Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi pelastuslakia (379/2011) Euroopan komission Suomelle antaman säteilyvaaratilanteiden hoitamista koskevan perustellun lausunnon sekä vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994, jäljempänä VAK-laki) eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä olevan uudistuksen (HE 220/2021 vp, HE 231/2022 vp) johdosta. 

Euroopan komission 3.7.2020 antaman perustellun lausunnon (2018/2051) mukaan Suomi ei ole täysin noudattanut säteilyturvallisuusdirektiivin (2013/59/Euratom) 106 a artiklan mukaisia velvollisuuksiaan, koska Suomi ei ole antanut kaikkia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä noudattaakseen säteilyturvallisuusdirektiiviä eikä ilmoittanut komissiolle näistä säännöksistä. 

Komission perustellun lausunnon johdosta pelastuslain 40 §:n 1 momenttia ehdotetaan täydennettävän siten, että kohteen omistajan on huolehdittava tulipalon lisäksi säteilyvaaratilanteen tai muun onnettomuuden jälkiraivauksesta ja -vartioinnista sekä säteilyvaaratilanteesta aiheutuvan altistuksen rajoittamisesta sen jälkeen, kun tilanne ei enää vaadi pelastuslaitoksen toimenpiteitä, eikä tehtävää ole säädetty muulle viranomaiselle. Lisäksi momenttia täsmennetään pelastustoiminnan päättymiseen liittyvien käytäntöjen osalta. 

Hallintovaliokunta pitää kannatettavana pelastuslain 40 §:n laajentamista koskemaan tulipalojen ja öljyvahinkotapausten jälkiraivausta ja -vartiointia sekä jälkitorjunnan ohella myös säteilyvaaratilanteita ja muita onnettomuustilanteita.  

Valiokunta tuo tässä yhteydessä esiin, että säteilyvaaratilanteet voivat olla pitkäaikaisia ja koskea laajasti yhteiskunnan eri toimintoja. Valiokunta toteaakin, että säteilyvaaratilanteita koskevaa sääntelyä on useissa eri laeissa ja niissä olevien vastuiden yhteensovittaminen, siirtymät eri lakien soveltamisen välillä sekä käytettävät termit voivat olla haastavia. Pelastuslain lisäksi vastuista on säädetty esimerkiksi ydinvastuulaissa (484/1972), säteilylaissa (859/2018) ja ydinenergialaissa (990/1987). Näitä koskevien termien määritelmät löytyvät säteilylain 4 §:stä, ydinvastuulain 1 §:stä ja ydinenergialain 3 §:stä. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettu 40 § voi joissain tilanteissa olla ristiriidassa säteilylain (859/2018) 138 ja 139 §:n kanssa. Esityksen mukaan jälkiraivauksesta ja -vartioinnista sekä säteilyvaaratilanteesta aiheutuvan altistuksen rajoittamisesta vastaa kohteen omistaja. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että säteilylain 138 §:ssä vastaavista toimista vastaa säteilylain mukainen toiminnanharjoittaja, jonka toiminnan seurauksena tilanne on syntynyt. Toissijainen vastuu on kohteen haltijalla. Kohteen omistaja ja säteilylain mukainen toiminnanharjoittaja tai kohteen haltija voivat olla eri tahoja, joten nämä vaatimukset voivat kohdistua samanaikaisesti eri tahoihin. Lisäksi säteilylain 139 §:ssä käsitellään toissijaista vastuuta tilanteessa, jossa toiminnanharjoittaja ei täytä tai kykene täyttämään 138 §:n vaatimuksia. Tämän toissijaisen huolehtimisvelvollisuuden suhde lakiehdotuksessa asetettuun vastuuseen jää valiokunnan näkemyksen mukaan epäselväksi.  

Ajallisesti pelastuslain 40 § tulee valiokunnan käsityksen mukaan sovellettavaksi sen jälkeen, kun tilanne ei enää vaadi pelastuslaitoksen toimenpiteitä. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella säteilylain 138 § tulee puolestaan sovellettavaksi, kun säteilyvaaratilanteesta on siirrytty vallitsevaan altistustilanteeseen. Onnettomuuden luonteesta ja kehityksestä riippuen vallitsevaan altistustilanteeseen siirtyminen voi tapahtua joko samaan aikaan, kun tilanne ei enää vaadi pelastuslaitoksen toimenpiteitä, tai myöhemmin. 

Hallintovaliokunta toteaa, että lakiehdotuksen mukaisen pelastuslain 40 §:n ja säteilylain 138 ja 139 §:n vaatimusten suhde jää esityksessä epäselväksi erityisesti tilanteissa, joissa ne tulevat sovellettavaksi samaan aikaan tai lähes samaan aikaan. Jotta säteilylain 138 § tulisi selkeästi ensisijaisesti sovellettavaksi suhteessa pelastuslakiin, valiokunta ehdottaa, että esityksen 40 §:n 1 momenttia muutetaan jäljempänä esitetyllä tavalla. 

Eduskunnan käsittelyssä oleva uutta VAK-lakia koskeva esitys, josta liikenne- ja viestintävaliokunta on antanut mietintönsä (LiVM 26/2022 vp — HE 220/2021 vp, HE 231/2022 vp), ei enää sisällä voimassa olevan lain säännöksiä Liikenne- ja viestintäviraston nimeämistä ratapihoista ja vaatimuksia ratapihojen turvallisuusselvityksestä. Nykytilan säilyttämiseksi esityksen 48 §:n muuttamista koskevalla ehdotuksella varmistetaan ulkoisen pelastussuunnitelman laatiminen sellaisille ratapihoille ja satama-alueille, joiden kautta kuljetetaan merkittäviä määriä vaarallisia aineita. Jatkossa ratapihan, jolle on tehtävä ulkoinen pelastussuunnitelma, määrittelee Liikenne- ja viestintäviraston sijasta sisäministeriö.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös sisäministeriön asetusta ulkoisista pelastussuunnitelmista (1286/2019) on tarkoitus muuttaa siten, että muutokset tulevat yhtä aikaa voimaan ehdotetun lain ja eduskunnassa samaan aikaan käsittelyssä olevan VAK-lain muutoksen kanssa.  

Hallintovaliokunta kannattaa esityksen ehdotuksia, joilla varmistetaan yleinen turvallisuus ja onnettomuuksiin varautuminen VAK-lain muutosten jälkeenkin sellaisille ratapihoille ja satama-alueille, joiden kautta kuljetetaan merkittäviä määriä vaarallisia aineita.