1
Lakiehdotuksen perustelut
3 §.Määritelmät. Pykälän 16 kohdassa säädetty koulumaitotuen määritelmä muutettaisiin koulujakelutueksi. Uusi määritelmä kattaisi maitotuotteiden - joiksi luettaisiin sekä maito että maitotuotteet - lisäksi myös hedelmä- ja vihannesalan tuotteiden jakelun. Hedelmiin katsotaan yleiskielen mukaisesti kuuluvan myös banaanit, joita ei lueteltaisi pykälässä erikseen huolimatta siitä, että markkinajärjestelyasetuksen 1 artiklassa ne on esitetty hedelmistä ja vihanneksista erillisenä tuoteryhmänä. Markkinajärjestelyasetuksen 1 artiklan 2 kohdan i alakohdan mukaisiin hedelmiin ja vihanneksiin kuuluvat myös markkinajärjestelyasetuksen liitteen I osassa IX tarkoitetut muut tuoreet hedelmät (CN-koodi 0810), joka kattaa myös marjoja, kuten mansikat, vadelmat, karpalot, puolukat, mustikat, herukat ja karviaiset. Näihin on tulkittu kuuluvan sekä viljellyt marjat että luonnonmarjat.
Pykälän 17 kohdan koulumaitoasetuksen määritelmä muutettaisiin vastaamaan uutta koulujakelujärjestelmää koskevaa EU:n lainsäädäntöä.
Ennen 32 a §:ää oleva koulumaitotuki-väliotsikko muutettaisiin vastaamaan 3 §:n 16 kohdan mukaista uutta koulujakelutuen määritelmää.
32 a §.Koulujakelutuen kansallinen strategia. Pykälän otsikko ja pykälän viittaus koulumaitotukeen muutettaisiin vastaamaan 3 §:n 16 kohdan mukaista uutta koulujakelutuen määritelmää.
Pykälää muutettaisiin myös siten, että se kattaisi koulujakelustrategian lisäksi myös koulujakelutukeen liittyvän EU:n komissiolle toimitettavan määrärahoja koskevan ehdotuksen sekä näihin liittyvät muutokset. Näissä asioissa toimivaltainen viranomainen olisi maa- ja metsätalousministeriö. Maaseutuvirasto voisi näissäkin asioissa toimia teknisissä tietojen lähettämiseen liittyvissä tehtävissä. Muutos olisi tarpeen, koska markkinajärjestelylain mukaan toimivaltainen viranomainen on lähtökohtaisesti Maaseutuvirasto, jollei toisin säädetä. Kansallisesta strategiasta päättäminen on jo aiemmin katsottu sillä tavoin periaatteelliseksi tehtäväksi, että se olisi syytä olla ministeriön toimivallassa. Sama koskee määrärahoja koskevia ehdotuksia. Uuden EU-lainsäädännön mukaan jäsenmaan tulee vuosittain toimittaa komissiolle pyyntö siitä, haluaako se käyttää sille vahvistetun alustavan määrärahan kouluvuoden aikana. Määrärahapyyntö voi tulla ajankohtaiseksi myös tilanteessa, jossa jokin jäsenmaa ei käytä sille vahvistettua alustavaa määrärahaa, jolloin komissio jakaa näin ylijääneen määrärahan hakemusten perusteella muille jäsenmaille. Asiasta säädetään tarkemmin maataloustuotteiden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä annetun asetuksen (EU) N:o 1370/2013 muuttamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EU) 2016/795.
33 §.Koulujakelutukeen kelpoiset tuotteet. Pykälän otsikon viittaus koulumaitotukeen muutettaisiin vastaamaan 3 §:n 16 kohdan mukaista uutta koulujakelutuen määritelmää.
Pykälässä säädettäisiin koulujakelutuen kohteena olevista tuotteista. Siinä viitattaisiin suoraan sovellettavaan EU:n lainsäädäntöön, jossa säädetään ensinnäkin tuotteiden ominaisuuksia koskevista vaatimuksista. Markkinajärjestelyasetuksen 23 artiklan 6 kohdan mukaan jaettavat tuotteet eivät saa sisältää mitään seuraavista: lisätty sokeri, lisätty suola, lisätty rasva, lisätyt makeutusaineet tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1333/2008 määritellyt lisätyt keinotekoiset arominvahventeet E 620—E 650. Sen 6 kohdan mukaan jäsenvaltio voi päättää, saatuaan terveys- ja ravitsemusasioista vastaavilta kansallisilta viranomaisiltaan asianmukaisen luvan kansallisten menettelyjensä mukaisesti, että 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut tukikelpoiset tuotteet saavat sisältää vähäisiä määriä lisättyä sokeria, lisättyä suolaa ja/tai lisättyä rasvaa.
Pykälässä säädettäisiin kansallisesti asetettavista tuotteiden ominaisuuksia koskevista vaatimuksista. Vaatimuksena olisi nykytilan mukaisesti se, että tuotteet ovat ravitsemussuositusten mukaisia. Niiden huomioimisesta säädettäisiin nykytilan mukaisesti tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Viittaus EU:n lainsäädäntöön kattaisi myös 23 artiklan säännökset tuotteista, jotka voivat olla koulujakelutuen kohteena. Sen 2 kohdan mukaan kouluhedelmillä ja kouluvihanneksilla tarkoitetaan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita. Näitä ovat hedelmät ja vihannekset ja banaanialan tuoreet tuotteet. Hedelmät ja vihannekset ja banaanit on määritetty tarkemmin markkinajärjestelyasetuksen 1 artiklassa. Mainitun 23 artiklan 2 kohdan mukaan koulumaidolla tarkoitetaan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, joita ovat kulutukseen tarkoitettu maito ja sen laktoosittomat versiot. Maito on määritetty markkinajärjestelyasetuksen 1 artiklassa.
Mainitun 23 artiklan 2 kohdan mukaan kouluhedelmillä ja kouluvihanneksilla tarkoitetaan myös 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja hedelmä- ja vihannesjalostetuotteita. Mainitun 23 artiklan 2 kohdan mukaan koulumaidolla tarkoitetaan myös seuraavia 4 kohdan b alakohdan mukaisia tuotteita, joita ovat juusto, juustoaine, jogurtti ja muut käyneestä tai hapatetusta maidosta valmistetut, lisättyjä makuaineita ja lisättyä hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältämättömät tuotteet. Mainitun 23 artiklan 2 kohdan mukaan koulumaidolla tarkoitetaan myös liitteessä V tarkoitettuja seuraavia tuotteita: hapanmaitotuotteet, hedelmämehua sisältämättömät, luontaisilla aromeilla maustetut ja hedelmämehua sisältävät, luontaisilla aromeilla maustetut tai maustamattomat sekä maitopohjaiset juomat, kaakaota tai hedelmämehua sisältävät tai luontaisilla aromeilla maustetut samoin kuin hapatetut tai ilman hapatetta valmistetut hedelmää sisältävät maitotuotteet, luontaisilla aromeilla maustetut tai maustamattomat. Kyseiset tuotteet on määritetty markkinajärjestelyasetuksen 1 artiklassa.
Edellä selvitetyt tuotteet ovat lähtökohtaisesti tukeen oikeutettuja. Mainitun 23 artiklan 11 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on valittava jaettavat tai koulutuksellisiin liitännäistoimenpiteisiin sisällytettävät tuotteensa sellaisten objektiivisten perusteiden mukaan, joihin on kuuluttava yksi tai useampi seuraavista: terveys- ja ympäristönäkökohdat, kausiluonteisuus, vaihtelevuus tai paikallisten tai alueellisten tuotteiden saatavuus, asettaen etusijalle, niin pitkälle kuin se on mahdollista toteuttaa, unionista peräisin olevat tuotteet. Jäsenvaltiot voivat edistää erityisesti paikallisia tai alueellisia hankintoja, luonnonmukaisia tuotteita, lyhyitä toimitusketjuja tai ympäristöhyötyjä ja tarvittaessa asetuksella (EU) N:o 1151/2012 perustettujen laatujärjestelmien nojalla tunnustettuja tuotteita. Jäsenvaltiot voivat harkita asettavansa strategioissaan etusijalle kestävyyttä ja reilua kauppaa koskevat näkökohdat.
Mainituista EU:n lainsäädännössä tuotteiden valinnassa käytettävistä kriteereistä säädettäisiin tarkemmin ehdotettavassa pykälässä. Sen mukaan Suomessa kriteereinä olisivat tuotteiden luonnonmukainen tuotantotapa, kausiluonteisuus ja saatavuus sekä käytettävissä olevan tuen määrä, lyhyet toimitusketjut ja ympäristöhyödyt. Tuotteiden olisi lisäksi vastattava ravitsemussuosituksia. Näillä kriteereillä arvioidaan voitavan painottaa tuotteita, joissa on tarjolla kotimainen vaihtoehto. Näiden kriteerien perusteella valittavista tukikelpoisista tuotteista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
33 a §.Koulujakelutuen kohderyhmä. Pykälässä säädettäisiin koulujakelutuen kohderyhmistä. Se vastaisi lähtökohtaisesti nykyisin koulumaitotuessa käytössä olevaa kohderyhmää eli päiväkodissa olevat lapset ja oppilaitosta käyvät oppilaat.
Momentissa säädettäisiin myös mahdollisuudesta rajata kohderyhmää tarkemmin. Sen mukaan tuki voitaisiin kohdentaa tietylle ikäryhmälle, jos tämä on terveellisten ruokailutottumusten edistämisen vaikuttavuuden kannalta perusteltua. Kohdentamisessa voidaan huomioida myös käytettävissä olevan tuen määrä ja jakelun tehokkaan toteuttamisen varmistaminen.
Rajallisten määrärahojen puitteissa kohteeksi voitaisiin valita ryhmät, joiden kohdalla terveellisten ruokailutottumusten edistäminen koulujakelujärjestelmän keinoin arvioidaan olevan vaikuttavinta ja tarpeellisinta. Vaikuttavuutta eri ikäryhmissä arvioitaisiin erityisesti tuotteiden jakeluun yhdistettävien liitännäistoimenpiteiden toteuttamisen kannalta. Liitännäistoimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi hedelmien ja vihannesten käytön lisäämiseen kannustavat tiedotusmateriaalit ja makukoulut. Tässä yhteydessä voitaisiin huomioida myös esimerkiksi hedelmien ja kasvisten käytön lisäämisen tarve eri ikäryhmissä. Jakelun tehokkuuden osalta voitaisiin huomioida käytännön seikkoja, jotka tehostavat tuotteiden jakelua ja liitännäistoimien toteuttamista päiväkodeissa tai oppilaitoksissa.
33 b §.Koulujakelutuen määrä ja tukikausi. Pykälässä säädettäisiin koulujakelutuen määrästä ja tukikaudesta. Sen 1 momentissa viitattaisiin informatiivisesti lukuvuoden aikana koko maassa jaettavissa olevan koulujakelutuen enimmäismäärän osalta EU:n koulujakelulainsäädäntöön. Tämä määritelmä kattaa maataloustuotteiden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1370/2013, jossa kyseisestä asiasta säädetään tarkemmin. Momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi myös se, että koulujakelutukea voidaan myöntää EU:n koulujakelulainsäädännössä säädetyn enimmäismäärän ja valtion talousarvion rajoissa. Momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi myös se, että koulujakelutukea voidaan myöntää EU:n koulujakelulainsäädännössä säädetyn enimmäismäärän ja valtion talousarvion määrärahojen puitteissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kriteereistä, jotka voitaisiin huomioida yksittäiselle tukikelpoiselle tuotetyypille myönnettävän tuen määrässä ja tukikauden pituudessa. Näitä olisivat tuen kokonaismäärän lisäksi lasten ja oppilaiden arvioitu määrä sekä tuotteiden hinta, määrä ja tuotantotapa. Lasten ja oppilaiden määrä vaikuttaa siihen, kuinka paljon tukea voidaan jaettaville tuotteille kohdistaa. Sama koskee tuotteiden hintaa. Mitä kalliimpi tuote, sitä enemmän siihen kuluu käytettävissä olevaa tuen kokonaismäärää. Jaettavien tuotteiden määrä vaikuttaa myös siihen, paljonko yksittäiselle tuotteelle voidaan kohdistaa tukea. Myös tuotteen tuotantotapa vaikuttaa tuotteen hintaan. Lähtökohtaisesti luonnonmukaisesti tuotetut tuotteet ovat kalliimpia, joten niiden tukitason tulisi olla korkeampi. Näin ollen tuen määrä olisi perusteltua voida asettaa tuotekohtaisesti edellä todettujen kriteerien mukaisesti. Rahoituksen riittävyyden varmistamiseksi voi olla tarvetta rajata myös tukikauden pituutta. Ainakin hedelmien ja vihannesten osalta vaikuttaa siltä, että rahoitus ei riitä tuen myöntämiseen koko kouluvuoden ajan, vaan tukikauden pituutta tulee voida rajata.
Momentissa täsmennettäisiin, että tukitaso määräytyisi sinä hetkenä, jolloin tukeen oikeutettu tuote toimitetaan. Koulujakelujärjestelmässä tukikelpoisten tuotteiden toimitus toteutetaan ennen tuen hakua. EU:n lainsäädäntö mahdollistaa tukihakemusten tekemisen useiden kuukausien ajanjaksolla toimituksen jälkeen, mistä seuraa, että eri toimijat tekevät tukihakemuksia samana ajankohtana toimitetuista tuotteista eri aikaan. Tukitason määräytyminen hakemuksen tekemisajankohdan mukaan aiheuttaisi tilanteen, jossa samaan aikaan hankituille ja jaetuille tukikelpoisille tuotteille voisi tulla erilainen tukitaso riippuen siitä, milloin tukea haetaan. Tämän tilanteen välttämiseksi olisi perusteltua täsmentää tuen määräytymisajankohtaa. Tarkoituksena on selkeyttää tukijärjestelmän täytäntöönpanoa ja varmistaa, että hakijoita kohdeltaisiin yhdenvertaisesti ja että tuotteiden tukitaso olisi toimijoiden ennakoitavissa.
Momentin mukaan koulujakelutuen määrästä ja tukikauden pituudesta annettaisiin tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella EU:n lainsäädännön asettamissa rajoissa. Olisi perusteltua, että tukitasosta ja tukikauden pituudesta voitaisiin säätää asetuksella, koska tukitaso olisi riippuvainen tuen kohteena olevista tuotteista, joista 33 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi niin ikään valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuen määrä ylittäisi tuotteiden hankintaan käytettävissä olevan tuen enimmäismäärän. Tällöin tuen määrää muutettaisiin suhteessa ylittymiseen tai alittumiseen. Vastaavantyyppinen säännös on voimassa myös eräissä viljelijätuissa, joissa ei ole varmuutta määrärahan riittävyydestä kaikkien hakemusten mukaisten tukien myöntämiseen. Momentissa säädettäisiin myös valtuudesta antaa tuen määrän muuttamistavasta tarvittaessa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Siinä voitaisiin tarvittaessa säätää tarkemmin esimerkiksi siitä, miten tuen määrää muutetaan ja mikä on tuotteen tukitaso alennuksen jälkeen.
33 c §.Koulujakelutuen liitännäis-, arviointi- ja tiedotustoimenpiteet. Pykälässä 1 momentissa säädettäisiin informatiivisista syistä siitä, että EU:n koulujakelulainsäädännössä tarkoitetut liitännäis-, arviointi- ja tiedotustoimenpiteet toteutetaan julkisina hankintoina. Tämä olisi perusteltua, koska erillisen tukihaun järjestäminen näille varsin erityyppisille toimille olisi käytännössä hallinnollisesti erittäin raskasta. Ei ole pidetty myöskään perusteltuna, että näitä toimia voitaisiin toteuttaa usealla eri tavalla sen mukaan kuin niihin haettaisiin tukea. Lähtökohtana ovat keskitetymmin organisoidut laajemmat toimet, joiden toteuttaminen on tarkoituksenmukaisempaa julkisena hankintana.
Pykälässä säädettäisiin informatiivisesti niistä vaatimuksista, jotka EU:n koulujakelulainsäädäntö asettaa liitännäistoimenpiteiden toteuttamiselle. Momentin mukaan Maaseutuviraston olisi hankinnan yhteydessä varmistettava, että toimenpiteiden toteuttajaksi hakeva toimija antaa EU:n koulujakelulainsäädännössä säädetyn sitoumuksen, toimenpiteiden toteuttajaksi valittu toimija ja tämän toteuttamat toimenpiteet täyttävät EU:n koulujakelulainsäädännössä säädetyt vaatimukset, toimenpiteiden toteuttajaksi valitun toimijan kanssa laaditaan sopimus, jossa vahvistetaan EU:n koulujakelulainsäädännössä säädetyt toimenpiteiden toteutukseen liittyvät velvollisuudet ja vastuut ja toimenpiteiden toteuttajaksi valittu toimija sitoutuu pitämään kirjaa ja ilmoittamaan Maaseutuvirastolle toimenpiteiden toteuttamista koskevat tiedot.
Käytännössä kyse olisi ensisijaisesti liitännäistoimenpiteistä. Tiedotuksen on arvioitu tulevan kyseeseen lähinnä tilanteessa, jossa hedelmä- ja vihannestuotteille kohdennettavan tuen käyttö olisi niin vähäistä, että olisi tarvetta tiedottaa järjestelmästä enemmän. Maaseutuvirastolla olisi mahdollisuus toteuttaa tiedotustoimia myös itse, jos tämä katsottaisiin tarkoituksenmukaiseksi. EU:n koulujakelulainsäädäntö velvoittaa jäsenvaltiot seuraamaan ja arvioimaan koulujakelujärjestelmänsä toimivuutta. Arviointien toteuttamisen on arvioitu tulevan kyseeseen koulujakeluohjelmajärjestelmäjakson alussa ja lopussa.
Pykälän 2 momentissa viitattaisiin osuuteen, joka koulujakelutuen enimmäismäärästä voidaan käyttää liitännäis-, arviointi- ja tiedotustoimenpiteisiin. Asiasta säädetään tarkemmin maataloustuotteiden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1370/2013 5 artiklan 1 ja 2 kohdissa, joiden mukaan markkinajärjestelyasetuksen 23 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu unionin tuki koulutuksellisten liitännäistoimenpiteiden rahoitusta varten saa olla enintään 15 prosenttia tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista jäsenvaltioiden vuotuisista lopullisista määrärahoista ja 23 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu unionin tuki asiaan liittyviä kustannuksia varten saa olla enintään 10 prosenttia tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista jäsenvaltioiden vuotuisista lopullisista määrärahoista.
Momentin mukaan kyseisiin toimiin käytettävästä määrästä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Tämä voisi olla tarpeen, jos valtion talousarvion antamisen yhteydessä tai tuen käytön ohjaamisen kannalta muutoin olisi tarpeen täsmentää toimenpiteisiin käytettävää määrää. Kyseinen määrä vaikuttaa tuotteiden hankintaan käytettävissä olevan tuen määrään, koska kyseiset prosentit lasketaan kokonaismäärästä, joka voidaan käyttää tuotteiden hankintaan ja kyseisiin toimenpiteisiin yhteensä.
34 §.Koulujakelutuen hakijoiden hyväksyminen. Pykälän otsikon viittaus koulumaitotukeen muutettaisiin vastaamaan uutta koulujakelutuen määritelmää. Pykälän 1—4 momentteihin tehtäisiin koulujakelutuen, EU:n koulujakelulainsäädännön, hyväksyttyä koulujakelutuotteiden hakijaa ja hyväksyttyä koulujakelutuotteiden toimittajaa koskevista uusista määritelmistä johtuvat tekniset muutokset.
35 §.Hyväksyttyä koulujakelutuen hakijaa koskevat vaatimukset. Pykälän otsikon ja 1 ja 2 momentin viittaus koulumaitotukeen muutettaisiin vastaamaan uutta koulujakelutuen määritelmää.
Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä 2 momenttia siltä osin kuin siinä viitataan informatiivisesti EU:n lainsäädäntöön. Nykyisen 2 momentin säännös siitä, että lapsien ja oppilaiden lukumääräksi katsotaan koko lukukauden osalta lukukauden ensimmäisenä päivänä päiväkotiin ilmoittautuneiden lapsien tai oppilaitokseen ilmoittautuneiden oppilaiden määrä, poistettaisiin tarpeettomana. Asiasta säädetään suoraan sovellettavassa EU:n lainsäädännössä, tarkemmin koulujakelutuen täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa.
Nykyinen 3 momentti säilyisi nykyisellään siltä osin kuin siinä säädetään valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä kirjattavista ja ilmoitettavista tiedoista.
Hakuajasta säädetään nykyisin 4 momentissa. Se muutettaisiin valtuudeksi säätää asiasta valtioneuvoston asetuksella ja säännös siirrettäisiin 3 momenttiin, jossa säädetään myös muista valtuusäännöksistä. Uusi säännös mahdollistaisi joustavan tavan järjestää sellaisen määrän hakukierroksia, joihin jäljellä oleva tukimäärä riittää. Varsinkin hedelmille ja vihanneksille myönnettävän tue osalta jaettavissa olevan tuen määrä on vähäisempi eikä maitotuotteilla käytössä ollutta 4 momentissa säädettyä koko kouluvuoden ajan jatkuvaa tukihakua välttämättä ole mahdollista järjestää. Liikkumavara ajankohtien suhteen olisi perusteltua myös siksi, että hedelmien ja vihannesten osalta olisi helpompi huomioida kausiluonteisten tuotteiden saatavuus ja hintataso eri ajankohtina.
36 §.Hyväksyttyä koulujakelutuotteiden toimittajaa koskevat vaatimukset. Pykälän otsikkoon ja 1 momenttiin tehtäisiin koulujakelutuen, EU:n koulujakelulainsäädännön ja koulujakelutuotteiden toimittajaa koskevista uusista määritelmistä johtuvat tekniset muutokset.
Pykälän 1 momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että siinä säädettäisiin tietojen kirjaamisvelvoitteen lisäksi velvollisuudesta käyttää tietojärjestelmää, jolla voidaan todentaa tuotteiden hinnan alentamista koskevan velvoitteen noudattaminen. Vaatimus koskisi käytännössä suuria toimijoita, kuten meijereitä tai tukkuja, jotka myyvät tuotteita esimerkiksi kouluille ja hakevat tuen näiden puolesta. Tässä tapauksessa näiden on alennettava ostajalta perimäänsä hintaa tuen määrällä. Hakemusten suuren määrän vuoksi vaatimuksen noudattamisen valvonta edellyttää käytännössä, että tiedot voidaan todentaa tietojärjestelmästä. Näillä toimijoilla on nykyisinkin ollut käytössä tietojärjestelmät, joista nämä tiedot on voitu varmistaa. Vastaava vaatimus on ollut voimassa vanhentuneeseen lainsäädäntöön perustuneessa Maaseutuviraston määräyksessä. Kyse olisi siten säädöksen muuttamisesta vastaamaan nykyisiä käytäntöjä.
Pykälän 2 momentti säilyisi nykyisellään.
Pykälän 3—5 momenttien järjestystä muutettaisiin vastaamaan 35 §:ää. Nykyisen 4 momentin informatiivinen säännös, jonka mukaan hyväksytyltä koulumaitotuotteiden toimittajalta edellytettävistä toimitettuja tuotteita koskevista tiedoista ja muista tuen myöntämisen edellytyksistä säädetään koulumaitoasetuksessa, siirrettäisiin 3 momentiksi ja siihen tehtäisiin EU:n koulujakelulainsäädännön ja koulujakelutuotteiden toimittajaa koskevista uusista määritelmistä johtuvat tekniset muutokset. Nykyisen 4 momentin valtuus antaa tarkempia säännöksiä oikeudesta esittää muita tuotteiden toimittamista ja jakelua koskevia tietoja poistettaisiin tarpeettomana.
Nykyistä 3 momenttia muutettaisiin siten, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä kirjattavien tietojen lisäksi myös tietojärjestelmää koskevista vaatimuksista. Näin valtuus kattaisi myös 1 momentin 2 kohtaan esitetyn vaatimuksen tietojärjestelmästä. Samalla säännös siirrettäisiin 4 momentiksi. Nykyisen pykälän 5 momentin säännös tukihakemuksen ajankohdasta muutettaisiin valtuudeksi säätää asiasta valtioneuvoston asetuksella. Hakuajasta säätäminen asetuksella olisi yhdenmukainen 35 §:ssä ehdotetun valtuuden kanssa. Säännös siirrettäisiin 4 momentiksi, johon koottaisiin pykälän valtuussäännökset.
82 §.Korjauskehotus ja huomautus hyväksytylle toimijalle. Pykälän 1 momentissa mainittua koulumaitotuen hakijan, koulumaitotuotteiden toimittajan määritelmää tulisi muuttaa vastaamaan uutta määritelmää. Ottaen huomioon, että säännös kattaa joka tapauksessa kaikki EU:n markkinajärjestelylainsäädännön nojalla hyväksytyt toimijat ja että jokainen hyväksytyn toimijan määritelmän muuttuminen aiheuttaa tarpeen tehdä tekninen muutos kyseiseen pykälään, ehdotetaan, että momentissa ei jatkossa enää lueteltaisi esimerkkeinä yksittäisiä hyväksyttyjä toimijoita. Säännökseen jäisi kaikki toimijat kattava EU:n markkinajärjestelylain nojalla hyväksytty toimija. Asiasisällöllisesti muutettu pykälä vastaisi nykytilaa.
4
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
4.1
Elinkeinovapaus
Esityksessä esitetään muutettavaksi 34—36 §:n säännöksiä, joissa säädetään eräiltä toimijoilta edellytettävästä hyväksymisestä, ja 82 §:n säännöstä, jossa säädetään hyväksytylle toimijalle annettavasta huomautuksesta ja korjauskehotuksesta. Hyväksymisvaatimuksella on yhteys perustuslain 18 §:ssä tarkoitettuun elinkeinovapauteen. Muutettavaksi ehdotettavien säännösten suhdetta elinkeinovapauteen on käsitelty markkinajärjestelylain antamista koskevassa esityksessä (HE 131/2012 vp). Kyseiset säännökset on annettu perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 34/2012 vp). Pykäliin ehdottavat muutokset olisivat luonteeltaan teknisiä. Ehdotetut säännökset vastaisivat hyväksymisen osalta sisällöllisesti nykytilaa.
4.2
Omaisuuden suoja
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi 36 §:n säännöstä, jonka mukaan tukea hakevan tuotteiden toimittajan on alennettava tuotteista perimäänsä hintaa. Vaatimuksella on yhteys perustuslain 15 §:ssä tarkoitettuun omaisuudensuojaan. Muutettavaksi ehdotettavan säännöksen suhdetta omaisuudensuojaan on käsitelty markkinajärjestelylain antamista koskevassa esityksessä (HE 131/2012 vp). Kyseinen säännös on annettu perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 34/2012 vp). Ehdottava muutos olisi luonteeltaan tekninen. Ehdotetut säännökset vastaisivat hinnanalentamisvelvollisuuden osalta sisällöllisesti nykytilaa.
4.3
Yhdenvertaisuus
Esityksen 33 a §:n mukaan koulujakelutukea voitaisiin myöntää päiväkodissa oleville lapsille tai oppilaitosta käyville lapsille tai oppilaille jaettavien maitotuotteiden, hedelmien ja vihannesten hankintaan. Tuki voitaisiin kohdentaa tietylle ikäryhmälle, jos tämä on terveellisten ruokailutottumusten edistämisen vaikuttavuuden, käytettävissä olevan tuen määrän ja jakelun tehokkaan toteuttamisen kannalta perusteltua. Säännös on merkityksellinen perustuslain 6 §:n kannalta. Sen mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Lisäksi 6 §:ssä säädetään syrjimättömyyden kiellosta.
Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä myönnettäessä etuja ja oikeuksia kansalisille. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se saattaa kohdella tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (PeVL 4/2016 vp). Erityinen kohtelu ei ole kuitenkaan syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä on hyväksyttävä tavoite ja keinot ovat oikeansuhtaisia (esimerkiksi PeVL 31/2014 vp, PeVL 18/2006 vp, PeVL 46/2006 vp, PeVL 35/2010, PeVL 2/2011vp ja PeVL 11/2012 vp).
Kyseistä tukea voidaan myöntää oppilaitoksille niiden jakamien maito-, hedelmä- ja vihannestuotteiden hankintoihin. Tuen tarkoituksena on terveellisten ruokailutottumusten edistäminen. Esityksessä tuen kohdentamisen perusteista säädettäisiin lain nojalla eli se täyttäisi tältä osin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön vaatimukset. Hyväksyttävän tavoitteen ja keinojen oikeasuhtaisuuden osalta voidaan todeta, että tuen kohdistamisen perusteena olisi 33 a §:n mukaan terveellisten ruokailutottumusten edistämisen vaikuttavuus, käytettävissä olevan tuen määrä ja jakelun tehokkuus. Kyseessä on EU:n lainsäädäntöön ja EU:n rahoitukseen perustuvan järjestelmän täytäntöönpano. Tarkoituksena olisi kohdistaa määrältään varsin rajallista tukea määrärahojen puitteissa niihin ikäryhmiin, joissa erityisesti hedelmien ja vihannesten käyttöä olisi syytä edistää ja jossa näiden tuotteiden käytöllä arvioidaan saatavan paras vaikutus terveellisten ruokailutottumusten omaksumisessa myöhemmällä iällä. Terveellisiä ruokailutottumuksia edistettäisiin tuotteiden hankinnan tukemisen lisäksi myös koulutuksellisilla liitännäistoimilla.
Kyseessä olisi julkisten varojen suuntaaminen tavalla, jolla ohjattaisiin varoja määrärahojen puitteissa kansanterveydellisesti mahdollisimman tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tavalla. Erityisesti hedelmien ja vihannesten kannalta käytettävissä olevan tuen määrä on hyvin rajallinen eikä kaikille ikäryhmille jaettavien tuotteiden hankinnan tukeminen ole välttämättä mahdollista siten, että samalla voitaisiin tehokkaasti vaikuttaa terveellisiin ruokailutottumuksiin. Myös tästä syystä voi olla tarvetta rajata tuen kohdetta, erityisesti hedelmien ja vihannesten osalta. Lisäksi tuen kohdentamisessa olisi perusteltua voida ottaa huomioon se, että jakelu saadaan tehokkaasti toteutettua. Käytännössä jakelu voi olla tehokkaampaa, jos se voidaan toteuttaa vain yhdessä organisaatiossa, kuten ala-asteella tai päiväkodissa.
Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on nimenomaan iän osalta katsottu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloinkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (PeVL 21/2007 vp).
Näin ollen on katsottu, että kohdentamisen taustalla olevat tavoitteet ovat yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä ja sen toteuttamiseksi ehdotettavat keinot oikeansuhtaisia. Näillä perusteilla on katsottu, että esitys olisi perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukainen ja eikä se olisi yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmallinen.
4.4
Norminantovaltuus
Ehdotettavassa laissa muutettaisiin valtioneuvoston asetuksen antamiseen valtuuttavia 33, 35 ja 36 §:n säännöksiä. Niillä on merkitystä perustuslain 80 §:n kannalta, jonka 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioita, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Muutettavaksi ehdotettavien valtuussäännösten suhdetta perustuslaissa normiantovaltuudelle asetettuihin rajoituksiin on käsitelty esityksessä HE 131/2012 vp. Kyseiset säännökset on annettu perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 34/2012 vp).
Lain 33 §:n valtuusäännökseen lisättäisiin mahdollisuus antaa tarkempia säännöksiä tukikelpoisista tuotteista. Lain 35 §:n 2 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos ja itse valtuussäännös vastaisi nykytilaa. Lain 36 §:n valtuussäännökseen lisättäisiin mahdollisuus antaa tarkempia säännöksiä tietojen kirjaamiseen käytettävistä tietojärjestelmistä. Lain 35 ja 36 §:ään lisättäisiin valtuus säätää valtioneuvoston asetuksella hakemuksen ajanjaksosta, jonka yksittäisen tukihakemuksen tulee kattaa. Uudessa 33 a, 33 b ja 33 c §:ssä säädettäisiin valtuudesta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä tuen kohderyhmästä, tukikauden pituudesta ja tuen määrästä.
Valtuussäännösten kohteena olevien oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on pyritty säätämään lain tasolla täsmällisesti ja tarkkarajaisesti ja varmistamaan, etteivät valtuussäännökset koske seikkoja, joista voidaan säätää vain lailla. On myös huomioitu asetuksenantovaltuutta koskeva, esimerkiksi lausunnoista PeVL 43/2006 vp, 25/2005 vp ja 47/2001 vp ilmenevä perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö.
Erityisesti on huomioitu perustuslakivaliokunnan kyseisen markkinajärjestelylain käsittelyn yhteydessä toteama kanta (PeVL 34/2012 vp), jonka mukaan asetuksenantajan valtaa rajoittaa lakiehdotuksen säännösten lisäksi verraten yksityiskohtainen maataloustuotteiden markkinajärjestelyä koskeva lainsäädäntö, ja että tämä sääntely muodostaa valiokunnan lausuntokäytäntö (PeVL 37/2005 vp) huomioon ottaen sen kokonaisuuden, jota tarkempia säännöksiä voidaan valtuuksien nojalla antaa. Ehdotettavissa valtuussäännöksissä on huomioitu EU:n lainsäädäntö viittaamalla tarkempien säännösten antamiseen vain EU:n lainsäädännön asettamissa säädetyissä rajoissa.
Lisäksi ehdotettavassa laissa muutettaisiin Maaseutuviraston määräyksen antamiseen valtuuttavaa 34 §:n säännöstä. Sillä on merkitystä perustuslain 80 §:n 2 momentin kannalta, jonka mukaan määräyksen antamiseen on oltava sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä. Sääntelyn asiallinen merkitys ei myöskään saa edellyttää, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Mainittu 34 § koskee Maaseutuviraston oikeutta antaa tarkempia määräyksiä hakemuksessa ilmoitettavista tiedoista. Se on annettu perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (HE 131/2012 vp). Sen määräystenantovaltuutta koskevaan säännökseen ei esitetä muutoksia.
Edellä selvitetyn perusteella on katsottu, että lakiehdotus vastaa perustuslakivaliokunnan käytäntöä ja että se voitaisiin hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.