1.1  Tausta

Voimassa olevassa työaikalaissa (605/1996) ei ole säännöksiä yötyötä tekeville työntekijöille järjestettävistä kuljetuksista. Työaikalain 44 §:n perusteella valtioneuvostolla on kuitenkin ollut oikeus antaa tarkempia määräyksiä kuljetuksen järjestämisestä yötyötä tekevälle työntekijälle työvuoron alkamis- ja päättymisajankohtina. Kyseisen säännöksen nojalla valtioneuvosto on antanut päätöksen yötyötä tekevälle työntekijälle järjestettävästä kuljetuksesta (869/1996). Sisällöltään vuoden 1996 valtioneuvoston päätös vastaa samannimistä vuonna 1989 annettua valtioneuvoston päätöstä (601/1989), jonka perustana oli vuoden 1946 työaikalaki (604/1946). Vuoden 2020 alussa voimaan tulevaan työaikalakiin (872/2019) ei sisälly säännöstä työmatkakuljetuksista eikä myöskään säännöstä oikeudesta valtioneuvoston asetuksella antaa tarkempia säännöksiä työmatkakuljetuksista. 

Voimassa olevassa valtioneuvoston päätöksessä on säännökset työnantajan velvollisuudesta järjestää kuljetus yötyötä tekevälle työntekijälle, työntekijän osuudesta kuljetuskustannuksista, työnantajan velvollisuudesta neuvotella kuljetuksen järjestämisestä henkilöstön kanssa ja työnantaja- ja työntekijäjärjestöille annetusta mahdollisuudesta sopia valtakunnallisella työehtosopimuksella kuljetusten järjestämisestä. 

Alakohtaisissa valtakunnallisissa työehtosopimuksissa on määräyksiä työmatkakuljetusten järjestämisestä yötyötä tekeville työntekijöille. Kaikilla yötyöaloilla tällaisia määräyksiä ei kuitenkaan ole, joten asian sääntelyn jättäminen pelkästään työehtosopimusten varaan ei ole perusteltua. Tästä syystä työaikalakiin on perusteltua lisätä säännökset työnantajan velvollisuudesta järjestää pykälässä mainituin edellytyksin yötyötä tekevälle työntekijälle työmatkakuljetus. Perustuslain 80 §:n mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla.  

Työaikalakia koskevan hallituksen esityksen (158/2018 vp) käsittelyn yhteydessä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi mietinnössään (17/2018 vp), että säännöllisesti yötyötä tekevien työmatkakuljetuksista tulee tehdä selvitys. 

1.2  Valmistelu

Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä. Lisäksi esitysluonnosta on käsitelty kolmikantaisesti yhdessä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa pääministeri Antti Rinteen hallituksen työllisyyden edistämisen ministerityöryhmän alaisessa sääntelytyöryhmässä. 

Esitysluonnoksesta on järjestetty yleinen kuulemistilaisuus 1.11.2019 sekä annettu mahdollisuus lausunnon antamiseen 5.11.2019 mennessä. Kuulemisessa ja saaduissa lausunnoissa esitystä työaikalain muuttamisesta pidettiin erittäin tärkeänä ja välttämättömänä. Lisäksi tärkeänä pidettiin sitä, että valtakunnallisella työehtosopimuksella saadaan sopia työmatkakuljetusten järjestämisestä alakohtaiset tarpeet huomioon ottaen. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi työaikalakiin uusi 8 a §, jossa säädettäisiin yötyötä tekevän työntekijän oikeudesta työnantajan järjestämään työmatkakuljetukseen pykälässä säädetyin edellytyksin. 

Pykälän 1 momentin mukaan työnantajan olisi järjestettävä yötyötä tekevän työntekijän työmatkakuljetus, jos 1) työmatka edellyttää kuljetusta ja on paikkakunnalla tavanomainen, 2) työvuoron alkamis- tai päättymisaikana ei ole reitiltään tai aikataulultaan tyydyttävää julkista liikennettä ja 3) työntekijällä ei ole käytettävissään autoa tai siihen verrattavaa kulkuneuvoa. 

Työmatkakuljetuksen järjestämisvelvollisuus koskisi niitä matkoja, jotka päiväaikaan kuljetaan julkisilla liikennevälineillä. Jos yöaikaan julkisen liikenteen reitti tai aikataulu ovat sellaiset, ettei työntekijältä voida työvuoron alkaessa tai päättyessä edellyttää julkisen liikennevälineen käyttöä, työnantajan olisi järjestettävä työmatkakuljetus. Jos työntekijällä on käytettävissään auto tai siihen verrattava kulkuneuvo työmatkan tekoon, työmatkakuljetuksen järjestämisvelvollisuutta ei työnantajalla olisi. Työsopimusta solmiessaan työnantajalla on mahdollisuus selvittää työntekijän mahdollisuuksia ottaa vastaan työtä, jota tehdään yötyönä. Palkatessaan yötyöhön työntekijän, jolla ei ole käytettävissään edellä tarkoitettua kulkuneuvoa, työnantaja ottaa kannettavakseen yöaikaan tapahtuvasta työmatkasta aiheutuvat kustannukset, jos työntekijä asuu paikkakunnalla tavanomaisten työmatkojen piirissä.  

Pykälän 2 momentin mukaan työnantaja ei kuitenkaan olisi velvollinen järjestämään työmatkakuljetusta, jos sen tarve johtuu siitä, että työntekijälle on määrätty ajokielto rikoksen tai toistuvien rikkomusten perusteella. Näin ollen työnantajalla ei olisi velvollisuutta järjestää työmatkakuljetusta tilanteessa, jossa työntekijä ei voi käyttää autoaan siitä syystä, että hänelle on määrätty ajokielto esimerkiksi rattijuopumuksen perusteella. 

Työmatkakuljetuksen järjestäminen voi perustua työntekijöiden yhteiskuljetuksiin tai yksittäisten työntekijöiden taksimatkojen korvaamiseen. Pykälän 3 momentin mukaan työnantaja saisi periä työntekijältä järjestämänsä matkan kustannuksista julkisen liikennevälineen käytöstä suoritettavaa maksua vastaavan korvauksen. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen 4 §:ää vastaavasti, että työnantajan on ennen työmatkakuljetuksen järjestämistä koskevan päätöksen tekemistä neuvoteltava asiasta henkilöstön kanssa. 

Työnantajan korvaamien matkojen verokohtelusta säädetään tuloverolaissa (1535/1992) ja ennakkoperintälaissa (1118/1996). Tuloverolain 72 §:n 4 momentin mukaan asunnon ja työpaikan välisiä matkoja ei pidetä varsinaisina työmatkoina. Työnantaja ei siten voi verovapaasti korvata asunnon ja varsinaisen työpaikan välisen matkan kustannuksia, lukuun ottamatta työntekijöiden yhteiskuljetuksen järjestämisestä aiheutuneita kustannuksia. Asunnon ja työpaikan välisten matkojen kustannuksia ei myöskään pidetä työstä välittömästi aiheutuneina kustannuksina, jotka työnantaja voi korvata ennakonpidätystä toimittamatta. Jos työnantaja korvaa kustannuksia, kysymys on ennakkoperintälain 15 §:n mukaisesta työntekijän veronalaisesta palkkatulosta.  

Voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen 5 §:n mukaan valtakunnallisella työehtosopimuksella voidaan poiketa päätöksen mukaisista velvoitteista. Vastaavasta järjestelystä ehdotetaan säädettäväksi työaikalain 34 §:n 2 momentin uudessa 2 a kohdassa. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

Koska esityksen tarkoituksena on säilyttää voimassa oleva oikeustila, esityksellä ei arvioida olevan nykytilaan nähden vaikutuksia. 

Jos ehdotettuja muutoksia ei toteutettaisi, kodin ja työpaikan välinen työmatka voisi vaikeutua sellaisilla yötyötä tekevillä työntekijöillä, joiden työvuoro alkaa tai päättyy sellaiseen aikaan, jolloin julkisen liikenteen käyttö ei ole mahdollista. Vaikutukset kohdistuisivat heidänkin osaltaan vain sellaisiin työntekijöihin, joilla ei ole käytössä autoa tai julkisia liikennevälineitä eikä työnantajalle ole asetettu työmatkakuljetuksen järjestämisvastuuta työehtosopimuksin. Näin ollen sääntelyn kohdejoukon arvioidaan olevan hyvin pieni. 

Työnantajien kannalta yötyöntekijöiden työmatkakuljetuksen järjestäminen merkitsee kustannuksia, mutta ne eivät lisääntyisi nykytilaan nähden. Jos ehdotettuja muutoksia ei toteutettaisi, työmatkakuljetuksen järjestämisestä aiheutuneita kustannuksia ei yllä kuvatun kohdejoukon kohdalla syntyisi. Näiden kustannusten määrän arvioidaan kuitenkin olevan vähäinen kohdejoukon pienuudesta johtuen. On myös huomattava, että työvoiman saatavuus saattaisi edellyttää työnantajilta työmatkakuljetusten järjestämistä, vaikka laissa ei sitä edellytettäisi. Tämä vähentäisi kustannusvaikutuksen merkitystä entisestään.