Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Lakialoitteessa ehdotetaan omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) 4 §:n mukaisten omaishoitajan vapaiden aikaisen sijaishoidon maksuttomuutta.
Omaishoitaja on henkilö, joka huolehtii perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka ei sairauden, vammaisuuden tai muun erityisen hoivan tarpeen seurauksena kykene selviytymään arjestaan omatoimisesti. Omaishoito on hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun läheisen henkilön avulla. Omaishoitotilanteita Suomessa on arviolta noin 350 000, joista 60 000 on sitovia ja vaativia. Tarve omaishoidolle on erittäin suuri. Omaishoito on myös hoidettavien näkökulmasta usein paras sekä inhimillisin vaihtoehto hoidon järjestämiselle.
Omaishoito on kunnalle edullinen hoivamuoto. THL:n laskelmien mukaan omaishoidon kustannukset kunnalle ovat noin 9 500 euroa vuodessa silloin, kun omaishoidon tuki on keskimäärin 440 euroa kuukaudessa ja omaishoitajalla on kolme vapaavuorokautta kuukaudessa, joiden aikana hoidettava on tehostetun palveluasumisen yksikössä. Tämä summa on vain noin viidenneksen ikääntyneen henkilön tehostetun palveluasumisen vuosittaisista kustannuksista. Toisin sanoen omaishoito pienentää merkittävästi yhteiskunnan hoivamenoja vuositasolla. Omaishoidon kehittäminen mukaan lukien omaishoitajien jaksamisesta huolehtiminen on yhteiskunnallisesti tärkeä tavoite.
Omaishoidon tuesta laaditaan omaishoitajan ja kunnan välillä sopimus. Näitä omaishoitosopimuksia oli Suomessa vuonna 2018 noin 47 500. Omaishoidon tuesta annetun lain tavoitteena on tukea omaishoitajien jaksamista mahdollistamalla omaishoitajille lakisääteiset vapaapäivät sekä muita vapaapäiviä ja virkistysvapaita.
Omaishoidon tuesta annetun lain 4 §:n 1 momentin (511/2016) mukaan omaishoitosopimuksen tehneellä omaishoitajalla on oikeus vähintään kahden vuorokauden vapaaseen kalenterikuukautta kohti. Jos omaishoitaja on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin, on vapaiden määrä vähintään kolme vuorokautta kuukaudessa.
Omaishoitajan vapaiden aikana hoidettavalle on järjestettävä sijaishoito. Tämä voi toteutua esimerkiksi palvelusetelillä, jolla voidaan hankkia kotihoitoa tai palveluasumista vapaan ajaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 6 b § (457/2004) rajoittaa kunnan mahdollisuutta periä maksuja omaishoitajan vapaan aikana annettavista palveluista. Omaishoitajan vapaan aikaisista palveluista perittävä asiakasmaksu on tällä hetkellä enintään 11,40 euroa vapaavuorokaudelta. Jos omaishoitajalle annetaan vapaan aikaisen hoidon hankkimista varten palveluseteleitä, saa omavastuuosuus olla enintään 11,40 euroa vuorokautta kohti.
Omaishoitajien taloudellinen tilanne on usein tiukka. Sijaishoidosta perittävän maksun poistaminen toisi tähän hieman helpotusta. Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä lähimmäistensä hyväksi ja samanaikaisesti mahdollistavat kunnille merkittävät säästöt hoivapalvelujen järjestämisen osalta. Omaishoidon tuesta annetun lain 4 §:n mukaisten vapaiden aikaisen sijaishoidon maksuttomuus olisi myös periaatteellisesti tärkeä arvostuksen osoitus omaishoitajia kohtaan.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,