Suomessa on yhä voimassa tartuntatautilain väliaikainen pykälä 48 a, joka tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveysalan henkilöstön pitää ottaa koronarokote työpaikan menettämisen uhalla. Nykyinen sote-alan henkilöstön koronarokotepakko on voimassa vuoden loppuun asti. Koronaministeriryhmä ei esittänyt kokouksessaan 27.10.2022 pykälälle jatkoa, eli sen voimassaolo päättyy vuodenvaihteessa. Kokouksesta on kuitenkin ymmärrettävissä, että alkuvuodesta alkava pakkorokotuslain poistuminen ei jää välttämättä pitkäaikaiseksi.
Käytännössä laki tarkoittaa, että sote-ammattilaiset, jotka eivät ole saaneet koronarokotuksia, sairastaneet tautia tai osoittaneet hyväksyttävää syytä rokottamattomuuteensa, siirretään sellaisiin työtehtäviin, joissa he eivät ole tekemisissä riskiryhmien kanssa. Muussa tapauksessa heidän palkanmaksunsa jopa keskeytetään. Palkanmaksun keskeytyessä työnteon estymisen ajalta työntekijällä ei ole myöskään oikeutta työttömyysturvalain mukaisiin etuuksiin.
Rokotepakko on väistämättä johtanut sosiaali- ja terveystoimessa tilanteisiin, että palveluvalikkoa on pitänyt tarkastella ja korvaavia töitä on etsitty rokottamattomille sote-alan ammattilaisille. Esimerkiksi sellaisia palveluja, jotka ovat lisänneet kotona asuvien ihmisten elämänlaatua, on väliaikaisesti jouduttu ottamaan pois. Hoitojonot ovat pandemian jäljiltä ennennäkemättömän pitkiä. Sadat sote-alan työntekijät ovat irtisanoutuneet töistään lakipykälän johdosta.
Jos koronavirukseen suhtaudutaan samalla tavalla kuin esimerkiksi influenssavirukseen, niin olisi perusteltua kumota pykälä 48 a saman tien. Asiantuntijat ovat arvioineet, että koronavirus on tullut jäädäkseen. Pidän hyvänä ministeriryhmän päätöstä siitä, että rokotevelvoitetta ei enää jatketa. Olisi kuitenkin järkevää kumota pykälä jo tässä vaiheessa, sillä sen voimassa pitämiseen ei ole enää perusteita, ja monet sote-alan ammattilaiset toivoisivat pääsevänsä töihin takaisin. Hoitohenkilöstön koronarokotusvelvoitetta ei voida perustella potilaiden suojelemisella, sillä koronan leviämistä ei voida rokotteilla estää. Rokotteet auttavat vähentämään taudin vakavia muotoja, mutta eivät estä tartunnan saamista eivätkä tartuttamista. Meillä ei ole enää varaa menettää yhtään sote-alan ammattilaista perusteettoman rokotevelvoittavuuden vuoksi.
Nopeasti muuttuvassa epidemiologisessa tilanteessa velvoittavia hoitolinjauksia ei tulisi kirjata pysyvästi lakiin. On huomattava, että nykyiset koronarokotteet eivät ole vielä täysin vakiintunutta koronataudin ja sen komplikaatioiden ennaltaehkäisyä.