Perustelut

Hallituksen esityksessä ehdotetaan yleisen kiinteistöveron alarajaa korotettavaksi 0,10 prosenttiyksiköllä ja ylärajaa 0,35 prosenttiyksiköllä, jolloin uusi vaihteluväli olisi 0,60—1,35. Vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveron alarajaa ehdotetaan korotettavaksi 0,10 prosenttiyksiköllä ja ylärajaa 0,25 prosenttiyksiköllä, jolloin vaihteluväli olisi 0,35— 0,75. Voimalaitos- ja ydinvoimalaitosrakennuksiin sovellettavaa kiinteistöveroprosentin ylärajaa ehdotetaan korotettavaksi 0,35 prosenttiyksikköä, jolloin uusi yläraja olisi 2,85.

Hallituksen esityksen tarkoituksena on vahvistaa kiinteistöveron asemaa osana kuntien tulorahoitusta. Tähän on tarvetta, koska kuntatalouden on arvioitu heikkenevän nopeasti lähivuosina talouden laskusuhdanteen seurauksena. Kiinteistöveron tuotto oli vuonna 2008 yhteensä 923 miljoonaa euroa. Sen osuus kuntatalouden verotuloista oli kuitenkin vain noin 5 prosenttia. Kuluvana vuonna kuntien verotulojen on arvioitu alenevan yli 400 miljoonaa euroa ja toimintamenojen on arvioitu kasvavan samaan aikaan noin 4,5 prosenttia. Siinäkin tapauksessa, että veroprosenttiaan nostaisivat vain ne kunnat, joissa kiinteistöveroprosentit ovat nykyisin ehdotettuja alarajoja alemmat, lisäisivät nyt ehdotetut korotukset kuntien kiinteistöverotuottoa vähintään noin 50 miljoonaa euroa.

Kiinteistöveron korotus on kuntien kannalta tehokas rahoitusmuoto. Veron tuotto on vakaa eikä suhdanneherkkä, kuten ansiotulo- tai yhteisöveron. Tuotto on ennakoitavissa, eikä veroa ole helppo kiertää. Kiinteistöveron merkitys vaihtelee kuitenkin kuntakohtaisesti. Sen merkitys on suurin kasvukeskuksissa ja kunnissa, joissa on voimalaitoksia tai kesämökkejä. Pienin merkitys sillä on kuntatalouteen muuttotappiokunnissa. Kiinteistövero on merkittävä tulonlähde paikallistasolle muun muassa Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Tanskassa.

Hallintovaliokunta toteaa, että nyt ehdotetut kiinteistöveron ala- ja ylärajojen korotukset kohdentuvat raskaimmin omakotiasumiseen. Erityisesti pienituloisten omakotiasujien kannalta veron korotus voi tulotasoon nähden olla tuntuva. Osaksi tämä johtuu siitä, että verotusarvot vaihtelevat kunnittain. Valiokunta kiinnittääkin huomiota kiinteistöjen verotusarvojen määräytymisperusteiden seurantaan ja siihen, että käyttötarkoitus otettaisiin töllöin nykyistä paremmin huomioon.

Lopuksi valiokunta kiinnittää huomiota merialueilla sijaitsevien voimalaitosrakennusten kiinteistöverokohteluun. Asiantuntijakuulemisissa on käynyt selville, että mikäli voimalaitosrakennus rakennetaan merialueelle ilman varsinaista tonttia, kiinteistöveroa peritään pelkästään rakennuksen tai rakennelman osalta, koska vesialueet ovat verosta vapautettuja. Näin kunnat jäävät ilman yleistä kiinteistöveroa voimalaitostontin osalta, mitä seikkaa valiokunta ei pidä veropoliittisesti tarkoituksenmukaisena ratkaisuna.