määritelmien yhteydessä. Valtionhallinnolla tarkoitetaan tässä säännöksessä opetus- ja kulttuuriministeriötä ja aluehallinnon tehtävistä vastaavia aluehallintovirastoja. Valtionrahoituksella tarkoitetaan valtionosuuksia ja harkinnanvaraisia valtionavustuksia.
Pykälän 2 momentissa olisi viittaussäännös Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin. Suomi on liittynyt useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joita on käsitelty tarkemmin yleisperustelujen jaksossa kansainväliset sopimukset. Momentissa olisi informatiivinen säännös näiden sopimusten mukaisten velvoitteiden noudattamisesta ehdotetun lain lisäksi.
2 §.Lain tavoite. Pykälässä säädettäisiin lain tavoitteesta ja sen toteuttamisessa olevista lähtökohdista. Lain tavoitteena olisi pykälän 1 momentin mukaan edistää nuorten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä kykyä ja edellytyksiä toimia yhteiskunnassa, tukea nuorten kasvua, itsenäistymistä, yhteisöllisyyttä sekä niihin liittyvää tietojen ja taitojen oppimista, tukea nuorten harrastamista ja toimintaa kansalaisyhteiskunnassa, edistää nuorten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja oikeuksien toteutumista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Nuoren kasvun tukemisessa, nuorten kasvu- ja elinolojen parantamisessa nuoren perheellä ja lähiyhteisöllä sekä muulla kasvuympäristöllä on suuri merkitys. Nuorten oikeuksilla tarkoitettaisiin nuorten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Momentti vastaisi osittain voimassa olevan lain 1 §:n 1 momenttia, kuitenkin niin, että ehdotuksessa nykyisen lain tarkoitus on muutettu tavoitteeksi sekä täsmennetty ja jäsennelty uudelleen.
Voimassa olevassa laissa lain tarkoituksena on mainittu aktiivinen kansalaisuus ja sosiaalinen vahvistaminen. Lain määritelmien mukaan aktiivisella kansalaisuudella tarkoitetaan nuorten tavoitteellista toimintaa kansalaisyhteiskunnassa ja sosiaalisella vahvistamisella nuorille suunnattuja toimenpiteitä elämäntaitojen parantamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Vaikka näitä käsitteitä ei ehdoteta momentissa käytettävän, tavoitteita ei tältä osin ole tarkoitus muuttaa. Voimassa olevassa laissa käytettävien käsitteiden sisältöä avattaisiin ja täsmennettäisiin säännöksessä. Aktiivisen kansalaisuuden edistämiseen voidaan katsoa sisältyvän sekä momentin 1 kohdassa mainittu nuorten osallisuuden, vaikuttamismahdollisuuksien, kykyjen ja edellytysten edistäminen että momentin 2 kohdassa mainittu nuorten kasvun, itsenäistymisen ja yhteisöllisyyden sekä niihin liittyvien tietojen ja taitojen oppimisen tukeminen. Momentin 2 kohdassa mainitut tavoitteet voidaan myös katsoa sisältyvän sosiaaliseen vahvistamiseen momentin 3 kohdassa mainitun nuorten harrastamisen ja kansalaisyhteiskunnassa toiminnan edistämisen ohella. Kansalaisyhteiskunnalla tarkoitetaan vapaaehtoisesti järjestäytynyttä toimintaa esimerkiksi järjestöissä, seuroissa ja muissa kolmanteen sektoriin kuuluvissa yhteisöissä.
Voimassa olevassa laissa nuorten yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja yhteisöllisyys ovat 2 momentissa mainittuja lähtökohtia tavoitteiden toteuttamisessa. Näiden arvojen korostamiseksi niiden edistäminen ehdotetaan otettavaksi osaksi lain tavoitetta.
Pykälän 2 momentin mukaan lain tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina olisivat yhteisvastuu, kulttuurien moninaisuus, kansainvälisyys, kestävä kehitys, terveet elämäntavat, ympäristön ja elämän kunnioittaminen sekä monialainen yhteistyö. Nämä lähtökohdat luovat lain arvopohjan, joka ohjaa 1 momentin tavoitteen toteuttamisessa. Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja yhteisöllisyys siirrettäisiin pykälän 1 momentin tavoitteeseen. Lukuun ottamatta kestävän kehityksen käsitteen lisäämistä ja monialaista yhteistyötä koskevaa kohtaa momentti vastaisi muilta osin voimassa olevaa säännöstä. Kestävän kehityksen päämääränä on muun muassa turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Ympäristökasvatus osaltaan vahvistaa ympäristön kunnioittamista. Monialaisella yhteistyöllä tarkoitetaan eri toimialojen viranomaisten yhteistyötä. Monialaisesta yhteistyöstä paikallistasolla säädetään ehdotetun lain 9 §:ssä.
Valtionapuviranomaisen harkitessa valtionapukelpoisuutta ja valtionavustuksen määrää tulee ottaa huomioon valtioapukelpoisuutta tai valtionavustusta hakevan omissa säännöissä sille määritellyt tehtävät ja tarkoitus ja niistä johtuvat painotukset ehdotetun lain 2 §:ssä säädettyihin tavoitteisiin ja lähtökohtiin.
3 §.Määritelmät. Pykälässä säädettäisiin nuorisolaissa käytettävistä määritelmistä. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa määritelmiä olisi voimassa olevan lain kahdeksan sijasta seitsemän.
Pykälän 1 kohdan mukaan nuorilla tarkoitetaan alle 29-vuotiaita. Kohta vastaisi voimassa olevan lain 2 §:n 1 kohtaa.
Pykälän 2 kohdan mukaan nuorisotyöllä tarkoitetaan nuorten kasvun, itsenäistymisen ja osallisuuden tukemista yhteiskunnassa. Määritelmässä halutaan painottaa nuorilähtöisyyttä, mikä nuorisotyössä tarkoittaa nuorten omien ajatusten ja tarpeiden kunnioittamista ja tukemista. Nuorisotyössä kohdataan nuori ja toimitaan nuorten kanssa yhdessä ottaen huomioon hänen omat lähtökohtansa. Nuorisotyön tehtävänä on palvelujen tarjoamisen ohella tukea tavoitteellisesti nuorten elämää siten, että nuoret tunnistetaan yksilöinä, ryhmän jäseninä ja väestöryhmänä. Nuorisotyön tavoitteena on parantaa nuorten yhdenvertaisia mahdollisuuksia toimia yhteiskunnan jäsenenä ja aktiivisena kansalaisena.
Pykälän 3 kohdan mukaan nuorisopolitiikalla tarkoitetaan nuorten kasvu- ja elinolojen sekä sukupolvien välisen vuorovaikutuksen parantamista. Määritelmän uutena osana olisi maininta sukupolvien välisen vuorovaikutuksen parantamisesta. Nuorisopolitiikan laajennetussa määritelmässä otettaisiin huomioon Suomen väestörakenteen muutos sekä maan sisäinen muuttoliike.
Pykälän 4 kohdan mukaan nuorisotoiminnalla tarkoitetaan nuorten omaehtoista toimintaa. Määritelmä on uusi. Nuorisotoiminta on aktiivisen kansalaisuuden yksi ulottuvuus, jossa painottuu nuorten itsensä suunnittelema ja tekemä toiminta. Nuorisotoiminta on nuorten itsensä luomaa toimintaa, jossa nuoret ovat toiminnan varsinaiset sisällön tuottajat tai tekijät. Nuorisotoiminta voi olla nuorisoalan järjestön tai muun ryhmän puitteissa toteutettavaa toimintaa taikka nuorten omaa yhteistoimintaa. Olennaista ei ole toiminnan muoto tai sen puitteet, vaan se, että nuoret ovat siinä itse aktiivisia toimijoita. Myös esimerkiksi kunta tai nuorisoalan järjestö voi edistää nuorisotoimintaa tukemalla nuoren omatoimisen tekemisen mahdollisuuksia ja puitteita.
Pykälän 5 kohdan mukaan valtakunnallisella nuorisojärjestöllä tarkoitetaan rekisteröityä järjestöä, joka toteuttaa ehdotetun lain tavoitteita ja lähtökohtia ja jonka toiminta-alue on valtakunnallisesti kattava. Kohta vastaa pääosin voimassa olevan lain 2 §:n 6 kohtaa.
Pykälän 6 kohdan mukaan valtakunnallisella nuorisoalan järjestöllä tarkoitetaan valtakunnallisten nuorisojärjestöjen lisäksi nuorisotyötä tekevää, nuorisotoimintaa tai nuorisotyön palveluja järjestävää rekisteröityä yhdistystä tai säätiötä, joka toteuttaa ehdotetun lain tavoitteita ja lähtökohtia ja jonka toiminta-alue on valtakunnallisesti kattava. Määritelmä kattaisi nuorisojärjestöjen lisäksi voimassa olevan lain 10 §:n mukaiset nuorisotyön palvelujärjestöt ja 11 §:n mukaiset nuorisotyötä tekevät järjestöt.
Pykälän 7 kohdan mukaan valtakunnallisella nuorisoalan osaamiskeskuksella tarkoitetaan yhteisöä, joka kehittää ja edistää nuorisoalan osaamista ja asiantuntijuutta valtakunnallisesti. Osaamiskeskuksen voivat myös muodostaa kahden tai useamman yhteisön sopimukseen perustuva yhteenliittymä. Kohdassa tarkoitetun yhteenliittymän tulee kehittää ja edistää nuorisoalan osaamista ja asiantuntijuutta valtakunnallisesti.
2 luku Valtion nuorisotyö ja -politiikka
4 §.Valtion vastuu. Pykälän 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö vastaisi nuorisotyön ja -politiikan yleisestä johdosta, yhteensovittamisesta ja kehittämisestä sekä yleisten edellytysten luomisesta valtionhallinnossa. Voimassa olevan lain 3 §:n 1 momentissa säädetään valtion vastuusta. Ehdotettua momenttia on monin osin tarkistettu verrattuna voimassa olevaan säännökseen.
Opetus- ja kulttuuriministeriön vastuu nuorisotyön ja -politiikan johdosta perustuu perustuslakiin, valtioneuvostosta annettuun lakiin (175/2003), valtioneuvoston ohjesääntöön (262/2003), opetus- ja kulttuuriministeriöstä annettuun valtioneuvoston asetukseen (310/2010) ja opetus- ja kulttuuriministeriön työjärjestyksestä annettuun opetus- ja kulttuuriministeriön asetukseen (359/2014).
Perustuslain 68 §:n mukaan kukin ministeriö vastaa toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelusta ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta. Ministeriöiden toimialasta ja asioiden jaosta niiden kesken sekä valtioneuvoston muusta järjestysmuodosta säädetään lailla tai valtioneuvoston antamalla asetuksella. Valtioneuvostosta annetun lain 2 §:n 2 momentin (1137/2014) mukaan ministeriöt toimivat tarpeen mukaan yhteistyössä asioiden valmistelussa. Yhteistyön järjestämisestä vastaa se ministeriö, jonka toimialaan asia pääosaltaan kuuluu.
Valtioneuvoston ohjesäännössä annetaan yhteiset säännökset ministeriön toimialasta ja päätösvallasta. Ohjesäännön 18 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan nuorisotyö kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan. Vastaavasti opetus- ja kulttuuriministeriöstä annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:ssä säädetään, että nuorisotyö kuuluu ministeriön tehtäviin.
Opetus- ja kulttuuriministeriön työjärjestyksestä annetun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen 17 §:n mukaan nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston toimialaan kuuluvat nuorisotyö ja -politiikka. Osaston tehtävänä on myös huolehtia toimialaansa kuuluvan nuorisotyön yleisistä edellytyksistä. Lisäksi osasto vastaa nuorisoalan kansalaisyhteiskuntaan liittyvistä asioista yhteistyössä muiden osastojen ja yksiköiden kanssa. Nuorisotyön yleiset edellytykset tarkoittavat nuorisotoimea, nuorisotyön kansalaistoimintaa, nuorisotyön yhteiskunnallista kehittämistä ja kansalliseen yhteistyöhön liittyviä asioita, nuorisotutkimusta, nuorisotila-asioita ja valtion nuorisoasian neuvottelukuntaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että nuorisotyön ja -politiikan aluehallinnon tehtävistä vastaavat aluehallintovirastot, jotka toimivat läheisessä yhteistyössä kuntien kanssa. Aluehallintovirastot toteuttavat valtion nuorisopolitiikkaa toimialueillaan. Tehtävistä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että valtion tulee tehtävää hoitaessaan olla tarpeen mukaan yhteistyössä kuntien, nuorisoalan järjestöjen ja muiden yhteisöjen sekä nuorten kanssa. Muilla yhteisöillä tarkoitettaisiin nuorisopalveluita tuottavia säätiöitä, seurakuntia ja yrityksiä sekä sellaisia yhdistyksiä, jotka eivät ole edellä tarkoitettuja nuorisoalan järjestöjä. Säännöksellä on tarkoitus vahvistaa perustuslain 21 §:ssä tarkoitettua hyvän hallinnon perusteisiin kuuluvaa kuulemisperiaatetta. Toimivaltaisen valtion viranomaisen tulee harkita yhteistyön muoto ja toteutus käsiteltävänä olevan asian mukaisesti.
5 §.Valtakunnallinennuorisotyön ja -politiikan ohjelma. Pykälässä säädettäisiin valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelmasta. Pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvosto hyväksyisi joka neljäs vuosi ohjelman, joka olisi valtion nuorisopolitiikan keskeinen suunnittelun ja ohjauksen väline. Ehdotettu momentti vastaa voimassa olevan lain 4 §:n 1 momentin ensimmäistä lausetta, kuitenkin niin, että nuorisopolitiikan kehittämisohjelma on muutettu valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaksi.
Pykälän 2 momentin mukaan ohjelma sisältäisi tarkemmat tavoitteet valtakunnalliselle nuorisotyölle ja -politiikalle ja niiden tukemiselle. Momentissa ei mainittaisi erikseen enää aluehallintovirastojen ohjelmatyön suuntaviivoja, koska niiden katsotaan sisältyvän valtakunnallisiin tavoitteisiin. Momentti ei sisältäisi myöskään enää suuntaviivoja kuntien ohjelmatyölle.
Momentin toisen lauseen mukaan ohjelman toteutumista seurattaisiin ja ohjelmaa tarkistettaisiin tarvittaessa. Säännökseen on lisätty uutena asiana ohjelman toteutumisen seuranta. Tämä tehtävä kuuluisi opetus- ja kulttuuriministeriölle. Ohjelman tarkistamisesta päättäisi valtioneuvosto.
Pykälän 3 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelisi ohjelman yhteistyössä asianomaisten muiden ministeriöiden kanssa. Näitä ministeriöitä olisivat erityisesti sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö ja oikeusministeriö. Valmistelussa tulisi kuulla nuoria ja nuorisotyön ja -politiikan keskeisiä tahoja. Ohjelman valmistelussa kuultavia tahoja voisivat olla nuorisoalan järjestöt sekä muut nuorten parissa työtä tekevät yhteisöt ja nuorten kasvu- ja elinoloihin vaikuttavat tahot. Nuoria voitaisiin kuulla suoraan esimerkiksi sähköisen osallistumisen välinein. Täten nuoret otettaisiin mukaan valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan määrittelyyn avoimen hallinnon toimintaperiaatteiden mukaisesti.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tarkempia säännöksiä ohjelman sisällöstä ja valmistelusta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 4 §:n 3 momenttia.
6 §.Valtion nuorisoneuvosto. Pykälässä säädettäisiin valtion nuorisoneuvostosta. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 5 §:ää. Asiantuntijaelimen nimeä kuitenkin muutettaisiin ja sen tehtäviä hieman tarkennettaisiin.
Pykälän 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön yhteydessä toimisi valtion nuorisoneuvosto, jonka asettaisi valtioneuvosto. Momentti vastaa voimassa olevan lain 5 §:n 1 momentin kahta ensimmäistä virkettä, mutta toimielimen nimi valtion nuorisoasian neuvottelukunta ehdotetaan muutettavaksi valtion nuorisoneuvostoksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nuorisoneuvoston tehtävistä. Momentin 1 kohdan mukaan neuvoston tehtävänä olisi käsitellä nuorten kannalta laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä asioita ja erityisesti arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia nuoriin ja nuorille suunnattuihin palveluihin ja toimintoihin. Tehtävä on uusi. Neuvosto käsittelisi nuorten kannalta laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä asioita myös muilta kuin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta. Neuvoston tehtävänä olisi momentin 2 kohdan mukaan tehdä aloitteita ja esityksiä toimialan kehittämiseksi, momentin 3 kohdan mukaan tuottaa ajankohtaista tietoa nuorista ja heidän elinoloistaan sekä momentin 4 kohdan mukaan antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle lausunto valtakunnalliseen nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaan otettavista asioista. Nämä tehtävät vastaavat sisällöltään voimassa olevan lain 5 §:n 2 momentissa säädettyjä neuvottelukunnan tehtäviä, joskin tehtäviä on hieman täsmennetty. Momentin 5 kohdan mukaan neuvoston tehtävänä olisi lisäksi seurata toimialan kansainvälistä kehitystä ja yhteistyötä. Tämä tehtävä on myös uusi.
Pykälän 3 momentin mukaan neuvostolla voisi olla jaostoja asioiden valmistelua varten. Momentti vastaa voimassa olevan lain 5 §:n 1 momentin viimeistä virkettä.
Pykälän 4 momentin mukaan neuvoston tehtävistä, asettamisesta ja kokoonpanosta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Momentti vastaa pääosin voimassa olevan lain 5 §:n 3 momenttia.
7 §.Arviointi- ja avustustoimikunta. Pykälässä säädettäisiin arviointi- ja avustustoimikunnasta. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 6 §:ää. Toimikunnan tehtäviä kuitenkin laajennettaisiin koskemaan uusien valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten valtioapukelpoisuutta ja valtionavustuksia.
Pykälän 1 momentin mukaan valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen avustusasioissa opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelimenä on arviointi- ja avustustoimikunta, jonka asettaa valtioneuvosto. Momentin mukaan toimikunta voi keskuudestaan asettaa jaostoja asioiden valmistelua varten. Momentti vastaa pääosin voimassa olevan 6 §:n 1 momenttia. Voimassa olevan säännöksen mukaan toimikunta toimii asiantuntijaelimenä valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja valtakunnallisten nuorisotyön palvelujärjestöjen avustusasioissa. Toimikunnan tehtävät koskisivat ehdotuksen mukaan valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille 17 ja 18 §:n mukaan jaettavia avustuksia.
Pykälän 2 momentin mukaan arviointi- ja avustustoimikunnan tehtävänä olisi antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle lausunto valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen ja osaamiskeskusten valtionapukelpoisuudesta, tehdä esitys nuorisoalan järjestöjen ja osaamiskeskusten valtionavustusten jaosta sekä tehdä opetus- ja kulttuuriministeriön pyynnöstä arviointeja avustettavien nuorisoalan järjestöjen toiminnasta. Tehtävät vastaisivat pääosin voimassa olevan lain 6 §:n 2 momentissa säädettyjä arviointi- ja avustustoimikunnan tehtäviä. Uusina tehtävinä arviointi- ja avustustoimikunnalla olisi osaamiskeskuksia koskevat tehtävät.
Pykälän 3 momentin mukaan toimikunnan tehtävistä, asettamisesta ja kokoonpanosta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Momentti vastaa pääosin voimassa olevan lain 6 §:n 3 momenttia.
3 luku Kuntien nuorisotyö ja -politiikka sekä monialainen yhteistyö
8 §.Kunnan vastuu. Pykälässä säädetään kunnan vastuusta nuorisotyössä ja -politiikassa. Pykälän 1 momentin mukaan nuorisotyö ja -politiikka kuuluisivat edelleen kunnan tehtäviin. Toteuttaessaan ehdotetun lain 2 §:n tavoitteita ja lähtökohtia kunnan tulisi paikalliset olosuhteet huomioon ottaen luoda edellytyksiä nuorisotyölle ja -toiminnalle järjestämällä nuorille suunnattuja palveluja ja tiloja sekä tukemalla nuorten kansalaistoimintaa. Tässä momentissa ei säädettäisi tätä tarkemmin, mitä tehtäviä tai toimenpiteitä kunnan nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluisi. Verrattuna voimassa olevaan 7 §:n 1 momenttiin säännöksessä ei enää mainittaisi nuorisoyhdistyksiä ja nuorisotyötä tekeviä järjestöjä. Muutoksella vahvistetaan kunnan itsenäistä vastuuta toteuttaa nuorisotyötä ja -politiikkaa päättämällään ja paikallisiin olosuhteisiin sopivalla tavalla. Kunnat ovat erikokoisia ja väestörakenteeltaan erilaisia, minkä vuoksi ne voivat organisoida toimialan palvelut monin eri tavoin. Kuntalain (410/2014) 8 §:n mukaan kunta voi järjestää sille laissa säädetyt tehtävät itse tai sopia järjestämisvastuun siirtämisestä toiselle kunnalle tai kuntayhtymälle. Kuntalain 9 §:n mukaan kunta voi tuottaa palvelut itse tai hankkia ne muulta palvelujen tuottajalta.
Kuntien nuorisotyön piiriin kuuluu esimerkiksi nuorten kasvatuksellinen ohjaus, toimitilojen ja harrastusmahdollisuuksien sekä tieto- ja neuvontapalveluiden tarjoaminen, nuorisoyhdistysten tukeminen, liikunnallinen, kulttuurinen ja kansainvälinen nuorisotoiminta, nuorten ympäristökasvatus, nuorten työpajapalvelut ja etsivä nuorisotyö.
Pykälän 2 momentin mukaan kunnan tulisi 1 momentissa tarkoitettua tehtävää hoitaessaan olla tarpeen mukaan yhteistyössä muiden nuorille palveluja tuottavien viranomaisten sekä nuorten, heidän perheidensä, nuorisoalan järjestöjen ja muiden nuorisotyötä tekevien tahojen kanssa. Momentti vastaa voimassa olevan lain 7 §:n 3 momenttia.
9 §.Monialainen yhteistyö. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi monialaisesta yhteistyöstä, jonka kohderyhmänä olisivat kaikki kunnassa asuvat nuoret. Vastaavasta monialaisesta yhteistyöstä säädetään voimassa olevan lain 7 a §:ssä. Yhteistyön varmistamiseksi olisi edelleen pakollisena toimintamuotona ohjaus- ja palveluverkosto. Säännös ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi voimassa olevan 7 a §:än nähden niin, että kunnalla on suurempi mahdollisuus ottaa paikalliset olosuhteet huomioon täyttäessään säännöksen mukaisen velvoitteensa.
Pykälän 1 momentin mukaan kunnassa tulisi olla paikallisten viranomaisten monialaisen yhteistyön yleistä suunnittelua ja toimeenpanon kehittämistä varten ohjaus- ja palveluverkosto tai muu vastaava yhteistyöryhmä, jonka kohderyhmänä olisivat kaikki kunnassa asuvat nuoret. Halutessaan kunnat voisivat koota yhteisen verkoston. Kunnat voisivat myös yhdistellä eri kohderyhmille suunnattuja verkostoja haluamallaan tavalla, kunhan nimetylle verkostolle olisi annettu tehtäväksi ehdotetun lain mukaiset tehtävät. Verkoston kokoonpanosta ei enää säädettäisi, mutta tarkoituksena on, että verkostoon kuuluisivat edelleen tarpeen mukaan opetus-, sosiaali- ja terveys- ja nuorisotoimien sekä työ-, poliisi- ja puolustushallinnon edustajat. Verkostossa voisi olla edustettuina myös muita viranomaisia, esimerkiksi kunnan kulttuuri-, liikunta- ja kirjastotoimi.
Jos kunnassa järjestetään nuorten työpajatoimintaa ja etsivää nuorisotyötä, olisi näiden tahojen edustajien tarpeellista olla mukana verkostossa. Myös yhteistyö paikallisesti perusopetuksen jälkeistä koulutusta järjestävien tahojen kanssa olisi tärkeää. Verkoston tai vastaavan yhteistyöryhmän tulisi edelleen toimia vuorovaikutuksessa nuorten palveluja tuottavien yhteisöjen kanssa. Verkoston tai vastaavan yhteistyöryhmän kohderyhmänä olisivat kaikki kunnassa asuvat nuoret eikä verkosto tai ryhmä käsittelisi yksittäistä nuorta koskevia asioita.
Momentti vastaisi näin tarkistettuna voimassa olevan lain 7 a §:n 1 momenttia.
Useiden kuntien yhteinen verkosto helpottaisi valtion paikallis- tai aluehallinnon eli työ-, poliisi- ja puolustusviranomaisten osallistumista verkostotyöhön. Toimiva yhteistyö luo puitteet sille, että eri viranomaisten palveluista voidaan rakentaa nuorten tarpeita vastaavia palvelukokonaisuuksia ja yhtenäisiä käytänteitä.
Kunnissa voi jo nykyisin olla lakisääteisiä monialaisia yhteistyöryhmiä. Tällaisia ovat ainakin lastensuojelulain 14 §:ssä ja kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä annetun lain 5 §:ssä tarkoitetut ryhmät. Toisaalta erilaisten kehittämishankkeiden yhteydessä kuntiin on voitu perustaa eri tahojen edustajista koottuja yhteistyöryhmiä tai verkostoja. Osa ryhmistä kootaan yksittäisiä asiakastarpeita varten ja niissä ovat mukana asiakkaan kannalta keskeiset viranomaistahot. Osa ryhmistä taas käsittelee toimeksiantoonsa kuuluvia asioita laajemmasta, esimerkiksi palvelujen kehittämisnäkökulmasta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yksityiskohtaisemmin nuorten ohjaus- ja palveluverkoston tai muun vastaavan yhteistyöryhmän tehtävistä. Momentin 1 kohta vastaa voimassa olevan lain 7 a §:n 2 momentin 1 kohtaa. Momentin 2 ja 3 kohtaan on koottu voimassa olevan lain 7 a §:n 2 momentin 2—4 kohdan tehtävät selkiytettynä. Tehtävät on koottu eri toimialojen kehittämishankkeissa koetelluista yhteistyömalleista. Verkostolla pyritään parantamaan nuorille suunnattujen palvelujärjestelmien keskinäistä toimivuutta ja vaikuttavuutta.
Momentin 1 kohdan mukaan verkoston tehtävänä olisi koota tietoja nuorten kasvu- ja elinoloista sekä arvioida niiden pohjalta nuorten tilannetta paikallisen päätöksenteon ja suunnitelmien tueksi. Tarkoituksena ei ole tehdä päällekkäistä työtä muualla lainsäädännössä edellytettävien velvoitteiden kanssa vaan hyödyntää jo olemassa olevaa tietopohjaa nykyistä laajemmin. Koottuja tietoja voidaan hyödyntää myös alueellisessa ja valtakunnallisessa päätöksenteossa.
Momentin 2 kohdan mukaan verkoston tulisi edistää nuorille suunnattujen palvelujen yhteensovittamista ja yhteisiä menettelytapoja nuorten palveluihin ohjaamisessa sekä tiedon vaihdon sujuvuutta. Momentin 3 kohdan mukaan verkoston tulisi edistää yhteistyötä nuorisotoiminnan toteutumiseksi.
10 §.Etsivä nuorisotyö. Pykälässä säädettäisiin etsivästä nuorisotyöstä, sen tehtävistä ja toteuttamisesta kunnissa. Etsivästä nuorisotyöstä säädetään voimassa olevan lain 7 b §:ssä. Kyseisen säännöksen mukaan kunta ei ole velvollinen järjestämään etsivää nuorisotyötä, vaan tehtävä on kunnalle vapaaehtoinen. Tältä osin ehdotettu säännös vastaa voimassa olevaa säännöstä.
Pykälän 1 momentin mukaan etsivän nuorisotyön tehtävänä olisi tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori ja auttaa häntä sellaisten palvelujen ja muun tuen piiriin, joilla edistetään hänen kasvuaan, itsenäistymistään, osallisuuttaan yhteiskuntaan ja muuta elämänhallintaansa sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille. Verrattuna voimassa olevan lain 7 b §:n 1 momenttiin etsivässä nuorisotyössä korostettaisiin myös nuoren osallisuuden ja elämänhallinnan edistämistä. Voimassa olevassa momentissa oleva säännös siitä, että etsivää nuorisotyötä tehdään ensisijaisesti nuoren itsensä antamiin tietoihin ja hänen omaan arvioonsa tuen tarpeesta ehdotetaan siirrettäväksi 3 momenttiin. Muilta osin momentti vastaa voimassa olevaa säännöstä.
Pykälän 2 momentin vastaisi voimassa olevan lain 7 b §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentin mukaan etsivää nuorisotyötä olisi aloitettava ensisijaisesti perustuen nuoren itsensä antamiin tietoihin ja hänen omaan arvioonsa tuen tarpeesta. Tältä osin momentti vastaisi voimassa olevan lain 7 b §:n 1 momentin viimeistä lausetta. Momentin mukaan etsivää nuorisotyötä voitaisiin myös aloittaa muiden viranomaisten luovuttamien tietojen perusteella.
11 §.Tietojen luovuttaminen etsivälle nuorisotyölle. Pykälässä säädettäisiin nuoren yksilöinti- ja yhteystietojen luovuttamisesta etsivää nuorisotyötä varten. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 7 c §:ää.
Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan lain 7 c §:n 1 momenttia. Pykälän 2 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan lain 7 c §:n 2 momenttia. Ehdotetun momentin 2 ja 3 kohtaa muutettaisiin kuitenkin siten, että tietojen luovutukseen liittyvä erillinen 25-vuoden yläikäraja poistettaisiin. Säännökset koskisivat siten kaikkia 3 §:n määritelmän mukaisia nuoria.
Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevan lain 7 c §:n 3 momenttia.
Pykälän 4 momentti vastaisi muutoin voimassa olevan lain 7 c §:n 4 momenttia, mutta siinä säädettäisiin myös Kansaneläkelaitoksen oikeudesta luovuttaa nuorta koskevia tietoja etsivää nuorisotyötä varten. Voimassa olevan momentin mukainen oikeus luovuttaa nuorta koskevia tietoja etsivää nuorisotyötä varten koskee ainoastaan viranomaisia.
Pykälän 5 momenttiin lisättäisiin informatiivinen säännös, jonka mukaan nuorten kanssa toimivat rekisteröidyt yhdistykset, säätiöt tai muut nuorten harrastustoimintaa tarjoavat yhteisöt voisivat ilmoittaa nuoren tai alaikäisen nuoren huoltajan nimenomaisella suostumuksella nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot etsivälle nuorisotyölle, jos ne arvioivat nuoren olevan etsivän nuorisotyön tarpeessa. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on, että esimerkiksi nuorille harrastustoimintaa tarjoavat tahot voisivat ilmaista huolensa nuoresta varhaisessa vaiheessa etsivälle nuorisotyölle, mikäli ne katsovat siihen olevan tarvetta. Tällöinkin nuorelta tai alaikäisen nuoren huoltajalta on saatava nimenomainen suostumus.
Pykälän 6 momentti vastaisi voimassa olevan lain 7 c §:n 5 momenttia.
Pykälän 7 momentissa viitattaisiin lastensuojelulain (417/2007) 25 ja 25 c §:n sekä sosiaalihuoltolain (1301/2014) 35 §:ssä säädettyihin ilmoitusvelvollisuuksiin. Momentin mukaan kyseisten pykälien perusteella ilmoitusvelvollisen henkilön ei tarvitsisi tehdä samojen tietojen perusteella ilmoitusta myös etsivälle nuorisotyölle. Mahdollinen ilmoitus etsivälle nuorisotyölle ei myöskään korvaisi lastensuojeluilmoituksesta ja sosiaalihuoltolaissa säädettyjä velvoitteita. Ilmoitus etsivälle nuorisotyölle ei myöskään muuta ilmoittajan viranomaistehtäviin kuuluvia oikeuksia, velvollisuuksia tai vastuita nuoren osalta.
12 §.Nuoren tietojen käsittely etsivässä nuorisotyössä. Pykälässä säädettäisiin etsivän nuorisotyön tehtävien hoitamisessa tarvittavien tietojen käsittelystä. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 7 d §:ää.
Pykälän 1 momentin mukaan etsivää nuorisotyötä varten luovutettavat yksilöinti- ja yhteystiedot voidaan toimittaa sähköisesti. Etsivä nuorisotyö voisi yhdistää tai muutoin käsitellä tehtävässä saamiaan tietoja tuen tarpeessa olevien nuorten löytämiseksi ja varhaisen tuen antamiseksi. Etsivässä nuorisotyössä rekistereihin tallennettavien tietojen käsittelyssä noudatettaisiin julkisuuslain (621/1999) säännöksiä ja henkilötietolain (523/1999) säännöksiä.
Toiminnassa syntyneiden asiakirjojen käsittelyssä ja arkistoinnissa noudatettaisiin samoja periaatteita kuin muihinkin viranomaisten asiakirjoihin. Etsivän nuorisotyön asiakasrekisterin tulisi olla erillinen rekisteri, jolla olisi oma käyttötarkoituksensa, riippumatta siitä, miten kunta organisoi toiminnan. Henkilötietojen käsittelystä vastaisi rekisterinpitäjänä kunta.
Henkilötietolain 9 § oikeuttaa käsittelemään vain toiminnan kannalta tarpeellisia tietoja. Käsiteltäessä yksittäistä nuorta koskevaa asiaa etsivässä nuorisotyössä kirjattaisiin nuoren yhteys- ja yksilöintitietojen ilmoittaja, päätetyt jatkotoimenpiteet sekä mitä tietoja ja kenelle nuoresta on annettu. Jos kunta tekisi yksityisen palveluntuottajan kanssa toimeksiantosopimuksen etsivää nuorisotyötä koskevan palvelun tuottamisesta, kunnan asianomainen toimielin olisi sopimuksen piiriin kuuluvissa palveluissa kerättyjen tietojen henkilötietolain 3 §:n 4 kohdassa määritelty rekisterinpitäjä, joka vastaisi henkilötietojen käsittelystä. Toiminnassa kerättävät tiedot pysyisivät viranomaistietoina riippumatta siitä, kuka tietoja käsittelee.
Yksityinen palveluntuottaja keräisi ja käsittelisi asiakastietoja sopimuksessa sovitun mukaisesti. Henkilötietolain 5 §:n mukaan rekisterinpitäjän lukuun toimivan itsenäisen elinkeinon tai toiminnanharjoittajan on käsiteltävä henkilötietoja laillisesti ja noudatettava huolellisuutta ja hyvää tietojenkäsittelytapaa. Sen on myös lain 32 §:n mukaan ennen tietojen käsittelyyn ryhtymistä annettava rekisterinpitäjälle asianmukaiset selvitykset ja sitoumukset ja muutoin riittävät takeet henkilötietojen suojaamisesta.
Hankittaessa palveluja yksityiseltä nuorten palveluja tuottavalta yhteisöltä kunnan olisi varmistettava, että palvelut järjestetään nuorisolain mukaisesti. Niiden tulisi vastata sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toimijalta. Esimerkkinä laatuvaatimuksista voidaan mainita henkilöstön kelpoisuus- ja salassapitovaatimukset.
Henkilötietojen käsittelyn kannalta kuntien keskinäinen sopimus palvelun järjestämisestä merkitsisi sitä, että sopimuksessa mukana olevat kunnat tuottaisivat toisilleen palvelua toimeksiantosopimuksen perusteella ja toistensa lukuun.
Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan lain 7 d §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentti vastaa voimassa olevan lain 7 d §:n 3 momenttia.
4 luku Nuorten työpajatoiminta
13 §.Nuorten työpajatoiminta. Pykälässä säädettäisiin nuorten työpajatoiminnasta, sen tehtävistä ja tarkoituksesta. Nuorten työpajatoiminnasta ei ole säädetty aikaisemmin. Pykälän sisältö vastaa olemassa olevaa käytäntöä.
Pykälän 1 momentin mukaan nuorten työpajatoiminnan tehtävänä olisi valmennuksen avulla parantaa nuoren valmiuksia päästä koulutukseen, suorittaa koulutus loppuun, päästä avoimille työmarkkinoille tai muuhun tarvitsemaansa palveluun. Muut nuorten tarvitsemat palvelut voivat olla esimerkiksi erilaiset terveydenhuollon palvelut, erilaiset asumis- ja asiointipalvelut tai nuorten vapaa-ajanpalvelut. Työpajatoiminnan tarkoitus olisi parantaa nuoren elämänhallintataitoja, edistää hänen kasvuaan, itsenäistymistään ja osallisuutta yhteiskuntaan.
Nuori valmentautuisi tekemällä työtä tai työtoimintaa omien edellytystensä mukaan. Työpajalla tehtäisiin nuorelle henkilökohtainen valmennussuunnitelma yhdessä nuoren kanssa. Nuorelle työpajalla tehtävään henkilökohtaiseen valmennussuunnitelmaan kirjattaisiin nuoren työpajajaksoa koskevat tiedot nuoren valmennuksen suunnittelemiseksi ja seurannaksi. Nuoren valmennuksesta vastaavat ja nuori laatisivat valmennussuunnitelman yhteistyössä siten, että suunnitelmassa sovittaisiin nuoren työstä tai työtoiminnasta, valmennuksen pää- ja välitavoitteista ja työpajajakson jälkeisestä toiminnasta. Valmennussuunnitelmaan voitaisiin kirjata myös ne yhteistyötahot, joita nuori tarvitsee valmennuksen tavoitteiden toteutumisen tueksi. Tällaisia ovat esimerkiksi nuoren asumiseen liittyvät tukipalvelut, talousneuvonta, opinto-ohjaus tai nuorisotyön, kulttuurin ja liikunnan tarjoamat harrastuspalvelut.
Nuorten työpajatoiminnan järjestäjinä voisivat toimia kunta tai useammat kunnat yhdessä tai nuorten palveluja tuottava yhteisö. Nuorten palveluja tuottava yhteisö voi olla esimerkiksi säätiö, yhdistys tai osakeyhtiö. Nuorten työpajatoiminta ei olisi kuntia velvoittavaa toimintaa, vaan tehtävä olisi kunnalle vapaaehtoinen. Nuorten työpajatoiminta on kuitenkin vakiintunut yhdeksi koko maan kattavaksi nuorisotyön muodoksi.
Nuorten työpajalla tulisi olla nuorten yksilö- ja työvalmennusosaamista, mutta säännöksessä ei säädettäisi tarkemmin koulutusvaatimuksista. Nuorten työpajoilla tarvittava yksilö- ja työvalmennusosaaminen tarkoittaa esimerkiksi nuorten tarpeet huomioon ottavien menetelmien osaamista, osaamista nuorille kohdennetusta ja osallistavasta toiminnasta ja kokemusta nuorten kanssa tehtävästä työstä sekä työpajalla olevien työmenetelmien ja työturvallisuuden osaamista.
Nuorten työpajan olisi seurattava toimintansa tuloksia siten, että nuori voi saada palautteen omasta edistymisestään valmennuksessa ja työpajalla hankkimastaan osaamisesta. Lisäksi työpajatoiminnan tuloksia hyödynnetään työpajatoiminnan kehittämisessä niin paikallis-, alue- kuin valtakunnallisella tasolla. Nuorten työpajatoiminnan tulokset auttavat toiminnan laadun kehittämisessä.
Pykälän 2 momentin mukaan nuori tulisi työpajalle pääsääntöisesti viranomaisen tai julkista tehtävää hoitavan ohjaamana, mutta nuori voisi myös itse hakeutua nuorten työpajalle. Nuoren työpajalle ohjaavia viranomaisia ovat esimerkiksi työhallinnon viranomaiset, opetuksen tai koulutuksen järjestäjät sekä sosiaali- ja terveystoimen ja nuorisotoimen viranomaiset. Myös Kansaneläkelaitos, työeläkelaitos tai muu vastaava viranomainen voisi ohjata nuoren työpajalle.
Nuoren työpajalle ohjaava taho ja työpaja tekisivät nuoren valmennuksesta kirjallisen sopimuksen. Sopimuksessa sovitaan muun muassa nuoren työpajajakson tavoitteista, valmennuksen kokonaiskestosta sekä päivittäisestä ja viikoittaisesta kestosta, vastuista ja kustannusten jaosta. Eri toimialoilla tässä tarkoitettua nuoren valmennuksen kirjallista sopimusta voidaan kutsua esimerkiksi toimeksiantosopimukseksi, lähetteeksi tai suunnitelmaksi. Käytännössä nuoreen henkilöön liittyvän sopimuksen lisäksi nuorten työpajatoiminnan järjestäjällä ja nuoren ohjanneella viranomaisella tai julkista tehtävää hoitavalla on myös organisaatioiden välinen yleisempi sopimus yhteistyöstä.
Nuorten työpajatoiminnassa voitaisiin käsitellä nuorta koskevassa sopimuksessa tai työpajalle 1 momentissa säädetyssä tehtävässä saadut tiedot valmennukseen tulevan ja valmennuksessa olevan nuoren yksilöimiseksi ja työpajatoiminnan tehtävien hoitamiseksi. Nuorten työpajatoiminnan järjestäjän tulisi määritellä ne tehtävät, joihin sisältyy arkaluonteisten tietojen käsittelyä. Tällaiset tehtävät voisivat sisältää tietoja esimerkiksi nuoren terveyteen, oppimiskykyyn tai muihin toimintaa rajoittaviin haittoihin tai salassa pidettäviin asiakkuuksiin. Osa näistä asioista saattaa ilmetä vasta nuoren työpajavalmennuksen aikana. Arkaluonteiset tiedot on määritelty henkilötietolain (523/1999) 11 §:ssä ja käsittelyn perusteet 12 §:ssä.
14 §.Nuoren tietojen käsittely nuorten työpajatoiminnassa. Pykälässä säädettäisiin nuorta koskevien tietojen käsittelystä nuorten työpajatoiminnassa. Pykälän sisältö vastaa olemassa olevaa käytäntöä.
Pykälän 1 momentin mukaan nuorten työpajatoiminnan rekisterinpitäjä olisi työpajatoiminnan järjestäjä, joka vastaisi henkilötietojen käsittelystä. Käsiteltäessä yksittäistä nuorta koskevaa asiaa nuorten työpajatoiminnassa kirjattaisiin henkilörekisteriin 13 §:ssä mainittu nuorta koskeva sopimus, nuoren valmennussuunnitelma, valmennuksen seurannasta saatavat tiedot sekä niihin liittyvät jatkotoimenpiteet sekä, mitä tietoja nuoresta on annettu ja kenelle niitä on annettu. Lisäksi rekisteriin kirjataan nuoren valmennuksesta vastaavat henkilöt.
Nuoren tietojen käsittelyllä tarkoitetaan sitä, että työpajatoiminnassa voitaisiin yhdistää tai muutoin käsitellä sopimuksessa tai 13 §:ssä säädetyn työpajatoiminnan tehtävässä saatuja tietoja valmennuksessa olevan nuoren yksilöimiseksi ja työpajatoiminnan tehtävien hoitamiseksi.
Toiminnassa noudatettaisiin henkilötietolakia. Henkilötietolain 9 § oikeuttaa käsittelemään vain toiminnan kannalta tarpeellisia tietoja. Toiminnassa syntyneiden asiakirjojen käsittelyssä ja arkistoinnissa noudatettaisiin samoja periaatteita kuin muihinkin viranomaisten asiakirjoihin. Nuorten työpajatoiminnan henkilörekisterin tulisi olla erillinen rekisteri, jolla olisi oma käyttötarkoituksensa, riippumatta siitä, miten työpajatoiminnan järjestäjä organisoi nuoren valmennuksen. Henkilötietolain 5 §:n mukaan rekisterinpitäjän lukuun toimivan itsenäisen elinkeinon tai toiminnanharjoittajan on käsiteltävä henkilötietoja laillisesti ja noudatettava huolellisuutta ja hyvää tietojenkäsittelytapaa. Tietojen suojaamisessa tulee noudattaa henkilötietolain 32 §:ää.
Pykälän 2 momentin mukaan nuoresta kerättäisiin tietoja nuoren valmennuksen suunnittelemiseksi, nuoren valmiuksien ja taitojen kehittymisen osoittamiseksi ja nuoren saaman valmennuksen tulosten ja nuoren muun palvelutarpeen osoittamiseksi. Lisäksi työpajatoiminnan järjestäjä keräisi tietoja nuoren saaman valmennuksen menetelmistä ja kehityskulusta. Menetelmiä koskevat tiedot voivat auttaa nuorta valitsemaan itselleen soveltuvat tavat tehdä asioita. Samalla ne vahvistavat nuoren työpajalle ohjanneen tahon tietoa nuoren taidoista ja valmiuksista erilaisiin tehtäviin. Nuorta koskevia tietoja saataisiin nuorelta itseltään, havainnoimalla nuoren valmennuksessa edistymistä ja nuoren työpajalle ohjanneelta viranomaiselta tai julkista tehtävää hoitavalta.
Tietojen tuloksien pohjalta nuorelle voitaisiin antaa työpajajaksoa koskeva asiakirja, johon on kuvattu esimerkiksi nuoren työpajalla valmennukseen liittyvä työn sisältö sekä hankittu osaaminen. Vastaavasti nuoren työpajalle ohjanneelle viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle voidaan osoittaa nuoren saaman valmennuksen sisältö ja tulokset.
Nuorten työpajatoiminnassa nuoren itsensä antamat tiedot vaikuttavat merkittävästi henkilökohtaisen valmennuksen sisältöön, koska valmennuksen tarkoitus on auttaa nuorta parantamaan valmiuksiaan päästä koulutukseen, suorittaa koulutus loppuun, päästä avoimille työmarkkinoille tai muuhun tarvitsemaansa palveluun. Valmennuksen tavoitteina ovat myös nuoren elämänhallintataitojen parantaminen, nuoren kasvun, itsenäistymisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen.
Pykälän 3 momentin mukaan nuorten työpajatoiminnan tehtävien hoitamisessa saatuja nuorta koskevien tietojen luovuttaminen voisi tapahtua vain nuoren nimenomaisen suostumuksen perusteella. Alaikäisen nuoren tietojen luovuttamiseen tarvittaisiin myös nuoren huoltajan suostumus. Nuorten tai alaikäisen nuoren huoltajan nimenomainen suostumus tarvitaan myös silloin, kun nuoren työpajajakso päättyy tai keskeytyy nuoren siirtyessä välttämättömään muuhun tarvitsemaansa palveluun.
Nuorten työpajatoiminnassa eri lähteistä saatujen tietojen yhdistämisestä syntyneet tiedostot olisi hävitettävä heti, kun ne eivät ole välttämättömiä työpajatoiminnan tehtävien hoitamiseksi, kuitenkin viimeistään neljän vuoden kuluttua tietojen merkitsemisestä rekisteriin. Neljän vuoden ajanjakso auttaisi muun muassa nuorta, jolla on esimerkiksi pidempi kuntouttavan työtoiminnan kirjallinen sopimus ja useamman valmennusjakson kokonaisuus, joka saattaa sisältää myös määräaikaisia valmennusjakson keskeytyksiä. Nuoren työpajajakson päättymiseksi ei katsota työpajajakson keskeytymistä esimerkiksi silloin kun nuori siirtyy tilapäisesti muihin tarvitsemiinsa palveluihin.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin nuorten työpajatoiminnan tehtäviä hoitavan henkilön salassapitovelvollisuudesta. Siitä säädetään sinänsä jo viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999). Erityislainsäädäntöön otettavalla säännöksellä on tarkoitus selkeyttää erityisesti niitä tilanteita, joissa nuorten työpajatoimintaa toteuttaa myös muut yhteisöt kuin viranomaiset. Erilliselle salassapitosäännökselle on myös käytännön kokemusten perusteella tarve. Nuorten työpajatoiminnan tuloksellisuuden kannalta on tärkeää säilyttää nuoren luottamus palvelua kohtaan.
15 §.Huumausainetestaus nuorten työpajatoiminnassa. Pykälä on uusi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan Dnro 4784/4/11 katsonut, että huumausainetestauksen edellytyksistä nuorille suunnatuissa työpajoissa tulisi säätää lailla. Asiaa on käsitelty yleisperustelujen jaksossa nykytilan arviointi.
Uudessa säännöksessä säädettäisiin huumausainetestauksesta, jota koskevat säännökset vastaisivat käytännössä yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004) säännöksiä. Huumausainetestauksen tavoitteena on valmennusympäristön ja työturvallisuuden parantaminen nuorten työpajassa. Työpajan tulee kiinnittää erityistä huomiota tietojen luottamukselliseen käsittelyyn sekä testaamista koskevien todistusten huolelliseen hävittämiseen heti, kun se on tietojen käsittelyn tarkoituksen kannalta mahdollista.
Pykälän 1 momentin mukaan nuorten työpajatoiminnan järjestäjä saisi velvoittaa nuoren esittämään huumausainetestiä koskevan todistuksen, jos on perusteltua aihetta epäillä, että nuori on huumausaineiden vaikutuksen alaisena työpajalla valmennuksessa tai että nuori on riippuvainen huumeista. Edellytyksenä olisi lisäksi, että testaaminen on välttämätöntä nuoren toimintakyvyn selvittämiseksi ja että nuori toimii sellaisissa tehtävissä, jotka edellyttävät erityistä tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä ja joissa huumeiden vaikutuksen alaisena tai huumeista riippuvaisena toimiminen vakavasti vaarantaisi nuoren itsensä tai toisen henkeä tai terveyttä, vakavasti vaarantaisi liikenteen turvallisuutta tai merkittävästi lisäisi nuorten työpajalla tai muussa valmennusympäristössä huumausainelain (373/2008) 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen aineiden laittoman kaupan ja leviämisen riskiä.
Momentin edellytysten täyttyessä nuori olisi velvollinen työpajatoiminnan järjestäjän määräyksestä esittämään huumausainetestiä koskevan todistuksen. Työpajatoiminnan järjestäjä määräisi huumausainetestiä koskevan todistuksen esittämisvelvollisuudesta myös valmennukseen kuuluvan työpajan ulkopuolella tapahtuvan valmennusjakson aikana.
Vaatimus huumausainetestiä koskevan todistuksen esittämisestä edellyttäisi, että on perusteltua aihetta epäillä nuoren olevan huumausaineiden vaikutuksen alaisena valmennuksessa ja että testaaminen on välttämätöntä nuoren toimintakyvyn selvittämiseksi. Perusteltu epäily ei tarkoittaisi, että huumausaineiden käyttö olisi näytetty toteen, vaan se voisi perustua esimerkiksi työpajan valmentajan tekemiin havaintoihin nuoren käyttäytymisestä tai työsuorituksesta, ja joita työpajatoiminnan järjestäjä pitäisi luotettavina.
Huumausainetestausta koskevan todistuksen vaatimisen edellytyksenä olisi lisäksi se, että valmennukseen kuuluviin käytännön tehtäviin sisältyy luonteeltaan sellaisia tehtäviä, jotka edellyttävät erityistä tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä. Lakiehdotus liittäisi huumausainetestaamisen edellytykseksi myös ne riskitekijät, jotka voisivat toteutua toimimisesta huumausaineiden vaikutusten alaisena tai niistä riippuvaisena. Nämä vaikutukset olisi lueteltu 1 momentin 1—3 kohdassa ja ne vastaisivat soveltuvin osin yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain säännöksiä.
Momentin 1 kohdan mukaan suojeltavana intressinä olisi nuoren itsensä tai toisen henki tai terveys. Henki tai terveys voisi vaarantua esimerkiksi valmennuksessa, jossa nuori käyttää vaarallisia koneita, laitteita tai työkaluja.
Momentin 2 kohdan mukaan suojeltavana intressinä olisi liikenteen turvallisuus, joka voisi vaarantua erityisesti kuljetusalaan liittyvässä valmennuksessa. Yksityisyyden suojasta työelämässä annetussa laissa käytetty termi liikenneturvallisuus on korvattu käsitteellä liikenteen turvallisuus, koska liikenneturvallisuus on yleisessä kielenkäytössä vakiintunut tarkoittamaan tieliikenteen turvallisuutta.
Momentin 3 kohdan intressinä olisi työpajalla tai muussa valmennusympäristössä ehkäistä huumaus- ja lääkeaineiden laitonta kauppaa, hallussapitoa, käyttöä ja leviämistä.
Pykälän 2 momentin mukaan huumausainetestauksesta saatavaa tietoa voidaan käyttää ainoastaan nuoren valmennussuunnitelman ja 13 §:ssä säädetyn nuorta koskevan sopimuksen tarkistamiseksi. Valmennussuunnitelman tarkistamisella nuori voidaan ohjata tarvittaessa esimerkiksi päihteettömyyttä tukeviin palveluihin. Nuoren työpajalle ohjanneelle taholle tulee tällöin tehdä kirjallinen ilmoitus nuoren työpajajakson keskeytymisestä.
Pykälän 3 momentin mukaan huumausainetestiä koskevalla todistuksella tarkoitettaisiin kunnan tai muun laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa todistusta, josta ilmenisi, että nuorelle on tehty testi huumausainelain 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun huumausaineen käytön selvittämiseksi, sekä testin perusteella laadittu selvitys siitä, onko nuori käyttänyt huumausaineita muihin kuin lääkinnällisiin tarkoituksiin siten, että hänen toimintakykynsä on heikentynyt. Todistus olisi esitettävä nuorten työpajatoiminnan järjestäjän määräämässä kohtuullisessa ajassa. Huumausainetestiä koskevan todistuksen vaatimisesta on ilmoitettava alaikäisen nuoren huoltajalle.
Momentissa määriteltäisiin huumausainetestiä koskeva todistus yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004) 6 §:n 2 momentin säännöstä vastaavasti. Työpajatoiminnan järjestäjä voisi asettaa nuorelle kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa todistus on esitettävä. Kieltäytyminen huumausainetestiä koskevan todistuksen esittämisestä tai positiivisen testituloksen antaminen voisi johtaa siihen, että nuoren valmennusta joudutaan muuttamaan. Valmennuksen muuttaminen tässä tapauksessa voisi vaikuttaa nuoren työpajalla tekemän työn tai työtoiminnan sisältöön taikka nuoren työpajajakson keskeytymiseen tilapäisesti silloin, kun nuori ohjataan muihin palveluihin.
Testiä koskeva todistus tulisi säilyttää erillään muista henkilötiedoista. Huumausainetestiä koskevat tiedot ovat terveydentilatietona henkilötietolain 11 §:ssä tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja. Pykälä koskisi myös muita henkilötietolain 11 §:ssä tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja.
Pykälän 4 momentin mukaan työpajatoiminnan järjestäjä vastaisi tässä pykälässä tarkoitetusta huumausainetestiä koskevasta todistuksesta aiheutuvista kustannuksista.
Huumausainetestiä koskevan todistuksen tiedot ovat terveydentilatietona henkilötietolain (523/1999) 11 §:ssä tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja. Tämän vuoksi testiä koskeva todistus tulee säilyttää erillään muista henkilötiedoista. Tietojen käsittelyssä noudatettaisiin ehdotetun lain 14 §:n säännöksiä sekä henkilötietolain säännöksiä.
Pykälän 5 momentin mukaan nuorelle tehtävään huumausainetestiin sovellettaisiin muutoin, mitä työterveyshuoltolain (1383/2001) 19 §:ssä säädetään työntekijän testauksesta. Työterveyshuoltolain 19 §:n mukaan suoritetun huumausainetestin perusteella saatu positiivinen testitulos on varmistettava laatuvalvotussa laboratoriossa. Testattavalla on aina oikeus saada testitulos kirjallisena. Huumausainetestiä koskevan todistuksen sisällöstä säädetään yksityisyyden suojasta työelämässä annetussa laissa. Todistus on annettava testatulle itselleen.
5 luku Valtionrahoitus
16 §.Valtionosuus kunnille. Pykälän mukaan kunnalle myönnettäisiin valtionosuutta tämän lain mukaisiin käyttötarkoituksiin siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetusta laissa säädetään. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 9 §:n ensimmäistä virkettä. Voimassa olevassa laissa oleva säännös siitä, että valtionosuus tulee käyttää lain 7 §:ssä tarkoitettuun toimintaan ehdotetaan poistettavaksi. Näin ollen kunnalla olisi jatkossa suurempi harkintavalta sen suhteen, mihin kunnan saama valtionosuus käytetään. Valtionosuus tulisi kuitenkin käyttää ehdotetun lain mukaiseen toimintaan.
17 §.Valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuus. Pykälässä säädettäisiin valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuudesta. Voimassa olevassa laissa ei ole järjestön valtionapukelpoisuutta koskevia säännöksiä, mutta voimassa olevan lain 10 §:ssä säädetään valtionavustuksen saamisen edellytyksistä. Pykälä vastaa osittain kyseisessä pykälässä olevia säännöksiä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionavustuksen saamisen edellytyksenä on, että opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy järjestön valtionapukelpoiseksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtionapukelpoiseksi voidaan hyväksyä sellainen valtakunnallinen nuorisoalan järjestö, joka toteuttaa ehdotetun lain 2 §:ssä säädettyjä tavoitteita ja lähtökohtia. Pykälän 3 momentin mukaan valtionapukelpoisuutta harkittaessa otettaisiin huomioon järjestön toiminnan valtakunnallisuus, laatu, laajuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus sekä se, miten järjestö edistää nuorten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta.
Valtionapuviranomaisen harkitessa valtionapukelpoisuutta tulee ottaa huomioon valtioapukelpoisuutta hakevan valtakunnallisen nuorisoalan järjestön omissa säännöissä sille määritellyt tehtävät ja tarkoitus ja niistä johtuvat painotukset ehdotetun lain 2 §:ssä säädettyihin tavoitteisiin ja lähtökohtiin.
Pykälän 3 momentin mukaan valtionapukelpoiseksi ei hyväksyttäisi järjestöä, jonka pääasiallisena tehtävänä on edistää yhden koulutus-, opinto- tai vastaavan alan opiskelua. Pääasiallisesti ammatillista järjestäytymistä edistävää järjestöä ei myöskään hyväksyttäisi valtionapukelpoiseksi. Säännös vastaa pääosin voimassa olevan lain 10 §:n 1 momentissa olevaa säännöstä.
Pykälän 4 momentin mukaan valtionapukelpoiseksi ei myöskään hyväksyttäisi sellaista järjestöä, jonka avustamisesta säädetään erikseen tai jolle myönnettävää valtionavustusta varten on erillinen määräraha valtion talousarviossa. Voimassa olevan säännöksen mukaan valtionavustusta ei myöskään voi saada sellainen järjestö, jonka toiminnasta säädetään erikseen. Jatkossa tällainen järjestö voitaisiin hyväksyä valtionapukelpoiseksi, edellyttäen, että valtionapukelpoisuuden hyväksymiselle ei olisi muuta laissa säädettyä estettä. Muilta osin säännös vastaa pääosin voimassa olevan lain 10 §:n 2 momenttia, joskin voimassa olevassa laissa ei säädetä valtionapukelpoisuudesta, vaan valtionavustuksen saamisesta.
Pykälän 5 momentin mukaan tarkempia säännöksiä pykälässä tarkoitetuista järjestöjen valtionapukelpoisuuden hyväksymisen edellytyksistä ja hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä annettaisiin valtioneuvoston asetuksella.
18 §.Valtionavustuksen myöntäminen valtakunnalliselle nuorisoalan järjestölle. Pykälässä säädettäisiin valtionavustuksen myöntämisestä valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan lain 10 §:ää, jossa säädetään nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen valtionavustuksista sekä voimassa olevan lain 11 §:ää, jossa säädetään nuorisotyötä tekevien järjestöjen valtionavustuksista.
Pykälän 1 momentin mukaan valtion talousarvioon voitaisiin ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 10 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä niin, että valtakunnalliset nuorisojärjestöt ja valtakunnalliset nuorisotyön palvelujärjestöt on muutettu valtakunnallisiksi nuorisoalan järjestöiksi. Näin muutettuna pykälä koskee myös nuorisotyötä tekevien järjestöjen valtionavustuksia, joista säädetään voimassa olevan lain 11 §:ssä.
Pykälän 2 momentin mukaan valtakunnallinen nuorisoalan järjestö voisi osoittaa saamaansa avustusta omien alueellisten tai paikallisten rekisteröityjen jäsenjärjestöjen toimintaan siten kuin valtionavustuslain 7 §:n 2 momentissa säädetään. Voimassa olevan lain 10 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan valtakunnalliset järjestöt voivat osoittaa saamaansa avustusta rekisteröityjen piirijärjestöjensä toimintaan. Momentti vastaisi muilta osin voimassa olevaa säännöstä, mutta rekisteröidyt piirijärjestöt on muutettu alueellisiksi ja paikallisiksi rekisteröidyiksi jäsenjärjestöiksi. Momenttiin on myös selvyyden vuoksi lisätty viittaus valtionavustuslain 7 §:n 2 momenttiin. Säännös, johon viitataan, koskee valtionavustuksen myöntämistä käytettäväksi muun kuin saajan toiminnan tai hankkeen toteuttamiseen. Säännöksen mukaan valtionavustuksen saajan on tehtävä toimintaa tai hanketta toteuttavan kanssa sopimus valtionavustuksen käytöstä, käytön valvonnasta ja niiden ehdoista.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtionavustuksen määrän harkinnassa huomioon otettavista seikoista. Momentti vastaa osittain voimassa olevan 10 §:n 3 momenttia, jonka mukaan avustukset myönnetään tulosperusteisesti ja tulosperusteita ovat toiminnan laatu, laajuus ja taloudellisuus. Avustusta myönnettäessä otetaan voimassa olevan säännöksen mukaan lisäksi huomioon toiminnan ajankohtainen yhteiskunnallinen merkitys sekä avustuksen tarve. Määrän harkinnassa huomioon otettavia seikkoja ehdotetaan osittain uudistettavaksi ja tulosperusteisuutta ei momentissa enää mainittaisi. Momentin mukaan valtionavustuksen määrää harkittaessa otettaisiin huomioon järjestön taloudenhoito ja toiminnan valtakunnallisuus. Samalla otettaisiin huomioon myös järjestön toiminnan laatu, laajuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Avustettavan toiminnan on oltava yleishyödyllistä. Pykälässä ei enää säädettäisi avustuksen tarpeen huomioon ottamisesta, osaksi siksi, että se tulisi otettavaksi huomioon osana toiminnan taloudellisuutta ja osaksi siksi, että siitä säädetään valtionavustuslaissa. Avustuksen määrää harkittaessa otettaisiin momentin mukaan lisäksi huomioon se, miten järjestö toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta sekä toteuttaa muita ehdotetun lain 2 §:ssä säädettyjä tavoitteita ja lähtökohtia. Tältä osin säännös on uusi.
Valtionapuviranomaisen harkitessa valtionavustuksen määrää tulee ottaa huomioon valtionavustusta hakevan valtakunnallisen nuorisoalan järjestön omissa säännöissä sille määritellyt tehtävät ja tarkoitus ja niistä johtuvat painotukset ehdotetun lain 2 §:ssä säädettyihin tavoitteisiin ja lähtökohtiin.
Momentin mukaan avustuksen perusteena olevina toimintamenoina ei pidettäisi liiketoiminnasta tai muusta vastaavasta toiminnasta aiheutuvia menoja. Momentti vastaa voimassa olevan lain 10 §:n 4 momenttia. Liiketoiminnalla tarkoitetaan esimerkiksi elinkeinotoimintaa, sijoitus- ja rahoitustoimintaa.
Pykälän 4 momentin mukaan tarkempia säännöksiä pykälässä tarkoitetuista valtionavustuksen myöntämisen edellytyksistä ja avustuksen myöntämisessä noudatettavasta menettelystä voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.
19 §.Valtionavustuksen myöntäminen valtakunnalliselle nuorisoalan osaamiskeskukselle. Pykälässä säädettäisiin valtakunnalliselle nuorisoalan osaamiskeskukselle myönnettävästä valtionavustuksesta. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaan valtion talousarvioon voitaisiin ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten toimintaan.
Pykälän 2 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyisi osaamiskeskuksen valtionapukelpoisuuden. Valtionapukelpoisuuden hyväksymisen edellytyksenä olisi, että osaamiskeskus kehittäisi ja edistäisi nuorisoalan perus- ja erityisosaamista sekä nuorisoalan asiantuntija- ja muita palveluja tuottamalla, kokoamalla, hyödyntämällä tai jakamalla tietoa nuorista, nuorisotyöstä tai nuorisopolitiikasta. Lisäksi osaamiskeskuksen tulisi toteuttaa ehdotetun lain 2 §:ssä säädettyjä tavoitteita ja lähtökohtia.
Valtionapukelpoisuutta harkittaessa otettaisiin 3 momentin mukaan huomioon keskuksen taloudenhoito ja toiminnalliset edellytykset, valtakunnallinen merkitys nuorisoalalla, toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus, valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma sekä osaamiskeskuksien muodostama kokonaisuus. Momentin mukaan valtionapukelpoisuus myönnettäisiin määräajaksi. Toiminnallisilla edellytyksillä tarkoitetaan toiminta- tai palvelukykyä ja osaamista, joilla vastataan nuorisoalan muuttuviin tarpeisiin, sekä osaamiskeskustoiminnan mahdollistavaa sidosryhmäverkostoa. Osaamiskeskusten tulisi myös kyetä seuraamaan osaamisalansa yleistä kehitystä ja raportoimaan siitä.
Osaamiskeskuksen valtakunnallista merkitystä nuorisoalalla tarkastellaan osaamiskeskuksen toiminnan sisältöjen ajankohtaisuutena suhteessa hallituksen kulloinkin voimassaolevaan ohjelmaan ja muihin hallituksen toimintapolitiikkoihin, joiden tavoitteena on parantaa nuorten elinoloja, siltä osin kuin kyseiset politiikat eivät tule tarkastelluiksi osana valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaa.
Pykälän 4 momentin mukaan valtionavustuksen määrää harkittaessa otettaisiin huomioon keskuksen tehtävät sekä keskuksen toiminnan laatu ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Avustettavan toiminnan olisi oltava yleishyödyllistä. Avustettavan toiminnan on oltava yleishyödyllistä. Avustuksen perusteena olevina toimintamenoina ei pidettäisi liiketoiminnasta tai muusta vastaavasta toiminnasta aiheutuvia menoja. Mahdollinen ylijäämä olisi käytettävä keskuksen nuorisotyöhön ja sen kehittämiseen.
Pykälän 5 momentin mukaan tarkempia säännöksiä osaamiskeskuksista ja niiden tehtävistä, valtionapukelpoisuuden hyväksymisen ja valtionavustuksen saamisen edellytyksistä voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.
20 §.Valtionavustusten myöntäminen nuorisokeskukselle. Pykälässä säädettäisiin nuorisokeskukselle myönnettävästä valtionavustuksesta. Voimassa olevassa laissa valtakunnallisten nuorisokeskusten valtionavustuksista säädetään lain 12 §:ssä.
Voimassa olevassa laissa valtionavustuksen saamisen edellytyksenä on nuorisokeskuksen valtakunnallisuus. Tältä osin säännöstä ehdotetaan muutettavaksi. Valtakunnallisuutta koskevan edellytyksen poistaminen mahdollistaisi nuorten alueellisen sijoittumisen huomioon ottamisen entistä paremmin nuorisokeskusten toiminnassa. Samalla se vahvistaisi nuorisokeskusten alueellista merkitystä. Valtionavustuksen saamisen edellytyksiä ehdotetaan myös muilta osin uudistettavaksi.
Pykälän 1 momentin mukaan valtion talousarvioon voitaisiin ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi nuorisokeskusten toimintaan.
Pykälän 2 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyisi nuorisokeskuksen valtionapukelpoisuuden. Valtionapukelpoisuuden hyväksymisen edellytyksenä olisi, että nuorisokeskus toteuttaa ehdotetun lain 2 §:ssä säädettyjä tavoitteita ja lähtökohtia ja että keskuksen pääasiallisena nuorisotyön ympärivuotisena tehtävänä on tarjota nuorille ohjattua seikkailu-, luonto-, ympäristö-, kulttuuri- tai leiritoimintaa. Nuorisokeskuksen nuorisotyön tulisi edistää myös nuorten kansainvälistymistä ja kestävää kehitystä. Valtionapukelpoisuutta harkittaessa otettaisiin huomioon keskuksen taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset, toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus sekä nuorisokeskuksien muodostama kokonaisuus.
Valtionapukelpoisen nuorisokeskuksen pääasiallisena tehtävänä olisi tarjota nuorille leiri- ja ympäristötoimintaa. Leiritoiminta tarkoittaisi useita päiviä kestävää, yöpymisiä sisältävää kokonaisvaltaista ohjattua toimintaa. Ympäristötoimintaan kuuluisi ensisijassa ympäristökasvatus eri muodoissaan, sisältäen myös luontokoulun.
Pykälän 3 momentin mukaan valtionavustuksen määrää harkittaessa otettaisiin huomioon keskuksen nuorisotyön tehtävät sekä keskuksen toiminnan laatu ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Momentin mukaan avustettavan toiminnan tulisi olla yleishyödyllistä. Hyväksyttävinä menoina ei pidettäisi liiketoiminnasta tai muusta vastaavasta toiminnasta aiheutuvia menoja. Liiketoiminnalla tarkoitetaan esimerkiksi elinkeinotoimintaa, sijoitus- ja rahoitustoimintaa. Mahdollinen ylijäämä olisi käytettävä nuorisotyön kehittämiseen sekä nuorisotyön käytössä olevien infrastruktuurien ylläpitoon ja kehittämiseen.
Pykälän 4 momentin mukaan tarkempia säännöksiä nuorisokeskuksen valtionapukelpoisuuden hyväksymisen ja valtionavustuksen saamisen edellytyksistä voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.
21 §.Valtionavustuksen myöntäminen nuorten työpajatoimintaan. Pykälässä säädettäisiin nuorten työpajatoimintaan myönnettävästä valtionavustuksesta. Voimassa olevassa laissa ei ole erillistä työpajatoiminnan avustamista koskevaa pykälää. Voimassa olevan lain muita avustuksia koskevan 13§:n mukaan valtion talousarvioon voidaan kuitenkin vuosittain ottaa määräraha muun muassa nuorten työpajatoimintaan.
Pykälän 1 momentin mukaan valtion talousarvioon voitaisiin ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi nuorten työpajatoimintaan.
Pykälän 2 momentin mukaan valtionapukelpoiseksi voitaisiin hyväksyä sellainen nuorten työpajatoiminta, joka toteuttaa nuorten työpajatoiminnan tehtäviä ja tarkoitusta sekä ehdotetun lain 2 §:ssä säädettyjä tavoitteita ja lähtökohtia. Lisäksi valtionapukelpoisuutta harkittaessa otettaisiin huomioon työpajan taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset sekä toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus.
Pykälän 3 momentin mukaan valtionavustuksen määrää harkittaessa otettaisiin huomioon nuorten työpajatoiminnan laatu ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus sekä miten työpaja toteuttaa tämän lain 2 §:ssä säädettyjä tavoitteita ja lähtökohtia. Momentin mukaan avustettavan toiminnan olisi oltava yleishyödyllistä. Hyväksyttävinä menoina ei pidettäisi liiketoiminnasta tai muusta vastaavasta toiminnasta aiheutuvia menoja. Mahdollinen ylijäämä olisi käytettävä nuorten työpajatoiminnan ylläpitoon ja kehittämiseen.
Nuorten työpajatoiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta arvioitaessa otetaan huomioon esimerkiksi se, miten nuorten työpajatoiminta tukee nuoren elämäntaitoja, sosiaalista vahvistumista ja yhteisöllistä kasvua, tekemällä oppimista sekä nuoren sijoittumista koulutukseen, työhön tai muuhun palveluun tai toimintaan.
Pykälän 4 momentin mukaan tarkempia säännöksiä nuorten työpajatoiminnan valtionapukelpoisuuden hyväksymisen ja valtionavustuksen saamisen edellytyksistä voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.
22 §.Muut valtionavustukset. Pykälässä säädettäisiin muista valtionavustuksista. Pykälän mukaan valtion talousarvioon voitaisiin vuosittain ottaa määräraha nuorisotyöhön ja -politiikkaan liittyvään tutkimukseen, kansainväliseen nuorisoalan yhteistyöhön, nuorisotilojen rakentamiseen, peruskorjaamiseen ja varustamiseen, etsivään nuorisotyöhön sekä nuorisotyön kehittämistoimintaan. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 13 §:ää, kuitenkin siten, että siitä on poistettu nuorten työpajatoiminta. Avustuksista nuorten työpajatoimintaan säädettäisiin ehdotetun lain 18 §:ssä.
23 §.Valtionapukelpoisuuden peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin osaamiskeskuksen, nuorisokeskuksen, työpajan ja valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuuden peruuttamisesta. Voimassa olevassa laissa ei ole säännöstä valtionapukelpoisuuden peruuttamisesta. Säännöksellä mahdollistetaan avustuskelpoisuuden peruuttaminen tilanteissa, joissa järjestön tai muun valtionavustusta saavan tahon toiminta on muuttunut siten, että sitä on syytä arvioida uudelleen.
Pykälän mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voisi peruuttaa 19 §:ssä tarkoitetun osaamiskeskuksen, 20 §:ssä tarkoitetun nuorisokeskuksen ja 21 §:ssä tarkoitetun nuorten työpajan valtionapukelpoisuuden, jos se ei enää täyttäisi ehdotetussa laissa tai ehdotetun lain nojalla säädettyjä valtionapukelpoisuuden edellytyksiä. Ministeriö voisi peruuttaa 17 §:ssä tarkoitetun valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuuden, jos sen toiminta ei täytä yhtäjaksoisesti kahtena vuonna ehdotetussa laissa tai sen nojalla säädettyjä valtionapukelpoisuuden edellytyksiä.
Osaamiskeskusten ja nuorisokeskusten osalta valtionapukelpoisuusharkintaan sisältyisi huomioon otettavana seikkana keskusten muodostama kokonaisuus. Näin ollen myös nuorisotoimialan kehittämistarpeita koskevat muutokset voisivat keskuksen omaan toimintaan liittyvien syiden lisäksi tai sijasta olla perusteena valtionapukelpoisuuden peruuttamiseen. Nuorisotoimialan kehittämistarpeita koskevat muutokset voisivat johtua esimerkiksi hallituksen nuorisopolitiikan strategisista painotuksista tai yhteiskunnallisesta kehityksestä. Keskuksen omaan toimintaan liittyvät syyt voisivat olla esimerkiksi keskuksen organisaatiouudistuksesta tai vastaavasta syystä johtuva toimintastrategian muutos, jolloin valtionapukelpoisuus voitaisiin hakemuksesta myöntää toiselle toimijalle.
6 luku Erinäiset säännökset
24 §.Nuorten osallistuminen, vaikuttaminen ja kuuleminen. Pykälässä säädettäisiin kunnan ja valtion viranomaisen velvollisuudesta tarjota ja järjestää nuorille mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa paikallista, alueellista ja valtakunnallista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn sekä nuorten kuulemisesta mainituissa asioissa.
Pykälän 1 momentissa viitattaisiin uuden kuntalain 26 §:ään, jossa säädetään nuorten mahdollisuudesta osallistua ja vaikuttaa nuorisovaltuustossa tai vastaavassa vaikuttajaryhmässä. Kuntalain uudistuksella lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia on merkittävästi parannettu. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan nuorisovaltuustot eivät itsessään riittäisi ainoaksi nuorten vaikuttamiskeinoksi, vaan nuorten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia tulee edelleen myös muutoin kehittää. Sen lisäksi uuden kuntalain 22 § sisältää luettelon kaikenikäisten kuntalaisten osallistumisen edistämistä koskevista keinoista, joihin sisältyy muun muassa asukkaiden, järjestöjen ja muiden yhteisöjen oma-aloitteisen suunnittelu- ja valmistelutyön tukeminen. Uuden kuntalain 26 §:n tarkoituksena on täydentää 22 §:ää.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että siltä osin kuin nuorten osallisuudesta ei muualla ehdotetussa laissa tai muualla laissa säädettäisi nuorten osallistumisesta, vaikuttamisesta tai kuulemisesta, kunnan ja valtion viranomaisen tulisi tarjota ja järjestää nuorille mahdollisuus osallistua tai vaikuttaa paikallista, alueellista ja valtakunnallista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn tai heitä tulisi muutoin kuulla mainituissa asioissa. Säännöksessä ei tarkemmin määritellä kuulemisen keinoja. Säännöksen tarkoituksena olisi täydentää ehdotetun nuorisolain, kuntalain ja perusopetuslain osallisuuden edistämistä koskevia säännöksiä. Momentissa säädettäisiin myös, että lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Maininta vastaisi voimassa olevan lain 8 §:n viimeistä lausetta.
Nuorten osallistamista, vaikuttamista ja kuulemista ovat muun muassa yläkouluikäisten nuorten mukaan ottaminen varhaisessa vaiheessa kunnan uuden asuinalueen suunnitteluun, lasten ja nuorten osallistuminen ulkona olevien toiminta-alueiden ja puistojen suunnitteluun ja rakentamiseen sekä nuorten kokemustiedon hyödyntäminen ja heidän kuuleminen kunnan palveluiden sujuvuuden ja saavutettavuuden kehittämisessä. Osana Avoin hallinto -toimintaa on tuotettu Tietokortit lasten ja nuorten kuulemisesta. Kortit sisältävät tietoa lainsäädännöstä, sopimuksista ja kuulemisen ja osallistamisen keinoista.
25 §.Valtionapuviranomainen. Pykälässä säädettäisiin ehdotetun lain mukaisesta valtionapuviranomaisesta. Pykälän 1 momentin mukaan valtionapuviranomainen 5 luvussa tarkoitettujen valtionosuuksien ja avustusten osalta olisi opetus- ja kulttuuriministeriö. Momentti vastaa pääosin voimassa olevan lain 4 lukua kuitenkin niin, että avustuksen myöntämiskohteita olisi ehdotetussa 5 luvussa nykyistä enemmän.
Pykälän 2 momentin mukaan ministeriö voisi osoittaa aluehallintoviraston myönnettäväksi valtion talousarvioon otettuja avustusmäärärahoja. Momentti vastaa voimassa olevan lain 14 §:n 2 momenttia.
26 §.Valtionosuuksien ja -avustusten rahoitus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että ehdotetussa laissa tarkoitetut valtionosuudet ja -avustukset suoritetaan ensisijaisesti veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroista. Säännös vastaa voimassa olevan lain 15 §:ää.
27 §.Muutoksenhaku. Pykälä on uusi. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi muutoksenhakusäännös, joka koskisi valtionapukelpoisuudesta ja valtionavustuskelpoisuuden peruuttamisesta tehtyjä opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksiä.
Ehdotuksen mukaan 1 momentin oikaisuvaatimussäännöksessä viitattaisiin hallintolakiin. Yleiset säännökset oikaisuvaatimusmenettelystä ovat hallintolain 7 a luvussa. Momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön päätökseen saisi vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään.
Pykälän 2 momentin mukaan oikaisuvaatimukseen annettuun ministeriön päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Ehdotetun 3 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla pääsääntöisesti vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupamenettelyn piiriin kuuluisivat ehdotetun lain 17 §:ssä, 19 §:n 2 momentissa, 20 §:n 2 momentissa ja 21 §:n 4 momentissa tarkoitetut valtionapukelpoisuutta koskevat päätökset. Valituslupasääntelyn ulkopuolelle jäisivät ehdotetun lain 23 §:ssä tarkoitetut valtionavustuskelpoisuuden peruuttamista koskevat asiat. Valtionavustuskelpoisuuden peruuttamista koskevia päätöksiä voidaan pitää asianosaisen oikeusturvan kannalta erityisen merkittävinä.
28 §.Oma-aloitteinen ilmoitusoikeus. Pykälän mukaan ehdotetussa laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalla henkilöllä olisi salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos hän laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä olisi syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Säännös vastaa voimassa olevan lain 7 e §:ää.
7 luku Voimaantulo
29 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentin mukaan laki ehdotetaan tulevaksi voimaan päivänä kuuta 20 .
Pykälän 2 momentin mukaan lailla ehdotetaan kumottavaksi voimassa oleva nuorisolaki (72/2006). Ehdotetun lain 18—21 §:ien valtionavustuksen osalta uutta lakia sovellettaisiin vasta 1. päivästä tammikuuta 2018.
Pykälän 3 momentin mukaan jos muualla laissa viitataan tämän lain voimaan tulessa voimassa olleeseen nuorisolakiin, on sen sijasta sovellettava tätä lakia.
30 §.Siirtymäsäännökset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lain toimeenpanon edellyttämistä siirtymäsäännöksistä.
Pykälän 1 momentin valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen, valtakunnallisten nuorisoalan osaamiskeskusten, 20 §:ssä tarkoitettujen nuorisokeskusten ja 21 §:ssä tarkoitettujen nuorten työpajojen valtionavustus vuodelle 2017 myönnettäisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Ehdotetun lain säännöksiä sovellettaisiin ensimmäisen kerran edellä mainittujen mahdollisiin valtionavustuksiin vuonna 2018.
Pykälän 2 momentin mukaan ennen ehdotetun lain voimaantuloa asetettu nuorisoasiain neuvottelukunta ja arviointi- ja avustustoimikunta jatkaisivat toimintaansa toimikautensa loppuun, kuitenkin niin, että valtion nuorisoasian neuvottelukunnan nimi muuttuisi valtion nuorisoneuvostoksi tämän lain voimaan tullessa.
Pykälän 3 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö arvioisi viimeistään 1 heinäkuuta 2017 ehdotetulla lailla kumotun nuorisolain nojalla avustusta saaneiden järjestöjen ja nuorisokeskusten valtionapukelpoisuuden ilman erillistä hakemusta.
Pykälän 4 momentin mukaan ehdotetun lain 5 §:n mukainen ensimmäinen valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma hyväksyttäisiin vuosille 2017—2019.