Psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi ja koskemattomuus
on jokaisen kansalaisen perusoikeus. Fyysinen koskemattomuus on
suojattu hyvin Suomen rikoslainsäädännössä.
Sen sijaan psyykkinen hyvinvointi ja koskemattomuus eivät
toistaiseksi ole saaneet samankaltaista lainsuojaa.
Vainoamisella tarkoitetaan tarkoituksenmukaista, toiseen henkilöön
toistuvasti kohdistuvaa, ei-toivottua käyttäytymistä,
joka aiheuttaa pelkoa tai jota perustellusti voidaan pitää pelottavana.
Kun vainoaminen heikentää olennaisesti uhrin psyykkistä ja
fyysistä hyvinvointia, se rikkoo tätä perusoikeutta.
Monet vainoamiseen liittyvät teot ovat Suomessa jo
nykyisin rangaistavia. Vaikka uhkaaminen tai kotirauhan rikkominen
on erikseen kielletty laissa, se ei anna uhrille riittävää suojaa.
Suomessa on vuodesta 1999 lähtien ollut käytössä myös
uhria suojaava lähestymiskielto. Uusien lähestymiskieltojen
määrä on merkittävä,
noin 1 500—2 000 vuodessa. Lähestymiskielloista
80 prosenttia liittyy parisuhteeseen.
Nykyinen lähestymiskielto ei aina riitä pitämään
uhkaajaa loitolla. Vaikka lähestymiskieltoon määrätty
henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä,
ottaa häneen yhteyttä tai seurata tai tarkkailla
häntä, kieltoa rikotaan yli kolmanneksessa tapauksista.
Häirintä kestää keskimäärin kaksi
vuotta. Suuri osa vainoamisista liittyy parisuhteeseen, missä ne
myös jatkuvat pisimmän aikaa. Muita vainoamistapauksia
ovat esimerkiksi vanhempien ja lasten väliset ongelmat
tai ammatin tuomat tilanteet.
Vainon kohteeksi joutuminen on uhrille erittäin stressaavaa,
ja useimmat saavat sen johdosta psyykkisiä oireita. Yli
puolelle vainoamisen kohteeksi joutuneista henkilöistä kehittyy
post-traumaattiseen stressireaktioon kuuluvia oireita. Australialaisessa
väestöpohjaisessa kyselytutkimuksessa pitkäkestoiselle
vainoamiselle altistuneista henkilöistä 36 prosentilla
todettiin elämänlaatua olennaisesti rajoittavia
psyykkisiä oireita ja 12 prosenttia ajatteli toistuvasti
itsemurhaa.
Tällä hetkellä avun hakeminen vainoamiseen lähestymiskieltoa
hakemalla on uhrin oman aktiivisuuden varassa. Lähestymiskielto
ei rankaise juridisesti uhkaajaa. Vainoamisen kriminalisointi osoittaisi,
että sitä pidetään vääränä ja
tuomittavana käytöksenä.
Vainoamisesta koituu uhrille yleensä huomattavia taloudellisia
kuluja (mm. puhelinliittymän vaihtaminen, asuinpaikan muutos,
lähestymiskiellon hakeminen, turvajärjestelmien
hankkiminen, terveydenhoitokulut). Vainoamisen kriminalisointi mahdollistaisi
vahingonkorvauslain mukaisesti korvauksen hakemisen aiheutuneista
kuluista.
Vainoaminen aiheuttaa kuluja myös yhteiskunnalle. Uhri
tarvitsee terapiaa, muita terveyspalveluja, turvakotia ja sosiaalitoimen
ja poliisin apua. Vainoamisesta aiheutuvien vuosittaisten yhteiskunnallisten
kustannusten arvioitiin esimerkiksi Yhdysvalloissa olleen vuonna
1995 yli 342 miljoonaa dollaria (252 miljoonaa euroa).
Ruotsissa vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen tulosten pohjalta Suomessa
arvioidaan yli 100 000 ihmisen altistuvan vuosittain vainoamiselle.
Muut ulkomaiset tutkimukset osoittavat, että väestöstä satunnaisesti
valituista naisista 12—16 prosenttia ja miehistä 4—7
prosenttia on altistunut vainoamiselle elämänsä aikana.
Vainoamiseen liittyvää eurooppalaista lainsäädäntöä on
selvitetty kahdessa EU-hankkeessa, vuosina 2005 ja 2006. Keväällä 2007
julkaistun Euroopan komission raportin ja sitä vuonna 2009
seuranneen tiedeartikkelin mukaan vainoaminen on kriminalisoitu
yhdeksässä Euroopan unionin jäsenvaltiossa — Itävallassa,
Belgiassa, Tanskassa, Saksassa, Irlannissa, Italiassa, Maltalla,
Hollannissa ja Isossa Britanniassa — sekä kaikissa
Yhdysvaltain osavaltioissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa, Japanissa
ja Kiinassa. Näiden maiden lisäksi laki vainoamisesta
on valmisteilla ainakin Ruotsissa, Islannissa ja Etelä-Afrikassa.
Kaikissa edellä mainituissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa
on myös laki lähestymiskiellosta. Käytännössä on
havaittu, että lait lähestymiskiellosta ja vainoamisen
kriminalisoinnista tukevat toisiaan. Vainoamisen kriminalisointi
on todettu toimivaksi, vainoamisen määrittelyä ei ole
koettu vaikeaksi, ja laki on vaikuttanut myös ennalta ehkäisevästi.