Perustelut

Yleistä

Direktiiviehdotuksen päätavoitteena on nopeutetun maahanpääsymenettelyn luominen kolmansista maista tuleville kausityöntekijöille sekä kausityöntekijöiden oikeudellisen aseman turvaaminen. Komission näkemyksen mukaan direktiivi on tarpeen useissa jäsenvaltioissa ilmenneen rakenteellisen kausityövoiman tarpeen vuoksi ja koska kausityöntekijöiden on havaittu joutuneen hyväksikäytön kohteeksi.

Direktiiviä sovellettaisiin jäsenvaltioiden ulkopuolella asuviin kolmansien maiden kansalaisiin ja kausiluonteisella toimialalla työsuhteessa tehtävään ansiotyöhön. Kausiluonteista toimintaa on tyypillisesti esimerkiksi maataloudessa istutus- ja sadonkorjuuaikaan tai matkailussa lomakaudella.

Direktiivissä säädettäisiin muun muassa maahanpääsyn edellytyksistä, lupamenettelystä, kausityöntekoa varten myönnettävästä luvasta, sen epäämisestä ja peruuttamisesta sekä kausityöntekijän oikeuksista.

Direktiiviehdotuksen mukaan kausityöntekijän maahanpääsy edellyttäisi voimassaolevaa työsopimusta tai sitovaa työtarjousta, voimassaolevaa matkustusasiakirjaa sekä todistetta sairausvakuutuksesta ja asianmukaisesta majoituksesta. Lisäksi kausityöhön tulevalla kolmannen maan kansalaisella tulisi olla muun muassa riittävät varat toimeentulonsa turvaamiseen.

Hallintovaliokunta toteaa, että direktiiviehdotuksen hyväksyminen ehdotetussa muodossaan tulisi aiheuttamaan muutostarpeita kansalliseen lainsäädäntöön, erityisesti ulkomaalaislain (301/2004) oleskeluluvan myöntämistä ja hakemusmenettelyä koskeviin säännöksiin. Myös sosiaaliturvalainsäädäntöä ja työvoimapalveluja koskevaa lainsäädäntöä pitäisi muuttaa.

Kausityöntekijöiden oikeudellinen asema

Direktiiviehdotuksessa määritellään kausityöntekijöihin sovellettavat työehdot, mukaan lukien palkkausta, irtisanomista, työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat ehdot, viittaamalla yleisesti jäsenvaltioissa sovellettaviin normeihin, kuten lainsäädäntöön tai yleissitoviin työehtosopimuksiin.

Hallintovaliokunta kannattaa lähtökohtaisesti direktiiviehdotukseen sisältyvää vaatimusta kausityöntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta jäsenvaltion kansalaisten kanssa. On tärkeätä varmistua siitä, että myös kausityöntekijä nauttii lakisääteisiä tai sopimusperusteisia työehtoja palkkaan, työaikaan, vuosilomaan ja yleensä työnantajan ja työntekijän välisiin sopimusperusteisiin velvoitteisiin liittyen.

Ehdotuksen jatkovalmistelussa tulee valiokunnan mielestä arvioida yksityiskohtaisemmin työoikeutta koskevia määräyksiä suhteessa yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen. Työoikeudellisen sääntelyn tulee olla luonteeltaan vähimmäissääntelyä.

Kausityöntekijöiden sosiaaliturva

Direktiiviehdotuksen mukaan yhdenvertaista kohtelua tulee sosiaaliturvan alalla soveltaa myös henkilöihin, jotka tulevat jäsenvaltioon suoraan kolmannesta maasta. Yhdenvertainen kohtelu näyttäisi edellyttävän, että direktiivin tarkoittamille henkilöille tulee antaa samat sosiaaliturvaa koskevat oikeudet kuin oman maan kansalaisille. Yhdenvertainen kohtelu kieltäisi myös epäsuoran syrjinnän, mikä merkitsisi työskentelyyn perustuvien etuuksien lisäksi asumisperusteisten oikeuksien avautumista direktiivin tarkoittamille henkilöille, vaikka heitä ei pidettäisi Suomessa asuvina. Tällöin muun muassa oikeus lapsilisään, äitisavustukseen ja kansaneläkkeeseen olisi myönnettävä ilman, että henkilöllä on vähintään kahden vuoden työsopimus osoituksena vakinaisesta asumisesta Suomessa.

Hallintovaliokunta pitää ehdotusta oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun asumisperusteisen sosiaaliturvan alueilla erittäin ongelmallisena. Suomen sosiaaliturvajärjestelmään tulee jättää mahdollisuus rajata asumisperusteisten etuuksien myöntämistä ainakin joidenkin etuuksien osalta maassa vakinaisesti asuville. Samalla on kuitenkin selvitettävä, voitaisiinko kausityöntekijöiltä vaatia kattavaa sairasvakuutusta.

Valiokunta kiinnittää kuntien kustannusvastuun osalta huomiota vielä siihen, että kausityöntekijät saavat työssäolon perusteella oikeuden hakeutua terveyden- ja sairaanhoidon palveluiden piiriin samoin perustein kuin kunnassa kotipaikan omaava henkilö. Tämän vuoksi olisi selvitettävä, tulisiko vastuu kausityöntekijöille järjestettävistä peruspalveluista aiheutuvista kustannuksista näissä tapauksissa siirtää täysimääräisesti valtion vastattavaksi. Näin muun muassa siksi, että kausityöntekijät eivät maksa kunnallisveroa eikä valtionosuus heidän osaltaan kohdennu kuntaan, joka palvelut on velvollinen järjestämään.

Direktiiviehdotuksen jatkovalmistelu

Hallintovaliokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että komission ehdotus ei kannatettavasta tavoitteestaan huolimatta vaikuta Suomen näkökulmasta tuovan merkittävää lisäarvoa kansallisiin järjestelmiin nähden. Mikäli direktiivi ei jatkovalmistelussa kehity Suomen tavoitteiden kannalta suotuisampaan suuntaan, ei direktiiviä ole syytä panna täytäntöön Suomessa. Poikkeuksena olisivat kuitenkin luonnonmarjanpoimijat, jotka olisi saatava direktiivin soveltamisalan piiriin. Erityisesti on syytä kantaa huolta siitä, ettei menettelytapojen monimutkaistuminen johda kausityöntekijöiden saannin vaikeutumiseen. Lopullinen kanta komission ehdotuksiin on mahdollista muodostaa vasta direktiivin soveltamisalan tarkennuttua ja ehdotusten täsmennyttyä asian jatkokäsittelyssä. Valiokunta varaa itselleen mahdollisuuden ottaa direktiiviehdotukseen kantaa sen jatkokäsittelyn kuluessa.