2.1.1  I jakso; Yleiset säännökset

1 artikla; Kohde ja soveltamisala

Asetuksen 1 artiklassa säädetään kohteesta ja soveltamisalasta. Siinä todetaan, että asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt puuttumiseksi säilytyspalvelujen väärinkäyttöön verkossa tapahtuvan terroristisen sisällön levittämiseen yleisölle. Näitä ovat a) kohtuullisia ja oikeasuhteisia huolellisuusvelvollisuuksia koskevat säännöt, joita säilytyspalvelun tarjoajien on noudatettava puuttuakseen terroristisen sisällön levittämiseen yleisölle palvelujensa kautta ja varmistaakseen tarvittaessa tällaisen sisällön poistamisen tai tällaiseen sisältöön pääsyn estämisen joutuisasti; b) toimenpiteet, jotka jäsenvaltioiden on otettava käyttöön unionin lainsäädännön ja asianmukaisten suojatoimien mukaisesti, jotta voidaan suojella perusoikeuksia, erityisesti sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa, jotta i) tunnistetaan terroristinen sisältö ja varmistetaan, että säilytyspalvelun tarjoajat poistavat terroristisen sisällön joutuisasti; sekä ii) helpotetaan yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, säilytyspalvelun tarjoajien ja tarvittaessa Europolin kanssa. 

Asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa todetaan, että asetusta sovelletaan yleisölle tietoa levittäviin säilytyspalvelun tarjoajiin, siltä osin kuin ne tarjoavat palveluja unionissa, riippumatta siitä, missä niiden päätoimipaikka sijaitsee. 

Asetuksen 1 artiklan 3. kohdan mukaan aineistoa, jota levitetään yleisölle opetus-, journalismi-, taide- tai tutkimustarkoituksessa tai terroritoiminnan ehkäisy- tai torjuntatarkoituksessa, mukaan luettuna aineisto, jossa esitetään kärkeviä tai kiistanalaisia näkemyksiä julkisen keskustelun yhteydessä, ei katsota terroristiseksi sisällöksi. Aineiston levittämisen todellinen tarkoitus on arvioitava ja samalla on tutkittava, levitetäänkö aineistoa kyseisiin tarkoituksiin.  

2 artikla; Määritelmät

Asetuksen 2 artiklassa säädetään määritelmistä. Asetuksessa säilytyspalvelun tarjoajalla tarkoitetaan sellaisten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 1 artiklan b alakohdassa määriteltyjen palvelujen tarjoajaa, jotka käsittävät sisällöntarjoajien tarjoamien tietojen säilytyksen näiden pyynnöstä. Edellä mainitun direktiivin 1 artiklan b alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan palvelulla kaikkia tietoyhteiskunnan palveluja, toisin sanoen kaikkia etäpalveluina sähköisessä muodossa palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavia palveluja, joista tavallisesti maksetaan korvaus. Edellä mainitussa kohdassa tarkennetaan vielä määritelmää niin, että tässä määritelmässä tarkoitetaan:  

i) ’etäpalvelulla’ palvelua, joka toimitetaan siten, että osapuolet eivät ole samanaikaisesti läsnä; 

ii) ilmaisulla ’sähköisessä muodossa’ palvelua, joka lähetetään lähetyspaikasta ja vastaanotetaan määränpäässä tietoja elektronisesti käsittelevien laitteiden (mukaan lukien digitaalinen pakkaaminen) tai tietojen säilytyksen avulla ja joka lähetetään, siirretään ja vastaanotetaan kokonaan linjoja, radioyhteyttä, optisia tai muita elektromagneettisia välineitä käyttäen; 

iii) ’palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavalla palvelulla’ palvelua, joka toimitetaan henkilökohtaisen pyynnön perusteella tapahtuvana tiedonsiirtona. 

Sisällöntarjoajalla tarkoitetaan käyttäjää, joka on tarjonnut tiedot, joita säilytyspalvelun tarjoaja säilyttää tai on säilyttänyt ja on levittänyt yleisölle käyttäjän pyynnöstä. yleisölle levittämisellä tarkoitetaan tiedon asettamista mahdollisesti rajattoman henkilömäärän saataville sisällöntarjoajan pyynnöstä. Palvelujen tarjoamisella unionissa tarkoitetaan sen mahdollistamista, että luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa voivat käyttää sellaisen säilytyspalvelun tarjoajan palveluja, jolla on olennainen yhteys kyseiseen yhteen tai useampaan jäsenvaltioon. Olennaisella yhteydellä tarkoitetaan säilytyspalvelun tarjoajan yhteyttä yhteen tai useampaan jäsenvaltion, joka johtuu joko säilytyspalvelun tarjoajan sijoittautumisesta unioniin tai erityisistä tosiseikoista, kuten esimerkiksi: a) sillä on merkittävä määrä sen palvelujen käyttäjiä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa; tai b) sen toiminnot on kohdennettu yhteen tai useampaan jäsenvaltioon.  

Terrorismirikoksilla terrorismirikosdirektiivin 3 artiklassa määriteltyjä rikoksia. Terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että terrorismirikoksiksi määritellään seuraavat kansallisessa lainsäädännössä rikoksiksi määritellyt tahalliset teot, jotka luonteensa tai asiayhteytensä vuoksi voivat aiheuttaa vakavaa haittaa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, silloin kun ne tehdään jossakin 2 kohdassa luetelluista tarkoituksista: 

a) ihmishenkeen kohdistuvat hyökkäykset, jotka voivat aiheuttaa kuoleman; 

b) henkilön ruumiillista koskemattomuutta loukkaavat hyökkäykset; 

c) ihmisryöstö tai panttivangin ottaminen; 

d) teot, jotka aiheuttavat hallinnollisille tai julkisille laitoksille, liikennejärjestelmille, infrastruktuureille tietojärjestelmät mukaan luettuina, mannerjalustalla sijaitsevalle kiinteälle lautalle, julkisille paikoille tai yksityiselle omaisuudelle suuria tuhoja, jotka voivat saattaa vaaraan ihmishenkiä tai aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä; 

e) ilma-alusten, alusten tai muiden joukkoliikenne- tai tavarankuljetusvälineiden haltuunotto 

f) räjähteiden tai aseiden, myös kemiallisten, biologisten tai radiologisten aseiden tai ydinaseiden valmistus, hallussapito, hankinta, kuljetus, toimitus tai käyttö sekä kemiallisia, biologisia tai radiologia aseita tai ydinaseita koskeva tutkimus ja kehittäminen; 

g) vaarallisten aineiden vapauttaminen taikka tulipalojen, tulvien tai räjähdysten aiheuttaminen siten, että ihmishenkiä saatetaan vaaraan;  

h) veden tai sähkövoiman jakelun tai muun perusluonnonvaran toimittamisen häirintä tai keskeytys siten, että ihmishenkiä saatetaan vaaraan;  

i) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/40/EU 4 artiklassa tarkoitettu laiton järjestelmän häirintä tapauksissa, joissa sovelletaan kyseisen direktiivin 9 artiklan 3 kohtaa tai 4 kohdan b tai c alakohtaa, ja kyseisen direktiivin 5 artiklassa tarkoitettu laiton datan vahingoittaminen tapauksissa, joissa sovelletaan kyseisen direktiivin 9 artiklan 4 kohdan c alakohtaa; 

j) jonkin a–i alakohdassa luetellun teon tekemisellä uhkaaminen. 

2. Tarkoitukset, joihin 1 kohdassa viitataan, ovat 

a) pelotella vakavasti väestöä; 

b) pakottaa aiheettomasti viranomaiset tai kansainvälinen järjestö johonkin tekoon tai pidättymään jostakin teosta; 

c) horjuttaa vakavasti jonkin maan tai kansainvälisen järjestön poliittisia, perustuslaillisia, taloudellisia tai yhteiskunnallisia perusrakenteita tai tuhota ne. 

Terrorismirikosdirektiivissä velvoitetaan säätämään rangaistaviksi 3 artiklan mukaisten terrorismirikosten lisäksi lukuisia niiden tekemistä edistäviä rikoksia, joista useat ovat myös terroristisen sisällön määritelmän kannalta merkityksellisisä. Suomessa terrorismirikoksista eli terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista, terroristisessa tarkoituksessa tehdystä radiologista asetta koskevasta rikoksesta ja niiden tekemistä edistävistä rikoksista säädetään rikoslain (39/1889) 34 a luvussa.  

Asetuksessa terroristisella sisällöllä tarkoitetaan yhtä tai useampaa seuraavista aineistoista, eli aineistoa, jossa: a) yllytetään jonkin direktiivin (EU) 2017/541 3 artiklan 1 kohdan a–i alakohdassa tarkoitetun rikoksen tekemiseen, jos tällainen aineisto esimerkiksi terroritekoja ihannoimalla edistää suoraan tai välillisesti terrorismirikosten tekemistä ja siten aiheuttaa yhden tai useamman tällaisen rikoksen toteuttamisen vaaran; b) houkutellaan yksittäistä henkilöä tai henkilöryhmää tekemään jokin direktiivin (EU) 2017/541 3 artiklan 1 kohdan a–i alakohdassa lueteltu rikos tai edistämään sitä; c) houkutellaan yksittäistä henkilöä tai henkilöryhmää osallistumaan terroristiryhmän toimintaan direktiivin (EU) 2017/541 4 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla; d) annetaan ohjeita räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksesta tai käytöstä tai muista menetelmistä tai tekniikoista, joiden tarkoituksena on tehdä jokin direktiivin (EU) 2017/541 3 artiklan 1 kohdan a–i alakohdassa tarkoitettu terrorismirikos tai edistää sen tekemistä; e) uhataan tehdä jokin direktiivin (EU) 2017/541 3 artiklan 1 kohdan a–i alakohdassa tarkoitettu rikos.  

Terroristisen sisällön määritelmän mukaiset teot liittyvät terrorismirikosdirektiivin 3 artiklan mukaisiin terrorismirikoksiin, jotka Suomessa säädetään rangaistaviksi rikoslain 34 a luvun 1 §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset) ja 1 a §:ssä (terroristisessa tarkoituksessa tehty radiologista asetta koskeva rikos). Määritelmän mukaiset teot varsinaisesti koskevat terrorismirikosten tekemistä edistäviä tekoja, jotka Suomessa ovat rangaistavia lähinnä koulutuksen antamisena terrorismirikoksen tekemiseen (rikoslain 34 a luvun 4 a §), värväyksenä terrorismirikoksen tekemiseen (rikoslain 34 a luvun 4 c §), terrorismirikoksiin liittyvänä julkisena kehottamisena (rikoslain 34 a luvun 5 e §) sekä terroristisessa tarkoituksessa tehtynä laittomana uhkauksena tai terroristisessa tarkoituksessa tehtynä perättömänä vaarailmoituksena (rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohta). Joissakin tilanteissa saattaa olla kysymys rikoslain 5 luvun 5 §:n mukaisesta yllytyksestä rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyn rikoksen tekemiseen. 

Asetuksessa ehdoilla ja edellytyksillä tarkoitetaan kaikkia ehtoja, edellytyksiä ja lausekkeita, niiden nimityksestä tai muodosta riippumatta, joita sovelletaan säilytyspalvelun tarjoajan ja sen käyttäjien väliseen sopimussuhteeseen. Asetuksessa päätoimipaikalla tarkoitetaan säilytyspalvelun tarjoajan pääkonttoria tai sääntömääräistä kotipaikkaa, jossa harjoitetaan keskeisiä taloudellisia toimintoja ja toiminnan määräämisvaltaa. 

2.1.2  II jakso; Toimenpiteet, joilla puututaan terroristisen sisällön levittämiseen verkossa

3 artikla; Poistamismääräykset

Asetuksen 3 artiklassa säädetään poistamismääräyksistä. Sen 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet antaa poistamismääräys, jolla säilytyspalvelun tarjoajia velvoitetaan poistamaan tietty terroristinen sisältö tai estämään pääsy terroristiseen sisältöön kaikissa jäsenvaltioissa. Jos toimivaltainen viranomainen ei ole aikaisemmin antanut poistamismääräystä tietylle säilytyspalvelun tarjoajalle, sen on annettava kyseiselle säilytyspalvelun tarjoajalle tietoa menettelyistä ja sovellettavista määräajoista vähintään 12 tuntia ennen poistamismääräyksen antamista. Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta asianmukaisesti perustelluissa hätätapauksissa.  

Artiklan 3 kohdan 3 mukaan säilytyspalvelun tarjoajien on poistettava terroristinen sisältö tai estettävä pääsy terroristiseen sisältöön kaikissa jäsenvaltioissa mahdollisimman pian ja joka tapauksessa tunnin kuluessa poistamismääräyksen vastaanottamisesta. Artiklan 4 kohdassa säädetään poistamismääräystä koskevan asetuksen liitteenä I olevan mallipohjan käytöstä. Poistamismääräysten on sisällettävä seuraavat seikat: a) poistamismääräyksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen tunnistetiedot ja kyseisen toimivaltaisen viranomaisen suorittama poistamismääräyksen todentaminen; b) riittävän yksityiskohtaiset perustelut sille, miksi kyseessä olevaa sisältöä pidetään terroristisena sisältönä, ja viittaus 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun asianomaisen aineiston tyyppiin;  

c) tarkka URL-osoite ja tarvittaessa lisätietoja, joiden avulla terroristinen sisältö voidaan tunnistaa; d) viittaus tähän asetukseen poistamismääräyksen oikeusperustana; e) päivämäärä ja aikaleima sekä poistamismääräyksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen sähköinen allekirjoitus; f) helposti ymmärrettävät tiedot säilytyspalvelun tarjoajan ja sisällöntarjoajan käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, mukaan lukien tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettavasta muutoksenhausta sekä muutoksenhausta tuomioistuimessa ja muutoksenhaun määräajoista; g) silloin kun se on tarpeellista ja oikeasuhteista, 11 artiklan 3 kohdan mukainen päätös olla antamatta tietoja terroristisen sisällön poistamisesta tai siihen pääsyn estämisestä.  

Artiklan 5 kohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on osoitettava poistamismääräykset säilytyspalvelun tarjoajan päätoimipaikkaan tai sen17 artiklan mukaisesti nimeämälle lailliselle edustajalle.  

Kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava poistamismääräys 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun yhteyspisteeseen sähköisesti tavalla, josta voi jäädä kirjallinen todiste edellytyksillä, joiden ansiosta voidaan todentaa lähettäjä sekä määräyksen lähettämisen ja vastaanottamisen päivämäärän ja ajankohdan oikeellisuus.  

Artiklan 3 kohdan 6 mukaan säilytyspalvelun tarjoajan on liitteessä II olevaa mallipohjaa käyttäen ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle terroristisen sisällön poistamisesta tai terroristiseen sisältöön pääsyn estämisestä kaikissa jäsenvaltioissa ja erityisesti poistamisen tai pääsyn estämisen ajankohdasta.  

Artiklan 7 kohdassa säädetään ilmoituksesta siitä, että poistamismääräystä ei voida noudattaa. Jos säilytyspalvelun tarjoaja ei voi noudattaa poistamismääräystä ylivoimaisen esteen tai säilytyspalvelun tarjoajasta johtumattoman tosiasiallisen mahdottomuuden vuoksi, mukaan lukien objektiivisesti perusteltavissa olevat tekniset ja toiminnalliset syyt, sen on ilmoitettava asiasta ilman aiheetonta viivästystä poistamismääräyksen antaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisistä syistä tähän käyttäen liitteessä III olevaa mallipohjaa.  

Edellä 3 kohdassa säädettyä määräaikaa sovelletaan heti, kun tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja syitä ei enää ole.  

Artiklan 8 kohdan mukaan, jos säilytyspalvelun tarjoaja ei voi noudattaa poistamismääräystä, koska siinä on ilmeisiä virheitä tai siinä ei ole riittävästi tietoa määräyksen täytäntöön panemiseksi, sen on ilmoitettava asiasta poistamismääräyksen antaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle ilman aiheetonta viivästystä sekä pyydettävä tarvittavia selvennyksiä käyttäen liitteessä III olevaa mallipohjaa.  

Edellä 3 kohdassa säädettyä määräaika alkaa kulua heti, kun säilytyspalvelujen tarjoaja on vastaanottanut tarpeelliset selvennykset.  

Artiklan 9. kohdan mukaan poistamismääräyksestä tulee lopullinen, kun muutoksenhaun määräaika on päättynyt eikä muutosta ole haettu kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai kun poistamismääräys on vahvistettu muutoksenhaun jälkeen.  

Kun poistamismääräyksestä tulee lopullinen, poistamismääräyksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulle sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa säilytyspalvelun tarjoajalla on päätoimipaikka tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut. 

4 artikla; Rajat ylittäviin poistamismääräyksiin sovellettava menettely

Artiklassa 4 säädetään rajat ylittäviin poistamismääräyksiin sovellettavasta menettelystä. Sen 1 kohdassa säädetään, että jos säilytyspalvelun tarjoajan päätoimipaikka tai sen laillinen edustaja ei sijaitse samassa jäsenvaltiossa kuin poistamismääräyksen antanut toimivaltainen viranomainen, kyseisen viranomaisen on toimitettava samanaikaisesti poistamismääräyksen jäljennös sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa säilytyspalvelun tarjoajalla on päätoimipaikka tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, jollei 3 artiklasta muuta johdu.  

Neljännen artiklan 2 kohdan mukaisesti, kun säilytyspalvelun tarjoaja vastaanottaa tässä artiklassa tarkoitetun poistamismääräyksen, sen on toteutettava 3 artiklassa säädetyt toimenpiteet ja lisäksi tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseinen sisältö voidaan palauttaa tai pääsy siihen voidaan sallia uudelleen tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti. Artiklan 3 kohdan mukaan sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa säilytyspalvelun tarjoajalla on päätoimipaikka tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, voi 72 tunnin kuluessa poistamismääräyksen jäljennöksen vastaanottamisesta 1 kohdan mukaisesti arvioida poistamismääräyksen sen selvittämiseksi, rikkooko se asetusta tai perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia vakavasti tai ilmeisesti. Jos se toteaa rikkomisen, sen on saman määräajan kuluessa tehtävä asiasta perusteltu päätös.  

Artiklan 4 kohdan mukaan säilytyspalvelun tarjoajalla ja sisällöntarjoajalla on oikeus esittää 48 tunnin kuluessa joko poistamismääräyksen tai 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa säilytyspalvelun tarjoajalla on päätoimipaikka tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, perusteltu pyyntö arvioida poistamismääräys tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.  

Kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on 72 tunnin kuluessa pyynnön vastaanottamisesta poistamismääräyksen arvioituaan tehtävä perusteltu päätös, jossa se esittää toteamuksensa siitä, onko rikkominen todettu.  

Kohdan 5 mukaan toimivaltaisen viranomaisen on ennen päätöksen tekemistä 3 kohdan toisen alakohdan tai ennen päätöksen, jossa rikkominen todetaan, tekemistä 4 kohdan toisen alakohdan nojalla ilmoitettava poistamismääräyksen antaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksestaan tehdä kyseinen päätös sekä esitettävä syyt tähän.  

Kohdan 6 mukaisesti kun sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa säilytyspalvelun tarjoajalla on päätoimipaikka tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, tekee tarkoitetun perustellun päätöksen tämän artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti, sen on viipymättä toimitettava kyseinen päätös poistamismääräyksen antaneelle viranomaiselle, säilytyspalvelun tarjoajalle, sisällöntarjoajalle, joka pyysi arviointia tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti, sekä 14 artiklan mukaisesti Europolille. Jos päätöksessä todetaan tämän artiklan 3 tai 4 kohdassa tarkoitettu rikkominen, poistamismääräyksen oikeudelliset vaikutukset lakkaavat.  

Kohdan 7 mukaan saatuaan 6 kohdan mukaisesti toimitetun päätöksen, jossa rikkominen todetaan, asianomaisen säilytyspalvelun tarjoajan on välittömästi palautettava poistettu sisältö tai sallittava pääsy siihen uudelleen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta tarjoajan mahdollisuuteen valvoa omien ehtojen ja edellytystensä toteutumista unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. 

5 artikla; Erityistoimenpiteet

Artiklassa 5 säädetään erityistoimenpiteistä. Sen 1 kohdan mukaan säilytyspalvelun tarjoajan, jonka palveluja käytetään 4 kohdassa tarkoitetun terroristisen sisällön levittämiseen, on tapauksen mukaan sisällytettävä ehtoihinsa ja edellytyksiinsä määräyksiä, joilla puututaan sen palvelujen käyttöön terroristisen sisällön levittämiseen yleisölle, ja sovellettava niitä.  

Säilytyspalvelujen tarjoajan on toimittava huolellisesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi ottaen kaikissa olosuhteissa asianmukaisesti huomioon käyttäjien perusoikeudet ja erityisesti sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden perustavanlaatuisen merkityksen avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa ja välttäen sellaisen aineiston poistamista, joka ei ole terroristista sisältöä.  

Artiklassa edellytetään, että jos säilytyspalvelun tarjoajan palveluja käytetään terroristisen sisällön levittämiseen 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sen on toteutettava eritystoimenpiteitä suojatakseen palvelunsa terroristisen sisällön levittämiseltä yleisölle.  

Säilytyspalvelun tarjoaja päättää, mitä erityistoimenpiteitä se toteuttaa. Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua yksi tai useampi seuraavista:  

a) asianmukaiset tekniset ja operatiiviset toimenpiteet tai valmiudet, kuten asianmukaiset henkilöstöön liittyvät tai tekniset keinot, joilla tunnistetaan ja ripeästi poistetaan terroristinen sisältö tai estetään pääsy siihen;  

b) helposti saatavilla olevat ja käyttäjäystävälliset mekanismit, joilla käyttäjät voivat merkitä väitettyä terroristista sisältöä tai ilmoittaa siitä säilytyspalvelun tarjoajalle;  

c) muut mekanismit, joilla tiedotetaan säilytyspalvelun tarjoajalle sen palveluissa olevasta terroristisesta sisällöstä, kuten käyttäjien mahdollisuus valvoa sisältöä;  

d) muut toimenpiteet, joita säilytyspalvelun tarjoaja pitää asianmukaisina terroristisen sisällön saatavuuteen puuttumiseksi palveluissaan.  

Artiklan 3 kohdassa säädetään edellytyksistä, joita erityistoimenpiteiden on täytettävä. Säilytyspalvelun tarjoajan erityistoimenpiteiden on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:  

a) niillä on voitava tehokkaasti vähentää säilytyspalvelujen tarjoajan palvelujen käyttöä terroristisen sisällön levittämiseen;  

b) niiden on oltava kohdennettuja ja oikeasuhteisia ja niissä on otettava huomioon erityisesti se, miten vakavalla tavalla säilytyspalvelujen tarjoajan palveluja käytetään terroristisen sisällön levittämiseen, sekä säilytyspalvelun tarjoajan tekniset ja operatiiviset valmiudet, talouden vakaus, säilytyspalvelujen tarjoajan palvelun käyttäjien lukumäärä ja tarjotun sisällön määrä;  

c) niiden toteuttamisessa on otettava täysimääräisesti huomioon käyttäjien oikeudet ja oikeutetut edut, erityisesti käyttäjien perusoikeudet, kuten sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen ja henkilötietojen suojaan;  

d) niitä on toteutettava huolellisesti ja syrjimättömästi.  

Kun erityistoimenpiteisiin sisältyy teknisten toimenpiteiden käyttö, on tarjottava asianmukaiset ja tehokkaat suojatoimet, joilla varmistetaan toimenpiteiden paikkansapitävyys ja vältetään sellaisen aineiston poistaminen, joka ei ole terroristista sisältöä, erityisesti ihmisen suorittamilla valvonta- ja tarkistustoimilla.  

Artiklan 4 kohdassa määritellään se, milloin säilytyspalvelun tarjoajan palveluja on käytetty terroristisen sisällön levittämiseen. Säilytyspalvelun tarjoajan palveluja käytetään terroristisen sisällön levittämiseen, kun sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa tarjoajalla on päätoimipaikka tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, on:  

a) tehnyt objektiivisiin seikkoihin – kuten siihen, että säilytyspalvelun tarjoaja on saanut vähintään kaksi poistamismääräystä 12 edeltävän kuukauden aikana – perustuvan päätöksen, jossa todetaan, että sen palveluja käytetään terroristisen sisällön levittämiseen; ja  

b) ilmoittanut a alakohdassa tarkoitetun päätöksen säilytyspalvelun tarjoajalle.  

Viidennen artiklan 5 kohdan mukaan vastaanotettuaan 4 kohdassa tai tapauksen mukaan 6 kohdassa tarkoitetun päätöksen säilytyspalvelun tarjoajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle erityistoimenpiteistä, joita se on toteuttanut tai joita se aikoo toteuttaa noudattaakseen 2 ja 3 kohtaa. Ilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa päätöksen vastaanottamisesta ja tämän jälkeen vuosittain. Kyseinen velvoite lakkaa, kun toimivaltainen viranomainen on vahvistanut 7 kohdassa tarkoitetusta pyynnöstä, ettei säilytyspalvelujen tarjoajan palveluja enää käytetä terroristisen sisällön levittämiseen.  

Artiklan 6 kohdan mukaisesti, jos toimivaltainen viranomainen katsoo 5 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten ja tarvittaessa muiden objektiivisten seikkojen perusteella, etteivät erityistoimenpiteet noudata 2 ja 3 kohtaa, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on osoitettava säilytyspalvelun tarjoajalle päätös, jossa sitä vaaditaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 ja 3 kohtaa noudatetaan.  

Artiklan mukaisesti säilytyspalvelun tarjoaja päättää, mitä erityistoimenpiteitä se toteuttaa.  

Artiklan 7 kohdan mukaan säilytyspalvelun tarjoaja voi milloin tahansa pyytää toimivaltaista viranomaista tarkastelemaan uudelleen 4 tai 6 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ja tarvittaessa muuttamaan niitä tai kumoamaan ne.  

Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta sitä koskeva, objektiivisiin seikkoihin perustuva perusteltu päätös ja ilmoitettava kyseisestä päätöksestä säilytyspalvelun tarjoajalle.  

Artiklan 8 kohdan mukaan tämän artiklan mukaiset vaatimukset erityistoimenpiteiden toteuttamisesta eivät vaikuta direktiivin 2000/31/EY 15 artiklan 1 kohdan soveltamiseen eivätkä ne aseta säilytyspalvelun tarjoajille yleistä velvoitetta valvoa siirtämiään ja tallentamiaan tietoja tai pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia tosiasioita tai olosuhteita.  

Vaatimukset erityistoimenpiteiden toteuttamisesta eivät sisällä säilytyspalvelun tarjoajan velvoitetta käyttää automaattisia välineitä.  

6 artikla; Sisällön ja siihen liittyvän datan säilyttäminen

Artiklassa 6 säädetään sisällön ja siihen liittyvän datan säilyttämisestä. Artikla velvoittaa säilytyspalvelun tarjoajia säilyttämään terroristinen sisältö, joka on poistettu tai johon pääsy on estetty poistamismääräyksen tai 3 tai 5 artiklan mukaisten erityistoimenpiteiden seurauksena, sekä sisältöön liittyvä data, joka on poistettu terroristisen sisällön poistamisen vuoksi ja jota tarvitaan:  

a) terroristisen sisällön ja siihen liittyvän datan poistamisesta tai siihen pääsyn estämisestä tehtyjä päätöksiä koskevissa 10 artiklan mukaisissa hallinnollisissa tai oikeudellisissa muutoksenhakumenettelyissä tai päätöksiä koskevien valitusten käsittelyssä; tai  

b) terrorismirikosten ehkäisemisessä, havaitsemisessa, tutkinnassa ja niihin liittyvien syytetoimien toteuttamisessa.  

Artiklan 2 kohdan mukaan edellä 1 kohdassa tarkoitettu terroristinen sisältö ja siihen liittyvä data on säilytettävä kuuden kuukauden ajan poistamisesta tai pääsyn estämisestä. Toimivaltaisen viranomaisen tai tuomioistuimen pyynnöstä terroristinen sisältö on säilytettävä määrätyn lisäajan ainoastaan, jos ja niin kauan kuin se on tarpeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja meneillään olevia hallinnollisia ja oikeudellisia muutoksenhakumenettelyjä varten. Artiklan 3 kohdan mukaan säilytyspalvelun tarjoajien on varmistettava, että 1 kohdan mukaisesti säilytettyyn terroristiseen sisältöön ja siihen liittyvään dataan sovelletaan asianmukaisia teknisiä ja organisatorisia suojatoimia. Kyseisillä teknisillä ja organisatorisilla suojatoimilla on varmistettava, että säilytettyyn terroristiseen sisältöön ja siihen liittyvään dataan on pääsy ainoastaan 1 kohdassa tarkoitetuissa tarkoituksissa ja sitä voidaan käsitellä ainoastaan näissä tarkoituksissa, sekä turvattava asiaan liittyvien henkilötietojen korkeatasoinen suoja. Säilytyspalvelun tarjoajien on tarvittaessa tarkistettava ja päivitettävä kyseisiä suojatoimia.  

2.1.3  III jakso; Suojatoimet ja vastuuvelvollisuus

7 artikla; Säilytyspalvelun tarjoajien avoimuusvelvoitteet

Asetuksen III jaksossa säädetään suojatoimista ja vastuuvelvollisuuksista. Artiklassa 7 säädetään säilytyspalvelun tarjoajien avoimuusvelvoitteista. Sen 1 kohdan mukaan säilytyspalvelun tarjoajien on esitettävä selvästi ehdoissaan ja edellytyksissään toimintapolitiikkansa terroristisen sisällön levittämiseen puuttumiseksi, mukaan lukien tarvittaessa mielekäs selvitys erityistoimenpiteiden ja tapauksen mukaan myös automaattisten välineiden käytöstä. Artiklan 2 kohdan mukaan säilytyspalvelun tarjoajan, joka on toteuttanut toimia terroristisen sisällön levittämiseen puuttumiseksi tai jota on vaadittu toteuttamaan toimia tämän asetuksen nojalla tiettynä kalenterivuonna, on asetettava julkisesti saataville avoimuusselostus kyseisenä vuonna toteutetuista kyseisistä toimista. Niiden on julkaistava selostus ennen seuraavan vuoden 1 päivää maaliskuuta. Artiklan 3 kohta sisältää vähimmäisedellytykset avoimuusselostukselle ja sen mukaan avoimuusselostuksissa on oltava vähintään seuraavat tiedot:  

a) tiedot säilytyspalvelun tarjoajan toimenpiteistä terroristisen sisällön tunnistamiseksi ja poistamiseksi tai pääsyn siihen estämiseksi;  

b) tiedot säilytyspalvelun tarjoajan toimenpiteistä sellaisen aineiston uudelleen verkossa esittämiseen puuttumiseksi, joka on jo poistettu tai johon pääsy on jo estetty siksi, että sitä pidettiin terroristisena sisältönä, erityisesti jos on käytetty automaattisia välineitä;  

c) niiden terrorististen sisältöjen lukumäärä, jotka on poistettu tai joihin pääsy on estetty joko poistamismääräysten tai erityistoimenpiteiden seurauksena, ja niiden määräysten lukumäärä, joissa tarkoitettua sisältöä ei ole poistettu tai pääsyä niihin estetty 3 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 3 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, sekä kieltäytymisen syyt;  

d) säilytyspalvelun tarjoajan 10 artiklan mukaisesti käsittelemien valitusten lukumäärä ja niiden käsittelyn tulokset;  

e) säilytyspalvelun tarjoajan käynnistämien hallinnollisten tai oikeudellisten muutoksenhakumenettelyjen lukumäärä ja tulokset 

f) niiden tapausten lukumäärä, joissa säilytyspalvelun tarjoajaa vaadittiin palauttamaan sisältö hallinnollisen tai oikeudellisen muutoksenhakumenettelyn tuloksena;  

g) niiden tapausten lukumäärä, joissa säilytyspalvelun tarjoaja palautti sisällön tai pääsyn siihen tutkittuaan sisällöntarjoajan valituksen.  

8 artikla; Toimivaltaisten viranomaisten avoimuusselostukset

Artiklassa 8 säädetään toimivaltaisten viranomaisten avoimuusselosteista. Sen mukaan toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava vuotuiset avoimuusselostukset asetuksen nojalla toteuttamistaan toimista. Selostuksissa on oltava kyseessä olevalta vuodelta vähintään seuraavat tiedot: a) edellä 3 artiklan nojalla annettujen poistamismääräysten lukumäärä, 4 artiklan 1 kohdan mukaiset poistamismääräykset eriteltyinä, ja 4 artiklan mukaisesti arvioitujen poistamismääräysten lukumäärä ja tiedot asianomaisten säilytyspalvelun tarjoajien kyseisten poistamismääräysten täytäntöönpanosta, mukaan luettuina niiden tapausten lukumäärä, joissa terroristinen sisältö poistettiin tai siihen pääsyn estettiin, ja niiden tapausten lukumäärä, joissa terroristista sisältöä ei poistettu tai siihen pääsyä ei estetty;  

b) edellä 5 artiklan 6 tai 7 kohdan mukaisesti tehtyjen päätösten lukumäärä ja tiedot asianomaisten säilytyspalvelun tarjoajien kyseisten poistamismääräysten täytäntöönpanosta, mukaan luettuina kuvaus erityistoimenpiteistä;  

c) niiden tapausten lukumäärä, joissa poistamismääräyksiin ja 5 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti tehtyihin päätöksiin haettiin muutosta hallinnollisissa tai oikeudellisissa muutoksenhakumenettelyissä, ja tiedot kyseisten menettelyjen tuloksista;  

d) niiden päätösten lukumäärä, jossa määrätään seuraamuksia 18 artiklan nojalla, mukaan luettuna kuvaus määrätyn seuraamuksen tyypistä.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vuosittaiset avoimuusselostukset eivät saa sisältää tietoja, jotka voivat vaarantaa meneillään olevat terrorismirikosten estämis-, havaitsemis- tai tutkintatoimet tai niihin liittyvät syytetoimet taikka kansallisen turvallisuuden.  

9 artikla; Oikeussuojakeinot

Asetuksen 9 artiklakoskee oikeussuojakeinoja. Sen mukaisesti säilytyspalvelun tarjoajilla, jotka ovat saaneet 3 artiklan 1 kohdan nojalla annetun poistamismääräyksen tai 4 artiklan 4 tai 5 artiklan 4, 6 tai 7 kohdan nojalla annetun päätöksen, on oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Kyseiseen oikeuteen on kuuluttava oikeus riitauttaa tällainen poistamismääräys poistamismääräyksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa ja oikeus riitauttaa 4 artiklan 4 kohdan tai 5 artiklan 4, 6 tai 7 kohdan nojalla annettu päätös päätöksen tehneen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa.  

Artiklan 2 kohdan mukaan sisällöntarjoajilla, joiden sisältö on poistettu tai siihen pääsy on estetty poistamismääräyksen seurauksena, on oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Kyseiseen oikeuteen on kuuluttava oikeus riitauttaa 3 artiklan 1 kohdan nojalla annettu poistamismääräys poistamismääräyksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa ja oikeus riitauttaa 4 artiklan 4 kohdan nojalla annettu päätös päätöksen tehneen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa.  

Artiklan 3 kohta velvoittaa jäsenvaltioiden ottamaan käyttöön tehokkaita menettelyjä tässä artiklassa tarkoitettujen oikeuksien käyttöä varten.  

10 artikla; Valitusmekanismit

Artikla 10 koskee valitusmekanismeja. Sen 1 kohdan mukaan kunkin säilytyspalvelun tarjoajien on otettava käyttöön tehokas ja saatavilla oleva mekanismi, jonka avulla sisällöntarjoajat, joiden sisältö on poistettu tai siihen pääsy on estetty 5 artiklan mukaisten erityistoimenpiteiden seurauksena, voivat tehdä poistamista tai pääsyn estämistä koskevan valituksen, jossa ne vaativat sisällön tai siihen pääsyn palauttamista. 

Artiklan 2 kohdan mukaisesti kunkin säilytyspalvelun tarjoajan on käsiteltävä kaikki 1 kohdassa tarkoitetun mekanismin välityksellä vastaanottamansa valitukset joutuisasti ja palautettava sisältö tai pääsy siihen ilman aiheetonta viivytystä, jos sen poistaminen tai siihen pääsyn estäminen ei ole ollut perusteltua. Säilytyspalvelun tarjoajan on ilmoitettava valituksen tekijälle valituksen tuloksesta kahden viikon kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Artikla velvoittaa ilmoittamaan valituksen hylkäämisen syyt valittajalle.  

Sisällön tai siihen pääsyn palauttaminen ei estä käynnistämästä hallinnollisia tai oikeudellisia muutoksenhakumenettelyjä säilytyspalvelun tarjoajan tai toimivaltaisen viranomaisen päätöstä vastaan.  

11 artikla; Sisällöntarjoajille annettavat tiedot

Artikla 11 sääntelee sisällöntarjoajille annettavia tietoja. Sen 1 kohdan mukaan, kun säilytyspalvelun tarjoajat poistavat terroristista sisältöä tai estävät pääsyn siihen, niiden on annettava sisällöntarjoajalle tiedot tällaisesta poistamisesta tai pääsyn estämisestä. Artiklan 2 kohdan mukaan säilytyspalvelun tarjoajan on sisällöntarjoajan pyynnöstä joko annettava tälle tiedot poistamisen tai pääsyn estämisen syistä ja tämän oikeudesta riitauttaa poistamismääräys tai toimitettava tälle poistamismääräyksen jäljennös.  

Artiklan 3 kohdan mukaisesti 1 ja 2 kohdan mukaista velvoitetta ei sovelleta, jos toimivaltainen poistamismääräyksen antanut viranomainen päättää, että on tarpeellista ja oikeasuhteista, että syyt jätetään paljastamatta yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä – esimerkiksi terrorismirikosten ehkäisemisen, tutkinnan, havaitsemisen ja niihin liittyvien syytetoimien toteuttamisen vuoksi – niin pitkään kuin on tarpeen, mutta enintään kuusi viikkoa päätöksen tekemisestä. Tällaisessa tapauksessa säilytyspalvelun tarjoaja ei saa paljastaa mitään tietoja terroristisen sisällön poistamisesta tai siihen pääsyn estämisestä.  

Jos perustellut syyt ovat edelleen olemassa, kyseinen toimivaltainen viranomainen voi jatkaa tätä ajanjaksoa vielä kuudella viikolla, jos tällainen syiden paljastamatta jättäminen on edelleen perusteltua.  

2.1.4  IV jakso; Toimivaltaiset viranomaiset ja yhteistyö

12 artikla; Toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen

Asetuksen jaksossa IV säädetään toimivaltaisista viranomaisista ja yhteistyöstä. Artikla 12 koskee toimivaltaisten viranomaisten nimeämistä. Sen 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi viranomainen, jonka toimivaltaan kuuluu: a) poistamismääräysten antaminen 3 artiklan nojalla; b) poistamismääräysten arviointi 4 artiklan nojalla; c) erityistoimenpiteiden toteuttamisen valvonta 5 artiklan nojalla; d) seuraamusten määrääminen 18 artiklan nojalla.  

Artiklan 2 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että nimetään tai perustetaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun toimivaltaisten viranomaisten yhteydessä oleva yhteyspiste käsittelemään kyseisen viranomaisen antamiin poistamismääräyksiin liittyvät selvennyspyynnöt ja palautteet. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteyspistettä koskevat tiedot asetetaan julkisesti saataville.  

Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on viimeistään 7 päivänä kesäkuuta 2022 ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetun yhden tai useamman toimivaltaisen nimi ja siihen mahdollisesti tehtävät muutokset. Komissio julkaisee kyseisen ilmoituksen ja siihen mahdollisesti tehtävät muutokset Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Artiklan 4 kohdan mukaan komissio perustaa viimeistään 7 päivänä kesäkuuta 2022 sähköisen rekisterin, joka sisältää kaikki 1 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset ja niiden 2 kohdan mukaisesti nimetyt tai perustetut yhteyspisteet. Komissio julkaisee säännöllisesti mahdolliset muutokset niihin. 

Artikla 13; Toimivaltaiset viranomaiset

Artiklassa 13 säädetään toimivaltaisista viranomaisista. Sen 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet ja riittävät resurssit tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja tämän asetuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset suorittavat tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä objektiivisesti, syrjimättömästi ja perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa pyrkiä saamaan tai ottaa vastaan 12 artiklan 1 kohdan mukaisten tehtäviensä hoitamista koskevia ohjeita miltään muulta elimeltä. Ensimmäinen alakohta ei estä kansallisen valtiosääntöoikeuden mukaista valvontaa.  

Artikla 14; Säilytyspalvelun tarjoajien, toimivaltaisten viranomaisten ja Europolin välinen yhteistyö

Artikla 14 koskee säilytyspalvelun tarjoajien, toimivaltaisten viranomaisten ja Europolin välistä yhteistyötä. Sen 1 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja ja tehtävä yhteistyötä keskenään ja tarvittaessa Europolin kanssa poistamismääräysten osalta, erityisesti jotta voidaan välttää toimien päällekkäisyydet, parantaa koordinointia ja välttää eri jäsenvaltioiden tutkintatoimiin puuttuminen.  

Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja, koordinoitava toimia ja tehtävä yhteistyötä 12 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten kanssa 5 artiklan nojalla toteutettujen erityistoimenpiteiden ja 18 artiklan nojalla määrättyjen seuraamusten osalta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 12 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetulla toimivaltaisella viranomaisella on hallussaan kaikki asiaankuuluvat tiedot. Artiklan 3 kohdan mukaan edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden annettava käyttöön asianmukaiset ja suojatut viestintäkanavat tai -mekanismit, joilla varmistetaan asiaankuuluvien tietojen oikea-aikainen vaihtaminen. Artiklan 4 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot ja säilytyspalvelun tarjoajat voivat tämän asetuksen panemiseksi tehokkaasti täytäntöön ja toimien päällekkäisyyksien välttämiseksi halutessaan hyödyntää seuraavissa toimissa erityisiä, myös Europolin käyttöön ottamia välineitä, helpottaakseen erityisesti: a) 3 artiklassa tarkoitettujen poistamismääräysten käsittelyä ja siihen liittyvää palautetta; ja b) 5 artiklassa tarkoitettujen erityistoimenpiteiden määrittämiseen ja toteuttamiseen liittyvää yhteistyötä.  

Artiklan 5 kohdassa säädetään, että jos säilytyspalvelun tarjoaja saa tietoa terroristisesta sisällöstä, johon liittyy välitön henkeen kohdistuva uhka, sen on viipymättä ilmoitettava tiedoista asianomaisissa jäsenvaltioissa rikosten tutkinnassa ja syytetoimissa toimivaltaisille viranomaisille. Jos tai asianomaisia jäsenvaltioita ei pystytä määrittämään, säilytyspalvelun tarjoajan on ilmoitettava tiedoista 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle yhteyspisteelle, eli poistamismääräyksistä toimivaltaiselle viranomaiselle siinä jäsenvaltiossa, jossa sillä on päätoimipaikka tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, ja myös toimitettava tiedot terroristisesta sisällöstä Europolille asianmukaisia jatkotoimia varten.  

Artiklan 6 kohdassa toimivaltaisia viranomaisia kannustetaan toimittamaan poistamismääräysten jäljennökset Europolille, jotta tämä voi laatia vuosikertomuksen, johon sisältyy analyysi säilytyspalvelun tarjoajille tämän asetuksen mukaisesti annettujen poistamismääräysten tai pääsyn estämistä koskevien määräysten kohteena olevan terroristisen sisällön tyypeistä.  

15 artikla; Säilytyspalvelun tarjoajien yhteyspisteet

Artikla 15 artikla koskee säilytyspalvelun tarjoajien yhteyspisteitä. Sen 1 kohdan mukaan kunkin säilytyspalvelun tarjoajan on nimettävä tai perustettava yhteyspiste, joka ottaa vastaan poistamismääräykset sähköisesti ja varmistaa niiden ripeän käsittelyn 3 ja 4 artiklan mukaisesti. Säilytyspalvelun tarjoajien on varmistettava, että tiedot yhteyspisteestä asetetaan julkisesti saataville. Artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohdassa tarkoitetuissa tiedoissa on ilmoitettava ne unionin toimielinten viralliset kielet, sellaisena kuin niihin viitataan asetuksessa N:o 1/58 ( 15 ), joilla yhteyspisteeseen voidaan olla yhteydessä ja joilla 3 artiklassa tarkoitettuihin poistamismääräyksiin liittyvä tietojenvaihto tapahtuu. Kyseisiin kieliin on kuuluttava vähintään yksi sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa säilytyspalvelun tarjoajalla on päätoimipaikka tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut.  

2.1.5  V Jakso; Täytäntöönpano ja täytäntöönpanon valvonta

16 artikla; Lainkäyttövalta

Asetuksen V jakso koskee täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa. Artiklassa 16 säädetään lainkäyttövallasta. Sen 1 kohdan mukaan jäsenvaltiolla, jossa säilytyspalvelun tarjoajan päätoimipaikka sijaitsee, on lainkäyttövalta 5, 18 ja 21 artiklaa sovellettaessa. Säilytyspalvelun tarjoajan, jonka päätoimipaikka ei sijaitse unionissa, katsotaan kuuluvan sen jäsenvaltion lainkäyttövallan alaisuuteen, jossa laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut. Artiklan 2 kohdan mukaan, jos säilytyspalvelun tarjoaja, jonka päätoimipaikka ei sijaitse unionissa, ei nimeä itselleen laillista edustajaa, lainkäyttövalta on kaikilla jäsenvaltioilla. Artiklan 3 kohdan mukaan, kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen päättää käyttää lainkäyttövaltaansa 2 kohdan nojalla, sen on ilmoitettava asiasta kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. 

17 artikla; Laillinen edustaja

Artiklassa 17 säädetään säilytyspalvelun tarjoajan laillisesta edustajasta. Sen mukaan säilytyspalvelun tarjoajan, jonka päätoimipaikka ei sijaitse unionissa, on nimettävä kirjallisesti luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö unionissa toimivaksi lailliseksi edustajakseen, joka on vastuussa toimivaltaisten viranomaisten antamien poistamismääräysten, pyyntöjen ja päätösten vastaanottamisesta, noudattamisesta ja täytäntöönpanosta. Artiklan 2 kohdan mukaan säilytyspalvelun tarjoajan on annettava lailliselle edustajalleen ne valtuudet ja resurssit, jotka tämä tarvitsee noudattaakseen kyseisiä poistamispäätöksiä ja määräyksiä ja tehdäkseen yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Laillisen edustajan asuin- tai sijoittautumispaikan on oltava jossakin niistä jäsenvaltioista, jossa säilytyspalvelun tarjoaja tarjoaa palvelujaan.  

Artiklan mukaan laillinen edustaja voidaan asettaa vastuuseen tämän asetuksen rikkomisista, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta mahdollisiin vahingonkorvausvaatimuksiin ja oikeustoimiin säilytyspalvelun tarjoajaa vastaan. Artiklan 4 kohdan mukaan säilytyspalvelun tarjoajan on ilmoitettava nimeämisestä 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle siinä jäsenvaltiossa, jossa sen laillisen edustajan asuin- tai sijoittautumispaikka on. Artikla velvoittaa säilytyspalvelun tarjoajan asettamaan laillista edustajaa koskevat tiedot julkisesti saataville.  

2.1.6  VI jakso; Loppusäännökset

Asetuksen jakso VI sisältää loppusäännökset. Artiklassa 18 säädetään seuraamuksista. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä säilytyspalvelun tarjoajien tämän asetuksen säännösten rikkomisiin sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Tällaiset seuraamukset on rajattava koskemaan ainoastaan 3 artiklan 3 ja 6 kohdan, 4 artiklan 2 ja 7 kohdan, 5 artiklan 1, 2, 3, 5 ja 6 kohdan, 6, 7, 10 ja 11 artiklan, 14 artiklan 5 kohdan, 15 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan rikkomisia. 

Artiklan mukaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on viimeistään 7 päivänä kesäkuuta 2022 ilmoitettava komissiolle kyseiset säännöt ja toimenpiteet, ja niiden on ilmoitettava sille viipymättä kaikista kyseisiä sääntöjä ja toimenpiteitä koskevista myöhemmistä muutoksista.  

Artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun toimivaltaiset viranomaiset päättävät seuraamuksen määräämisestä ja määrittävät seuraamuksen tyyppiä ja tasoa, ne ottavat huomioon kaikki olennaiset olosuhteet, mukaan lukien: a) rikkomisen luonne, vakavuus ja kesto; b) se, oliko rikkominen tahallista tai tuottamuksellista; c) säilytyspalvelun tarjoajan aiemmat rikkomiset; d) säilytyspalvelun tarjoajan talouden vakaus; e) säilytyspalvelun tarjoajan toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekemän yhteistyön taso; f) säilytyspalvelun tarjoajan luonne ja koko, erityisesti se, onko tämä mikroyritys, tai pieni tai keskisuuri yritys; g) säilytyspalvelun tarjoajan rikkomiseen liittyvän syyllisyyden aste, ottaen huomioon säilytyspalvelun tarjoajan toteuttamat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet tämän asetuksen noudattamiseksi.  

Artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklan 3 kohdan mukaisten velvoitteiden systemaattisesta tai jatkuvasta noudattamatta jättämisestä määrätään taloudellisia seuraamuksia, joiden määrä on enintään 4 prosenttia säilytyspalvelun tarjoajan edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta. Asetuksen 19 artikla koskee teknisiä vaatimuksia ja liitteitä koskevia muutoksia. Asetuksella siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti asetuksen täydentämiseksi tarvittavilla teknisillä vaatimuksilla, jotka koskevat sähköisiä keinoja, joita toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä poistamismääräysten toimittamisessa. Lisäksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti liitteiden muuttamiseksi, jotta voidaan vastata tehokkaasti mahdolliseen tarpeeseen parantaa poistamismääräysten mallipohjien sisältöä ja toimittaa poistamismääräysten täytäntöönpanon mahdottomuutta koskevia tietoja.  

Asetuksen 20 artikla koskee komissiolle siirretyn säädösvallan käyttämistä.  

Asetuksen 21 artikla koskee seurantaa. Sen mukaan jäsenvaltioiden on kerättävä toimivaltaisilta viranomaisiltaan ja lainkäyttövaltaansa kuuluvilta säilytyspalvelun tarjoajilta tiedot näiden tämän asetuksen mukaisesti edeltävänä kalenterivuonna toteuttamista toimista ja lähetettävä ne komissiolle viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä maaliskuuta. Näihin tietoihin on kuuluttava:  

a) annettujen poistamismääräysten lukumäärä ja sellaisten terrorististen sisältöjen lukumäärä, jotka on poistettu tai joihin pääsy on estetty, sekä aika, jonka kuluessa poistaminen tai pääsyn estämisen on toteutettu;  

b) 5 artiklan nojalla toteutetut erityistoimenpiteet sekä sellaisten terrorististen sisältöjen lukumäärä, jotka on poistettu tai joihin pääsy on estetty, ja aika, jonka kuluessa poistaminen tai pääsyn estämisen on toteutettu;  

c) toimivaltaisten viranomaisten esittämien sellaisten pyyntöjen lukumäärä, jotka koskevat pääsyä säilytyspalvelun tarjoajien 6 artiklan mukaisesti säilyttämään sisältöön;  

d) 10 artiklan nojalla käynnistettyjen valitusmenettelyjen lukumäärä ja säilytyspalvelun tarjoajien valitusten johdosta toteutetut toimet;  

e) käynnistettyjen hallinnollisten tai oikeudellisten muutoksenhakumenettelyjen lukumäärä ja toimivaltaisen viranomaisen kansallisen lainsäädäntönsä nojalla tekemät päätökset.  

Artiklan 2 kohdan mukaan komissio laatii viimeistään 7 päivänä kesäkuuta 2023 yksityiskohtaisen ohjelman asetuksen tuotosten, tulosten ja vaikutusten seurantaa varten.  

Asetuksen 22 artikla koskee komission täytäntöönpanokertomusta ja sen mukaankomissio antaa 7.6.2023 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen asetuksen soveltamisesta. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot.  

Asetuksen 23 artikla säätelee arviointia. Sen mukaankomissio tekee 7.6.2024 arvioinnin asetuksesta ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle sen soveltamista koskevan kertomuksen, johon on tarvittaessa liitettävä säädösehdotuksia. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot.  

Artiklan mukaan komissio arvioi myös tarvetta ja mahdollisuuksia perustaa verkossa olevaa terrorisista sisältöä käsittelevä unionin foorumi, jolla helpotetaan tämän asetuksen mukaista viestintää ja yhteistyötä.  

Asetuksen 24 artikla koskee voimaantuloa ja soveltamista, sen mukaan asetusta sovelletaan 7.6.2022 lähtien.  

4.2.1  Lisätehtäviä osakseen saavat viranomaiset

Suurin osa vaikutuksista johtuu asetuksen suoraan sovellettavista säännöksistä, eikä tässä esityksessä ehdotettavasta sääntelystä. Asetuksen täytäntöönpano aiheuttaa lisätehtäviä, lisämenoja ja muita viranomaisvaikutuksia poliisihallinnossa, Traficomissa sekä Oikeusrekisterikeskuksessa. Asetuksen täytäntöönpano voi edellyttää tietojärjestelmämuutoksia, henkilöstön koulutusta ja henkilöresurssilisäyksiä. 

4.2.2  Taloudelliset vaikutukset

Asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat, että niiden toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet ja riittävät resurssit asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja asetuksen mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi. Asetuksen tavoitteena on varmistaa digitaalisten sisämarkkinoiden moitteeton toiminta avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa puuttumalla terroristisissa tarkoituksissa tapahtuvaan säilytyspalvelujen väärinkäyttöön ja edistämällä yleistä turvallisuutta unionissa. Toisaalta asetus ei velvoita viranomaisia aktiivisesti etsimään terroristista verkkosisältöä ja tekemään sitä koskevia poistamismääräyksiä, eikä myöskään tekemään päätöksiä siitä, että säilytyspalveluntarjoajan palvelua on käytetty terroristisen verkkosisällön levittämiseen, jolloin säilytyspalveluntarjoajan tulisi ottaa käyttöön erityistoimenpiteitä. Esityksen mukaisista viranomaisten nimeämisistä johtuvat taloudelliset vaikutukset riippuvat osittain kansallisten viranomaisten aktiivisuudesta poistamismääräysten ja säilytyspalveluntarjoajien erityistoimenpiteiden käyttöönottamiseen velvoittavien päätösten tekemisessä. Lisäksi vaikutukset riippuvat siitä, missä määrin toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tekevät rajat ylittäviä poistamismääräyksiä ja missä määrin niiden edellytysten arviointia tehdään joko oma-aloitteisesti kansallisen toimivaltaisen viranomaisen toimesta tai säilytyspalveluntarjoajan tai sisällöntarjoajan tekemän pyynnön johdosta.  

Toimivaltaiselle viranomaiselle aiheutuu henkilöresurssi- ja koulutustarpeita sekä mahdollisia järjestelmäkehityksestä aiheutuvia kehitys- ja ylläpitokustannuksia. Europolin poistamismääräysten välittämiseen rakentaman PERCI-järjestelmä käyttöönotto on toteutettavissa todennäköisesti ilman mitään varsinaisia järjestelmämuutoksia, sillä kyse on erillisestä alustasta, eikä sitä tulla integroimaan olemassa oleviin järjestelmiin. Järjestelmän ottaminen päivittäiseksi työkaluksi vaatii koulutusta sekä myös resurssivarautumista. PERCI-järjestelmää on tarkoituksena myöhemmässä vaiheessa käyttää myös muihin asetuksessa säädettyjen tehtävien hoitamiseen. PERCI-järjestelmän käyttäminen on vapaaehtoista, mutta kannatettavaa, sillä PERCI-järjestelmän tarkoituksena on estää päällekkäisten poistamismääräysten antaminen ja sujuvoittaa poistamismääräysten tekemistä.  

Taloudelliset vaikutukset voivat myös lisääntyä, jos esimerkiksi joku kansainvälinen iso säilytyspalvelun tarjoaja sijoittaa asetuksessa tarkoitetun toimipaikkansa tai laillisen edustajan Suomeen tai jos jotain jo Suomessa sijaitsevaa säilytyspalvelun tarjoajaa aletaan hyödyntää terroristisen sisällön levittämiseksi. Lisäksi kansalaisille ja yrityksille tulisi tiedottaa asetuksen vaikutuksista. 

Suurin osa taloudellisista vaikutuksista aiheutuu suoraan uuteen asetukseen sisältyvästä sääntelystä. Ehdotetusta kansallisesta lainsäädännöstä ei arvioida aiheutuvan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Arviolta Suomeen sijoittautuneita säilytyspalveluntarjoajia olisi 1 000. Komission vaikutustenarvioinnin mukaisesti noin 1.5 – 4 % siitä noin 1 000 säilytyspalveluntarjoajasta, joiden on arvioitu sijoittuvan Suomeen, tarkoittaisi noin 15 – 40 säilytyspalveluntarjoajaa, joihin asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä olisi vaikutusta. Edellä mainittu määrä tarkoittaa myös sitä, että asetuksen mukaisia viranomaistehtäviä ei ole odotettavissa paljon. Tapauksien vaatimat säilytyspalveluntarjoajiin ja niiden prosesseihin sekä menettelyihin kohdistuvat tulkinta- ja valvontatehtävät voivat kuitenkin vaatia enemmän virkatyötä. 

Poliisin osalta esityksen mukaisilla tehtävillä olisi 4 henkilötyövuoden vaikutukset, eli 280 000 euroa vuodessa, perusteluna tehtävän vaatima erityisasiantuntemus. Tehtävät jakautuisivat terroristista verkkosisältöä koskevien poistamismääräysten tekemiseen, rajat ylittävien poistamismääräysten arviointiin, viranomaisen yhteyspisteenä toimimiseen, seuraamusesitysten tekemiseen seuraamuskollegiolle ja seuraamusten määräämiseen seuraamuskollegion jäseninä asetuksen mukaisten velvoitteiden rikkomisesta. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomille esitetään lisärahoitusta 2 henkilötyövuodelle erityistoimenpiteitä koskeviin tehtäviin. Kokonaisarvio olisi 260 000 euroa vuodessa. Traficomille tehtävät olisivat luonteeltaan uusia ja siten edellyttäisivät uutta osaamista ja erityisesti valvontatoiminnan organisoimista.  

Oikeusrekisterikeskukselle tulisi lisätehtäviä uuden seuraamusmaksun täytäntöönpanemisesta. Koska tämän hetken tiedon mukaan Suomeen ei arvioida sijoittuvan merkittävää määrää säilytyspalveluntarjoajia, niin olettama on, ettei myöskään seuraamusmaksuja määrättäisi runsaasti. Siten Oikeusrekisterikeskukselle ei arvioida aiheutuvan merkittäviä lisäkustannuksia. 

Esitys annettaisiin vuoden 2022 lisätalousarvioesitykseen IV liittyvänä budjettilakina.  

4.2.3  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Terroristista verkkosisältöä koskevien poistamismääräysten antaminen

Esityksen mukaisesti poliisin tehtäväksi tulisi poistamismääräysten tekeminen ja niiden arviointi. Asetus ei velvoita jäsenvaltioita etsimään terroristista verkkosisältöä internetistä ja tekemään aktiivisesti sitä koskevia poistamismääräyksiä, vaan poistamismääräysten määrä tulee riippumaan jäsenvaltioiden omasta aktiivisuudesta ja asialle toimivaltaisessa viranomaisessa annettavista resursseista. On myös huomioitava, että poistamismääräyksen antamisen edellytyksenä on se, että toimivaltainen viranomainen on arvioinut, että sisältö, joka määrätään poistettavaksi, on asetuksessa määriteltyä terroristista verkkosisältöä. Toiseksi määrä tulee riippumaan siitä, kuinka suuri määrä säilytyspalvelun tarjoajia on sijoittautuneita Suomeen, Traficomin arvion mukaan Suomeen sijoittautuneita säilytyspalveluntarjoajia on noin 1 000. Määrä riippuu myös siitä, kuinka paljon säilytyspalveluntarjoajan palveluja käytetään terroristisen verkkosisällön levittämiseen. Asetusehdotukseen sisältyneen vaikutustenarvioinnin mukaan Europol on tunnistanut yli 150 säilytyspalveluntarjoajaa, joiden palvelua on käytetty terroristisen verkkosisällön levittämiseen. On otettava huomioon, että tämä on kuitenkin vain pieni osa kaikista EU:n alueella palveluja tarjoavista säilytyspalveluntarjoajista, joita asetusehdotuksen vaikutustenarvioinnin mukaan on Euroopan alueelle sijoittunut noin 10 000 ja 20 000 säilytyspalveluntarjoajaa, jotka ovat sijoittautuneet sekä Eurooppaan että Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. 

Toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antaman poistamismääräyksen arviointi

Asetuksen 4 artiklan mukaisesti rajat ylittävissä tilanteissa, joissa säilytyspalvelun tarjoajan päätoimipaikka tai sen laillinen edustaja ei sijaitse samassa jäsenvaltiossa kuin poistamismääräyksen antanut toimivaltainen viranomainen, kyseisen viranomaisen on toimitettava samanaikaisesti poistamismääräyksen jäljennös sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa säilytyspalvelun tarjoajalla on päätoimipaikka tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, jollei 3 artiklasta muuta johdu. Sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa säilytyspalvelun tarjoajalla on päätoimipaikka tai jossa sen laillinen edustaja asuu tai johon tämä on sijoittautunut, voi 72 tunnin kuluessa poistamismääräyksen jäljennöksen vastaanottamisesta 1 kohdan mukaisesti arvioida poistamismääräyksen sen selvittämiseksi, rikkooko se asetusta tai perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia vakavasti tai ilmeisesti ja jos se toteaa rikkomisen, sen on saman määräajan kuluessa tehtävä asiasta perusteltu päätös.  

Niissä tilanteissa, joissa toimivaltaisen viranomaisen valtiossa päätoimipaikan tai laillisen edustajan omaava säilytyspalvelun tarjoaja tai sisällöntarjoaja, jota rajat ylittävä poistamismääräys on koskenut, esittää 48 tunnin kuluessa poistamismääräyksen tai 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta perustellun pyynnön arvioida poistamismääräyksen edellytyksiä, on viranomaisen tehtävä 72 tunnin kuluessa pyynnön vastaanottamisesta perusteltu päätös. Asetuksessa säädetty määräaika rajat ylittäviä tilanteita koskevin pyyntöjen johdosta tehtäville päätöksille edellyttäisi sitä, että päätökset on pystyttävä tekemään ripeästi, mutta suoraa päivystysvelvoitetta toimivaltaisella viranomaisille ei niiden johdosta olisi.  

On luultavaa, että säilytyspalvelun tarjoaja tai sisällöntarjoaja ei tule pyytämään arviointia jokaisen tehdyn poistomääräyksen osalta, eli arviointipyyntöjä on oletettavasti vähemmän kuin poistomääräyksiä. Rajat ylittävien poistamismääräysten määrä tulee riippumaan siitä, kuinka paljon on säilytyspalveluntarjoajia, joiden päätoimipaikka tai laillinen edustaja ovat Suomessa. Asetuksen mukaisesti säilytyspalvelun tarjoajan, jonka päätoimipaikka ei sijaitse unionissa, on nimettävä kirjallisesti luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö unionissa toimivaksi lailliseksi edustajakseen ja laillisen edustajan asuin- tai sijoittautumispaikan on oltava jossakin niistä jäsenvaltioista, jossa säilytyspalvelun tarjoaja tarjoaa palvelujaan. Koska asetus on suoraan sovellettava ja jäsenvaltioiden tulisi soveltaa sitä samalla tavalla, ei pitäisi muodostua tilannetta, jossa säilytyspalveluntarjoaja voisi pyrkiä kiertämään asetuksen velvoitteita asettamalla laillisen edustajan tiettyyn jäsenvaltioon.  

Komission järjestämissä asetuksen täytäntöönpanoa koskevissa asiantuntijakokouksissa useat jäsenvaltiot ovat kertoneet aikovansa käyttää vapaaehtoiseen sisällön poistamiseen perustuvaa menettelyä myös jatkossa, kun asetusta aletaan soveltaa. Ruotsi on arvioinut omassa asetuksen implementointia koskevassa esiselvityksessään (EU:s förordning om terrorism-innehåll på internet – frågan om behörig myndighet, SOU 2021:76)., että tämä asia puhuu sen puolesta, että Ruotsissa ei tulisi käsiteltäväksi suurta määrää rajat ylittäviä poistamismääräyksiä.  

Erityistoimenpiteiden valvonta

Velvollisuus ottaa käyttöön asetuksen 5 artiklassa säädettyjä erityistoimenpiteitä koskee niitä säilytyspalveluntarjoajia, joiden osalta sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa tarjoajalla on päätoimipaikka tai laillinen edustaja, on tehnyt objektiivisiin tosiseikkoihin perustuvan päätöksen, jossa todetaan, että säilytyspalveluntarjoajan palvelua käytetään terroristisen sisällön levittämiseen. Asetuksen mukaan objektiivinen tosiseikka, johon päätös voi perustua, on esimerkiksi se, että säilytyspalvelun tarjoaja on saanut vähintään kaksi poistamismääräystä 12 edeltävän kuukauden aikana. On siis huomattava, että velvoite ei koske automaattisesti säilytyspalveluntarjoajaa, joka on saanut poistamismääräyksen tai määräyksiä, vaan edellyttää toimivaltaisen viranomaisen asiasta tekemää päätöstä.  

Säilytyspalvelun tarjoaja päättää, mitä erityistoimenpiteitä se toteuttaa ja toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on arvioida, että ne täyttävät asetuksessa määritellyt edellytykset. Säilytyspalveluntarjoajan tulee ilmoittaa erityistoimenpiteet toimivaltaiselle viranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa viranomaisen tekemästä päätöksestä ja vuosittain tämän jälkeen. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo ilmoitusten ja tarvittaessa muiden objektiivisten seikkojen perusteella, etteivät erityistoimenpiteet noudata asetuksen vaatimuksia, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on osoitettava säilytyspalvelun tarjoajalle päätös, jossa sitä vaaditaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asetusta noudatetaan. Säilytyspalveluntarjoaja voi pyytää toimivaltaista viranomaista arvioimaan uudelleen sen tekemän päätöksen siitä, että säilytyspalveluntarjoajan tulee tehdä erityistoimenpiteitä tai päätöksen toimenpiteiden riittämättömyydestä ja niiden korjaamisesta.  

Seuraamusten määrääminen

Asetuksen 18 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä säilytyspalvelun tarjoajien tämän asetuksen säännösten rikkomisiin sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamukset on rajattava koskemaan ainoastaan 3 artiklan 3 ja 6 kohdan, 4 artiklan 2 ja 7 kohdan, 5 artiklan 1, 2, 3, 5 ja 6 kohdan, 6, 7, 10 ja 11 artiklan, 14 artiklan 5 kohdan, 15 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan rikkomisia. Asetuksen velvoitteet, joiden rikkomisesta tulee säätää seuraamuksia, koskevat siis 3 artiklan 3 kohdassa säädetyn poistamismääräyksen noudattamista tai edellä mainitun artiklan 6 kohdassa tehtävän ilmoituksen tekemistä; asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä poistetun sisällön palauttamista tai edellä mainitun artiklan 7 kohdassa säädettyä pääsyn sallimista uudelleen, 5 artiklan 1, 2, 3, 5, ja 6 kohdassa säädettyjen erityistoimenpiteiden käyttöön ottamista ja niistä tehtäviä ilmoituksia, 6 artiklassa säädettyä sisällön ja siihen liittyvän datan säilyttämistä, 7 artiklassa säädettyä säilytyspalveluntarjoajan avoimuusvelvoitetta, 10 artiklassa säädettyä valitusmekanismia koskevia vaatimuksia, 11 artiklassa säädettyä sisällöntarjoajille annettavia tietoja koskevia vaatimuksia, 14 artiklan 5 kohdassa säädettyä velvoitetta ilmoittaa rikosten tutkinnasta tai syytetoimissa toimivaltaisille viranomaisille terroristisesta sisällöstä, johon liittyy välitön henkeen kohdistuva uhka, 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn yhteyspisteen nimeämistä tai perustamista ja tietojen julkisesti saataville saattamista ja 17 artiklassa säädettyä laillista edustajaa.  

Asetuksen 18 artiklan mukaan seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon  

a) rikkomisen luonne, vakavuus ja kesto;  

b) se, oliko rikkominen tahallista tai tuottamuksellista;  

c) säilytyspalvelun tarjoajan aiemmat rikkomiset;  

d) säilytyspalvelun tarjoajan talouden vakaus;  

e) säilytyspalvelun tarjoajan toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekemän yhteistyön taso;  

f) säilytyspalvelun tarjoajan luonne ja koko, erityisesti se, onko tämä mikroyritys, tai pieni tai keskisuuri yritys;  

g) säilytyspalvelun tarjoajan rikkomiseen liittyvän syyllisyyden aste, ottaen huomioon säilytyspalvelun tarjoajan toteuttamat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet tämän asetuksen noudattamiseksi.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklan 3 kohdan mukaisten velvoitteiden, eli terroristisen verkkosisällön poistamismääräyksen systemaattisesta tai jatkuvasta noudattamatta jättämisestä määrätään taloudellisia seuraamuksia, joiden määrä on enintään 4 prosenttia säilytyspalvelun tarjoajan edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta.  

Seuraamusten määräämisestä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen tai viranomaisten työmäärä tulee riippumaan ensinnäkin siitä, missä määrin poistamismääräyksiä ja rajat ylittäviä poistamismääräyksiä tehdään ja toiseksi siitä, missä määrin toimivaltainen viranomainen tekee päätöksiä siitä, että säilytyspalveluntarjoajan tulee ottaa käyttöön erityistoimenpiteitä. Erityisesti suuret säilytyspalveluntarjoajat ovat osallistuneet aktiivisesti EU:n internetfoorumin toimintaan ja sitoutuneita poistamaan vapaaehtoisesti haitallista sisältöä palveluistaan.  

Oikeusrekisterikeskuksen tulee huolehtia seuraamusmaksun täytäntöönpanosta.  

Riippumattomuus

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi asetuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että toimivaltaiset viranomaiset eivät saisi pyrkiä saamaan tai vastaanottamaan asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamista koskevia ohjeita muulta taholta. Esityksen tarkoituksena olisi varmistaa asetuksen mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuus asetuksessa säädettyjen tehtävien hoitamisessa. Esitys ei estäisi viranomaisiin kohdistuvaa laillisuusvalvontaa. Ehdotuksella ei arvioida olevan juuri vaikutuksia toimivaltaisten viranomaisten toimintaan. Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisten toimien on oltava puolueettomia ja viranomaisen toimivaltaa saa käyttää yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin.  

4.2.4  Vaikutukset yrityksiin ja yksityisiin

Esityksen vaikutukset yrityksiin liittyvät lähinnä esityksessä ehdotettuihin seuraamuksiin, muut vaikutukset johtuvat pääasiassa suoraan sovellettavasta asetuksesta, joka asettaa säilytyspalvelun tarjoajalle velvoitteita terroristisen sisällön poistamiseksi tai pääsyn estämiseksi terroristiseen sisältöön sekä tämän sisällön säilyttämisestä. Osa velvoitteista on toteutettava säilytyspalvelun tarjoajan omasta aloitteesta ennakoivina toimenpiteinä, joilla pyritään estämään verkkopalvelujen hyödyntäminen terroristisessa tarkoituksessa. Osa velvoitteista sisältää konkreettisempia toimenpiteitä kuten velvoitteen tunnin kuluessa toimivaltaisen viranomaisen poistomääräyksestä poistaa terroristinen sisältö tai estää pääsy siihen. Asetuksella on vaikutusta yritystoiminnan kustannuksiin, sillä säilytyspalvelun tarjoajille asetetut velvoitteet edellyttävät erityisasiantuntemusta ja henkilöresursseja. Asetuksen voimaantulessa sillä voi olla vaikutuksia pienempien toimijoiden markkinoille pääsyyn.  

Asetusehdotuksen vaikutustenarvioinnissa todetaan, että Euroopan alueelle on sijoittunut noin 10 000 säilytyspalveluntarjoajaa ja noin 20 000 säilytyspalveluntarjoajaa, jotka ovat sijoittautuneet sekä Eurooppaan että Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Yli 90 % säilytyspalveluntarjoajista on pieniä tai keskisuuria yrityksiä, eli yhteensä noin 9 700 yritystä, joista yli 45 % ovat mikro-yrityksiä ja 40 % keskikokoisia yrityksiä. Vaikutustenarvioinnin mukaan Europol on raportoinut, että yli 150 yrityksen palvelimilla on ollut terroristista verkkosisältöä, näistä suurin osa on ollut Euroopan ulkopuolelle sijoittuneita yrityksiä, jotka tarjoavat palvelujaan EU:n sisämarkkinoilla.  

Komission vaikutustenarvioinnissa arvioidaan, että asetuksen mukaiset toimenpiteet, kuten poistamismääräykset, erityistoimenpiteet ja poistettavaksi määrätyn tiedon säilyttämistä koskevat velvoitteet koskisivat noin 150 – 400 säilytyspalveluntarjoajaa, niistä noin 10 000 palveluntarjoajasta, jotka ovat sijoittautuneita EU-maissa. Tämä tarkoittaisi siis noin 1.5 – 4 % säilytyspalveluntarjoajista. Säilytyspalveluntarjoajien sijoittautuminen ei jakaudu tasaisesti jäsenvaltioiden kesken. Voidaan arvioida, että niihin jäsenvaltioihin, joihin on sijoittautunut paljon tai suuria säilytyspalveluntarjoajia, kuten Saksaan, Alankomaihin, Ranskaan ja Irlantiin kohdistuisi myös enemmän asetuksen mukaisia tehtäviä. Toisaalta asetuksen vaikutustenarvioinnin mukaan pienemmät säilytyspalveluntarjoajat voivat olla haavoittuvampia laittoman sisällön levittämiselle, joten myös sillä, minkä kokoisia säilytyspalveluntarjoajia on sijoittunut jäsenvaltioon tai asettanut sinne laillisen edustajansa, voi olla merkitystä tulevan työmäärän osalta. Suomessa on arviolta sijoittautuneena 1 000 säilytyspalveluntarjoajaa, jolloin komission vaikutusarvioinnin mukaan asetuksen mukaiset toimenpiteet koskisivat noin 1.5 – 4 % näistä säilytyspalveluntarjoajista, eli noin 15 – 40 säilytyspalveluntarjoajaa.  

Esityksessä ehdotetaan asetuksen edellyttämällä tavalla hallinnollisten seuraamusten säätämisestä asetuksen velvoitteita rikkoville säilytyspalveluntarjoajille. Seuraamukset kannustaisivat säilytyspalveluntarjoajia noudattamaan asetuksen velvoitteita. Seuraamusten vaikutukset säilytyspalveluntarjoajiin riippuisivat ensinnäkin siitä, kuinka hyvin säilytyspalveluntarjoajat noudattavat asetusta ja toiseksi siitä, miten toimivaltainen viranomainen onnistuisi havaitsemaan asetuksen velvoitteiden rikkomuksia. 

Yksityisiin kohdistuvat vaikutukset johtuvat nekin pääasiassa asetuksen suoraan sovellettavasta sääntelystä. Toimivaltaisten viranomaisten aktiivisuudella ja resursseilla tehtäviensä hoitamisessa voi olla vaikutusta siihen, miten paljon terroristista verkkosisältöä havaitaan ja määrään poistettavaksi. Terroristisen verkkosisällön poistaminen verkosta torjuu terrorismia ja ehkäisee radikalisoitumista ja sillä on yleistä turvallisuutta ja järjestystä parantava vaikutus.  

4.2.5  Vaikutukset tietojärjestelmiin

Europol laatii PERCI-järjestelmää, joka tulisi poistamismääräysten tekemisessä toimivaltaiselle viranomaiselle käyttöön. PERCI:ssä käytetään jo olemassa olevaa teknologiaa Integrated Return Management Application IRMA:sta ja yhdistetään myös uusia teknisiä ratkaisuja. Järjestelmän tavoitteena on välttää se, että kaikki kehittäisivät oman järjestelmän poistomääräysten välittämiseen. Tavoitteena on myös, että säästetään aikaa ja rahaa. Lisäksi on tarkoituksena lisätä yhteen toimivuutta mahdollistamalla EU-laajuinen yhteistyö poistomääräysten osalta sekä välttää se, ettei häirittäisi poistomääräyksillä kansallisia tutkintoja. Tarkoituksena on tehdä automaattista tarkistusta sen osalta, onko samasta verkkosisällöstä jo tehty poistomääräys. Järjestelmän käytön tarkoituksena on myös varmistaa, että poistamismääräyksen tehnyt viranomainen täyttää asetuksessa edellytetyt tiedot ja perustelut poistamismääärykseen, jotta määräys täyttää asetuksen edellytykset. PERCI:n on myös tarkoitus lisätä läpinäkyvyyttä raportoinnin, analyysin sekä tarkastelun osalta. Järjestelmän käyttöön ottamisesta ei arvioida aiheutuvan järjestelmämuutostarpeita poliisille, mutta järjestelmän käyttöön ottaminen vaatii perehtymistä ja kouluttamista  

PERCI:n välityksellä ei ainakaan ensivaiheessa olisi mahdollista välittää päätöksiä liittyen erityistoimenpiteisiin tai seuraamuksiin, joten niiden osalta toimivaltaiselle viranomaisille ei syntyisi myöskään kustannuksia järjestelmän käyttämisestä.  

Vaikutukset radikalisoitumisen estämiseen ja terrorismin torjuntaan  

Asetuksen sääntelyn tavoitteena on estää terroristisen verkkosisällön levittämistä ja poistaa tällainen sisältö mahdollisimman nopeasti. Terroristinen verkkosisältö voi edistää radikalisoitumista ja kannustaa sekä ohjeistaa tekemään terrori-iskuja. Asetuksen sääntely edistää radikalisoitumisen ja terrorismin torjuntaa ja parantaa verkkosisällön turvallisuutta. Nämä edellä mainitut vaikutukset johtuvat kuitenkin pääosin asetuksen suoraan sovellettavasta sääntelystä, eivätkä esityksessä ehdotetusta kansallisesta sääntelystä. Osaltaan asetuksen sääntelyn vaikuttavuus riippuu kuitenkin esityksessä ehdotettavien viranomaisten resursseista asetuksen mukaisten tehtävien suorittamisessa, sillä asetus jättää esimerkiksi terrorista verkkosisältöä koskevien poistamismääräysten tekemisen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten harkintaan. Esityksessä ehdotettavilla resursseilla olisi vaikutusta siihen, kuinka paljon terroristisen verkkosisällön etsimiseen on mahdollista panostaa.  

11.3.1  Kansallisen liikkumavaran käyttö

Asetus on suoraan velvoittava ja sellaisenaan sovellettava jäsenvaltioissa. EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallista sääntelyä ei saa antaa asetuksen soveltamisalalla, ellei asetus nimenomaisesti velvoita tai valtuuta täydentävään kansalliseen sääntelyyn tai muuhun päätöksentekoon (tuomio 10.10.1973, Variola, 34/73; tuomio 2.2.1977, Amsterdam Bulb, 50/76). Perustuslakivaliokunta on todennut, että siltä osin kuin EU:n lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (PeVL 25/2005 vp ja PeVL 1/2018 vp). Valiokunta on tämän johdosta painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 1/2018 vp, PeVL 26/2017 vp, PeVL 2/2017 vp ja PeVL 44/2016 vp).  

Asetus sisältää velvoitteita nimetä tietyt toimivaltaiset viranomaiset, mutta jättää nimeämistavan kansalliseen harkintaan. Lisäksi asetus sisältää kansallista liikkumavaraa seuraamusten osalta. Esityksessä ehdotetaan, että lain tasolla nimettäisiin poliisi toimivaltaiseksi viranomaiseksi asetuksessa säädettyjen terroristista verkkosisältöä koskevien poistamismääräysten ja rajat ylittävissä tilanteissa toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemien poistamismääräysten arvioinnin osalta. Liikenne ja viestintävirasto nimettäisiin toimivaltaiseksi virnaomaiseksi asetuksessa säädettyjen erityistoimenpiteitä koskevien päätösten osalta. Seuraamusten määräämisen osalta esitetään poliisiin perustettavaksi seuraamuskollegio.  

Perustuslakivaliokunta on viranomaisten toimivaltuuksia koskevaa sääntelyä arvioidessaan pitänyt arvion lähtökohtana myös sitä, että viranomaisen toimivaltuuksien sääntely on merkityksellistä perustuslain 2 §:n 3 momentissa vahvistetun oikeusvaltioperiaatteen kannalta (PeVL 51/2006 vp). Julkisen vallan käytön tulee momentin mukaan perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Lähtökohtana on, että julkisen vallan käytön tulee olla aina palautettavissa eduskunnan säätämässä laissa olevaan toimivaltaperusteeseen (HE 1/1998 vp, s. 74/II). Kun viranomaiselle annetaan uusia tehtäviä, niiden tulisi sopia tälle viranomaiselle. Lailla säätämiseen kohdistuu myös yleinen vaatimus lain täsmällisyydestä ja tarkkuudesta (PeVL 10/2016 vp).  

11.3.2  Sananvapaus

Asetus on merkityksellinen erityisesti perustuslain 12 §:ssä, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklassa turvatun sananvapauden kannalta. Perustuslain 12 §:ssä on turvattu sananvapaus. Perustuslain sananvapaussäännöksen mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Säännöksen tarkoituksena on kieltää sekä perinteinen viestien ennakkotarkastus että muut ennakollista estettä merkitsevät puuttumiset sananvapauteen (ks. PeVL 52/2010 vp, s. 2/I ja HE 309/1993 vp, s. 57). Sananvapaus on turvattu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan määräyksillä. Sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta käsitellään niin ikään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa. 

Sananvapaus ymmärretään perustuslaissa laajasti ja välineneutraalina (PeVl 45/2014 vp, s. 5-6, PeVL 16/2013 vp, s. 3/I). Valiokunta on toisaalta katsonut tietoverkoissa harjoitettavaan viestintään liittyvän monia sellaisia erityispiirteitä, jotka voivat tuoda esiin uusia sananvapauden käyttämisen ja sen sääntelyn kannalta merkityksellisiä näkökulmia (PeVL 60/2001 vp, s. 2). Verkkoviestinnän teknisten erityispiirteiden vuoksi tällaisia näkökohtia liittyy esimerkiksi tarpeeseen edistää lainsäädännöllä viestinnän tietoturvaa ja viestintäjärjestelmien häiriötöntä toimintaa.  

Perustuslakivaliokunta on painottanut, että sananvapaudelle asetettavien rajoitusten on oltava välttämättömiä, täsmällisesti rajattuja ja syrjimättömiä (ks. esim. PeVL 18/2014 vp, s. 3/II). 

Ehdotuksen mukaan poliisin tehtäväksi tulisi terroristista verkkosisältöä koskevien poistamismääräysten tekeminen ja rajat ylittävissä tapauksissa toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisten poistamismääräysten arviointi. Poistamismääräykset ja niiden arviointi ovat merkityksellisiä sananvapauden kannalta. Perustuslakivaliokunnan asetuksesta aikaisemmin antaman lausunnon mukaan (PeVL 43/2018 vp) asetuksessa ehdotettu sääntely ei ole sananvapauden kannalta ongelmallista siltä osin kuin sen voidaan katsoa puuttuvan välittömästi ja yksinomaan terroristiseen viestintään internetin säilytyspalveluiden avulla (ks. myös PeVL 40/2017 vp, s. 4, ja yhdistymisvapauden osalta PeVL 7/2002 vp, s.3/II ja PeVL 10/2000 vp, s.3). Asetuksen mukaan aineistoa, jota levitetään yleisölle opetus-, journalismi-, taide- tai tutkimustarkoituksessa tai terroritoiminnan ehkäisy- tai torjuntatarkoituksessa, mukaan luettuna aineisto, jossa esitetään kärkeviä tai kiistanalaisia näkemyksiä julkisen keskustelun yhteydessä, ei katsota terroristiseksi sisällöksi.  

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi asetuksen 13 artiklan täytäntöönpanemiseksi siitä, että asetuksen osalta toimivaltaisiksi viranomaisiksi nimettävät viranomaiset eivät pyrkisi saamaan tai ottamaan vastaan ohjeita tehtävän suorittamisessa muulta taholta. Asetuksessa viranomaisten riippumattomuutta koskevan säännöksen tarkoituksena on ollut turvata sananvapautta. Suomessa viranomaisten riippumattomuudesta on säädetty hallintolaissa, eikä esitettävällä sääntelyllä arvioida olevan juuri käytännön vaikutusta esityksen mukaisten viranomaisten toimintaan tai sananvapauteen. 

11.3.3  Henkilötietojen suoja ja tietojen luovuttaminen

Asetus ja sitä täydentävä kansallinen säätely merkitsevät puuttumista yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan. Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan tällaista sääntelyä yleensä katsonut, että sääntelyä on tarkasteltava perustuslain 10 §:n kannalta. Sen 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa tämän säännöksen lisäksi myös se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Kysymys on kaiken kaikkiaan siitä, että lainsäätäjän tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa (ks. esim. PeVL 11/2018 vp, PeVL 13/2016 vp).  

Perustuslakivaliokunta on EU:n tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla tarkistanut kantaansa henkilötietojen suojasta lailla säätämisen vaatimuksen osalta. Tietosuoja-asetuksen sääntely henkilötietojen suojasta on olennaisesti yksityiskohtaisempaa kuin henkilötietodirektiivin (95/46/EY) ja sen toimeenpanemiseksi annetun henkilötietolain sääntely. Perustuslakivaliokunta on pitänyt merkityksellisenä myös, että EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvataan yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa jokaisen oikeus henkilötietojensa suojaan. Valiokunta on painottanut, että EU:n henkilötietojen käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä sovellettaessa on otettava huomioon mainitut perusoikeuskirjan artiklat kiinnittäen huomiota siihen, että EU:n tuomioistuimen antamat tuomiot määrittävät näiltä osin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan keskeistä sisältöä (PeVL 14/2018, s. 3–4). 

Valiokunnan mielestä henkilötietojen suoja tulee jatkossa turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Myös sääntelyn selkeyden vuoksi kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee jatkossa suhtautua pidättyvästi ja rajata sellaisen säätäminen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksen edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn kohdalla (ks. esim. PeVL 51/2018 vp, s. 3 ja PeVL 14/2018 vp, s. 4–6). Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt myös erityistä huomiota sääntelytarpeeseen silloin, kun henkilötietoja käsittelee viranomainen (PeVL 14/2018, s. 4–5). 

Perustuslakivaliokunta katsoi osana perustuslain 10 §:n tulkintakäytäntöön kohdistuvaa tarkistusta, että toisin kuin suoraan sovellettava tietosuoja-asetus, rikosasioiden tietosuojadirektiivi ei sisällä sellaista yksityiskohtaista sääntelyä, joka muodostaisi riittävän säännöspohjan perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslakivaliokunnan mielestä henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on tällaisissa perusoikeusherkissä sääntelykonteksteissa edelleen arvioitava valiokunnan aiemman sääntelyn lakitasoisuutta, täsmällisyyttä ja kattavuutta korostaneen käytännön pohjalta. Merkityksellistä tässä suhteessa on, että rikosasioiden tietosuojalaki on soveltamisalallaan yleislakina sovellettavaksi tuleva laki, jota on tarkoitus täydentää eri hallinnonaloja koskevalla erityislainsäädännöllä. Henkilötietojen suojaan liittyvät sääntelyn kattavuuden, täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset voidaan kuitenkin joiltain osin täyttää myös tietosuoja-asetuksen soveltamisalan ulkopuolella kansalliseen oikeuteen sisältyvällä yleislailla (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 7, PeVL 26/2018 vp, s. 3–4, PeVL 51/2018 vp, s. 3). 

Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (ks. PeVL 25/2005 vp). Valiokunta on tämän johdosta painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2, PeVL 44/2016 vp, s. 4). 

Lakiehdotuksissa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn sovellettava yleislainsäädäntö määrittyisi tietojen käsittelytarkoituksen mukaisesti. Henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin yleistä tietosuoja-asetusta ja sitä täydentävää kansallista tietosuojalakia tai rikosasioiden tietosuojalakia näiden yleissäädösten soveltamisalaa koskevien säännösten mukaisesti. Yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluva henkilötietojen käsittely perustuu asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Esityksessä ehdotettu täydentävä sääntely perustuu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaiseen kansalliseen liikkumavaraan. Liikkumavaran puitteissa kansallisessa lainsäädännössä voidaan antaa tarkempia säännöksiä esimerkiksi yhteisöistä, joille ja tarkoituksista joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa. Mainitun 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Mikäli tietoja käsitellään muuhun kuin niiden alkuperäiseen keräämistarkoitukseen, on sääntelyä arvioitava käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta vasten siten kuten tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa säädetään. Sääntelyn on oltava välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. 

Perustuslakivaliokunta on korostanut, että yksityiselämän suojan rajoituksella tulisi olla hyväksyttävä yhteiskunnallinen intressi ja rajoituksen tulisi olla oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Tämä merkitsee, että rajoitusten tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Perusoikeuden rajoittaminen on sallittua ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään (PeVM 25/1994 vp, ja esimerkiksi PeVL 56/2014 vp ja PeVL 18/2013 vp). 

Perustuslakivaliokunta on myös painottanut, että yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tulee suhteuttaa toisiin perus- ja ihmisoikeuksiin sekä muihin painaviin yhteiskunnallisiin intresseihin, kuten yleiseen turvallisuuteen liittyviin intresseihin, jotka voivat ääritapauksessa palautua henkilökohtaisen turvallisuuden perusoikeuteen (PeVL 5/1999 vp, s. 2/II). Lainsäätäjän tulee turvata yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Valiokunta on katsonut, että yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden. Arvioinnissa on kyse kahden tai useamman perusoikeussäännöksen yhteensovittamisesta ja punninnasta (ks. esim. PeVL 14/2018 vp, s. 8, PeVL 26/2018, s. 4, PeVL 54/2014 vp, s. 2/II ja PeVL 10/2014 vp, s. 4/II). 

Tietojen luovuttamisen osalta perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin, jos tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on valiokunnan mukaan pitänyt sisällyttää vaatimus tietojen välttämättömyydestä jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 31/2017 sekä PeVL 17/2016 vp ja siinä viitatut lausunnot). Valiokunta on antanut merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (esimerkiksi PeVL 38/2016 vp). Salassapitosäännösten edelle menevässä tietojensaantioikeudessa on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvalla salassapitovelvollisuudella suojataan (PeVL 62/2010 vp ja PeVL 42/2010 vp). Mitä täydellisemmin tietojensaantioikeus kytketään säännöksissä asiallisiin edellytyksiin, sitä todennäköisemmin yksittäistä tietojensaantipyyntöä joudutaan käytännössä perustelemaan. Myös tietojen luovuttajan on tällöin mahdollista arvioida pyyntöä luovuttamisen laillisten edellytysten kannalta. Tietojen luovuttaja voi lisäksi kieltäytymällä tosiasiallisesti tietojen antamisesta saada aikaan tilanteen, jossa tietojen luovuttamisvelvollisuus eli säännösten tulkinta saattaa tulla ulkopuolisen viranomaisen tutkittavaksi. Tämä mahdollisuus on tärkeä tiedonsaannin ja salassapitointressin yhteensovittamiseksi (ks. esim. PeVL 12/2019 vp ja PeVL 48/2017 vp). 

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä tietoja asetuksen 5 artiklan nojalla toteuttavaa erityistoimenpiteiden valvontaa varten sekä poliisin oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä tietoja asetuksen 3 ja 4 artiklan mukaisten tehtävien suorittamista varten. Ehdotetut tiedonsaantioikeudet koskisivat myös henkilötietoja. Tiedonsaantioikeudet rajattaisiin vain välttämättömiin tietoihin. Esityksen valmistelussa on arvioitu, että ehdotettu henkilötietojen käsittelyä ja salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskeva sääntely ei merkitse pidemmälle menevää perusoikeuksien rajoitusta kuin on perusteltua ottaen huomioon ehdotusten taustalla olevien tavoitteiden painavuus suhteessa rajoitettavaan perusoikeuteen. Ehdotetun sääntelyn on arvioitu olevan välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide esityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. 

11.3.4  Hallinnolliset seuraamukset ja muutoksenhakuoikeus

Perusoikeuksien suoja koskee lähtökohtaisesti luonnollisia henkilöitä. Perusoikeudet voivat kuitenkin suojata oikeushenkilöä välillisesti silloin, kun oikeushenkilön asemaan puuttuminen saattaa merkitä kajoamista oikeushenkilön taustalla olevan yksilön oikeuksiin (HE 309/1993 vp, s. 21‒25). Esityksessä ehdotetaan hallinnollisista seuraamuksista säätämistä asetuksen velvoitteiden rikkomisesta säilytyspalvelun tarjoajille, joista suurin osa on yrityksiä. Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain kannalta siltä osin, kun ehdotuksessa esitetään säädettäväksi asetuksen 18 artiklan mukaisesti hallinnollisista seuraamuksista. Esityksessä säädettäisiin velvollisuuksien laiminlyöntiin liittyvistä seuraamuksista ja mahdollisuudesta hakea muutosta viranomaisen hallintopäätökseen. Laiminlyönnin taustalla voisi myös olla yksittäinen henkilö, vaikka seuraamus määrättäisiin oikeushenkilölle.  

Hallinnollisena sanktiona eli rangaistusluonteisena hallinnollisena seuraamuksena voidaan lähtökohtaisesti pitää hallintopäätökseen perustuvaa seuraamusta, joka on asiallisesti rinnastettavissa rikosoikeudelliseen rangaistukseen ja jonka hallintoviranomainen määrää lain rikkomisen johdosta luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle. Useimmiten tällainen hallinnollinen sanktio sisältää velvoitteen suorittaa rangaistusluonteinen seuraamusmaksu. Hallinnollisella sanktiolla saattaa olla myös elinkeinovapauteen tai ammatinharjoittamisoikeuteen kohdistuvia vaikutuksia, jotka sekä suojaavat näitä perusvapauksia että samalla rajoittavat niiden käyttöä. 

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan lainvastaisesta teosta määrättävä seuraamusmaksu ei ole perustuslain 81 §:n mukainen vero tai maksu vaan rangaistusluonteinen taloudellinen seuraamus. Valiokunta on asiallisesti rinnastanut rangaistusluonteisen rahamääräisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen seuraamukseen (PeVL 4/2001 vp, s. 7, PeVL 32/2005 vp, s. 2, PeVL 55/2005 vp, s. 2, PeVL 17/2012 vp s. 6). Hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista on säädettävä perustuslain 2 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla lailla, koska sen määräämiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä. Laissa on perustuslakivaliokunnan mukaan täsmällisesti ja selkeästi määriteltävä seuraamuksen ja sen suuruuden perusteista ja oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perusteista (PeVL 32/2005 vp, s. 2‒3, PeVL 55/2005 vp, s. 2, PeVL 57/2010 vp, s. 2, PeVL 17/2012 vp s. 6). Perustuslakivaliokunta on todennut, että vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, tarkkuuden yleistä vaatimusta ei kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (PeVL 9/2012 vp, s. 2, PeVL 57/2010 vp, s. 2 ja PeVL 74/2002 vp, s. 5). 

Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan unionin oikeuden jättäessä liikkumavaraa on liikkumavaraa käytettäessä otettava huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (ks. esim. PeVL 14/2018 vp, PeVL 1/2018 vp, PeVL 25/2005 vp). Kansallisen liikkumavaran alasta on syytä tehdä selkoa erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta. Perustuslakivaliokunta on siten toistuvasti kiinnittänyt huomiota kansallisen liikkumavaran asianmukaiseen selostamiseen (ks. PeVL 14/2018 vp, PeVL 1/2018 vp, s. 3, PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 31/2017 vp, PeVL 2/2017 vp, s. 2, PeVL 44/2016 vp, s. 4).  

Esityksessä ehdotettavien hallinnollisen seuraamuksen ja sen suuruuden perusteet on määritelty selkeästi ja täsmällisesti asetuksessa ja ehdotettavissa säännöksissä. Seuraamusmaksujen määrän osalta on käytetty asetuksen sallimaa liikkumavaraa. Asetuksen 18 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että 3 artiklan 3 kohdan, eli poistamismääräysten noudattamista koskevien velvoitteiden systemaattisesta tai jatkuvasta noudattamatta jättämisestä määrätään taloudellisia seuraamuksia, joiden määrä on enintään 4 prosenttia säilytyspalvelun tarjoajan edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta. Esityksen mukaan seuraamukset mitoitettaisiin rikkomuksen vakavuuteen ja muihin seikkoihin nähden oikeasuhtaisesti ja toimivaltainen viranomainen voisi myös jättää tietyin edellytyksin seuraamuksen määräämättä. Seuraamusmaksua ei myöskään voitaisi määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa, tai jolle olisi samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Maksu olisi määrättävä viimeistään viiden vuoden kuluessa rikkomuksesta ja se vanhenisi viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen ratkaisun antamisesta. Ehdotettua seuraamusmaksua voidaan siten pitää oikeasuhtaisena perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. 

Esityksen mukaan asetuksen velvoitteiden rikkomisesta tai laiminlyönnistä seuraamusmaksun määräisi seuraamuskollegio. Perustuslakivaliokunta on tietosuojalaista antamassaan lausunnossa (PeVL 24/2018 vp, s. 3-5) katsonut, että hallintovaliokunnan tarkoittama seuraamuskollegio toimisi valtionhallinnon toimielimenä, ja sen tehtäviin kuuluisi julkisen vallan käyttöä, jota voidaan pitää merkittävänä. Julkisen vallan käyttötehtävän vuoksi seuraamuskollegion yleisistä perusteista on perustuslain 119 §:n 2 momentin mukaan säädettävä lailla. Näihin yleisiin perusteisiin kuuluvat lähinnä toimielimen nimi, toimiala sekä sen pääasialliset tehtävät ja toimivaltuudet (HE 1/1998 vp, s. 174, PeVL 12/2004 vp, s. 3). Näitä periaatteita tulee perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan noudattaa myös silloin, kun viranomaisen tai valtionhallinnon muun toimielimen sisälle järjestetään olennaisesti uudentyyppisiä, julkista valtaa käyttäviä yksikköjä (PeVL 51/2006 vp, s. 5). Myös lautakuntatyyppisten toimielinten yhteydessä nämä kriteerit on otettava huomioon. Niihin kuuluvat myös säännökset siitä, miten lautakunta asetetaan sekä mikä on sen kokoonpano ja toimikausi (PeVL 15/2011 vp, s. 5 ja siinä mainitut lausunnot). Esityksessä on säädetty seuraamuskollegion yleisistä perusteista.  

Esityksen 1 §:n mukaan tehtäviin hallintopäätöksiin voi hakea muutosta. Mahdollisuus hakea muutosta viranomaisen päätökseen voi olla tarpeen viranomaisen toiminnan asianmukaisuuden ja muun tasapuolisuuden varmistamiseksi (PeVL 32/2012 vp, s. 4–5, PeVL 10/2009 vp, s. 4, PeVL 55/2002 vp, s. 4, PeVL 47/2002 vp, s. 4, PeVL 46/2002 vp, s. 9) samoin kuin soveltamiskäytännön yhdenmukaisuuden varmistamiseksi (PeVL 30/2005 vp, s. 5, PeVL 13/2005 vp, s. 3–4, PeVL 33/2000 vp, s. 3), vaikka käsillä ei olisikaan yksilön oikeutta tai velvollisuutta koskeva asia. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Ottaen huomioon säilytyspalveluntarjoajalle säädettävät oikeusturvan takeet, ehdotusta ei olisi pidettävä perustuslain mukaisen oikeusturvan kannalta ongelmallisena. 

11.3.5  Ahvenanmaa

Ehdotuksen osalta lainsäädäntövallan jaottelu Ahvenanmaan maankunnan ja valtakunnan välillä on merkityksellinen lähinnä siltä osin kuin sääntely koskee elinkeinotoimintaa. Siltä osin kuin sääntely koskee muuta kuin elinkeinotoimintaa, kuten yhdistyksiä, kuuluu asia valtakunnan toimivaltaan.  

Ahvenanmaan itsehallintolain (1991/1144) 18 §:n 22 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat elinkeinotoimintaa ottaen huomioon mitä on säädetty 27 §:n 2 ja 40 kohdassa. Itsehallintolain 27 §:n 2 kohdan mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta, kun kyse on sanan-, yhdistys- ja kokoontumisvapauden käyttämistä ja kirje-, lennätin- ja puhelinsalaisuudesta ja 27 §:n 40 kohdan mukaan, kun kyse on teletoiminnasta. Säilytyspalvelun tarjoaminen osana tietoyhteiskuntapalveluiden tarjoamista liittyy säännöksessä tarkoitettuun teletoimintaan, mikä viittaa asetuksen sääntelyn kuuluvan valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Itsehallintolain sanamuodon tulkinnassa on huomattava, että internetin kaltaisia tietoverkkoja ei ole voitu ottaa huomioon itsehallintolakia säädettäessä (ks. PeVL 22/2001 vp). Joka tapauksessa valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat 27 §:n 42 kohdan mukaan lisäksi muut itsehallintolain perusteiden mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluviksi katsottavat asiat. Näin ollen esitys ei kuulu maakunnan lainsäädäntövaltaan.  

Valtioneuvoston näkemyksen mukaan lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.