Perustelut
Yleistä
Valiokunta on aiempaan tapaan arvioinut toimialansa osalta valitsemiaan
painopistealueita valtion talousarvioesityksessä. Kuntatalouden yleistä arviointia
täydentäen valiokunta tulee yksityiskohtaisemmin
lausumaan käsityksensä niiden talousarvioon liittyvien
lakiehdotusten yhteydessä, jotka tulevat valiokunnan käsiteltäviksi.
Kuntatalous
Kuntatalouden tilaa joudutaan arvioimaan tilanteessa, jossa
Suomen yleinen talouskehitys on pitkään jatkuneen
nousun jälkeen hidastunut. Samalla epävarmuus
talouskehityksestä on voimakkaasti lisääntynyt.
Kokonaistasolla kuntatalous on viime vuosina ollut tasapainossa.
Tämä kokonaistasapaino on kuitenkin perustunut
lähinnä suurimpien kuntien myönteiseen
talouskehitykseen. Kuntaryhmittäin tarkasteltuna kuntien
vuoden 2000 tilinpäätökset ovat aikaisempiin
vuosiin verrattuna heikot. Tätä kuvaa esimerkiksi
se, että ilman harkinnanvaraista rahoitusavustusta yhteensä 233
kunnan vuosikate olisi ollut negatiivinen. Negatiivisen vuosikatteen
kuntia oli kaikkiaan 196, mihin osaltaan olivat vaikuttamassa kuntien
verotulojen oikaisutilitysten muutokset. Keskeisenä syynä huonoon
kehitykseen useissa kunnissa on ollut se, etteivät verotulot
ole kasvaneet riittävästi — verotulojen
kehitys on myös ollut kuntakentässä epätasaista — hyvästä talouskehityksestä huolimatta.
Osaksi tilanteeseen on vaikuttanut ja vaikuttaa myös talousarvioesityksen
perusteella kuntaveronsaajan aseman heikkeneminen.
Valiokunta pitää myönteisenä sitä,
että valtion talousarvioesityksessä on tiedostettu
kuntien talousvaikeudet ja että siihen sisältyy
toimenpiteitä kuntatalouden vakauttamiseksi. Esimerkiksi
sisäasiainministeriön hallinnonalalla on tarkoitus
korottaa syrjäisten kuntien ja saaristokuntien yleistä valtionosuutta.
Kaikkiaan valtion toimenpiteiden (toiminnan muutokset, budjettipäätökset,
valtionosuuksien kustannustenjaon tarkistukset ja valtionosuuksien
indeksitarkistukset) arvioidaan vahvistavan kuntien rahoitusasemaa
ensi vuonna noin 249 miljoonaa euroa (1 480 miljoonaa markkaa).
Mainittakoon vielä, että arvonlisäveron
takaisinperinnästä luopuminen ja siihen liittyvät
toimenpiteet helpottavat rahoitustilannetta kaikissa kuntaryhmissä lukuunottamatta
yli 100 000 asukkaan kuntia. Viimeksi mainituissa kunnissa toimenpiteet
kiristävät rahoitusta, mikä johtuu ensisijaisesti
siitä, että arvonlisäveron takaisinperinnästä luopuminen
toteutetaan pääosin kuntien suhdanneherkkää yhteisöveroa
alentamalla.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että samoin
kuin tehtäväkohtaisiin valtionosuuksiin sosiaali-
ja terveysministeriön sekä opetusministeriön
hallinnonaloilla myös sisäasiainministeriön
hallinnonalalla yleiseen valtionosuuteen esitetään
tehtäväksi vain puolet kustannustason edellyttämästä indeksitarkistuksesta.
Tämä merkitsee kunta-valtiosuhteessa menetyksiä kunnille.
Lisäksi kunnille lailla annetut uudet tehtävät aiheuttavat
niille lisääntyviä menoja.
Talousarvioesitykseen liittyvistä positiivisista ehdotuksista
huolimatta kuntien jatkuva eriytymiskehitys on tosiasia. On ilmeistä,
että osassa kuntia ei pystytä täyttämään
kuntalain vaatimusta alijäämän kattamisvelvollisuudesta. Akuutteina
toimenpiteinä voidaan riittävillä harkinnanvaraisilla
avustuksilla ja täysimääräisillä valtionosuuksien
indeksitarkistuksilla osaksi helpottaa vaikeuksissa olevien kuntien
taloutta. On kuitenkin välttämätöntä etsiä pysyvämpiä ratkaisuja.
Tämän vuoksi valiokunta kiirehtii muun muassa
valtionosuusjärjestelmän uudistamista. Hallituksella
on myös vireillä moninaisia aluepolitiikan ja
seutukuntayhteistyön tehostamishankkeita, joiden ripeällä eteenpäin
viemisellä on osaltaan tuettava pitkäjänteisesti
kuntien elinvoimaisuutta.
Rajavartiolaitos (26.90.21)
Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin hallitus esittää 179 236 000
euroa (1 065 miljoonaa markkaa), mikä on noin
6,5 miljoonaa euroa (38,3 miljoonaa markkaa) vähemmän
kuin sisäasiainministeriön määrärahaehdotus.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että hallituksen
esityksen mukainen rajavartiolaitoksen toimintamenojen taso tarkoittaa sitä,
että ruuhkat rajanylityspaikoilla jatkuvat ja pahenevat
entisestään liikenteen kasvaessa. Rajatarkastuksia
ei kyetä tekemään täysimääräisesti
Suomea sitovan Schengenin säännöstön
mukaisesti, ja rajat ylittävän rikollisuuden paljastaminen
ja torjunta vaikeutuu. Myös rajavalvonta itärajalla
jää tässä tilanteessa liian
ohueksi. Valiokunta lähtee siitä, että kaikissa
tilanteissa pidetään huolta Suomen rajavalvontajärjestelmän pysymisestä toimintakuntoisena.
Rajavartiolaitoksen vahvuutta on tarve kasvattaa 90 henkilötyövuodella.
Tämä mahdollistaa sekä rajatarkastushenkilöstön
määrän lisäämisen että riittävän
rajavalvonnan tason ylläpitämisen. Välittömin
tarve on 30 henkilön lisääminen itärajan
vilkkaimmille rajanylityspaikoille. Vaalimaan ja Nuijamaan rajanylityspaikoille tehtävien
pikaparannustoimenpiteiden seurauksena lisääntyviä tarkastuspisteitä ei
voida miehittää ilman rajavartiolaitoksen henkilöstövahvuuden
kasvattamista.
Vuoden 2002 talousarvioesityksen määrärahavajeesta
2,6 miljoonaa euroa kohdistuu nykyisen toiminnan tason ylläpitämiseen
ja 3,9 miljoonaa euroa rajavartiolaitoksen henkilöstövahvuuden
kasvattamiseen toimintaympäristön muutosten vaatimalla
tavalla. Valiokunta edellyttää, että rajavartiolaitoksen
toimintamenot otetaan valtion talousarvioon sisäasiainministeriön
määrärahaehdotuksen mukaisena.
Valiokunta on joutunut useampana vuonna peräkkäin
kiinnittämään huomiota talousarvioesityksestä antamissaan
lausunnoissa rajavartiolaitoksen asianmukaisten toimintaedellytysten turvaamiseen
(HaVL 6/1999 vp ja HaVL 15/2000 vp).
Poliisitoimi (26.75.21)
Poliisin toimintamenoihin hallitus esittää 500,8 miljoonaa
euroa (2 977 miljoonaa markkaa). Sisäasiainministeriön
määrärahaehdotus oli erilaisten oikaisuerien
jälkeen kokonaisuudessaan 522,9 miljoonaa euroa (3 109
miljoonaa markkaa). Budjettiriihessä lisättiin
poliisin määrärahoja valtion talousarvioesitykseen.
Tästä huolimatta määrärahat
eivät näytä riittävän
poliisin toiminnalle asetettavien vaatimusten täyttämiseen.
Lisäysesitysten pohjana ovat toisaalta tehtävämäärien
jatkuvasta kasvamisesta ja tehtävien vaikeutumisesta johtuvat
tarpeet. Käytännössä monissa
kihlakunnissa joudutaan hoitamaan lisääntyviä hälytyspalveluja
heikentämällä rikostutkinnan voimavaroja.
Poliisin mahdollisuudet hoitaa rikostutkintaa ovatkin nopeasti heikkenemässä.
Lisäksi on huomattava, että vakinaisen poliisihenkilöstön
määrä on ollut laskussa. Resurssitilanne
on ongelmallinen koko Suomessa. Erityisen vaikea se on Pohjois-
ja Itä-Suomen kihlakunnissa. Henkilötyövuositilastoissa
näkyvä poliisityön lisäys pohjautuu
lisääntyneen koulutuksen myötä harjoittelijoiden
työpanokseen. Vuonna 2002 harjoittelijoiden työpanoksen
arvioidaan merkitsevän noin 520—550
henkilötyövuotta. Poliisihenkilöstön
määrän osalta valiokunta viittaa myös
maaherra Heikki Kosken työryhmän pitemmän
tähtäimen suunnitelmassa ehdotettuun poliisin
resurssien lisäämiseen.
Käytettävissä olevan tiedon mukaan
selvitykset ovat osoittaneet, että poliisin rahoitustaso muuhun
kuin palkkojen ja vuokrien maksuun on laskenut jo vuonna 2000 kestämättömälle
tasolle. Käytännössä tämä näkyy
ja tuntuu poliisin työvälineiden kunnon ja laadun
huonontumisena, esimerkiksi ajoneuvokaluston ikääntymisenä ja
kunnon heikkenemisenä.
Poliisi on saadun tiedon mukaan joutunut myös pysäyttämään
lähes kokonaan kehittämishankkeensa. Poliisin
toimintamenomomentilta rahoitettavat toimitilaratkaisut on jouduttu
panemaan jäihin, vaikka paine muun muassa työsuojeluviranomaisten
suunnasta kasvaa koko ajan.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että poliisin
toimintamenomomentin tason korottaminen sisäasiainministeriön
esittämällä tavalla mahdollistaa sen,
että toisaalta pystytään palkkaamaan
kaikki ensi vuonna valmistuvat poliisimiehet ja toisaalta pystytään
nostamaan investointien ja muiden kulujen taso terveemmälle
ja kestävämmälle tasolle. Poliisin määrärahojen korottaminen
on tarpeen myös huumausainerikollisuuden torjunnan ja talousrikollisuuden
torjunnan turvaamiseksi valtioneuvoston periaatepäätösten
edellyttämällä tavalla. Edelleen kustannuksia
aiheutuu kansainvälisen tietoverkkorikollisuuden torjumiseen
liittyvien kansallisten järjestelyjen vaatiman CERT-yhteistyön
poliisiyksikön perustamisesta keskusrikospoliisin yhteyteen.
Tällä hetkellä käytettävissä olevan
tiedon mukaan poliisitoiminnan sopeuttaminen talousarvioesityksen
mukaisiin määrärahoihin merkitsee käytännössä sitä,
että henkilöstömenoja on supistettava.
Valiokunta pitää valitettavana vuodesta toiseen
jatkuvaa kiistelyä poliisin määrärahatarpeista.
Poliisin määrärahojen mitoituksessa on arvioitava
perusteellisesti eri toimintoihin tarvittavat määrärahat.
Poliisin toimintaympäristö on muuttunut viime
vuosina merkittävästi, muun muassa kansainvälinen
yhteistyö on vaatinut uusia panostuksia. Samalla on kuitenkin
kyettävä huolehtimaan mahdollisimman tasapuolisesti
ja hyvin kansalaisten turvallisuudesta sekä tehtävä entistä vaativampaa
työtä rikosten torjumiseksi ja selvittämiseksi.
Valtion henkilöstöpolitiikka
Työkykyä ylläpitävä toiminta.
Valtioyhteisössä henkilöstön
työssäjaksaminen on inhimillisesti ja taloudellisesti
keskeinen kysymys. Syynä tähän ovat henkilöstön
ikääntyminen, työssä tapahtuneet
muutokset, henkilöstön määrän
supistuminen sekä lisääntynyt kiire ja
työtahti. Henkilöstön työkyvyn
ylläpitämisessä ja ennenaikaisen eläkkeelle
siirtymisen ehkäisemisessä — vain yksi
kymmenestä valtion palveluksessa olevasta tavoittaa normaalin
vanhuuseläkeiän — tarvitaan toimenpiteitä,
jotka muun muassa vähentävät työn
henkistä kuormittavuutta ja parantavat jokaisen vaikutusmahdollisuuksia
työhönsä.
Valtion työntekijöiden työhyvinvoinnin
ja työssä jaksamisen edistämiseksi on
1990-luvun puolivälin jälkeen käynnistetty
erityinen TYKY-hanke. Valiokunta korostaa sitä, että työpaikoilla
sitoudutaan työkykyä ylläpitävän
toiminnan tehokkaaseen toteuttamiseen.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että työkykyä ylläpitävä toiminta
on osa työn kokonaislaatua. Useissa valtion työyhteisöissä on käynnissä laadun
kehittäminen. Kyetäkseen täyttämään
tulostavoitteet tulosyksiköiden on huolehdittava henkilöstönsä hyvinvoinnista. Työkykyä
ylläpitävä toiminta
onkin tärkeää sisällyttää osaksi
henkilöstöpolitiikkaa ja osaksi toimintastrategiaa.
Valtio houkuttelevana työnantajana.
Valtioneuvosto on linjannut, miten valtio työnantajana valmistautuu
tulevien vuosien kasvavaan työvoiman poistumaan suurten
ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Tästä poistumasta
seuraa kasvava henkilöstön rekrytointitarve ja
monia muita haasteita. Toimintaympäristössä on
tapahtumassa muitakin muutoksia, jotka vaativat huomiota valtion
työnantaja- ja henkilöstöpolitiikassa. Valtioneuvosto
on tehnyt 30.8.2001 periaatepäätöksen
valtion henkilöstöpolitiikan linjasta. Periaatepäätös
tähtää muun ohella uusiin avauksiin valtion
työpaikkojen kehittämisessä ja valtion
työn tekemisessä sitä kautta houkuttelevaksi.
Tavoitteena on uusi toimintakulttuuri ja uusi kannustava johtamisilmapiiri.
Toimintakulttuurien kehittäminen tapahtuu käytännössä itse
toimintayksiköissä ja niiden omin toimenpitein.
Valtioneuvoston päätöksellä ja
sen toimeenpano-ohjelmalla näitä uudistuksia pyritään
tukemaan. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä korostetaan
yksilön huomioon ottamista ja yksilön vastuuta.
Jokainen valtion palveluksessa oleva virkamies ja työntekijä on
vastuussa työyhteisöstään, omasta
työpanoksestaan ja itsensä kehittämisestä.
Vastaavasti hyvä johtaja ja esimies huolehtii jokaisesta
yksilöstä, tämän kehittymisestä ja
osaamisen hyödyntämisestä.
Valtion työnantajapolitiikkaan kuuluu myös palkkakilpailykyvyn
parantaminen. Vuoden 2002 alusta toteutettavilla toimenpiteillä jatketaan
kilpailukyvyn parantamista. Vuoden 2002 talousarvioesityksessä näitä valtion
palkkaseurantaselvitykseen perustuvia lisäyksiä toimintamenomäärärahoihin
on 30 miljoonaa euroa. Valiokunta katsoo, että näitä niin
sanottuja VALPAS-toimenpiteitä on tarpeen jatkaa myös
tulevina vuosina.
Erityisesti yksityisellä sektorilla on viime vuosina
otettu käyttöön uusia palkitsemisen muotoja.
Esimerkkeinä tällaisista ovat tulospalkkiot, voittopalkkiot,
henkilöstörahastot ja vastaavat. Myös
valtiolla tulee voida kehittää uusia palkitsemisen
muotoja, jotta palkkakilpailukyky voidaan tältäkin
osin turvata. Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että valtion virastojen henkilöstö mitoitetaan
oikein ja niin, että työ on motivoivaa ja haastavaa.
Valiokunta pitää asianmukaisena, että valtiolla
päästään irti yleisenä ongelmana
olevasta korvaamattomasta lisä- ja ylityöstä.