Perustelut

Kansainväliseen yhteistyöhön liittyviin asiakirjoihin sisältyy myös sellaisia salassapidettäviä tietoja, joiden luvaton paljastaminen voi aiheuttaa merkittävää ja laajalle ulottuvaa vahinkoa tärkeille yleisille eduille. Perinteisesti kansainvälinen tietoturvallisuusyhteistyö käsittää diplomaattiseen toimintaan samoin kuin puolustus- ja poliisihallintojen väliseen yhteistyöhön liittyvän ei-julkisen tiedonvaihdon suojaamisen. Kansainvälisillä tietoturvallisuusvelvoitteilla on kuitenkin kasvava merkitys myös taloudellisen, teollisen ja teknologisen yhteistyön kannalta. Yhä useammat yritystason hankkeet edellyttävät turvallisuussuojatun tiedon hyödyntämistä.

Pyrkimyksistä huolimatta ei ole voitu toteuttaa monenkeskistä tietoturvallisuusalan yleissopimusta, minkä vuoksi on etsitty kahdenkeskisiä sopimusratkaisuja. Suomen ja Puolan välisen sopimuksen tarkoituksena on varmistaa salassapidettävän tiedon välittäminen maiden välillä ulko-, puolustus-, turvallisuus-, poliisi-, teollisuus-, tiede- tai teknologia-asioissa. Kysymys on tietoaineistosta, joka on lähettävässä sopimusvaltiossa erikseen luokiteltu korkean tietoturvallisuustason toteuttamista edellyttäväksi tiedoksi.

Käsiteltävänä olevan sopimuksen hyväksyminen on tärkeää muun muassa sen vuoksi, että se antaa suomalaiselle yritystoiminnalle mahdollisuuden saada sellaisia tilauksia tai osallistua sellaisiin hankkeisiin, joiden toteuttaminen edellyttää pääsyä Puolan turvallisuusluokiteltuihin tietoihin. Sopimus parantaa suomalaisten yritysten kilpailuasemaa.

Saadun selvityksen mukaan Suomen ja Puolan välisen sopimuksen määräykset vastaavat kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain (588/2004) säännöksiä. Kyseinen laki on säädetty osana Suomen ja Saksan välisen tietoturvallisuussopimuksen sekä Suomen ja Euroopan avaruusjärjestön (ESA) välisen tietoturvallisuussopimuksen voimaan saattamista. Lakiin sisältyy erityissäännös, jonka mukaan toisen sopimuspuolen salassapidettävät ja turvallisuusluokitellut asiakirjat ja niihin sisältyvät tiedot ovat myös Suomessa salassapidettävät. Salassapitovelvoite on siten kattavampi kuin yleisessä julkisuuslaissa (621/1999). Sopimuksen lainsäädännönalaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskeva lakiehdotus ei kuitenkaan asiallisesti vaikuta kansalaisten tiedonsaantia vähentävästi suhteessa siihen, miten tiedonsaanti on yleisen lainsäädännön mukaan järjestetty.

Käsiteltävänä olevan sopimuksen mukaan vastaanottavan sopimuspuolen on pääsäännön mukaan pidettävä turvallisuusluokiteltu tieto salassa. Sopimuksen sisältämät tietoturvallisuusvelvoitteet vaikuttavat ensisijaisesti siihen, miten viranomaisten ja velvoitteen piiriin kuuluvien yksityisten tahojen on käsiteltävä asiakirjoja, sekä siihen, miten toimitila- ja henkilöturvallisuudesta on huolehdittava.