6.1
Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä
2 §.Määritelmät. Pykälän 1 kohdan johdantokappaletta muutettaisiin niin, että siitä poistettaisiin sana toiminta. Tämä johtuu siitä, että jäljempänä käsiteltävä hankkeen määritelmä sisältäisi myös toiminnan. Pykälän 9 kohdan muotoiluun tehtäisiin tekninen korjaus muuttamalla tai-sana ja-sanaksi. Tarkoituksena ei olisi muuttaa säännöksen sisältöä.
Pykälään lisättäisiin uusi 10 kohta, jossa määriteltäisiin hanke. Hankkeella tarkoitettaisiin laitoksen, toiminnan tai muun rakennustyön toteuttamista taikka muuta luonnonympäristöön tai maisemaan kajoamista tai mineraalivarojen hyödyntämistä. Ehdotettu määritelmä vastaisi YVA-direktiivin 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaista määritelmää ja Espoon sopimuksessa olevaa määritelmää. YVA-direktiivissä hankkeella tarkoitetaan rakennustyön tai muun laitoksen tai suunnitelman toteuttamista tai muuta luonnonympäristöön ja maisemaan kajoamista mukaan lukien maaperän luonnonvarojen hyödyntäminen. Direktiivin englanninkielisen kieliversion vastaavassa kohdassa viitataan maaperän luonnonvarojen sijasta käsitteeseen ”extraction of mineral resources”, jonka oikea käännös on mineraalivarojen hyödyntäminen. Nyt esitettävässä säännöksessä viitattaisiinkin maaperän luonnonvarojen sijasta mineraalivaroihin. Espoon sopimuksen 1 artiklan V kohta sisältää määritelmän ”ehdotettu hanke”, jolla tarkoitetaan kaikkea toimintaa tai toiminnan huomattavaa muutosta, jonka toteuttamisesta toimivaltainen viranomainen päättää sovellettavan kansallisen menettelyn mukaisesti. YVA-direktiivin ja Espoon sopimuksen mukaiset hankkeen määritelmät eivät ole yhteneviä.
Suomen käytännössä hanke on tulkittu edellä mainittujen määritelmien edellyttämällä tavalla, vaikka siitä ei ole aiemmin erikseen säädetty YVA-laissa. Lakiin lisättävä hankkeen määritelmä selkeyttäisi sitä, mihin hankkeisiin YVA-menettely tulee sovellettavaksi.
Hankkeen määrittelemisen osalta saattaa aiheutua epäselvyyttä siitä, kattaako tietty hanke samalla hankealueella ja/tai sen ulkopuolella sijaitsevia muita toimintoja. Liitännäishankkeet saattavat kuulua YVA-menettelyn piiriin myös silloin, jos niiden katsotaan kuuluvan YVA-menettelyn kohteena olevaan hankekokonaisuuteen. EU:n komission ohjeistuksen mukaan liitännäishankkeiden kuulumista YVA-menettelyn piiriin tulisi arvioida ”centre of gravity” -testin avulla (Commission Note, Subject: Interpretation line suggested by the Commission as regards the application of Directive 85/337/EEC to associated/ancillary works. 5.3.2012). Siinä arvioidaan, ovatko liitännäiset hankkeet tai toimet YVA-menettelyn kohteena olevan hankkeen kannalta keskeisiä tai siihen suoraan liittyviä. Mikäli näin on, nämä toimet tai liitännäishankkeet kuuluvat hankekokonaisuuteen ja näin ollen myös YVA-menettelyn piiriin.
Muiden määritelmien osalta säännös vastaisi asiasisällöltään voimassa olevan lain 2 §:ää.
3 §.Lain soveltamisala ja arviointimenettelyn soveltaminen. Pykälän 3 momentti sisältää valtuussäännöksen, jonka mukaan hankkeen ominaisuuksista, sijainnista ja sen vaikutusten luonteesta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtuussäännös ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, sillä tällä esityksellä YVA-lain liitteen 2 kohdan 2 alakohtaan c sisällytettäisiin YVA-asetuksen 2 §:n kohdat 1-8. Valtuussäännöksen kumoamisen myötä sen nojalla annettu YVA-asetuksen 2 § täytyisi kumota ehdotetun lain voimaantulokappaleessa.
5 §. Ympäristövaikutusten arviointi muun lain mukaisessa menettelyssä.Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin, että sen soveltamisalasta suljettaisiin pois hankkeet, joiden yhteysviranomaisena toimii tämän lain 10 §:n mukaan työ- ja elinkeinoministeriö. Muutos perustuu lain 10 §:ään ehdotettavaan muutokseen, jonka mukaan työ- ja elinkeinoministeriö toimisi yhteysviranomaisena myös muissa kuin ydinlaitoksia koskevissa hankkeissa. Lain 5 §:n 3 momentin poikkeus on tarkoituksenmukaista muuttaa koskemaan kaikkia niitä hankkeita, joissa yhteysviranomaisena toimii työ- ja elinkeinoministeriö.
10 §.Yhteysviranomainen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavan niin, että työ- ja elinkeinoministeriö toimisi yhteysviranomaisena ydinenergialaissa tarkoitettujen ydinlaitosten lisäksi silloin, kun hanke koskee muuta sellaista laitosta, jossa ydinjätteitä käsitellään, varastoidaan tai jonne niitä loppusijoitetaan. Tämän seurauksena työ- ja elinkeinoministeriö voisi toimia yhteysviranomaisena myös muissa ydinjätteitä koskevissa kuin ydinenergialaissa tarkoitettuja ydinlaitoksia koskevissa hankkeissa.
Edellä mainitusta poiketen ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa kaivos- ja malminrikastustoiminnassa, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen, yhteysviranomaisena toimisi kuitenkin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kyseiset hankkeet ovat erityyppisiä kuin muut ydinenergian käyttöön liittyvät hankkeet, ja niissä paras asiantuntemus on elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella. Tällainen toiminta on rajattu myös direktiivin 2011/70/Euratom (ns. ydinjätedirektiivi) soveltamisalan ulkopuolelle.
Ehdotettu muutos mahdollistaisi työ- ja elinkeinoministeriön toimimisen yhteysviranomaisena ydinlaitoksia koskevien hankkeiden lisäksi myös ydinenergian käyttöön kiinteästi liittyvissä ydinjätehuollon hankkeissa. Säännöksessä tarkoitettuja muita laitoksia voisivat olla esimerkiksi hyvin matala-aktiivisen ydinjätteen loppusijoituslaitokset, jotka itsessään eivät ole ydinlaitoksia, mutta joiden radioaktiivinen jäte on peräisin ydinlaitoksesta. Muutos selkeyttäisi sitä, missä hankkeissa yhteysviranomaisena toimii työ- ja elinkeinoministeriö ja missä ELY-keskus. Työ- ja elinkeinoministeriön mahdollisuus toimia yhteysviranomaisena myös muissa kuin ydinlaitoshankkeissa lisäksi takaisi sen, että yhteysviranomaisella olisi paras pätevyys ja asiantuntemus tällaisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Edellä mainitut muutokset tehtäisiin oikeustilan selkeyttämiseksi. Lisäksi pykälän 2 momentissa oleva valtuussäännös esitetään poistettavaksi tarpeettomana, sillä toimivaltakysymyksistä säädetään nykyisin laissa.
11 §.Toimivaltainen viranomainen. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että työ- ja elinkeinoministeriö tekisi 1 momentissa tarkoitetun päätöksen hankkeissa, jotka koskevat ydinenergialaissa tarkoitettua ydinlaitosta tai muuta sellaista laitosta, jossa ydinjätteitä käsitellään, varastoidaan tai jonne niitä loppusijoitetaan. Ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa kaivos- ja malminrikastustoiminnassa, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen, päätöksen tekisi kuitenkin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
Muutoksella varmistettaisiin, että työ- ja elinkeinoministeriön toimivalta olisi yhteneväinen tässä esityksessä ehdotetun 10 §:n 1 momentin kanssa, jossa toimivalta koskee yhteysviranomaisena toimimista.
17 §.Arviointiohjelmasta kuuleminen. Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin nimeämällä ne viranomaiset, joita yhteysviranomaisen tulisi aina kuulla arviointiohjelmasta. Näitä viranomaisia olisivat hankkeen vaikutusalueen kunnat ja muut viranomaiset, joita asia todennäköisesti koskee mukaan lukien hankkeen lupaviranomainen. Arviointiohjelmasta ja arviointiselostuksesta kuultavien viranomaisten nimeäminen YVA-lakiin on pääosin voimassa olevan käytännön kirjaamista lakiin, sillä yhteysviranomaiset kuulevat jo nykyisin laajasti eri viranomaisia YVA-menettelyn aikana. Esitetty muutos on kuitenkin tarpeen Euroopan komission antaman virallisen huomautuksen johdosta.
YVA-direktiivi edellyttää, että kuulemismahdollisuus varataan ympäristöasioista vastaaville tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimiville viranomaisille. Hankkeen vaikutusalueen kuntien osalta tällaisen viranomaisen voidaan katsoa olevan ensisijaisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Lausunto voitaisiin pyytää myös muilta kunnallisilta viranomaisilta, kuten kunnan terveydensuojeluviranomaiselta, rakennusvalvontaviranomaiselta tai kaavoituksesta vastaavalta viranomaiselta, jos asia näitä todennäköisesti koskee. Lausunto voitaisiin pyytää myös kunnan- tai kaupunginhallitukselta, kunnanvaltuustolta tai muilta kunnallisilta toimielimiltä.
Muilta viranomaisilta tai julkisia hallintotehtäviä hoitavilta organisaatioilta lausunto tulisi pyytää, jos asia näitä todennäköisesti koskee. Tällaisia viranomaisia olisivat ensisijaisesti viranomaiset, joiden lakisääteiseen tehtävään hanke tai sen ympäristövaikutukset voivat liittyä tai jonka hoitamiseen hanke voi vaikuttaa. Lausuntoa voisi kuitenkin pyytää myös sellaisilta viranomaisilta tai julkisia hallintotehtäviä hoitavilta organisaatioilta, joiden toiminta-alueella hankkeen ympäristövaikutukset saattavat ilmetä, hankkeen sijaintialueesta vastaavilta viranomaisilta tai viranomaisilta, jotka toimialallaan valvovat yleistä etua. Alueellisilta vastuumuseoilta tai Museovirastolta lausunto tulisi pyytää, jos asia liittyy vastuumuseoiden tai Museoviraston lakisääteisiin tehtäviin.
Hankkeen lupaviranomaisella tarkoitettaisiin viranomaista tai viranomaisia, joka myöntävät luvan hankkeelle tai tekevät lupaan rinnastettavan päätöksen. YVA-lain soveltamisalaan kuuluville hankkeille on tyypillistä, että ne edellyttävät usean eri alakohtaisen säädöksen nojalla myönnettyä lupaa, jolloin lausuntopyyntö olisi lähetettävä kaikille tiedossa oleville lupaviranomaisille. Hankkeen YVA-menettelyn kuluessa ei ole aina tiedossa, mitä kaikkia lupia hanke tarvitsee. Jos hankkeen lupaviranomaiset eivät ole vielä kattavasti tiedossa arviointiohjelmasta kuultaessa, lausuntopyynnössä huomioidaan sellaiset viranomaiset, jotka sillä hetkellä tiedossa olevien asioiden valossa saattavat hankkeen myöhemmässä vaiheessa olla hankkeen lupaviranomaisia.
20 §.Arviointiselostuksesta kuuleminen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin lisäämällä säännös, jonka mukaan yhteysviranomaisen on pyydettävä lausunnot arviointiselostuksesta noudattamalla, mitä 17 §:n 1 momentissa säädetään. Samalla voimassa olevan 2 momentin toinen virke poistettaisiin tarpeettomana. Arviointiselostuksesta olisi pyydettävä lausunto samoilta viranomaisilta, jotka on nimetty tässä esityksessä ehdotetussa 17 §:n 1 momentissa. Esitetty muutos tehtäisiin Euroopan komission antaman virallisen huomautuksen johdosta.
26 §.Arvioinnin huomioon ottaminen luvassa. Pykälän ensimmäistä virkettä täsmennettäisiin lisäämällä siihen sana ”asianmukaisesti”. Lisäksi pykälään tehtäisiin joitain kieliopillisesti selkeyttäviä muutoksia. Pykälä vastaisi YVA-direktiivin 8 artiklan vaatimuksia, jonka mukaan kuulemisten ja käytyjen neuvottelujen tulokset sekä 5-7 artiklan mukaisesti saadut tiedot on otettava asianmukaisesti huomioon lupamenettelyssä. Asianmukaisuutta koskeva lisäys tehtäisiin Euroopan komission antaman virallisen huomautuksen johdosta. Jo hallintolain (434/2003) 31 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä, eikä esitetyllä muutoksella ole tarkoitus muuttaa vallitsevaa käytäntöä.
29 §.Suomen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella toteutettaviin hankkeisiin liittyvä kansainvälinen kuuleminen. Pykälän 1 momentti koskee hankkeesta ilmoittamista ja arviointiohjelman toimittamista toiselle valtiolle, jos Suomessa toteutettavalla hankkeella on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia toisen valtion alueella. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tarvittavia käännöksiä koskeva tarkennus niin, että ympäristöministeriölle tulisi toimittaa arviointiohjelma käännettynä vain olennaisilta osiltaan. Olennaisia osia katsottaisiin olevan ainakin arviointiohjelman ne osat, jotka antavat riittävät tiedot toisen valtion viranomaisille ja niille, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, arvioida ja päätellä haluavatko ne osallistua arviointimenettelyyn. Käännettävistä kielistä sovittaisiin tapauskohtaisesti ympäristöministeriön kanssa ja käännöstarpeeseen vaikuttaisi hankkeesta ilmoittamisen laajuus. Pykälän 1 momentin viimeisestä virkkeestä muutettaisiin ”ulkoasianministeriölle” muotoon ”ulkoministeriölle”. Lisäksi pykälään tehtäisiin joitain kieliopillisesti selkeyttäviä muutoksia. Pykälän 1 momentti vastaisi muutoin asiasisällöltään voimassa olevan 29 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin niin, että toiselle valtiolle tehtävästä ilmoituksesta olisi käytävä ilmi voimassa olevassa momentissa mainittujen tietojen lisäksi yksityiskohtaiset tiedot arviointimenettelystä, menettelyn osallistumismahdollisuuksista sekä toimivaltaisista viranomaisista, joilta voi saada kansainvälistä kuulemismenettelyä koskevia tietoja ja joille voi esittää asiaa koskevia kysymyksiä. Muilta osin momentti vastaisi asiasisällöltään voimassa olevaa lakia. Toiselle valtiolle toimitettavilla yksityiskohtaisilla tiedoilla arviointimenettelystä ja menettelyn osallistumismahdollisuuksista varmistettaisiin se, että toisen valtion kansalaisilla on samat tiedot ja lähtökohdat osallistua hankkeen arviointimenettelyyn kuin Suomessa arviointimenettelyyn osallistuvilla. Tämä vahvistaisi kansainvälisten sopimusosapuolten kansalaisten ja yhteisöjen tiedonsaanti- ja osallistumisoikeuksia ympäristöasioissa. Pykälään ehdotetut lisätiedot ovat pääsääntöisesti sisältyneet jo nykyisin toisille valtioille lähetettäviin ilmoituksiin, joten kyse olisi voimassa olevan käytännön kirjaamisesta lakiin.
Pykälän 3 momentin mukaan ympäristöministeriön olisi toimitettava toiselta valtiolta saamansa vastaus sekä annetut lausunnot ja mielipiteet yhteysviranomaiselle, jotta tämä voi ottaa ne huomioon arviointiohjelmaa koskevassa lausunnossa. Se vastaisi voimassa olevan lain 29 §:n 3 momenttia.
Pykälän 4 momentti koskee arviointiselostuksen toimittamista toiselle valtiolle sekä valtioiden välisiä neuvotteluita. Sen mukaiseen toimittamisvelvoitteeseen lisättäisiin yhteysviranomaisen antama lausunto arviointiohjelmasta. Lisäksi momentin mukainen velvollisuus käännättää asiakirjat koskisi arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon olennaisia osia. Näillä tarkoitettaisiin riittäviä tietoja Espoon sopimuksen liitteessä II luetellusta arviointiselostuksen eri osioista, joiden perusteella toisen valtion viranomaiset ja ne, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, voivat arvioida hankkeesta aiheutuvia odotettavissa olevia valtion rajat ylittäviä merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia sekä antaa lausuntoja ja esittää mielipiteitä asiassa. YVA-asetuksen 4 §:n 1 momentin 16 kohdassa tarkoitettu tiivistelmä on liian suppea yksinomaan käytettäväksi. Käännettävien tietojen tulisi kattaa myös selkeät vastaukset valtion arviointiohjelmavaiheessa antamaan palautteeseen ja lisäselvitystarpeisiin.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että yhteysviranomaisen on toimitettava antamansa perusteltu päätelmä ja sen olennaisia osia koskevat käännökset ympäristöministeriölle, joka toimittaa ne toiselle valtiolle. Voimassa olevassa 5 momentissa säädetty lupaviranomaista koskeva velvoite lupapäätöksen toimittamisesta siirrettäisiin tällä esityksellä ehdotettavaan uuden 29 a §:n 2 momentiksi. Esitetyssä 29 §:ssä ei säädettäisi käännösten kustannusvastuusta, mutta asiasta säädettäisiin lain 38 §:ssä, jonka mukaan hankkeesta vastaava vastaisi tämän pykälän velvoitteiden mukaisista käännöksistä aiheutuvista kustannuksista. Yhteysviranomainen olisi vastuussa siitä, että tarvittavat asiakirjat toimitetaan ympäristöministeriölle säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Pykälään esitetyt muutokset tehtäisiin Euroopan komission antaman virallisen huomautuksen johdosta YVA-direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.
29 a §. Lupaviranomaisen velvollisuudet valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavissa hankkeissa. YVA-lakiin lisättäisiin uusi pykälä, jossa säädettäisiin velvoitteista lupahakemuksen toimittamiseksi YVA-menettelyyn osallistuvalle toiselle jäsenvaltiolle sekä lupapäätöksen toimittamiseksi YVA-menettelyyn osallistuneelle toiselle valtiolle.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lupaviranomaisen on toimitettava 28 §:ssä tarkoitettua hanketta koskeva lupahakemus sekä sen olennaisia osia koskevat käännökset ympäristöministeriölle silloin, kun arviointimenettelyyn osallistuu Euroopan unionin jäsenvaltio. Ympäristöministeriö toimittaisi ne tiedoksi jäsenvaltiolle. Lupahakemuksen olennaisia osia voidaan katsoa olevan ainakin ne osat, joiden perusteella toisen valtion viranomaiset ja ne, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, voivat tunnistaa sen, minkälaisia rajat ylittäviä merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia hankkeella voi olla ja miten sen aiemmissa vaiheissa antamat kommentit on otettu huomioon. Lupahakemuksen toimittamisesta säätäminen YVA-laissa on tarpeen YVA-direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, minkä takia velvoite koskisi vain Euroopan unionin jäsenvaltioita.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lupaviranomaisen velvollisuudesta toimittaa lupapäätöksensä ja sen olennaisia osia koskevat käännökset ympäristöministeriölle, joka toimittaisi ne tiedoksi ympäristövaikutusten arviointiin osallistuneelle toiselle valtiolle. Tämä velvoite koskisi kaikkia YVA-menettelyyn osallistuneita, myös Euroopan unionin ulkopuolisia, valtioita. Velvoite lupapäätöksen toimittamisesta siirrettäisiin tähän pykälään voimassa olevan YVA-lain 29 §:n 5 momentista. Sitä tarkennettaisiin kuitenkin siltä osin, että velvoite kääntää lupapäätös koskisi vain sen olennaisia osia. Lupapäätöksen olennaisia osia voidaan katsoa olevan ainakin ne osat, joiden perusteella toisen valtion viranomaiset ja ne, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, voivat tunnistaa sen, miten arviointiselostus, perusteltu päätelmä ja kansainvälistä kuulemista koskevat asiakirjat on otettu huomioon sekä sen, mitä toimia lupapäätös edellyttää tunnistettujen merkittävien haitallisten rajat ylittävien ympäristövaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi tai poistamiseksi sekä seuraamiseksi. Velvoite lupapäätöksen toimittamisesta toiselle valtiolle perustuu YVA-direktiivin lisäksi Espoon sopimukseen.
Esitetyssä 29 a §:ssä ei säädettäisi käännösten kustannusvastuusta, mutta asiasta säädettäisiin lain kustannusvastuuta koskevassa 38 §:ssä. Lupaviranomainen olisi kuitenkin vastuussa tarvittavien asiakirjojen toimittamisesta ympäristöministeriölle säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Lupapäätös toimitettaisiin toiselle valtiolle sen jälkeen, kun ympäristöministeriö on saanut päätöstä koskevat asiakirjat lupaviranomaiselta.
38 §. Kustannusvastuu. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tarkennus siten, että siinä viitattaisiin kansainvälistä kuulemista koskeviin 29 ja 29 a §:ään. Tarkoituksena olisi varmistaa se, että viranomainen voisi periä kansainvälistä kuulemista varten hankittavista käännöksistä aiheutuvat käännöskulut hankkeesta vastaavalta.
Liite 1 5 kohta a alakohta. Liitteessä 1 olevan hankeluettelon 5 kohdassa kuvataan metsäteollisuuden hankkeet, joihin YVA-menettely tulee aina sovellettavaksi. Hankeluettelon 5 kohdan a alakohtaa täsmennettäisiin niin, että a alakohdan käsite ”massatehtaat” muutettaisiin vastaamaan YVA-direktiivin liitteen I 18 kohdan a alakohdan muotoilua tehtaista, joissa tuotetaan massaa puusta tai vastaavista kuituisista materiaaleista. Muutos tehtäisiin Euroopan komission antaman virallisen huomautuksen johdosta.
Liite 2 2 kohta c alakohta. Liitteessä 2 säädetään YVA-lain 3 §:n 3 momentissa tarkoitetuista tekijöistä, joita käytetään päätettäessä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisessa 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen. Sen 2 kohdan c alakohdan ”luonnonympäristön sietokyky” alaisista tekijöistä säädetään YVA-asetuksen 2 §:n kohdissa 1-8. Näitä ovat muun muassa kosteikot, ranta-alueet ja jokisuut sekä kansallis- ja luonnonpuistot. Selkeyden vuoksi tämä asetuksen luettelo sisällytettäisiin YVA-lain liitteen 2 2 kohdan c alakohtaan. Ehdotettu muutos vastaisi myös YVA-direktiivin liitteen III rakennetta.
Lisäksi liitteeseen 2 ehdotetaan lisättävän uusi 4 kohta, jossa yhtenä päätöksenteon perustana olevana tekijänä olisi hankkeen kuuluminen YVA-direktiivin liitteessä II lueteltuihin hankkeisiin. Ehdotettu lisäys virallistaisi ja toisi näkyväksi voimassa olevaa viranomaiskäytäntöä, jossa yhtenä päätöksenteon perustana olevana tekijänä on se, kuuluuko hanke YVA-direktiivin liitteessä II lueteltuihin hankkeisiin. Lisäys tehtäisiin Euroopan komission antaman virallisen huomautuksen johdosta.
6.2
Maa-aineslaki
13 §.Lupahakemuksen tiedoksianto ja lupahakemuksesta tiedottaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, joka sisältäisi viittauksen tällä esityksellä ehdotettavaan YVA-lain uuteen 29 a §:ään, joka koskisi lupaviranomaisen velvollisuuksia valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavissa hankkeissa. Lupaviranomaisen olisi toimitettava YVA-lain 28 §:ssä tarkoitettua hanketta koskeva lupahakemus sekä sen olennaisia osia koskevat käännökset ympäristöministeriölle silloin, kun arviointimenettelyyn on osallistunut Euroopan unionin jäsenvaltio. Olennaisia osia voitaisiin katsoa olevan ainakin ne osat, joiden perusteella toisen valtion viranomaiset ja ne, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, voivat tunnistaa sen, minkälaisia rajat ylittäviä merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia hankkeella voi olla ja miten valtion YVA-menettelyn yhteydessä antamat kommentit on otettu huomioon. Ympäristöministeriö toimittaisi hakemuksen edelleen jäsenvaltiolle.
Säännös tulisi sovellettavaksi silloin, kun olisi kyse maa-ainestenottohankkeesta, jolla olisi todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia ja hankkeeseen sovellettaisiin YVA-lain 5 luvussa tarkoitettua kansainvälistä menettelyä. Lupahakemus toimitettaisiin toiselle jäsenvaltiolle, jos tämä olisi ilmoittanut osallistuvansa hankkeen YVA-menettelyyn. Ehdotetulla muutoksella täydennettäisiin YVA-direktiivin 7 artiklan täytäntöönpanoa kansallisessa lainsäädännössä Euroopan komission antaman virallisen huomautuksen johdosta, minkä takia lupahakemuksen toimittamista koskeva velvoite koskisi ainoastaan tilanteita, joissa arviointimenettelyyn on osallistunut toinen Euroopan unionin jäsenvaltio.
19 §.Lupapäätöksen tiedoksianto ja lupapäätöksestä tiedottaminen. Pykälään ehdotetaan lisättävän uusi 4 momentti, joka sisältäisi viittauksen tällä esityksellä säädettäväksi ehdotettavaan YVA-lain uuteen 29 a §:ään. Lupaviranomaisen olisi toimitettava hanketta koskeva lupapäätöksensä sekä sen olennaisia osia koskevat käännökset ympäristöministeriölle, joka toimittaisi ne edelleen arviointimenettelyyn osallistuneelle toiselle valtiolle. Säännös tulisi sovellettavaksi silloin, kun olisi kyse maa-ainestenottohankkeesta, jolla on todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia ja hankkeesta on järjestetty YVA-lain 5 luvussa tarkoitettu kansainvälinen menettely. Lupapäätöksen olennaisia osia voitaisiin katsoa olevan ainakin ne osat, joiden perusteella toisen valtion viranomaiset ja ne, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, voivat tunnistaa sen, miten arviointiselostus, perusteltu päätelmä ja kansainvälinen kuuleminen on otettu huomioon sekä sen, mitä toimia lupapäätös edellyttää tunnistettujen merkittävien haitallisten rajat ylittävien ympäristövaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi tai poistamiseksi sekä seuraamiseksi. Lupapäätöksen toimittamista koskeva velvoite koskisi kaikkia YVA-menettelyyn osallistuneita, myös Euroopan unionin ulkopuolisia, valtioita, sillä velvoite lupapäätöksen toimittamisesta toiselle valtiolle perustuu YVA-direktiivin lisäksi Espoon sopimukseen.
23 b §. Tietojärjestelmä. Pykälän 3 momentin mukaiset lupa- ja valvontaviranomaisille luovutettavat ”tarpeelliset tiedot” muutettaisiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössään edellyttämään muotoon ”välttämättömät tiedot”. Maa-aineslain 23 b §:ssä tarkoitetusta tietojärjestelmästä viranomaisille luovutettava tietosisältö ja niiden taustalla olevat tiedonsaantitarpeet vaihtelevat tapauskohtaisesti, eikä niitä siten ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista luetella laissa tyhjentävästi. Salassapitoa koskevalla erityissäännöksellä olisi tarkoitus poiketa julkisuuslain säännöksistä ainoastaan siltä osin, kuin tietojärjestelmästä luovutetaan salassa pidettäviä valvonnan kannalta välttämättömiä tietoja. Maa-aineslain tietojärjestelmästä olisi mahdollista jatkossakin antaa muita kuin salassa pidettäviä tietoja suoraan julkisuuslain 16 §:n 3 momentin nojalla, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja.
Pykälän 3 momentin viittaus kumottuun henkilötietolakiin poistettaisiin. Tietojärjestelmä sisältää henkilötietoja luvanhaltijan nimen ja yhteystietojen muodossa. Maa-aineslain tietojärjestelmän henkilötietojen käsittelyyn soveltuu näin ollen suoraan EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja tietosuojalaki. Tietojärjestelmä ei sisällä yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin sisältyviä tietoja.
Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että siinä säädettäisiin tietojärjestelmän ylläpitämisen lisäksi tietojärjestelmän rekisterinpitäjistä. Säännöksen tarkoituksena on tarkentaa yleisen tietosuoja-asetuksen sääntelyä rekisterinpitäjän määrittämisen osalta. Rekisterinpitäjällä tarkoitetaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa tahoa, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot.
Maa-aineslain 23 a §:n mukaan maa-ainesluvan haltijan tulee vuosittain ilmoittaa lupaviranomaiselle otetun aineksen määrä ja laatu, ja lupaviranomaisen tulee ilmoittaa ne vuosittain ELY-keskukselle. Maa-aineslain 23 b §:n 2 momentin mukaan lupa- ja valvontaviranomaisen tulee toimittaa maa-aineslain tietojärjestelmään tiedot maa-aineslain mukaisista luvista ja ilmoituksista. Säännöksen esitöiden mukaan tällä ilmoituksella katetaan lain 23 a §:ssä tarkoitettu velvoite ilmoittaa tiedot ELY-keskukselle. ELY-keskus toimii tämän seurauksena tietojärjestelmän rekisterinpitäjänä sille toimitettujen tietojen osalta. Suomen ympäristökeskus hoitaa tietojärjestelmän käytännön kehittämis- ja ylläpitotehtäviä. Se tilaa järjestelmän teknisen ylläpidon ja tukipalvelut KEHA-keskukselta, joka tuottaa tekniset ylläpitopalvelut Suomen ympäristökeskuksen määrittelemien ehtojen mukaisesti. ELY-keskuksia ja Suomen ympäristökeskusta voidaan pitää yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuina tahoina, jotka määrittelevät henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot.
Tietojärjestelmän yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuina rekisterinpitäjinä toimisivat järjestelmän ylläpidosta vastaavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä Suomen ympäristökeskus. ELY-keskus ohjaa ja valvoo maa-aineslain 4 b §:n 2 momentin mukaan maa-aineslain mukaista toimintaa alueellaan. Se toimii voimassa olevan lain mukaan tietojärjestelmän ylläpitäjänä. Suomen ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluu Suomen ympäristökeskuksesta annetun lain (1069/2009) 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan seurata ja arvioida ympäristön tilaa ja kuormitusta sekä alueiden käyttöä ja vesivaroja sekä huolehtia niihin liittyvistä raportointivelvoitteista, ja 4 kohdan mukaan ylläpitää ja kehittää toimialan tietojärjestelmiä, tietovarantoja ja tietopalveluja. Lisäksi se toimii voimassa olevan maa-aineslain mukaan tietojärjestelmän ylläpitäjänä. Maa-ainesten ottamisen ja sen vaikutusten seurannan järjestämiseksi ylläpidettävän tietojärjestelmän sisältämien henkilötietojen käsittelyn oikeusperustana voidaan ELY-keskusten ja Suomen ympäristökeskuksen osalta katsoa olevan yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen laissa säädetty velvoite. Rekisterinpitäjien suorittamaa henkilötietojen käsittelyä voidaan pitää yleisen tietosuoja-asetuksen perusteella lainmukaisena.
Maa-aineslain tietojärjestelmää ylläpidetään maa-ainesten ottamisen ja sen vaikutusten seurannan järjestämiseksi. Maa-aineslain tavoitteena on ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Tietojärjestelmän tarkoitus on edistää lain täytäntöönpanoa ja valvontaa sekä maa-ainesten ottamisen ja ottamisalueiden tilan seurantaa. Sen voidaan katsoa olevan yleisen edun kannalta tarpeellinen. Tietojärjestelmän tavoitteen toteutumiseksi sen tulee sisältää tiedot maa-ainesluvista, ainesten ottomääristä ja ottopaikkojen sijainnista sekä luvan haltijasta. Järjestelmä sisältää henkilötietoja vain siltä osin kuin on tarpeellista sen tavoitteiden toteutumiseksi. Käsittelyperusteen voidaan katsoa täyttävän yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut yleisen edun mukaisuuden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mukaan, jos vähintään kaksi rekisterinpitäjää määrittää yhdessä käsittelyn tarkoitukset ja keinot, on kyse yhteisrekisterinpitäjistä. Asiasta annetun ohjeistuksen mukaan yhteisrekisterinpitäjyyden voidaan katsoa olevan mahdollinen, kun rekisterinpitäjät pyrkivät tarkoituksiin, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa tai täydentävät toisiaan. Rekisterinpitäjien henkilötietojen käsittelytarkoitusten tulisi liittyä läheisesti toisiinsa niin, että yhden suorittaman tietojen käsittelyn ei ole mahdollista ilman toisen suorittamaa tietojen käsittelyä. Koska ELY-keskuksen suorittama henkilötietojen käsittely liittyy aluettaan koskevaan ohjaus- ja valvontavelvoitteeseen, ja Suomen ympäristökeskuksen käsittely puolestaan yleisempään valtakunnalliseen ympäristön tilan ja kuormituksen seuranta- ja arvioimisvelvoitteeseen sekä toimialan tietojärjestelmiä koskevaan ylläpito- ja kehittämisvelvoitteeseen, niiden tietojen käsittelyn ei voida katsoa olevan niin tiivisti toisiinsa liittyviä, että niiden osalta olisi kyse yhteisrekisterinpitäjistä. Säädettäessä siitä, että Suomen ympäristökeskus toimisi tietojärjestelmän ylläpitäjänä ja rekisterinpitäjänä, momentista poistettaisiin ympäristöministeriölle säädetty valtuus sopia tarvittavilta osin myös muun asiantuntijalaitoksen osallistumisesta tietojärjestelmän ylläpitoon.