1
Nykytila ja ehdotetut muutokset
Vuonna 2010 annetuilla laeilla (754—777/2010) on uudistettu tuomioistuinten ulkopuolella tapahtuvaa rikosasioiden summaarista käsittelyä koskeva lainsäädäntö (HE 94/2009 vp – PeVL 7/2010 vp – LaVM 9/2010 vp). Rangaistusmääräysmenettelystä annettu laki (692/1993) ja rikesakkomenettelystä annettu laki (66/1983) korvataan sakon ja rikesakon määräämisestä annetulla lailla (754/2010; jäljempänä myös sakkomenettelylaki).
Rangaistusmääräys korvautuu enintään 20 päiväsakon rangaistukseen johtavissa tapauksissa poliisimiehen, tullimiehen tai rajavartiomiehen antamalla sakkomääräyksellä, jos kysymyksessä on liikenteeseen liittyvä rikkomus tai näpistys. Muut rikkomukset ja yli 20 päiväsakolla rangaistava rikkomus ratkaistaan syyttäjän antamalla rangaistusmääräyksellä, jota edeltää valvontaa suorittavan virkamiehen antama vaatimus. Sakkomääräyksellä muutoin ratkaistava asia menee virallisen syyttäjän ratkaistavaksi, jos rikkomuksesta epäilty on pyytänyt päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteen tarkistamista.
Rikesakkomääräyksen voi nykyisin toimivaltaisten valvontaa suorittavien virkamiesten lisäksi antaa eräissä tapauksissa virallinen syyttäjä. Myös tuomioistuin voi tuomita rikesakon rikkomuksesta, joka on saatettu sen käsiteltäväksi tavallisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä. Rikesakkoonkin voidaan liittää enintään 1 000 euron suuruinen menettämisseuraamus.
Asian käsitteleminen ja ratkaiseminen edellyttävät asianomistajan ja rikkomuksesta epäillyn suostumuksen. Jos epäilty ei anna suostumusta, hänelle kuitenkin annetaan tiedoksi sakkoa tai rikesakkoa koskeva rangaistusvaatimus. Suostumus voidaan siinä tapauksessa antaa vielä erikseen maksamalla sakko tai rikesakko 30 päivän määräajassa. Jos suostumusta ei anneta silloinkaan, asian käsittelyä jatketaan tavallisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä.
Suostumukseen perustuvan järjestelmän ulkopuolelle jäävät automaattisessa liikennevalvonnassa havaituista liikennerikkomuksista määrätyt rikesakot, joita voitaisiin edelleenkin vastustaa.
Sakkomääräykseen, rikesakkomääräykseen ja rangaistusmääräykseen saa hakea muutosta varsinaisin ja ylimääräisin muutoksenhakukeinoin.
Rikoslakia (39/1889) muutetaan siten, että rikesakosta voidaan määrätä yhteinen rangaistus toisen rikesakon taikka sakkorangaistuksen tai määräaikaisen vankeusrangaistuksen kanssa (laki 755/2010). Sakkoa ja rikesakkoa koskevia vanhentumissäännöksiä on yhdenmukaistettu yleiseen vanhentumissääntelyyn sijoitettavissa säännöksissä.
Rikesakkorikkomuksista on annettu laki (756/2010), joka korvasi rikesakkorikkomuksista annetun asetuksen (610/1999) ja jota on jo ennen sen voimaantuloa muutettu kolmesti, laeilla 393/2011, 783/2013 ja 432/2014. Koska rikesakkojen rahamäärät ovat muuttuneet, laki ehdotetaan korvattavaksi samannimisellä lailla, jossa otetaan huomioon mainittujen muutoslakien sisältö. Muutoslait kumoutuvat annettaessa uusi laki. Rikkomuksista voitaisiin jatkossa määrätä rangaistukseksi ainoastaan rikesakko.
Lisäksi eräisiin lakeihin oli tarpeen säätää lähinnä teknisluonteisia muutoksia. Muutoslait ovat:
– sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta annettu laki (757/2010),
– oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n muuttamisesta annettu laki (758/2010),
– oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 §:n muuttamisesta annettu laki (759/2010),
– esitutkintalain 14 ja 44 §:n muuttamisesta annettu laki (760/2010),
– yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 §:n muuttamisesta annettu laki (761/2010),
– kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 8 §:n muuttamisesta annettu laki (762/2010),
– tullilain 46 ja 47 §:n muuttamisesta annettu laki (763/2010),
– rajavartiolain 47 §:n muuttamisesta annettu laki (764/2010),
– Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain 14 §:n muuttamisesta annettu laki (765/2010),
– sotilasoikeudenkäyntilain 15 §:n muuttamisesta annettu laki (766/2010),
– tieliikennelain 103 §:n muuttamisesta annettu laki (767/2010),
– ajoneuvolain 96 §:n muuttamisesta annettu laki (768/2010),
– kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetun lain 32 §:n muuttamisesta annettu laki (769/2010),
– vesiliikennelain 24 §:n muuttamisesta annettu laki (770/2010),
– vesikulkuneuvorekisteristä annetun lain 26 §:n muuttamisesta annettu laki (771/2010),
– jätelain 62 §:n muuttamisesta annettu laki (772/2010),
– laki kalastuslain muuttamisesta (773/2010),
– järjestyslain muuttamisesta annettu laki (774/2010),
– pysäköintivirhemaksusta annetun lain 1 ja 16 §:n muuttamisesta annettu laki (775/2010),
– tekijänoikeuslain 58 §:n muuttamisesta annettu laki (776/2010) ja
– käräjäoikeuslain 17 §:n muuttamisesta annettu laki (777/2010).
Mainittujen, uudistukseen liittyvien lakien mukaan niiden voimaantulosta säädetään erikseen lailla. Esityksessä ehdotetaankin säädettäväksi voimaanpanolaki. Muuttuneesta lainsäädännöstä kuitenkin seuraa, että vain osa uudistukseen liittyvistä laeista voidaan panna voimaan sellaisinaan. Nämä ovat:
– sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta annettu laki (757/2010),
– oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 §:n muuttamisesta annettu laki (759/2010),
– Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain 14 §:n muuttamisesta annettu laki (765/2010),
– sotilasoikeudenkäyntilain 15 §:n muuttamisesta annettu laki (766/2010),
– järjestyslain muuttamisesta annettu laki (774/2010), ja
– tekijänoikeuslain 58 §:n muuttamisesta annettu laki (776/2010).
Seuraavat lait ovat kumoutuneet, koska niillä on muutettu lakeja, jotka sittemmin on kumottu:
– esitutkintalain 14 ja 44 §:n muuttamisesta annettu laki (760/2010),
– tullilain 46 ja 47 §:n muuttamisesta annettu laki (763/2010),
– yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 §:n muuttamisesta annettu laki (761/2010),
– kihlakunnansyyttäjästä annetun lain 8 §:n muuttamisesta annettu laki (762/2010),
– vesikulkuneuvorekisteristä annetun lain 26 §:n muuttamisesta annettu laki (771/2010),
– jätelain 62 §:n muuttamisesta annettu laki (772/2010),
– kalastuslain muuttamisesta annettu laki (773/2010),
– pysäköintivirhemaksusta annetun lain 1 ja 16 §:n muuttamisesta annettu laki (775/2010).
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n muuttamisesta annetun lain (758/2010) on puolestaan katsottava kumoutuneen muutettaessa 17 luku kokonaan 1 päivänä tammikuuta 2016 voimaan tulleella lailla 732/2015, vaikka viimeksi mainitun johtolauseessa ei kyseiseen muutoslakiin viitatakaan.
Osa laeista on tarpeen kumota myöhempien lainmuutosten vuoksi tai muusta syystä ja antaa uudet lakiehdotukset, jotta tarkoitetut lainmuutokset saadaan voimaan.
Alla luetellut lait puolestaan kumottaisiin nimenomaisesti. Vaikka lähtökohtaisesti ei ole lakiteknisesti korrektia kumota kokonaisia säädöksiä muutossäädöksillä, tässä esityksessä on esityksen poikkeuksellisen luonteen sekä lakiehdotusten ja kumottavien lakien kiinteän asiayhteyden vuoksi lakiteknisesti tarkoituksenmukaista ehdottaa meneteltäväksi juuri niin. Ehdotetuissa muutoslaeissa muutokset kohdistuvat lainkohtiin sellaisina kuin ne ovat esitystä annettaessa voimassa, eivätkä lainkohtiin sellaisina kuin ne jäävät voimaan saattamatta. Voimaan saattamattomia lainkohtia sisältävät muutoslait kumottaisiin ehdotettujen muutoslakien voimaantulosäännöksiin otettavin kumoamissäännöksin. Johtolauseella ei voida sekä kumota että muuttaa samaa lainkohtaa, vaikka lainkohdan sanamuodot olisivat eri laeista.
Lakeja, jotka kumottaisiin muutoslain voimaantulosäännöksellä, ovat:
– rikoslain muuttamisesta annettu laki (755/2010),
– rajavartiolain 47 §:n muuttamisesta annettu laki (764/2010),
– tieliikennelain 103 §:n muuttamisesta annettu laki (767/2010),
– ajoneuvolain 96 §:n muuttamisesta annettu laki (768/2010),
– kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetun lain 32 §:n muuttamisesta annettu laki (769/2010),
– vesiliikennelain 24 §:n muuttamisesta annettu laki (770/2010) ja
– käräjäoikeuslain 17 §:n muuttamisesta annettu laki (777/2010).
Lisäksi muuttuneen lainsäädännön vuoksi on tarpeen muuttaa myös eräitä muita kuin edellä mainittuja lakeja. Nämä ovat:
– esitutkintalaki (805/2011),
– rikostorjunnasta Tullissa annettu laki (623/2015),
– vesikulkuneuvorekisteristä annettu laki (424/2014),
– jätelaki (646/2011),
– kalastuslaki (379/2015),
– ajokorttilaki (386/2011),
– taksinkuljettajien ammattipätevyydestä annettu laki (695/2009),
– kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä annettu laki (273/2007),
– alkoholilaki (1143/1994),
– nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annettu laki (633/2010) ja
– siviilipalveluslaki (1446/2007).
Koska kaikkia edellä lueteltuja lakeja ei siis voida panna voimaan, on tarpeen muutamin poikkeuksin antaa uudet lakiehdotukset, joissa esitetään vastaavia muutoksia kuin ensiksi mainituissa laeissa (3.—16. lakiehdotus).
Lisäksi uuden tuomioistuimen ulkopuolisen rikosasioiden menettelyn käyttöönottaminen vaatii eräiden muiden, pääosin suhteellisen uusien lakien muuttamista (17.—22. lakiehdotus).
Uudistukseen liittyy eräitä lakeja, joita ei panna erikseen voimaan, koska nämä lait tulevat voimaantulosäännöstensä mukaan voimaan samana päivänä kuin sakon ja rikesakon määräämisestä annettu laki. Nämä lait ovat:
– sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain muuttamisesta annetut lait (467/2011, 821/2014 ja 670/2015),
– kirkkolain 25 luvun 2 §, sellaisena kuin se on laissa 1008/2012,
– rikosuhrimaksusta annettu laki (669/2015),
– sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 ja 2 §:n muuttamisesta annettu laki (671/2015),
– velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain 6 §:n muuttamisesta annettu laki (672/2015).
Myös sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain muuttamisesta annettu laki (730/2015) ja rikoslain 2 a luvun muuttamisesta annettu laki (731/2015) olisivat tulleet voimaan mainitulla tavalla ilman erillistä voimaansaattamista. Nämä kaksi lakia on kuitenkin kumottu lailla 1695/2015.
3
Asian valmistelu
Esitys on valmisteltu oikeusministeriössä. Luonnoksesta hallituksen esitykseksi on pyydetty lausunto liikenne- ja viestintäministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, sisäministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtiovarainministeriöltä sekä ympäristöministeriöltä, jotka antoivat lausunnon. Lisäksi lausunnon antoivat Liikenteen turvallisuusvirasto, Poliisihallitus ja Valtakunnansyyttäjänvirasto.
Maa- ja metsätalousministeriöllä, sosiaali- ja terveysministeriöllä, työ- ja elinkeinoministeriöllä sekä ympäristöministeriöllä ei ollut huomautettavaa asiasisällöstä.
Liikenne- ja viestintäministeriö ei puoltanut sellaisenaan luonnoksessa esitettyä uutta ajoneuvolain 96 §:n 5 momenttia, jossa olisi säädetty rangaistuksen ja veronkorotuksen suhteesta. Myös valtiovarainministeriö ja Liikenteen turvallisuusvirasto esittivät toisenlaista muotoilua sekä usean muun lain muuttamista. Koska asia vaatii lisäselvityksiä, säännöstä ei ole otettu hallituksen esitykseen.
Liikenne- ja viestintäministeriö piti tarpeellisena selventää ja täydentää ehdotettua ajokorttilain muutosta mukana pidettävistä moottoripyörän asiakirjoista. Nämä huomautukset on otettu esityksessä huomioon.
Liikenne- ja viestintäministeriö esitti useiden muutosten tekemistä rikesakkorikkomuksista esitettävään lakiin. Koska nämä kysymykset vaativat lisäselvitystä ja koska parhaillaan on vireillä tieliikennelainsäädännön uudistaminen, muutosten toteuttaminen ei ole tässä vaiheessa perusteltua.
Sisäministeriö katsoi, että asianomistajan suostumuksen tarpeellisuus sakkomenettelyn edellytyksenä tulee arvioida uudelleen.
Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan lain 3 §:n 2 momentin soveltamisalaan tulee lisätä ajokorttirikkomus ja ajoneuvoverorikkomus sakkomääräyksellä ratkaistaviksi asioiksi. Asianomistajan tulee suostumuksensa peruuttaessa ilmoittaa perintätunnus, jotta peruutus voidaan kohdistaa oikeaan asiaan (5 §). Lisäksi viraston mielestä päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteen uudelleen tutkinta pitää siirtää syyttäjältä poliisille (mm. 2 §:n 2 kohta).
Myös sisäministeriö ja Poliisihallitus esittävät ajokorttilain lisäämistä lain 3 §:n 2 momentin soveltamisalaan.
Koska hallituksen esitys koskee tuomioistuinten ulkopuolista rikosasioiden käsittelyä koskevan uudistuksen voimaanpanoa, tässä yhteydessä ei arvioida uudelleen aiemmin omaksuttuja lainsäädäntöratkaisuja. Siksi esitykseen on otettu 3 §:n 2 momenttiin lisäys ajokorttirikkomuksista, koska se on yhdenmukainen momentissa säädetyn kanssa siitä, että poliisin sakkomääräyksellä voitaisiin ratkaista liikenteeseen liittyviä rikkomuksia. Aiemmin ajokorttisäännökset olivat pääosin tieliikennelaissa ja ajokorttiasetuksessa (845/1990). Samaten on aiheellista käytännön syistä lisätä 5 §:ään vaatimus perintätunnuksen ilmoittamisesta suostumusta peruutettaessa.
Sisäministeriö, Liikenteen turvallisuusvirasto ja Poliisihallitus esittävät, että ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain (541/2003) 11 §:n 1 momentin 5 kohtaa muutettaisiin siten, että Liikenteen turvallisuusvirasto saa poliisilta tiedot moottorikäyttöistä tai hinattavaa ajoneuvoa kuljetettaessa tehdyistä rikoksista ja niistä seuranneista rangaistuksista ja muista seuraamuksista. Muutos on kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa tehdä samalla, kun mainittua laki muutenkin tarkistetaan.
Poliisihallitus ehdottaa sakkomenettelylain 22 §:n täydentämistä niin, että kameravalvontaan perustuvan rikesakon vastustamista tarkoittava määräaika olisi palautettavissa määräajoista riippumatta, jos henkilöä on kohdeltu toisena henkilönä tai väärällä nimellä. Poliisihallitus viittaa tilanteisiin, joissa auton omistaja on maksanut rikesakon tietäen, että rikkomukseen syyllistyi hänen lapsensa. Tällaista säännöstä ei kuitenkaan ehdoteta otettavaksi lakiin, koska sen soveltuminen esimerkkitapaukseen on epäselvää eikä muutoinkaan tässä yhteydessä asiaa ole riittävästi selvitetty.