1
Nykytila
1.1.1
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi
Uudelleenlaaditussa Euroopan parlamentin ja neuvoston rakennusten energiatehokkuudesta antamassa direktiivissä (2010/31/EU, jäljempänä rakennusten energiatehokkuusdirektiivi) säädetään vähimmäisvaatimukset rakennusten energiatodistusmenettelylle.
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat jättää vahvistamatta tai soveltamatta artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia seuraavien rakennusluokkien osalta:
a) rakennukset, joita suojellaan virallisesti osana määrättyä ympäristöä tai niiden erityisten arkkitehtonisten tai historiallisten ansioiden vuoksi, siltä osin kuin niiden luonne tai ulkonäkö muuttuisi tiettyjen energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen vuoksi tavalla, jota ei voida hyväksyä;
b) rakennukset, joita käytetään hartauden harjoittamiseen ja uskonnolliseen toimintaan;
c) väliaikaiset rakennukset, joiden käyttöaika on enintään kaksi vuotta, teollisuuslaitokset, korjaamot ja muut kuin asuinkäyttöön tarkoitetut maatilarakennukset, joissa energian tarve on alhainen, sekä muut kuin asuinkäyttöön tarkoitetut maatilarakennukset, joita käytetään alalla, jota koskee kansallinen alakohtainen energiatehokkuussopimus;
d) asuinrakennukset, joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäväksi joko vähemmän kuin neljän kuukauden ajan vuodessa tai vaihtoehtoisesti rajoitetun ajan vuodessa ja joiden arvioitu energiankulutus on vähemmän kuin 25 prosenttia ympärivuotisen käytön kulutuksesta;
e) yksittäiset rakennukset, joiden hyötypinta-ala on yhteensä alle 50 m2.
Mainittu 4 artikla koskee energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten vahvistamista, mutta 12 artiklan 6 kohta mahdollistaa poikkeuslistan soveltamisen myös rakennusten energiatodistusten antamiseen ja käyttämiseen.
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin 9 artiklassa säädetään, että uudisrakentamisessa siirrytään lähes nollaenergiarakentamiseen. Ympäristöministeriö asetti 13 päivänä tammikuuta 2015 lainsäädäntöhankkeen, jossa valmistellaan uudistuksen täytäntöönpanoa varten tarvittavaa kansallista lainsäädäntöä. Tavoitteena valmistelussa on, että asiaan liittyvä hallituksen esitys voitaisiin antaa eduskunnalle vuoden 2016 syysistuntokaudella käsiteltäväksi. Valmistelutyössä arvioidaan rakennusten energiatehokkuuden laskentatavan muutostarpeet. Samassa yhteydessä tarkastellaan myös energiamuodon kertoimien lukuarvoja, joita käytetään rakennuksen energiatehokkuuden määrittämisessä.
1.1.2
Kansallinen lainsäädäntö
Energiatodistusmenettelyn kansallista täytäntöönpanoa varten säädettiin laki rakennuksen energiatodistuksesta (50/2013), jäljempänä energiatodistuslaki. Energiatodistuslaki tuli voimaan kesäkuun alusta 2013. Lain nojalla annetulla ympäristöministeriön asetuksella rakennuksen energiatodistuksesta (176/2013) on tarkemmin säädetty muun muassa energiatodistuksessa annettavista tiedoista ja energiatodistuslomakkeesta. Energiatodistusmenettelyä koskevaa kansallista täytäntöönpanoa täydennettiin lailla rakennusten energiatodistustietojärjestelmästä (147/2015). Laki tuli voimaan toukokuun alusta 2015.
Rakennusten energiatehokkuutta koskevia säännöksiä on annettu maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999), valtioneuvoston asetuksessa rakennuksissa käytettävien energiamuotojen kertoimien lukuarvoista (9/2013), ympäristöministeriön asetuksessa rakennusten energiatehokkuudesta (2/11, Suomen rakentamismääräyskokoelman osa D3) ja ympäristöministeriön asetuksessa rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä (4/13).
1.1.3
Euroopan komission tietopyyntö
Suomi on vastaanottanut 2 päivänä kesäkuuta 2015 rakennusten energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoon liittyvän Euroopan komission tietopyynnön (EU Pilot 7636/15/ENER). Manner-Suomen osalta tietopyyntö koskee eräiltä osin energiatodistusmenettelyä ja energiatodistuslakia. Tietopyynnössä todetaan kansallisen lainsäädännön osittainen vastaamattomuus direktiiviin nähden siltä osin, miten rakennuksia ja rakennusten tiloja on jätetty energiatodistuksiin liittyvien velvoitteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Komission mukaan soveltamisalan ulkopuolelle jätetään enemmän rakennuksia kuin direktiivin 12 artiklan 6 kohta, jossa viitataan 4 artiklan 2 kohdassa esitettyyn tyhjentävään luetteloon, sallii. Komissio toteaa pitävänsä kansallista täytäntöönpanoa virheellisenä energiatodistuslain 3 §:n 1 momentissa olevan luettelon kuuden kohdan osalta (kohdat 2, 3, 4, 6, 8 ja 9).
Manner-Suomen osalta 8 päivänä syyskuuta 2015 annetussa selvityksessä tietopyyntöön kansallisen lainsäädännön vastaamattomuus on myönnetty joiltain osin. Tällaisia rakennuksia tai tiloja on todettu olevan osa tilapäisistä ja määräaikaisista rakennuksista, uimahallit, jäähallit, varastorakennukset, liikenteen rakennukset, rakennukseen liittyvät tai erilliset moottoriajoneuvosuojat sekä osa puolustushallinnon käytössä olevista rakennuksista.
Komissio hylkäsi 16 päivänä marraskuuta 2015 vastauksessaan Suomen selvityksen tietopyyntöön. Rakennusten energiatodistusten osalta, koskien Manner-Suomea, todetaan edelleen virallisesti suojeltujen rakennusten osalta, että mahdollisuus jättää virallisesti suojellut rakennukset vaatimusten ulkopuolelle rajoittuu tapauksiin, joissa rakennusten ” luonne tai ulkonäkö muuttuisi… vaatimusten noudattamisen vuoksi tavalla, jota ei voida hyväksyä”. Voimassa olevassa laissa virallisesti suojellut rakennukset on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle. Komissio toteaa, että koska tätä lisäedellytystä ei ole mainittu Suomen lainsäädännössä, vaatimusten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä voidaan edelleen pitää puutteellisena.
3
Esityksen vaikutukset
3.1
Taloudelliset vaikutukset
3.1.1
Yleistä
Väestötietojärjestelmän Rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) mukaan vuoden 2013 lopussa varastorakennuksia oli kaikkiaan 13 967, joista teollisuusvarastoja 655, kauppavarastoja 3 169 ja muita varastorakennuksia 10 143. Liikenteen rakennuksista oli rautatie- ja linja-autoasemia sekä lento- ja satamaterminaaleja yhteensä 388, tietoliikenteen rakennuksia 2 983 ja muita liikenteen rakennuksia 3526. Kulkuneuvojen suoja- ja huoltorakennuksia oli 29 689 ja pysäköintitaloja 164. Opetus- ja kulttuuriministeriön tietojen mukaan vuonna 2014 oli uimahalleja ja kylpylöitä kaikkiaan 218 ja jäähalleja 220.
Esitykseen liittyviä vaikutuksia arvioitaessa on huomattava, että energiatodistusvelvollisuudet koskevat vain rakennuksia, joissa käytetään energiaa rakennuksen tilojen tarkoituksenmukaisten sisäilmasto-olosuhteiden ylläpitämiseksi. Edellä luetelluista lukumäärätiedoista ei kuitenkaan ilmene, käytetäänkö rakennuksessa energiaa lämmitykseen tai jäähdytykseen. Esimerkiksi varastorakennuksista sekä kulkuneuvojen suoja- ja huoltorakennuksista vain osassa käytetään energiaa mainittuihin tarkoituksiin. Tällöin vain nämä rakennukset tulisivat uudistuksen myötä energiatodistusmenettelyn piiriin. Lisäksi energiatodistuksiin liittyvät velvollisuudet eivät koske rakennuksia, joiden pinta-ala on enintään 50 neliömetriä.
Virallisesti suojeltuja rakennuksia arvioidaan velvoitteiden piiriin tulevan enimmillään 20 000–25 000 rakennusta.
Osalle edellä mainituista rakennuksista, erityisesti uimahalleille, on jo aiemmin tehty vielä voimassa olevia energiatodistuksia, jolloin uuden todistuksen laatimiselle ei ole tarvetta. Lisäksi velvollisuus energiatodistuksen teettämiseen liittyy vain tiettyihin tilanteisiin eli rakennuslupamenettelyyn, myynti- ja vuokraustilanteisiin sekä joissain tapauksissa velvoitteeseen todistuksen esille laittamisesta.
Jos rakennusten energiankulutus vähenee toteuttamalla energiatodistuksessa suositeltuja kustannustehokkaita energiatehokuutta parantavia toimenpiteitä, syntyy säästöjä pidemmällä aikavälillä.
3.1.2
Vaikutukset kotitalouksien taloudelliseen asemaan
Esitys ei tule vaikuttamaan juurikaan kotitalouksien taloudelliseen asemaan. Ainoastaan moottoriajoneuvosuojilta eli autohalleilta ja —talleilta uudistuksen toteutumisen myötä vaadittaviin energiatodistuksiin voi liittyä suoria taloudellisia vaikutuksia kotitalouksille. Myös virallisesti suojeltuja rakennuksia on jonkin verran yksityisomistuksessa. Suuri osa virallisesti suojeltuja rakennuksia on kaavalla suojeltuja. Kaavalla suojeltujen rakennusten lukumäärää ei ole tilastoitu, mutta niitä arvioidaan olevan kaikkiaan 15 000—20 000. On tavallista, että suojellut yksityisomistuksessa olevat rakennukset ovat juuri kaavalla suojeltuja rakennuksia. Lisäksi esimerkkinä voidaan mainita Maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen mukaiseen maailmanperintöluetteloon kuuluva Vanha Rauma, jonka arviolta 600 rakennuksesta pääosa on yksityisomistuksessa.
Vaikutukset kotitalouksille liittyisivät todistuksen hankintaan lisäkustannuksina tai todistuksen käytön vaikutuksiin erityisesti rakennuksen myynti- tai vuokraustilanteissa. Olemassa olevan omakotitalon energiatodistus maksoi vuonna 2014 keskimäärin 300—360 euroa. Tieto perustuu Motiva Oy:n energiatodistuksen laatijoille tekemään kyselyyn.
3.1.3
Vaikutukset yritysten taloudelliseen asemaan
Yrityksille taloudellisia vaikutuksia voivat aiheuttaa tilapäiset ja määräaikaiset rakennukset, jotka eivät täytä uutta väliaikaisen rakennuksen määritelmää, yksityiset uimahallit ja jäähallit, varastorakennukset sekä moottoriajoneuvosuojat. Myös yrityksillä on omistuksessaan virallisesti suojeltuja rakennuksia. Vaikutuksia syntyisi tarpeesta teettää energiatodistus myynti- ja vuokraustilanteissa olemassa oleville rakennuksille, joilla sitä ei vielä ole. Myös tällaiset uudisrakennukset tarvitsisivat energiatodistuksen.
Rakennusten energiatodistusten hinnat vaihtelevat merkittävästi kohteiden ominaisuuksista riippuen. Edellä mainituille erityisrakennuksille hankittavat energiatodistukset voivat luonnollisesti maksaa huomattavasti enemmän kuin olemassa olevan omakotitalon todistuksen keskimääräinen hinta, eli 300—360 euroa, on.
Energiatodistusten laatijoilta tultaisiin tilaamaan jonkin verran nykyistä enemmän energiatodistuksia, kun energiatodistusmenettelyn piiriin tulisi uusia rakennuksia. Todistusten laatiminen erityiskohteille, kuten virallisesti suojelluille rakennuksille, vaatii lisäkouluttautumista.
3.1.4
Vaikutukset valtion ja kuntien taloudelliseen asemaan
Valtiolle ja kunnille taloudellisia vaikutuksia aiheuttaisivat energiatodistusten hankinta niiden rakennusten rakentamisen, myynnin tai vuokrauksen yhteydessä. Rakennusten joukossa on myös rakennuksia, joita koskee energiatodistuslain 7 §:n mukainen velvoite asettaa energiatodistus yleisön nähtäville, kun viranomainen tai laitos tarjoaa julkisia palveluja tiloissa, joiden kerrosala yhdessä rakennuksessa ylittää 250 neliömetriä. Kustannusten lisäys riippuu siitä, kuinka paljon velvollisuuksien piiriin tulevia rakennuksia viranomaisella on omistuksessaan tai kunnossapitovastuullaan sekä se, onko rakennuksilla jo olemassa energiatodistus.
Valtion tai kuntien rakennuksissa on määräaikaisia tai tilapäisiä rakennuksia, jotka eivät täytä uutta väliaikaisen rakennuksen määritelmää. Tällaisia ovat lähinnä väliaikaiseen käyttöön tarkoitetut koulu- ja päiväkotirakennukset sekä väistötarkoituksiin tarkoitetut rakennukset. Lisäksi osa uimahalleista, jäähalleista, varastorakennuksista, liikenteen rakennuksista sekä moottoriajoneuvosuojista on valtion tai kuntien omistuksessa tai pitkäaikaisessa hallinnassa. Siitä, miten paljon tällaisia rakennuksia on, ei ole saatavissa tilastotietoa. Puolustushallinnon käytössä olevien rakennusten osalta esitetty muutos arvioidaan vaikutuksiltaan hyvin vähäiseksi.
Suojelluista rakennuksista suuri osa on kaavalla suojeltuja rakennuksia, arviolta yhteismäärältään 15 000—20 000, joista osa on viranomaisten omistuksessa tai hallinnassa. Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) tai sitä edeltävien lakien sekä valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (480/1985) nojalla suojeltuja rakennuksia tai rakennusryhmiä on yhteensä noin 1 100. Viranomaisten välisellä vuonna 1998 solmitulla sopimuksella menettelytavoista valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi on suojeltu vajaat 900 rakennusta. Maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1987) mukaiseen maailmanperintöluetteloon kuuluvia kohteita on seitsemän. Näistä useimmat käsittävät rakennuksia.
Valtion rakennusvarallisuutta hoitaa pääasiallisesti Senaatti-kiinteistöt. Sillä on hallinnassaan muun muassa runsaasti virallisesti suojeltuja rakennuksia. Näitä myydään tai vuokrataan uudelle vuokralaiselle harvoin. Yleisöpalvelutiloista sen hallinnoimissa rakennuksissa ei ole saatavilla tietoa.
Suomen Kuntaliiton mukaan työ- ja elinkeinoministeriön kanssa tehdyissä Kuntien energiatehokkuussopimuksessa tai energiaohjelmassa on asukasluvun perusteella arvioituna noin 75 % kuntasektorin rakennuskannasta. Energiankulutuksen kannalta merkittävimmille kuntien kohteille on jo tehty tai tehdään energiakatselmus. Sen perusteella laaditaan myös energiatodistus toimenpidesuosituksineen. Vanhat energiatodistukset olisivat edelleen voimassa tekoajankohtansa mukaisesti. Jos todistus tehdään energiakatselmuksen yhteydessä, ei siitä aiheudu merkittäviä lisäkustannuksia.
Suomen Kuntaliitto arvioi kuntien keskimäärin käytössä olevista väliaikaisista rakennuksista, lukumäärältään 100—200, mahdolliseksi lisäkustannukseksi 100 000—200 000 euroa, joka toistuisi kahden vuoden välein aiemman viiden vuoden sijasta. Virallisesti suojeltujen rakennusten määräksi arvioidaan 1 500, joista 600—800 voisi tulla uutena todistusmenettelyn piiriin. Kertaluonteiseksi lisäkustannukseksi arvioidaan 600 000—800 000 euroa. Lisäksi kunnilla ja kuntaliitoilla arvioidaan olevan varastorakennuksia yhteensä 1 800, joista arviolta 900 on lämmitettyjä tai jäähdytettyjä. Näistä uudisrakennettavia, myytäviä tai vuokrattavia on vuosittain 40—50, ja yhteensä vuotuinen energiatodistusten hankintakustannus lisääntyy 40 000—50 000 euroa vuodessa.
3.2
Vaikutukset viranomaisten toimintaan
Uudistus lisää valtion ja kuntien viranomaisten työmäärää. Viranomaisten velvollisuus huolehtia energiatodistusten hankkimisesta ja käyttämisestä rakentamisen, myynnin ja vuokrauksen yhteydessä koskee uudistuksen jälkeen jonkin verran nykyistä suurempaa rakennuskantaa. Energiatodistuksen esillelaittovelvollisuuden johdosta työmäärän arvioidaan lisääntyvän myös jonkin verran.
Esimerkiksi Helsingin kaupunki on arvioinut, että muutos lisäisi velvoitetta todistusten laatimiseen uimahallien, jäähallien, varastorakennusten ja liikenteen rakennusten sekä niiden tilapäisten rakennusten osalta, joiden käyttöaika on yli kaksi vuotta. Tilapäisiä rakennuksia on kaupungilla erityisen paljon koulujen ja päiväkotien lisä- ja väistötiloina. Muutos tarkoittaisi, että Helsingin kaupungin tulisi teettää energiatodistuksia lisää arviolta noin sataan rakennukseen nykyisen lain piirissä olevien yli 700 rakennuksen lisäksi. Arvioon eivät sisälly energiatodistusmenettelyn piiriin tulevat virallisesti suojellut rakennukset.
Myös valtion tehtävät lisääntyisivät. Senaatti-kiinteistöt, jolla on hallinnoinnissaan muun muassa runsaasti virallisesti suojeltuja rakennuksia, on arvioinut uudistuksen vaikutukset vähäisiksi.
Kyseessä olevat rakennukset lisäävät myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen valvontatyötä jonkin verran, koska muun muassa valvottavien energiatodistusten määrä lisääntyy.
Esitys lisää myös jonkin verran energiatodistuksiin liittyvän ohjeistuksen, koulutuksen ja neuvonnan tarvetta. Arvioidaan, että opas- ja viestintämateriaalin tuottaminen aiheuttaa jonkin verran lisäkustannuksia, jotka saadaan katettua käytettävissä olevalla rahoituksella.
3.3
Ympäristövaikutukset
Kun rakennuksia tulee lisää energiatodistusmenettelyn piiriin, todistuksilla tavoitellut myönteiset vaikutukset energiansäästöön ja uusiutuvan energian käytön lisääntymiseen rakennuksissa lisääntyvät jonkin verran. Uusi todistuksen piiriin tuleva rakennuskanta ei ole kovin suuri, joten vaikutustenkin voidaan ennakoida jäävän melko vähäisiksi.
Uimahallit, jäähallit ja liikenteen rakennukset ovat sen tyyppisiä erityisrakennuksia, jossa käytetään paljon energiaa tai joiden energiankäyttö saattaa vaihdella paljon niiden kulloisenkin käytön mukaan. Osassa näistä rakennuksista runsaan energiankäytön vuoksi niiden energiatehokkuuteen on jo kiinnitetty erityistä huomiota. Sen vuoksi energiatodistusten laatimisen ja käytön arvioidaan tuovan kohteittain hyvin vaihtelevasti vaikutuksia rakennusten energiatehokkuuteen.
Nykyisin voimassa olevien säännösten mukaan autohalleille tai -talleille ei ole edellytetty energiatodistusten laatimista tai käyttöä. Pientalon yhteydessä oleva autotalli on tyypillisesti pinta-alaltaan alle 50 m2, jolloin todistuksen laatimiseen ei tulisi edelleenkään velvollisuutta.
Energiatodistuksen laatiminen ei sinänsä vaikuta rakennukseen, vasta todistukseen sisältyvien toimenpidesuositusten toteuttaminen vaikuttaa. Jotta virallisesti suojeltujen rakennusten luonteeseen tai ulkonäköön ei puututtaisi tavalla, jota ei voida pitää hyväksyttävänä, tulisi toimenpidesuosituksissa ottaa huomioon rakennuksen erityisluonne.
3.4
Yhteiskunnalliset vaikutukset
Esityksellä ei ole merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia.
4
Asian valmistelu
Energiatodistusvelvollisuuksien kohteeksi tulevia rakennuksia ja tiloja koskevan uudistuksen valmistelu on tehty virkatyönä ympäristöministeriössä. Valmistelu on tehty yhdenmukaisesti sen kanssa, mitä Manner-Suomi on vastannut Euroopan komission selvityspyyntöön rakennusten energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoon liittyen. Komission hylättyä vastauksen valmistelussa otettiin vielä huomioon se suojeltuja rakennuksia koskeva huomio, joka oli rakennusten energiatodistuslainsäädännön osalta aiheuttanut hylkäämisen.
Hallituksen esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoa 48 taholta. Lausuntoaika alkoi 1 päivänä lokakuuta 2015 ja päättyi 15 päivänä marraskuuta 2015. Lausuntopyyntö oli nähtävänä ympäristöministeriön verkkosivuilla ja asiakirjoista voivat antaa lausuntonsa muutkin kuin lausuntopyynnön jakelussa mukana olleet tahot. Lausuntoja saatiin kaikkiaan 38 kappaletta. Lausunnon antoivat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, Energiateollisuus ry, Ensto Oy, GBC Suomi ry, Helen Oy, Helsingin kaupunki, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Lempäälän kunta, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Motiva Oy, Museovirasto, MX6 teknologiat Oy ja Digital Lasso Solutions Oy, Osakeyhtiö lamit.fi, Rakennustarkastusyhdistys RTY ry, Rakennusteollisuus RT ry, Rakennustietosäätiö RTS, Rakli ry, Raksystems Insinööritoimisto Oy, Ramboll Finland Oy, Senaatti-kiinteistöt, Suomen Isännöintiliitto ry, Suomen Jääkiekkoliitto Ry, Suomen Kiinteistöliitto ry, Suomen Kiinteistönvälittäjäliitto ry, Suomen Kuntaliitto, Suomen LVI-liitto SULVI ry, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Omakotiliitto ry, Suomen Yrittäjät ry, Suunnittelu- ja konsultointiyritykset SKOL ry, Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry, Sähkölämmitysfoorumi ry, Talotekniikkateollisuus ry, TJPower/ Timo Jokinen, DI Kauko Tulla ja valtiovarainministeriö.
Puolustusministeriöltä pyydettiin ja saatiin lausunto koskien puolustushallinnon käytössä olevia rakennuksia jo ennen varsinaista lausuntopyyntöä. Komission hylättyä Suomen vastauksen selvityspyyntöön, jonka johdosta tuli tarpeelliseksi muuttaa virallisesti suojeltuja rakennuksia koskevalta osin lain 3 §:n 1 momentin kohtaa 6, pyydettiin tältä osin lausunto vielä opetus- ja kulttuuriministeriöltä, museovirastolta ja Senaatti-kiinteistöiltä. Museovirasto ja Senaatti-kiinteistöt antoivat lausunnon. Myös Suomen Kuntaliitolta pyydettiin ja saatiin tältä osin lausunto sekä pyynnöstä myös täsmennys muilta osin kuntiin kohdistuvista taloudellisista vaikutuksista.
Lausunnoissa eräiden energiatodistusmenettelyn ulkopuolelle jätettyjen rakennustyyppien ottamiseen menettelyn piiriin suhtauduttiin pääasiallisesti ymmärtävästi tai niistä ei lausuttu lainkaan. Eräissä lausunnoissa vastustettiin uudistusta joko kokonaan tai joiltain osin. Uudistuksen nähtiin lisäävän turhaan byrokratiaa ja kustannuksia. Esitettiin myös erilaisia lähinnä eri rakennustyyppien tai tilojen energiatehokkuuden määrittämiseen liittyviä kommentteja. Todistusten vertailtavuuden ennen ja jälkeen muutoksen nähtiin eräiden lausuntojen mukaan heikentyvän.
Lausunnolle lähetetyssä hallituksen esitysluonnoksessa oli ehdotettu myös energiatodistuksen sisällölliseen kehittämiseen liittyviä säännösmuutoksia. Esitysluonnos sai tältä osin ristiriitaisen ja osittain myös varsin kielteisen palautteen lausunnonantajilta. Esitysehdotusta pidettiin tältä osin joko osittain tai kokonaan hyvänä, jatkokehitystä vaativana tai huonona esimerkiksi sen vuoksi, että energiatehokkuuden laskentaperusteita tai energiamuotojen kertoimia ei nyt ehdotettu muutettaviksi. Eräät lausunnonantajat painottivat sitä, että ehdotettu energiatodistuksen sisällöllinen muutos ei vastaa asiaan liittyvää eduskunnan lausumaa. Tässä viitattiin eduskunnan lausumaan, jonka eduskunta hyväksyi hylätessään kansalaisaloitteessa (KAA 1/2014 vp) ehdotetun energiatodistuslain muutoksen. Osa lausunnonantajista totesi, että energiatodistusuudistus tulee valmistella yhdessä uudisrakentamisen lähes nollaenergiarakennuksiin siirtymistä koskevan lainsäädännön valmistelun kanssa. Jatkuvien muutosten tekemisen energiatodistukseen todettiin vain vaikeuttavan asiaa.
Hallituksen esitysehdotuksesta on käyty kuntalain (410/2015) 11 §:n mukainen neuvottelu ja se on käsitelty Kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa.
Jatkovalmistelussa päädyttiin siihen, että uudistustyö jaksotetaan kahteen vaiheeseen. Hallitus antaa esityksen eduskunnalle niistä lainmuutoksista, jotka ovat tarpeen kansallisen lainsäädännön saattamiseksi direktiivinmukaiseksi. Energiatodistuksen sisällöllistä kehitystä koskevaa valmistelutyötä jatketaan samanaikaisesti lähes nollaenergiarakentamiseen siirtymistä uudisrakentamisessa koskevan valmistelutyön kanssa.
Lausuntojen sekä Kuntatalouden ja –hallinnon neuvottelukunnan käsittelyn perusteella täydennettiin muun muassa vaikutusarviointeja erityisesti virallisesti suojeltujen rakennusten sekä kunnille tulevien taloudellisten vaikutusten osalta. Esitykseen tehtiin myös teknisluonteisia korjauksia.