Käsiteltävänä olevalla sopimuksella parannetaan Suomen ja Uruguayn tulliviranomaisten edellytyksiä yhteistyön tekemiseen tullirikollisuuden torjunnassa ja tutkinnassa. Sopimusosapuolet antavat sopimusmääräysten mukaisesti toisilleen apua tullilainsäädännön asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä tullilainsäädännön vastaisten tekojen estämiseksi ja tutkimiseksi sekä mainittuja tekoja koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Avunanto tapahtuu toimittamalla toisen sopimuspuolen tulliviranomaiselle pyynnöstä tai oma-aloitteisesti tietoja. Lisäksi sopimuspuolten tulliviranomaiset suorittavat pyynnöstä tai oma-aloitteisesti konkreettisia valvontatoimenpiteitä ja pyynnöstä myös tutkimuksia.
Suomen ja Uruguayn välillä ei ole kahdenvälistä keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tulliasioissa tehtyä sopimusta. Uruguay on vuonna 1995 tehnyt kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskevan puitesopimuksen Euroopan unionin kanssa. Suomi ja Uruguay ovat molemmat sekä YK:n huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa koskevan yleissopimuksen (SopS 44/1994) että kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen (SopS 18 ja 20/2004) osapuolia. Nyt käsiteltävänä oleva kahden välinen sopimus ei rajoita mainittujen sopimusten määräysten soveltamista.
Valiokunta toteaa, että Uruguayn kanssa tehty sopimus vastaa pitkälti muita viime vuosina Suomen ja kolmansien maiden välillä tehtyjä kansainvälisiä tulliyhteistyösopimuksia. Nämä kahdenväliset tulliyhteistyösopimukset rakentuvat Maailman tullijärjestön suosituksille ja mallisopimuksille sekä niiden pohjalta syntyneelle sopimuskäytännölle. Valiokunnan käsiteltävänä ollut edellinen tulliyhteistyösopimus on koskenut Suomen ja Argentiinan viranomaisten yhteistyötä (HaVM 29/2016 vp).
Suomen ja Uruguayn välillä tehdyn sopimuksen mukaan toimenpiteet tehdään pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti sekä pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen toimivallan ja käytettävissä olevien voimavarojen rajoissa. Sopimus sisältää myös määräykset sopimuksen mukaisesti saatujen tietojen ja asiakirjojen käyttämisestä ja henkilötietojen käsittelystä.
Eduskunnan kannalta keskeisimmät säännökset liittyvät henkilötietojen suojaan. Koska Uruguay ei ole yksilöiden suojelua henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä koskevan yleissopimuksen (SopS 36/1992) osapuoli eli niin sanotun Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen sopimusosapuoli, on sopimukseen otettu erillinen liite, joka koskee henkilötietojensuojan perusperiaatteita. Liite on erottamaton osa sopimusta, ja sen määräykset perustuvat Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen 5—11 artikloihin. Käsiteltäessä henkilötietoja sopimuksen nojalla osapuolten tulee varmistaa, että tietosuojan taso vastaa vähintään sopimuksen erottamattomana osana olevan liitteen periaatteiden mukaista tasoa.
Hallituksen esityksessä ehdotettuun lakiin sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sisältyy säännös, joka koskee sopimuksen mukaisesti vastaanotettujen, tuotettujen tai lähetettyjen tietojen, asiakirjojen tai muiden ilmoitusten salassapitoa ja edelleen luovuttamista. Tulliyhteistyösopimuksen määräykset edellyttävät vaihdettujen tietojen luonteen vuoksi niiden salassapidon osalta tehostettua suojaa. Näin ollen sopimuksella sitoudutaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) säännöksistä poikkeavaan menettelyyn. Tämän vuoksi on perusteltua ottaa voimaansaattamislain 2 §:ään salassapitoa koskeva nimenomainen säännös sopimuksen nojalla vaihdettavien tietojen salassapidon turvaamiseksi.
Sopimuksen 2 artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisala. Mainitun artiklan 2 kohdasta ilmenee, että sopimuksen puitteissa apua annetaan pyynnön vastaanottaneen osapuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Sopimus rakentuu näin ollen periaatteelle, että apua annetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen voi tarvittaessa myös siirtää avunannon muun toimivaltaisen viranomaisen hoidettavaksi.
Sopimuksen 7 artikla koskee valvottua läpilaskua. Valvottua läpilaskua koskevia kansallisia säännöksiä on poliisilain (872/2011) 5 luvun 43—44 §:ssä, pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun 41—42 §:ssä, rikostorjunnasta tullissa annetun lain (623/2015) 3 luvun 42—43 §:ssä, rajavartiolain (578/2005) 41 ja 43 a §:ssä sekä poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun lain (687/2009) 4 §:ssä. Valiokunnan käsityksen mukaan valvottua läpilaskua koskeva kansallinen lainsäädäntö, PTR-viranomaisten yhteistyö sekä kansainvälistä valvottua läpilaskua koskeva sääntely huomioon ottaen kaikilla lainvalvontaviranomaisilla on toimivaltuuksien puolesta edellytykset edistää tehokasta tullirikosten torjuntaa myös käsiteltävänä olevan tulliyhteistyösopimuksen pohjalta.
Mainittakoon vielä, että yhteistyösopimuksen 15 artiklan mukaan henkilötietoja saa toimittaa sopimuksen nojalla ainoastaan tulliviranomaisille ja muille lainvalvontaviranomaisille sekä syyttäjä- ja oikeusviranomaisille, jos niitä tarvitaan syyttämistarkoituksiin.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tulliasioissa Suomen tasavallan ja Uruguayn itäisen tasavallan välillä Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 2017 tehdyn sopimuksen hyväksymistä sekä mainitun sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamiseksi hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.