Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Huoltovarmuuskeskustelu sai merkittävästi lisää painoarvoa koronan leviämisen myötä vuonna 2020. Jo silloin maailmalla havaittiin merkkejä siitä, että kriisin koittaessa valtiot pitävät huolta ensisijaisesti omista kansalaisistaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Eurooppaa koetteleva energiakriisi ovat lisänneet huoltovarmuuden painoarvoa entisestään. Huoltovarmuus on laaja asiakokonaisuus, joten varautumistason kehittäminen edellyttää toimia useilla hallinnonaloilla. Tästä syystä laajamittaiset toimet huoltovarmuuden kehittämiseksi on aloitettava viipymättä. Eduskunnan tulisi keskustella asiasta perusteellisesti, koska huoltovarmuuden kehittäminen on kestoltaan vaalikaudet ylittävä pitkä ja mittava prosessi. Näin ollen on tärkeää, että kaikkien eduskuntapuolueiden kannat tulevat kuulluiksi linjauksia tehtäessä.
Elintarvikehuolto on keskeinen osa huoltovarmuuden kokonaisuutta. Ruoantuotannon riittävä omavaraisuus on puolestaan elintarvikehuollon toimivuuden kannalta välttämätöntä. Tällä hetkellä Suomen maatalouden tila on hälyttävä. Maataloustuottajien kustannukset nousevat muun muassa polttoaineiden, lannoitteiden ja rehujen hinnannousun myötä. Myös tiukentuneisiin ympäristövaatimuksiin liittyvät investoinnit aiheuttavat lisää kustannuksia ruoantuottajille. Osa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) linjauksista on hyvin haitallisia suomalaisille tuottajille. Kustannusten tuntuvasta kohoamisesta huolimatta tuottajahinnat ovat elintarvikemarkkinoilla alhaiset. Tämän seurauksena ruoantuotanto on monilla tiloilla jo kannattamatonta. Riski laajamittaisesta tilojen lakkauttamisesta on todellinen. Tilanne on kestämätön myös ruoantuotannon omavaraisuuden ja huoltovarmuuden osalta.
Energiahuollon toimivuuden turvaaminen kaikissa tilanteissa on välttämätöntä yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta. Myös energiantuotannon omavaraisuusaste on olennainen huoltovarmuuskysymys. Mahdollisessa kriisitilanteessa tuontienergian saaminen vaarantuu, joten kotimaista energiantuotantoa on vahvistettava. Turpeen energiakäytön laajentaminen on yksi keino tuottaa kotimaista energiaa. Myös muiden kotimaisten energialähteiden nykyistä tehokkaampaa hyödyntämistä tulee arvioida energiantuotannon omavaraisuusasteen nostamiseksi. Lisäksi siirto- ja jakelujärjestelmän osalta varautumis- ja valmiussuunnitelmia on kehitettävä.
Huoltovarmuus sisältää edellä mainittujen teemojen lisäksi muun muassa finanssialan, logistiikan, teollisuuden, tietoyhteiskunnan ja terveydenhuollon toimintakyvyn turvaamisen poikkeustilanteessa. Huoltovarmuutta on tarkasteltava laaja-alaisena kokonaisuutena, eikä mitään osa-aluetta saa jättää huomioimatta varautumissuunnitelmissa. Huoltovarmuuden kehittämiseen liittyvät toimet eivät ole pelkkä kuluerä. Esimerkiksi investoinnit energiahuollon toimivuuteen ja omavaraisuuteen ovat merkityksellisiä muutenkin kuin huoltovarmuuden kannalta. Myös maataloustuottajien tukeminen ja kotimaisen ruoantuotannon jatkuvuuden turvaaminen on äärimmäisen arvokas asia.
Edellä olevan perusteella ehdotanmme,