LAKIALOITE 107/2009
vp
LA 107/2009
vp - Lauri Oinonen /kesk
Tarkistettu versio 2.1
Laki arvonlisäverolain muuttamisesta
Eduskunnalle
Yleinen ja julkinen liikenne, joista käytetään myös
nimitystä joukkoliikenne, on käsitetty arvonlisäverolaissa
henkilökuljetuksena ja on tällä hetkellä kahdeksan
prosentin arvonlisäverokannassa verotettua. Julkisen liikenteen
käyttäjämäärät
ovat junaliikenteessä olleet lievässä kasvussa
sekä paikallis- että kaukoliikenteessä viime
vuosina. Lentoliikenteessä kotimaan reiteillä on
tapahtunut matkustajamäärien laskua, johon, kuten
esim. Jyväskylän osalta, vaikuttavat junien nopeutuneet
aikataulut ja parantuneet maantieyhteydet pääkaupunkiseudulle.
Linja-autoliikenteessä on useamman vuoden jaksolla
tapahtunut lievää matkustajamäärien laskua.
Tätä osaltaan selittävät pitkään
jatkuneet maaseudun linja-autovuorojen supistukset, jotka sinällään
ja välillisesti vähentävät linja-automatkoja
myös jäljelle jäävien liikennevuorojen
osalta.
Julkinen ja yleinen liikenne ovat olennainen osa suomalaista
liikenne-, yhteiskunta- ja aluerakennetta. Paikkakunnan vetovoimaisuus
ja palvelujen tarjontakyky määräytyvät
hyvin paljon sen mukaan, millainen on sen yleisen ja julkisen liikenteen
verkosto ja tarjonta paikallisesti, seudullisesti, maakunnallisesti
ja valtakunnallisesti. Julkinen liikenne luo perustaa mm. elinkeinoelämän,
koulutuksen, vapaa-ajan käytön, julkishallinnon
ja kulttuurin toiminnoille. Ympäristö- ja ilmastopoliittiset
syyt ovat viime aikoina myös kansainvälisten sopimusten
velvoittamina voimakkaasti painottaneet julkisen liikenteen merkitystä.
Väestökeskuksissa liikenneruuhkat vaativat julkisen
joukkoliikenteen käytön aktiivista edistämistä.
Maaseudulla, josta väestö on vähentynyt,
on tarpeen erityisesti edistää julkisen liikenteen
toimintaedellytyksiä. Tämä on välttämätöntä sekä jäljellä olevan
linja-autoliikenteen että ns. vähäliikenteisten
ratojen henkilöliikenteen osalta. Jotta näiden
molempien palvelutaso ja liikenneverkosto voisivat olla toimivia,
olisi luotava edellytyksiä liikennöitäville
lisävuoroille uhkaavien supistusten asemesta.
Jotta yleinen ja julkinen liikenne voisi omaehtoisesti säilyä,
olisi luotava edellytyksiä sen kannattavuudelle. Jotta
asiakkaina olevien matkustajien määrät
voisivat kääntyä kasvuun, olisi luotava
edellytyksiä sen kannattavuudelle. Jotta asiakkaina olevien
matkustajien määrät voisivat merkittävästi
kääntyä kasvuun, olisi aiheellista luopua
Suomessa henkilökuljetusten arvonlisäverosta kokonaan.
Tällöin voitaisiin sekä turvata liikenteen
edellytyksiä että antaa mahdollisuuksia liikennevuorojen
lisäämiseen. Näin turvattaisiin mm.
perusyrittäjyyteen perustuvaa linja-autoliikennettä, taksiyrittäjien
toimintaa ja näiden alojen työpaikkoja. Valtio
saisi arvonlisäveromenetykset takaisin työ- ja
yrittäjätuloverojen muodossa, koska tulot näissä suhteissa
kasvaisivat lisääntyvän toiminnan ja
työllisyyden kautta. Samalla paineet yhteiskunnan ostoliikenteen
kasvamisen osalta poistuisivat, koska yleinen alan kannattavuus
parantuisi. Yleinen liikenteen toimivuus on koko yhteiskunnan etu.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
arvonlisäverolain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 30 päivänä joulukuuta
1993 annetun arvonlisäverolain (1501/1993)
85 a §:n 1 momentin 1 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1265/1997,
sekä
lisätään lakiin uusi 85
c § seuraavasti:
8 luku
Verokanta
85 c §
Kun kyse on henkilökuljetuksesta, arvonlisäveroa
ei peritä.
_______________
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2010.
_______________
Helsingissä 13 päivänä marraskuuta
2009