Perustelut

Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi jätelaki ja tehtäväksi muutoksia eräisiin siihen liittyviin lakeihin. Tavoitteena on erityisesti ohjata jätettä tuottavaa toimintaa ja jätehuoltoa EU:ssa hyväksytyn jätehuollon etusijajärjestyksen mukaisiin toimintatapoihin. Keskeisenä tavoitteena on myös selkeyttää jätehuollon vastuunjakoa, täsmentää eri toimijoiden velvollisuuksia sekä tehostaa jätehuollon valvontaa. Esityksellä pantaisiin täytäntöön jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2008/98/EY).

Hallintovaliokunta toteaa, että ehdotettu jätelaki on huomattavan laaja ja yksityiskohtainen siitä huolimatta, että lain säännöksiä on tarkoitus täydentää lukuisten asetuksenantovaltuutusten nojalla. Vaarana on, että suhteellisen yksityiskohtaiset säännökset lukuisine määritelmineen johtavat vaikeaselkoiseen kokonaisuuteen.

Kunnan järjestämä jätehuolto ja vastuu jätteen kuljetuksesta

Esityksen mukaan yhdyskuntajätteiden jätehuollon järjestämisen vastuunjako säilyisi suurin piirtein voimassa olevan jätelain mukaisena. Nykyisin kunnan järjestämisvastuulla on asumisessa ja julkisessa toiminnassa syntyvän yhdyskuntajätteen jätehuollon järjestäminen. Lakiehdotuksen mukaan kunnan järjestämisvastuun piiriin määriteltäisiin lisäksi yksityisissä terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä koulutuksessa syntyvät yhdyskuntajätteet.

Joissakin asiantuntijalausunnoissa ehdotetun vastuunjaon on katsottu rajoittavan jätteen haltijan valinnanvapautta. Erityisesti ehdotetun vastuunjaon on arvioitu vaikeuttavan jätehuollon järjestämistä kokonaisuutena aloilla, joilla syntyy sekä kunnan että jätteen haltijan vastuulla olevaa jätettä.

Hallituksen esityksessä ehdotettu vastuunjako helpottaa kuitenkin valiokunnan mielestä ympäristön- ja terveydensuojelun toteuttamista ja antaa edellytykset kannattaville jätteen hyödyntämis- ja käsittelyinvestoinneille. Yhdyskuntajätehuollon pitkän aikavälin suunnittelu on tärkeää pitää kuntien käsissä. Siten varmistetaan yhdyskuntajätehuollon toimivuus kaikissa oloissa.

Kunnalla on velvollisuus järjestää jätehuolto myös toissijaisesti. Valiokunta pitää tätä oikeana ratkaisuna. On kuitenkin selvää, että kunnan tarjoama jätehuoltopalvelu yrityksille kuuluisi jätelakiehdotuksen 33 §:ssä tarkoitetun toissijaisen järjestämisvelvollisuuden piiriin vain, jos yksityisiä jätehuoltopalveluja ei ole alueella kohtuullisesti saatavilla. Hoitaessaan tällaisia palveluja kunta ei siten toimisi kilpailluilla markkinoilla eikä toiminta vääristäisi kilpailua.

Esityksen mukaan kunnalla olisi nykyiseen tapaan velvollisuus järjestää vastuulleen säädetyn jätteen kuljetus. Käytännössä kunnat hoitavat tämän hankkimalla palvelut yksityisiltä yrittäjiltä. Kunta voisi jätelakiehdotuksen 35 §:n nojalla huolehtia myös erilliskerätyn pakkausjätteen kiinteistöittäisen kuljetuksen järjestämisestä sellaisilta kiinteistöiltä, jotka 32 §:n nojalla kuuluvat muutoinkin kunnan järjestämän jätehuollon piiriin. Tällainen pakkausjäte olisi toimitettava tuottajan järjestämään jätehuoltoon.

Joissakin asiantuntijalausunnoissa on katsottu, että erilliskerätyn pakkausjätteen kiinteistöittäisen kuljetuksen järjestämisen uskominen kunnan vastuulle johtaa kilpailuneutraliteettiongelmiin yksityisten jätehuoltoyritysten ja kuntien jätehuoltoyhtiöiden välillä.

Hallintovaliokunta katsoo, että on lähdettävä siitä, että 35 §:ssä on kysymys tuottajan järjestämää pakkausjätteen jätehuoltoa täydentävästä palvelusta. Kiinteistöittäisestä kuljetuksesta aiheutuvat kustannukset eivät näin ollen myöskään olisi päällekkäisiä tuottajalle aiheutuvien kustannusten kanssa eikä päällekkäistä kustannusten perimistä kuluttajalta tapahtuisi.

Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös siihen, että kunnan jätelakiehdotuksen 36 §:n mukaisesti järjestämälle jätteenkuljetukselle on määritelty väljemmät ja suppeammat laatuvaatimukset kuin kiinteistön haltijan 37 §:n mukaisesti järjestämälle jätteenkuljetukselle. Eroja ovat tosin jossain määrin omiaan tasapainottamaan 34 §:ään sisältyvät yleiset laatuvaatimukset. Ne koskisivat sekä kunnan että kiinteistön haltijan järjestämää jätteenkuljetusta verraten yleisellä tasolla. Valiokunta katsoo kuitenkin, että laatuvaatimusten pitää sekä kunnan että kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen osalta olla yhdenmukaiset.

Kunnan jätemaksu

Kunnan jätemaksua on joissakin asiantuntijalausunnoissa kuvattu omalaatuiseksi julkisoikeudelliseksi rahasuoritukseksi, jossa on sekä kunnallisen maksun että kunnallisen veron piirteitä. Lakiesityksen perusteluissa korostetaan aiheuttamisperiaatetta maksun suuruuden määräämisessä. Siltä osin kuin jätemaksu määrätään jätelakiehdotuksen 79 §:n 1 momentissa tarkoitettujen, aiheuttamisperiaatetta vastaavien perusteiden mukaisesti, sitä voidaan valiokunnan käsityksen mukaan pitää kunnallisena maksuna. Perusmaksu, jota kunta voi periä 78 §:n 3 momentin nojalla, on sen sijaan luonteeltaan lähellä kunnallista veroa, koska siltä puuttuu maksuluonteen edellyttämä yksilöitävissä oleva vastikesuhde.

Valiokunta huomauttaa, että tasasuuruinen perusmaksu ei kannusta jätteiden vähentämiseen eikä lajitteluun eikä ole siten sellaisenaan jätelain tavoitteiden mukainen. On kuitenkin todettava, että osa kunnan lakisääteisistä jätehuoltopalveluista, kuten jäteneuvonnasta ja jätteen alueellisten vastaanottopaikkojen ylläpidosta, aiheutuvista kustannuksista ei ole suoraan sidoksissa tuotettuun jätemäärään tai palvelun käyttöä tai kohdistumista yksittäiseen asiakkaaseen ei käytännössä ole mahdollista mitata eikä valvoa maksun määrittämiseksi. Tällaiset jätehuollon järjestämisestä aiheutuvat kiinteät kustannukset voidaan valiokunnan näkemyksen mukaan periä 78 §:n 3 momentissa tarkoitettuna perusmaksuna.

Jätehuoltorekisteri

Jätelakiesityksen 143 §:ssä säädetään kunnan jätehuoltoviranomaisen ylläpitämästä rekisteristä, johon merkitään 39 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot.

Asiantuntijakuulemisissa tiedonantovelvoitetta on pidetty hallinnollisesti tarpeettoman raskaana siitä saatavaan hyötyyn nähden. On katsottu, että se johtaa erittäin tiukkaan ja epätarkoituksenmukaiseen valvontaan. Jätehuoltorekisterin perustamis- ja ylläpitokustannuksia on myös pidetty korkeina rekisteristä saatavaan hyötyyn nähden ja katsottu, että erityisesti pienet yritykset tulevat kärsimään lisäkustannuksista eniten. Valiokunta yhtyy näihin näkemyksiin.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kunnan viranomaisten on ollut käytännössä vaikea valvoa kiinteistöjen liittymistä jätteen kuljetukseen sekä sitä, mihin jätteet kuljetetaan hyödynnettäviksi tai loppukäsiteltäviksi. Kuljetusyrityksiltä tai yksittäisiltä kotitalouksilta on kerrottu olevan vaikea saada luotettavia tietoja jätteen kuljetusmääristä ja -kohteista. Rekisteri tehostaisi kuljetusten seurantaa ja valvontaa sekä varmistaisi nykyistä paremmin kiinteistöjen jätehuollon ja jätteenkuljetusten toteutumisen lain edellyttämällä tavalla.

Hallintovaliokunta katsoo, että jätelakiesityksen 39 §:n 2 momentissa jätteen kuljettajalle säädetty tiedonantovelvoite on liian yksityiskohtainen, ja pitää välttämättömänä, että sitä väljennetään. Samalla valiokunta esittää, että ympäristövaliokunta harkitsee, voitaisiinko jätehuoltorekisteri korvata hallinnollisesti vähemmän raskaalla järjestelmällä. Edelleen valiokunta katsoo, että mikäli kunnan viranomaisten tietojensaantioikeuksia yksityisten elinkeinonharjoittajien toimista lisätään edellä mainituilla säännöksillä, kuntien tulee toimia siten, ettei näitä tietoja saateta kunnallisten jäteyhtiöiden tietoon kilpailuneutraliteettia vahingoittavalla tavalla.

Muutoksenhaku

Joissakin asiantuntijalausunnoissa on pohdittu sitä, pitäisikö ympäristöluvanvaraiseen toimintaan liittyvissä hallintopakkoasioissa valitustienä alueellisesti toimivaltaisen hallinto-oikeuden sijaan olla Vaasan hallinto-oikeus, joka on ympäristölupavalituksissa maanlaajuisesti toimivaltainen hallinto-oikeus. Rajanveto pykälätasolla saataisi olla vaikeaa, vaikka tietty synergia tällaista yhdistymistä voisikin puoltaa. Toisaalta on katsottu, että poikkeuksia hallinto-oikeuksien yleisestä alueellisesta toimivallasta tulee välttää.

Hallintovaliokunta katsoo, että muutoksenhakutietä olisi hyvä jatkossa ainakin tietyissä asiatyypeissä selvittää. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi hallintopakkomenettelyssä käsiteltävät jätelain roskaamista koskevat asiat, jotka ovat osin päällekkäisiä ympäristönsuojelulain pilaamista koskevien asioiden kanssa.

Muita huomioita

Kunnat velvoitetaan jätelakiehdotuksen 23 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa perustamaan yhteinen toimielin. Joissakin asiantuntijalausunnoissa katsotaan, että kuntia ei tulisi velvoittaa perustamaan ylikunnallisia jätelautakuntia.

Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan yksittäisissä kunnissa ei aina ole riittävästi asiantuntemusta eikä voimavaroja jätehuoltoviranomaisen tehtävien hoitamista varten. Valiokunta katsoo, että säännös on tarpeen jätehuollon järjestämisen ja tavoitteiden toteutumisen kannalta, vaikka velvoite poikkeaakin siitä periaatteesta, että kunta päättää itse tehtävien järjestämisen tavasta ja hallinnostaan.

Jätelakiehdotuksen 39 §:n 1 momentin mukaan jätteen kuljettajan olisi tarvittaessa annettava kiinteistön haltijan tai kunnan nähtäväksi voimassa oleva ote jätehuoltorekisteristä tai muutoin osoitettava, että toiminta on hyväksytty jätehuoltorekisteriin. Hallintovaliokunta ehdottaa, että sana "tarvittaessa" korvataan sanalla "pyynnöstä".

Lakiehdotuksen 94 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on tehtävä hakemus toiminnan hyväksymiseksi jätehuoltorekisteriin pykälässä tarkoitetuissa tilanteissa. Koska kyse on asiallisesti lupamenettelystä, valiokunta ehdottaa, että pykälässä käytetään muuta ilmaisua kuin "toiminnanharjoittaja". Pykälä voidaan muotoilla esimerkiksi niin, että käytettäisiin ilmaisua "se, joka aikoo harjoittaa jätteen ammattimaista kuljettamista".

Lakiehdotuksen 98 §:n 2 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on viivytyksettä vastattava viranomaisen tekemään otteen tarkistamispyyntöön ja ilmoitettava muuttuneet ehdot. Hallintovaliokunta ehdottaa, että ilmaisun "viivytyksettä" sijasta pyynnössä asetetaan kohtuullinen määräaika.

Hallituksen esitykseen sisältyvässä ympäristönsuojelulain muutosehdotuksessa edellytetään jätteen käsittelytoiminnan harjoittajilta lupavakuus. Nykyisin kunnallisten jätteenkäsittelylaitosten vakuudeksi voidaan hyväksyä kunnan sitoumus voimassa olevan ympäristönsuojelulain mukaisena muuna järjestelynä. Hallituksen esityksessä on kuitenkin lähdetty siitä, että kunnan antamaa vakuussitoumusta ei enää pidettäisi hyväksyttävänä. Perusteluna on esitetty vaatimus eri toimijoiden välisen kilpailun neutraaliudesta. Ympäristönsuojelulakiin lisättävällä uudella 43 a §:llä toteutettaisiin kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) artiklan 8 vaatimus, joka edellyttää vakuutta tai muuta vastaavaa järjestelyä kaikilta direktiivin soveltamisalaan kuuluvilta kaatopaikoilta.

Hallintovaliokunta katsoo, että muutos lisää tarpeettomasti kuntien, kuntayhtymien ja kuntien omistamien jätelaitosten kustannuksia, jotka peritään kuntalaisilta jätemaksuina. Koska kuntien luottokelpoisuuden on Suomen finanssikäytännössä katsottu olevan sama kuin valtion eli korkein mahdollinen, valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 43 a §:n vaatimus vakuuden asettamisesta ei koskisi kuntia eikä kuntayhtymiä, vaan muu vastaava järjestely katsottaisiin niiden osalta riittäväksi.