Perustelut

Lakiehdotuksen suhteesta muuhun lainsäädäntöön

Valiokunta kiinnittää saamansa selvityksen perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunnan huomiota siihen, että lakiehdotuksen ja terveydenhuollon valtakunnallisista henkilörekistereistä annetun lain (556/1989) soveltamisalan suhde saattaa jäädä säännöstasolla epäselväksi. Samalla valiokunta viittaa esillä olevan lakiehdotuksen 2 §:n yksityiskohtaisiin perusteluihin, joista ilmenee, mitä tarkoitetaan sosiaalihuollon laitoshoidolla sekä laitoshoitoa korvaavilla sosiaalihuollon ja terveydenhuollon avopalveluilla.

Lakiehdotuksen 3 §:n osalta valiokunta toteaa, että sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tiedonsaantioikeuden sääntely on yleisluonteinen. Lisäksi valiokunta huomauttaa laajemminkin, että sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisista henkilörekistereistä annettua lakia on tarpeen arvioida erikseen muun muassa sen voimaantulon jälkeen uudistetuissa perusoikeussäännöksissä ja vuonna 1999 voimaantulleessa henkilötietolaissa (523/1999) asetettujen vaatimusten näkökulmasta. Tällaisen arvioinnin tekeminen ei valiokunnalle esitetyn tiedon mukaan ole ollut mahdollista nyt esillä olevan esityksen valmistelun yhteydessä.

Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 1 §:ään lisättäväksi selvyyden vuoksi 3 momentin, jossa viitataan henkilötietolakiin. Säännös voisi kuulua esimerkiksi seuraavasti: "Tämän lain nojalla kerättyjen henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietolakia (523/1999) siltä osin kuin tässä laissa ei toisin säädetä."

Yleisesti valiokunta toteaa, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan yleislakia, henkilötietolakia, ja että siitä poikkeamisen tai sen täsmentämisen tarve on perusteltava erikseen. Erityissääntelyssäkin on otettava huomioon EY:n henkilötietodirektiivi. Nämä seikat on ehdotetussa laissa otettu asianmukaisesti huomioon.

Tietojensaantioikeudesta

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen oikeudesta kerätä tunnistemuotoista tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista on keskusteltu paljon viime vuosina. Hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty jossakin määrin kriittisiä arvioita tällaisen tiedonkeruun tarpeesta.

Käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen ensisijaisena tavoitteena on saattaa sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen nykyinen tiedonkeruu lainsäädännöllisesti asianmukaiselle pohjalle. Käytettävissä olevan tiedon perusteella Stakesin tiedonkeruu pohjautuu sisällöllisesti vuonna 1994 yhteistyössä Tilastokeskuksen, Suomen Kuntaliiton, tietosuojavaltuutetun sekä kuntien edustajien kanssa toteutettuun tilastouudistukseen. Saadun selvityksen mukaan tuolloin harkittiin tarkkaan, mihin palvelujärjestelmän osiin on tarpeen kohdistaa kattavaa asiakaskohtaista tiedonkeruuta. Valiokunta katsoo, että tietojen keräämisen tarvetta tulee kuitenkin edelleen jatkuvasti arvioida.

Sen varmistamiseksi, että sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus saa tarvittavat tiedot Kansaneläkelaitokselta myös vastaisuudessa, on valiokunnan mielestä perusteltua lisätä esillä olevan lakiehdotuksen 2 §:n 1 momenttiin maininta Kansaneläkelaitoksen velvollisuudesta antaa tietoja mainitulle keskukselle. Momentin loppuun voitaisiin lisätä esimerkiksi seuraava virke: "Vastaavasti kansaneläkelaitos on velvollinen antamaan tutkimus- ja kehittämiskeskukselle tiedot maksamiensa etuuksien sekä niiden saajien määristä."

Tietojen salassapito ja luovuttaminen

Lakiehdotuksen 5 §:n 1 momentin mukaan lain nojalla kerätyt tiedot olisivat salassapidettäviä siten kuin tilastolain (62/1994) 17 §:ssä säädetään. Valiokunta esittää kyseisen momentin muuttamista täsmällisempään muotoon seuraavasti: "Tämän lain nojalla kerättyjen tietojen salassapitoon sovelletaan tilastolain 17 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä."

Tietojen säilyttäminen

Tunnistetiedot sisältävien henkilötietojen säilyttämisestä ehdotetaan säädettäväksi lakiehdotuksen 6 §:ssä. Henkilötietolain 12 §:n 2 momentin mukaan arkaluonteisten tietojen käsittelyn perustetta ja käsittelyn tarvetta on arvioitava vähintään viiden vuoden välein, jollei laista tai 1 momentin 13 kohdassa tarkoitetusta tietosuojalautakunnan luvasta muuta johdu. Käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen perusteluissa todetaan, että mainittua henkilötietolain säännöstä on tarkoitus soveltaa ehdotetun lain 6 §:ää täydentävänä.

Valiokunta esittää, että 6 §:n loppuun lisätään viittaus henkilötietolain 12 §:ään seuraavasti: "Tietojen käyttötarkoituksen välttämättömyyden arvioinnista on voimassa, mitä henkilötietolain 12 §:n 2 momentissa säädetään." Tämä on perusteltua säännöksen käytännön soveltamisen selkeyttämiseksi.

Kunnille aiheutuvat kustannukset

Valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan kuntien lakisääteiset tehtävät tai kustannukset eivät lisäänny lakiehdotuksen johdosta. Kunnat ovat olleet velvollisia antamaan Stakesille esityksessä tarkoitettuja tietoja tähänkin asti. Ehdotus ei liioin mahdollista tiedonkeruun laajentamista, vaan päinvastoin supistaa Stakesin nykyisiä tiedonkeruuvaltuuksia. Samalla valiokunnan saamassa selvityksessä on katsottu, että esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia, jotka olisi tullut selvittää hallituksen esityksen perusteluissa. Valiokunta pitää joka tapauksessa välttämättömänä, että seurataan uudistuksesta johtuvia kuntiin kohdistuvia taloudellisia vaikutuksia.