2
Nykytila ja sen arviointi
Kunnan vastuusta järjestää sosiaali- ja terveydenhuoltoa säädetään tarkemmin erityislaeissa. Kunnan järjestämisvastuun sisältö määritellään kuitenkin kuntalaissa (410/2015). Kunta voi järjestää sille laissa säädetyt tehtävät itse tai sopia järjestämisvastuun siirtämisestä toiselle kunnalle tai kuntayhtymälle. Kunta vastaa tehtäviensä rahoituksesta, vaikka järjestämisvastuu on siirretty toiselle kunnalle tai kuntayhtymälle.
Kunnallisesta terveydenhuollon järjestämisvastuusta säädetään kansanterveyslaissa (66/1975) ja erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989). Vastuu terveydenhuollon järjestämisestä kuuluu kunnalle. Terveydenhuoltolaissa (1326/2010) ja terveydenhuollon erityislaeissa säädetään terveydenhuollon tarkemmasta toteuttamisesta ja sisällöstä. Terveydenhuoltolain 1 §:n 1 momentin mukaan terveydenhuoltoon sisältyvät terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Erikoissairaanhoito on kunnalle kuuluva tehtävä, mutta sen toteuttamiseksi kunnan on kuuluttava johonkin sairaanhoitopiirin kuntayhtymään. Erikoissairaanhoidon järjestämistä varten maa on jaettu 20 sairaanhoitopiiriin. Kunta voi sopia sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kanssa, mihin sairaanhoitopiiriin se kuuluu. Erikoissairaanhoitolain mukaan erityistason sairaanhoidon järjestämistä varten maa jaetaan sairaanhoitopiirien lisäksi erityisvastuualueisiin (erva-alue). Kuhunkin erityisvastuualueeseen tulee kuulua sellainen sairaanhoitopiiri, jonka alueella on lääkärikoulutusta antava yliopisto. Erityisvastuualueista annetulla valtioneuvoston asetuksella (156/2017) on säädetty viidestä erityisvastuualueesta ja niihin kuuluvista sairaanhoitopiireistä. Erityisvastuualue ei ole oikeushenkilö, vaan sen hallinto tukeutuu yliopistollisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallintoon. Terveydenhuoltoa koskevaa lainsäädäntöä on lisäksi muun muassa tartuntatautilaissa (1227/2016).
Kuntalain mukaan kunta tai kuntayhtymä voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palvelujen tuottajalta. Palvelusetelin käytöstä säädetään erikseen laissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä (569/2009). Julkisen hallintotehtävän kunta voi kuitenkin antaa muulle kuin viranomaiselle vain, jos siitä erikseen lailla säädetään. Kunnan tai kuntayhtymän hankkiessa laissa säädettyjä palveluja muulta palvelujen tuottajalta, sillä säilyy kuntalain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu järjestämisvastuu. Tämän lisäksi palvelujen tuottajan vastuu palveluista määräytyy sen mukaan, mitä kuntalaissa tai muualla säädetään, sekä mitä kunta tai kuntayhtymä ja palvelujen tuottaja sopivat. Yksityisiä palveluntuottajia koskevaa lainsäädäntöä on lisäksi muun muassa laissa yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) ja laissa yksityisestä terveydenhuollosta (152/1990.)
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) tehtävänä on huolehtia sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä sille säädetystä lupahallinnosta, ohjauksesta ja valvonnasta. Valvira ohjaa sosiaali- ja terveysministeriön alaisena aluehallintovirastojen toimintaa. Valviran ja aluehallintovirastojen työnjaosta ohjauksessa ja valvonnassa säädetään useissa julkista ja yksityistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevissa laeissa. Aluehallintovirastot ohjaavat ja valvovat sosiaalihuoltoa, kansanterveystyötä ja erikoissairaanhoitoa sekä yksityistä terveydenhuoltoa ja yksityisiä sosiaalipalveluja sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattitoimintaa toimialueillaan.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuusta, sen tarkemmasta toteuttamisesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sisällöstä säädetään useissa eri laeissa, jotka ovat usealta eri vuosikymmeneltä. Osittaisuudistuksin toteutetun hajanaisen lainsäädännön ja monikanavaisen rahoitusjärjestelmän seurauksena sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun kokonaisuus on osin vaikea hahmottaa ja epäselvä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu, erityisesti vastuu palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta, tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, tuottamistavasta, tuottamisen valvonnasta, viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä ja palveluiden rahoituksesta, edellyttää järjestäjältä huomattavaa osaamista ja valmiutta sekä riittävää henkilöstöä ja muita resursseja. Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjien määrä on viime vuosina vähentynyt, järjestämisvastuu jakautuu edelleen 293 manner-Suomen kunnalle, 20 sairaanhoitopiirille ja 16 erityishuoltopiirille. Suuri osa järjestäjistä on edelleen kansainvälisesti arvioiden varsin pieniä eikä niillä ole riittävää osaamista väestön palvelutarpeen arviointiin ja ennakointiin eikä tähän perustuvaan palveluiden määrän ja laadun määrittelyyn. Tuottamisen valvonnassa (oma tuotanto ja ostopalvelut) on puutteita.
Tilanne sosiaali- ja terveyspalvelujen alueellisen järjestämisrakenteen osalta on ollut pitkään sekava ja yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta huolestuttava. 1990-luvun alun sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusuusuudistuksessa luovuttiin korvamerkitystä valtion rahoituksesta ja samalla vähennettiin keskushallinnon ohjausta (desentralisaatio). Uudistus sopeutti kuntien valtionavustusta palvelujärjestelmän paikallisiin oloihin ja kunnan kokonaisuuteen sekä selkeytti taloudellisen vastuun kantamista. Samalla se kuitenkin aiheutti vakavia ongelmia järjestelmän ohjattavuudelle, palvelujen yhdenvertaisuudelle ja tasalaatuisuudelle sekä kustannusten hallittavuudelle. Sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteisten että vapaaehtoisten kuntayhtymien ja muiden kuntien lakisääteisten ja vapaaehtoisten yhteistyömuotojen seurauksena sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä vastaava taho vaihtelee alueittain.
Tartuntatautien torjuntatyö on toteutunut Suomessa nykylainsäädännön pohjalla asianmukaisesti. Tartuntatautien torjuntatyön hallinto perustuu valtion, kuntien ja sairaanhoitopiirien tehtäväjakoon pääpiirtein samalla tavoin kuin muunkin terveydenhuollon. Valtionhallinnossa valtakunnan tason toimijat ovat sosiaali- ja terveysministeriö, asiantuntijalaitoksena toimiva Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii asiantuntijaelimenä Tartuntatautien neuvottelukunta.
Valtionhallinnon aluetason toimijana on aluehallintovirasto. Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto ohjaa aluehallintovirastojen toimintaa ministeriön alaisuudessa sekä valvoo tartuntatautien torjuntatyön toteutumista yhdessä aluehallintovirastojen kanssa. Työsuojelu-, terveydensuojelu-, eläinterveys- ja elintarvikevalvontaviranomaisilla on omat tehtävänsä tartuntatautien torjunnassa. Niistä ei ole säädetty tartuntatautilaissa, vaan näiden alojen omassa lainsäädännössä. Tartuntatautilaissa on kuitenkin säädetty ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuuksista tartuntatautilain mukaisten viranomaisten ja muiden viranomaisten välillä.
Kunnalla on päävastuu tartuntatautien alueellisesta torjunnasta. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä vastaa tartuntatautien hoidosta ja asiantuntemuksensa pohjalla tukee kuntia, ja erityisvastuualueet tukevat sairaanhoitopiirien kuntayhtymiä. Yhteistyö on toiminut pääosin hyvin. Sekä kunnassa että sairaanhoitopiirissä on virkasuhteinen tartuntataudeista vastaavat lääkäri ja muuta torjuntatyöhön osallistuvaa henkilökuntaa. Erityisesti pienemmissä kunnissa tartuntatautien torjuntatyötä on tehty muun työn ohella. Sairaanhoitopiirien tartuntataudeista vastaava lääkäri on useimmiten ollut erikoissairaanhoidossa toimiva infektioylilääkäri. Myös aluehallintovirastolla on tartuntataudeista vastaava lääkäri.
Tartuntatautien torjuntatyötä toteutetaan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksiköissä yksiköiden johtajien ohjaamana. Lisäksi terveydenhuollon häiriötilanteessa hyvä valmiussuunnittelu on välttämätöntä, ja kaikkien on käytettävä enemmän voimavaroja tartuntatautien torjuntaan, kuten covid-19- epidemian aikana on tehty. Siten terveyden- ja sosiaalihuollon kaikki toimijat ja yksiköt, myös työterveyshuolto ja yksityinen terveydenhuolto, osallistuvat tartuntatautien torjuntatyöhön.
Ympäristöterveydenhuollon valvontaa toteuttavat ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista annetun lain (410/2009) mukaiset kuntien tai kuntien yhteistoiminta-alueiden valvontayksiköt, joissa on vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit. Hyvinvointialueiden perustamisen yhteydessä ympäristöterveydenhuollon tehtävät säilyvät kuntien järjestämisvastuulla, eikä ympäristöterveydenhuollon tehtävissä pääsääntöisesti tapahdu muutoksia elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä. Hyvinvointialueita koskevan toimeenpanolain (616/2021) 65 §:n nojalla hyvinvointialue voi eräissä tapauksissa ottaa hoitaakseen ympäristöterveydenhuollon tehtävät vuoden 2023 alusta lukien. Tämä siirto on edellyttänyt hyvinvointialueen kaikkien kuntien yksimielistä päätöstä ja tehtävän järjestämiseen liittyvän täysimääräisen rahoituksen kunnilta hyvinvointialueelle. Lisäksi valvontayksikön on oltava hyvinvointialueen kokoinen ja sen on myös täytettävä ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista annetun lain vaatimukset. Vuoden 2023 alussa tällainen siirto toteutuu Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella ja muualla Suomessa ympäristöterveydenhuollosta huolehtivat kuntien valvontayksiköt.
6
Lausuntopalaute
Hallituksen esitys oli lausuntokierroksella ajalla 11.5.-8.6.2022. Lausuntoja annettiin yhteensä 33 kappaletta.
Lausunnon antoivat oikeusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea), Ruokavirasto, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL), aluehallintovirastot, Ahvenanmaan maakunnanhallitus, Suomen Kuntaliitto, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Essote, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS), Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, Päijät-Sote, Satakunnan sairaanhoitopiiri, Siun sote, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Keskussairaala-sairaanhoitopiirien Infektioylilääkärit/tartuntataudeista vastaavat lääkärit (11 lääkäriä), Kliiniset mikrobiologit ry, Suomen Eläinlääkäriliitto ry, Suomen hygieniahoitajat ry, Suomen Infektiolääkärit ry, Suomen Sairaanhoitajat ry, Super ry, Tehy ry, Helsingin kaupunki, Kuopion kaupunki ja Turun kaupunki. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ja Tampereen kaupunki antoivat yhteisen lausunnon. Lounais-Suomen aluehallintovirasto antoi aluehallintovirastojen yhteisen lausunnon. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus ilmoittivat, ettei niillä ole lausuttavaa esitykseen.
Lausuntopalautteissa pidettiin yleisesti tärkeänä, että tartuntatautilaki päivitetään vastaamaan uutta rakenteellista toimintakenttää ja järjestämisvastuuta. Palautteissa tuotiin esiin myös muutosehdotuksia, joita ei ole tarkoitus huomioida tässä esityksessä, vaan niitä arvioidaan tulevan laajan tartuntatautilain uudistuksen yhteydessä.
Useissa lausunnoissa nostettiin esiin esityksen mukainen tartuntatautilääkäreiden resursointi tulevilla hyvinvointialueilla. Suuri osa palautteesta koski sitä, että esityksen mukaan hyvinvointialueella on oltava tartuntataudeista vastaava lääkäri, mutta edellytys on pykälässä kirjoitettu yksikkömuotoon. Tämän nähtiin aiheuttavan mahdollisesti sen, että tulevilla hyvinvointialueilla olisi vain yksi tartuntataudeista vastaava lääkäri. Tämä olisi selkeä huononnus voimassa olevaan lakiin, jossa edellytetään tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä sekä sairaanhoitopiireihin että jokaiseen kuntaan. Lausunnoissa nousi esiin myös se, että lailla tulisi turvata hoitoon liittyvien infektioiden ja resistenttien mikrobien leviämisen seurantaan ja ehkäisyyn sekä avohoidon tartuntatautien torjuntatyöhön riittävä resursointi. Lausunnoissa esitettiin myös, että hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaavan lääkärin tehtävä tartuntatautien torjuntatyön yhdenmukaistamisesta hyvinvointialueella ja siitä seuraavan vastuun ja tehtävien mahdollinen jakaminen hyvinvointialueen useamman tartuntatautilääkärin kesken tulisi olla kirjoitettu pykälätasolle.
Osassa lausuntoja tuotiin esiin, että yliopistosairaalalle suunniteltu yhteensovittamisvastuu tartuntatautien torjuntatyöstä yhteistyöalueella on ristiriidassa hyvinvointialueen itsemääräämisoikeuden kanssa. Edellä mainitun roolin tulisi olla selkeämmin konsultoiva. Nykyisin alueellisen yhteensovittamisen tehtävä on aluehallintovirastoilla.
Esitystä siitä, että hyvinvointialue tai aluehallintovirasto voisi tehdä useampaa henkilöä koskevat, laajat rajoitustoimipäätökset alueellaan, nähtiin haasteellisena ja osin ongelmallisena. Lausuntopalautteen mukaan hyvinvointialueilla ei ole riittävästi juridista osaamista, eikä riittäviä resursseja päätösten tekemiseen. Lisäksi ongelmana nähtiin hyvinvointialueen päätöksiä tekevän toimielimen määrittelemättömyys laintasolla ja toisaalta esiin tuotiin huolta siitä, onko toimielimellä riittävästi asiantuntemusta tartuntatautien torjuntatyöstä. Esiin tuotiin myös huolta siitä, että toimielin voisi muodostua pääosin poliittisista päätöksentekijöistä, jolla voisi olla vaikutusta tehtävien päätösten sisältöön. Ongelmallisena pidettiin myös hyvinvointialueen toimielimen ja aluehallintoviraston päätöksenteon ensisijaisuuden epäselvyyttä pykäläluonnoksessa sekä toimivaltuuksien päällekkäisyyttä ja samanaikaisuutta. Lausuntopalautteen mukaan pykäläluonnoksessa ei ollut riittävän tarkasti määritelty, kumman viranomaisen toimivalta on ensisijaista taikka miten päätökset muutoin yhteen sovitetaan. Myös toimivallan päällekkäisyyttä tulisi esityksessä selkeyttää. Osassa lausuntopalautteissa pidettiin hyvänä, mikäli jatkossakin aluehallintovirastot tekisivät useamman kunnan aluetta koskevat rajoituspäätökset.
Lausuntopalautteen perusteella pykäliin ja perusteluihin tehtiin korjauksia ja tarkennuksia. Lain 9 §:än sanamuotoa täsmennettiin siten, että hyvinvointialueella tulee olla riittävä määrä tartuntataudeista vastaavia lääkäreitä. Esitetty yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen ja HUS-yhtymä yhteensovittamisvelvollisuus yhteistyöalueellaan tartuntatautien torjuntatyössä poistettiin 9 §:stä. Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja laissa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla on jo säädetty samaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden sekä HUS-yhtymän ja Uudenmaan hyvinvointialueiden velvollisuudesta tehdä yhteistyötä yhteistyöalueellaan. Yhteistyöstä sovitaan yhteistyösopimuksella. Sopimuksen tarkoituksena on varmistaa yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden työnjako, yhteistyö ja yhteensovittaminen siltä osin kuin se on tarpeellista hyvinvointialueiden lakisääteisten tehtävien toteutumisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuuden turvaamiseksi.
Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota 32 §:n muutokseen ja tartuntatautirekisterin henkilötietojen suojaan ja niiden säilytysaikaan. Voimassa olevan tartuntatautilain 38 §:ssä on kuitenkin jo säädetty tunnistetietojen säilyttämisestä tartuntatautilaissa tarkoitetuissa rekistereissä vain niin kauan kuin se on käyttötarkoituksen kannalta välttämätöntä sekä yksityiskohtaisesti säilytysajoista. Kyseisen sääntelyn voidaan katsoa täyttävän tietosuoja-asetuksen 9 artiklan sekä perustuslakivaliokunnan asettamat reunaehdot arkaluonteisina pidettävien tietojen käsittelylle. Tältä osin täydennettiin 32 §:n säännöskohtaisia perusteluja ja säätämisjärjestysperusteluja.
Lisäksi hyvinvointialueen ja aluehallintovirastojen päätöksenteon ensisijaisuutta tarkennettiin 58 §:ssä laajaa tartunnanvaaraa aiheuttavien tartuntatautien kohdalla siten, että ensisijainen päätöksentekijä olisi hyvinvointialue. Aluehallintovirasto voisi myös tehdä päätökset. Pykälän sisältöä on muutettu päätöksenteon osalta voimassa olevaan verrattuna, koska Lapin aluehallintoviraston toimialueella on vain yksi hyvinvointialue, Lapin hyvinvointialue, ja näin ollen aluehallintoviraston päätösvaltaa ei jatkossa voi rajata vain siihen, että aluehallintovirasto voisi tehdä päätöksen, jos se olisi tarpeen usean hyvinvointialueen alueella. Esitystä tarkennettiin myös siten, että hyvinvointialueen tekemässä samanaikaisesti voimassa olevassa päätöksessä asetetut velvoitteet täydentäisivät hyvinvointialueella voimassa olevia aluehallintoviraston päätöksellä asetettuja velvoitteita. Lisäksi esitykseen tehtiin joitain pienempiä muutoksia sekä kirjoitusasuun liittyviä, lähinnä teknisiä muutoksia.
7
Säännöskohtaiset perustelut
6 §.Viranomaisten yleiset velvollisuudet. Pykälässä oleva viittaus kuntiin ja kuntayhtymiin korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueisiin, HUS-yhtymään ja kuntien ympäristöterveydenhuoltoon. Kuntien ympäristöterveydenhuolto mainittaisiin pykälässä, koska sen tehtävänä on osallistua tartuntatautien torjuntatyöhön, esimerkiksi elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden torjuntaan.
7 §.Valtakunnallinen torjuntatyö. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus kuntiin ja sairaanhoitopiirien kuntayhtymiin korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueisiin ja HUS-yhtymään. Lisäksi pykälän sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi selvyyden vuoksi siten, että siihen lisätään sana ”kansallisena” seuraavasti: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toimii Euroopan unionin tartuntatautien epidemiologisesta seurannasta ja tartuntatautien ilmoittamisesta vastaavana kansallisena toimivaltaisena viranomaisena.
8 §.Torjuntatyö aluehallintovirastossa. Pykälässä säädettäisiin vain aluehallintoviraston tehtävistä tartuntatautien torjuntatyössä. Samalla pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan tehtyä muutosta. Pykälän 1 momentissa viittaus sairaanhoitopiiriin korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueisiin ja HUS-yhtymään. Aluehallintoviraston tehtäviin ei esitetä muutoksia. Aluehallintovirasto valvoisi, että sen toimialueeseen kuuluvat hyvinvointialueet ja HUS-yhtymä ovat varautuneet terveydenhuollon häiriötilanteisiin. Aluehallintovirastoissa nimettäisiin jatkossakin virkasuhteinen tartuntataudeista vastaava lääkäri. Tämä on tärkeää, koska aluehallintovirasto voi joutua tekemään merkittäviä hallintopäätöksiä, kuten covid-19 epidemian aikana on jouduttu tekemään.
Pykälän 2 momentti ehdotetaan siirrettäväksi 9 §:ään. Voimassa olevan pykälän 3 momentissa säädetyt asiat esitetään siirrettäväksi pykälän 2 momentiksi. Pykälän 2 momentissa olevat viittaukset kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen ja HUS-yhtymään. Erityisvastuualue korvattaisiin viittauksella yliopistollista sairaalaa ylläpitävään hyvinvointialueeseen ja HUS-yhtymään. Aluehallintoviraston ja sen toimialueen hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän olisi tarkoituksenmukaista tehdä yhteistyötä, vaikka aluehallintovirasto myös valvoo hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän toimintaa. Voimassa olevassa pykälässä on säädetty erityisvastuualueen asiantuntemuksen hyödyntämisestä päätösten tekemisessä. Yhteistyön tekeminen tarvittaessa myös yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän kanssa olisi tärkeää, koska nykyiset erityisvastuualueet poistuvat SOTE-uudistuksessa ja niiden tilalle tulevat yhteistyöalueet. Aluehallintoviraston tartuntataudeista vastaava lääkäri on hallintolääkäri, ja lääketieteellisen perehtyneisyyden tartuntatauteihin varmistamiseksi tartuntatautien torjuntaa koskevien hallinnollisten päätösten tekemisessä, tulisi aluehallintoviraston hyödyntää hyvinvointialueen sekä yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntemusta tartuntatautien torjuntatyöstä.
Voimassa olevan pykälän 3 momentissa viitataan terveydenhuoltolain 38 §:ään, jonka 1 momentissa säädetään varautumisesta suuronnettomuuksiin ja terveydenhuollon erityistilanteisiin. Kyseinen sääntely kumotaan terveydenhuoltolaista, ja varautumisesta säädetään jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 50 ja 51 §:ssä, joihin pykälän 2 momentissa otettaisiin viittaus.
9 §.Torjuntatyö hyvinvointialueella. Pykälässä ja sen otsikossa olevat viittaukset kuntaan korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen. Voimassa olevan 8 §:n 2 momentin asiasisältö siirrettäisiin tähän pykälään. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus kansanterveyslakiin korvattaisiin viittauksella sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettuun lakiin.
Voimassa olevan 9 §:n 1 momentin mukaan kunnassa on oltava kuntaan virkasuhteessa oleva tartuntataudeista vastaava lääkäri. Lisäksi voimassa olevan 8 §:n 2 momentin mukaan sairaanhoitopiirissä on oltava kuntayhtymään virkasuhteessa oleva tartuntataudeista vastaava lääkäri. Sairaanhoitopiirillä on kuntia ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköitä ohjaava ja tukeva rooli tartuntatautien torjuntatyössä.
Oikeuskansleri on päätöksessään 18.8.2022 todennut, että tartuntatautilakiin perustuvan tartuntatautilääkärijärjestelmän tulee kaikissa olosuhteissa toimia oikeusturvan ja hyvän hallinnon edellyttämällä tavalla ja että voimavarojen puute ei ole peruste rajoittaa perus- ja ihmisoikeuksia. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee pyrkiä jo ennakollisesti muun muassa lainvalmistelun keinoin varmistamaan tartuntatautilääkärijärjestelmän toimivuus sekä perustuslain 19 §:n 3 momentin ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden edellyttämä terveydenhuollon ja siihen kuuluvan tartuntatautien torjunnan ja hoidon kapasiteetti perus- ja ihmisoikeuksien tasapainoisen toteutumisen edellyttävällä tavalla.
Ehdotetaan säädettäväksi 1 momentissa, että hyvinvointialueella olisi oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata tartuntatautien torjuntatyöstä ja siihen liittyvistä tehtävistä kaikissa järjestämisvastuulleen kuuluvissa palveluissa. Uudistuksen tarkoituksena ei ole heikentää palveluita tartuntatautien torjunnan näkökulmasta. Hyvinvointialueella tulisi olla riittävästi virkasuhteisia tartuntataudeista vastaavia lääkäreitä huolehtimaan lakisääteisistä tehtävistä, joihin liittyy julkisen vallan käyttöä (esimerkiksi karanteeni- ja eristämispäätökset), kuten myös muuta laaja-alaisesti asiantuntevaa henkilökuntaa. Virkasuhteisten tartuntatautilääkäreiden määrän tulee olla sellainen, että tartuntatautien torjuntatyö ja muut tehtävät voidaan järjestää asianmukaisesti myös laajoissa epidemiatilanteissa, kuten pandemian aikana. Kun jokaisessa kunnassa ja sairaanhoitopiirissä on ollut nimettynä vähintään yksi virkasuhteinen tartuntataudeista vastaava lääkäri ennen sote-uudistuksen toimeenpanoa, pitäisi vähintään vastaava työpanos olla käytettävissä uusilla hyvinvointialueilla.
Tartuntatautien torjuntatyöhön kuuluvat tehtävät ja toiminnot tulee järjestää perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, ensihoidossa, sosiaalihuollossa sekä eri toimialoilla ennakoivasti ja erilaisissa epidemiatilanteissa. Esimerkiksi mikrobilääkeresistenssin torjunta osana hoitoon liittyvien infektioiden ennalta ehkäisyä edellyttää yhtenäistä ohjeistusta ja sujuvaa yhteistyötä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä. Yhteistyötä tarvitaan myös kuntien eri toimialojen kesken, kuten elintarvikkeiden tai juomaveden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisessä kunnan terveydensuojeluviranomaisten kanssa tai selvitettäessä epidemioita varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa. Tartuntatautien torjuntatyö tulisi järjestää hyvinvointialueella kattavasti myös maantieteellisesti.
Lisäksi 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että hyvinvointialueella tulisi olla virkasuhteinen tartuntataudeista vastaava lääkäri, jonka tehtävänä olisi yhteensovittaa tartuntatautien torjuntatyö hyvinvointialueella. Vastuu yhteensovittamisesta torjuntatyön eri osa-alueilla olisi tarvittaessa mahdollista jakaa useamman tartuntataudeista vastaavan lääkärin kesken. Myös HUS-yhtymällä olisi oltava virkasuhteinen tartuntataudeista vastaava lääkäri. Hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 95 §:n mukaan hallintosäännössä annetaan tarpeelliset määräykset muun muassa henkilöstöorganisaatiosta.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaiset, usean sairaanhoitopiirin muodostamat erityisvastuualueet tukevat käytännössä sairaanhoitopiirejä tartuntatautien torjuntatyössä. Siksi 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävä hyvinvointialue ja HUS-yhtymä tukisivat osaamisellaan yhteistyöalueensa hyvinvointialueiden tartuntatautien torjuntatyötä, diagnostiikkaa ja hoitoa. Tämä osaaminen pitää sisällään esimerkiksi erityisiä varotoimia edellyttävän, monille lääkkeille vastustuskykyistä tuberkuloosia sairastavan potilaan hoidon, tehostettua hoitoa vaativat infektiosairaudet ja erityisosaamista vaativat diagnostiikkapalvelut, kuten esimerkiksi kuvantamisen ja erityistason laboratorioanalytiikan palvelut ja niiden kehittämisen sekä yleiset periaatteet hoitoon liittyvien infektioiden ja lääkkeille erittäin vastustuskykyisten mikrobien seurannassa ja ennaltaehkäisyssä. Samaan yhteistyöalueeseen kuuluvat hyvinvointialueet voivat lisäksi sopia yhteistyöstä tartuntatautien torjuntatyössä siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 36 §:ssä on säädetty hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksesta.
Uudenmaan hyvinvointialueet, Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä sopivat yhteistyöstä tartuntatautien torjuntatyössä siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetun lain 9 §:ssä on HUS-järjestämissopimuksesta säädetty. Kyseessä olevassa pykälässä todetaan, että HUS- järjestämissopimuksessa on sovittava järjestämisvastuuseen liittyvästä työnjaosta, yleisistä yhteistyön ja erikoissairaanhoidon kehittämistavoitteista sekä yhteisistä toimenpiteistä perusterveydenhuollon vahvistamiseksi. Lisäksi HUS-järjestämissopimuksessa voidaan sopia muusta työnjaosta, yhteistyöstä ja toiminnan yhteensovittamisesta terveydenhuollon järjestämisessä, mukaan lukien tartuntatautien torjuntatyö.
Ehdotetaan, että 8 §:ssä sairaanhoitopiirille säädetyttehtävät siirrettäisiin 2 momenttiin. Voimassa olevan 8 ja 9 §:n sairaanhoitopiirien ja kuntien tehtävät säilyisivät ennallaan ja siirtyisivät hyvinvointialueen ja soveltuvin osin HUS-yhtymän tehtäviksi.
Pykälän 3 momentissa asetuksenantovaltuus säilyisi asiasisällöltään ennallaan, mutta viittaukset kuntaan korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen ja HUS-yhtymään.
9 b §.Kuntien, hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän yhteistyö tartuntatautien torjuntatyössä. Tartuntatautilakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä. Pykälässä säädettäisiin kuntien, hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän välisestä yhteistyöstä tartuntatautien torjuntatyössä kunnan eri toimialoilla. Tämä koskisi muun muassa tartuntatautien torjuntatyötä varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa sekä elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvittämistä.
10 §.Tartuntatautien torjunta puolustusvoimissa, Rajavartiolaitoksessa ja eräissä valtion laitoksissa. Pykälässä olevat viittaukset kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
12 §.Torjuntatyön valvonta. Pykälän 4 momentissa viittaus kuntaan korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen ja HUS-yhtymään. Lisäksi voimassa olevassa 4 momentissa viitataan tarkastusten tekemisten, valvonnallisten seuraamusten ja valvontaviranomaisten tiedonsaantioikeuden osalta kansanterveyslain 42—44 §:ään, erikoissairaanhoitolain (1062/1989) 51—53 ja 58 §:ään, mielenterveyslain (1116/1990) 33 a—33 c §:ään, sosiaalihuoltolain (710/1982) 55—57 §:ään ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) 75—77 §:ään. Kyseiset säännökset kumotaan lukuun ottamatta mielenterveyslain 33 a—33 c §:ää, jotka kuitenkin koskisivat jatkossa vain valtion mielisairaaloita. Hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän osalta tarkastusten tekemisestä, valvonnallisista seuraamuksia ja valvontaviranomaisten tiedonsaantioikeudesta säädettäisiin jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 6 luvussa, johon tartuntatautilain 12 §:n 4 momentissa viitattaisiin.
14 §.Vapaaehtoiset terveystarkastukset ja rokotukset. Pykälässä oleva viittaus kuntaan korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen.
16 §.Pakollinen terveystarkastus. Pykälän 2 momentissa oleva viittaukset kunnan ja sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin.
17 §.Hoitoon liittyvien infektioiden torjunta. Pykälän 3 momentissa oleva viittaus kuntaan ja kuntayhtymään korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
19 §.Asiantuntijalaboratorio, tiedonsaanti ja harvinaisten tutkimusten tekeminen. Pykälän 3 momentissa oleva viittaus erityisvastuualueeseen ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
20 §.Lääkärin hoitovastuun siirto ja tietojen luovutus. Pykälässä olevat viittaukset kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen ja HUS-yhtymään.
21 §. Ilmoitus tartunnalle altistumisesta. Pykälässä olevat viittaukset kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
23 §.Epidemian selvittäminen ja tartunnan jäljittäminen. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus kunnan tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin. Hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaavan lääkärin olisi tehtävä yhteistyötä kunnan terveydensuojeluviranomaisten kanssa. Pykälään ei otettaisi voimassa olevan 2 momentin mukaista sääntelyä, joka koskee epidemian selvittämistä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän sisällä, koska jatkossa epidemian selvittämisestä ja tartunnan jäljittämisestä vastaa hyvinvointialue. Myös HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri selvittää epidemioita HUS:in sairaaloissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri tukisi asiantuntemuksellaan yhteistyöalueensa hyvinvointialueita, jos epidemia leviäisi useamman hyvinvointialueen alueelle. Näin saataisiin alueellisesti sekä paikallistuntemus että ammatillinen erityisosaaminen mahdollisimman hyvin hyödynnettyä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 2 momentissa mainittu rooli tartunnan jäljityksessä ja epidemioiden selvittämisen pysyisi ennallaan.
24 §.Tiedonsaantioikeus epidemian havaitsemiseksi, selvittämiseksi ja tartunnan jäljittä-miseksi. Pykälän 2—4 momentissa olevat viittaukset sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen ja HUS-yhtymään. Lisäksi 2 momentissa ollut termi ”eläinlääkintäviranomainen” korvattaisiin eläintautilain (76/2021) mukaisella termillä ”eläinterveysviranomainen”. Pykälän 4 momenttia täydennettäisiin siten, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja hyvinvointialueiden tartuntataudeista vastaavilla lääkäreillä olisi oikeus luovuttaa myös eläinterveysviranomaisille sellaiset epidemian selvityksessä saadut tiedot, jotka ovat eläinterveysviranomaisille välttämättömiä heidän tehdessään tartuntatautien ehkäisemiseksi säädettyjä tehtäviään. Zoonooseja valvotaan ja vastustetaan eläimissä elintarvikelain (297/2021) lisäksi myös eläintautilain nojalla, mistä johtuen myös eläintautilain mukaisen viranomaisen tulisi saada tarvitsemansa tiedot.
30 §.Ilmoittaminen hyvinvointialueen ja kunnan viranomaisille. Pykälän otsikkoon lisättäisiin viittaus hyvinvointialueeseen. Pykälän 1 momentissa olevat viittaukset kuntaan korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään. Momenttia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että eläimen ihmiselle levittämästä tartunnasta ilmoitetaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen sijaan kuntaan virkasuhteessa olevalle eläinlääkärille. Kuntaan virkasuhteessa oleva eläinlääkäri voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin eläinten terveyden osalta.
31 §.Zoonoosien ja eläintautitapausten ilmoittaminen. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus kuntaan korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään. Termi ”eläinlääkintäviranomainen” ehdotetaan korvattavaksi termillä ”kuntaan virkasuhteessa oleva eläinlääkäri”. Zoonooseja valvotaan ja vastustetaan eläimissä ja elintarvikkeissa sekä eläintautilain että elintarvikelain nojalla. Eläintautilain mukaan kunnaneläinlääkäri toteuttaa eläintautien vastustamista ja valvoo eläinterveyttä koskevien säädösten sekä niiden nojalla tehtyjen päätösten noudattamista toimialueellaan. Elintarvikelain mukaan kunta huolehtii elintarvikevalvonnasta toimialueellaan. Elintarvikelain mukaiset tehtävät hoitaa kunnassa lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, mutta kunta voi siirtää viranhaltijalle toimivaltaa tehtäviin. Vaikka kunnaneläinlääkäri ei ole suoraan elintarvikelain mukainen viranomainen, eläinlääkintähuoltolain (765/2009) mukaan kunnassa on oltava tarpeellinen määrä kunnaneläinlääkärin virkoja muun muassa elintarvikkeiden turvallisuuden valvontaan, eläintenpidon terveydelliseen valvontaan sekä eläintautien vastustamiseen ja niiden ennalta ehkäisemiseen. Kunnassa on siis aina virkasuhteinen eläinlääkäri, jolle ilmoitusvelvollisen tulisi ilmoittaa eläimen ihmiseen levittämästä tartunnasta. Ilmoituksen vastaanotettuaan kuntaan virkasuhteessa oleva eläinlääkäri voi käynnistää joko eläintautilain tai elintarvikelain mukaiset toimenpiteet.
Lisäksi pykälän 2 momentissa muutettaisiin Ruokavirasto Elintarviketurvallisuusviraston tilalle. Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) oli vuosina 2006–2018 toiminut valtion virasto. Sen tehtävät siirtyivät vuoden 2019 alussa Ruokavirastolle.
32 §.Tartuntatautirekisteri. Pykälän 2 momentissa olevat viittaukset sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
Voimassa olevan pykälän 2 momentti sisältää tiedon korjaamisen osalta viittauksen henkilö-tietolain (523/1999) 29 §:ään. Henkilötietolaki on kumottu tietosuojalailla (1050/2018) vuoden 2019 alusta alkaen, minkä lisäksi luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679, jäljempänä tietosuoja-asetus, soveltaminen alkoi toukokuussa 2018. Tietosuoja-asetuksen 16 artikla koskee oikeutta tietojen oikaisemiseen. Tämän vuoksi 2 momentin viittaus henkilötietolain 29 §:ään ehdotetaan poistettavaksi.
Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan tietojen käsittelyn perusteen ja tarpeen arvioinnista säädetään henkilötietolain 12 §:n 2 momentissa. Kumotun henkilötietolain 12 §:n 2 momentin mukaan perustetta ja käsittelyn tarvetta on arvioitava lähtökohtaisesti vähintään viiden vuoden välein. Vastaavaa sääntelyä arvioinnista viiden vuoden välein ei ole tietosuoja-asetuksessa tai tietosuojalaissa. Tunnistetietojen säilyttämisestä tartuntatautirekisterissä ja muissa tässä laissa tarkoitetuissa rekistereissä säädetään 38 §:ssä, jonka mukaan rekistereissä saa säilyttää tunnistetietoja niin kauan kuin se on rekisterin käyttötarkoituksen kannalta välttämätöntä. Lisäksi pykälässä säädetään yksityiskohtaisesti ajasta, jonka kuluessa tiedot tulee muuttaa sellaiseen muotoon, että yksittäistä henkilöä ei voida niiden perusteella tunnistaa. Tartuntatautilain 32 §:n 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi, sillä tartuntatautilain 38 §:ssä säädetään tartuntatautirekisterin tietojen säilyttämisestä ja kyseisen sääntelyn voidaan katsoa täyttävän tietosuoja-asetuksen 9 artiklan sekä perustuslakivaliokunnan asettamat reunaehdot arkaluonteisina pidettävien tietojen käsittelylle.
36 §.Hoitoon liittyvien infektioiden rekisterit. Pykälän 3 ja 4 momentissa olevat viittaukset sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään. Voimassa olevan lain 3 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ylläpitää alueellista hoitoon liittyvien infektioiden rekisteriä niiden seurantaa ja torjuntaa varten. Tämä rekisteröinti on nykytilanteessa koskenut lähinnä erikoissairaanhoidon hoitoon liittyviä infektioita, esimerkiksi leikkausalueen infektioita tai verisuonikatetreihin liittyviä infektioita. Tämä esitettäisiin muutettavaksi niin, että hyvinvointialue ja HUS-yhtymä voisivat ylläpitää edellä mainittua rekisteriä. Hyvinvointialueen erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä on erilainen hoitoon liittyvien infektioiden riski ja sen vuoksi tarve rekisteröidä niitä vaihtelee. Lisäksi haasteena ovat erilaiset potilastietojärjestelmät ja hoitoon liittyen infektioiden rekisteröintijärjestelmät sekä tiedon siirtyminen niiden välillä. Siten mahdollistettaisiin koko hyvinvointialuetta kattava, jatkuva hoitoon liittyvien infektioiden rekisteröinti, mutta sen pitämiseen ei kaikkia yksiköitä velvoitettaisi.
Lisäksi 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen sekä aluehallintoviraston on ilmoitettava Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle saamastaan tiedosta, jonka mukaan lääkinnällisen laitteen epäillään aiheuttavan tartuntoja. Lääkinnällisten laitteiden valvonta on siirtynyt vuoden 2020 alusta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle. Myös käsite ”terveydenhuollon laite ja tarvike” korvattaisiin käsitteellä ”lääkinnällinen laite” nykyisin voimassa olevan lääkinnällisistä laitteista annetun lain (719/2021) mukaiseksi.
37 §.Lääkkeille erittäin vastustuskykyisten mikrobien kantajien rekisteri. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen ja HUS-yhtymään.
39 §.Tapauskohtaiset rekisterit. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus sairaanhoitopiirin kuntayhtymään ja kuntaan korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen, HUS-yhtymään sekä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköihin. Voimassa olevan lain lisäksi sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksikölle annettaisiin mahdollisuus tapauskohtaisiin rekistereihin, sillä toimintayksiköllä ja sen johtajalla on ensisijainen vastuu hoitoon liittyen infektioiden torjunnasta, kuten tämän lain 17 §:ssä on säädetty. Esimerkiksi osastoepidemioissa kirjattaisiin sairastuneiden potilaiden henkilötietoja tapauskohtaiseen rekisteriin, jotta tartuntojen leviämistä voidaan ehkäistä ja raportoida niistä hyvinvointialueelle.
40 §.Tietojen luovuttaminen rekistereistä. Pykälässä olevat viittaukset sairaanhoitopiirin kuntayhtymään ja kuntaan korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa valtakunnallisesta tartuntatautirekisteristä ja tapauskohtaisesta rekisteristä tietoja muun muassa aluehallintoviraston tartuntatautien valvonnasta vastaavalle lääkärille. Momenttia muutettaisiin siten, että ”tartuntatautien valvonnasta vastaava lääkäri” korvattaisiin sanoilla ”tartuntataudeista vastaava lääkäri”. Aluehallintovirastossa tulee edelleen olla tartuntataudeista vastaava lääkäri, jonka vastuulle kuuluu myös valvonta. Muutoksella ei siten muutettaisi nykytilaa.
Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa 1 momentin nojalla valtakunnallisesta tartuntatautirekisteristä saamiaan tietoja kunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille siinä laajuudessa kuin se on kunnan tartuntatautien torjuntatyöhön kuuluvien tehtävien vuoksi välttämätöntä. Edellä todettu poistuisi pykälästä tarpeettomana, koska jatkossa kunnissa ei ole tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä, vaan tartuntataudeista vastaavat lääkärit siirtyvät hyvinvointialueelle. Lisäksi viittausta veripalvelulain (197/2005) 2 §:ään täsmennetään viittaamalla sen 2 kohtaan.
Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa lääkkeille erittäin vastustuskykyisten mikrobien kantajien rekisteristä saamiaan henkilöä koskevia tietoja myös toiselle terveydenhuollon toimintayksikölle sekä henkilöä hoitavalle terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksikölle siinä laajuudessa kuin se on tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi ja henkilön tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi välttämätöntä. Sairaanhoitopiiri korvattaisiin hyvinvointialue tai HUS-yhtymällä. Edelleen on tärkeää turvata, että hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi luovuttaa edellä mainitusta rekisteristä saamiaan tietoja hyvinvointialueen sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköille siinä laajuudessa kuin se tartuntatautien torjuntatyöhön kuuluvien tehtävien vuoksi on välttämätöntä.
43 §.Asetuksenantovaltuus. Ehdotetaan, että asetuksenantovaltuutta tarkennettaisiin siten, että valtioneuvoston asetuksella säädetään myös poikkeuksista 28 §:ssä tarkoitetusta tartuntatauti-ilmoituksen tekemisestä. Tartuntatautilain 28 §:n mukaan lääkärin ja hammaslääkärin on salassapitosäännösten estämättä tehtävä ilmoitus epäilemästään tai toteamastaan yleisvaarallisesta ja valvottavasta tartuntatautitapauksesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (tartuntatauti-ilmoitus). Tartuntatautien tutkimuksia tekevän laboratorion on tehtävä tartuntatauti-ilmoitus toteamastaan yleisvaarallisen ja valvottavan tartuntataudin sekä muiden tartuntatautien ilmoitettavista mikrobilöydöksistä ja mikrobien lääkeherkkyyksistä. Tartuntatautilain 29 §:ssä on määritelty ilmoituksen sisältö.
Käytännössä tartuntatauti-ilmoituksen antamisvelvollisuudesta on luovuttu joidenkin tartuntatautien osalta, koska siihen ei ole enää ollut tarvetta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voi nykyään yhdistää tartuntatautirekisterin tietoja Hilmon, Avohilmon, Terhikki-rekisterin ja Väestötietojärjestelmän tietokantoihin ja saada siten osan tarvittavista tiedoista, joita on tähän asti kerätty vain tartuntatautirekisterin ilmoituksilla. Rekisteritietoja yhdistämällä saadaan tietää esimerkiksi perussairaudet, terveydenhuollon työntekijästatus, mahdollinen sairaalahoito, tehohoito, raskaus ja kuolema. Tiedon saaminen eri rekisteritietoja yhdistämällä ei lisää merkittävästi viivettä verrattuna lääkärin tartuntatauti-ilmoituksella saatuun tietoon. Tartuntatauti-ilmoituksen tekemisen poistaminen joidenkin tartuntatautien osalta vähentää myös lääkäreiden työmäärää. Selvyyden vuoksi ehdotetaan, että asetuksenantovaltuutta tarkennettaisiin siten, että valtioneuvoston asetuksella säädetään myös poikkeuksista 28 §:ssä tarkoitetusta tartuntatauti-ilmoituksen tekemisestä.
Lisäksi pykälässä korvattaisiin sana ”eläinlääkintäviranomaiselle” sanoilla ”kuntaan virkasuhteessa olevalle eläinlääkärille”.
44 §.Kansallinen rokotusohjelma. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus kuntaan korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen.
45 §.Muut vapaaehtoiset rokotukset. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus kuntaan korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen.
47 §.Pakollinen rokotus. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus kuntaan korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen.
49 §.Yleinen rokotus työterveyshuollossa sekä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksiköissä. Pykälän momentissa oleva viittaus kuntaan korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen.
56 §.Terveydentilan selvitys salmonellatartunnasta työtehtävää varten. Pykälän 2 momentin 1 kohdassa viittaus kumottuun elintarvikelakiin korvattaisiin viittauksella voimassa olevaan elintarvikelakiin (297/2021).
57 §.Työstä, varhaiskasvatuksesta ja oppilaitoksesta poissaolosta päättäminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa olevat viittaukset kuntaan korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
58 §.Laajaan tartunnanvaaraan liittyvät toimenpiteet. Pykälän 1 ja 2 momentissa olevat viittaukset kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaavaan toimielimeen korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueen vastaavaan toimielimeen. Laajalla tartuntavaaralla tarkoitetaan tässä pykälässä muun muassa useaan henkilöön, yhteisöön tai toimipisteeseen liittyvää tartunnan leviämisen vaaraa. Näissä tilanteissa päätökset tekisi toimielin yksittäisen tartuntataudeista vastaavan lääkärin sijasta, koska tässä pykälässä tarkoitetut päätökset koskisivat useaa henkilöä samanaikaisesti. Päätökset tekisi ensisijaisesti hyvinvointialueen toimielin. Jos hyvinvointialueen toimielin ei tekisi päätöksiä, olisi aluehallintovirastolla toimivaltaa ne tehdä. Pykälän sisältöä on muutettu päätöksenteon osalta voimassa olevaan verrattuna, koska Lapin aluehallintoviraston toimialueella on vain yksi hyvinvointialue, Lapin hyvinvointialue, ja näin ollen aluehallintoviraston päätösvaltaa ei jatkossa voi rajata vain siihen, että aluehallintovirasto tekisi päätöksen, jos se olisi tarpeen usean hyvinvointialueen alueella. Aluehallintovirasto voisi myös tukea hyvinvointialueita päätösten tekemisessä tilanteessa, jossa päätöksiä pitäisi tehdä useita lyhyen aikavälin sisällä. Perusoikeuksia rajoittavat päätökset tulee tehdä mahdollisimman täsmällisesti ja tarkkarajaisesti ja niiden tulee olla oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Päätösten tekemisessä tulee ottaa huomioon alueellinen ja paikallinen epidemiatilanne sekä punnita torjuntatoimista aiheutuvat hyödyt ja haitat. Säännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi selvyyden vuoksi siten, että hyvinvointialueen toimielimen tekemässä samanaikaisesti voimassa olevassa päätöksessä asetetut velvoitteet täydentäisivät hyvinvointialueella voimassa olevia aluehallintoviraston päätöksellä asetettuja velvoitteita.
59 §.Tilojen ja tuotteiden puhdistus ja tavaran hävittäminen. Pykälässä oleva viittaus kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
60 §.Karanteeni. Pykälässä olevat viittaukset kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
61 §.Tavaran karanteeni. Pykälässä oleva viittaus kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
62 §.Karanteenin jatkaminen ja lopettaminen. Pykälässä olevat viittaukset kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
63 §.Eristäminen. Pykälässä olevat viittaukset kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
64 §.Välttämättömän sairaanhoidon toteuttaminen eristämisen aikana. Pykälän 3 momentissa oleva viittaus kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
65 §.Lääkityksen antaminen vastustuksesta huolimatta eristämisen aikana. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
66 §.Eristämisen jatkaminen ja lopettaminen. Pykälässä olevat viittaukset kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
67 §.Karanteeni ja eristäminen ulkopuolelta lukittavassa tilassa. Pykälän 3 momentissa oleva viittaus kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
68 §.Olosuhteet karanteenin ja eristämisen aikana. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus kuntaan ja 3 momentissa oleva viittaus sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
69 §.Tapaamisen rajoittaminen karanteenin ja eristämisen aikana. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksella hyvin-vointialueeseen tai HUS-yhtymään.
70 §.Kiireellinen päätös rajoitetoimenpiteestä. Pykälässä oleva viittaus kuntaan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymään korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään.
71 §.Äkillinen vakava terveysvaara. Pykälässä oleva viittaus kunnan tartuntatautien torjun-nasta vastaavaan toimielimeen korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueen vastaavaan toimielimeen. Lisäksi viittaus virkasuhteiseen kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin korvattaisiin viittauksella virkasuhteiseen hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin.
78 §.Valtion rahoitus hyvinvointialueille. Pykälässä oleva viittaus kuntaan korvattaisiin viittauksessa hyvinvointialueeseen ja HUS-yhtymään. Pykälässä oleva viittaus sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annettuun lakiin (733/1992) ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettuun lakiin (1704/2009) korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueiden rahoituksesta annettuun lakiin (617/2021). Lisäksi pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaavasti.
79 §.Valtion osallistuminen erityisiin kustannuksiin. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa viitataan terveydenhuoltolain 38 §:ään. Kyseinen pykälä on tarkoitus kumota, ja jatkossa valtion osallistumisesta valmiuden ylläpitämiseen säädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 52 §:ssä. Tartuntatautilain 79 §:n 1 momentissa oleva viittaus terveydenhuoltolain 38 §:ään korvattaisiin siksi viittauksella sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 52 §:ään.
80 §.Asiakasmaksut. Pykälässä oleva viittaus kunnalliseen terveydenhuoltoon korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän terveydenhuoltoon.
81 §.Rokotteiden maksuttomuus. Pykälässä oleva viittaus kuntaan korvattaisiin viittauksella hyvinvointialueeseen ja HUS-yhtymään.
83 §.Hyvinvointialueen korvausvelvollisuus. Pykälän 1 ja 3 momentissa ja pykälän otsikossa olevat viittaukset kuntaan korvattaisiin viittauksilla hyvinvointialueeseen tai HUS-yhtymään. Pykälän 2 momentti säilyisi ennallaan.
89 §.Virka-apu. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus tartuntatautien torjunnasta vastaavaan kunnan toimielimeen, kunnan tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin korvattaisiin viittauksella tartuntatautien torjunnasta vastaavaan hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän toimielimeen ja hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaavaan lääkäriin.