1  Nykytila

Euroopan unionissa maatalouden tukipolitiikka kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Käytännössä tämä tarkoittaa Euroopan unionin politiikan keinojen ensisijaisuutta sekä sitä, että kansallista maatalouspolitiikkaa voidaan harjoittaa vain sellaisella tavalla, minkä Euroopan unionin lainsäädäntö ja Euroopan komission, jäljempänä komissio, päätökset mahdollistavat. Maatalouden tukijärjestelmän perusta muodostuu Suomessa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan tukimuodoista, joita ovat Euroopan unionin kokonaan rahoittamat suorat tuet sekä Euroopan unionin osarahoittamat korvaukset, kuten luonnonhaittakorvaus, ympäristökorvaus, eläinten hyvinvointikorvaus, luonnonmukaisen tuotannon korvaus ja korvaus maatilojen neuvontaan. Näitä tukimuotoja täydennetään kansallisilla tuilla. 

Eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetussa laissa (1360/2014), jäljempänä ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten laki, säädetään niistä viljelijäkorvauksista, jotka on sisällytetty Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan 2014—2020 ja joista säädetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (Maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1305/2013, jäljempänä maaseutuasetus, sekä maatilojen neuvonnan korvauksesta. Ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain nojalla myönnettävien korvausten yksityiskohdista, kuten korvaukseen oikeuttavien toimenpiteiden sisällöstä ja muista korvausten tarkemmista ehdoista sekä korvausten määrästä, säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksilla. 

Maatilojen neuvontajärjestelmä on ohjelmakaudella 2014—2020 keskeinen väline ohjelmakauden tukijärjestelmien tavoitteiden saavuttamisessa viljelijäkorvausten osalta. Euroopan unionin lainsäädännössä maatilojen neuvonnasta säädetään erityisesti maaseutuasetuksen 15 artiklassa sekä yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013, jäljempänä horisontaaliasetus, 12 artiklassa. Kansallisesti maatilojen neuvonnan korvauksesta säädetään ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 10 §:n lisäksi muun muassa neuvojien valintamenettelyn osalta maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (192/2013), jäljempänä toimeenpanolaki, 9 luvussa.  

Maatilojen neuvonnalla tuetaan viljelijän osaamista ja tietoisuutta muun muassa maataloustukien ehtona olevien täydentävien ehtojen sisällöstä, viherryttämistuen vaatimuksista, ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja muutokseen sopeutumisesta, luonnon monimuotoisuudesta, vesien ja maaperän suojelusta, innovaatioista, ympäristökorvauksesta, maatalousmaan säilyttämisestä, luonnonmukaisesta tuotannosta, kasvinsuojelusta ja integroidusta torjunnasta, tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja terveydestä sekä ympäristötehokkuuteen liittyvistä seikoista kuten energian käytön tehostamisesta ja uusiutuvasta energiasta. Neuvonnan tavoitteena on vastata viljelijöiden kokemaan neuvontatarpeeseen unionin yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden edistämiseksi ja Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Neuvonnalla pyritään kasvattamaan viljelijän osaamista maatilan hoitamisessa niin ympäristökysymyksissä kuin eläinten hyvinvointi- ja terveysasioissakin, vähentämään maatilojen ilmastovaikutuksia, lisäämään energiatehokkuutta sekä ehkäisemään ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä.  

Neuvontaa antavat Maaseutuviraston valitsemat neuvojat. Neuvojat valitaan ja hyväksytään määräajaksi, joka päättyy Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014—2020 päättyessä. Maatilojen neuvonnasta säädetään yksityiskohtaisemmin maatilojen neuvontajärjestelmästä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1387/2014). Maaseutuviraston hyväksymiä neuvojia on tällä hetkellä 575. Vuoden 2015 aikana tehtiin yhteensä 5 208 neuvontakäyntiä 4 659 tilalle. Ohjelmakauden 2014—2020 tavoitteeksi on asetettu neuvonnan antaminen 43 000 maatilalla. 

Euroopan unionin suorista tuista annetulla lailla (193/2013), jäljempänä suorien tukien laki, on puolestaan pantu täytäntöön yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013, jäljempänä tukiasetus, siltä osin, kuin tukiasetuksen täytäntöönpano edellyttää kansallista sääntelyä. Suorien tukien lakiin sisältyy säännökset muun muassa suorien tukien lain nojalla myönnettävistä tuista eli perustuesta, viherryttämistuesta, nuoren viljelijän tuesta ja tuotantosidonnaisesta tuesta. Suorien tukien lain nojalla voidaan myöntää tuotantosidonnaisena tukena lypsylehmäpalkkiota, nautapalkkiota, peltokasvipalkkiota sekä lammas- ja vuohipalkkiota. Suorien tukien lain nojalla myönnettävistä tuista sekä niiden myöntämisen tarkemmista edellytyksistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksilla.  

Suorien tukien lain 22 §:ssä säädetään tuotantosidonnaisena tukena myönnettävästä lammas- ja vuohipalkkiosta. Elävistä uuhista ja kutuista myönnettävän palkkion lisäksi palkkiota voidaan myöntää teurastetuista karitsoista ja kileistä. Palkkiota teurastetuista kileistä voidaan myöntää eläinrekisteriin ilmoitettujen teurastusten perusteella enintään 18 kuukauden ikäisistä kileistä, joiden ruhopaino on vähintään 15 kiloa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin muun muassa palkkion myöntämisen edellytyksistä, tukimääristä ja palkkiotasoista. Tällä hetkellä teurastetuista kileistä maksettavasta palkkiosta säädetään vuodelta 2016 maksettavista lypsylehmä-, nauta-, lammas- ja vuohipalkkioista sekä peltokasvipalkkiosta annetun valtioneuvoston asetuksen (115/2016) 4 luvussa. Teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkiota voidaan myöntää koko maassa vuosittain yhteensä enintään 1,1 miljoonaa euroa ja tukivuodelta 2015 vahvistettu teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkion määrä oli 36,50 euroa ruholta. Tukivuodelta 2015 teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkiota maksettiin yhteensä hieman yli 30 000 ruhosta, joista teuraskilien ruhoja oli alle 100 kappaletta. 

Voimassa olevassa lammas- ja vuohipalkkiota koskevassa lainsäädännössä säädetyt eläinten ikärajat ovat tukipoliittisesti tarkasteltuna kileillä ja kutuilla osin päällekkäisiä. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan palkkiokelpoinen elävä kuttu on vähintään 12 kuukauden ikäinen poikinut vuohi, kun taas palkkiokelpoinen elävä kili on enintään 18 kuukauden ikäinen ja vähintään 15 kiloinen poikimaton vuohi. Teurastusten osalta voi lisäksi todeta, että tarttuvia spongiformisten enkefalopatioiden aiheuttamia TSE-tauteja koskevaan Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuen teurastuksen yhteydessä yli 12 kuukauden ikäisten vuohien ruhoista täytyy poistaa teurastuksen yhteydessä TSE-riskiaines selkäydin mukaan lukien, mikä aiheuttaa kustannuksia.  

Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetussa laissa (1559/2001), jäljempänä kansallisten tukien laki, säädetään niistä viljelijätuista, joita komission päätösten mukaan voidaan Suomessa myöntää ja maksaa kansallisista varoista sekä näiden tukien saamisen edellytyksistä. Kansallisten tukien lain nojalla voidaan myöntää kansallisena tukena ensinnäkin Etelä-Suomen kansallista tukea kotieläintaloudelle, kasvintuotannolle, kasvihuonetuotannolle ja puutarhatuotteiden varastoinnille. Pohjoiselle alueelle voidaan puolestaan myöntää tukea kasvintuotannolle, kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle, puutarhatuotteiden varastoinnille, metsämarjojen ja -sienten varastoinnille, porotaloudelle, kotieläintalouden palveluille, maidon ja lihan kuljetusavustuksena sekä muuna pohjoisena tukena. Kansallisten tukien lakiin sisältyy eri tukimuotoja koskevien säännösten lisäksi säännökset tukien määräytymisperusteista, tukien yleisistä alentamisperusteista, myöhästymis- ja valvontaseuraamuksista, tietyistä tuen maksamisen edellytyksistä, tukihakemuksen peruuttamisesta sekä asiakirjojen säilyttämisestä. Edellä mainituista seikoista voidaan antaa kansallisten tukien lain nojalla tarkempia säännöksiä pääsääntöisesti valtioneuvoston asetuksella. Tällä hetkellä valvonnasta säädetään vuodelta 2016 maksettavien kansallisten kasvintuotannon tukien ja kotieläintukien valvonnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (282/2016). 

Kansallisten tukien lain 4 luvussa (Tukien alentaminen ja epääminen) säädetään muun muassa valvontaseuraamuksista eri tukimuotojen osalta kuten valvontaseuraamuksista kasvintuotannon, kotieläintuotannon ja kasvihuonetuotannon tuissa. Laissa säädetään valvontaseuraamuksista ja niiden määräytymisen perusteista ja valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset tuen alentamisperusteista eri tukimuotojen ja eri tukiehtojen noudattamatta jättämisen osalta. Kansallisten tukien lain 18 §:ssä (Valvontaseuraamukset kasvintuotannon tuissa pinta-alan ja todetun kasvin osalta) säädetään pinta-alaperusteisten tukien osalta tuen alentamisesta niissä tapauksissa, joissa valvonnan yhteydessä pinta-ala todetaan pienemmäksi kuin esimerkiksi tukihakemuksessa ilmoitettu pinta-ala. Pykälän 1 momentin mukaan niissä tapauksissa, joissa hakemuksessa ilmoitettu tukimuodon tai tukityypin pinta-ala on suurempi kuin todettu pinta-ala, myönnettävää tukea alennetaan siten, että alennus suurenee ilmoitetun ja todetun pinta-alan suhteellisen erotuksen kasvaessa. Edelleen pykälän 1 momentin mukaan tukea ei myönnetä lainkaan, jos ilmoitetun ja todetun pinta-alan erotus suhteessa todettuun pinta-alaan on yli 50 prosenttia. Valvontaseuraamuksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, tällä hetkellä vuodelta 2016 maksettavien kansallisten kasvintuotannon tukien ja kotieläintukien valvonnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (282/2016). 

Suorien tukien lain ja ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain nojalla myönnettävien tukien ja korvausten valvontaseuraamuksista säädetään Euroopan unionin lainsäädännössä muun muassa horisontaaliasetuksessa ja horisontaaliasetuksen nojalla annetuilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 640/2014, jäljempänä hallintoasetus. Horisontaaliasetukseen sisältyvät säännökset muun muassa valvontajärjestelmistä ja seuraamuksista. Nämä säännökset koskevat muun muassa tarkastusten yleisiä periaatteita, hallinnollisia seuraamuksia, yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää, jäsenvaltioiden suorittamia tarkastuksia sekä komission tiedonsaantioikeutta. Hallintoasetuksessa säädetään puolestaan muun muassa yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän järjestelmävaatimuksista, tukihakemuksista ja niiden jättämisestä sekä hallinnollisista seuraamuksista eri tukimuodoissa ja eri tilanteissa.  

Kansallisten tukien lain nojalla myönnettävien tukien valvontaseuraamuksista on pyritty säätämään vastaavasti kuin suorien tukien lain ja ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain nojalla myönnettävien tukien ja korvausten valvontaseuraamuksista säädetään toimeenpanon helpottamiseksi ja tukijärjestelmien yhdenmukaistamiseksi. Hallintoasetusta on muutettu komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 1393/2016 kuitenkin siten, että hakuilmoituksessa virheellisesti ilmoitetusta pinta-alasta suhteessa valvonnassa todettuun pinta-alaan aiheutuvat valvontaseuraamukset lievenevät voimassa olevaan lainsäädäntöön verrattuna. Hallintoasetuksen muutos tuli voimaan 22 päivänä elokuuta 2016. Hallintoasetuksen muutoksen voimaantulon (erityisesti 19 a artikla) jälkeen kansallisten tukien lain säännös siitä, ettei tukia makseta lainkaan, jos ero ilmoitetun ja valvonnassa todetun pinta-alan välillä on yli 50 prosenttia, on seuraamuksiltaan ankarampi kuin hallintoasetuksen vastaava säännös. Hallintoasetuksen muutoksen johdosta kansallisten tukien lakia on syytä muuttaa siten, että myös kansallisiin tukiin aiheutuvat valvontaseuraamukset voitaisiin jatkossakin säätää vastaamaan mahdollisuuksien mukaan suorien tukien ja ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten vastaavia valvontaseuraamuksia ja että valvontaseuraamukset eivät olisi ankarammat kuin suorien tukien ja ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten valvontaseuraamukset.  

2  Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lakia ehdotetaan muutettavaksi ensinnäkin siten, että maatilojen neuvontaa voitaisiin antaa maatilan nykyaikaistamista ja kilpailukyvyn parantamista Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan 2014—2020 tehdyn muutoksen johdosta. Myös maatilojen heikentynyt taloustilanne lisää tarvetta edellä mainitun aihealueen kattavan neuvonnan saamiseen. Maatilojen nykyaikaistamisesta ja kilpailukyvyn parantamisesta annettava neuvonta voisi käsittää tilakohtaisten tarpeiden ja tilan kehittämismahdollisuuksien kartoittamista. Neuvonnan yhteydessä voitaisiin analysoida esimerkiksi tilan kannattavuutta, maatalouden monipuolistamis- ja investointivaihtoehtoja sekä mahdollisia rahoitussuunnitelmia.  

Ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lakia ehdotetaan täsmennettäväksi luonnonhaittakorvausta koskevan säännöksen osalta siten, että luonnonhaittakorvauksessa eläinyksikkötiheyden laskennassa huomioon otettavien eläinten olisi oltava korvauksen saajan hallinnassa. Asiasta olisi säädettävä lain tasolla. Ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten laissa säädetään jo tällä hetkellä eläinten hallintavaatimuksesta ympäristökorvauksen, eläinten hyvinvointikorvauksen ja luonnonmukaisen tuotannon korvauksen osalta. Lisäksi laissa oleva maatilan määritelmä muutettaisiin vastaamaan Euroopan unionin lainsäädäntöä. 

Suorien tukien lakia ehdotetaan muutettavaksi lammas- ja vuohipalkkion osalta siten, että palkkiota teurastetuista kileistä voitaisiin myöntää eläinrekisteriin ilmoitettujen teurastusten perusteella enintään 12 kuukauden ikäisistä kileistä, joiden ruhopaino on vähintään kymmenen kiloa. Tarkoituksena on tukiehtojen yksinkertaistaminen ja kilin ja kutun määritelmissä olevan päällekkäisyyden poisto. Lisäksi alentamalla teuraskilin enimmäisikäraja enintään 12 kuukauteen, voitaisiin myös alentaa TSE-riskiaineksen poistamisesta teurastuksen yhteydessä aiheutuvia kustannuksia, jotka alentavat tuottajan saamaa tilityshintaa.  

Kansallisten tukien lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tukihakemuksessa suuremmaksi kuin valvonnassa todetusta pinta-alaksi ilmoitetusta aiheutuva valvontaseuraamusta muutettaisiin siten, että luovuttaisiin tuen myöntämättä kokonaan jättämisestä yli 50 prosentin virheen tilanteessa. Näin valvontaseuraamukset voitaisiin mahdollisuuksien mukaan saada vastaamaan suorien tukien ja ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten valvontaseuraamuksia vastaavassa tilanteessa. Lakiin otettaisiin kuitenkin säännös siitä, ettei tukea saisi alentaa hakemuksessa ilmoitettua pinta-alaa enemmän, mikä vastaa muun muassa suorien tukien järjestelmän seuraamussäännöksiä. Kansallisten tukien lakiin tehtäisiin lisäksi joitain teknisluonteisia muutoksia. 

Maatilojen neuvonnan aihealueiden laajentamisella pyritään osaltaan parantamaan maatilojen mahdollisuuksia kilpailukykynsä ja tuottavuutensa parantamiseen nykyisessä vaikeassa maatalouden taloustilanteessa. Suorien tukien lakiin ehdotettujen muutosten tavoitteena on tukijärjestelmää koskevan lainsäädännön yksinkertaistaminen siten, että tukijärjestelmän toimeenpano helpottuisi ja että tukijärjestelmä olisi tuensaajan näkökulmasta katsoen selkeämpi. Ehdotetulla kansallisten tukien lain muutoksella pyritään yhdenmukaistamaan eri tukijärjestelmien valvonnasta aiheutuvia seuraamuksia ja siten helpottamaan eri tukijärjestelmien toimeenpanoa. 

3  Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole valtiontaloudellisia vaikutuksia. Korvaus maatilojen neuvontaan maksetaan valtion talousarvion momentilta 30.20.43 (Ympäristökorvaukset, luonnonmukainen tuotanto, neuvonta ja ei-tuotannolliset investoinnit) ja lammas- ja vuohipalkkio valtion talousarvion momentilta 30.20.41 (EU-tulotuki ja EU-markkinatuki). Ohjelmakauden 2014—2020 rahoituskehyksessä korvaukseen maatilojen neuvontaan on varattu yhteensä 34 miljoonaa euroa, minkä puitteissa nyt esitetystä muutoksesta aiheutuva neuvonnan määrän lisäys rahoitetaan. Teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkioon on varattu vuosille 2015—2020 vuosittain yhteensä 1,1 miljoonan euron suuruinen määräraha. 

Maaseutuvirasto valitsisi maatilan kilpailukyvyn parantamista ja nykyaikaistamista koskevaa neuvontaa antavat neuvojat noudattaen julkisista hankinnoista annetun lain mukaista menettelyä. Mainittua neuvontaa antavia neuvojia arvioidaan tulevan valituksi noin 100 kappaletta (tällä hetkellä Maaseutuviraston hyväksymiä ja valitsemia maatilojen neuvontaa antavia henkilöitä on 575 kappaletta). Maaseutuviraston arvioidaan voivan hoitaa neuvojien valinnan nykyisten henkilöresurssiensa puitteissa. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset käsittelevät maatilojen neuvonnan korvauksen maksuhakemukset ja tekevät päätöksen korvauksen maksamisesta. Mainitut tehtävät jakautuvat 15 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Maatilojen neuvontakorvausjärjestelmän aihealueen laajentaminen koskemaan myös maatilan kilpailukyvyn parantamista ja nykyaikaistamista ei arvioida aiheuttavan lisähenkilöresurssitarvetta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille.  

Ehdotettu muutos teurastettujen kilien ikärajan laskemisesta helpottaisi tukijärjestelmän toimeenpanoa, koska maidontuotannossa olevien vuohien eli kuttujen ja teuraaksi menevien kilien ikävaatimuksen päällekkäisyyden poistumisesta johtuen ei olisi enää tarvetta seurata kuttujen poikimisvaatimuksen täyttymistä. Lisäksi kun palkkion saamisen edellytyksenä olevaa ikärajaa laskettaisiin, arvioidaan, että nykyistä suurempi osa vastasyntyneistä urospuolisista kileistä ohjautuisi teuraseläimiksi. Koska teurastettujen kilien osuus on nykyisin marginaalinen verrattuna teurastettujen karitsoiden osuuteen, teurastettujen kilien määrän lisääntymisen ei kuitenkaan arvioida vaikuttavan merkittäväksi yksikköpalkkiotasoon. 

Tuensaajien näkökulmasta katsottuna maatilojen neuvonnan aihealueiden laajentaminen koskemaan myös maatilan kilpailukyvyn parantamista ja nykyaikaistamista helpottaa viljelijöiden selviytymistä nykyisessä heikentyneessä taloustilanteessa. Neuvonnan avulla voitaisiin kartoittaa tilakohtaisia tarpeita ja tilan kehittämismahdollisuuksia. Viljelijä voisi saada neuvonnan yhteydessä analysoitua tietoa esimerkiksi tilan kannattavuudesta, maatalouden monipuolistamis- ja investointivaihtoehdoista sekä mahdollista rahoitusvaihtoehdoista ja -suunnitelmista. Neuvontaa voisi hyödyntää myös esimerkiksi sukupolvenvaihdostilanteissa tarkasteltaessa sukupolvenvaihdoksen edellytyksiä, rahoitusta ja verotusta. 

4  Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä. Ehdotettujen maatilojen neuvonnan korvausta koskevien muutosten osalta Maaseutuvirasto on osallistunut esityksen valmisteluun.  

Siltä osin kuin ehdotus koskee teurastetuista kileistä maksettavan palkkion saamisen ehtoja (enintään 12 kuukautta ja vähintään kymmenen kiloa), tukiehtojen muutoksen sisällön valmisteluun ovat osallistuneet myös Maaseutuvirasto, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC rf ja Suomen Vuohiyhdistys ry. 

Esitysehdotuksesta on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Elintarviketurvallisuusvirastolta, Maaseutuvirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:ltä, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC rf:ltä, ProAgria Keskusten Liitolta, Svenska Lantbrukssällskapens Förbund rf:ltä ja Suomen Vuohiyhdistys ry:ltä. 

Esitysehdotuksesta on saatu lausunnot oikeusministeriöltä, Elintarviketurvallisuusvirastolta, Maaseutuvirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:ltä, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC rf:ltä, ProAgria Keskusten Liitolta, Svenska Lantbrukssällskapens Förbund rf:ltä ja Suomen Highland Cattle Club / Highland Cattle Club Finland ry:ltä. 

Saaduissa lausunnoissa esitykseen suhtauduttiin pääosin myönteisesti. Elintarviketurvallisuusvirastolla, Ahvenanmaan valtionvirastolla ja Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC rf:ltä ei ollut huomautettavaa esitysluonnoksen sisältöön. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:n, ProAgria Keskusten Liiton, Svenska Lantbrukssällskapens Förbund rf:n ja Suomen Highland Cattle Club / Highland Cattle Club Finland ry:n lausuntoihin ei sisältynyt muutosesityksiä ehdotettujen lakien sisältöön, vaan lausunnoissa esiin tuodut seikat liittyivät joko maatilojen neuvontajärjestelmän toimeenpanoon tai seikkoihin, joista säädetään asetustasolla. Maaseutuvirasto esitti lausunnossaan joitain täsmennysehdotuksia sekä lakeihin että niiden perusteluihin. Oikeusministeriön lausunnossa käsiteltiin ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain esteellisyyttä koskevaa säännösehdotusta. Oikeusministeriön lausunnon johdosta ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain esteellisyyttä koskeva säännösehdotus on poistettu hallituksen esityksestä.