2.1  Lainsäädäntö ja käytäntö

Voimassaoleva lainsäädäntö 

Alkolukkoa koskevaa sääntelyä on tällä hetkellä neljässä eri lakikokonaisuudessa: alkolukon hyväksymisestä liikenteeseen annetussa laissa (1109/2010), alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetussa laissa (439/2008), alkolukon käytöstä koulu- ja päivähoitokuljetuksissa annetussa laissa (1110/2010) ja ajokorttilaissa (386/2011). Edellä mainittujen lain tasoisten säädösten lisäksi alkolukkojen käyttöä säännellään alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (474/2008) ja alkolukon käytöstä koulu- ja päivähoitokuljetuksissa annetussa liikenne- ja viestintä-ministeriön asetuksessa (405/2011).  

Suomessa alkolukon käyttö alkoi vuonna 2005 käynnistyneellä rattijuopumukseen syyllistyneiden kuljettajien valvontakokeilulla. Kokeiluun osallistui 1.7.2005 – 30.6.2008 välisenä aikana yhteensä 302 kuljettajaa. Tarkoituksena oli selvittää alkolukkolaitteiden ja -menettelyiden toimivuutta sekä hyväksyttävyyttä. Kokeilusta saatujen myönteisten kokemusten seurauksena alkolukolla valvottu ajo-oikeus vakinaistettiin edellä mainitulla lailla vuonna 2008. Samassa yhteydessä alkolukon käyttöön liittyviin säännöksiin tehtiin muutoksia. Alkolukon käyttöalaa laajennettiin koskemaan kaikkia autoja sekä traktoreita. Myös alkolukon käyttövelvollisuutta ilmentävällä merkinnällä varustetun ajokortin saaminen mahdollistettiin jo ennen rattijuopumusasian tuomioistuinkäsittelyä poliisin päätöksellä, jotta viive ajo-oikeusasian käsittelyssä olisi vähäisempi. 

Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden voi alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetun lain mukaan saada vakinaisesti Suomessa asuva henkilö, joka on syyllistynyt alkoholin käyttöön perustuvaan rattijuopumukseen ja jota ei ole muusta syystä määrätty ajo-kieltoon. Henkilöllä on oltava oikeus kuljettaa henkilö-, paketti-, kuorma- tai linja-autoa taikka traktoria. Alkolukko voidaan asentaa yhteen tai useampaan ajoneuvoon, jotka ovat valvottavan käytössä. 

Alkolukolla valvotussa ajo-oikeudessa oleva kuljettaja luovuttaa valvotun ajo-oikeuden alkaessa varsinaisen ajokorttinsa poliisille ja saa tilalle niin sanotun alkolukkoajokortin. Alkolukon käyttöä koskeva vaatimus ilmenee ajokorttiin merkitystä kansallisesta erityisehdosta 111. Lisäksi ajokorttirekisteriin merkitään sen ajoneuvon tai ajoneuvojen rekisteritunnus, jota valvottava saa kuljettaa. 

Alkolukolla valvottavan kuljettajan on ennen alkolukkoajokortin myöntämistä käytävä lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön luona keskustelemassa päihteiden käytöstä, niiden vaikutuksesta hänen terveyteensä sekä päihteiden käyttöön liittyvistä hoitomahdollisuuksista. Mainitusta käynnistä saadun todistuksen lisäksi alkolukkoajokorttia hakevan kuljettajan on toimitettava poliisille todistus alkolukon asennuksesta hänen ajoneuvoonsa tai ajoneuvoihinsa sekä todistus ajoneuvon tai ajoneuvojen muutoskatsastuksesta. 

Tuomioistuin asettaa alkolukolla valvottavalle kuljettajalle koetusajan, jonka pituus on vähintään vuosi ja enintään kolme vuotta. Kuljettajan on käytettävä alkolukkoa koko koetusajan riippumatta hänelle määrätyn ehdollisen ajokiellon pituudesta. Alkolukon käyttäjä maksaa kaikki laitteen kustannukset, jotka ovat selvitysten mukaan noin 110―160 euroa kuukaudessa.  

Alkolukkoa ei ole välttämätöntä ostaa, vaan sen voi myös vuokrata valvotun ajo-oikeuden ajaksi. Vuokralaitteen hinta ensimmäisenä vuotena on noin 200 euroa kuukaudessa, toisena vuotena noin 160 euroa kuukaudessa ja kolmantena vuotena noin 120 euroa kuukaudessa. Vuokraus sisältää käyttötietojen purun ja kalibroinnin.  

Valvotun ajo-oikeuden ohjelmaan osallistuvien henkilöiden käytössä olevat alkolukot on säädettävä niin, että ne estävät ajoneuvon käynnistämisen, jos kuljettajan uloshengitysilmassa on alkoholia vähintään 0,10 milligrammaa litrassa. Lukema vastaa noin 0,2 promillea. Kuten edellä jo todettiin, alkolukko vaatii kuljettajalta puhalluksen myös satunnaisesti ajon aikana. Käynnissä oleva moottori ei sammu, mutta ajoneuvon äänitorvi käynnistyy, jos puhallusta ei anneta säädetyssä ajassa tai jos kuljettajan uloshengitysilmasta mitattu alkoholipitoisuus ylittää sallitun alkoholipitoisuuden. 

Alkolukon käyttötiedot ja mahdolliset alkolukon käytön ehtoja koskevat rikkeet rekisteröityvät automaattisesti alkolukon keskusyksikön muistiin. Valvottavan kuljettajan on 60 päivän välein vietävä ajoneuvo käyttötietojen purkamista varten laitevalmistajan valtuuttamalle ja Liikenteen turvallisuusvirastolle ilmoitetulle laitevalmistajan edustajalle. Edustaja toimittaa valvotun asuinpaikan poliisilaitokselle laitteeseen rekisteröityneet käyttötiedot, jotka voivat vaikuttaa valvotun ajo-oikeuden peruuttamiseen. 

Valvottu ajo-oikeus peruutetaan, jos valvottava ilman hyväksyttävää syytä rikkoo valvottuun ajo-oikeuteen sisältyvää rajoitusta, laiminlyö valvottuun ajo-oikeuteen kuuluvan velvollisuuden tai tekee tai yrittää tehdä alkolukon toimintakyvyttömäksi. Valvottava ei saa kuljettaa muuta ajoneuvoa kuin sellaista, johon on asennettu alkolukko. Alkolukolla valvottu ajo-oikeus on peruutettava myös silloin, jos kuljettaja syyllistyy alkolukko-ohjelman aikana törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, ratti-juopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen. Valvottu ajo-oikeus on myös peruutettava, jos valvottava itse sitä pyytää. 

Vakinaisen alkolukko-ohjelman ensimmäisinä kuukausina eli vuoden 2008 heinä-joulukuun välisenä aikana alkolukolla valvottu ajo-oikeus myönnettiin 138 kuljettajalle. Vuosina 2009–2014 uusia alkolukkoajokortteja myönnettiin seuraavasti: 343 korttia vuonna 2009, 421 korttia vuonna 2010, 529 korttia vuonna 2011, 511 korttia vuonna 2012, 538 korttia vuonna 2013 ja 473 korttia vuonna 2014. Alkolukkoajokortin hakijoista noin 80 prosenttia on miehiä.  

Ajokorttirekisterin tietojen mukaan tammikuun 2015 lopussa Suomessa oli voimassa noin 820 alkolukkoajokorttia. Valvotun ajo-oikeuden keskimääräinen kesto on noin 17 kuukautta. Vähintään kahden vuoden pituisten koetusaikojen osuus on noin 20 prosenttia. 

Edellä on mainittu, että alkolukon käyttöä ei ole rajoitettu vain rattijuopumusrikoksiin syyllistyneisiin kuljettajiin, vaan laitteella on käyttömahdollisuuksia yleisenä liikennetuvallisuutta edistävänä apuvälineenä. 

Vuosina 2007–2008 Suomessa toteutettiin alkolukon vapaaehtoinen käyttökokeilu ammattiliikenteessä. Kokeiluun osallistui viisi kuljetusyritystä ja kaksi asiantuntijaorganisaatiota. Kaikkiaan kokeilussa oli mukana 64 ajoneuvoa ja yli sata kuljettajaa. Alkolukon todettiin soveltuvan myös ammattiliikenteen käyttöön. 

Alkolukon käytöstä koulu- ja päivähoitokuljetuksissa annettu laki tuli voimaan vuonna 2011. Lakia edelsi koulu- ja päivähoitokuljetusten kuormituksesta ja turvallisuusjärjestelyistä annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetus (553/2006), jonka 9 §:n mukaan asetuksen mukaisissa julkisyhteisöjen tilausajona tilaamissa kuljetuksissa oli yleensä käytettävä alkolukolla varustettuja ajoneuvoja. Suosituksen toivottiin lisäävän alkolukkojen käyttöä, mutta liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2008 tekemän selvityksen mukaan suositus ei johtanut alkolukon lisääntyvään käyttöön. Vain 17 kunnassa (8 %) oli otettu käyttöön alkolukkoja koulukuljetusajoneuvoissa. Siksi käyttöä edistettiin lailla. 

Alkolukon käytöstä koulu- ja päivähoitokuljetuksissa annetun lain 1 §:n mukaan alkolukon käyttö on pakollista kunnan, kuntayhtymän, koulun tai laitoksen tilausliikenteenä järjestämissä kuljetuksissa ja kunnalta tai valtiolta tuettuna järjestetyissä, laissa tarkemmin määritellyissä koulu- ja päivähoitokuljetuksissa Lain 2 §:n mukaan vastuu alkolukon asennuksesta ja alkolukon pitämisestä toimintakuntoisena on kuljetuksista vastaavalla liikenteenharjoittajalla.  

Alkolukon säädöistä koulu- ja päivähoitokuljetuksissa on annettu tarkemmat säännökset liikenne- ja viestintäministeriön asetuksessa (405/2011). Koulu- ja päivähoitokuljetuksissa käynnistyksenestoraja on sama kuin alkolukolla valvotussa ajo-oikeudessa: 0,10 mg alkoholia litrassa uloshengitysilmaa eli 0,2 promillea.  

Samana aikaan koulu- ja päivähoitokuljetuslainsäädännön kanssa tuli voimaan alkolukon hyväksymisestä liikenteeseen annettu laki (1109/2010). Laissa on säännökset Suomessa liikenteeseen hyväksyttävän alkolukkolaitteen teknisistä vaatimuksista. Sen lisäksi lakiin sisältyy määräyksiä alkolukon markkinavalvonnasta sekä rangaistussäännös alkolukkorikkomuksesta. 

Ajokorttilakiin (386/2011) tammikuussa 2013 tehdyn muutoksen myötä kuljettajien käyttöön mahdollistettiin niin sanottu terveysperusteisesti määrättävä alkolukko.  

Ennen lääkärin mahdollisuutta suosittaa terveysperusteista alkolukkoajo-oikeutta lääkärillä oli vain mahdollisuus suosittaa ajo-oikeuden poistoa. Uudistuksen arvioitiin lisäävän päihteiden käyttöön liittyviä ajo-oikeusilmoituksia ja edistävän liikenneturvallisuutta päihdeonnettomuuksia ennalta ehkäisemällä. Terveysperusteisen alkolukkoajo-oikeuden myötä lääkärin on myös helpompaa ottaa esiin potilaan päihteiden käytön vaikutus ajo-oikeuteen, jos ajo-oikeus on laitteen kanssa kuitenkin mahdollista säilyttää. 

Terveysperusteisen alkolukon määräämisestä kuljettajan ajo-oikeuden ehdoksi säädetään ajokorttilain 12 ja 16 §:ssä. Lain 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ajokortti-lupa myönnetään, jos hakija muun muassa täyttää ajokorttiluvan terveysvaatimukset. Alkoholin käytön ollessa ajokorttiluvan myöntämisen esteenä, ajokorttilupa voidaan 1 momentin 1 kohdan estämättä myöntää, jos henkilö täyttää säädetyt vaatimukset alkolukkoa käyttäen. Kuhunkin ajokorttilupaan merkittävään luokkaan on liitettävä ehto alkolukon käytöstä.  

Ajokorttilain 16 §:ssä säädetään Liikenteen turvallisuusviraston toimivallasta alkolukkoa koskevan ehdon lisäämisestä ajokorttilupaan ja ajokorttiin. Pykälän mukaan ajo-korttilupaan ja ajokorttiin voidaan ajokorttilain 5 §:n 3 ja 4 momentissa sekä 15 a §:n 2 momentissa säädettyjen ehtojen ja rajoitusten lisäksi liittää ehto, jonka mukaan ajo-oikeuden haltijan on käytettävä ajaessaan alkolukkoa, jos hän vain sitä käyttäen täyttää laissa säädetyt terveysvaatimukset.  

Ajokorttiin lisättävä kansallinen terveysperusteista alkolukkoa tarkoittava koodi on ajokorteista annetun valtioneuvoston asetuksen (423/2011) liitteen 3 a kohdan mukaan 113.  

Terveysperusteisen alkolukon suosittamiseen sovelletaan 1.1.2016 lukien Liikenteen turvallisuusviraston Ajoterveyden arviointiohjetta lääkäreille. Ohjeen tarkoituksena on auttaa lääkäriä arvioimaan kuljettajan ajoterveyttä erilaisissa tilanteissa. Ohje korvaa sosiaali- ja terveysministeriön ajoterveydestä antaman asetuksen (1181/2011). Muutos liittyy ajokorttien hallinnoinnin osittaiseen siirtymiseen poliisilta Liikenteen turvallisuusvirastolle vuoden 2016 alusta. 

Aloite terveysperusteisen alkolukon käyttöönottoon tulee käytännössä henkilön lääkäriltä. Lääkäri liittää henkilön ajoterveyttä koskevaan lausuntoon merkinnän alkolukkoa koskevasta ehdosta, joka menee ajokorttia haettaessa poliisin tietoon. Mikäli muita esteitä ajokortin myöntämiselle ei ole, poliisi myöntää henkilölle ajokortin erityisehdolla 113. Kuljettaja maksaa tässäkin tapauksessa alkolukosta ja sen käytöstä aiheutuvat kustannukset. 

Ajokorttirekisteristä poimitun tiedon mukaan vuonna 2013 myönnettiin 5 ja vuonna 2014 yhtensä 13 terveysperusteista alkolukkoajokorttia eli ajokorttia erityisehdolla 113. Tarkempaa sääntelyä tai ohjausta esimerkiksi alkolukon mallista, ehdon kestosta tai alkolukon asennuksesta ei toistaiseksi ole olemassa. Myöskään lääkäreille suunnattua ohjeistusta terveysperusteisesta alkolukosta ei ole julkaistu. Nämä epäkohdat ovat todennäköisesti vaikuttaneet siihen, että terveysperusteiset alkolukot eivät ole yleistyneet. 

Eurooppalaisessa sähköalan standardointijärjestö CENELEC:n alkolukkotyöryhmässä (BTTF 116-2) on laadittu alkolukkoja koskevat standardit. Ensimmäinen, vuonna 2005 voimaan tullut standardi käsittelee rattijuopumukseen syyllistyneille tarkoitetuissa viranomaisohjelmissa käytettäviä alkolukkoja (SFS-EN 50436–1, Instruments for drink-driving-offender programs). Alkolukolla valvotussa ajo-oikeudessa käytettävän alkolukon on täytettävä tämän standardin vaatimukset. Toinen standardi (SFS-EN 50436–2, : Instruments having a mouthpiece and measuring breath alcohol for general preventive use), joka tuli voimaan vuoden 2007 lopussa, sääntelee alkolukkojen vapaaehtoiskäyttöä, esimerkiksi niiden käyttöä ammattiliikenteessä. Molemmista standardeista on ilmestynyt päivitetty versio tammikuussa 2014. 

Standardisarjan maaliskuussa 2015 julkaistu kuudes osa (EN 50436-6, Alcohol inter-locks - Test methods and performance requirements - Part 6: Data security) käsittelee alkolukkoihin liittyviä tietosuoja- ja tietoturva-asioita. Sarjan kolmas osa (TR 50436-3: Guidance for decision makers, purchasers and users) ei ole varsinaisesti standardi, vaan ohjeistus alkolukkojen hankinnoista päättäville henkilöille, niiden ostajille sekä käyttäjille. 

CENELEC:n alkolukkotyöryhmässä valmistellaan myös standardia EN-50436-4 alkolukon ja ajoneuvon välisestä kytkennästä sekä standardia EN-50436-7 alkolukon asennusohjeista ajoneuvoon. Näiden standardien tarkoituksena on varmistaa, että alkolukko voitaisiin asentaa sujuvasti kaikkiin ajoneuvoihin. Joihinkin uusiin automalleihin, esimerkiksi hybridi- ja sähköautoihin, alkolukon asentaminen on osoittautunut hankalaksi tai mahdottomaksi. 

Standardisarjaan on olemassa lisäksi luonnos standardista alkolukoille, joissa ei ole suukappaletta (EN 50436-5: Instruments not having a mouthpiece and measuring breath alcohol for general preventive use). Kyseisen standardin loppuunsaattamiselle ja julkaisemiselle ei kuitenkaan vielä ole ollut tarvetta. 

Liikenteen turvallisuusviraston mukaan kaikki edellä mainittujen standardien (SFS-EN 50436-1 ja SFS-EN 50436-2) mukaan hyväksytyt, käytettävät ja asennettavat alkolukot ovat hyväksyttävissä Suomessa tieliikennekäyttöön. 

Alkolukkojen käytön vaikuttavuudesta 

Liikenteen turvallisuusviraston tutkimuksessa (Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden toimivuus ja vaikuttavuus, Trafin julkaisuja 5/2013) selvitettiin valvotun ajo-oikeuden vaikuttavuutta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 1687 kuljettajaa. 

Valtaosa tutkimukseen osallistuneista oli syyllistynyt useampaan kuin yhteen ratti-juopumukseen. Kuljettajista 3,3 % jäi valvotun ajo-oikeuden aikana uudelleen kiinni rattijuopumuksesta ja 2,5 % sen päättymisen jälkeen. Siten noin 5,7 % kuljettajista uusi tekonsa alkolukkoajo-oikeuden aikana tai sen jälkeen. 

Rattijuopumuksesta kiinni jääneistä kuljettajista noin 30 % uusii tekonsa, joten tutkimuksen perusteella on selvää, että valvottuun ajo-oikeuteen osallistuneilla rattijuopumuksen uusimisen todennäköisyys on pienempi. 

Alkolukolla valvottu ajo-oikeus kestää tutkimuksen mukaan keskimäärin 506 päivää eli vajaat puolitoista vuotta. Noin 15 % kuljettajista alkolukkoajo-oikeuden pituus jäi alle laissa edellytetyn vuoden minimiajan. Käräjäoikeuksien edustajat arvelivat syynä tähän olleen lain tulkintavaikeudet, tietämättömyyden, huolimattomuuden tai inhimillisen erehdyksen.  

Tutkimuksen perusteella suurin osa kuljettajista koki alkolukon vaikuttaneen vähentävästi heidän alkoholinkäyttöönsä ja estäneen uuden rattijuopumuksen. Alkolukoista purettujen käyttötietojen perusteella valvotun ajo-oikeuden laitteet olivat estäneet yli 12 000 rattijuopumusta ja yli 40 000 kertaa alkoholia maistelleen (≥ 0,2 promillea) kuljettajan ajon. 

Tutkimuksen mukaan valvottavista kuljettajista vähintään kolmasosa jättää alkolukon vapaaehtoisesti autoonsa sen pakollisen käyttöajan jälkeen. Tällöin alkolukkoon voidaan vaihtaa niin sanotun vapaaehtoiskäytön asetukset. 

Keskeisimpinä alkolukolla valvottuun ajo-oikeuteen liittyvinä ongelmina tutkimuksen perusteella pidettiin tiedonsaantia alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta sekä koetus-ajan pituudesta ennen alkolukon hankintapäätöstä. Kaikkiaan tiedonsaantiin liittyen tutkimuksessa todettiin, että tietoa oli hajallaan eri paikoissa, se oli epäselvää ja liian yleisellä tasolla. 

Alkolukkojen maahantuonti, myynti sekä asennus- ja huoltotoiminta  

Suomessa ei ole alkolukkolaitteiden valmistajia. Näitä on muun muassa Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa. Suomessa toimii kuusi alkolukkojen maahantuojaa, joista kolme on mukana alkolukolla valvotussa ajo-oikeudessa.  

Liikenteen turvallisuusviraston mukaan erilaisia alkolukkolaitemerkkejä oli hyväksytty 12.3.2015 mennessä 12 kappaletta. Ajantasainen tieto hyväksytyistä alkolukoista sekä niiden maahantuojista on Liikenteen turvallisuusviraston internet-sivustolla osoitteessa http://www.trafi.fi/tieliikenne/ammattiliikenne/alkolukko. 

Alkolukkoja myyvät, asentavat, huoltavat (kalibroivat) ja käyttötietoja purkavat ne toimipaikat, jotka alkolukon maahantuoja on valtuuttanut ja ilmoittanut Liikenteen turvallisuusvirastolle. Toimipaikat ovat löydettävissä Liikenteen turvallisuusviraston internet-sivustolta http://www.trafi.fi/tieliikenne/korjaamot. Suomessa oli 12.3.2015 mennessä lähes 700 tällaista toimipistettä. 

Joidenkin EU:n jäsenvaltioiden lainsäädäntö ja käytäntö 

Alkolukkojen käytöstä ei ole yhteistä Euroopan unionin lainsäädäntöä ja jäsenvaltioiden kansallinen lainsäädäntö vaihtelee. Ajokorttien koodit on kuitenkin harmonisoitu unionissa. Alkolukon käyttövaatimusta osoittava koodi on 69. 

Komission konsulttiyritys Ecorys:iltä tilaama alkolukkojen käyttöä ja niiden käytöstä saatuja kokemuksia sekä käytön laajentamisen vaikutuksia ja kustannus-hyöty-suhdetta arvioinut tutkimus julkaistiin helmikuussa 2014. Raportti on luettavissa osoitteessa http://ec.europa.eu/transport/road_safety/pdf/behavior/study alcohol_interlock.pdf. 

Ruotsi 

Alkolukon käyttö aloitettiin Euroopassa ensimmäisenä Ruotsissa, jossa vuonna 1999 käynnistettiin kokeilu alkolukon käyttövelvollisuuden määräämisestä rattijuopumukseen syyllistyneille kuljettajille. 

Vuosien 1999‒2009 välisenä aikana alkolukko-ohjelmaan osallistui noin 5000 kuljettajaa.  

Lukumäärä oli vain noin 12 % koko kohderyhmästä ja sen lisäksi 40‒50 % osallistujista jäi ohjelmasta kesken pois. Syinä ongelmiin olivat olleet korkeat osallistumis-kustannukset, tiukka päihteettömyysvaatimus, koetusajan pituus ja käyttövelvollisuuden suhde lyhyempään ajokieltoaikaan. Alkolukko-ohjelman hyväksytysti suorittaneet osallistujat pitivät ohjelmaa myönteisenä kokemuksena.  

Alkolukkojen käytön myötä rattijuopumusrikosten uusimisen on havaittu vähentyneen, alkoholin käyttötottumusten muuttuneen pysyvästi sekä alkoholinkulutuksen, sairaslomien ja sairaalajaksojen määrän vähentyneen.  

Rattijuopumukseen syyllistyneille tarkoitettu uusi alkolukko-ohjelma otettiin Ruotsissa käyttöön tammikuussa 2012. Se perustui alkolukkokokeilusta saatuihin kokemuksiin (Regeringsproposition 2010/11:26; http://www.transportstyrelsen.se/alkolas).  

Myös rattijuopumuksesta määrättäviä ajokieltoja pidennettiin. Uusien säännösten tarkoituksena oli lisätä rattijuopumukseen syyllistyneiden kuljettajien halukkuutta hakea valvottua ajo-oikeutta pitämällä heidät ajo-oikeuden piirissä. 

Vuosina 2012–2014 Ruotsissa peruutettiin keskimäärin noin 7000 ajokorttia vuodessa rattijuopumuksen, huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena ajamisen tai vakavan piittaamattomuuden takia. Ajokortti peruutetaan aina lyhyeksi ajaksi myös silloin, kun henkilö hakee alkolukkoajokorttia. 

Alkolukko-ohjelmaan hyväksyttiin mukaan 1515 kuljettajaa vuonna 2012, 2088 kuljettajaa vuonna 2013 ja 1908 kuljettajaa vuonna 2014. Vuosittain lähes 300 hakemusta ohjelmaan on hylätty eri syistä johtuen (133 vuonna 2012, 286 vuonna 2012 ja 288 vuonna 2014). Alkolukko-ohjelman joutui keskeyttämään 34 kuljettajaa vuonna 2012, 179 kuljettajaa vuonna 2013 ja 281 kuljettajaa vuonna 2014. Vuoden 2014 lopussa Ruotsissa oli voimassa noin 3300 alkolukkoajokorttia. 

Alkolukolla valvottu ajo-oikeus voidaan myöntää hakemuksesta rattijuopumukseen syyllistyneelle ajokortin peruuttamisen sijaan. Muiden huumaavien aineiden tai alkoholin ja huumaavien aineiden käyttöön syyllistyneet eivät pääse alkolukko-ohjelman piiriin. Alkolukolla valvottu ajo-oikeus voidaan myöntää, jos henkilö asuu pysyvästi Ruotsissa ja hänellä on Euroopan unionissa tai ETA-valtiossa myönnetty ajokortti. Muita edellytyksiä kuvataan myöhemmin tässä luvussa. 

Ruotsissa alkolukon käyttövelvoite osoitetaan ajokorttiin kansallisella erityisehdolla 107 ja ajokortilla saa ajaa vain Ruotsin valtion alueella.  

Alkolukolla valvottu ajo-oikeus on Ruotsissa vapaaehtoinen. Jos henkilö ei hae valvottua ajo-oikeutta tai sitä ei voitaisi myöntää, ajokortti peruutetaan. Ajokiellon pituus vastaa tällöin valvotun ajo-oikeuden koetusajan pituutta, jolloin se on yksi tai kaksi vuotta. Tavalliseen rattijuopumukseen syyllistyneelle määrättävä koetusaika kestää yhden vuoden. Kahden vuoden koetusaikaa noudatetaan, jos hakija on syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen (raja 1,0 promillea), hän on viiden vuoden kuluessa syyllistynyt vähintään kahteen rattijuopumukseen tai hänet on diagnosoitu alkoholiriippuvaiseksi tai alkoholin väärinkäyttäjäksi. Jos koetusaika on yhden vuoden ja ajokortin haltija osoittautuu tänä aikana alkoholiriippuvaiseksi tai alkoholin väärinkäyttäjäksi, koetusaika pidennetään kahteen vuoteen. Tilanteen toteamiseksi ajokortin haltija voidaan velvoittaa toimittamaan lääkärintodistus. 

Ajokortin haltuunotosta rattijuopumuksen johdosta päättää Ruotsissa poliisi tai syyttäjä. Myös tulli tai rajavalvontaviranomainen voi ottaa ajokortin haltuun rattijuopumuksen johdosta. Tämän jälkeen Transportstyrelsen tekee viipymättä päätöksen haltuun otetun ajokortin peruuttamisesta tai palauttamisesta. Tässä yhteydessä voidaan tehdä myös päätös alkolukolla valvotun ajo-oikeuden myöntämisestä. Lopullisen päätöksen asiassa tekee Transportstyrelsen rattijuopumustuomion tultua lainvoimaiseksi. 

Valvottu ajo-oikeus on mahdollista myöntää myös kahden vuoden lyhytaikaisen ajo-oikeuden aikana. Tällä menettelyllä nuorille rattijuopumukseen syyllistyneille kuljettajille tarjotaan mahdollisuutta muuttaa liikennekäyttäytymistään. Kokeilussa lyhytaikaisen ajo-oikeuden haltijat joutuivat rattijuopumuksen jälkeen suorittamaan uuden kuljettajatutkinnon. Mahdollisuuden välttää uusi kuljettajantutkinto alkolukko-ohjelmaan osallistumalla arvioidaan lisäävän valvotun ajo-oikeuden suosiota. 

Hakemuksen jättämisen yhteydessä hakijan tulee esittää lääkärintodistus sekä määräysten noudattamista koskeva tahdonilmaisu (viljeförklaring). Hakemus tulee jättää Transportstyrelsenille viimeistään neljän viikon kuluessa siitä, kun henkilöllä on ollut mahdollisuus antaa lausuntonsa ajokortin peruuttamista koskeneesta lopullisesta päätöksestä. Alkolukolla valvottu ajo-oikeus voidaan myöntää jo väliaikaisen ajokielto-päätöksen tekemisen yhteydessä. Edellytyksenä on, että hakijan on henkilökohtaisilta ja terveydellisiltä ominaisuuksiltaan sopiva osallistumaan ohjelmaan. Sopivuuden edellytyksenä on, että hakijan voidaan olettaa noudattavan liikennesääntöjä ja osoittavan harkintakykyä liikenteessä. Sopimattomuudesta puolestaan voivat olla osoituksena esimerkiksi laaja liikennerikostausta tai hakijan toistuva syyllistyminen rattijuopumukseen. Hakijan ei myöskään tule käyttää muita huumaavia aineita. Hänen tulee li-säksi täyttää liikenneturvallisuuden kannalta pakolliset terveysvaatimukset. 

Ruotsissa alkolukosta puretaan käyttötiedot kuuden kuukauden välein. Kuljettaja pyydetään ylimääräiseen käyttötietojen purkuun, jos hän on antanut usein yli 0.2 promillea sisältävän puhallusnäytteen (yli viisi kertaa käynnistyspuhalluksessa tai yli kolme kertaa ajonaikaisessa uudelleenpuhalluksessa) tai muuten käyttäytynyt ohjelman sääntöjen vastaisesti. 

Päätös valvotusta ajo-oikeudesta voidaan purkaa, mikäli henkilö rikkoo valvotun ajo-oikeuden ehtoja tai hänet muutoin todetaan epäsopivaksi osallistumaan alkolukolla valvotun ajo-oikeuden ohjelmaan. Päätös voidaan purkaa myös henkilön huumeiden käytön vuoksi tai mikäli hän ei täytä muita terveyttä koskevia edellytyksiä. Mikäli päätös puretaan, peruutetaan myös alkolukkoajokortti. Karenssiajan tulee tällöin vastata jäljellä olevan koetusajan pituutta. 

Ennen alkolukkoajokortin myöntämistä vaadittavan lääkärikäynnin lisäksi henkilön tulee käydä lääkärissä ohjelman puolivälissä (6 tai 12 kuukauden jälkeen). 

Alkolukkoajokorttia hakeva ei maksa hakemusmaksua eikä alkolukko-ohjelmaan osallistumismaksua. Vuosien 1999–2011 kokeilussa ohjelman kulut, noin 600 euroa, perittiin hakijalta. Hakija on kuitenkin vastuussa kaikista muista ohjelmaan liittyvistä kustannuksista. 

Alkolukko-ohjelman kustannukset ovat yhden vuoden ohjelmassa noin 2150‒2700 euroa ja kahden vuoden ohjelmassa noin 2850‒4150 euroa. Kustannuksiin sisältyvät alkolukkolaite (ostettu tai vuokrattu), alkolukon huolto- ja tiedonpurkukulut, lääkärintodistukset sekä alkoholi- ja huumetestit. Lisäksi kahden vuoden ehdollisen jakson jälkeen vaadittavan lääkärintodistuksen kulut ovat noin 80‒120 euroa. 

Transportstyrelsenin ohjeistus alkolukkoajokortin hakijalle on osoitteessa http://www.transportstyrelsen.se/globalassets/global/publikationer/vag/alkolas/pro-dukter/alkolas_webb_juli2013.pdf.  

Alkolukkoajokortin voimassaolo päättyy koetusajan päätyttyä. Tällä pyritään estämään alkolukkoajokortin hyödyntäminen tilanteissa, joissa henkilö ei voi saada takaisin vanhaa ajokorttiaan tai hakemusta sen saamiseksi ei jätetä. Valvotun ajo-oikeuden jälkeen henkilön tulee hakea uutta ajokorttia ilman alkolukkoerityisehtoa. 

Uusi ajokortti ilman alkolukkoerityisehtoa myönnetään Ruotsissa hakemuksesta, mikäli hakijalla on voimassaoleva ajokorttilupa. Henkilö, joka hakee ajokorttilupaa, on velvollinen käymään lääkärintarkastuksessa, verikokeessa tai muussa tutkimuksessa, joka on tarpeen sopivuusharkinnan kannalta. Mikäli henkilö ei hae valvottua ajo-oikeutta tai hakemusta ei voitaisi hyväksyä, hänelle määrätään karenssiaika, jonka aikana henkilölle ei voida myöntää uutta ajokorttia. Tämän ajan tulee vastata vähintään sitä aikaa, joka olisi koetusajan pituus valvottua ajo-oikeutta myönnettäessä. 

Ajokortin peruuttamisen jälkeen uusi ajokortti myönnetään, jos hakijalla on ajokortti-lupa, hän on suorittanut hyväksytyn kuljettajatutkinnon ja muutoin täyttää luvan myöntämisen edellytykset. Jos ajokortti on peruutettu enintään vuodeksi, uutta kuljettajantutkintoa ei yleensä tarvitse suorittaa. Valvotun ajo-oikeuden jälkeen ajokortin myöntämiseksi ei kuitenkaan vaadita uutta kuljettajantutkintoa, sillä henkilön katsotaan osoittaneen ajotaitonsa säilyneen kuljettamalla ajoneuvoa alkolukko-ohjelman ajan. 

Ruotsissa VTI (Statens väg- och transportforskningsinstitut) on tekemässä arviointi-tutkimusta alkolukko-ohjelmasta ja sen vaikuttavuudesta. Selvitys sisältää rekisteri-analyysin, kyselyn ja haastatteluita. Tutkimuksessa on mukana sekä alkolukko-ohjelmaan osallistuneita kuljettajia että niitä, jotka eivät hakeneet ohjelmaan. Tutkimus valmistuu loppuvuodesta 2015. 

Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden lisäksi alkolukko on otettu Ruotsissa laajaan käyttöön myös ammattiliikenteessä. Ruotsin valtio aloitti alkolukon käyttöä edistävän kampanjoinnin vuonna 1999. Vuonna 2014 alkolukko oli käytössä yli 100 000 kaupallisen ja julkisen kuljetuksen ajoneuvossa. Lisäksi alkolukkoja on asennettu juniin, raitiovaunuihin, matkustajalauttoihin ja laivoihin. 

Ranska 

Ranskassa alkoi vuonna 2004 vapaaehtoinen alkolukkokokeilu, joka oli tarkoitettu en-simmäistä kertaa rattijuopumukseen syyllistyneille kuljettajille. Kokeilussa ratti-juopumuksesta tuomittu käytti alkolukkoa kuuden kuukauden ajan ja vastasi itse alkolukon aiheuttamista kustannuksista. 

Vuonna 2009 ministeriöiden välisessä Liikenneturvallisuuskomissiossa (Interministerial Commission for Road Safety) päätettiin kaikkien koulukuljetusten linja-autojen varustamisesta alkolukolla. Vaikutusten selvittämiseksi alkolukon käyttöä kokeiltiin vuonna 2009 kuuden yrityksen 300 ajoneuvossa. Niissä testattiin kolmea eri laitevalmistajien laitetta. Kokeiluun osallistuvat yritykset saivat valita käytettävän laitteen.  

Syksyllä 2009 Ranskassa tuli voimaan laki, jolla alkolukko säädettiin pakolliseksi koulukuljetusajoneuvoihin. Ranskassa on noin 70 000 koulukuljetusajoneuvoa. Vuoden 2010 alusta lähtien uusissa liikennekäyttöön otettavissa koulukuljetuksiin käytettävissä linja-autoissa on edellytetty alkolukkoa. Vanhoihin koulukuljetuskäytössä oleviin ajoneuvoihin oli asennettava alkolukko vuoteen 2013 mennessä.  

Itävalta 

Itävallassa järjestettiin vuosina 2011 ja 2012 alkolukkokokeilu raskaiden ajoneuvojen ammattikuljettajille. Kokeilussa arvioitiin erityisesti alkolukkojen hyväksyttävyyttä sekä kuljettajien että liikennöitsijöiden keskuudessa. Tutkimuksen mukaan 60 % kuljettajista koki alkolukon olevan helppokäyttöinen ja 70 % odotti liikenneturvallisuuden parantuvan alkolukkojen myötä.  

Noin puolet liikennöitsijöistä kannatti alkolukon sisällyttämistä lainsäädäntöön. Kolmasosa kannatti alkolukon käytön lisäämistä vapaaehtoispohjalta. Liikennöitsijöistä 16 % kannatti alkolukkoa vakiovarusteeksi linja-autoihin, kuorma-autoihin ja ajoneuvoyhdistelmiin. 

Kokeilun seurauksena alkolukon käytön lisäämistä suositellaan erityisesti korkean kuljettajavastuun sektoreilla, esimerkiksi koulukuljetuksissa. Alkolukko tulisi ottaa osaksi kuljetusten kilpailutuksia. 

Itävalta edistää alkolukkojen käyttöönottoa myös rattijuopumuksesta kiinni jääneille kuljettajille heidän kuntoutuksessaan. Tavoitteena on varmistaa alkolukon käytettävyys jokapäiväisessä käytössä sekä luonnostella uusi lainsäädäntö. Kohderyhmänä ovat rattijuopumuksen uusijat.  

Lisäksi Itävallassa on valmisteilla ”koeaikamalli” (Probation Model) kaikille ratti-juopumukseen syyllistyneille kuljettajille. Tarkoituksena on, että ajokortin peruuttamisaikaa lyhennetään tai se korvataan alkolukkoa käyttävälle kokonaan. Kuljettajia valvottaisiin ja heille tarjottaisiin jatkuvaa mentorointia. Tavoitteena on saada aikaan muutoksia kuljettajien käyttäytymisessä.  

Belgia 

Belgiassa alkolukon asentamisesta ja alkolukon käyttöön liittyvästä valvonnasta annettu laki tuli voimaan lokakuussa 2010. Lain soveltaminen on kuitenkin edelleen lähes olematonta. Käytössä on vain noin 25 alkolukolla valvottua ajo-oikeutta. 

Lain nojalla tuomioistuimella on mahdollisuus rajoittaa rattijuopumuksesta tuomitun kuljettajan (ensikertalainen, jolla alkoholipitoisuus yli 0,8 promillea, rattijuopumuksen uusija tai alkoholiriippuvainen) ajo-oikeutta alkolukolla. Alkolukon käyttövelvollisuus voidaan määrätä tuomarin harkinnan mukaan vähintään vuodeksi ja enintään viideksi vuodeksi. Alkolukon käyttövelvollisuus on mahdollista määrätä olemaan voimassa myös toistaiseksi. 

Rattijuopumukseen syyllistyneille tarkoitettujen alkolukkojen on täytettävä standardin EN 50436-1 vaatimukset sekä lisäksi kansallisia vaatimuksia liittyen alkolukon kalibrointiin ja siitä purettavien käyttötietojen suojaamiseen. 

Menettelyssä tuomioistuin antaa rattijuopumukseen syyllistyneelle ennakkoilmoituksen alkolukon käytöstä. Ennakkoilmoitukseen sisältyvät tiedot rattijuopumustuomion oikeusperustasta, ajantasainen lista alkolukon asennusliikkeistä ja alkolukon käytön valvontakeskuksista sekä kehotus alkolukon käyttöön määrätylle ottaa yhteyttä valitsemaansa valvontakeskukseen. Alkolukko on asennettava kolmenkymmenen päivän kuluessa ennakkoilmoituksen saamisesta. 

Jos alkolukon käyttöön määrätty ei ilmoittaudu valvontakeskuksessa, hän menettää ajo-oikeutensa. Tuomioistuin lähettää kopion ennakkoilmoituksesta tuomitun asuin-kunnalle sekä liikenteestä vastaavalle keskusviranomaiselle. Tuomitun tulee luovuttaa oma kappaleensa ennakkoilmoituksesta valitsemalleen valvontakeskukselle. 

Rattijuopumuksesta tuomittu kuljettaja voidaan hyväksyä alkolukko-ohjelmaan, jos hän täyttää lain 3 §:ssä määritellyt viisi ehtoa: Henkilön tulee osallistua valvontakeskuksen järjestämään koulutukseen, hänen ajokortissaan tulee olla alkolukkoa merkitsevä kansallinen erityisehto 112, hänen on asennettava kaikkiin käyttämiinsä moottoriajoneuvoihin alkolukko, alkolukon käyttötiedot on käytävä purkamassa säännöllisesti ja lisäksi hänen tulee täyttää muut alkolukko-ohjelman ehdot, esimerkiksi olla kiertämättä tai manipuloimatta alkolukkoa. 

Valvontakeskuksen järjestämään ensimmäiseen tapaamiseen on osallistuttava kahden viikon kuluttua ennakkoilmoituksen saamisesta. Ensimmäisessä tapaamisessa valvontakeskus käy osallistujan kanssa lävitse alkolukko-ohjelman ehdot, muun muassa alkolukon väärinkäytön seuraukset, sekä antaa osallistujalle todistuksen, jonka mukaan hän on aloittanut valvontakeskuksen järjestämän ohjelman. Tämän jälkeen osallistuja käy valvontakeskuksessa ensimmäisen vuoden aikana joka toinen kuukausi ja seuraavina vuosina kaksi kertaa vuodessa. Jos alkolukosta purettujen tietojen perusteella on tarpeen, tapaamisia voidaan järjestää myös useammin. 

Valvontakeskuksen on oltava liikenneministeriön hyväksymä, ja keskuksessa on oltava vähintään yksi psykologi tai kriminologi, mutta ei lääkäriä, koska ohjelmaan ei sisälly lääketieteellistä valvontaa. 

Kun alkolukon asentamisesta on kulunut neljästä kahdeksaan kuukautta, rattijuopumukseen syyllistyneelle järjestetään koulutustilaisuus, jossa käydään läpi alkolukon käytöstä saatuja kokemuksia ja mahdollisesti havaittuja ongelmia. 

Edellä mainitut lokitiedot puretaan tehtävään valtuutetussa liikkeessä. Liikkeen tulee välittömästi ilmoittaa lokitietojen purusta valvontakeskukselle. Puretut lokitiedot rekisteröidään suojatussa muodossa siten, että vain valvontakeskuksella on oikeus käsitellä ja tulostaa niitä. Lokitietoja voidaan rekisteröidä ja siirtää Euroopan unionin alueella. Tietojen luovuttaminen kolmansille tahoille on mahdollista vain tilastointia ja tieteellistä tutkimusta varten, jolloin luovutettavista tiedoista ei saa ilmetä alkolukko-ohjelmaan osallistuneen henkilöllisyys. Alkolukkotietojen keräämiseen, luovuttamiseen ja säilyttämiseen sovelletaan kansallista tietosuojalakia. 

Alkolukon väärinkäyttönä pidetään muun muassa alkolukon teknisiä vaatimuksia koskevalla lailla annettujen määräysten noudattamatta jättämistä. Lisäksi alkolukko rekisteröi jokaisen alkoholia sisältäneen puhallusnäytteen tiedot. Valvontakeskus kutsuu osallistujan puhutteluun, jos puhallustulokset ovat epänormaaleja. Alkolukon käyttö-vaatimuksen väärinkäyttönä pidetään myös alkolukon kytkemistä pois päältä, muita teknisiä puuttumisia alkolukon toimintaan, alkolukon käyttöön liittyvien kustannusten maksamatta jättämistä tai järjestettyyn koulutukseen osallistumatta jättämistä.  

Myös Belgiassa eräät ammattiliikenteen kuljetusyritykset ovat ottaneet alkolukot vapaaehtoisesti käyttöön ajoneuvoissaan, mutta näiden määrät eivät ole toistaiseksi kovin merkittävä. 

2.2  Nykytilan arviointi

Rattijuopumusten ennalta estäminen on tärkeää liikenneturvallisuustyötä. Hallituksen näkemyksen mukaan alkolukko on tärkeä väline tässä työssä. 

Eduskunnan huhtikuussa 2012 hyväksymän Liikennepoliittisen selonteon mukaan vastuuttomaan liikennekäyttäytymiseen ja päihteiden käyttöön liikenteessä puututaan tiukemmin, muun muassa laajentamalla alkolukon käyttöä sekä tehostamalla alkoholiongelmaisille tarkoitettuja hoito- ja tukitoimia. Sen lisäksi valtioneuvoston joulu-kuussa 2012 antamassa periaatepäätöksessä listattiin kymmenen teesiä tieliikenteen turvallisuuden parantamiseksi. Yksi teesi oli rattijuopumusten ennalta estäminen ja alkolukon käytön edistäminen. Periaatepäätöksen mukaan rattijuopumuksia estetään ennalta edistämällä alkolukon käyttöä rattijuopumukseen syyllistyneiden valvonnassa. Liikenne- ja viestintäministeriötä edellytettiin valmistelemaan lainsäädäntöä yhdessä muiden ministeriöiden kanssa. 

Periaatepäätöksen mukaan alkolukolla valvotun ajo-oikeuden asemaa oli tarkoitus vahvistaa niin, että rattijuopumukseen syyllistyneen annettua siihen suostumuksensa, tuomioistuin määrää valvotun ajo-oikeuden. Toistuvasti törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen kuljettajan ajo-oikeuden valvonta-aikaa tuli harkita pidennettäväksi. Näiden toimenpiteiden lisäksi tuli harkita pitkään ajokieltoon määrätyn kuljettajan ajo-oikeuden palauttamisen edellytykseksi velvoitetta uuteen kuljettajatutkintoon ajokiellon päätyttyä. 

Liikenne- ja viestintäministeriössä ja Liikenteen turvallisuusvirastossa oli selvitettävä myös muiden ohjaavien keinojen käyttöä alkolukon käytön lisääntymiseksi. Siksi alkolukon asettamista hankinnan kilpailutekijäksi ja vaatimukseksi suositellaan tilanteissa, joissa julkinen sektori on kuljetuspalvelujen tilaaja. 

Hallitus on sitoutunut toimimaan aktiivisesti Euroopan unionissa alkolukon saamiseksi pakolliseksi varusteeksi uusiin ajoneuvoihin. 

Alkolukkojen ja niiden menettelyiden ongelmat 

Alkolukkojen käyttöön liittyvissä menettelyissä on havaittu puutteita alkolukkolainsäädännön voimassaolon aikana. Alkolukot eivät ole lisääntyneet liikenteessä tavoitellulla tavalla. Yksi tekijä tähän on alkolukon korkea hinta.  

Alkolukon käyttö on lain mukaan pakollista tietyissä koulu- ja päivähoitokuljetuksissa. Näihin kuljetuksiin käytettäviä ajoneuvoja hyödynnetään myös muussa toiminnassa, jossa alkolukkovelvoitetta ei ole. Poliisilta ja kilpailevilta kuljetusyrityksiltä saadun tiedon mukaan alkolukkoihin on asennettu kytkimiä, joilla kuljettaja voi kytkeä alkolukon pois päältä silloin, kun lukko ei ole lain edellyttämässä käytössä. 

Tällaisten kytkimien ei tule olla sallittuja, koska kytkimet voivat vaikuttaa alkolukon toimintakykyyn heikentävästi. Toiseksi, väärinkäytösten mahdollisuus kytkimellä varustetuissa ajoneuvoissa myös koulukuljetusten aikana on ilmeinen. Poliisin ja katsastajien mahdollisuudet puuttua tilanteeseen ovat vähäiset kieltosäännöksen puuttuessa. Alkolukolla valvotussa ajo-oikeudessa käytetyissä alkolukoissa ei ole havaittu tällaisia lainvastaisia kytkimiä.  

Niin sanottu ajoneuvon takakäynnistys on myös mahdollinen joissakin linja-autoissa ilman alkolukon käyttöä. Takakäynnistyksellä tarkoitetaan sitä, että ohjaamon takana olevilla moottoreilla varustetuissa linja-autoissa on onnettomuuksien estämiseksi vaatimus, että autoa ei voi käynnistää kuljettajan paikalta, jos moottorin päähuoltoluukku on auki. Tämän takia moottoritilassa on oltava huoltoa varten käynnistyskytkin. 

Voimassa oleva lainsäädäntö ei velvoita viranomaisia valvomaan alkolukkojen asennus- ja huoltotoimintaa. Siksi markkinoiden toiminnasta ei ole viranomaisilla riittävästi tietoa.  

Alkolukkojen asennus- ja huoltotoiminta ei ole voimassa olevan lainsäädännön mukaan luvanvaraista, eikä toimialoille ole määritelty perehdytys- ja koulutusvaatimuksia; siksi alalla vallitsevat käytännöt ovat monimuotoisia. Tätä esitystä valmisteltaessa on arvioitu lupamenettelyjen ulottamista valmistajiin ja niiden edustajiin Suomessa. Lupamenettelyn sijaan on myös arvioitu hallinnollisesti kevyempää toiminnan käynnistämisilmoitus mallia. 

Asennus- ja kalibrointioikeuksien kannalta on ollut tärkeää arvioida toiminnanharjoittajien maantieteellistä sijoittautumista riittävän laajan asennus- ja huoltoverkoston aikaan saamiseksi. Myös ulkomailla, esimerkiksi Tallinnassa sijaitsevan asennus- ja kalibrointitoimipaikan kelpoisuutta on tarkasteltu tämän esityksen valmistelun aikana.  

Laitevalmistajat ja niiden edustajat tallentavat valvotussa ajo-oikeudessa alkolukkojen lokitiedot 60 päivän välein tietojärjestelmäänsä ajo-oikeuden valvontaa varten. Voimassa olevan lainsäädännön tarkoituksena on se, että poliisi käyttää tietojärjestelmiä suoran käyttöyhteyden avulla, mutta poliisin resurssipulan vuoksi menettelyitä on jouduttu kehittämään ja yksinkertaistamaan. Tällä hetkellä laitevalmistajat toimittavat harkintansa puitteissa lokitietoja poliisille sähköpostin välityksellä. Menettely on osittain seurausta siitä, että täsmällistä sääntelyä tietojen käsittelystä ei lainsäädännössä ole.  

Perustuslain 124 §:ssä tarkoitetussa yksityisten toimijan suorittamassa hallintotehtävässä, josta edellä kuvatussa toiminnassa on kyse, on tärkeää, että tietojen tallentaminen ja tietojen asianmukainen välittäminen ovat viranomaisten kontrolloimia ja viranomaisen laissa säädetyn valvonnan piirissä. Rekisteriin kerättävälle tiedolla tulee olla ajo-oikeusvalvonnan kannalta olennaista merkitystä. 

Tässä merkityksessä lainvalmistelussa on arvioitu alkolukkojen maahantuojien ja niiden edustajien tehtävien kannalta, onko alkolukkojen käyttötietojen keruulle, tallentamiselle ajo-oikeusvalvonnassa olennaista merkitystä. Jos tehtävälle katsottaisiin edelleen olevan välttämätön tarve, tulisi arvioida, millaisilla edellytyksillä tällainen laitevalmistajien tai niiden edustajien julkinen palvelutehtävä olisi myös tulevaisuudessa perusteltu.  

Voimassa olevassa lainsäädännössä alkolukko määritellään laitteeksi, joka mittaa kuljettajan uloshengitysilman alkoholipitoisuuden ja tarvittaessa estää ajoneuvon käynnistymisen. Alkolukkotekniikka kehittyy ja uusia vaihtoehtoisia laitemalleja kehitetään. Lainsäädännöllä ei tule hidastaa uusien teknisten innovaatioiden käyttöönottoa. Myös alkolukkojen kehittyminen ja integroituminen osaksi ajoneuvoja on otettava huomioon sääntelyä kehitettäessä ja uudistettaessa. 

Poliisihallituksen näkemyksen mukaan alkolukkojen käyttötiedoilla on tärkeä merkitys ajo-oikeusvalvonnassa. Käyttötiedot eivät kuitenkaan ole ratkaisevat, jos alkolukon teknisiä ominaisuuksia hyödyntämällä, niin sanotulla laitteen omavalvonnalla, voidaan ajo-oikeutta valvoa riittävällä tavalla. 

Terveysperusteisesta alkolukosta säädetään ajokorttilaissa. Ongelmalliseksi on yleisesti koettu sääntelyn keskeneräisyys. Varsinkaan lääkäreillä ei ole täsmällistä tietoa laitteista, laitteen toimintakyvyn määrittelystä eikä alkolukon asennuksessa määriteltävistä asetuksista; esimerkiksi siitä, vaaditaanko ajon aikaisia uusintapuhalluksia. Alkolukkojen käyttäjien ja lääkäreiden lisäksi ohjeistuksen ja toimintamallien määrittelyn on todettu puuttuvan alkolukkojen laitevalmistajilta.  

Tarve saada lääkäreille tietoa terveysperusteisesta alkolukosta on ilmeinen. Vuoden 2016 alusta lääkäreiden ohjeistaminen ajoterveysasioissa siirtyi sosiaali- ja terveysministeriöltä Liikenteen turvallisuusvirastolle. Lääkäreiden ohjeistus tehostui muutoksen myötä.  

Hallituksen näkemyksen mukaan terveysperustaisessa alkolukon hyödyntämisessä on ensisijaisesti kyse lääkärin ja potilaan välisestä hoitosuhteesta. Siksi hallituksen mukaan riittävää on se, että alkolukkoa ajo-oikeutta ylläpitävänä laitteena kehitetään Liikenteen turvallisuusviraston ohjeistuksen avulla. Tärkeää on muistaa pääsääntö siitä, että Euroopan unionin lainsäädännön mukaan henkilön ollessa alkoholiriippuvainen hänellä ei pidä olla ajo-oikeutta lainkaan.  

Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kestossa on esiintynyt tuomioistuimissa tulkinnallista vaihtelevuutta. Keskustelua ovat herättäneet määrättävien ajokieltojen pituudet sekä ehdolliset ajokiellot ja näiden suhde valvottuun ajo-oikeuteen. Nykyistä sääntelyä on täsmennettävä tuomioistuinten ratkaisukäytännön yhdenmukaisuuden varmistamiseksi.  

Liikenne- ja viestintäministeriön alkolukkosääntelyä arvioinut työryhmä on ehdottanut vuonna 2012 jättämässään mietinnössä rattijuopumukseen syyllistyneiden ajokieltojen pituuden lisäämistä. Työryhmän mukaan ajokieltojen pidentäminen olisi tehokkain keino vaikuttaa alkolukon houkuttelevuuteen ja sitä kautta rattijuopumusten ehkäisyyn. Esimerkiksi Ruotsissa rattijuopumuksesta määrättävä vähintään 12 kuukauden ajokielto houkuttaa alkolukon käyttöön enemmän kuin Suomen selvästi lyhyemmät ajokiellot. Ajokieltojen pituuksien kasvattamista on siksi arvioitu tämän esityksen valmistelun aikana.  

3.1  Yleistä

Alkolukkolainsäädännön uudistamisen tavoitteena on poistaa lainsäädäntöä rasittavaa tulkinnanvaraisuutta ja puutteellisuuksia sekä saattaa alkolukkoja koskeva lainsäädäntö johdonmukaisemmaksi kokonaisuudeksi. Tärkeä tavoite on ollut henkilötietojen suojan parantaminen. Uudistamistarpeeseen ovat vaikuttaneet myös lainsäädäntötekniset kysymykset. Uudella sääntelyllä pyritään lisäämään alkolukkojen käyttöä ajokiellon vaihtoehtona ja laskea alkolukko-ohjelman hintaa. 

Sääntelyn tavoitteena on säädöksiä purkamalla vähentää byrokratiaa. Lakikokonaisuuden selkeyttä ja havainnollisuutta parannetaan normien määrää vähentämällä. Yksittäisten säännösten kirjoitustapaa täsmennetään, yksinkertaistetaan ja nykyaikaistetaan, mikäli se on ollut edellä mainitun tavoitteen kannalta tarpeellista. Tällä tavalla toimien sääntelykokonaisuuden koherenssi paranee. 

Esitys tukee hallitusohjelman mukaista säädösten sujuvoittamisen kärkihanketta ja norminpurkua: kolme lakia sekä niiden nojalla annetut asetukset kumottaisiin. Lakimuutoksilla selkeytettäisiin sääntelyä ja vähennettäisiin hallinnollista taakkaa.  

Esityksessä ehdotetaan kumottavaksi alkolukon hyväksymisestä liikenteeseen annettu laki, alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annettu laki sekä alkolukon käytöstä koulu- ja päivähoitokuljetuksissa annettu laki sekä näiden lakien nojalla annetut asetukset. Näiden lakien keskeinen sisältö esitetään siirrettäväksi uuteen alkolukkoja käsittelevässä lakiin, alkolukkolakiin, sekä muutettavaksi ja täydennettäväksi esitettävään ajokorttilakiin.  

3.2  Alkolukkolaki

Hallitus esittää säädettäväksi alkolukkolain, jonka soveltamisala kattaisi alkolukolla valvotussa ajo-oikeudessa käytettävän alkolukon, terveysperusteisen alkolukon ja koulu- ja päivähoitokuljetuksissa käytetyn alkolukon hyväksymisen ja käytön tieliikenteessä sekä niihin liittyvän asennus- ja huoltotoiminnan. Muu käyttö olisi sääntelyn ulkopuolelle.  

Alkolukkolakiin esitetään alkolukkotoimijoille uutta ilmoitusmenettelyä viran-omaisvalvonnan mahdollistamiseksi. Ilmoitus olisi edellytys alkolukkojen markkinoille pääsyn kannalta. Ilmoitus tehtäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle.  

Alkolukkolaissa säädettäisiin alkolukon mallin hyväksynnästä voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Liikenteen turvallisuusvirasto hyväksyisi alkolukon mallin Suomen markkinoille, jos se täyttäisi standardien SFS-EN 50436-1 tai SFS-EN 50436-2 taikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa säädetyt mainittuja standardeja vastaavan tason kansalliset vaatimukset sekä ajoneuvolain (1090/2002) sekä sen nojalla annettujen säädösten ajoneuvoon asennettavia laitteita koskeva tekniset vaatimukset. Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi tietoja ja ohjeita standardien sisällöstä suomen ja ruotsin kielillä. 

Alkolukon mallin hyväksyntä olisi voimassa toistaiseksi. Jos alkolukko ei kuitenkaan enää täyttäisi sitä hyväksyttäessä voimassa olleita vaatimuksia, Liikenteen turvallisuusvirasto voisi peruuttaa mallin hyväksynnän. Ennen hyväksynnän peruuttamista haltijalle olisi annettava huomautus ja kohtuullinen aika virheen tai puutteen korjaamiseen.  

Mikäli alkolukko olisi vaaraksi liikenneturvallisuudelle, tai virhe tai puute heikentäisi oleellisesti alkolukon toimintaa, mallin hyväksyntä olisi mahdollista peruuttaa välittömästi. 

Alkolukkolaissa olisi säännökset alkolukon asentamisesta, huoltamisesta, kalibroinnista ja käyttämisestä. Alkolukko tulisi asentaa ajoneuvoon niin, että lukko olisi aina ajoneuvoa kuljetettaessa toimintakykyinen. Käytännössä toimintakykyedellytys varmistaisi sen, että ajoneuvoon asennettu alkolukko olisi kaikissa tilanteissa ajoneuvoa käytettäessä toiminnassa, vaikka lakiin perustuvaa velvollisuutta laitteen käyttöön ei olisi. Näin olisi esimerkiksi koululais- ja päivähoitokuljetuksiin käytettävissä ajoneuvoissa.  

Alkolukkoon ei omatoimisesti saisi enää asentaa siihen kuulumattomia laitteita tai ohjelmia. Tällainen toiminta kriminalisoitaisiin. Hallituksen tietoon on alkolukon asennustoimipisteistä saatettu, että koululais- ja päivähoitokuljetuksissa käytettäviin laitteisiin on asennettu niihin kuulumattomia päälle-pois -kytkimiä, joilla alkolukon toimintaa on mahdollista säädellä. Alkolukkoihin hyväksymättömien, esimerkiksi ”tee se itse –kytkimien” asentaminen voi häiritä alkolukon toimintaa ja vaarantaa ajoneuvon käytön. Myös tällaisten manipuloitujen alkolukkojen käyttö ajossa kriminalisoitaisiin. 

Alkolukon asennustapaan esitetään muutoksia. Alkolukko olisi asennettava niin, että se joko estäisi ajoneuvon käynnistymisen tai sen liikkumisen, jos kuljettajan uloshengitysilman alkoholipitoisuus olisi vähintään 0,10 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Uuden asennustavan mahdollistaminen tehostaisi esimerkiksi linja-autoyritysten toimintaa, joissa on tarkoituksenmukaista asentaa alkolukko linja-autojen jarruihin. Tällainen asennustapa varmistaisi sen, että kuljettajaa vaihdettaessa uusi kuljettaja myös käyttäisi alkolukkoa.  

Alkolukon voisi asentaa ja huoltaa vain valtuutettu toiminnanharjoittaja. Toiminnanharjoittajalla olisi oltava käytettävissään alkolukon valmistajan tai valtuutetun edustajan määrittelemä alkolukon asennuksessa ja huollossa tarvittava tekninen laitteisto ja ohjelmisto. 

Alkolukko olisi kalibroitava Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymässä määräajassa. Aika olisi käytännössä laitteen valmistajan määrittelemä. Kalibroinnista olisi annettava todistus ja se olisi pidettävä ajossa mukana. Poliisi valvoisi kalibrointia liikennevalvonnan yhteydessä. Todistuksen puuttuminen ajossa olisi kriminalisoitu. 

Laissa säädettäisiin eri käyttötarkoituksiin tarkoitetuista alkolukkomalleista ja standardeista. 

Alkolukon asentamisesta erilaisiin ajoneuvotyyppeihin ei esitetä muutoksia. Alkolukko olisi edelleen mahdollista asentaa käytössä olevaan yhteen tai useampaan henkilöautoon, linja-autoon, pakettiautoon, kuorma-autoon tai traktoriin. Ajoneuvo olisi myös muutoskatsastettava alkolukon asentamisen ja poisoton jälkeen.  

Enää ei kuitenkaan olisi velvoitetta asentaa alkolukolla valvotussa ajo-oikeudessa henkilön käyttämiin ja ilmoittamiin ajoneuvoihin. Sääntelymalli mahdollistaisi sen, että alkolukko-ohjelman voisi suorittaa esimerkiksi vuokra-ajoneuvolla. Lain asettama edellytys olisi vain se, että ajossa olevassa ajoneuvossa olisi standardin mukainen alkolukko.  

Valvottava voisi edelleen jättää ajoneuvoonsa alkolukon valvotun ajo-oikeuden päättymisen jälkeen. Uusi lainsäädäntö ei enää edellyttäisi alkolukon muutoskatsastusta ajo-oikeuden päättymisen jälkeen; muutenkin laitteen käyttö olisi tämän jälkeen vapaata. Laitteen voisi muun muassa ohjelmoida toimimaan väljemmällä tavalla ajon aikana.  

Valvotussa ajo-oikeudessa käytettävän alkolukon käyttöön liittyviä vaatimuksia esitetään uudistettavaksi. Hallituksen mukaan alkolukolla valvotussa ajo-oikeudessa ei ole välttämätöntä tarvetta eikä perusteita alkolukon käyttötietojen tallentamiselle valmistajien tai niiden edustajien tietojärjestelmään. Ajo-oikeuden valvonta on mahdollista alkolukkolaitteen teknisiä ominaisuuksia hyödyntämällä sekä muulla poliisin liikennevalvonnalla. Käytännön alkolukkojen liikenteessä tapahtuva valvonta vastaisi ajoneuvon katsastusaikojen noudattamisen valvontaa. 

Tehokas uusi liikennevalvontamuoto on poliisiajoneuvojen Revika-rekisterikilvenlukulaite. Sen avulla voisi olla mahdollista kohdentaa ajo-oikeusvalvontaa alkolukolla valvotussa ajo-oikeudessa käytettäviin ajoneuvoihin. Lukulaite on yhteydessä ajoneuvoliikennerekisteriin, johon on tallennettu jo nyt tiedot valvotussa ajo-oikeudessa käytettävistä ajoneuvoista. Tiedot tallennetaan järjestelmään ajoneuvon muutoskatsastuksen yhteydessä. Käytännössä valvonnan toteuttaminen edellyttää järjestelmien edelleen kehittämistä. Poliisin tietoja ja taitoja alkolukoista olisi tärkeää terävöittää uuden sääntelyn myötä. 

Uudistus tarkoittaisi siten sitä, että alkolukkojen valmistajat tai niiden edustajat Suomessa eivät enää tallentaisi valvotussa ajo-oikeudessa olevien kuljettajien alkolukkojen käyttötietoja tietojärjestelmäänsä. Samalla valmistajien tai niiden edustajien oikeudellinen asema muuttuisi. Valmistajat tai niiden edustajat eivät enää tekisi perustuslain 124 §:ssä säädettyä julkista hallintotehtävää; toimijoiden virkavastuusta myös luovuttaisiin. 

Tallentamisesta luopuminen voisi alentaa alkolukko-ohjelman hintaa, koska käyttötietojen purkamisvelvoitetta 60 päivän välein ei enää olisi. Velvollisuus lukon kalibrointiin ja toimintakyvyn tarkastamiseen kuitenkin säilyisi. Hallituksen mukaan alkolukolla valvotun ohjelman hinta voisi alentua 200–300 eurolla. 

Liikenteen turvallisuusvirastolle annettaisiin valtuus antaa tarkempia määräyksiä alkolukon toiminnasta ajon aikana, hylätyn puhalluksen jälkeen sekä alkolukon vaatimasta ilmamäärästä. Määrittelyt vaihtelisivat alkolukkomallin käyttötarkoituksesta riippuen. On tarkoituksenmukaista, että tällainen teknisluonteinen ohjaus on Liikenteen turvallisuusvirastolla, jonka toimivaltaan alkolukkomenettely kuuluu ja jossa laitteen tekninen asiantuntemus on.  

Liikenteen turvallisuusvirastolle säädettäisiin uusi alkolukkolain valvontatehtävä. Valvontatehtävän edellyttämistä toimivaltuuksista säädettäisiin laissa. 

Oikaisun hakemisesta ja muutoksenhausta Liikenteen turvallisuusviraston alkolukkolain nojalla tekemään päätökseen säädettäisiin. Viraston päätöksestä olisi ensin mahdollista vaatia oikaisua Liikenteen turvallisuusvirastolta itseltään. Viraston oikaisuvaatimuksen johdosta tekemästä päätöksestä olisi mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen. Oikaisun hakemisessa ja muutoksenhaussa noudatettaisiin hallintolakia (434/2003) ja hallintolainkäyttölakia (586/1996). Valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi mahdollista vain, jos korkein hallinto-oikeus antaisi siihen luvan.  

Alkolukkolaissa esitetään alkolukkorikkomus-rangaistussäännöksen soveltamisalan muuttamista. Rangaistavaksi olisi säädettävä alkolukon toimintakykyyn vaikuttaminen, asennus- ja kalibrointitodistuksen ajossa mukana pidon laiminlyöminen sekä alkolukon asentamis- ja kalibrointivelvoitteen laiminlyöminen koululais- ja päivähoitokuljetuksissa. Rangaistavaa olisi myös manipuloidun alkolukon käyttäminen ajon aikana. Hallituksen mukaan riittävä seuraamus näistä teoista ja laiminlyönneistä olisi sakkorangaistus.  

Alkolukkolakiin esitetään sisällytettäväksi pääosa alkolukon käytöstä koululais- ja päivähoitokuljetuksissa annetun lain säännökset. Säilytettäviin säännöksiin ei esitetä muutoksia.  

3.3  Ajokorttilaki

Hallitus esittää ajokorttilakia täydennettäväksi ja muutettavaksi usealla tavalla. Esityksessä on myös otettu huomioon ajokorttihallinnossa tapahtuneet tuoreet muutokset. Monet poliisille kuuluneet ajokortteihin ja ajo-oikeuteen liittyvät tehtävät siirtyivät Liikenteen turvallisuusviraston tehtäviksi vuoden 2016 alussa ajokorttilakiin tehdyin muutoksin.  

Ajokorttilakia ehdotetaan täsmennettäväksi ehdollisen ajokiellon ja siihen liittyvän koeajan osalta. Edellä tässä esityksessä on tullut esille, että ehdollisen ajokiellon ja koetusajan pituuden suhteen on ollut epätietoisuutta. Siksi sanamuotoa esitetään laissa selvennettäväksi niin, että käräjäoikeuden olisi määrättävä koeaika, jos ajokielto määrättäisiin ehdollisena. Koeajan pituus olisi tällöin vähintään vuosi ja enintään kolme vuotta. Sen lisäksi säädettäisiin, että koeaika alkaisi ehdollisen ajokiellon sisältävän päätöksen antamisesta ja päättyisi käräjäoikeuden päätöksessä määrättynä päivänä. 

Ajokorttilaissa esitetään säädettäväksi alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta, sen määräämisestä, kestosta, ajokortin luovuttamisen edellytyksistä, ohjelmassa käytettävästä ajoneuvosta, alkolukosta sekä alkolukolla valvotun ajo-oikeuden peruuttamisesta. Tällä hetkellä näistä säädetään sekä alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetussa laissa että ajokorttilaissa. Muutokselle on tarve, koska ajo-oikeudesta säädetään muuten vain ajokorttilaissa. Samalla esitetään tehtäväksi säännöksiin joitain täsmennyksiä. 

Alkolukolla valvottua ajo-oikeutta pyytäisi edelleen rikoslain (39/1889) 23 luvun 3 §:n 1 momentin tai 4 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta rattijuopumuksesta epäilty, jolla on vakinainen asuinpaikka Suomessa ja joka ei olisi muusta syystä ajokiellossa.  

Lainvalmistelussa on ollut esillä menettely, jossa käräjäoikeus määräisi alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kaikille rattijuopumukseen syyllistyneille kuitenkin niin, että laitteesta olisi mahdollista kieltäytyä. Menettelyä puollettiin laajasti liikenneturvallisuutta parantavana toimenpiteenä. Hallitus kuitenkin esittää pidättäytymistä voimassa olevan lain mukaisessa menettelyssä, koska laitteen määrääminen kaikille voisi aiheuttaa käräjäoikeuksille runsaasti lisätyötä. Laitteen määrääminen olisi myös kohtuutonta, koska etukäteen jo tiedetään, että kaikilla rattijuopumukseen syyllistyneillä ei olisi taloudellisia mahdollisuuksia ottaa laite käyttöönsä. Valvottuun ajo-oikeuteen pääsy aina esitetyn pyynnön jälkeen toimii tässä merkityksessä paremmin. Tärkeää on siksi, että poliisi informoi laajasti ja vaikuttavasti rattijuopumuksesta epäiltyjä esitutkinnan aikana alkolukolla valvotun ajo-oikeuden mahdollisuudesta.  

Myös prosessuaalisia ongelmia on tullut esille: arvioiden mukaan käräjäoikeuksille tulisi runsaasti valvottujen ajo-oikeuksien peruuttamisia, jos syytetyn suostumusta ei olisi kyetty käsittelemään hänen ymmärtämällään tavalla oikeudenkäynnin aikana tai jos syytetty olisi asiassa passiivinen. Rattijuopumusten yhteydessä hyvin toimivan kirjallinen menettely lisäksi hidastuisi. 

Lainvalmistelun aikana useat tahot ovat esittäneet myös ajokieltojen pituuksien lisäämistä Suomessa. Nämä ovat vedonneet erityisesti siihen, että ajokiellot ovat Suomessa esimerkiksi Ruotsiin verraten lyhyitä. Tarkkaa kuvaa ajokieltojen pituuksista ei tällä hetkellä Suomessa ole. Tämä johtuu siitä, että kaikki rattijuopumuksesta epäillyt ovat väliaikaisessa ajokiellossa rattijuopumusasian tuomioistuinkäsittelyyn saakka ja käsittelyajat vaihtelevat Suomessa alueittain.  

Oikeusministeriö on hallituksen ohjelmaan perustuen perustanut työryhmän arvioimaan mahdollisuutta siirtää rattijuopumusten rikosoikeudellisen ja ajo-oikeuskäsittely käsittely tuomioistuimelta poliisille. Tässä yhteydessä selvitetään väliaikaisten ja varsinaisten ajokieltojen pituuksia. Vasta sen jälkeen, kun tiedetään ajokieltojen tosiasialliset pituudet, on järkevää ja perusteltua arvioida ajokieltojen merkitystä alkolukkojen käyttöönoton kannalta. 

Rattijuopumuksesta epäilty pyytäisi edelleen esitutkinnan aikana poliisilta alkolukolla valvottua ajo-oikeutta ennen kuin käräjäoikeus päättää asiasta. Käräjäoikeus ei saisi määrätä ajokieltoa ehdollisena ilman valvottua ajo-oikeutta, jos poliisi olisi jo esitutkinnan perusteella määrännyt alkolukolla valvotun ajo-oikeuden. Näiltä osin menettelyyn ei esitetä uudessa lainsäädännössä muutoksia. 

Erittäin tärkeää alkolukkojen käyttöön oton kannalta on, että poliisi rikoksen esitutkinnassa ilmoittaa epäillylle mahdollisuudesta alkolukolla valvottuun ajo-oikeuteen. Lisäksi poliisin on kerrottava hänelle valvonnan sisällöstä, ehdoista ja kustannuksista.  

Ajokorttilakia täsmennettäisiin niin, että ajokiellon tai väliaikaisen ajokiellon aikana sekä koeaikana tehdystä teosta ei voisi määrätä ajokieltoa ehdollisena. Näissä tilanteissa käräjäoikeuden olisi määrättävä ehdollisena määrätty ajokielto pantavaksi täytäntöön kokonaisuudessaan, jos ajokieltoon määrätty olisi syyllistynyt koeaikana ajokorttilaissa tarkoitettuun rikokseen: törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen tai vaarallisten aineiden kuljetusrikokseen. Ehdollisena määrätyn ajokiellon pituuden määrittelemisessä on ollut lain sanamuodon vuoksi käräjäoikeuksissa epätietoisuutta. 

Valvottava olisi myös uuden lain myötä vastuussa valvotusta ajo-oikeudesta aiheutuvista kustannuksista. 

Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kestoa esitetään täsmennettäväksi. Ajokielto päättyisi ja alkolukolla valvottu ajo-oikeus alkaisi, kun Liikenteen turvallisuusvirasto luovuttaisi rattijuopumukseen syyllistyneelle henkilölle alkolukkoajokortin poliisin myöntämän ajo-oikeuden jälkeen. Poliisin olisi otettava haltuun ja säilytettävä alkolukolla valvottuun ajo-oikeuteen määrätyn henkilön aiempi ajokortti.  

Tarpeellista olisi täsmentää myös sitä, että valvottu ajo-oikeus päättyisi tuomioistuimen määräämän ehdollisen ajokiellon koeajan päättymispäivänä. Päättymispäivästä on lain sanamuodon vuoksi ollut tuomioistuimissa ja viranomaisissa epätietoisuutta.  

Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden peruttamisesta säädetään nykyisin sekä alkolukolla valvotusta ajo-oikeudesta annetussa laissa sekä ajokorttilaissa. Näiltä osin esitetään, että peruuttamisesta koskevat säännökset siirrettäisiin kokonaisuudessaan ajokorttilakiin.  

Ajo-oikeuden peruuttamisen ehtoja esitetään joiltain osin täsmennettäväksi. Valvottu ajo-oikeus olisi peruutettava ja ehdollinen ajokielto määrättävä kokonaisuudessaan pantavaksi täytäntöön, jos valvottava sitä pyytäisi tai hän rikkoisi ajo-oikeuteen sisältyvää rajoitusta. Tällaisia tekoja ja laiminlyöntejä olisivat ajaminen muulla ajoneuvolla kuin olisi sallittu ja alkolukon toimintakykyyn vaikuttaminen.  

Esitettävät lait tulisivat voimaan vuonna 2016 niiden eduskuntakäsittelyn jälkeen. Alkolukkojen valmistajille ja niiden edustajille säädettäisiin kolmen kuukauden siirtymäaika, jonka kuluessa ne ennättäisivät tehdä uuden lain mukaisen toimintailmoituksen Liikenteen turvallisuusvirastolle. Siirtymäaika mahdollistaisi sen, että alan toimijoiden liiketoiminta ei keskeytyisi.  

Ennen esitettävän lain voimaan tuloa valvotussa ajo-oikeudessa olevat henkilöt suorittaisivat ajo-oikeutensa loppuun ajo-oikeuden määräämishetkellä olleen lainsäädännön mukaisesti.