1.1
Laki tulotietojärjestelmästä
3 §.Määritelmät. Pykälän 1 kohdan suorituksen maksajan määritelmää muutettaisiin siten, että suorituksen maksaja olisi yläkäsite, joka sisältäisi alakäsitteet palkanmaksaja ja etuudenmaksaja. Palkanmaksajan määritelmään viitattaisiin 6 §:n 2 ja 3 momentissa, 11 §:n 1 momentissa, 12 §:n 4 momentissa sekä 24 §:n 1 momentissa. Palkanmaksajan määritelmä vastaisi sisällöltään voimassa olevaa suorituksen maksajan määritelmää. Säännöksiä, joissa käytetään käsitettä suorituksen maksaja, sovellettaisiin yhtäläisesti palkanmaksajaan ja etuudenmaksajaan, jollei käsitettä ole erikseen rajattu tietoihin, joita voivat maksaa ja ilmoittaa vain tietynlaiset suorituksen maksajat.
Etuudenmaksajalla tarkoitettaisiin oikeushenkilöä, joka maksaa eläkkeitä, muita etuuksia tai niihin rinnastettavia suorituksia lakiin, yksityisoikeudelliseen sopimussuhteeseen tai tekemäänsä päätökseen perustuen. Useimmiten eläkkeiden ja muiden etuuksien maksaminen tapahtuu suoraan laissa olevien säännösten nojalla ja myös maksettavan etuuden määrästä on säädetty suoraan laissa tai sen nojalla annetussa alemman tasoisessa säädöksessä. Yksityisoikeudellisen sopimussuhteen perusteella maksettavalla etuudella tarkoitettaisiin esimerkiksi vakuutussopimuksen perusteella maksettavia korvauksia tai tiettyihin sijoitustuotteisiin perustuvia suorituksia. Erilliseen päätökseen perustuvalla etuudella tarkoitettaisiin esimerkiksi kunnan asukkailleen maksamia erilaisia harkinnanvaraisia etuuksia ja avustuksia, kuten lasten kotihoidon tuen kuntalisää tai niin sanottuja vauvarahoja.
Kohdassa tarkoitettu etuudenmaksajan määritelmä olisi verraten laaja. Suoritukset ja tilanteet, jotka etuudenmaksajien olisi ilmoitettava tulorekisteriin, määriteltäisiin palkanmaksajien ilmoitettavien tietojen tapaan erikseen lakiin lisättäväksi ehdotetuissa 6 §:n 5—7 momentissa, joissa viitattaisiin etuudenmaksajan määritelmään niissä tarkoitettujen suoritusten maksajana.
Pykälän 2 kohdassa olevaa tulonsaajan määritelmää täydennettäisiin siten, että tulonsaajalla tarkoitettaisiin luonnollista henkilöä tai kuolinpesää silloinkin, kun hän on oikeutettu kyseiseen suoritukseen, vaikka tuloa ei olisikaan maksettu hänelle itselleen. Lisäys kattaisi tilanteet, joissa luonnollinen henkilö tai kuolinpesä on oikeutettu tiettyyn eläkkeeseen tai muuhun etuuteen, mutta se on laissa olevan säännöksen nojalla maksettu muulle taholle kuin kyseiselle henkilölle itselleen kuten esimerkiksi Kansaneläkelaitokselle, sairausvakuutusrahastolle, eläkelaitokselle, vakuutusyhtiölle, työttömyyskassalle, sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle, kunnalle tai työnantajalle. Lisäys liittyy 3 kohtaan lisättäväksi ehdotettuun sijaissaajan määritelmään. Lisäyksen nojalla tulonsaajana pidettäisiin etuuteen oikeutettua henkilöä itseään esimerkiksi ilmoittamisvelvollisuutta koskevaa 6 §:ää sovellettaessa.
Pykälän 3 kohtaan lisättäisiin sijaissaajan määritelmä, jolloin pykälän nykyiset 3 ja 4 kohta siirtyisivät 4 ja 5 kohdiksi. Sijaissaajalla tarkoitettaisiin tahoa, jolle suoritus on lakiin perustuvan oikeuden nojalla maksettu suoritukseen oikeutetun tulonsaajan asemesta eli edellä 2 kohdan perusteluissa selostettujen tilanteiden mukaista suorituksen vastaanottavaa tahoa. Suoritus voi perustua suoraan tietyn etuuslain säännöksiin, mutta kyse voi olla myös muusta lakiin perustuvasta oikeudesta, esimerkiksi kun Liikennevakuutuskeskus korvaa työnantajalle etuudensaajalle maksetun sairausajan palkan. Sijaissaajan määritelmään viitattaisiin lakiin lisättäväksi ehdotetussa 6 §:n 7 momentissa.
Lisäksi pykälään tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia.
6 §.Tulorekisteriin talletettavat tulotiedot ja muut tiedot. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus 2 ja 3 momentissa tarkoitettuihin tulonsaajaa koskeviin tulotietoihin laajennettaisiin viittaukseksi pykälään lisättäväksi ehdotetussa 5 momentissa tarkoitettuihin tulonsaajaa koskeviin etuudenmaksajien ilmoittamiin tulotietoihin.
Pykälän 2 ja 3 momentin johdantokappaleita tarkennettaisiin 3 §:n 1 kohdan suorituksen maksajan määritelmää koskevan muutoksen johdosta. Työnantajan, toimeksiantajan tai muun näihin rinnastettavan suorituksen maksajan määritelmä korvattaisiin 3 §:n 1 kohdan mukaisella palkanmaksajan määritelmällä, joka vastaisi sisällöltään 2 ja 3 momentin johdantokappaleiden voimassa olevaa sanamuotoa. Lisäksi 2 momentin 14 kohtaa täydennettäisiin maakuntauudistuksen johdosta siten, että kunnan ja kuntayhtymän ohella myös maakunnan olisi jatkossa ilmoitettava perimänsä luottamushenkilömaksut tulorekisteriin.
Pykälään lisättävissä 5—7 momentissa säädettäisiin niistä tiedoista, jotka etuudenmaksajat olisivat velvollisia antamaan Tulorekisteriyksikölle. Momentissa kuvattaisiin näiden tietojen tietosisältö henkilötietojen suojan perusoikeudellisen aseman kannalta riittävällä tarkkuudella. Momentin tulee myös antaa etuudenmaksajille riittävä kuva siitä, mitä tietoja niiden olisi tulorekisteriin ilmoitettava. Tulorekisterin yksityiskohtainen tietosisältö ja samalla ilmoitettavien tietojen ala ilmenisi yksityiskohtaisesti lain 16 §:n mukaisen tiedonantovelvoitteen nojalla julkaistavasta selosteesta, joka kuvaisi Tulorekisteriyksikön 4 §:n 1 momentin mukaisesti määrittelemät tiedot. Vastaavasti tiedon käyttäjät voivat selvittää, mitä etuudenmaksajien ilmoittamia tietoja ne tulisivat tulorekisteristä saamaan.
Pykälän 5—7 momentissa tarkoitetut tiedot olisi annettava Tulorekisteriyksikölle. Pykälän 5 momentissa tarkoitettuja tietoja koskeva ilmoittamis- tai tiedonantovelvollisuus perustuisi palkanmaksajien 2—4 momentin nojalla ilmoittamien tietojen tapaan aina tiedon käyttäjiä koskeviin muihin lakeihin sisältyviin ilmoittamis- tai tiedonantovelvollisuutta koskeviin säännöksiin.
Pykälän 6 ja 7 momentissa tarkoitetut tiedot ovat puolestaan sellaisia, joihin ei 2—5 momentin tapaan kohdistu ilmoittamis- tai tiedonantovelvollisuutta, vaan jotka etuudenmaksaja on velvollinen muun lain nojalla pyynnöstä antamaan tiedon käyttäjälle. Pykälään lisättävät 5—7 momentti kattaisivat sellaiset eläkkeisiin, muihin etuuksiin ja niihin rinnastettaviin suorituksiin liittyvät maksutiedot, joita koskevat muuhun lakiin perustuvat ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuudet on tässä vaiheessa katsottu perustelluksi hoitaa tulorekisterin kautta. Tulotietojärjestelmän laajentaminen eläkkeisiin ja muihin etuustuloihin vaikuttaisi etuuden maksajien 5 momentissa tarkoitettuja Verohallinnolle verotusta varten ilmoitettavia tietoja koskeviin ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuuksiin siten, että momentissa tarkoitetut tiedot ilmoitettaisiin ainoastaan tulorekisteriin. Verotuksessa tarvittavien tietojen lisäksi tulorekisteriin ilmoitettaisiin myös sellaiset verovapaita eläkkeitä ja muita etuuksia koskevat tiedot, joita Kansaneläkelaitos tarvitsee perustoimeentulotuen käsittelyssä. Lisäksi tulorekisteriin ilmoitettaisiin eri etuuksien toimeenpanossa ja niiden keskinäisessä yhteensovittamisessa tarvittavia tietoja, kuten tietoja etuuden maksamisesta laissa olevan säännöksen nojalla sijaissaajalle sekä eräitä tulonsaajalle maksettuja kulukorvauksia koskevia tietoja.
Tulorekisteriin talletettavia sijoitustoimintaan liittyviä etuuksia olisivat vain sellaiset suoritukset, joiden maksaminen perustuu vakuutussopimukseen.
Palkanmaksajan ilmoitettavien tietojen tapaan tulorekisteriin ei myöskään etuustulojen osalta talletettaisi tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, kuten lakkoavustusta, taikka muita arkaluonteiseksi katsottavia tietoja. Tämä seuraisi siitä, että asiasta ei erikseen säädettäisi. Mainittujen asetuksessa tarkoitettujen tietojen käsittely edellyttää asetuksen mukaan asiasta erikseen säätämistä. Mainitun tietojoukon ulkopuolelle jäävien nykyisin henkilötietolain (523/1999) mukaan arkaluonteisten tietojen, ja valtiosääntöisesti edelleenkin arkaluonteisina pidettävien tietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on puolestaan edelleen arvioitava aiemman sääntelyn lakitasoisuutta koskevan käytännön pohjalta (PeVL 14/2018 vp). Tällaisia säännöksiä ei nyt ehdoteta eikä mainittuja tietoja tulorekisteriin talletettaisi.
Tulorekisteriin ei myöskään talletettaisi erilaisia etuudenmaksajien maksamia kustannusten korvauksia koskevia tietoja muutoin kuin 6 momentissa erikseen mainituissa tilanteissa.
Tulorekisteriin 5—7 momentin nojalla talletettuja eläkkeitä ja muita etuustuloja koskevia tietoja olisivat palkanmaksajan ilmoittamien tietojen tavoin oikeutettuja saamaan kaikki 13 §:ssä tarkoitetut tiedon käyttäjät, siltä osin kuin niillä on muussa laissa olevan säännöksen perusteella oikeus saada ne suorituksen maksajalta tai toiselta tiedon käyttäjältä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin niistä eläkkeiden ja muiden etuuksien maksutiedoista, jotka etuudenmaksajat olisivat velvollisia ilmoittamaan tulorekisteriin verotuksen ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuutta koskevien säännösten nojalla. Kyse on sellaisista tiedoista, jotka nykyisin on ilmoitettava Verohallinnolle eläkkeiden ja etuuksien vuosi-ilmoituksella eräiden verotusmenettelystä annetun lain 3 luvun 15, 16 ja 17 §:ssä olevien säännösten nojalla. Verotusta varten ilmoitettavien tietojen osalta tulorekisteriin talletettavat tiedot kattaisivat myös eräitä muita edellä mainittujen lainkohtien nojalla nykyisin annettavia vuosi-ilmoituksia ja tietovirtoja sekä lisäksi eräitä oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 16 §:ssä tarkoitetulla veroilmoituksella ilmoitettavia tietoja. Lisäksi tulorekisteriin talletettaisiin perintö- ja lahjaverotuksessa tarvittavat perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 28 a §:ssä tarkoitetut ja nykyisin omalla erillisellä ilmoituksellaan ilmoitettavat tiedot. Kaikki mainitut nykyisin suoraan Verohallinnolle annettavat ilmoitukset ja tietovirrat poistuisivat käytöstä 1 päivästä tammikuuta 2020 alkaen maksettujen suoritusten osalta siltä osin kuin suorituksia koskevat tiedot olisi mainitusta ajankohdasta lukien ilmoitettava tulorekisteriin.
Ehdotusten johdosta etuudenmaksajilta poistuisivat pääosin käytöstä seuraavat Verohallinnon nykyiset vuosi-ilmoitukset, niiden liitteet ja muut erilliset tietovirrat:
- eläkkeiden ja etuuksien vuosi-ilmoitus (7803);
- rajoitetusti verovelvolliselle maksettujen suoritusten vuosi-ilmoitus (7809) siinä tarkemmin selostettujen suorituslajien B1-B5, B7-B9, B0, AE ja RE osalta;
- vuosi-ilmoitus takautuvista eläkkeistä (7817);
- vuosi-ilmoitus työttömien korvauspäivistä (VSKORVPV);
- eläkkeen ja etuuden maksajan yhteyshenkilön vuosi-ilmoitus, (VSELVYHT);
- veroilmoitus oma-aloitteisista veroista Työnantajasuoritusten tiedot -kohdan osalta sekä
- perintö- ja lahjaverolain 28 a §:ssä tarkoitettu ilmoitus.
Ulkomaisia eläkkeiden ja muiden etuuksien maksajia eivät koske yhtä laajat tiedonantovelvollisuudet kuin ulkomaisia työnantajia. Sivullisen tiedonantovelvollisuus koskee eläke- ja etuustilanteissa ulkomaista etuudenmaksajaa vain, jos sillä on Suomessa tuloverolaissa tarkoitettu kiinteä toimipaikka, jolloin se rinnastetaan Suomessa olevaan etuudenmaksajaan verotusta koskevan ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuuden suhteen. Momentin mukaan tulotiedot olisi nykyistä ilmoittamiskäytäntöä vastaavasti ilmoitettava tulorekisteriin kansainvälisissä tilanteissa aina, jos etuudenmaksajalla olisi tiedonantovelvollisuus Verohallinnolle.
Suomalaista etuudenmaksajaa koskevat ulkomailla asuvan tulonsaajan osalta vastaavat tiedonantovelvollisuudet kuin Suomessa asuvien tulonsaajien osalta, joten tiedot ilmoitettaisiin myös rajoitetusti verovelvollisille maksetuista suorituksista. Yleisesti ja rajoitetusti verovelvolliselle maksetut suoritukset ilmoitettaisiin tulorekisteriin samalla etuustietoilmoituksella. Rajoitetusti verovelvollisena pidetään henkilöä, jonka asunto ja koti ovat ulkomailla ja joka ei oleskele Suomessa yli kuutta kuukautta yhtäjaksoisesti. Suomen kansalaista pidetään kuitenkin Suomessa yleisesti verovelvollisena, vaikka hän ei jatkuvasti oleskelekaan täällä yli kuuden kuukauden aikaa, kunnes kolme vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jonka aikana hän on lähtenyt maasta, jollei hän näytä, että hänellä ei ole verovuonna ollut olennaisia siteitä Suomeen. Rajoitetusti verovelvolliselle henkilölle maksetuista suorituksista olisi annettava ilmoitus riippumatta siitä, onko suorituksesta tullut periä lähdeveroa tai ennakonpidätystä taikka onko tulonsaaja vakuutettu Suomessa. Kun tulonsaaja on rajoitetusti verovelvollinen, olisi tulorekisteriin annettava lisätieto rajoitetusti verovelvolliselle maksetun eläkkeen perusteesta verosopimuksen soveltamista sekä kansainvälisen tietojenvaihdon toteuttamista varten.
Momentin 1 kohdan nojalla talletettavia olisivat eläkkeitä ja muita etuuksia koskevat maksutiedot. Näitä olisivat esimerkiksi kansaneläkkeitä, takuueläkkeitä sekä työeläkkeitä ja kuntoutusetuuksia koskevat tiedot. Kohdan nojalla talletettaisiin myös esimerkiksi työttömyyspäivärahaa, vanhempainpäivärahaa, sairauspäivärahaa, aikuiskoulutustukea ja reserviläispalkkaa sekä erilaisia ansionmenetyskorvauksena maksettavia päivärahoja ja tuloverolain 34 a §:n tarkoittamia vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen perusteella maksettavia suorituksia koskevat tiedot. Kohta koskisi myös erilaisia harkinnanvaraisesti myönnettäviä etuuslakeihin perustumattomia veronalaisia etuuksia, kuten kunnan asukkailleen maksamia niin sanottuja vauvarahoja ja muita vastaavia etuuksia.
Momentin 2—5 kohdassa säädettäisiin 1 kohtaa täydentävästi sellaisten eläkkeisiin ja muihin etuuksiin rinnastettavien suoritusten tallettamisesta tulorekisteriin, jotka eivät kuulu 1 kohdan yleissäännöksen piiriin.
Momentin 2 kohdan nojalla talletettaisiin tiedot rikosvahingon, riistavahingon ja muun vastaavan vahingon johdosta maksetuista ansionmenetyskorvauksista sekä elatuksen vähentymisestä saaduista korvauksista. Rikosvahinkoihin liittyvät korvaukset maksetaan vahinkoa kärsineelle tai tämän läheiselle, eikä talletettaviin tietoihin sisältyisi mitään itse rikosta tai rikoksentekijää koskevia tietoja, joten kohdan nojalla ei tulisi talletettavaksi arkaluonteiseksi katsottavia tietoja. Tiedot ilmoitetaan jo nykyisinkin vastaavalla tarkkuustasolla Verohallinnolle verotuksen toimittamista varten.
Momentin 3 kohdan nojalla talletettaisiin tiedot muista kuin maa- tai metsätalouteen taikka elinkeinotoimintaan kohdistuvista veronalaisista vapaaehtoisen vakuutuksen korvauksista. Tällaisia olisivat esimerkiksi tuloverolain 34 §:n tarkoittamat henkivakuutuksen nojalla saadut vakuutuskorvaukset sekä erilaiset ansionmenetystä korvaavat vakuutussuoritukset. Käytännössä valtaosa vapaaehtoisen vakuutuksen korvauksista maksetaan korvauksena esinevahingosta, eivätkä tällaiset korvaukset pääsääntöisesti ole tuloverotuksessa verotettavaa tuloa. Kohta koskisi siten verraten pientä osuutta vapaaehtoisten vakuutusten perusteella maksettavista korvauksista, ja ne tulisivat talletettavaksi tulorekisteriin samoilta osin kuin ne jo nykyisinkin ilmoitetaan eri suorituslajeilla Verohallinnolle verotuksen toimittamista varten.
Momentin 4 kohdan nojalla talletettaisiin verotuksen toimittamisessa tarvittavat tiedot kapitalisaatiosopimuksista eli niiden verotukseen vaikuttavasta lopputuloksesta. Kyseiset suoritukset ovat mukana tulorekisteriin ilmoitettavissa tiedoissa, vaikka niitä ei voidakaan pitää laissa tarkoitettuna etuutena tai edes niihin rinnastettavana suorituksena. Ratkaisu on tehty vakuutusyhtiöiden nimenomaisesta toivomuksesta, koska muutoin kapitalisaatiosopimukset olisivat jääneet niille lähes ainoana Verohallinnolle muulla tavoin kuin tulorekisterin kautta ilmoitettavana suorituksena ja vakuutusyhtiöiden olisi ylläpidettävä nykyisiä ilmoitusmenettelyjä näiden suoritusten ilmoittamiseksi Verohallinnolle, mitä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena ratkaisuna.
Momentin 5 kohdan nojalla talletettaisiin tiedot 1—4 kohdassa mainittuihin eriin liittyvistä tuloverolain 61 a §:ssä tarkoitetuista viivästyskorotuksista. Tuloverolain 61 a §:n mukaan lakisääteisen eläkkeen, tapaturmavakuutuslain, potilasvahinkolain tai liikennevakuutuslain mukaisen korvauksen taikka lakisääteisen sosiaalietuuden, eläkesäätiön tai vakuutuslaitoksen vapaaehtoisen lisäetuuden viivästymisen vuoksi maksettava korotus katsotaan verotuksessa samaksi tuloksi kuin se tulo, johon se liittyy. Myös tällaisia viivästyskorotuksia koskevat tiedot olisi jatkossa annettava tulorekisteriin.
Momentin 6 kohdan nojalla talletettaisiin ennakonpidätystä sekä perittyä lähdeveroa ja vakuutetun sairausvakuutusmaksua koskevat tiedot vastaavin periaattein kuin tiedot jo on säädetty talletettavaksi palkkatulojen osalta 6 §:n 2 momentin 12 kohdassa.
Momentin 7 kohdan nojalla talletettaisiin tiedot 1—5 kohdassa tarkoitettuihin suorituksiin liittyvistä perusteettomista eduista. Perusteettomalla edulla tarkoitettaisiin tietoja sellaisista tulonsaajalle virheellisesti maksetuista veronalaisista eläkkeistä tai muista etuuksista, joihin tulonsaaja ei ole ollut oikeutettu. Eläkettä tai muuta etuutta on saatettu maksaa liikaa asian käsittelyssä tapahtuneen virheen johdosta, sitä on saatettu maksaa väärin perustein tai tilanteessa, jossa tulonsaajalla ei ole ollut lainkaan oikeutta saada kyseistä etuutta. Perusteetta maksettu eläke tai muu etuus olisi ilmoitettava tulorekisteriin omana tietonaan siitä riippumatta, tullaanko sitä perimään takaisin tulonsaajalta. Ilmoittamisrytmin muuttuessa maksukohtaiseksi tarvitaan verotuksen toimittamisessa tieto tulonsaajalle perusteetta maksetuista suorituksista vastaavin periaattein kuin palkkatulojenkin osalta.
Lisäksi kohdan nojalla talletettaisiin tiedot perusteettoman edun perusteella tulonsaajalta takaisin perityistä määristä. Takaisinperinnässä on kyse tilanteesta, jossa aiemmin maksettua suoritusta joudutaan perimään takaisin tulonsaajalta. Kun tulorekisteriin talletetaan tiedot eläkkeiden ja muiden etuuksien maksamisesta, on välttämätöntä, että sinne talletetaan myös tiedot myöhemmin tapahtuvasta eläkkeen tai muun etuustulon takaisinperinnästä. Tiedot olisi nykyistä ilmoittamismenettelyä vastaavasti ilmoitettava siinäkin tapauksessa, että takaisinperintä on toteutettu vähentämällä takaisinperittävä määrä tulonsaajalle maksettavasta muusta etuudesta kuittausmenettelyä käyttäen. Etuustulojen takaisinperinnät ilmoitetaan nykyisin Verohallinnolle vuosi-ilmoituksella. Vastaisuudessa etuuden takaisinperintää koskevia tietoja ei tarvitsisi enää ilmoittaa Verohallinnolle muulla tavalla kuin tulorekisterin kautta.
Momentin 8 kohdan nojalla talletettaisiin tieto sellaisten päivien lukumäärästä, joilta tulonsaajalle on työttömyyden perusteella maksettu etuutta. Nämä tiedot annetaan nykyisin Verohallinnolle erillisellä vuosi-ilmoituksella. Vastaisuudessa olisi kuitenkin perusteltua tallettaa nämä tiedot tulorekisteriin samalla kertaa työttömyyden perusteella maksetun etuuden muiden maksutietojen kanssa, jolloin tietoja ei tarvitsisi enää ilmoittaa erikseen Verohallinnolle.
Momentin 9 kohdan nojalla talletettaisiin perintö- ja lahjaverolain 28 a §:ssä tarkoitettuja suorituksia koskevat tiedot. Kyse on perintö- ja lahjaverolain 7 a ja 18 a §:ssä tarkoitetuista perintö- ja lahjaverotuksessa käytetyistä ja lähinnä vakuutusyhtiöiden maksamiin henkilövakuutussuorituksiin liittyvistä tiedoista, jotka jo nykyisinkin on annettava Verohallinnolle erillisellä ilmoituksella perintö- ja lahjaverotuksessa käytettäväksi. Tiedot ilmoitettaisiin tulorekisteriin samassa laajuudessa kuin ne jo nykyisinkin ilmoitetaan Verohallinnolle, ja niitä koskeva erillinen ilmoitus poistuisi käytöstä siitä ajankohdasta, josta lähtien vastaavat tiedot on annettava tulorekisteriin. Jos vakuutuskorvaus on kokonaan tai osittain maksettu panttioikeuden haltijalle, ilmoitetaan maksunsaajan yksilöintitiedot sekä maksettu määrä.
Pykälän 6 ja 7 momentissa säädettäisiin tiedoista, joita talletettaisiin tulorekisteriin välitettäväksi sellaisiin muuta kuin verotuksen toimittamista koskeviin tarkoituksiin, jotka on perusteltua hoitaa tulorekisteriä käyttäen. Kyse on tiedoista, joita etuudenmaksaja on muualla laissa olevien säännösten nojalla velvollinen pyynnöstä antamaan tiedon käyttäjälle.
Pykälän 6 momentin 1 kohdan nojalla tulorekisteriin talletettaisiin tiedot toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 11 §:ssä tarkoitetuista toimeentulotukeen vaikuttavista etuuksista ja niihin rinnastettavista suorituksista. Lainkohdan mukaiset tulolajit eivät kuulu verotusta varten 5 momentin nojalla talletettavien tietojen piiriin. Toimeentulotuen käsittelyssä tarvitaan tietoja myös monista verovapaista etuuksista ja niihin rinnastettavista suorituksista sekä tällaisiin suorituksiin liittyvistä viivästyskorotuksista. Yhdessä 5 momentissa tarkoitettujen tietojen kanssa näillä tiedoilla voitaisiin kattaa perustoimeentulotuen käsittelystä aiheutuvien tietotarpeiden lisäksi merkittävä osa myös muiden Kansaneläkelaitoksen hoitamien etuuksien tietotarpeista sekä lisäksi eräitä muiden 13 §:ssä tarkoitettujen tiedon käyttäjien tietotarpeita. Kohdan nojalla tulorekisteriin talletettaisiin tiedot muun muassa haittakorvauksista, asumistuista, elatustuista, sotilasavustuksista, rintamalisistä sekä asevelvollisten ja siviilipalvelumiesten päivärahoista. Toimeentulotukea haettaessa huomioidaan myös tuen hakijan perheenjäsenten käytettävissä olevia tuloja. Tiedot näistä tuloista talletettaisiin tulorekisteriin kyseisen perheenjäsenen tuloina, jotka toimeentulotukiasiaa käsiteltäessä niin ikään olisivat saatavilla tulorekisteristä.
Perustoimeentulotukeen eivät vaikuta sellaiset etuudet, joiden osalta toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa on erikseen säädetty, että niitä ei oteta tuloina huomioon toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa. Tällaisia ovat esimerkiksi äitiysavustus, koulumatkatuki, Kansaneläkelaitoksen vammaisetuudet, muiden etuuden maksajien vammaisetuuksia vastaavat tuet sekä kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisesta annetun lain (189/2001) mukaiset kulukorvaukset. Näitä koskevia tietoja ei siten talletettaisi tulorekisteriin. Kohdan nojalla ei myöskään talletettaisi tietoja toimeentulotuesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitetuista menoista, jotka on korvattu tai joita vastaava etuus on saatu muulla perusteella. Tulorekisteriin talletettavia etuuksia tai niihin rinnastettavia suorituksia eivät siten olisi esimerkiksi kuntoutuksen kustannusten korvaukset, kuten asumiseen liittyvät kulukorvaukset tai sairauden hoidosta, matkoista ja lääkkeistä maksettavat kustannusten korvaukset muutoin kuin 2 kohdassa erikseen mainituissa tilanteissa.
Tulorekisteriin ei myöskään talletettaisi tietoja Kansaneläkelaitoksen maksamasta perustoimeentulotuesta tai kuntien hoitamasta täydentävästä ja ehkäisevästä toimeentulotuesta, jotka henkilötietolain nojalla ovat arkaluonteisia. Henkilötietolain kumoamisen jälkeen arvioidaan tulorekisterin tietosisällön laajentamista toimeentulotukea koskeviin tietoihin, jotka eivät kuulu tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin. Tällöin on myös asianmukaisesti otettava huomioon perustuslakivaliokunnan sääntelyn lakitasoisuuden vaatimusta koskeva käytäntö valtiosääntöisesti edelleen arkaluonteisiksi katsottavien tietojen osalta.
Momentin 2 kohdan nojalla talletettaisiin tiedot julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) tai työttömyysturvalain (1290/2002) perusteella maksettavista kulukorvauksista. Tällaiset kulukorvaukset ovat verovapaita eivätkä ne ole toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n nojalla toimeentulotukea ratkaistaessa huomioon otettavaa tuloa. Kyseisiä kulukorvauksia koskevat tiedot ovat kuitenkin tarpeen etuuden maksajien välisen takautumisoikeuden selvittämiseksi esimerkiksi työntekijän eläkelain (395/2006) 120 §:n 4 momenttia sekä muiden työeläkelakien vastaavia säännöksiä sovellettaessa. Muut etuuden maksajien välisen takautumisoikeuden selvittämiseen vaikuttavat tilanteet olisivat useimmiten havaittavissa tulorekisteristä 5 momentissa sekä 6 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella.
Momentin 3 kohdan nojalla talletettaisiin tiedot 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin suorituksiin liittyvistä perusteettomista eduista sekä suorituksista tulonsaajalta takaisin perityistä määristä vastaavin periaattein kuin edellä 5 momentin 7 kohdan osalta on veronalaisten suoritusten osalta selostettu. Etuuskäsittelyä tekevät tiedon käyttäjät tarvitsevat kyseisiä tietoja myös verovapaiden suoritusten osalta.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin edellä 5 ja 6 momentissa tarkoitettuja suorituksia koskevien tietojen tallettamisesta tulorekisteriin myös siinä tapauksessa, että suoritus on maksettu osittain tai kokonaan 3 §:n 3 kohtaan lisättäväksi ehdotetun sijaissaajan käsitteen mukaiselle sijaissaajalle. Säännös kattaisi siten tilanteet, jossa etuuden maksaminen perustuu tulonsaajan oikeuteen saada tietty etuus tietyltä ajanjaksolta, mutta etuus laissa olevan säännöksen tai lakiin perustuvan oikeuden nojalla kuitenkin maksetaan muulle taholle kuin tulonsaajalle itselleen. Sijaissaajan osalta kyse olisi kuitenkin perusteettomasta edusta vain silloin, kun tulonsaajalla itsellään ei olisi ollut oikeutta maksettuun etuuteen siten kuin edellä 5 momentin 7 kohdassa on selostettu. Tietoa suorituksen maksamisesta edunvalvojalle, edunvalvontavaltuutetulle, huoltajalle tai kuolinpesälle ei kuitenkaan tarvitsisi yksikään tiedon käyttäjä, minkä vuoksi näitä tietoja ei talletettaisi tulorekisteriin. Suorituksen maksamista koskeva tieto talletettaisiin tällöinkin tulorekisteriin normaaliin tapaan, mutta ilman sijaissaajaa koskevia tietoja. Momentin nojalla ei talletettaisi tietoja sellaisista vakuutuslaitosten välisistä takautumissuorituksista, joissa tulonsaaja itse ei ole asianosaisena. Tällaisia laitosten välisiä suorituksia tapahtuu esimerkiksi työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamista ja liikennevakuuttamista harjoittavien vakuutuslaitosten välillä sekä eläkelaitosten ja raideliikennevastuulain (113/1999) mukaisesti korvausvelvollisen tahon välillä.
Säännöksiä, jotka oikeuttavat tai velvoittavat etuudenmaksajan maksamaan eläkkeen tai muun etuuden muulle taholle kuin tulonsaajalle itselleen, on eri etuuslaeissa lukuisia. Eläke tai muu etuus voidaan laissa olevan säännöksen perusteella maksaa muun muassa Kansaneläkelaitokselle, sairausvakuutusrahastolle, työttömyyskassalle, sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaiselle toimielimelle tai kunnalle. Tällaisia säännöksiä on esimerkiksi sairausvakuutuslain (1224/2004) 2 luvun 5 §:ssä, työttömyysturvalain 11 luvun 9, 9 a ja 14 §:ssä, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) 49 §:ssä, työtapaturma- ja ammattitautilain 140—143 §:ssä, työntekijän eläkelain 118—122 §:ssä sekä muiden työeläkelakien vastaavissa säännöksissä. Eläke tai muu etuus voidaan maksaa myös työnantajalle tai sairauskassalle sillä perusteella, että se on maksanut työntekijälle samalta ajalta palkkaa esimerkiksi sairausvakuutuslain 7 luvun 4 §:ssä, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 47 §:ssä, työtapaturma- ja ammattitautilain 139 §:ssä, työntekijän eläkelain 117 §:ssä sekä muissa työeläkelaeissa olevien vastaavien säännösten nojalla. Lisäksi esimerkiksi asumistuki voidaan maksaa vuokranantajalle yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) 25 §:n nojalla. Vastaavia säännöksiä on useissa muissakin etuuslaeissa.
Tilanteissa, joissa sijaissaajana on toinen etuudenmaksaja, talletettaisiin lisäksi sijaissaajan ilmoittama tieto siitä, mikä 5 tai 6 momentissa tarkoitettu suoritus on myöhemmin katettu toiselta etuudenmaksajalta saadulla suorituksella. Säännöksen nojalla suorituksen vastaanottajana olevan etuudenmaksajan olisi suorituksen vastaanotettuaan korvattava aiemmin antamansa 5 tai 6 momentissa tarkoitettua suoritusta koskeva ilmoitus siten, että uudelta ilmoitukselta ilmenee tieto siitä, että suoritus on kokonaan tai osittain katettu toisen etuudenmaksajan sille myöhemmin maksamalla suorituksella. Momentissa tarkoitetut tiedot sijaissaajalle maksetuista suorituksista vaikuttavat etuuteen oikeutetulle tulonsaajalle samalta ajalta myönnettäviin muihin etuuksiin, vaikka suoritusta ei olekaan maksettu hänelle itselleen. Tämän vuoksi tiedon käyttäjät tarvitsevat suorituksia koskevat tiedot myös näissä tilanteissa.
7 §.Tulorekisteriin talletettavat täydentävät tiedot. Pykälän johdantokappaletta täsmennettäisiin siten, että pykälän nojalla tulorekisteriin talletettavat täydentävät tiedot koskisivat ainoastaan palkanmaksajien ilmoittamia 6 §:n 2 ja 3 momentin nojalla tulorekisteriin talletettavia tulotietoja täydentäviä tietoja. Etuudenmaksajien tulorekisteriin ilmoittamat tiedot olisivat aina 6 §:n nojalla ilmoitettavia tietoja eikä niihin voisi liittyä pykälässä tarkoitettuja täydentäviä tietoja.
8 §.Tulorekisteriin talletettavat yksilöinti- ja yhteystiedot. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin säännös sijaissaajan yksilöinti- ja yhteystietojen tallettamisesta tulorekisteriin. Sijaissaajasta voitaisiin tallettaa pykälän 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitetut yksilöinti- ja yhteystiedot vastaavin periaattein kuin ne talletetaan tulonsaajasta itsestään. Sijaissaajan yksilöinti- ja yhteystietoja tarvitaan etuudenmaksajien keskinäisten takautumisoikeuksien käsittelyssä, minkä vuoksi niiden tallettaminen tulorekisteriin olisi perusteltua. Nämä tiedot eivät kuitenkaan kaikissa tilanteissa ole etuudenmaksajan tiedossa täydellisinä, minkä vuoksi tietoja ei ole mahdollista säätää talletettavaksi aina, kun suoritus on maksettu sijaissaajalle. Siltä osin kuin sijaissaajan yksilöinti- ja yhteystiedot eivät olisi saatavissa tulorekisteristä, olisi toisen etuudenmaksajan jatkossakin selvitettävä nämä tiedot muutoin kuin tulorekisterin kautta. Lisäksi jos perintö- ja lahjaverolain 28 a §:ssä tarkoitettu vakuutuskorvaus on kokonaan tai osittain maksettu panttioikeuden haltijalle, ilmoitetaan maksunsaajan yksilöintitiedot.
9 §.Tulotietojärjestelmään talletettavat muut tiedot. Pykälän 1 momentin 3 kohdan ruotsinkielistä sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi. Termi ”eläkejärjestelynumero” on käännetty muotoon ”pensionsordningsnummer”. Termi korvattaisiin toimialalla yleisesti käytetyllä termillä ”pensionsarrangemangsnummer”.
10 §.Tietojen antaminen Tulorekisteriyksikölle. Pykälän 1 momenttia tarkennettaisiin 6 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta siten, että siitä käy ilmi, että 6 §:n 2—5 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi Tulorekisteriyksikölle annettavia tietoja olisivat myös 6 §:n 6 ja 7 momentissa tarkoitetut tiedot, jotka eivät kuulu muussa laissa säädetyn ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuuden piiriin, vaan muussa laissa säädetyn tiedonsaantioikeuden piiriin. Ehdotetulla sääntelyllä viimeksi mainitut tiedot saatettaisiin 10 §:n mukaisen ilmoittamisvelvollisuuden piiriin. Lisäksi momenttiin tehtäisiin kielellinen tarkistus.
11 §.Tietojen antamistapa ja allekirjoittaminen. Pykälän 1 momentissa olevat säännökset mahdollisuudesta ilmoittaa 6 ja 8 §:ssä tarkoitetut tiedot erityisestä syystä paperilla rajattaisiin koskemaan ainoastaan 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen palkanmaksajien ilmoittamia tietoja. Mahdollisuus paperilla ilmoittamiseen on säädetty pieniä ja satunnaisia työnantajia sekä erityisesti työnantajina toimivia kotitalouksia silmällä pitäen. Etuuden maksajat ovat kuitenkin aina suurempia toimijoita, joilla on edellytykset tietojen sähköiseen ilmoittamiseen tulorekisteriin toteutettavia sähköisiä ilmoittamistapoja käyttäen. Asiaa on selvitetty myös tulorekisterin perustamishankkeessa yhdessä etuudenmaksajien kanssa, ja selvitysten perusteella on katsottu mahdolliseksi rajata paperilla ilmoittaminen koskemaan vain palkanmaksajien ilmoittamia tietoja momenttiin ehdotetun rajauksen mukaisesti.
12 §.Tietojen antamisaika. Pykälän 4 momenttia täsmennettäisiin siten, että siinä säädetty velvollisuus antaa työntekijän eläkelain 72 §:ssä tarkoitettua vakuutuspalkkaa koskevat tiedot koskisi ainoastaan 3 §:ssä tarkoitettua palkanmaksajaa, koska kyseiset tiedot eivät voi liittyä etuudenmaksajien ilmoittamiin suorituksiin.
Pykälän 11 ja 12 momentiksi lisättäisiin tiettyjen 6 §:n 5—7 momentissa tarkoitettujen tulorekisteriin talletettavien tietojen antamisaikaa koskevat säännökset. Muilta osin 6 §:n 5—7 momentissa tarkoitetut tiedot olisi annettava 12 §:n 1 momentin pääsäännön mukaisessa ajassa.
Pykälän 11 momentissa säädettäisiin 6 §:n 5 momentin 7 kohdassa ja 6 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen perusteettomia etuja koskevien tietojen sekä suorituksista tulonsaajalta takaisin perittyjä määriä koskevien tietojen antamisajasta. Perusteettomia etuja koskevat tiedot olisi annettava ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun perusteetonta etua koskeva päätös on tehty tai maksamisessa tapahtunut virhe muutoin havaittu. Perusteetonta etua koskevalla päätöksellä tarkoitettaisiin esimerkiksi oikaisu-, muutos-, korjaus-, lakkautus- tai poistopäätöstä. Määräaikaa ei siten laskettaisi palkkatulojen tavoin vielä perusteettoman edun havaitsemisesta vaan siitä hetkestä, jolloin etuudenmaksaja tekee soveltamassaan laissa tarkoitetun päätöksen eläkkeen tai muun etuuden perusteettomuudesta. Jos kuitenkin kyseessä olisi pelkästään etuuden maksamisessa tapahtunut virhe, laskettaisiin määräaika siitä ajankohdasta, jolloin maksamisen virhe on havaittu. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi tilannetta, jossa suoritus on maksettu väärän henkilön pankkitilille.
Momentin nojalla tiedot tulonsaajalta takaisin perityistä määristä olisi annettava viimeistään viidentenä kalenteripäivänä sen päivän jälkeen, jona tieto takaisin perityn määrän maksamisesta, sen maksajasta ja siitä, mihin suoritukseen maksu liittyy, on saatu. Tällä tarkoitettaisiin useimmiten sitä hetkeä, jolloin etuudenmaksaja on omissa järjestelmissään kohdistanut takaisin maksetun määrän tiettyyn takaisinperinnässä olevaan eläkkeeseen tai muuhun etuuteen.
Pykälän 12 momentissa säädettäisiin 6 §:n 7 momentissa tarkoitetun suorituksen sijaissaajana olevan toisen etuudenmaksajan antaman alkuperäistä ilmoitusta täydentävän ilmoituksen antamisajasta. Momentin nojalla sijaissaajana olevan etuudenmaksajan olisi annettava aiemmin antamaansa tulorekisteri-ilmoitusta täydentävät tiedot ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kuukauden kuluessa sen päivän jälkeen, jona tieto suorituksen maksamisesta, sen maksajasta ja siitä, mihin eläkkeeseen tai muuhun etuuteen maksu liittyy, on saatu.
Pykälän nykyiset 11 ja 12 momentti siirtyisivät 13 ja 14 momentiksi. Samalla 14 momentiksi siirtyvässä momentissa oleva viittaus 11 momenttiin muutettaisiin tätä vastaavasti viittaukseksi 13 momenttiin ja momenttiin tehtäisiin kielellinen tarkistus.
13 §.Tiedon käyttäjien oikeus saada tietoja tulotietojärjestelmästä. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin Koulutusrahastosta annetun lain kumoamisesta annetun lain (520/2018), aikuiskoulutustuesta annetun lain muuttamisesta annetun lain (521/2018) ja työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta annetun lain (522/2018) edellyttämät muutokset. Momentin 8 kohdan viittaus työttömyysvakuutusrahastoon muutettaisiin viittaukseksi Työllisyysrahastoon ja pykälän 21 kohdan säännös, jossa mainitut Koulutusrahastolle kuuluvat aikuiskoulutustuen toimeenpanoon liittyvät tehtävät siirtyisivät Työllisyysrahastolle, kumottaisiin. Lisäksi momentin 8 kohdassa mainittuihin tehtäviin, joihin tietoja voitaisiin Työllisyysrahastolle välittää ja luovuttaa, lisättäisiin vastaavasti maininta työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 10 §:n 1 momentin 7 kohdasta, jossa Työllisyysrahaston tehtäväksi on säädetty aikuiskoulutusetuuksista annetun lain mukaisten aikuiskoulutustuen ja ammattitutkintostipendien myöntäminen.
Momentin 4 kohtaan lisättäisiin maininta siitä, että Tulorekisteriyksikkö voisi välittää ja luovuttaa tietoja Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle myös sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille annetussa laissa tarkoitetun korvausasian ratkaisemiseksi. Kyseisen tehtävän hoitamisessa tarvittavat tiedot ovat etuudenmaksajien tulorekisteriin ilmoittamia 6 §:ään lisättäväksi ehdotetuissa 5—7 momentissa tarkoitettuja tietoja, minkä vuoksi tietojen luovuttamisesta tähän tarkoitukseen ei ole säädetty voimassa olevassa 4 kohdassa.
Momentin 16 kohtaan lisättäisiin säännökset tietojen luovuttamisesta Valtiokonttorille myös pelastuslaissa (379/2011), virkatehtävässä apuna olleelle henkilölle eräissä tapauksissa suoritettavasta tapaturmakorvauksesta annetussa laissa (625/1967), meripelastuslaissa (1145/2001), julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012), kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (1386/2010), valmiuslaissa (1552/2011), poliisilaissa (872/2011), käräjäoikeuden lautamiehistä annetussa laissa (675/2016) ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetussa laissa (746/2011) tarkoitetun korvausasian ratkaisemista varten. Näiden lakien mukaiseen korvauskäsittelyyn sovelletaan sanotuissa laeissa olevien viittaussäännösten perusteella työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksiä. Tämän vuoksi olisi perusteltua, että tulorekisterin tietoja voitaisiin työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen korvauskäsittelyn tavoin hyödyntää myös edellä mainittujen lakien mukaisessa korvauskäsittelyssä.
Momentin 21 kohdassa olevan säännöksen kumoamisen vuoksi lakiteknisesti 1 momenttia muutettaisiin siten, että nykyisien 21—25 kohdan säännökset siirtyisivät 21—24 kohdiksi ja momentin 25 kohdassa säädettäisiin tulorekisterin tietojen luovuttamisesta Ahvenanmaan maakunnalle, sen viranomaisille ja kunnille näiden maakuntalaeissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten. Maakunnan lainsäädäntövallan piiriin kuuluvista asioista säädetään Ahvenanmaan itsehallintolaissa (1144/1991). Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat muun muassa maakuntapäivien järjestysmuotoa ja tehtäviä, maakunnan hallitusta sekä sen alaisia viranomaisia ja laitoksia, maakunnan virkamiehiä, maakunnan palveluksessa olevien henkilöiden ja maakuntahallinnon luottamushenkilöiden sekä maakunnassa toimivien peruskoulujen rehtorien, opettajien ja tuntiopettajien työeläketurvaa koskevat asiat, kuntien hallintoa ja niiden viranhaltijoita, terveyden- ja sairaanhoitoa koskevat asiat eräin poikkeuksin, sosiaalihuoltoa koskevat asiat, opetusta koskevat asiat, työllisyyden edistämistä koskevat asiat sekä tilastoasiat maakunnan osalta.
Ehdotettu säännös on yleissäännös, jonka nojalla tietoja luovutettaisiin niille maakuntalaeissa säädetyille toimivaltaisille viranomaisille, joille maakuntalailla säädetään oikeus saada tehtäviänsä hoitamista varten sellaisia tietoja, jotka vastaisuudessa talletettaisiin tulorekisteriin. Ahvenanmaan itsehallintolain tyhjentävästä lainsäädäntövallan jaosta seuraa, ettei valtakunnan laissa ole syytä säätää tietojen luovuttamisesta maakunnan viranomaisille ja kunnille lain 13 §:n muiden kohtien mukaisesti viittaamalla yksittäisiin maakuntalakeihin ja niiden aineelliseen sisältöön. Maakuntalait julkaistaan Ålands Författningssamling –nimisessä säädöskokoelmassa.
Pykälän johdantokappaleen mukaisesti edellytyksenä tietojen luovuttamiselle tulorekisteristä olisi myös näissä tapauksissa, että tiedon käyttäjä on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeutettu muun lain nojalla saamaan tiedot suorituksen maksajalta tai toiselta tiedon käyttäjältä. Ennen tietojen luovuttamisen aloittamista Tulorekisteriyksikön olisi, kuten valtakunnan lainsäädännön piiriin kuuluvien tiedon käyttäjienkin kohdalla, varmistettava, että tietojen luovuttamiseen on myös maakuntalakien nojalla oikeudelliset edellytykset, mikä käytännössä edellyttää myös sitä, että maakunnan viranomaisten ja kuntien on osoitettava tietojen luovutuksen oikeusperusteet ja tarve tiedoille kunkin tiedon käyttäjän toiminnassa.
Seuraavassa kuvataan nykytilanteen ja –tietojen pohjalta eräitä maakunnan viranomaisten tiedonsaantitarpeita. Kuvaus ei ole tyhjentävä.
Maakunnan viranomaiset tarvitsevat tulorekisterin tietoja ensinnäkin sellaisissa maakuntalaeissa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten, joissa maakunnan lainsäädäntövaltaa on käytetty säätämällä valtakunnan lainsäädäntöä sovellettavaksi maakuntalain nojalla myös Ahvenanmaalla. Tällaisia lakeja ovat landskapslag om tillämpning i landskapet Åland av vissa riksförfattningar om pension för den offentliga sektorn (76/2016), landskapslag om tillämpning i landskapet Åland av vissa riksförfattningar om pension för arbetstagare (29/2007), landskapslag om tillämpning i landskapet Åland av lagen om underhållsstöd (7/2009), landskapslag om tillämpning av lagen om moderskapsunderstöd (10/1994), landskapslag om tillämpning av lagen om allmänt bostadsbidrag (4/2015), landskapslag om tillämpning i landskapet Åland av barnbidragslagen (48/1994), landskapslag om tillämpning i landskapet Åland av lagen om utkomstskydd för arbetslösa (71/2003) sekä landskapslag om tillämpning i landskapet Åland av riksförfattningar om socialvård (101/1995). Laeissa on säädetty myös niistä poikkeuksista, joilta osin valtakunnan lakia ei sellaisenaan sovelleta Ahvenanmaalla, sekä lisäksi maakunnan alueella toimivaltaisista viranomaisista asian käsittelyssä. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi on maakuntalaista riippuen säädetty joko Ahvenanmaan maakunta, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Ahvenanmaan maakunnan alueella oleva kunta tai Ålands arbetsmarknads- och studieservicemyndighet -viranomainen. Näissä tapauksissa maakunnan viranomaisten tiedonsaantioikeus perustuu viime kädessä valtakunnan laissa säädettyyn tiedonsaantioikeuteen kuitenkin siten, että toimivaltaisesta viranomaisesta maakunnan alueella on erikseen säädetty maakuntalaissa.
Osaksi maakunnan viranomaisten tietotarpeet ja toimivalta perustuvat suoraan maakuntalaissa oleviin säännöksiin. Lainsäädäntövaltaa on käytetty säätämällä asiasta erillisellä maakuntalailla, jossa ei ole viittauksia valtakunnan lainsäädäntöön. Tällöin maakuntalaissa on säädetty myös toimivaltaisesta viranomaisesta sekä sen oikeudesta saada tietoja kyseisessä maakuntalaissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.
Maakunnan hallitus tarvitsee tietoja maakuntalaissa landskapslag om pensionsskydd för ledamöter av lagtinget och landskapsregeringen (7/2010), säädetyn Ahvenanmaan maakunnan hallituksen sekä Ålands lagtinget'in jäsenten ja heidän perheenjäsentensä eläketurvan järjestämistä varten.
Ålands arbetsmarknads- och studieservicemyndighet –viranomaiset tarvitsevat tietoja maakuntalaeissa landskapslag om arbetsmarknadspolitisk verksamhet (8/2006) sekä landskapslag om studiestöd (71/2006) säädettyjen tehtävien toimeenpanoa varten. Maakuntalaissa (8/2006) on säädetty maakunnan alueella toteuttavasta työvoimapoliittisesta toiminnasta sekä toimintaan osallistuvalle henkilölle maksettavista korvauksista ja taloudellisista tuista. Maakuntalaissa (71/2006) säädetään maakunnan alueella opintojen perusteella maksettavista taloudellisista tuista.
Ålands statistik- och utredningsbyrå –virasto tarvitsee tietoja tilastojen laatimiseksi maakuntalaissa statistiklag för landskapet Åland (42/1994) tarkoitetulla tavalla.
Pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi 4 momentiksi.
22 §.Myöhästymismaksu. Myöhästymismaksun soveltamisalaa koskevaa 1 momenttia muutettaisiin siten, että myöhästymismaksua voitaisiin määrätä vain voimassa olevan 6 §:n 2—4 momentissa säädettyjä ja ehdotetun 6 §:n 5 momentin mukaisia Verohallinnolle jo nykyisinkin ilmoitettavia tietoja koskevan ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuuden viivästymisten perusteella.
Myöhästymismaksun soveltamisalaa ei siten laajennettaisi koskemaan muita eläkkeitä, etuuksia ja niihin rinnastettavia suorituksia koskeviin tietoihin. Näitä tietoja koskeviin tiedonsaantioikeuksiin ei nykyisinkään liity niiden täyttämistä tehostavia säännönmukaisesti määrättäviä seuraamusmaksuja.
Verohallinnon määräämä myöhästymismaksu koskisi etuudenmaksajien ilmoittamien tietojen osalta siten ainoastaan 6 §:n 5 momentissa tarkoitettuja tulorekisteriin verotusta varten ilmoitettavia tietoja. Momenttia täsmennettäisiin lisäksi siten, että myöhästymismaksua määrättäisiin 8 §:ssä mainittujen tietojen osalta vain silloin, kun kyse on 6 §:n 2—5 momentin perusteella ilmoitettaviin tietoihin liittyvistä yksilöinti- ja yhteystiedoista.
24 §.Tulotietojärjestelmän käytön vaikutukset suorituksen maksajan ja tulonsaajan velvollisuuksiin. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että siinä säädetty suorituksen maksajan oikeus olla antamatta tulorekisteriin talletettuja 6 ja 7 §:ssä tarkoitettuja tietoja tiedon käyttäjille muutoin kuin tässä laissa säädetyllä tavalla rajattaisiin koskemaan ainoastaan palkanmaksajien ilmoittamia tietoja. Säännöksen tarkoituksena on ollut varmistaa, ettei työnantajilla ja niihin rinnastettavilla suorituksen maksajilla enää tulorekisterin käyttöönoton jälkeen ole velvollisuutta antaa tulorekisteriin kerran ilmoittamiaan tietoja tiedon käyttäjille muulla tavalla tämän lisäksi. Säännös poistaa palkanmaksajiin muutoin mahdollisesti kohdistuvan kaksinkertaisen ilmoittamis- tai tiedonantovelvollisuuden ja sillä myös varmistetaan, että tiedon käyttäjät käyttävät työnantajien tulorekisteriin ilmoittamia tietoja mahdollisimman kattavasti ja luopuvat samoja tietoja koskevista olemassa olevista tiedonkeruutavoistaan siltä osin kuin tiedot ovat saatavissa tulorekisteristä.
Etuudenmaksajien keskinäisten tiedonantovelvollisuuksien, tiedonsaantioikeuksien ja tiedonvaihtokanavien korvaaminen yksinomaan tulorekisterin kautta tapahtuvalla tiedonvälityksellä ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa toteuttavissa tavalla, joka olisi yksiselitteisesti verrattavissa palkanmaksajien ilmoittamisvelvollisuuteen ja sen täyttämiseen tulorekisterin kautta. Etuudenmaksajien tulorekisteriin ilmoittamilla tiedoilla voitaisiin korvata niiden nykyiset verotusta koskevat ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuudet siten kuin edellä 6 §:n kohdalla on selostettu. Muilta kuin verotuksen ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuutta koskevilta osin etuudenmaksajien nykyisten tiedonantovelvollisuuksien ja niiden keskinäisten tiedonsaantioikeuksien toteuttaminen yksinomaan tulorekisterin kautta jäisi tulorekisterin etuustietojen käyttöönoton jälkeen erikseen arvioitavaksi.
Etuudenmaksajien keskinäisiä tiedonantovelvollisuuksia sekä niitä toteuttavia tiedonvaihtotapoja ja -kanavia on tällä hetkellä käytössä lukuisia erilaisia, eikä tulorekisterin etuustietojen tietosisällöllä vielä tässä vaiheessa ole kohtuudella mahdollista kattaa kaikkia eri tilanteissa tarvittavia tietoja, kuten esimerkiksi eläkkeen tai muun etuuden myöntämiseen liittyviä päätöstietoja. Myös etuudenmaksajien väliseen tietojenvaihtoon käytettävien eri tietojärjestelmien elinkaaret ovat keskenään hyvin erilaisissa vaiheissa. Tämän vuoksi olisi myöhemmin erikseen arvioitava, missä vaiheessa ja miltä osin etuudenmaksajien muita tiedonantovelvollisuuksia voitaisiin kehittää ja korvata yksinomaan tulorekisteristä saatavilla tiedoilla.
Osa etuuksiin liittyvästä eri viranomaisten ja muiden tahojen välisestä tietojenvaihdosta jäisi mainituista syistä siten edelleen hoidettavaksi nykyiseen tapaan etuuden maksajien ja tiedon käyttäjien välillä. Tästä huolimatta merkittävä osa etuudenmaksajien toisilta etuudenmaksajilta tarvitsemista tiedoista olisi perustilanteissa saatavissa tulorekisteristä heti vuoden 2020 alusta lähtien.
Lisäksi momenttiin tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia.
24 a §.Poikkeus oikeuteen rajoittaa henkilötietojen käsittelyä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi poikkeuksesta Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen 18 artiklan mukaiseen rekisteröidyn oikeuteen rajoittaa henkilötietojensa käsittelyä. Poikkeus olisi mahdollinen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan jäsenvaltioille antaman liikkumavaran puitteissa. Poikkeus perustuisi tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohtaan, jonka mukaan rekisterinpitäjään tai henkilötietojen käsittelijään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan lainsäädäntötoimenpiteellä rajoittaa 12—22 artiklassa ja 34 artiklassa sekä 5 artiklassa, siltä osin kuin sen säännökset vastaavat 12—22 artiklassa säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa, jos kyseisessä rajoituksessa noudatetaan keskeisiltä osin perusoikeuksia ja –vapauksia ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide. Tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan toimenpiteellä on voitava taata muut unionin tai jäsenvaltion yleiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet, erityisesti unionille tai jäsenvaltiolle tärkeä taloudellinen tai rahoituksellinen etu, muun muassa verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyen.
Tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan rekisteröity voi kiistää henkilötietojensa paikkansapitävyyden, jolloin käsittelyä olisi rajoitettava ajaksi, jonka kuluessa rekisterinpitäjä voi varmistaa tietojen paikkansapitävyyden. Tulotietojärjestelmää koskevan lain 4 §:n 3 momentin mukaan suorituksen maksajat vastaavat tulorekisteriin talletettavaksi antamiensa tietojen oikeellisuudesta ja oikaisemisesta ilman aiheetonta viivytystä. Lain 4 §:n 4 momentin mukaan tulonsaajan vaatiessa suorituksen maksajan tulorekisteriin ilmoittaman virheellisen tiedon korjaamista, on korjausvaatimus tehtävä suorituksen maksajalle. Tietojen paikkansapitävyyden voi varmistaa ja korjata vain suorituksenmaksaja, joka on tältä osin vastuussa myös omissa maksujärjestelmissään olevien tietojen oikeellisuudesta.
Artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla käsittelyä olisi rajoitettava, jos käsittely olisi lainvastaista ja rekisteröity vastustaisi henkilötietojen poistamista ja vaatisi sen sijaan niiden käytön rajoittamista. Käsittelyn lainvastaisuuden voi tulorekisterin tietojen osalta arvioida vain suorituksen maksaja ja toisaalta tiedon käyttäjä. Tulorekisteriyksikkö toimii ainoastaan tietojen teknisenä välittäjänä ja se voi toimivaltansa puitteissa käsitellä vain tiedoissa olevia teknisiä virheitä.
Edelleen rekisteröity voisi vaatia käsittelyn rajoittamista 18 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan tilanteessa, jossa rekisterinpitäjä ei enää tarvitsisi kyseisiä henkilötietoja käsittelyn tarkoituksiin, mutta rekisteröity tarvitsisi niitä oikeudellisen vaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi. Tulorekisteriin talletetut tiedot poistetaan tulotietojärjestelmästä annetun lain 18 §:n mukaisesti. Tiedot poistetaan pääsääntöisesti kymmenen vuoden kuluttua tiedon tallettamisvuotta seuraavan vuoden alusta. Tulorekisteriyksikön toiminnan kannalta on tärkeää, että se voi välittää ja luovuttaa tietoja niin kauan kuin tiedon käyttäjätahoilla on oikeus ja tarve saada tietoja ja että rekisterin käyttötarkoituksen mukaisesti tiedot hävitetään edellä mainitun laissa säädetyn määräajan kuluttua. Rekisteröity voi pyytää asianomaisia tulo- ja etuustietoja tiedon käyttäjiltä näiden rekisterinpitoa koskevien säilytysaikojen puitteissa.
Lisäksi 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla rekisteröity voisi vaatia käsittelyn rajoittamista. kun rekisteröity on vastustanut henkilötietojen käsittelyä 21 artiklan 1 kohdan nojalla odotettaessa sen todentamista, syrjäyttävätkö rekisterinpitäjän oikeutetut perusteet rekisteröidyn perusteet. Koska tulotietojärjestelmässä henkilötietojen käsittely perustuu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan eli rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseen, ei 21 artikla lähtökohtaisesti tule sovellettavaksi. Tulkinnallista on kuitenkin se, voisiko rekisteröidyn vaatimus perustua 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaan eli yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi.
Tietosuoja-asetuksen rajoitusoikeuden soveltamisesta ei ole vielä muodostunut käytäntöä. Käytännössä on mahdollista, että Tulorekisteriyksikölle voi kaikilla edellä mainituilla tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a—d alakohdan mukaisilla perusteilla tulla rekisteröityjen pyyntöjä tietojen käsittelyn rajoittamisesta.
Tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa säädetään perusteista, joilla henkilötietoja saa kuitenkin käsitellä, säilyttämistä lukuun ottamatta, jos käsittelyä on rajoitettu 1 kohdan nojalla. Mainitun 2 kohdan mukaan henkilötietoja saa käsitellä ainoastaan rekisteröidyn suostumuksella taikka oikeudellisen vaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi tahi toisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeuksien suojaamiseksi tai tärkeää unionin tai jäsenvaltion yleistä etua koskevista syistä. Tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa mainituista perusteista saattaisi lähinnä jäsenvaltion tärkeä yleinen etu toimia käsittelyn perusteena, vaikka rekisteröity käyttäisi rajoittamisoikeuttaan. Käsittelyä ei kuitenkaan tässä 18 artiklassa ole sallittu lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi, mikä on tulotietojärjestelmän toiminnan ja henkilötietojen käsittelyn peruste kaikissa henkilötietojen käsittelyn vaiheissa. Tästä johtuen ehdotettu poikkeus rekisteröidyn oikeuteen rajoittaa henkilötietojen käsittelyä on välttämätön ja oikeasuhtainen tulorekisterin käyttötarkoituksen ja järjestelmän toimivuuden kannalta.
Ehdotusta voidaan pitää välttämättömänä ja oikeasuhtaisena toimenpiteenä huomioon ottaen sen, että tulon- ja etuudensaajat voivat käyttää tietosuoja-asetuksen mukaisia rekisteröidyn oikeuksia sekä suorituksen maksajien että tiedon käyttäjien rekisterinpidossa ja henkilötietojen käsittelyssä. Tulorekisteriyksikkö ei tee hallintopäätöksiä, vaan se ainoastaan vastaanottaa, tallettaa ja välittää tietoja muuta viranomaistoimintaa ja lakisääteisten tehtävien hoitoa varten. Se, että 18 artiklan mukaiseen rajoittamisoikeuteen tehdään tietoja välittävän järjestelmän suhteen poikkeus, on myös rekisteröidyn oikeusturvan kannalta perusteltua, koska Tulorekisteriyksiköllä ei ole hallussaan eikä sillä ole toimivaltaa pitää hallussaan kaikkia niitä tietoja, joita 18 artiklan soveltaminen mahdollisesti yksittäistapauksessa edellyttäisi.
Rekisteröidyn rajoittamisoikeuden näkökulmasta on erityisesti huomattava se, että tulorekisteriin ilmoitetut tiedot eivät liity yksinomaan tulonsaajaan ja häntä koskevien päätösten tekemiseen, vaan tietoja käytetään samalla useiden suorituksen maksajaan kohdistuvien velvoitteiden ja maksujen määräämisessä. Työnantajilla ja muilla suorituksen maksajilla on kansalliseen lainsäädäntöön perustuva velvoite antaa tulo-, eläke- ja etuustiedot tiedon käyttäjille. Toisin sanoen suorituksen maksajat käyttävät tulorekisteriä lakisääteisten ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuuksien täyttämiseen ja toisaalta tiedon käyttäjät saavat tulorekisterin kautta ne tiedot, jotka suorituksen maksaja on lain nojalla velvollinen ilmoittamaan tai antamaan. Nykyisin nämä tiedonantovelvoitteet toteutuvat lähes poikkeuksetta suorituksen maksajalta suoraan kullekin tiedon käyttäjälle, mutta jatkossa tietojen välittäminen tapahtuu aina tulorekisterin kautta.
Verohallinnossa tulorekisteriin ilmoitettujen tietojen perusteella muodostetaan esimerkiksi suorituksen maksajan maksamistaan palkoista tai etuuksista toimittamien ennakonpidätysten ja lähdeverojen yhteismäärät, joista edelleen muodostetaan maksuvelvoite suorituksen maksajana olevalle työnantajalle tai etuudenmaksajalle. Tulorekisterin tietojen perusteella lasketaan myös suorituksen maksajana olevan työnantajan maksettavaksi tulevien työeläkemaksujen, työttömyysvakuutusmaksujen sekä työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen maksujen määrät ja lähetetään niistä lasku suorituksen maksajalle.
Tiedon käyttäjien näkökulmasta on tärkeää, että tulonsaaja ei voisi tietojen käsittelyn rajoittamista koskevilla vaatimuksilla estää lakisääteistä tiedonsaantia tulorekisterin kautta. Käsittelyn rajoittaminen voisi hidastaa tiedon käyttäjien päätöksentekoprosesseja ja virheellisten päätösten johdosta johtaa tarpeettomiin muutoksenhakuprosesseihin. Tulonsaajalla on joka tapauksessa esimerkiksi verotuksessa verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 7 §:n mukainen velvollisuus ilmoittaa veronalaiset tulonsa Verohallinnolle.
Suorituksen maksajalle on taloudellisesta näkökulmasta tärkeää, että tämä voi luottaa tulorekisteriin antamiensa tietojen siirtyvän kaikissa tilanteissa tiedon käyttäjille saakka, koska tietojen perusteella määrätään useita suorituksen maksajan maksettavaksi tulevia lakisääteisiä maksuja nopeassa aikataulussa. Tietojen käsittelyn rajoittaminen tulonsaajan vaatimuksesta voisi johtaa esimerkiksi arvioverotuksen toimittamiseen ja siitä aiheutuvien sanktioiden määräämiseen tilanteessa, jossa suorituksen maksaja on täyttänyt kaikki ilmoittamis- ja tiedonantovelvoitteensa asianmukaisesti tulorekisteriin, mutta tiedot eivät tulonsaajan vaatimuksesta tapahtuneen käsittelyn rajoittamisen johdosta olisikaan menneet perille tulorekisterin tiedon käyttäjille.
Tulorekisterissä olevien tulotietojen käsittelyn rajoittaminen rekisteröidyn ilmoituksen perusteella aiheuttaisi siten useita sekä käytännöllisesti että periaatteellisesti hyvin vakavia ongelmia tulotietojärjestelmän toimintaan. Lisäksi on huomattava, että toiminnallisuus, jolla rajoitettaisiin henkilötietojen käsittelyä, edellyttäisi myös tietojärjestelmämuutoksia nyt rakenteilla olevaan ja vuoden 2019 alussa käyttöön otettavaan tulotietojärjestelmään. Näiden muutosten tekeminen nykyisen käyttöönottoaikataulun puitteissa ei olisi tässä vaiheessa mahdollista, vaan siirtyisi käyttöönoton jälkeiseen aikaan.
Tulorekisteriin ilmoitetaan palkkatulot sekä vuodesta 2020 lähtien myös eläketulot ja muut etuustulot. Tämä tarkoittaa yli neljän miljoonan henkilön tulotietoja ja on arvioitu, että vuoden 2020 alusta lähtien tulorekisteriin talletetaan vuosittain noin 140 miljoonaa yksittäistä tuloerittelyä.
Tulonsaajan mahdollisuus rajoittaa tietojen käsittelyä tulorekisterivaiheessa vaarantaisi siirtymisen tulorekisterin kautta ilmoittamiseen, koska se johtaisi siihen, että tiedot eivät aina olisi saatavissa tulorekisteristä sellaisina kuin suorituksen maksaja on ne sinne ilmoittanut. Suorituksen maksajan ja tiedon käyttäjän näkökulmasta on tärkeää, että tulorekisterin tiedot ovat käytettävissä sellaisena kuin suorituksen maksaja on ne tulorekisteriin ilmoittanut.
Edellä mainituilla perusteilla voidaan katsoa, että kyseessä on sellainen jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvä tärkeä tavoite, joka mahdollistaa tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla poikkeamisen 18 artiklan soveltamisesta. Tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että rajoituksen sisältävät lainsäädäntötoimenpiteet sisältävät tarpeen mukaan säännöksiä, jotka koskevat ainakin käsittelytarkoitusta tai käsittelyn ryhmiä, henkilötietoryhmiä, käyttöön otettujen rajoitusten soveltamisalaa, suojatoimia, joilla estetään väärinkäyttö tai lainvastainen pääsy tietoihin tai niiden siirtäminen, rekisterinpitäjän tai rekisterinpitäjien ryhmien määrittämistä, tietojen säilytysaikoja ja sovellettavia suojatoimia ottaen huomioon käsittelyn tai käsittelyryhmien luonne, laajuus ja tarkoitukset, rekisteröidyn oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvia riskejä sekä rekisteröityjen oikeutta saada tietoa rajoituksesta, paitsi, jos tämä voisi vaarantaa rajoituksen tarkoituksen.
Ehdotetun poikkeuksen soveltamisala olisi rajoitettu tarkoin tulotietojärjestelmään, eikä se ulottuisi rekisterinpitäjinä toimiviin suorituksen maksajiin ja tiedon käyttäjiin. Rajoitus ilmenisi suoraan tulotietojärjestelmää koskevasta laista, eikä siitä olisi siten tarpeen säätää erikseen. Muut erityiset säännökset, kuten rekisterinpitäjää, tietosisältöä ja säilytysaikoja koskevat säännökset, sisältyvät tulotietojärjestelmää koskevaan lakiin. Suojatoimiin sovelletaan tietosuoja-asetusta ja kansallisia tietoturvaa koskevia yleissäännöksiä. Edellä mainituilla perusteilla 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisiä säännöksiä ei ole tarpeen lisätä käsiteltävän olevaan lakiehdotukseen.