Tässä lakialoitteessa ehdotetaan työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista. Aloite on osa sosialidemokraattien vuoden 2011 vaihtoehtobudjettiin sisältyvää toimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään vähentämään köyhyyttä sekä lisäämään työnteon kannustavuutta. Keskeinen tavoite sosialidemokraattien budjettivaihtoehdossa on työttömyysasteen lasku ja sen myötä tapahtuva työttömyysetuuksien tarpeen väheneminen.

Työmarkkinatuki on nyt tarveharkintainen, mikä merkitsee sitä, että saajan ja hänen puolisonsa tai avopuolisonsa tulot pienentävät työttömän työmarkkinatukea.

Puolison tulojen osalta tehtävä työmarkkinatuen tarveharkinta on poikkeuksellinen ilmiö Suomen muuten yksilöllisessä sosiaaliturvassa. Missään muussa elämän riskitilanteessa kansalaisella ei ole vaaraa jäädä kokonaan ilman sosiaaliturvaa puolison tulojen takia. Lisäksi työmarkkinatuen yhteensovittaminen puolison tulojen kanssa alkaa jo matalalla tulotasolla eli kun puolison tulot ovat 1 384 euroa kuukaudessa tai enemmän. Kokonaan ilman työmarkkinatukea puolison tulojen perusteella jää silloin, kun puolison kuukausiansio on 2 414 euroa kuukaudessa tai enemmän.

Puolison tulojen vaikutus voi olla myös työllistymisen este toiselle. Jos molemmat puolisot ovat työmarkkinatuella, toisen töihinmeno voi viedä toiseltakin työmarkkinatuen. Näin tarveharkinta voi estää pienipalkkaisen tai tilapäisen työn vastaanottamisen.

Vanhempien tulot vaikuttavat työmarkkinatukeen, jos työtön asuu vanhempiensa kanssa sa-massa taloudessa eikä täytä työssäoloehtoa. Tuki maksetaan silloin osittaisena, ja se on 50 % tuesta, jonka saaja muutoin saisi.

Sosiaaliturvan yksilöllistä luonnetta on syytä vahvistaa. Puolison tulojen perusteella tehtävä tarveharkinta on myös tasa-arvokysymys, sillä se kohdistuu useimmiten naisiin.

Edellä mainituista syistä työmarkkinatuen tarveharkinnasta tulee luopua.