1.1  Suomen ja Venäjän välinen valtakunnanraja

Suomen ja Venäjän välisestä valtakunnanrajasta on sovittu useissa eri valtiosopimuksissa. Valtakunnanraja on vahvistettu Suomen tasavallan ja Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan kesken 14 päivänä lokakuuta 1920 tehdyllä rauhansopimuksella, Suomen tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton (jäljempänä myös SNTL) kesken 12 päivänä maaliskuuta 1940 tehdyllä rauhansopimuksella, Suomen tasavallan ja SNTL:n kesken 3 päivänä helmikuuta 1947 tehdyllä sopimuksella Suomeen kuuluvan Jäniskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken säännöstelypadon alueen liittämisestä Neuvostoliiton alueeseen, Suomen sekä Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen kesken 10 päivänä helmikuuta 1947 tehdyllä rauhansopimuksella, ja Suomen tasavallan hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton hallituksen välisellä merialueiden ja mannermaajalustan rajoja Suomenlahdella koskevalla 20 päivänä toukokuuta 1965 tehdyllä sopimuksella (jäljempänä vuoden 1965 merialueiden ja mannermaajalustan rajoja koskeva sopimus). 

1.2  Aikaisemmat rajanmääritykset

Suomen ja Venäjän välinen valtakunnanraja on saanut määrityksensä useiden eri rajankäyntien tuloksena. Aiemmat rajankäynnit ovat perustuneet 1.1. -jaksossa mainittuihin sopimuksiin, ja rajankäyntien tuloksena on voimassa viisi rajankuvausta sisältäen koko valtakunnanrajan pituuden erillisinä osuuksina. 

Vuosina 1934–1938 suoritettiin Suomen ja SNTL:n välisen valtakunnanrajan tarkastaminen valtakunnanrajan koko pituudelta Suomenlahdelta Pohjoiseen Jäämereen. Tämän rajankäynnin tuloksena laadittiin Moskovassa 28 päivänä huhtikuuta 1938 Yleinen pöytäkirja Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välisen valtakunnanrajan käynnistä Suomenlahdesta Pohjoiseen Jäämereen. Voimassa olevasta valtakunnanrajasta siinä on kuvattu osuus Puitsitunturin ja Korvatunturin välillä sekä osuus Ilomantsin itäosasta Kuusamon kaakkoisosaan. Vanhimmat edelleen voimassa olevat rajamerkit tällä osuudella periytyvät Täyssinän rauhasta vuodelta 1595. Tämän rajankäynnin asiakirjat on arkistoitu ulkoministeriöön. 

Kesällä 1940 suoritettu rajankäynti koski valtakunnanrajaa Suomenlahden rannikolta Ilomantsiin, Kuusamon-Sallan alueen rajaa sekä rajanosaa Petsamossa. Lisäksi käytiin merirajat sekä Virolahdella että Petsamossa. Tämän rajankäynnin tuloksena laadittiin Imatralla 18 päivänä marraskuuta 1940 Rajankuvaus-pöytäkirja huhtikuun 29 p:nä 1940 tehdyn pöytäkirjan mukaan käydyn Suomen ja Sosialististen Neuvosto-Tasavaltojen liiton välisen valtakunnanrajan kulusta (SopS 12/1941, jäljempänä vuoden 1940 rajankuvauspöytäkirja). 

Petsamon alueen vastainen rajaosuus käytiin kesällä 1945. Tämän rajankäynnin tuloksena laadittiin Helsingissä 26 päivänä lokakuuta 1945 Kuvauspöytäkirja Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välisestä Petsamon (Petshengan) alueen kohdalla kulkevasta valtakunnanrajasta (SopS 5/1946), joka on maastoon merkitty toiselta puolen Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan sekä toiselta puolen Suomen välillä Moskovan kaupungissa 19 päivänä syyskuuta 1944 allekirjoitetun välirauhansopimuksen 7 artiklan liitteen mukaisesti. 

Jäniskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken säännöstelypadon alueen rajaosuus käytiin kesällä 1947. Tämän rajankäynnin tuloksena laadittiin Helsingissä 7 päivänä joulukuuta 1947 Kuvauspöytäkirja Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välisestä, Jäniskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken säännöstelypadon alueen kohdalla kulkevasta valtakunnanrajasta (SopS 34/1950). Kyseinen osuus on maastoon merkitty Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton kesken Suomen Tasavaltaan kuuluvan Jäniskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken säännöstelypadon alueen liittämisestä Neuvostoliiton alueeseen Helsingissä 3 päivänä helmikuuta 1947 tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti (SopS 8 ja 9/1947). 

Merirajaa jatkettiin Suursaaren koillispuolella vuonna 1965 tehdyllä sopimuksella. Rajankäynti saatiin päätökseen vuonna 1967. Tämän rajankäynnin tuloksena laadittiin Helsingissä 5 päivänä huhtikuuta 1967 Rajankuvauspöytäkirja Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välisen merirajan kulusta Suomenlahdella Suursaaren (Gogland) koillispuolella (SopS 6/1968).  

Millään näistä osuuksista ei ole uudistettu rajankäyntiä ennen vuosien 2007–2016 teknistä rajankäyntiä. Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan dokumentointi on siten suurimmalta osin ollut 70–80 vuotta vanhaa, kun taas Suomen ja Norjan sekä Suomen ja Ruotsin välillä valtakunnanraja käydään säännöllisesti 25 vuoden välein. Tällä hetkellä voimassa olevat Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan kulun kuvaukset eivät vastaa nykyistä tilannetta maastossa eivätkä niiden koordinaatti- ja karttatiedot ole ajantasaisia, minkä vuoksi koko Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan tekninen rajankäynti on ollut tarpeen suorittaa. 

1.3  Suomen ja Venäjän välinen rajajärjestyssopimus

Suomen ja Venäjän välillä on voimassa Sopimus Suomen Tasavallan Hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Hallituksen kesken Suomen ja Neuvostoliiton välisellä valtakunnanrajalla noudatettavasta järjestyksestä ja rajatapahtumain selvittämisjärjestyksestä (SopS 32/1960, rajajärjestyssopimus). Sopimus on tehty 23 päivänä kesäkuuta 1960. Sopimusta on myöhemmin muutettu kolme kertaa (SopS 60/1969, SopS 60/1979 ja SopS 54/1998). 

Sopimuksessa on lueteltu 1.2 -jaksossa mainitut viisi rajankuvauspöytäkirjaa, joihin valtakunnanrajan kulku maastossa perustuu. Lisäksi siinä on mainintoja rajamerkeistä ja niiden kunnossapidosta ja tarkastuksesta sekä tarvittavien toimenpiteiden työnjaosta sopijapuolten kesken. Molempien valtioiden rajaviranomaiset suorittavat maastossa sopimuksessa tarkoitetut rajankunnostustyöt vuosittain ja tekevät niiden jälkeen yhteisen tarkastuksen valtakunnanrajalla. 

Rajajärjestyssopimuksen tarkoituksena on pitää valtakunnanrajan fyysinen merkintä ja kulku maastossa selvänä. Rajajärjestyssopimuksella taataan rajanosoituksen ja yksittäisten merkkien kunnossa pysyminen, mutta kokonaisuutena valtakunnanrajan dokumentoinnin ajantasaisuus voidaan ylläpitää vain säännönmukaisilla, kattavilla rajankäynneillä. 

1.4  Rajankäynti ja siitä laaditut asiakirjat

Suomen valtuuskunnasta ja Venäjän valtuuskunnasta muodostuva yhteinen suomalais-venäläinen komissio suoritti rajankäynnin vuosina 2007–2016. Valtuuskunnat laativat työnsä pohjaksi Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisen valtakunnanrajan yhteisen suomalais-venäläisen rajankäyntikomission ohjesäännön, Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisen valtakunnanrajan rajankäynnin tekniset ohjeet, sekä Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisen valtakunnanrajan rajankäyntiä suorittavan henkilöstön rajanylitystä koskevia säännöt. Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja ja Venäjän valtuuskunnan johtaja allekirjoittivat nämä yhteiset ohjeet elokuussa 2007. 

Raja-alueesta otettiin ilmakuvat jo rajankäynnin valmisteluvaiheessa. Varsinaiset maastotyöt suoritettiin pääasiassa vuosien 2007–2011 välisenä aikana. Kaikille rajamerkeille mitattiin tarkat koordinaatit satelliittipaikannuksella ja samalla kerättiin muut yksityiskohtaiset tiedot rajamerkeistä ja valtakunnanrajan kulusta maastossa. Kaikista rajamerkeistä otettiin myös valokuvat. Kerätyn aineiston perusteella ja käyttämällä hyväksi aiempien rajankuvausten aineistoa laadittiin rajankuvaus koko valtakunnanrajasta, rajakartat koko valtakunnanrajan pituudelta sekä rajamerkkipöytäkirjat kaikista valtakunnanrajan rajamerkeistä. 

Rajankäyntivaltuuskuntien työn tuloksena laadittiin seuraavat asiakirjat: rajankuvaus Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisen valtakunnanrajan kulusta, kartta Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisestä valtakunnanrajasta (Liite 1), rajamerkkipöytäkirjat Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisen valtakunnanrajan rajamerkeistä (Liite 2), koordinaattiluettelo Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisen valtakunnanrajan rajamerkeistä (Liite 3) ja nimiluettelo Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisen valtakunnanrajan kartan maantieteellisistä kohteista (Liite 4). Asiakirja-aineisto on kooltaan yli kolme tuhatta sivua ja se on saatavissa kokonaisuudessaan suomeksi ja venäjäksi ulkoministeriöstä. 

Rajankuvaus sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen valtakunnanrajan kulusta merkki merkiltä. Lisäksi siinä on esitetty rajamerkkien koordinaatit sekä etäisyydet viereisiin merkkeihin. Valtakunnanrajan kartta käsittää 116 karttalehteä, joista 115 on mittakaavassa 1:25 000 ja yksi mittakaavassa 1:100 000. Suomen ja Venäjän välisellä valtakunnanrajalla on yhteensä 1415 rajamerkkiä, joista kaikista on laadittu rajamerkkipöytäkirja. Koordinaattiluettelossa on esitetty kaikkien valtakunnanrajan taitepisteinä olevien rajamerkkien koordinaatit ja nimiluetteloon on kerätty kaikki rajakartoilla esiintyvät maantieteelliset nimet. 

Valtakunnanraja mantereella (maaraja) kulkee etelästä pohjoiseen joko suorina linjoina rajamerkkien välillä tai seuraten purojen, jokien tai järvien keskilinjaa rajamerkiltä toiselle. Maarajan alkupisteenä on rajamerkki № I/1 Suomenlahden rannalla ja päätepisteenä on rajamerkki Muotkavaara (Krokfjellet), joka sijaitsee Suomen, Venäjän ja Norjan valtakunnanrajojen yhtymäkohdassa Muotkavaaralla. Tämän rajamerkin sijainti määräytyy Suomen tasavallan, Venäjän federaation ja Norjan kuningaskunnan välisten asianmukaisten kansainvälisten sopimusten mukaan. Meneillään olevan Norjan ja Venäjän välisen rajankäynnin asiakirjoissa rajamerkin Muotkavaara (Krokfjellet) sijainti ja koordinaatit on määritetty vastaavalla tavalla kuin Suomen ja Venäjän välisissä asiakirjoissa. Rajamerkin Muotkavaara (Krokfjellet) sijainti on mahdollista vahvistaa myös kolmikantaisesti Suomen, Norjan ja Venäjän välisellä erillisellä sopimuksella, jos sitä pidetään tarpeellisena.  

Valtakunnanraja merellä (meriraja) kulkee pohjoisesta etelään suorina linjoina rajamerkkien välillä. Merirajan alkupisteenä on rajamerkki № I/1 Suomenlahden rannalla ja päätepisteenä on rajamerkki № 16 Suomenlahdella. Meriraja kulkee kolmella lyhyellä osuudella saarien ylitse. 

Suomen ja Venäjän valtakunnanrajan koko pituus on rajankäyntiasiakirjojen mukaan 1344 kilometriä. Valtakunnanrajan pituus mantereella Suomenlahdelta Muotkavaaralle on 1290 kilometriä ja merialueella Suomenlahdella 54 kilometriä. 

Rajankuvaus liitteineen on pöytäkirjan erottamaton osa ja ne on laadittu saman sisältöisenä sekä suomenkielisenä että venäjänkielisenä. Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja ja Venäjän valtuuskunnan johtaja allekirjoittivat rajankuvauksen ja sen liitteet Pietarissa 14 päivänä helmikuuta 2017. 

3.1  Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia, organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia eikä myöskään yritys- tai ympäristövaikutuksia. 

Rajankäynnin suoranaiset kustannukset ovat olleet Suomelle noin 660 000 euroa. Venäjän kustannukset ovat olleet samaa suuruusluokkaa, koska rajankäynnissä on ollut periaatteena jakaa työsuoritukset mahdollisimman hyvin tasan molempien osapuolten kesken. 

3.2  Vaikutukset viranomaistoimintaan

Rajankäynnissä rajankuvaus, rajakartat ja rajamerkkipöytäkirjojen tiedot on ajantasaistettu vastaamaan nykyajan teknisiä vaatimuksia ja ottamalla huomioon maastossa tapahtuneet muutokset. Kaikki tiedot on esitetty yhtenäisessä yleiseurooppalaisessa koordinaatistossa. Näin tietojen hallinnointi, ylläpito ja jakelu helpottuvat ratkaisevasti. Kaikki aineisto on käytettävissä myös digitaalisessa muodossa ja koordinaattien avulla liitettävissä muuhun paikkatietoon. Kaikki tämä helpottaa rajavalvontaa ja yleensäkin Rajavartiolaitoksen työtä valtakunnanrajan kunnossapidossa ja rajajärjestyssopimuksen edellyttämissä tehtävissä. 

Valtakunnanrajalle määritetyt tarkat koordinaatit mahdollistavat valtakunnanrajan kulun luotettavan esittämisen ja käyttämisen myös muiden viranomaisten ja toimijoiden järjestelmissä ja hankkeissa. Näitä tahoja ovat muun muassa Maanmittauslaitos, liikenneviranomaiset, lentotoiminta, moninaiset paikkatiedon käyttäjät sekä paikalliset maanomistajat.