Yleisperustelut
Yleistä
Kotouttamista koskevaa sääntelyä ehdotetaan selkeytettäväksi
säätämällä kotouttamisesta
ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta eri
laeissa. Uudessa laissa kotouttamisen edistämisestä lain
soveltamisalaa laajennettaisiin koskemaan kaikkia ulkomaan kansalaisia,
joilla on voimassa oleva oleskelulupa Suomessa, joiden oleskeluoikeus
on rekisteröity tai joille on myönnetty oleskelukortti.
Kotoutumisen ja työllistymisen nopeuttamiseksi laissa
säädettäisiin kotoutumisen alkuvaiheen
palveluista, kuten kaikille annettavasta perustiedosta, ohjauksesta
ja neuvonnasta, alkukartoituksesta, alkukartoituksen perusteella
laadittavasta kotoutumissuunnitelmasta ja kotoutumiskoulutuksesta.
Kotoutumiskoulutuksen järjestelmä säilyisi pääosin
ennallaan, mutta laissa säädettäisiin määräaikaisesta
Osallisena Suomessa -kokeilusta, jossa kehitettäisiin kotoutumiskoulutusta
kokeilemalla uusia koulutuksen malleja.
Valtioneuvosto antoi eduskunnalle syksyllä 2008 selonteon
voimassa olevan kotouttamislain toimeenpanosta (VNS 4/2008
vp). Hallintovaliokunnan selonteosta antamassa mietinnössä (HaVM
8/2009 vp) tehdyt linjaukset ja kannanotot on
otettu huomioon nyt käsiteltävässä hallituksen
esityksessä.
Hallintovaliokunta pitää tärkeänä,
että maahanmuuttajien kotoutumista koskevaa sääntelyä selkiytetään
säätämällä kotoutumisen
edistämisestä oma laki. Myös toimenpiteiden
painottuminen kotoutumisen alkuvaiheeseen on tärkeä linjavalinta.
Se ei kuitenkaan saa johtaa siihen, ettei alkukartoituksen ja kotoutumissuunnitelman
tekemisen jälkeisiin toimenpiteisiin jää riittävästi
resursseja.
Puitelakityyppisen kotouttamislain toimeenpano näyttää edellyttävän
huomattavasti enemmän tukea ja ohjausta kuin sitä on
esityksen mukaan mahdollista antaa. Esimerkiksi soveltamisalan laajentaminen
koskemaan kaikkia Suomessa asuvia ulkomaan kansalaisia ei saa johtaa
siihen, ettei osalle pystytä järjestämään
lain tarkoittamia palveluja.
Kunnille osoitettujen tehtävien hoidossa olisi tullut
esitettyä paremmin huolehtia siitä, että niillä on
tosiasialliset edellytykset suoriutua esityksen mukaisista tehtävistä.
Kuntien on muun muassa pystyttävä järjestämään
neuvonta- ja ohjauspalveluja aikaisempaa useammille maahanmuuttajille.
Valiokunta on huolissaan siitä, onko kuntien entisestään
laajentuvien velvoitteiden toimeenpano nykyisillä voimavaroilla
mahdollista.
Maahanmuuttajien yksilöllinen palvelu on vaativaa ja
aikaa vievää. Lakiehdotus lisää maahanmuuttajien
palveluun liittyviä velvoitteita kuntien lisäksi
myös TE-toimistoille. Monissa TE-toimistoissa saattaa henkilöstöresurssien niukkuuden
takia olla vaikea selviytyä lisääntyvistä palveluvelvoitteista
ilman lisähenkilöstöä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa 2.—6. lakiehdotuksen
hyväksymistä muuttamattomina sekä 1.
lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin
ja muutosehdotuksin.
Alkukartoitus, perustiedon antaminen ja kotouttamisohjelma
Alkukartoituksesta ei ole aikaisemmin säädetty. Siihen
olisivat hallituksen esityksen mukaan oikeutettuja työttömät
maahanmuuttajat sekä ne maahanmuuttajat, jotka ovat toimeentulotuen varassa.
Näin esimerkiksi nykyisin kotouttamistoimenpiteiden ulkopuolelle
jäävät ryhmät, kuten suomalaisten
tai maahanmuuttajien puolisoina maahan saapuneet, jotka olisivat
kokonaan työelämän ja työmarkkinoiden
ulkopuolella, olisivat oikeutettuja alkukartoitukseen. TE-toimisto
laatisi alkukartoituksen työnhakijaksi rekisteröidylle
ja kunta toimeentulotukiasiakkaille. Alkukartoitusta on valiokunnan
käsityksen mukaan pidettävä perustuslain
124 §:ssä tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä.
Alkukartoituksessa arvioitaisiin alustavasti maahanmuuttajan
työllistymis-, opiskelu- ja muut kotoutumisvalmiudet sekä kielikoulutuksen
ja muiden kotoutumista edistävien toimenpiteiden ja palvelujen
tarpeet. Valtio korvaisi kunnalle alkukartoituksesta aiheutuvat
kustannukset laskennallisena korvauksena.
Hallintovaliokunta toteaa, että monet maahanmuuttajat
ovat saadun selvityksen mukaan koulutustaan ja kokemustaan vastaamattomassa työssä.
On hyvä, että alkukartoituksen perusteella tulija
voidaan ohjata esimerkiksi tutkintojen vastaavuusselvitykseen ja
tunnustamiseen tai lisä- ja täydennyskoulutukseen
sekä soveltuvaan kielikoulutukseen. Ongelmana on tähän
asti ollut kuitenkin se, että täydennys- ja pätevöittämiskoulutusta
ei ole ollut riittävästi tarjolla, vaikka hyviä koulutusmalleja
onkin ollut olemassa. Kielikoulutusta ei ole myöskään
saadun selvityksen mukaan ollut riittävästi saatavilla
eri osaamistasoille.
Alkukartoituksen tekomahdollisuudesta on valiokunnan mielestä olennaista
tiedottaa tarpeeksi tehokkaasti, jotta maahanmuuttajat tietävät
oikeudestaan pyytää alkukartoitusta.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että maahanmuuttajalle
annetaan tietoa hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan
työelämässä ja yhteiskunnassa.
Perustietoaineisto sisältäisi tietoa muun muassa
perhe- ja lapsilainsäädännöstä, tasa-arvosta
ja yhdenvertaisuudesta, yhteiskunnallista ja historiallista tietoa
sekä kunnallisia palveluja, sosiaaliturvaa, opiskelumahdollisuuksia
ja koulutusjärjestelmää, työllisyysmahdollisuuksia
ja työelämän pelisääntöjä koskevaa
tietoa. Perustieto sisältäisi myös tietoa
mahdollisuudesta osallistua alkukartoitukseen ja muihin kotoutumista
edistäviin toimenpiteisiin.
Perustietoaineistoa tarjoaisivat ainakin Suomen edustustot,
paikallispoliisit, Maahanmuuttovirasto ja maistraatit.
Kunta vastaa kotouttamisohjelmien laatimisesta, toimeenpanosta,
kehittämisestä sekä ohjelmien toteutumisen
ja vaikutusten seurannasta. Ohjelmien vaikuttavuus varmistetaan
kytkemällä ne muuhun kunnan strategiseen ja talousarviosuunnitteluun.
Asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota siihen, että kotouttamisohjelman
laatimisen ei tulisi olla pakollista silloin, kun kunnassa asuu
vain muutama maahanmuuttaja.
Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksen mukaan
kotouttamisohjelmat voidaan laatia myös seudullisina, jos
se on paikalliset olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisempaa.
Kotoutumissuunnitelma ja kotoutumiskoulutus
Kotoutumissuunnitelma on maahanmuuttajan henkilökohtainen
suunnitelma niistä toimenpiteistä, joita hän
tarvitsee kielen oppimiseen, jatko-opintoihin ja työllistymiseen
sekä ylipäätään Suomeen
asettautumiseen. Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 13 §:n
mukaan kunta tai TE-toimisto käynnistää alkukartoituksen
perusteella kotoutumissuunnitelman laatimisen viimeistään
kahden viikon kuluttua siitä, kun maahanmuuttajalle on
tehty alkukartoitus.
Kotoutumissuunnitelma ei ole hallituksen esityksen mukaan sellainen
viranomaispäätös, jolla olisi suoria
oikeusvaikutuksia maahanmuuttajan asemaan ja josta voisi esimerkiksi
valittaa.
Hallintovaliokunta pitää kahden viikon määräaikaa
kotoutumissuunnitelman laatimisen käynnistämiselle
alkukartoituksen tekemisen jälkeen lyhyehkönä aikana
ja katsoo, että viranomaisten mahdollisuuksia sen toteuttamiseen
on syytä seurata.
Kotoutumissuunnitelmien laatimisessa valiokunta haluaa kiinnittää erityistä huomiota
Suomeen muuttaneisiin heikon tai vähäisen koulutustaustan
omaaviin nuoriin, joilla saattaa olla suuriakin sopeutumisongelmia.
Näille paljon tukea tarvitseville lapsille ja nuorille
tulee aina laatia yksilöllinen kotoutumissuunnitelma, joka turvaa
perusopetuksen, kotoutumista edistävää ammatillista
ja muuta koulutusta ja muita palveluja pitkäjänteisesti.
Kotoutumiskoulutuksen järjestelmä säilytettäisiin
hallituksen esityksessä pääosin nykyisellään.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kotoutumiskoulutuksen määrärahaa
on lisätty jatkuvasti suhteessa kasvaviin asiakasmääriin, mutta
työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena järjestetty
kotoutumiskoulutus ei ole riittänyt vastaamaan muodoltaan
ja määrältään kaikkeen kieli-
ja kotoutumiskoulutuksen tarpeeseen.
Kotoutuminen edellyttää maahanmuuttajalta itseltään
omatoimisuutta ja tavoitteellista osallistumista. Kotoutuminen ei
voi onnistua, jos maahanmuuttaja ei itse aktiivisesti sitoudu kotouttamisprosessiin
hankkimalla yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia
taitoja ja valmiuksia ja osallistu viranomaisten tai muiden tahojen järjestämiin
kotoutumista edistäviin toimenpiteisiin.
Valiokunta yhtyy sivistysvaliokunnan lausunnossa (SiVL
16/2010 vp) esitettyyn tarpeeseen järjestää kaikille
maahanmuuttajille riittävän pitkäkestoista
ja laadukasta suomen/ruotsin kielen opetusta, sillä ilman
kielitaitoa vaarana on osallisuuden ja osallistumisen heikkeneminen
ja syrjäytyminen yhteiskunnasta, sen mahdollisuuksista
ja palveluista. Samalla valiokunta yhtyy asiantuntijalausunnoissa
esitettyyn näkemykseen, että kielikoulutusta voitaisiin
järjestää myös maahanmuuttajien
ammatillisen koulutuksen ja työharjoittelun yhteydessä.
Työnantajien tulisi osallistua työelämään
tulevien maahanmuuttajien kielikoulutuksen rahoittamiseen, ja olisi
hyvä, jos maahanmuuttajat voisivat osallistua kielikoulutukseen
työajalla.
Lasten ja nuorten kotoutumiskoulutuksen osalta valiokunta yhtyy
työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossaan
(TyVL 17/2010 vp) esittämään
näkemykseen, että maahanmuuttajien lasten
pyrkimystä päästä eteenpäin
suomalaisessa yhteiskunnassa on tärkeätä tukea.
Yksikään nuori ei saa jäädä toisen
asteen koulutuksen ulkopuolelle, ja lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin
pitää järjestää tarvittavat
tukipalvelut, joilla edistetään opintojen loppuun
suorittamista.
Erityisen tärkeätä on tukea luku-
ja kirjoitustaidottomien nuorten mahdollisuuksia näiden taitojen
hankkimisessa. Luku- ja kirjoitustaidon opetuksessa tulee noudattaa
Opetushallituksen antamia opetussuunnitelman perusteita sekä niiden
pohjalta laadittavaa koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmaa.
Nuorten tukemiseen opintojen loppuun saattamiseksi tai luku-
ja kirjoitustaidon hankkimiseksi olisi myös hyvä pohtia
erilaisten kannustimien käyttöönottoa.
Muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa omaksuttujen vastaavien
käytänteiden vaikutuksia pitäisi valiokunnan
mielestä tältä osin pyrkiä selvittämään.
Myös maahanmuuttajanuorten siirtymistä koulutuksesta
työelämään tulee helpottaa luomalla
toimivat käytännöt ammatillisten oppilaitosten
ja alueen työnantajien yhteistyölle niin, että nuorten
kynnys päästä työhön
madaltuisi. Huomion ja toimenpiteiden kohdistaminen maahanmuuttajanuoriin
voi osaltaan ehkäistä myös kantaväestön
nuorten syrjäytymistä.
Hallintovaliokunnalle annettava selvitys
Hallintovaliokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotetun
perustietopaketin kokoamista tärkeänä maahanmuuttoa
ja kotouttamista helpottavana tietolähteenä. Valiokunta
edellyttää hallituksen antavan vuoden 2011 loppuun
mennessä hallintovaliokunnalle selvityksen, jossa arvioidaan,
asetetaanko kotoutumisen edistämisestä annettavassa
laissa tarkoitetun perustietoaineiston omaksuminen Suomen kansansalaisuuden saamisen
edellytykseksi hakijoille tehtävässä testissä.
Tietopaketin antaminen kotoutumisvaiheessa tukisi kansalaisuuden
hakemisvaiheessa tehtävää testiä,
ja kansalaisuuden saamisen edellytykset olisi toisaalta tarkoituksenmukaista
ottaa mukaan jo kotoutumisen suunnitteluun.
Maamuuttajien kotoutumista tukevien opintojen edistymisen kannustamiseksi
valiokunta edellyttää, että edellä mainitussa
valiokunnalle annettavassa selvityksessä arvioidaan sitä,
voidaanko kotoutumistukea maksaa maahanmuuttajille kieli- ja muiden
opintojen edistymisen perusteella.
Kotoutumiskoulutuksen pitkäjänteisyyden turvaamiseksi
valiokunta edellyttää, että mainitussa
selvityksessä arvioidaan myös sitä, onko maahanmuuttajien
kotoutumisen alkuvaiheen koulutusta syytä ohjata nykyistä suuremmassa määrin
ja pitkäjänteisemmin kansalais-, työväen-
ja kansanopistojen tehtäväksi (Valiokunnan 4.
lausumaehdotus)
Ministeriöiden välinen yhteistyö ja
aluetason viranomaisten vastuunjako ja yhteistyö
Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksessa ehdotetaan säädettäväksi
kotouttamisen kannalta keskeisten ministeriöiden edustajista
muodostettavasta yhteistyöelimestä (36 §).
Se toimisi sisäasiainministeriön apuna ministeriöiden
välisen kotouttamista koskevan yhteistyön ja tiedonkulun
edistämiseksi sekä toimenpiteiden yhteensovittamiseksi.
Valiokunta pitää yhteistyöelimen
asettamista tärkeänä asiana. Yhteistyöelimeen
olisi kuitenkin hyvä ottaa mukaan myös keskeisten
työmarkkinajärjestöjen edustus. Niillä on
tärkeä tehtävä maahanmuuttajien
työllistymisen ja muun kotoutumisen edistämisessä ja
myönteisten maahanmuuttaja-asenteiden luomisessa.
Vastaanottokeskusten toiminnan kehittämiseksi kunnat
tarvitsevat välttämättä ministeriöiden
nykyistä pitkäjänteisempää ja
suunnitelmallisempaa keskusten toimintaa koskevaa päätöksentekoa.
Aluetason viranomaisten osalta valiokunta kiinnittää huomiota
viranomaisten väliseen käytännön
tehtävän- ja vastuunjakoon.
TE-toimisto järjestää kotouttavia
toimenpiteitä ja palveluja niille, jotka ovat ilmoittautuneet työnhakijoiksi
ja joille on laadittu kotoutumissuunnitelma. Kunta puolestaan vastaa
muun muassa perheiden ja työvoimaan kuulumattomien
kotouttamisesta. Esityksen mukaan kunnan tai TE-toimiston tulee
järjestää alkukartoitusta, jonka perusteella
selvitetään, mikä tulisi olemaan ensisijainen
asiakkaan kotoutumispalveluita järjestävä taho.
Valiokunnan mielestä on välttämätöntä seurata,
miten asiakkaat käytännössä ohjautuvat
alkukartoituksiin ja kuinka varmistetaan, että henkilö voidaan
vaikkapa TE-toimiston alkukartoituksesta ohjata tarpeen vaatiessa
kunnan palveluiden piiriin. Tarvittaessa menettelystä on
annettava tarkentavat ohjeet tai säädösperustaa
on tarkennettava.
Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä,
että kunta ja TE-toimistot sekä muut kotouttamisesta
vastaavat tahot tekevät yhteistyötä järjestökentän
ja paikallisten yritysten kanssa.
Työperusteinen maahanmuutto
Hallintovaliokunta pitää tärkeänä,
että kotouttamisprosessissa toimitaan läheisessä yhteistyössä elinkeinoelämän
kanssa, jotta työelämän vaatimukset ja
yksilön oppimisen mahdollisuudet voidaan sovittaa yhteen
ja edetä työelämään
perehtymisessä rakentavasti tavoitteiden suuntaan.
Työn perusteella Suomeen tulevien palveluihin, esimerkiksi
alkuvaiheen neuvontaan, kielikoulutukseen ja muuhun kotouttamiskoulutukseen,
täydennyskoulutukseen ja tutkintojen vastaavuuden tunnustamiseen,
tulee kiinnittää nykyistä enemmän
huomiota, ja näihin toimintoihin on ohjattava riittävästi
taloudellisia resursseja ja viranomaisten työaikaa.
On myös huomattava, että nykyinen suhdannekehitys
ei vaikuta siihen, että Suomen väestön ikääntymisestä johtuva
työvoiman tarve tulee korostumaan talouden jälleen
käännyttyä nousuun. Tämän
vuoksi on erityisesti työperäisen maahanmuuton
edistäminen nähtävä edelleenkin
pitkän aikavälin työvoimapoliittisena
kysymyksenä, johon on löydettävä ratkaisuja.
Tiedotus ja tilastointi
Tiedotuksen ja neuvonnan osalta valiokunta viittaa valtioneuvoston
kotouttamislain toimeenpanosta annetun selonteon johdosta antamaansa mietintöön.
Asiantuntijakuulemisissa on käynyt ilmi, että kaikissa
kunnissa ei ole ollut saatavilla riittävää tietoa
maahanmuuttajien vastaanotosta vaan että osaaminen on pitänyt
hankkia erehdysten kautta. Valiokunta katsoo, että kunnissa
omaksuttuja hyviä käytänteitä on
tämän vuoksi erityisen tärkeätä kerätä ja
jakaa ne muille kunnille tiedoksi.
Maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvä tilastointi
on mainittu hallituksen esityksen perusteluissa ongelmaksi. Tällä hetkellä ei
ole riittävästi tietoa esimerkiksi maahanmuutosta, ulkomaisesta
työvoimasta ja kotoutumisesta. Tarvittavia toimenpiteitä on
vaikeata suunnitella ilman tilastotietoja. Valiokunta katsookin,
että tilastointi olisi syytä saada kuntoon ensi
tilassa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää tiedon
yhteismitallisuuteen ja luotettavuuteen sekä yhdenmukaisiin
seuranta- ja tilastointitapoihin.
Osallisena Suomessa -kokeilu
Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen
Osallisena Suomessa -kokeilun toteuttamisesta määräaikaisena
vuosina 2010—2013. Kokeilun tavoitteena olisi kehittää maahanmuuttajien
kotoutumiskoulutusta kokeilemalla uusia koulutuksen malleja ja järjestämistapoja,
asiakaslähtöisiä opetussisältöjä ja
nykyistä tehokkaampia opetusmenetelmiä. Etenkin
suomen ja ruotsin kielen opetusta, yhteiskuntaan perehdyttävää opetusta
sekä työllistymistä ja työelämään
osallistumista tukevaa opetusta tehostettaisiin.
Maahanmuuttajalasten ja -nuorten osalta kokeilun tarkoituksena
on tehostaa valmiuksia siirtyä perusopetuksesta jatko-opintoihin
etenkin tehostamalla suomen tai ruotsin kielen opetusta toisena
kielenä ja oman äidinkielen opetusta.
Kokeilussa aiheutuu lisäkustannuksia siitä, että kotoutumiskoulutukseen
oikeutettujen piiriä laajennetaan nykyisestä.
Lisäkustannusten arvioidaan olevan vuosina 2010—2013
kokonaisuudessaan noin 9—10 miljoonaa euroa. Kokeilua toteutettaisiin
noin kymmenessä kunnassa ja niissä toimivissa
TE-toimistoissa.
Vuosina 2011—2013 sisäasiainministeriö, opetusministeriö ja
työ- ja elinkeinoministeriö kohdentavat kokeilun
hallinnointiin ja muuhun toteutukseen vuosittain 500 000 euroa kukin,
yhteensä 1,5 miljoonaa euroa vuosittain. Lisäksi Suomen
Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden osallistuvat vastaavasti
kohdentamalla yhteensä noin 3,5 miljoonaa euroa kokeilun
rahoittamiseen vuosina 2010—2013.
Hallintovaliokunta toteaa, että kotouttamislain toimeenpanoon
ei osoitettu erillisiä taloudellisia eikä henkilöstövoimavaroja
sen tullessa voimaan vuonna 1999. Myöskään
tämän jälkeen ei toimeenpanoon ole kohdennettu
voimavaroja. Nyt annetussa hallituksen esityksessä ehdotetaan
uusia toimenpiteitä, joilla on taloudellisia vaikutuksia.
Tällaisia ovat ehdotukset perustiedon antamisesta, alkukartoituksen
järjestämisestä ja kotoutumissuunnitelmien
laatimisesta tarveharkinnan perusteella. Myös lain soveltamisala
laajenee.
Valtio korvaa esityksen mukaan kunnille alkukartoituksesta aiheutuvat
kustannukset laskennallisina korvauksina. Maahantulomatkojen kustannusten
korvaamiseen oikeutettujen piirin rajaaminen nyt annetulla hallituksen
esityksellä (1. lakiehdotuksen 86 §) koskemaan
pääsääntöisesti vain
pakolaiskiintiössä Suomeen otettuja henkilöitä ja
heidän perheenjäseniään merkitsee vuosittain
arviolta 1 000 000 euron kustannussäästöä riippuen
perheenyhdistämishakemusten määristä ja
myönteisistä päätöksistä.
Tämä summa tulee valiokunnan mielestä käyttää sellaisenaan
lisäyksenä kotouttamislain toimeenpanoon osoitettaviin
määrärahoihin. Muutoin kokonaisuudistuksen
toimeenpanoon ei ole tälläkään
kertaa osoitettu erillisiä taloudellisia tai henkilöstövoimavaroja.
Valiokunta pitää kokeilun päämääriä sinänsä tavoiteltavina
ja oikeansuuntaisina mutta katsoo, että voimavaroja olisi
kokeilun asemesta tullut kohdistaa itse kotoutumislain toimeenpanoon
ja kotouttamistoimenpiteiden nykyistä huomattavasti parempaan
resursointiin. Valiokunta ilmaisee huolensa myös siitä,
että onnistuneiden uusien kotoutumiskoulutuspalvelumuotojen
jatkuvuus ja rahoitus hankekauden jälkeen on jätetty
avoimiksi. Kuntien kannalta riskinä on myös se,
että kokeiluhankkeissa tuotetut palvelut muuttuvat hankekauden
jälkeen lakisääteisiksi ilman, että niihin
osoitetaan täysimääräinen rahoitus
valtion varoista.
Valiokunta edellyttää, että sille
annetaan selvitys kokeilulla saavutetuista tuloksista viipymättä kokeilun
päättymisen jälkeen.
Taloudelliset voimavarat ja kuntien rahoitusvastuu
Hallintovaliokunta ei yhdy hallituksen esityksen perusteluista
ilmenevään käsitykseen, että kokonaisuudistuksen
toimeenpanoon ei tarvita lisärahoitusta. Johdonmukainen
kotoutumista tukeva politiikka vaatii lisää taloudellisia
voimavaroja ja henkilöstöresursseja. Voimavaroja tarvitaan
kunnissa, TE-toimistoissa ja muutoin paikallistasolla. Valiokunta
uudistaa valtion talousarvioesityksestä (HE 126/2010
vp) antamassaan lausunnossa (HaVL 23/2010 vp)
tekemänsä esityksen, että valtion vuoden
2011 talousarvioon lisättäisiin 500 000
euroa uudistettavan kotouttamislainsäädännön
toimeenpanoon.
Selvittäessään mahdollisuuksiaan
ottaa vastaan maahanmuuttajia kunnat joutuvat arvioimaan, onko niillä resursseja
huolehtia kaikista maahanmuuttoon liittyvistä velvoitteista.
Maahanmuuttajille suunnatut sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat
keskimäärin puolitoistakertaa kalliimmiksi kuin
kantaväestölle suunnatut palvelut.
Kuntien omien laskelmien ja arvioiden mukaan valtionosuudet
ja laskennalliset korvaukset eivät kata kansainvälistä suojelua
saavien ja eräiden muiden henkilöiden perus- ja
muiden kotoutumista edistävien palvelujen järjestämisestä aiheutuvia
kotoutumisajan kustannuksia. Ainoa vuoden 1993 jälkeen
korvausten tasoon tehty muutos on vuoden 2010 alusta voimaan tullut
laskennallisten korvausten 10 prosentin korotus.
Valiokunta uudistaa myös valtion talousarviosta
antamassaan lausunnossa tekemänsä esityksen kiintiöpakolaisten
kuntakorvausten maksuajan pidentämisestä kolmesta
vuodesta neljään vuoteen sekä kiintiöpakolaisten
kuntiin sijoittamisen edistämiseksi kunnille maksettavien laskennallisten
korvausten korottamisesta 40 prosentilla 7 vuotta täyttäneiden
osalta. Kun korvaukseen oikeutettujen piiriä on hallituksen esityksessä (1.
lakiehdotuksen 45 §) ehdotettu laajennettavaksi koskemaan
muitakin ryhmiä kuin kiintiöpakolaiset, koskee
valiokunnan edellä sanottu kannanotto nyt myös
heitä. Korotuksen kustannusvaikutus olisi 7,0 miljoonaa
euroa, josta valiokunta esitti puolet toteutettavaksi vuoden 2011
talousarvioesityksen käsittelyn yhteydessä ja
puolet vuoden 2012 talousarviossa.
Valiokunta edellyttää, että hallitus
varaa valtion talousarvioesityksiin riittävän
rahoituksen kotoutumisen edistämisestä annettavan
lain tehokkaaseen ja kattavaan toimeenpanoon kuntakorvausten korottaminen
mukaan lukien (Valiokunnan 3. lausumaehdotus).
Valiokunta huomauttaa, että mikäli kunnat
ottaisivat kuntakorvausten maksuajan pidennyksen ja laskennallisten
korvauksien korottamisen jälkeen kuntiin nykyistä enemmän
kiintiöpakolaisia, vähenisivät vastaavasti
esimerkiksi vastaanottokeskuksissa kuntapaikkaa odottavien ylläpitokustannukset.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
turvapaikkahakemusten käsittelyn nopeuttamiseen. Vuoden
2009 lisätalousarviossa ja kuluvan vuoden talousarviossa
Maahanmuuttovirastolle myönnetyt lisähenkilöresurssit
ovat pitäneet turvapaikkapäätöksenteon
sujuvana. Käsittelyajat eivät kuitenkaan ole vielä lyhentyneet
riittävästi. Ensi vuodelle ehdotettu 40 henkilön
lisäresurssi turvaa päätöksenteon
nopeuden ja säästää vastaanoton
menoja. Valiokunta edellyttää hallituksen huolehtivan
turvapaikkamenettelyn nopeuttamisesta käsittelyaikojen
lyhentämiseksi olennaisesti ja pysyvästi (Valiokunnan
2. lausumaehdotus).
Ulkomaalais-, maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan kokonaistarkastelu
Hallintovaliokunta katsoo, että Suomen ulkomaalais-,
maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan toimivuutta on syytä arvioida
vaalikausittain. Valiokunta edellyttää hallituksen
antavan eduskunnalle vaalikausittain ulkomaalais-, maahanmuutto-
ja kotouttamispolitiikasta ja sen toimivuudesta selonteon, jossa
muun ohella verrataan Suomen maahanmuuttoa koskevia säännöksiä,
käytäntöjä ja taloudellisia
etuuksia muihin EU-maihin sen arvioimiseksi, muodostavatko Suomen
säännökset, käytännöt
tai taloudelliset etuudet vetovoimatekijöitä turvapaikan
hakemiselle tai humanitaariselle maahanmuutolle (Valiokunnan 1.
lausumaehdotus).
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki kotoutumisen edistämisestä
2 luku. Maahanmuuttajan kotoutumista edistävät
toimenpiteet
27 §. Ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten
tuki.
Pykälän määritelmä rajaa
soveltamisalan ulkopuolelle ilman huoltajaa olevan alaikäisen
kiintiöpakolaisen, mikä ei ole ollut tarkoituksena.
Säännöstä ehdotetaan täydennettäväksi
tältä osin.
28 §. Perheryhmäkoti ja muu asuinyksikkö.
Pykälän 2 momentti sisältää viittauksen
lastensuojelulain 58—60 §:iin, joissa on tarkemmin
säädetty perheryhmäkodin tai muun asuinyksikön toimitiloista,
kasvuoloista, yhdessä hoidettavien lasten ja
nuorten määrästä sekä henkilöstöstä.
Ilman huoltajaa maassa asuville lapsille ja nuorille tarkoitetut
yksiköt eivät kuitenkaan ole lastensuojelulain
mukaisia yksiköitä, vaikka toiminnallinen säädöspohja
onkin ilmaistu lastensuojelulaissa. Lastensuojelulain 49 §:ssä säädetään
sijaishuollosta. Lain 11 luvussa tarkoitettuja rajoituksia voidaan
käyttää vain 49 §:n mukaisen
sijoituksen aikana. Koska perheryhmäkodissa asuvia lapsia
ja nuoria ei ole sijoitettu lastensuojelulain 49 §:n nojalla,
eivät myöskään 11 luvun rajoitukset
tule heidän osaltaan kysymykseen.
Hallintovaliokunta ehdottaa, että 28 §:ään
lisätään uusi 3 momentti, jossa viitataan
perheryhmäkodissa tai muussa asuinyksikössä sovellettavien
rajoitustoimenpiteiden osalta kansainvälistä suojelua
hakevan vastaanotosta annettavaan lakiin (HE 266/2010
vp).
5 luku. Kuntaan osoittaminen
41 §. Sopimus kuntaan osoittamisesta ja kotoutumisen
edistämisestä.
Pykälän tarkoituksena on varmistaa kunnan
ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
välillä tehtävällä sopimuksella
kuntaan osoittamisen ja kotoutumisen edistämisen toteutuminen.
Useamman kunnan toimiminen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten
sopimusosapuolena ei kuitenkaan välttämättä takaa
yksittäisen kunnan vastuuta kuntaan osoittamisessa ja kotoutumisen
edistämisessä. Kuntalaisuuden toteutumisen varmistamiseksi niin
lakiehdotuksen 5 kuin 6 luvunkin säännösten
osalta valiokunta ehdottaa, että säännöksestä poistetaan
viittaus "useampaan kuntaan yhdessä" sopimuksen tekijöinä.
6 luku. Kustannusten korvaaminen
45 §. Laskennallinen korvaus kuntaan osoitetuista
henkilöistä.
Maahanmuuttopolitiikkamme onnistuminen riippuu muun muassa
kotouttamistoimien onnistumisesta. Kolmen vuoden aika, jolta valtion
korvauksia on maksettu kunnille, on osoittautunut liian lyhyeksi.
Jo nyt noin 900 oleskeluluvan saanutta on vailla kaikkia kotouttamispalveluja
muutettuaan omaehtoisesti vastaanottokeskuksista kuntiin. Lisäksi
vastaanottokeskuksissa on yli 400 oleskeluluvan saanutta odottamassa
kuntapaikkaa. Valiokunta ehdottaa, että laskennallisen
korvauksen maksuaikaa pidennetään kolmesta neljään
vuoteen kotouttamistoimien tehostamiseksi.
53 §. Ihmiskaupan uhrille annetuista palveluista ja
tukitoimista aiheutuvien kustannusten korvaaminen.
Pykälässä säädetään
ihmiskaupan uhrille annettavasta palvelusta ja tukitoimista aiheutuvien
kustannusten korvaamisesta. Laissa ei kuitenkaan ole määritelty
ihmiskaupan uhria. Koska ihmiskaupan uhrien auttamista koskevat säännökset
on sisällytetty kansainvälistä suojelua
hakevan vastaanotosta annettavaan lakiin, valiokunta ehdottaa, että pykälää täsmennetään
viittaamalla
mainitun lain säännöksiin.
7 luku. Ilman huoltajaa olevan lapsen edustaminen
59 §. Edustajalle maksettava palkkio ja kulut.
Pykälässä ei ole huomiotu tilannetta,
jossa palkkiota ja kuluja olisi tarpeen maksaa voimassa olevan lain
mukaan määrätylle edustajalle. Hallintovaliokunta
ehdottaa säännöksen täsmentämistä tältä osin.
8 luku. Rekisterisäännökset
60 §. Kuntaanosoitusrekisteri.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 42/2010
vp) kiinnittänyt huomiota pykälän
2 momentin 3 kohtaan, jonka perusteella kuntaanosoitusrekisteriin
voidaan tallettaa tieto henkilön uskonnollisesta vakaumuksesta,
jos se on tarpeen henkilön kuntaan osoittamiseksi. Uskonnollista
vakaumusta voidaan pitää yksityiselämän
suojan piiriin kuuluvana tietona. Vaikka valiokunta onkin katsonut,
että sääntely ei sinänsä muodostu perustuslain
10 §:n 1 momentin kannalta ongelmalliseksi, koska tieto
voidaan tallettaa vain rekisteröidyn suostumuksella, hallintovaliokunta ehdottaa,
että mainittu lainkohta poistetaan, koska sellaista tietoa
ei voida pitää perusteltuna henkilön
kuntaan osoittamisessa.
9 luku. Osallisena Suomessa -kokeilu
66 §. Kokeilun soveltamisala.
Valiokunta ehdottaa virheellisen säännösviittauksen
korjaamista.
68 §. Kokeiluun valinnan edellytykset.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen,
että hallituksen esityksen perustelujen mukaan Osallisena
Suomessa -kokeiluun osallistuvien kuntien valinta toteutettaisiin
siten, että kokeilu kattaisi kuntia ja TE-toimistoja koko
maan alueella. Tällä tavoin edustavaa valintaa
voidaan sen mielestä pitää sekä yhdenvertaisuuden että kokeilun
tavoitteiden kannalta siinä määrin tärkeänä,
että tämä perusteluissa esitetty tavoite olisi
syytä lisätä yhdeksi kokeiluun valinnan edellytykseksi.
Hallintovaliokunta pitää tärkeänä,
että kokeiluun otetaan mukaan erityyppisiä kuntia
eri puolilta maata ja varmistetaan näin riittävän
kattavat tulokset kokeilusta. Valiokunta ehdottaa pykälää täsmennettäväksi
tältä osin.
78 §. Kokeilun aikaisen kotoutumistuen maksaminen.
Pykälän 1 momentista ei käy riittävän selvästi
ilmi, että kokeilussakin kunnan maksama kotoutumistuki
maksetaan toimeentulotukena toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaisesti.
Valiokunta ehdottaa momentin selkeyttämistä tältä osin.
Samalla valiokunta ehdottaa myös pykälän
2 momentin kirjoittamista selkeämpään
muotoon.
10 luku. Erinäiset säännökset
83 §. Valituskielto.
Kunnan tai TE-toimiston tekemään päätökseen,
joka koskee kotouttamissuunnitelmaa, ei pykälän
1 momentin mukaan saa hakea muutosta valittamalla. Perustuslakivaliokunta
on lausunnossaan huomauttanut, että myös esimerkiksi
säännökset ns. subjektiivista oikeutta
harkinnanvaraisempienkin oikeuksien ja etuuksien myöntämisedellytyksistä voivat
sinänsä muodostaa riittävän
täsmällisen perustan perustuslain 21 §:n
1 momentissa tarkoitettuna oikeutena pidettävän
suhteen syntymiselle yksilön ja julkisen vallan välille.
Kotouttamissuunnitelma voi valiokunnan mielestä esimerkiksi
lakiehdotuksen 11, 12, 14 ja 17 §:n perusteella sisältää tämänkaltaisia
elementtejä. Näiden seikkojen vuoksi perustuslakivaliokunta
on katsonut, että hallintovaliokunnan on syytä harkita 83 §:n
1 momentin muutoksenhakukiellon poistamista. Vähintäänkin
on sen mielestä tarvetta varmistaa, että kotoutumissuunnitelman
laatimisen epäämisestä on mahdollisuus
hakea muutosta valittamalla.
Hallintovaliokunta toteaa, että kuten valituskieltoa
koskevan säännöksen perusteluissa tuodaan
esiin, kotoutumissuunnitelma ei anna maahanmuuttajalle välitöntä subjektiivista
oikeutta toimenpiteisiin tai palveluihin eikä taloudellisiin
tukiin tai avustuksiin. Toimenpiteiden ja palvelujen järjestäminen
jää viime kädessä viranomaisten
käytettävissä olevien voimavarojen ja
muiden mahdollisuuksien varaan. Kyseessä on nimensä mukaisesti
suunnitelma, jonka kunta ja TE-toimisto laativat yhdessä maahanmuuttajan
kanssa.
Julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa (1295/2002)
ja työttömyysturvalaissa (1290/2002)
todetaan työllistymissuunnitelmaa korvaavalla suunnitelmalla
tarkoitettavan muun muassa kotoutumissuunnitelmaa. Työllistymissuunnitelmaan
ei saa hakea muutosta valittamalla.
Hallintovaliokunta katsoo, että olisi erikoista, jos
työllistämissuunnitelmaa ja kotoutumissuunnitelmaa
käsiteltäisiin muutoksenhakuoikeuden
näkökulmasta eri tavoin. Tämän
vuoksi se pitää valituskiellon säilyttämistä pykälässä tarkoituksenmukaisena.
Valiokunta ehdottaa kuitenkin valituskieltoa koskevaa säännöstä täsmennettäväksi.
87 §. Tiedonsaantioikeus.
Pykälän 1 momentissa säädetään,
että valtion ja kunnan viranomaisella ja ilman huoltajaa
olevalle lapselle määrätyllä edustajalla
sekä yksityisellä palvelujen tuottajalla on salassapitosäännösten
estämättä oikeus saada muulta valtion
ja kunnan viranomaiselta sekä muulta yksityiseltä palvelujen tuottajalta
maksutta tässä laissa tarkoitettujen tehtävien
suorittamista varten tarvittavat tiedot.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että ehdotuksen
mukainen tiedonsaantioikeus on muotoiltu erittäin laajaksi.
Ensinnäkin tietoja saavien piiri on periaatteessa valtion
ja kunnan viranomaisten osalta täysin täsmentämätön.
Huomattavaa on valiokunnan mukaan lisäksi, että tiedonsaantioikeus
koskee myös yksityisiä palvelujen tuottajia. Näiden
toimijoiden oikeus saada tietoja ulottuu puolestaan kaikkiin valtion
ja kunnan viranomaisiin sekä yksityisiin palvelun tuottajiin.
Tiedonsaantioikeuteen ei liity merkittäviä asiallisia
rajoituksia. Se on sidottu pelkästään
tietojen saamiseen oikeutetun tarpeeseen saada laissa tarkoitettujen
tehtävien suorittamiseksi tarvittavat tiedot.
Näin laaja tiedonsaantioikeus on summaarisessa väljyydessään
ja yksilöimättömyydessään selvästi
perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslain 10 §:n
1 momentin vastainen. Kotoutumislakiehdotuksen 87 §:n 1
momentissa on sen mielestä välttämätöntä eritellä olennaisesti
tarkemmin tietojen saantiin oikeutetut sekä se, mitä ja
ketä koskevia tietoja tiedonsaantioikeus koskee. Tiedonsaantikynnystä on
korotettava sitomalla tietojen saaminen välttämättömyysvaatimukseen
tarpeellisuusvaatimuksen asemesta. Näiden seikkojen lisääminen
lakiehdotuksen 87 §:n 1 momenttiin on valiokunnan
kannan mukaan edellytyksenä lain käsittelemiselle
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Hallintovaliokunta ehdottaa, että tiedonsaantioikeutta
koskevan 87 §:n 1 momentti kirjoitetaan kokonaan uuteen
muotoon siten, että se jaetaan kolmeksi uudeksi momentiksi.
Näin pyritään aiempaa paremmin erittelemään
lain soveltamisen yhteydessä esiin nousevia erityyppisiä tiedonsaantiin
liittyviä tilanteita ja täsmentämään
tarkemmin tietojen saantiin oikeutetut tahot sekä se, mitä ja
ketä koskevia tietoja saantioikeus koskee.
Ensimmäisessä momentissa pyritään
varmistamaan erityisesti kotoutumistoimenpiteistä vastaavien
valtion ja kunnan viranomaisten mahdollisuus saada lakiehdotuksen
2, 5 ja 6 luvussa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi
välttämättömät tiedot.
Toisessa momentissa pyritään kotoutumistoimenpiteiden
järjestämiseksi varmistamaan sellaisten kolmannen
sektorin toimijoiden välttämättömien
tietojen saanti, jotka toimivat muun muassa koulutuksen järjestäjinä ja
sosiaalipalveluiden tuottajina. Kolmannessa momentissa säädetään
ilman huoltajaa olevalle lapselle määrätyn
edustajan oikeudesta saada tehtävien hoitamiseksi välttämättömät
tiedot.
Tiedonsaantikynnystä on kaikissa kolmessa momentissa
korotettu sitomalla tietojen saaminen välttämättömyysvaatimukseen
tarpeellisuusvaatimuksen asemesta.
11 luku. Voimaantulo.
89 §. Voimaantulo.
Pykälän 2 momenttiin on jäänyt
virheellinen säännösviittaus. Hallintovaliokunta
ehdottaa säännösviittauksen korjaamista.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että laki säädetään
tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 2011
ja että lain 9 luku ja 86 § tulevat kuitenkin voimaan
1 päivänä tammikuuta 2011.