Venäjällä pesivä ja pääosin Alankomaissa ja Saksassa talvehtiva valkoposkihanhikanta on ollut voimakkaassa kasvussa, ja lajin maailmankannaksi arvioidaan jo yli 1 300 000 yksilöä. Aiemmin vain satunnaisesti muuttomatkallaan Suomeen pysähtyneistä valkoposkihanhista on tullut nyt jokavuotinen ilmiö. Erityisesti keväisin määrät ovat suuria Pohjois- ja Etelä-Karjalan pelloilla.
Vakavia viljelyvahinkoja aiheuttavien valkoposkihanhien metsästys sallittiin poikkeusluvin ensimmäistä kertaa syksyllä 2020. Poikkeusluvat myönnettiin viljelijöille erittäin tiukoin lupaehdoin, joissa muun muassa estettiin lintujen hyödyntäminen ravinnoksi ja lopetetut linnut määrättiin tuhottavaksi.
Päätöksen taustalla on ympäristöhallinnon tekemä tulkinta, joka pohjautuu luonnonsuojelulain kieltoon, jonka mukaan rauhoitettua eläintä ei saa ottaa haltuun. Perustana tässä tulkinnassa on se, että kyse on poikkeusluvalla poistetuista yksilöistä, ei metsästyksestä.
Lintudirektiivi kuitenkin mahdollistaa lajin hyötykäytön poikkeustilanteissa. Lintudirektiivin 9 artiklan mukaan: "Jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, poiketa 5, 6, 7 ja 8 artiklasta seuraavin perustein: c) salliakseen tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussa pitämisen tai muuten asiallisen hyötykäytön."
Nimenomaan tähän artiklaan viitataan luonnonsuojelulain pykälässä 49, joka säätää rauhoituksesta poikkeamisesti (mukaan lukien hallussapito). Ympäristöhallinto voisi siis lupaehdoissa sallia ammutun valkoposkihanhen hyödyntämisen ravintona.
Valkoposkihanhien metsästys on ollut mahdollista Ruotsissa, Virossa ja Tanskassa jo useiden vuosien ajan. Näissä maissa metsästystä ei kuitenkaan säädellä Suomen tavoin lupien tiukoilla reunaehdoilla, jotka pakottaisivat tuhoamaan linnun syömäkelpoisen lihan. Lupaehdon määräys tuhota ammuttujen lintujen liha ei perustu lainsäädäntöön, vaan ympäristöhallinnon ja edelleen lupia käsitelleiden yksittäisten viranhaltijoiden tulkintaan. Luonnonsuojelulaki ja lintudirektiivi sallivat jouston.
Lain tulkinta valkoposkihanhien metsästyksessä ja niiden lihan hyödyntämisessä ei voi olla yksittäisten viranhaltijoiden vastuulla. Eduskunta säätää lait, joita ministeriöiden vastuulliset viranhaltijat toimeenpanevat. Lain tulkinnassa on näyttävä lain säätäjän tahto.