Moni on koronaepidemian aikana jäänyt ilman sosiaali- ja terveyspalveluja tai joutunut odottamaan hoitoon pääsyä. Potilaiden käynnit terveyskeskuksissa ovat vähentyneet, ja kouluterveydenhuollon käynnit kuivuivat paikoin olemattomiksi. Erityisesti ikäihmiset ovat peruneet jo sovittuja hoitoaikoja, koska pelkäävät mahdollista tartuntaa. Huolena on, että epidemiasta selviämisen jälkeen meillä on entistä sairaampia ihmisiä ja pidempiä kuntoutusjaksoja jonoissa.  

Joulukuun 2020 lopussa Suomessa lähes 142 000 potilasta odotti hoitoon pääsyä. Vaikka tilanne on parantunut huomattavasti viime elokuuhun verrattuna, ei kolmesta kuuteen kuukautta hoitoa odottavien määrä ole ollut THL:n mukaan näin korkea kymmenen viimeisen vuoden aikana. Pitkään odottaneiden määrä on kasvanut esimerkiksi silmätautien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien erikoisaloilla.  

Hallitus panosti vuoden 2021 budjetissa hoitojonojen purkamiseen 450 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi vuonna 2020 kuntia ja sairaanhoitopiirejä tuettiin merkittävillä tukipaketeilla. Hoitojonojen purkaminen on kuntien kriittisimpiä tehtäviä, jotta sekä kuntatalous että ihmisten terveys saadaan kestävälle pohjalle eikä kustannusyllätyksiä tule. Moni kunta on siirtänyt sote-palvelut esimerkiksi kuntayhtymien hoidettaviksi, minkä vuoksi kunnille maksettujen lisäresurssien kohdentuminen hoitojonojen purkamiseen edellyttää rahojen eteenpäin ohjaamista. Työtä tulee tehdä ennakoiden eikä vasta valtion pakottamana.  

Elämme jälleen poikkeusoloissa, ja valmiuslain myötä kiireettömän hoidon määräaikojen noudattamisesta on väliaikaisesti luovuttu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hoitovelkaan tulisi kiinnittää huomiota. Pitkät hoitojonot taas saattavat pahentaa myös terveydellistä tilannetta. Ennalta ehkäisevä hoito kannattaa niin inhimillisesti kuin taloudellisesti.