1
Lakiehdotuksen perustelut
1 §.Lain soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Sen mukaan laissa säädettäisiin elokuvan käsikirjoittamiseen, tuotantoon ja jakeluun sekä muuhun elokuvakulttuurin edistämiseen myönnettävästä valtion rahoituksesta. Valtion rahoituksella tarkoitettaisiin harkinnanvaraisia valtionavustuksia. Elokuvalle myönnettävät valtionavustukset ovat SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklassa tarkoitettua valtiontukea, johon sovelletaan ryhmäpoikkeusasetusta. Elokuva, jolle harkinnanvaraista valtionavustusta voitaisiin myöntää, voisi olla taiteelliseen suunnitelmaan perustuva pitkä, lyhyt tai sarjamuotoinen näytelmä-, dokumentti-, animaatio- tai lastenelokuva tai näiden yhdistelmä.
2 §.Lain tavoite. Pykälässä säädettäisiin lain tavoitteesta. Pykälän 1 momentin mukaan lain tavoitteena on edistää monimuotoista ja ammattimaista kotimaista elokuvatuotantoa, laajaa ja kattavaa elokuvan tarjontaa ja jakelua, kotimaisen elokuvan ja sen tekijöiden kansainvälistymistä sekä elokuvakulttuuria ja sen kehittymistä.
Monimuotoisen ja ammattimaisen kotimaisen elokuvatuotannon edistämisen tavoitteena on turvata ammattimaisesti toteutetun elokuvatuotannon jatkuvuus ja monipuolisuus. Laajan ja kattavan elokuvan tarjonnan ja jakelun edistämisellä pyritään yhtäältä tukemaan kotimaisen elokuvan laajaa saatavuutta ja kattavuutta eri jakeluteissä ja alustoilla sekä toisaalta tukemaan kansainvälisen elokuvan monipuolista tarjontaa Suomessa. Kansainvälistymisellä pyritään lisäämään kansainvälistä kiinnostusta suomalaista elokuvaa ja elokuvakulttuuria kohtaan sekä vahvistamaan kotimaisen elokuvan asemaa kansainvälisesti ja laajentamaan elokuva-alan ammattilaisten osaamista. Elokuvakulttuurin edistämisen tavoitteena on vahvistaa elokuvakulttuurin ja audiovisuaalisen ilmaisun tuntemusta Suomessa ja ulkomailla.
Pykälän 2 momentin mukaan lain tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina olisivat osallisuus, moniarvoisuus ja kulttuurinen moninaisuus. Nämä lähtökohdat loisivat lain arvopohjan, joka ohjaisi 1 momentissa säädetyn tavoitteen toteuttamisessa. Osallisuus viittaisi elokuvakulttuurin tasa-arvoiseen saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Moniarvoisuus ja kulttuurinen moninaisuus viittaisivat puolestaan moniarvoisten sisältöjen ja mielipiteiden kirjon esille saattamiseen sekä kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiseen. Elokuvakulttuurin moninaisuuden kannalta olisi tärkeää, että valtion rahoitusta kohdistettaisiin erilaisille elokuvatyypeille ja -lajeille, erityyppisille sisällöille sekä erilaisille tekijöille (esimerkiksi sukupuoli, ikä, tausta). Momentissa lueteltujen lähtökohtien lisäksi elokuvakulttuurin edistämisen lähtökohtina olisivat perustuslaissa säädetyt perusoikeudet, kuten yhdenvertaisuus, ilmaisunvapaus ja tasa-arvo. Lain tavoitteiden käytännön toteuttaminen sisältyisi opetus- ja kulttuuriministeriön Suomen elokuvasäätiölle asettamiin vuotuisiin tavoitteisiin.
3 §.Rahoitus. Pykälän 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voisi valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa myöntää Suomen elokuvasäätiölle valtion varoja elokuvan käsikirjoittamisen, tuotannon ja jakelun tukemiseksi sekä elokuvakulttuurin edistämiseen muulla tavoin. Virke vastaa sisällöltään voimassa olevan elokuvalain 2 §:n 1 momenttia. Rahoitusta voitaisiin myöntää kehyksen puitteissa talousarvioon otettavasta määrärahasta tai kehyksen ulkopuolisena rahoituseränä talousarvioon otettavasta arpajaislain 17 §:ssä tarkoitetusta rahapelitoiminnan tuotosta.
Valtionavustusten myöntäminen on julkinen hallintotehtävä. Pykälän 2 momentin mukaan laissa säädetyn julkisen hallintotehtävän hoitaminen rahoitetaan valtion talousarviossa Suomen elokuvasäätiölle erikseen osoitettavalla määrärahalla. Tarkoituksena on, että Suomen elokuvasäätiölle vuosittain osoitettavalla toimintamäärärahalla elokuvasäätiö pystyy suoriutumaan lakiehdotuksessa säädetyn julkisen hallintotehtävän hoitamisesta.
Valtion talousarviossa Suomen elokuvasäätiölle vuosittain osoitettavat määrärahat myönnettäisiin elokuvasäätiölle valtionavustuksena. Myös Suomen elokuvasäätiön elokuvataiteen edistämiseksi jakamat avustukset myönnettäisiin nykyiseen tapaan valtionavustuksina. Pykälän 3 momentin mukaan rahoituksen myöntämiseen ja sen käyttämiseen sovellettaisiin pääsääntöisesti valtionavustuslakia. Koska elokuvaa koskevat valtionavustukset ovat SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklassa tarkoitettua valtiontukea, niihin sovelletaan myös ryhmäpoikkeusasetusta.
Tarkoituksena on, että Suomen elokuvasäätiö hoitaisi valtionapuviranomaiselle kuuluvia tehtäviä myöntäessään valtionavustuksia. Tästä säädettäisiin 4 momentissa.
Suomen elokuvasäätiö hoitaisi valtionapuviranomaiselle kuuluvia tehtäviä tuotantotukea, jakelutukea ja käsikirjoitusapurahaa sekä muuhun elokuvakulttuurin edistämiseen myönnettävää tukea koskevissa valtionavustusasioissa. Perustuslakivaliokunta on soveltamiskäytännössään pitänyt valtionavustusten myöntämistehtävien antamista muulle kuin viranomaiselle yksittäistapauksissa mahdollisena edellyttäen, että tehtävien hoitamiseen ei liity toimivaltaa pakkokeinojen tai muun merkittävän julkisen vallan käyttämiseen (esimerkiksi PeVL 23/2000 vp).
Ennen nykyisen elokuvalain voimaantuloa Suomen elokuvasäätiön asema elokuvan tukien myöntäjänä perustui 1970-luvulta jatkuneeseen käytäntöön. Momentin mukaan elokuvasäätiö hoitaisi nykyiseen tapaan julkista hallintotehtävää. Valtionapuviranomaiselle kuuluvia tehtäviä hoitaessaan Suomen elokuvasäätiö valmistelisi tuotantotukea, jakelutukea ja käsikirjoitusapurahaa sekä muuhun elokuvakulttuurin edistämiseen myönnettävää tukea koskevien valtionavustusten hakuilmoitukset ja tekisi valtionapupäätökset. Suomen elokuvasäätiö myös maksaisi valtionavustuksen myönteisen avustuspäätöksen saajalle, huolehtisi valtionavustuksen käytön asianmukaisesta ja riittävästä valvonnasta sekä suorittaisi tarvittaessa valtionavustuslain 16 §:ssä tarkoitettuja valtionavustuksen maksamisessa ja käytön valvonnassa tarpeellisia valtionavustuksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia. Tarkastusoikeudesta olisi nimenomainen säännös 15 §:n 2 momentissa. Valtionavustuksen maksatuksen keskeyttämistä ja avustuksen takaisinperintää koskevia päätöksiä Suomen elokuvasäätiö ei kuitenkaan voisi tehdä, vaan niistä päättäisi Taike. Maksatuksen keskeyttämisestä säädettäisiin 9 §:ssä ja takaisinperinnästä 10 §:ssä.
Elokuvan valtionavustuksia koskevan valtionapuviranomaistehtävän antamista Suomen elokuvasäätiölle on pidetty tarkoituksenmukaisena, koska Suomen elokuvasäätiö on elokuvatuotannon alalla tunnettu ja arvostettu asiantuntija. Valtionavustus on yksi, joskin merkittävä osa (n. 40 %) elokuvan tuotannon rahoitusta. Yli puolet elokuvan kokonaisrahoituksesta tulee muilta, julkisilta ja yksityisiltä tahoilta, kuten säätiöiltä, rahastoilta, levittäjiltä, tv-yhtiöiltä ja yksityisiltä sijoittajilta. Tuottaja sopii eri rahoittajien kanssa siitä, millä ehdoin tuotantoa rahoitetaan ja mitä oikeuksia eri rahoittajatahoilla on esimerkiksi elokuvan mahdollisiin tuottoihin. Suomen elokuvasäätiö on yksi osapuoli tässä sopimisprosessissa. Siten elokuvaa koskevat valtionavustusasiat edellyttävät erityisosaamista, jota on Suomen elokuvasäätiöllä.
Suomen elokuvasäätiön muu toiminta ei saisi vaarantaa julkisen hallintotehtävän hoitamista. Tästä säädettäisiin 4 momentissa. Elokuvasäätiön tulisi hoitaa julkista hallintotehtävää erillään säätiön muusta toiminnasta. Säännöksen tarkoituksena on osaltaan varmistaa julkisen hallintotehtävän hoidon puolueettomuus ja riippumattomuus.
Elokuvan jakelun, tuotannon ja käsikirjoittamisen tukemiseen sekä muuhun elokuvakulttuurin tukemiseen tarkoitetut valtion varat eivät myöskään saisi kerryttää elokuvasäätiön peruspääomaa.
4 §.Hallitus. Pykälässä säädettäisiin tarvittavat säännökset elokuvasäätiön hallituksesta, jotta varmistetaan valtionapuviranomaisen tehtävien hoidon edellyttämä osaaminen ja kokemus.
Pykälän 1 momentin mukaan Suomen elokuvasäätiön hallituksen nimeäisi opetus- ja kulttuuriministeriö. Hallituksessa olisi vähintään viisi ja enintään kahdeksan jäsentä ja heillä varajäsenet. Varsinaisten jäsenten keskuudesta ministeriö nimeäisi hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Hallituksen jäseniltä edellytettävästä osaamisesta ja kokemuksesta säädettäisiin pykälän 4 momentissa.
Hallituksen toimikausi olisi pykälän 2 momentin mukaan kolme vuotta, ja sama henkilö voisi olla hallituksessa yhtäjaksoisesti enintään kaksi toimikautta. Momentin mukaan hallituksen jäsen ei saisi olla palvelus- tai työsuhteessa elokuvasäätiöön.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin hallituksen täydentämisestä kesken toimikauden, jos hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja tai jäsen jättää tehtävänsä kesken toimikautensa. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimeäisi hänen tilalleen uuden henkilön jäljellä olevaksi toimikaudeksi.
Pykälän 4 momentin tarkoituksena olisi varmistaa, että elokuvasäätiön hallituksessa on riittävä osaaminen ja kokemus, jota tarvitaan valtionapuviranomaisen tehtävien hoidossa valtionavustuspäätöksiä tehtäessä. Ministeriön tehtävänä olisi huolehtia vastuullisten, kokeneiden ja asiantuntevien jäsenten nimeämisestä hallitukseen. Momentin mukaan hallituksessa tulisi olla laajasti edustettuna asiantuntemusta Suomen elokuvasäätiön valtionapuviranomaistehtävien hoidon ja kehittämisen kannalta olennaisilta alueilta, kuten elokuva-alasta ja valtionavustuslainsäädännöstä, mutta myös elokuvasäätiön muun toiminnan ja kehittämisen kannalta olennaisilta alueilta, kuten elokuva- ja audiovisuaalisen alan toiminnasta, organisaatiojohtamisesta, strategiatyöstä, taloussuunnittelusta ja juridiikasta. Samalla olisi huolehdittava laaja-alaisesti hallituksen yhteistyökyvyn ja monipuolisen osaamisen varmistamisesta sekä tasa-arvonäkökohtien huomioimisesta. Pykälässä ei kuitenkaan säädettäisi erikseen hallituksen jäsenten kelpoisuusvaatimuksista.
Hallituksen kokouksesta ja siinä noudatettavista menettelytavoista ei laissa säädettäisi erikseen, vaan tältä osin noudatettaisiin säätiölain, erityisesti sen 3 luvun, säännöksiä. Hallitus olisi päätösvaltainen, kun paikalla on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja mukaan lukien enemmän kuin puolet hallituksen jäsenistä. Hallituksen päätökseksi tulisi se mielipide, jota enemmän kuin puolet läsnä olevista on kannattanut. Jos äänet menisivät tasan, ratkaisisi puheenjohtajan ääni. Hallituksen kokouksesta laadittaisiin pöytäkirja, johon merkitään päätökset ja äänestykset. Pöytäkirjan allekirjoittaisi kokouksen puheenjohtaja ja vähintään yksi hallituksen siihen valitsema jäsen.
5 §.Päätöksenteko valtionavustusasioissa. Pykälässä säädettäisiin päätöksenteosta tuotantotukea, jakelutukea ja käsikirjoitusapurahaa koskevissa valtionavustusasioissa sekä muissa elokuvakulttuurin edistämistä koskevissa valtionavustusasioissa.
Annettaessa julkisia hallintotehtäviä perustuslain 124 §:n nojalla muulle kuin viranomaiselle on yhtenä edellytyksenä varmistettava myös hallintotehtävän hoitamisen menettelyllinen oikeusturva. Yhtenä menettelyllisenä oikeusturvaperiaatteena voidaan pitää päätöksenteon riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Esimerkiksi eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 16 päivänä joulukuuta 2013 tekemässään päätöksessä katsonut, että Suomen elokuvasäätiön nykyinen menettely, jossa elokuvatuista päättää elokuvasäätiön hallituksesta varsin riippuvainen toimitusjohtaja tuotantoneuvojien esittelystä ja hallituksen hyväksymän käyttösuunnitelman puitteissa, ei ole tavanomainen päätöksentekojärjestely säätiöissä. Pykälässä säädettäisiin päätöksenteon riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi, että elokuvaa koskevat päätökset valtionavustuksista tekisi Suomen elokuvasäätiön hallitus. Hallituksen riippumattomuus ja puolueettomuus varmistettaisiin sillä, että opetus- ja kulttuuriministeriö nimeäisi elokuvasäätiön hallituksen 4 §:n mukaisesti. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimittää Suomen elokuvasäätiön hallituksen myös säätiön nykyisten sääntöjen mukaan.
Pykälän 1 momentin mukaan tuotantotukea, jakelutukea ja käsikirjoitusapurahaa sekä muuta elokuvakulttuurin edistämistä koskevat valtionavustuspäätökset tekisi Suomen elokuvasäätiön hallitus. Tuotantotukea koskevat valtionavustusasiat hallitus päättäisi tuotantotukiesittelijän esittelystä ja muut valtionavustusasiat elokuvasäätiön johtajan esittelystä. Elokuvasäätiön johtavasta toimihenkilöstä käytettäisiin laissa nimitystä ”johtaja”. Tämä jättäisi elokuvasäätiön säännöissä ratkaistavaksi, onko elokuvasäätiön johtava toimihenkilö säätiölain 3 luvun 15 §:ssä tarkoitettu toimitusjohtaja vai elokuvasäätiöön työsuhteessa oleva johtaja.
Tuotantotukiesittelijät ovat säätiön työjärjestyksen mukaisesti enintään viideksi vuodeksi palkattuja määräaikaisia työntekijöitä. Toimitusjohtaja voidaan elokuvasäätiön sääntöjen mukaan nimittää enintään viideksi vuodeksi kerrallaan ja tämän määrärajan täytyttyä enintään yhdeksi jatkokaudeksi. Esittelijöiden määräaikaisuudet ja hallituksen jäsenten toimikausien rajoitukset varmistavat sen, että suomalaisen elokuvan kannalta merkittävästä tuesta päättävät ja päätöksiä esittelevät henkilöt vaihtuvat riittävän usein, eikä rahoitusta koskeva päätösvalta pääse keskittymään kohtuuttoman pitkäksi ajaksi samojen henkilöiden käsiin.
Kaikkien tuotantotukipäätösten valmistelusta vastaisivat nykyiseen tapaan tuotantotukihakemuksiin ja tuotantoprosesseihin perehtyneet tuotantotukiesittelijät ja muut tukipäätösten valmistelijat. Nykykäytäntöä vastaavasti päätösesitykset käsiteltäisiin valmistelevassa kokouksessa, jossa arvioitaisiin muun muassa hankkeen tuotannollis-taloudelliset edellytykset. Valmistelevaan kokoukseen osallistuisivat tuotantotukiesittelijöiden ja muiden tukipäätösten valmistelijoiden lisäksi elokuvasäätiön työjärjestyksessä määrätyt henkilöt sekä elokuvasäätiön johtaja. Tämä jo nykyisin noudatettava käytäntö vahvistettaisiin elokuvasäätiön työjärjestyksessä, jonka elokuvasäätiön hallitus hyväksyy. Valmistelevan kokouksen tarkoituksena olisi osaltaan varmistaa, että tuettava hanke täyttää valtionavustuksen myöntämisen kriteerit. Valmistelevassa kokouksessa elokuvasäätiön johtajalla olisi lisäksi mahdollisuus tarvittaessa työnjohdollisen valtansa ja vastuunsa puitteissa ennen hallituksessa tapahtuvaa päätöksentekoa varmistaa, että esiteltävät päätökset vastaavat elokuvasäätiön hallituksen hyväksymiä linjauksia.
Valtionavustuspäätöksiä esittelevien henkilöiden riittävä asiantuntemus ja osaaminen varmistettaisiin 2 momentin säännöksellä, jonka mukaan tällaisella henkilöllä tulee olla tehtävään soveltuva koulutus tai muuten hankittu pätevyys. Säännöksessä ei edellytettäisi esimerkiksi korkeakoulutasoista tutkintoa, vaan esimerkiksi elokuvatuotannollinen osaaminen sekä valtionavustuslain ja hallinnon yleislakien tuntemus riittäisi.
Pykälän 3 momentissa olisi informatiivinen viittaus hallituksen jäsenen ja päätöksen esittelijän esteellisyyttä koskeviin säännöksiin hallintolaissa. Hallituksen jäseniin, puheenjohtaja mukaan lukien, samoin kuin elokuvasäätiön työntekijöihin heidän hoitaessaan julkista hallintotehtävää sovellettaisiin myös rikosoikeudellista virkavastuuta ja vahingonkorvausvastuuta koskevia säännöksiä. Tästä säädettäisiin 13 §:ssä. Julkista hallintotehtävää hoitaessaan hallituksen ja sen jäsenten sekä elokuvasäätiön työntekijöiden tulisi noudattaa hallinnon yleislaeissa säädettyjä hyvän hallinnon periaatteita. Hallinnon yleislakien soveltamisesta säädettäisiin 12 §:ssä.
Suomen elokuvasäätiön hallituksen kokoonpanossa ja päätöksenteossa tulisi ottaa huomioon, ettei esteellisyyssäännösten ja rakenteellisen korruption mahdollisuuden näkökulmasta mahdollisia ongelmallisia päätöksentekotilanteita pääsisi syntymään. Elokuvasäätiön hallituksen jäsenenä ei näin ollen voisi olla esimerkiksi henkilö, joka olisi sellaisen yhtiön palveluksessa, jolle voitaisiin myöntää tuotantotukea tai jakelutukea. Antaessaan opetus- ja kulttuuriministeriölle suostumuksen tulla nimetyksi hallituksen jäseneksi tai varajäseneksi henkilön tulisi ilmoittaa myös sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla vaikutusta henkilön jääviyteen hallituksen jäsenenä. Samalla henkilön tulisi antaa ministeriölle sitoumus, ettei hän sinä aikana, jolloin hän toimii hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä, hae itse tuotanto- tai jakelutukea tai käsikirjoitusapurahaa Suomen elokuvasäätiöltä.
6 §.Valtionavustusten käyttötarkoitukset. Pykälässä säädettäisiin Suomen elokuvasäätiön myöntämistä valtionavustuksista ja niiden käyttötarkoituksista. Elokuvasäätiön myöntämien avustusten perimmäisenä tarkoituksena on toteuttaa 2 §:ssä mainittuja tavoitteita. Pykälä vastaisi sisällöllisesti pääsääntöisesti nykyisen elokuvalain 2 §:n 1 momenttia ja Suomen elokuvasäätiön nykyisiä tukimuotoja.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Suomen elokuvasäätiön tukimuodoista. Sen mukaan valtionavustusta voitaisiin myöntää elokuvan tuotantoon (tuotantotuki), jakeluun (jakelutuki) ja käsikirjoittamiseen (käsikirjoitusapuraha) sekä muuhun elokuvakulttuurin edistämiseen. Tarkoituksena on, että elokuvasäätiön nykyiset 18 tukimuotoa sisältyisivät momentissa mainittuun kolmeen tukimuotoon ja muuhun elokuvakulttuurin edistämiseen. Nykyiset tukimuodot eivät sinänsä lakkaisi, vaan ne järjesteltäisiin ja koottaisiin uudella tavalla. Avustukset myönnettäisiin nykyiseen tapaan harkinnanvaraisina valtionavustuksina, joihin sovellettaisiin yleislakina valtionavustuslakia.
Valtionavustukset myönnettäisiin hakemuksesta. Tarkoituksena on, että kutakin tukimuotoa koskevassa hakuilmoituksessa selostettaisiin valtionavustuksen myöntämisen keskeiset edellytykset. Suomen elokuvasäätiö käynnistäisi tuotantotukea, jakelutukea ja käsikirjoitusapurahaa koskevia hakuja useita kertoja vuodessa. Valtionavustuspäätöksissä todettaisiin avustuksen käyttötarkoituksen lisäksi myönnetyn avustuksen käyttöä koskevat keskeiset ehdot ja rajoitukset. Koska kaikki valtionavustuksen käyttöä koskevat edellytykset ja ehdot sisältyisivät valtionavustusta koskevaan hakuilmoitukseen ja valtionavustuspäätökseen, nykyisin käytössä olevista erillisistä tukiohjeista luovuttaisiin tarpeettomina.
Elokuvalle myönnettävät valtionavustukset ovat SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklassa tarkoitettua valtiontukea. Ryhmäpoikkeusasetuksen 54 artiklan 2 kohdan mukaan valtiontuki on suunnattava kulttuurituotteelle. Kukin jäsenvaltio määrittelee ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan sen, millä edellytyksellä audiovisuaalista teosta voidaan pitää kulttuurituotteena.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettua tuotantotukea, jakelutukea ja käsikirjoitusapurahaa voitaisiin myöntää sellaisen elokuvan tuotantoon, jakeluun ja käsikirjoittamiseen, jota pidetään kulttuurituotteena. Jotta elokuva olisi kulttuurituote, sen tulisi täyttää kaikki momentissa mainitut kolme kriteeriä. Pykälän 2 momenttiin sisällytettäisiin nykyisin elokuvataiteen edistämisestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa oleva kulttuurituotteen määritelmä, jonka Suomi on ilmoittanut komissiolle. Momentti kokonaisuutena täyttää ryhmäpoikkeusasetuksen 54 artiklan 2 kohdan vaatimuksen, jonka mukaan jäsenvaltion on laadittava tehokkaat menettelyt, joilla varmistetaan, että kyseessä on asetuksessa tarkoitettu kulttuurituote.
Määritelmän 1 kohta koskisi elokuvan taiteellista ulottuvuutta. Elokuvan eri elementtien, kuten käsikirjoituksen, ohjauksen ja näyttelijätyön, tulisi yhdessä elokuvan sisällön kanssa muodostaa taiteellinen kokonaisuus.
Määritelmän 2 kohdan mukaan elokuvan sisällön tulisi perustua kulttuuriarvoihin, joiden alkuperä on kulttuuri-identiteetissä. Tukea myönnettäessä kiinnitettäisiin huomiota siihen, millä tavalla elokuvan sisältö ja kerronta ilmentävät kulttuurista taustaamme ja arvojamme. Kulttuuri-identiteetin arviointiin voisi sisältyä paitsi kansallisia, alueellisia tai paikallisia näkökulmia myös globaaleja ja eurooppalaisia ulottuvuuksia.
Määritelmän 3 kohdan mukaan elokuvaan tulisi sisältyä merkittävä luovien tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden panos, ja heille maksettavien palkkojen ja palkkioiden osuuden tuotantokustannuksista tulisi olla merkittävä. Taloudellisen merkittävyyden vaatimus ei edellyttäisi, että luovien tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden palkkioiden tulisi esimerkiksi olla yli puolet koko tuotannon kustannuksista. Joskus taiteellisen henkilöstön 20—30 prosentin osuutta tuotantokustannuksista voitaisiin Suomen oloissa pitää merkittävänä. Merkittävyyden arvioinnissa tulisi lisäksi ottaa huomioon eri tuotantojen kustannusrakenteiden erilaisuudet.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tuotantotuen, jakelutuen ja käsikirjoitusapurahan keskeisistä käyttötarkoituksista. Tuotantotukea voitaisiin myöntää elokuvan tuottamiseen ja kehittämiseen. Laissa tarkoitettu tuotantotuki käsittäisi nykyiset tuotanto- ja kehittämistuet. Tuotantotukea voitaisiin myöntää esimerkiksi elokuvan valmistamiseen, tuotantosuunnitelmien ja rahoitusjärjestelyjen edellyttämiin toimenpiteisiin sekä käsikirjoituksen jatkokehittämiseen. Tavoitteena on, että avustusta myönnettäisiin nykyiseen tapaan ammattimaiseen elokuvatuotantoon. Avustuksen tarkoituksena on edistää korkeatasoista, monipuolista ja omaperäistä kotimaista elokuvatuotantoa. Valtionavustusta voitaisiin myöntää myös kansainvälisen yhteistuotannon suomalaiseen osuuteen.
Taiken yhteydessä toimiva audiovisuaalisten taiteiden toimikunta on myöntänyt elokuva-asetuksen 2 §:ssä tarkoitetun laatutuen. Laatutuki on myönnetty tuottajalle jälkikäteen ansiokkaasta, laadullisesti ja taiteellisesti korkeatasoisesta sekä taiteenalaa uudistavasta elokuvasta tai muusta kuvaohjelmasta, ja se on kohdentunut tulevien tuotantojen kehittelyyn. Laatutuki on vuonna 2007 muutettu palkinnosta valtionavustukseksi. Laatutuki on käytännössä kehittämistukea, ja se on lähes kokonaisuudessaan kohdistunut samoille hankkeille, joiden kehittelyä Suomen elokuvasäätiö on tukenut. Laatutukeen liittyvät valtionavustustehtävät siirrettäisiin lainuudistuksen yhteydessä audiovisuaalisten taiteiden toimikunnalta Suomen elokuvasäätiölle. Jatkossa laatutuki olisi luonteensa ja käyttötarkoituksensa vuoksi osa tuotantotukea, eikä sitä enää myönnettäisi erikseen.
Jakelutukea voitaisiin myöntää elokuvan kotimaisen ja kansainvälisen ammattimaisen esitys- ja levitystoiminnan edistämiseen eri jakelukanavissa. Jakelutuki kattaisi sekä kotimaisen että kansainvälisen jakelun. Kotimaisen esitys- ja levitystoiminnan edistämiseen jakelutukea voitaisiin myöntää esimerkiksi pienten ja keskisuurten kuntien elokuvateattereiden toimintaan, teknisiin laitehankintoihin sekä esitys- ja yleisötilojen kunnostuskustannuksiin sekä kotimaisten elokuvien ja kansainvälisten yhteistuotantoelokuvien markkinointi- ja levityskustannuksiin Suomen elokuvateatterilevityksessä. Jakelutukea voitaisiin myöntää myös näkö- ja kuulovammaisten, lukemisesteisten ja eri vähemmistökieliryhmien saavutettavuuden parantamiseen. Kansainvälisen esitys- ja levitystoiminnan edistämiseen jakelutukea voitaisiin puolestaan myöntää esimerkiksi matkakustannuksiin kansainväliseen elokuvatapahtumaan, elokuvan kansainvälisen esityskopion valmistuskustannuksiin ja elokuvan esittelymateriaalin valmistamiseen sekä kotimaisen elokuvan viennin edistämistoimenpiteisiin.
Käsikirjoitusapurahaa voitaisiin myöntää elokuvan käsikirjoittamiseen ja siihen liittyvään taustatyöhön. Tarkoituksena on, että käsikirjoitusapurahalla valmisteltava käsikirjoitustyö johtaisi elokuvan jatkokehittelyn kautta tuotantoon. Myös Taiken yhteydessä toimiva audiovisuaalisten taiteiden toimikunta voisi edelleen myöntää käsikirjoitusapurahoja osana kohdeapurahakokonaisuutta.
7 §. Valtionavustuksen myöntämisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin niistä tahoista ja toimijoista, joille Suomen elokuvasäätiö voisi myöntää 6 §:ssä tarkoitettua tuotantotukea, jakelutukea tai käsikirjoitusapurahaa.
Pykälän 1 momentin mukaan tuotantotukea voitaisiin myöntää Suomessa rekisteröidylle elokuvan tuotantoyhtiölle, joka hallinnoi elokuvan kaupallisia hyödyntämisoikeuksia Suomessa. Jotta tuotantotukea voitaisiin myöntää elokuvan tuotantoyhtiölle, sillä tulisi olla sekä ammatilliset että taloudelliset edellytykset hakemuksen kohteena olevan elokuvan toteuttamiseen. Tällä varmistettaisiin, että elokuvan tuotantoyhtiöllä olisi riittävä osaaminen ja toiminnalliset edellytykset elokuvan tuottamiseen.
Ammatillisten edellytysten näkökulmasta olisi keskeistä, että tuotantoyhtiö hallitsee valtionavustuksen kohteena olevan elokuvan tuottamisen eri osa-alueet ja valmiin elokuvan tarkoituksenmukaisen levityksen ja muun käytön. Taloudellisten edellytysten näkökulmasta olisi puolestaan keskeistä, että elokuvan tuotantoyhtiöllä olisi tarvittava maksuvalmius ja vakavaraisuus, jotta se kykenisi valmistamaan elokuvan sekä selviytymään yllättävistä kustannusvaikutuksista, joita voi aiheutua elokuvan tuotannon aikana.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi myös niistä tahoista ja toimijoista, joille tuotantotukea ei voitaisi myöntää. Tuotantotukea ei voitaisi myöntää valtion laitokselle, kunnalle, kuntayhtymälle tai seurakunnalle eikä valtioenemmistöiselle yhtiölle tai edellä mainittuihin verrattavalle yhteisölle tai laitokselle. Säännös vastaisi voimassa olevan elokuvalain 2 §:n 3 momenttia ja Suomen elokuvasäätiön nykyisiä tukiohjeita.
Lisäksi momentissa säädettäisiin, että tuotantotukea ei voitaisi myöntää televisiotoiminnan harjoittajalle eikä elokuvia verkossa välittävälle yhteisölle. Tuotantotukea ei voitaisi myöskään myöntää elokuvan tuotantoyhtiölle, jonka osakkaana on yksi tai useampi televisiotoiminnan harjoittaja tai elokuvia verkossa välittävä yhteisö vähintään 15 prosentin osuudella. Nykyisen käytännön mukaisesti tarkoituksena on, että esimerkiksi Yleisradiolle tai kaupalliselle televisioyhtiölle ei olisi mahdollista myöntää tuotantotukea. Säännös vastaisi elokuvasäätiön nykyisiä tukiohjeita. Sen sijaan estettä tuotantotuen myöntämiseen ei olisi silloin, jos tuotantoyhtiö levittää elokuvansa itse omistamansa levitysyhtiön kautta. Tällaiselle yhtiölle voitaisiin myöntää 2 momentin 2 kohdan mukaisesti myös jakelutukea.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä tahoista ja toimijoista, joille Suomen elokuvasäätiö voisi myöntää jakelutukea. Momentti vastaisi sisällöllisesti pääsääntöisesti voimassa olevan elokuvalain 2 §:n 2 momenttia ja elokuvasäätiön nykyisiä käytäntöjä. Jakelutukea olisi mahdollista myöntää: 1) ammattimaisesti toimivalle elokuvan levitysyhtiölle, joka on rekisteröity Suomessa ja joka hallinnoi elokuvan levitysoikeuksia Suomessa; 2) elokuvan tuotantoyhtiölle, jolla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset elokuvan markkinointiin ja jakeluun; 3) elokuvafestivaalia järjestävälle Suomessa rekisteröidylle yhteisölle; 4) elokuvateatteritoimintaa ylläpitävälle kunnalle, kuntayhtymälle tai Suomessa rekisteröidylle yhteisölle; 5) Suomessa rekisteröidylle yhteisölle, joka hallinnoi elokuvan kansainvälisiä kaupallisia hyödyntämisoikeuksia; sekä 6) kotimaisen elokuvan tekijälle. Momentin 6 kohdassa mainitulla kotimaisen elokuvan tekijällä tarkoitettaisiin elokuvan työryhmän jäsentä, esimerkiksi ohjaajaa, näyttelijää ja kuvaajaa, jolle voitaisiin myöntää matka-avustusta elokuvan kansainvälisen levityksen edistämiseksi. Jakelutukea saadakseen elokuvan tuotantoyhtiöllä tulisi olla momentin 2 kohdan mukaan ammatilliset ja taloudelliset edellytykset elokuvan markkinointiin ja jakeluun.
Pykälän 3 momentin mukaan käsikirjoitusapurahaa voitaisiin myöntää elokuvan käsikirjoittajalle. Apurahan myöntämisen edellytyksenä olisi, että käsikirjoittaja toimisi ammattimaisesti. Ammattimaisesti toimivalta käsikirjoittajalta edellytettäisiin pääsääntöisesti alan koulutusta tai kokemusta ja osaamista elokuvan käsikirjoittamisesta siten, että käsikirjoitus on aiemmin johtanut valmiiseen elokuvatuotantoon. Käsikirjoittajalla tulisi olla edellytykset toteuttaa haettavalla avustuksella toteutettavaksi suunniteltu käsikirjoitustyö. Käsikirjoitustyö voisi sisältää paitsi elokuvan varsinaisen käsikirjoituksen myös muun taiteellisen suunnitelman. Käsikirjoittajan käsikirjoitustyön tulisi lisäksi edistää lain 2 §:ssä tarkoitettuja tavoitteita.
8 §.Tukisopimus. Pykälässä säädettäisiin valtionavustuspäätöstä täydentävästä tukisopimuksesta. Voimassa olevan elokuvalain 3 §:n mukaan Suomen elokuvasäätiön on tehtävä tuen myöntämisen niin edellyttäessä sopimus tuen saajan kanssa. Käytännössä elokuvasäätiö on tehnyt tukisopimuksen lähes kaikista myöntämistään valtionavustuksista. Esityksessä ehdotetaan voimassa olevaa säännöstä ja käytäntöä muutettavaksi siten, että tukisopimus tehtäisiin ainoastaan tuotantotuesta.
Pääsääntöisesti tuotantotukea, jakelutukea ja käsikirjoitusapurahaa koskeviin valtionavustuspäätöksiin sisällytettäisiin jatkossa kaikki valtionavustuksen käyttöön liittyvät ehdot ja rajoitukset. Koska kaikki tuotantotukeen liittyvät yksityiskohdat (esimerkiksi muu rahoitus) eivät ole elokuvatuotannon luonteen vuoksi tiedossa tai varmistuneet valtionavustuspäätöstä tehtäessä, valtionavustuspäätöstä ei yksin voida pitää riittävänä asiakirjana elokuvatuotannon kokonaisrahoituksen varmistamisen kannalta, vaan lisäksi on tarkoituksenmukaista tehdä valtionavustuspäätöstä täydentävä tukisopimus. Tukisopimuksessa sovittaisiin muista kuin valtionavustuspäätökseen sisältyvistä ehdoista ja rajoituksista. Tukisopimus olisi yksityisoikeudellinen sopimus, ja sillä varmistettaisiin elokuvan tuotannon liiketaloudellisten edellytysten, kuten muun rahoituksen ja elokuvan oikeuksien toteutuminen. Sopimuksella pyrittäisiin myös varmistamaan, että tuotannoissa otetaan huomioon myös muusta lainsäädännöstä tuen saajalle aiheutuvat velvoitteet ja elokuvatuotannon hyvät käytännöt. Sopimukseen voitaisiin sisällyttää myös esimerkiksi sopimussakko tehostamaan sopimuksen noudattamista.
Pykälän mukaan Suomen elokuvasäätiö tekisi tukisopimuksen elokuvan tuotantoyhtiön kanssa. Sopimus tehtäisiin ennen tuotantotuen maksamista. Tukisopimuksella todennettaisiin elokuvan kokonaisrahoitus sekä muun muassa elokuvan valmistamisen ja taloudellisen hyödyntämisen edellyttämien oikeuksien siirrot elokuvan tuotantoyhtiölle. Elokuvasäätiön myöntämä valtionavustus on hakemuksen kohteena olevan elokuvahankkeen yksi rahoituslähde. Elokuvan muita keskeisiä rahoittajia ovat esimerkiksi julkiset toimijat, kansainväliset rahastot, liiketaloudellisin periaattein toimivat elokuvan esitys- tai levitysoikeuksien ostajat sekä elokuva-alan ulkopuoliset rahoittajat. Tukisopimuksella valtionavustus nivoutuu elokuvahankkeen kokonaisuuteen - kokonaisrahoitukseen, kokonaiskustannuksiin, muiden sopimusosapuolien ehtoihin ja muihin vastaaviin seikkoihin. Tukisopimuksella Suomen elokuvasäätiön asema suhteessa muihin elokuvahankkeen osapuoliin järjestyy asianmukaisesti.
Tukisopimus olisi tuen saajan ja Suomen elokuvasäätiön välinen yksityisoikeudellinen sopimus. Pykälässä säädettäisiin niistä seikoista, joista tukisopimuksessa tulisi sopia. Luettelo ei olisi tyhjentävä. Sopimuksessa olisi tapauskohtaisesti mahdollista sopia muistakin kuin pykälässä luetelluista seikoista. Tukisopimuksessa tulisi pykälän mukaan sopia ainakin seuraavista seikoista: 1) elokuvan taiteellisesta suunnitelmasta; 2) elokuvan tekijöistä; 3) elokuvan valmistamisen ja taloudellisen hyödyntämisen edellyttämistä oikeuksista; 4) elokuvan lopullisesta kustannusarviosta, kokonaisrahoituksesta ja vakuutuksesta; 5) muun lainsäädännön velvoitteiden ja elokuvatuotannon hyvien käytäntöjen noudattamisesta; 6) tuotannon aikatauluista; 7) tuen maksamisesta; 8) tuen käytön seurannasta ja selvitysten antamisesta; sekä 9) elokuvan tuottoja koskevien tietojen toimittamisesta. Sopimuksella ei voitaisi poiketa valtionavustuslain säännöksistä. Tukisopimuksen vastainen menettely voisi johtaa valtionavustuslain mukaisiin toimenpiteisiin.
Pykälän 1 kohdan mukaan sopimukseen tulisi sisällyttää taiteellinen suunnitelma, jonka perusteella elokuvasäätiö on myöntänyt tuen ja jonka pohjalta elokuva sovitaan valmistettavaksi. Tällä varmistetaan, että tuki kohdistuu juuri siihen elokuvaan, jolle tukea on haettu.
Pykälän 2 kohdan mukaisella sopimusmääräyksellä varmistettaisiin, että elokuvan tekemiseen osallistuvat nimenomaan sopimuksessa mainittavat tekijät. Oikealla tiedolla keskeisistä elokuvan tekemiseen osallistuvista henkilöistä on merkitystä päätettäessä tuesta ja arvioitaessa elokuvan toteuttamismahdollisuuksia.
Pykälän 3 kohdan mukaan tukea saavan tuotantoyhtiön tulisi sopimuksessa vahvistaa ja sitoutua siihen, että sillä on hallussaan elokuvan valmistamisen ja valmiin elokuvan taloudellisen hyödyntämisen edellyttämät tekijänoikeudet, lähioikeudet ja mahdolliset muut immateriaalioikeudet (esim. tavaramerkki).
Pykälän 4 kohdan mukaan sopimukseen tulisi myös sisällyttää tiedot tukipäätöksen ja tukisopimuksen tekemisen välillä varmistuneesta elokuvan lopullisesta kustannusarviosta ja elokuvan kokonaisrahoituksesta. Lisäksi tuotantoyhtiö vahvistaisi, että sillä on elokuvan valmistamisen ajaksi hankittuna riittävät ja asianmukaiset vakuutukset.
Pykälän 5 kohdan mukaan sopimuksessa tulisi sopia nimenomaisesti myös muun lainsäädännön velvoitteiden ja elokuvatuotannon mahdollisten hyvien käytäntöjen noudattamisesta. Lainsäädännön velvoitteet ovat olemassa ilman erillistä sopimustakin, mutta sopimusehdolla pyrittäisiin varmistamaan velvoitteiden sisällön ymmärtäminen ja tuen saajan vastuu huolehtia myös sopimusperusteisesti näiden velvoitteiden täyttämisestä.
Elokuvatuottajien kokoon kutsuma työryhmä valmisteli alkuvuodesta 2018 elokuva- ja tv-alalle ohjeistuksen ja toimintamallin ”Ohjeistus seksuaalisen häirinnän ehkäisyyn elokuva- ja tv-alalla”. Sen tavoitteena on vahvistaa varhaista ja tehokasta puuttumista seksuaaliseen häirintään. Ehdotettavassa laissa otetaan huomioon myös muiden erityisten hyvien käytäntöjen ja vastaavien normien mahdollinen syntyminen ja säädetään ennakoivasti siitä, että tuen saajan on huolehdittava mahdollisten hyvien käytäntöjen ja muiden vastaavien normien noudattamisesta.
Sopimuksessa tulisi näin ollen sopia muun muassa siitä, että tuen saaja kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tuotannoissa noudatetaan häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun estämiseen liittyvää lainsäädäntöä, kuten työturvallisuuslakia (738/2002), yhdenvertaisuuslakia (1325/2014) sekä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia (609/1986). Sopimuksessa tuotantoyhtiöt työnantajina sitoutettaisiin noudattamaan myös elokuva-alan mahdollisia omia hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi.
Valtion tukea saavat tuotantoyhtiöt sitoutettaisiin myös varmistamaan, että elokuvatuotannoissa on olemassa selkeät ja kaikkien tiedossa olevat menettelytavat, joilla häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu voitaisiin ennalta ehkäistä ja havaita. Niin ikään tuotantoyhtiön olisi varmistettava, että sillä on olemassa toimintaohjeet ja -tavat esille tulleen häirinnän tai epäasiallisen kohtelun epäilyn selvittämiseksi ja selvitetyn epäkohdan poistamiseksi. Tämä sisältäisi myös käytännöt häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta ilmoittamiseksi niin, että ilmoittaja voisi tuoda esiin kokemansa tai havaitsemansa epäasiallisen kohtelun ilman pelkoa työn menettämisestä tai muista negatiivisista seurauksista. Prosesseissa olisi lisäksi varmistettava, että kaikkien asiaan osallisten asema on turvattu.
Pykälän 6 kohdan mukaan sopimuksessa vahvistettaisiin elokuvan tuottamiseen, kehittämiseen ja valmistamiseen liittyvät aikataulut.
Pykälän 7 kohdan mukaan sopimuksessa vahvistettaisiin tuen maksamisen yksityiskohdat, mm. aikataulu ja erien suuruudet. Pykälän 8 kohdan mukaan sopimuksessa sovittaisiin myös siitä, miten tuen käyttöä seurataan ja milloin ja millaisia selvityksiä tuen saajan on annettava tuotannon aikana. Pykälän 9 kohdan mukaan sopimuksessa sovittaisiin elokuvan tuottoja koskevista tiedoista ja niiden toimittamisen yksityiskohdista.
9 §.Maksatuksen keskeytys. Pykälässä säädettäisiin tuotantotukea, jakelutukea ja käsikirjoitusapurahaa koskevien valtionavustusten sekä muuhun elokuvakulttuurin edistämiseen myönnettyjen valtionavustusten maksatuksen keskeyttämisestä. Maksatuksen keskeyttäminen olisi väliaikainen turvaamistoimi, jonka avulla myönnetyn valtionavustuksen maksaminen voitaisiin keskeyttää asian tarkemman selvittämisen ajaksi. Selvittämisen jälkeen olisi tehtävä päätös maksatuksen jatkamisesta tai valtionavustuksen maksamisen lopettamisesta ja takaisinperinnästä.
Esityksessä ehdotetaan, että Suomen elokuvasäätiö hoitaisi valtionapuviranomaiselle kuuluvia tehtäviä tuotantotukea, jakelutukea ja käsikirjoitusapurahaa koskevissa valtionavustusasioissa. Näin ollen Suomen elokuvasäätiö huolehtisi pääsääntöisesti valtionavustuslaissa valtionapuviranomaiselle säädetyistä tehtävistä. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin, että valtionavustuksen maksatuksen keskeyttämistä ja takaisinperintää koskevia päätöksiä ei tekisi Suomen elokuvasäätiö vaan Taike, joka on valtion viranomainen. Koska maksatuksen keskeyttämisellä saattaa olla liittymäkohtia valtionavustuksen takaisinperintään ja keskeyttämisessä on siten kyse suhteellisen merkittävän julkisen hallintotehtävän hoitamisesta, esityksessä on pidetty tarkoituksenmukaisena, että maksatuksen keskeyttämistä koskevat asiat hoitaisi valtion viranomainen. Taike ja sen yhteydessä toimivat valtion taidetoimikunnat, esimerkiksi audiovisuaalisten taiteiden toimikunta, myöntävät valtionavustuksia taiteen edistämiseen. Taikea on siten pidettävä luontevana viranomaisena Suomen elokuvasäätiön myöntämien valtionavustusten maksatuksen keskeyttämistä koskevissa asioissa.
Pykälän 1 momentin mukaan Suomen elokuvasäätiön olisi viipymättä tehtävä Taikelle esitys myöntämänsä valtionavustuksen maksatuksen keskeyttämisestä, jos elokuvasäätiön tietoon on tullut seikka, jonka nojalla valtionavustuksen maksaminen voitaisiin keskeyttää. Taike päättäisi maksatuksen keskeyttämisestä sekä valtionavustuksen maksamisen jatkamisesta tai lopettamisesta elokuvasäätiön esityksen perusteella. Valtionavustuksen maksatuksen keskeyttämiseen Taike soveltaisi valtionavustuslain säännöksiä maksatuksen keskeyttämisestä.
Pykälän 2 momentin mukaan Taiken tulisi tehdä maksamisen keskeyttämisestä koskeva päätös viipymättä ja erityisestä syystä viimeistään kahden kalenterivuoden kuluessa Suomen elokuvasäätiön esityksestä. Mitä kussakin tilanteessa tarkoitetaan viipymättä tapahtuvalla päätöksenteolla, riippuisi olennaisesti yksittäistapauksellisista olosuhteista ja asiaan liittyvistä seikoista. Selvissä tapauksissa päätös olisi voitava tehdä jokseenkin välittömästi. Useimmiten voitaisiin kuitenkin varata kohtuullinen aika asian käsittelyä varten. Erityisestä syystä maksatuksen keskeyttämispäätös olisi tehtävä viimeistään kahden kalenterivuoden kuluessa elokuvasäätiön esityksestä. Erityisellä syyllä tarkoitettaisiin esimerkiksi tilannetta, jossa asian selvittäminen olisi poikkeuksellisen monimutkaista ja edellyttäisi monien erillisten selvitysten tekemistä tai hankkimista.
Pykälän 3 momentin mukaan maksamisen keskeyttämistä koskevaa päätöksentekoa varten Suomen elokuvasäätiön olisi liitettävä esitykseensä riittävät ja olennaiset tiedot. Elokuvasäätiön esityksen ja sen liitteenä toimitettavien tietojen tulisi olla niin riittävät ja kattavat, että Taike pystyisi niiden perusteella valmistelemaan maksatuksen keskeyttämiseen liittyvät päätökset.
10 §.Takaisinperintä. Pykälä sisältäisi valtionavustuspäätösten takaisinperintää koskevat säännökset.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että yksityisoikeudellisena säätiönä toimivalle Suomen elokuvasäätiölle annettaisiin julkinen hallintotehtävä hoidettavaksi. Suomen elokuvasäätiö hoitaisi nykyiseen tapaan valtionapuviranomaiselle kuuluvia tehtäviä tuotantotukea, jakelutukea ja käsikirjoitusapurahaa sekä muuhun elokuvakulttuurin edistämiseen myönnettäviä tukia koskevissa valtionavustusasioissa. Näin ollen Suomen elokuvasäätiö huolehtisi pääsääntöisesti valtionavustuslaissa valtionapuviranomaiselle säädetyistä tehtävistä. Valtionavustuksen takaisinperintää koskevia päätöksiä elokuvasäätiö ei kuitenkaan voisi tehdä. Suomen elokuvasäätiö ei esityksen mukaan myöskään päättäisi maksatuksen keskeyttämisestä, josta säädettäisiin 9 §:ssä.
Perustuslakivaliokunta on soveltamiskäytännössään katsonut, että valtionavustuksen myöntämistehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle on yksittäistapauksessa mahdollista sillä edellytyksellä, että tehtävän hoitamiseen ei liity toimivaltaa pakkokeinojen tai muun merkittävän julkisen vallan käyttämiseen (esimerkiksi PeVL 11/2013 vp ja PeVL 23/2000 vp). Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan ole pitänyt mahdollisena antaa muulle kuin viranomaiselle toimivaltaa päättää valtionavustuksen takaisinperinnästä (esimerkiksi PeVL 45/2006 vp). Näin ollen pykälässä säädettäisiin, että elokuvatukia koskevissa valtionavustusasioissa valtionavustuksen takaisinperintää koskevat päätökset tekisi Taike. Taike on valtion viranomainen, josta säädetään Taiteen edistämiskeskuksesta annetussa laissa. Taike ja sen yhteydessä toimivat valtion taidetoimikunnat, esimerkiksi audiovisuaalisten taiteiden toimikunta, myöntävät valtionavustuksia taiteen edistämiseen. Näin ollen Taike on luonteva viranomainen myös Suomen elokuvasäätiön myöntämien valtionavustusten takaisinperintäasioissa.
Pykälän 1 momentin mukaan Suomen elokuvasäätiön tulisi viipymättä ilmoittaa Taikelle elokuvasäätiön tietoon tulleesta seikasta, jonka perusteella elokuvasäätiön myöntämän valtionavustuksen takaisinperintään voitaisiin ryhtyä. Taike päättäisi valtionavustuksen takaisinperinnästä. Takaisinperinnässä sovellettaisiin valtionavustuslain takaisinperintää koskevia säännöksiä.
Pykälän 2 momentin mukaan Taiken tulisi tehdä takaisinperintäpäätös viipymättä ja erityisestä syystä viimeistään kahden kalenterivuoden kuluessa Suomen elokuvasäätiön ilmoituksesta. Mitä kussakin tilanteessa tarkoitetaan viipymättä tapahtuvalla päätöksenteolla, riippuisi olennaisesti yksittäistapauksellisista olosuhteista ja asiaan liittyvistä seikoista. Selvissä tapauksissa päätös olisi voitava tehdä jokseenkin välittömästi. Useimmiten voitaisiin kuitenkin varata kohtuullinen aika asian käsittelyä varten. Erityisestä syystä takaisinperintä olisi tehtävä viimeistään kahden kalenterivuoden kuluessa elokuvasäätiön ilmoituksesta. Erityisellä syyllä tarkoitettaisiin esimerkiksi tilannetta, jossa takaisinperintä koskee monimutkaista asiaa ja edellyttäisi erillisten selvitysten tekemistä tai hankkimista.
Pykälän 3 momentin mukaan Suomen elokuvasäätiön tulisi toimittaa Taikelle valtionavustusten takaisinperintää koskevaa päätöksentekoa varten riittävät ja olennaiset tiedot. Elokuvasäätiön toimittamien tietojen tulisi olla niin riittävät ja kattavat, että Taike pystyisi niiden perusteella valmistelemaan takaisinperintäpäätöksen.
11 §.Julkisen hallintotehtävän valvonta. Pykälässä säädettäisiin Suomen elokuvasäätiölle annetun julkisen hallintotehtävän valvonnasta.
Pykälän 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriöllä olisi yleinen valvontatehtävä. Opetus- ja kulttuuriministeriö valvoisi Suomen elokuvasäätiölle annetun julkisen hallintotehtävän hoitamista sekä julkisen hallintotehtävän hoitamiseen osoitettujen määrärahojen käyttöä. Valvonta tarkoittaisi muun muassa sitä, että opetus- ja kulttuuriministeriö seuraisi elokuvasäätiölle annetun julkisen hallintotehtävän hoitamisen lainmukaisuutta, tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö valvoisi sitä, että julkisen hallintotehtävän hoitamiseen osoitetut määrärahat käytettäisiin tähän käyttötarkoitukseen. Valvontaa voisi tapahtua esimerkiksi elokuvasäätiön kanssa vuosittain käytävissä tavoitekeskusteluissa.
Julkisen hallintotehtävän hoitamisen valvomiseksi opetus- ja kulttuuriministeriöllä olisi oikeus suorittaa Suomen elokuvasäätiön toimintaa ja talouteen kohdistuvia tarkastuksia. Tarkastusoikeudesta säädettäisiin 15 §:ssä. Elokuvasäätiön tulisi myös toimittaa opetus- ja kulttuuriministeriölle salassapitosäännösten estämättä ministeriön määräämät julkisen hallintotehtävän hoitamisen valvonnan, arvioinnin, kehittämisen, tilastoinnin sekä muun seurannan ja ohjauksen edellyttämät tiedot. Tietojen toimittamisesta säädettäisiin 17 §:ssä.
Pykälän 2 momentin mukaan Suomen elokuvasäätiön hallitus vastaisi siitä, että julkista hallintotehtävää hoidetaan elokuvasäätiössä hallintolain säännösten mukaisesti. Hallitus seuraisi esimerkiksi sitä, että julkista hallintotehtävää hoidetaan elokuvasäätiössä hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti. Tähän kuuluisi esimerkiksi tukien hakemiseen ja myöntämiseen liittyvien menettelyjen ja käytäntöjen seuraaminen muun muassa hakijoiden yhdenvertaisen, riippumattoman ja puolueettoman kohtelun varmistamiseksi.
Pykälän 3 momentin mukaan Suomen elokuvasäätiön johtaja vastaisi säätiölle kuuluvan julkisen hallintotehtävän hoidon yleisestä johtamisesta ja kehittämisestä. Tämä voisi sisältää esimerkiksi työnjohdollisia toimia.
12 §.Hallinnon yleislakien soveltaminen. Oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimukset koskevat ennen muuta julkiseen hallintotehtävään liittyvää päätöksentekoa. Tällöin on kiinnitettävä huomiota muun muassa yhdenvertaisuuteen, yksilön kielellisiin perusoikeuksiin, oikeuteen tulla kuulluksi ja vaatimukseen päätösten perustelemisesta. Oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimuksia on yleisesti tulkittava yhteydessä perustuslain 21 §:ään ja muihin perusoikeussäännöksiin. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistaminen perustuslain 124 §:n tarkoittamassa merkityksessä edellyttää, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla (esimerkiksi PeVL 42/2005 vp, s. 3). Hallinnon yleislakeja ja kielilakia sovelletaan niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää ja yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla myös yksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä. Lakiin ei perustuslakivaliokunnan edellä mainitun lausunnon mukaan enää nykyisin ole välttämätöntä perustuslain 124 §:n takia sisällyttää viittaussäännöstä hallinnon yleislakeihin. Sääntelyn selkeyden vuoksi viittauksen sisällyttäminen lakiin on valiokunnan mukaan sinänsä kuitenkin edelleenkin mahdollista.
Selkeyden vuoksi pykälässä säädettäisiin hallinnon yleislakien noudattamisesta tässä laissa tarkoitettua julkista hallintotehtävää hoidettaessa. Tämä kattaisi kaikki toimet, jotka elokuvasäätiön hallitus ja valtionavustuspäätösten esittelijät tekevät julkista hallintotehtävää hoitaessaan. Säännöksen mukaan julkista hallintotehtävää hoidettaessa noudatettaisiin hallintolaissa, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), kielilaissa (423/2003), saamen kielilaissa (1086/2003), arkistolaissa (831/1994), sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) ja henkilötietolaissa (523/1999) säädettyjä hyvän hallinnon periaatteita.
13 §.Rikosoikeudellinen virkavastuu ja vahingonkorvausvastuu. Pykälän 1 momentin mukaan rikosoikeudellista virkavastuuta sovellettaisiin Suomen elokuvasäätiön hallituksen jäseniin sekä elokuvasäätiön johtajaan ja muihin työntekijöihin näiden hoitaessa julkista hallintotehtävää. Perustuslakivaliokunnan omaksuman käytännön mukaisesti (esimerkiksi PeVM 10/1998 vp) rikosoikeudellista virkavastuuta ei ole tarvetta ulottaa yleisenä kaikkiin organisaation toimihenkilöihin, vaikka nämä olisivat osallistuneet julkisten hallintotehtävien hoitoon. Silloin kun julkisten hallintotehtävien hoitamisessa ei vaaranneta yksilön oikeusturvaa eikä perusoikeuksia, rikosoikeudellisesta virkavastuusta ei ole tarpeen säätää. Esimerkiksi elokuvasäätiön työntekijöistä 1 momentin säännöstä sovellettaisiin käytännössä niihin, jotka hoitaisivat valtionavustusasioita ja valmistelisivat ja esittelisivät valtionavustuspäätökset elokuvasäätiön hallituksen päätettäväksi. Suomen elokuvasäätiön hallituksen jäseniin säännöstä sovellettaisiin silloin, kun jäsenet tekevät valtionavustuspäätöksiä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selkeyden vuoksi Suomen elokuvasäätiölle annetun julkisen hallintotehtävän hoitamisessa aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Säännös koskisi elokuvasäätiön hallituksen jäseniä, elokuvasäätiön johtajaa ja elokuvasäätiön työntekijöitä heidän hoitaessaan julkista hallintotehtävää. Mahdollinen vahingonkorvausvastuu ei riipu palvelussuhteen muodosta. Perustuslain 118 §:n mukaan jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.
Suomen elokuvasäätiön työntekijän ja elokuvasäätiön hallituksen jäsenen julkisen hallintotehtävän hoitamisesta aiheutuneen vahingon korvaamista arvioidaan vastaavasti kuin jos vahinko olisi aiheutunut viranomaisen toiminnassa. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Sama korvausvelvollisuus on muulla yhteisöllä, joka lain, asetuksen tai lakiin sisältyvän valtuutuksen perusteella hoitaa julkista tehtävää. Yhteisön korvausvastuun syntymisen edellytyksenä on vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, että toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Vahingonkärsijällä ei ole vahingonkorvauslain 3 luvun 4 §:n mukaan oikeutta saada korvausta sellaisesta viranomaisen virheellisestä ratkaisusta aiheutuneesta vahingosta, joka olisi voitu välttää hakemalla viranomaisen päätökseen muutosta, jos hän on jättänyt hakematta muutosta ilman pätevää syytä. Vahingonkorvauslain 3 luvun 4 §:ää sovelletaan säännöksen sanamuodon mukaan valtion tai kunnan viranomaisen tekemään ratkaisuun.
Koska Suomen elokuvasäätiölle ja sen hallitukselle kuuluvan julkisen hallintotehtävän hoitamisesta aiheutuneen vahingon korvaamiseen sovelletaan julkisyhteisön korvausvastuuta koskevia säännöksiä, tulisi myös 3 luvun 4 §:n säännös tällaisessa asiassa sovellettavaksi. Jos vahingonkärsijä ei ole hakenut muutosta elokuvasäätiön valtionavustuspäätökseen, tulisi korvausasian yhteydessä tapauskohtaisesti arvioitavaksi, onko vahingonkärsijällä ollut pätevää syytä jättää hakematta muutosta ja mikä merkitys muutoksenhaulla olisi ollut vahingon aiheutumiselle.
14 §.Palautuneen valtionavustuksen käyttö. Pykälässä säädettäisiin Suomen elokuvasäätiölle palautetun tuen käyttämisestä. Siinä tapauksessa, että valtionavustuksen saajalta jäisi myönnettyä tukea käyttämättä ja hän palauttaisi käyttämättä jääneen valtionavustuksen Suomen elokuvasäätiölle, elokuvasäätiö voisi jakaa valtionavustuksen edelleen tuotantotukena, jakelutukena, käsikirjoitusapurahana tai muuna elokuvakulttuurin edistämisen tukena. Säännös vastaisi elokuvasäätiön nykyistä käytäntöä.
15 §.Kirjanpito ja tarkastusoikeus. Pykälässä säädettäisiin kirjanpidosta ja tarkastusoikeudesta julkisen hallintotehtävän hoitamisen osalta. Yleisesti voidaan todeta, että Suomen elokuvasäätiön kirjanpitoon ja tilintarkastukseen sovelletaan kirjanpitolain (1336/1997) ja säätiölain säännöksiä.
Pykälän 1 momentin mukaan Suomen elokuvasäätiölle julkisen hallintotehtävän hoitamiseksi myönnetyt valtionavustukset on pidettävä erillään elokuvasäätiön muusta kirjanpidosta. Julkisen hallintotehtävän hoitamiseksi myönnetyistä valtion varoista olisi pidettävä erillistä kirjanpitoa. Kirjanpito olisi järjestettävä siten, että julkisen hallintotehtävän hoitamiseksi myönnettyjen varojen käyttöä voitaisiin seurata kirjanpidosta luotettavasti, omilla kustannuspaikoilla.
Opetus- ja kulttuuriministeriö valvoisi 11 §:n mukaan Suomen elokuvasäätiölle kuuluvan julkisen hallintotehtävän hoitamista ja julkisen hallintotehtävän hoitamiseen osoitettujen määrärahojen käyttöä. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä olisi 15 §:n 2 momentin mukaan oikeus suorittaa julkisen hallintotehtävän valvonnassa tarpeellisia Suomen elokuvasäätiön toimintaan ja talouteen kohdistuvia tarkastuksia.
Suomen elokuvasäätiöllä olisi vastaavasti oikeus suorittaa valtionavustuslain 16 §:ssä tarkoitettuja valtionavustuksen maksamisessa ja käytön valvonnassa tarpeellisia valtionavustuksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia. Elokuvasäätiöllä ei kuitenkaan olisi tarkastustehtävää toteuttaessaan toimivaltaa pakkokeinojen tai muun merkittävän julkisen vallan käyttöön.
Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia ei kuitenkaan saisi suorittaa vakituiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Tarkastuksissa olisi noudatettava hallintolain 39 §:ää, jossa säädetään muun muassa velvollisuudesta ilmoittaa etukäteen tarkastuksesta, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista, sekä asianosaisen läsnäolo-oikeudesta ja kirjallisesta tarkastuskertomuksesta.
16 §.Julkisen hallintotehtävän hoitamiselle asetettavat tavoitteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksella ja tavoitteiden asettamisella edistetään eduskunnan ja hallituksen kulttuuripolitiikan toimialalle asettamia painotuksia ja keskeisiä linjauksia. Pykälässä säädettäisiin, että julkisen hallintotehtävän hoitamiseen liittyvistä tavoitteista ja niiden seurannasta ja arvioinnista sovittaisiin ministeriön ja Suomen elokuvasäätiön kesken. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Suomen elokuvasäätiön välisen ohjausprosessin keskeinen osa olisi säännöllisesti käytävät neuvottelut. Neuvotteluissa opetus- ja kulttuuriministeriö ja Suomen elokuvasäätiö sopisivat määrävuoksiksi elokuvasäätiölle annetun julkisen hallintotehtävän hoitamiseen liittyvistä määrällisistä ja laadullisista tavoitteista.
Tavoitteena olisi muun muassa varmistaa julkisen hallintotehtävän hoitamisen laatu ja kustannustehokkuus. Avustustoiminnan tulisi olla läpinäkyvää, tehokasta ja tuloksellista. Avustustoiminnalle voitaisiin asettaa myös määrällisiä ja laadullisia tavoitteita kunkin tukimuodon ja -kategorian osalta erikseen. Tavoitteiden toteutumista seurattaisiin säännöllisesti. Mittarit olisivat laadullisia ja määrällisiä. Seurantamittarit kehitettäisiin elokuvasäätiön ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistyönä.
17 §.Tiedonsaanti. Suomen elokuvasäätiölle annetun julkisen hallintotehtävän seurannan ja valvonnan vuoksi on tarkoituksenmukaista, että opetus- ja kulttuuriministeriö saa kaikissa tilanteissa tarvitsemansa elokuvasäätiön julkisen hallintotehtävän hoitamiseen liittyvät tarpeelliset tiedot. Tämän vuoksi pykälässä säädettäisiin Suomen elokuvasäätiölle velvollisuus toimittaa opetus- ja kulttuuriministeriölle julkisen hallintotehtävän hoitamisen arvioinnin, kehittämisen, tilastoinnin ja seurannan edellyttämät tiedot. Tiedot tulisi antaa salassapitosäännösten estämättä.
18 §.Neuvottelukunta. Pykälässä säädettäisiin Suomen elokuvasäätiön yhteydessä toimivasta neuvottelukunnasta. Neuvottelukunnan tarkoituksena olisi toiminnallaan edistää lakiehdotuksen 2 §:ssä säädettyjä tavoitteita ja elokuva-alan keskinäistä vuorovaikutusta. Neuvottelukunta olisi elokuvasäätiön ja elokuva-alan välinen vuorovaikutteinen keskustelufoorumi. Yhtäältä elokuvasäätiö saisi tietoa elokuva-alan muutoksista ja niiden mahdollisista vaikutuksista tukimuotoihin, ja toisaalta neuvottelukuntaan voisi tuoda keskusteltavaksi vireillä olevia elokuva-alan uudistamis- ja kehittämishankkeita.
Suomen elokuvasäätiön hallitus asettaisi neuvottelukunnan kolmeksi vuodeksi kerrallaan elokuva-alaa ja sen tärkeimpiä sidosryhmiä kuultuaan. Puheenjohtajan lisäksi neuvottelukunnassa olisi enintään kymmenen muuta jäsentä. Jäsenten tulisi edustaa tahoja, joille voidaan myöntää tuotantotukea, jakelutukea ja käsikirjoitusapurahaa. Jäsenenä voisi olla myös viranomaisen edustaja. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimisi elokuvasäätiön johtaja.
19 §.Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Suomen elokuvasäätiön tekemään valtionavustuspäätökseen sekä Taiken tekemään maksatuksen keskeyttämispäätökseen ja takaisinperintäpäätökseen. Valtionavustuspäätöksen saajalla olisi mahdollisuus hakea Suomen elokuvasäätiöltä oikaisua valtionavustuspäätökseen. Oikaisua Taiken tekemiin valtionavustuksen maksatuksen keskeyttämistä koskevaan päätökseen ja takaisinperintäpäätökseen haettaisiin puolestaan Taikelta. Oikaisun hakemiseen sovellettaisiin hallintolain säännöksiä. Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen voisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Säännös vastaisi valtionavustuspäätöksen osalta voimassa olevan elokuvalain 5 §:ää.
Hallintolainkäyttölain mukaisesti valitus oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen olisi mahdollista tehdä ainoastaan sillä perusteella, että valtionavustuspäätös, maksatuksen keskeyttämistä koskeva päätös tai takaisinperintäpäätös olisi lainvastainen. Lainvastaisuuden tutkiminen käsittää esimerkiksi esteellisyystilanteet sekä muut menettelyvirheet. Laillisuusperusteella voidaan tutkia myös sitä, onko asiassa menetelty hallintolain 6 §:ssä tarkoitettujen hallinto-oikeudellisten periaatteiden, esimerkiksi yhdenvertaisuuden, vastaisesti.
Sen sijaan tuomioistuin ei valituksen johdosta ota kantaa esimerkiksi siihen, onko sinänsä lainmukainen päätös onnistunut, olisiko sille parempia vaihtoehtoja tai onko sen lopputulos tarkoituksenmukainen. Valtionavustusten myöntäminen elokuvahankkeisiin perustuu elokuvaa koskevan taiteellisen suunnitelman sekä elokuvan tuotannollis-taloudellisten edellytysten arviointiin, jota Suomen elokuvasäätiön tuotantotukiesittelijät tekevät. Nämä arvioinnit, joihin tukipäätökset perustuvat, eivät luontevasti sovi muutoksenhaun kautta tuomioistuinten oikeudellisesti harkittavaksi.
Hallinto-oikeuden päätökseen voisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntäisi valitusluvan.
Päätöksen täytäntöönpanoon sovellettaisiin valtionavustuslain 35 §:ää. Päätökset voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Valtionavustusten takaisinperintää koskevat päätökset voitaisiin panna täytäntöön verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetyssä järjestyksessä.
20 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa säädetään lain voimantulosta. Pykälän 2 momentin mukaan lailla kumottaisiin voimassa oleva elokuvalaki.
Pykälän 3 momentin mukaan valtionavustushakemus, joka on tullut vireille ennen ehdotetun lain voimaantuloa, käsiteltäisiin loppuun uuden lain säännösten mukaisesti. Sama koskisi valtionavustuspäätöksiä koskevia valituksia.