Alkoholin kokonaiskulutus Suomessa on lamavuosia lukuun ottamatta kasvanut jatkuvasti. Alkoholi on yksi pahimmista kansanterveyttä heikentävistä tekijöistä. Se aiheuttaa vuosittain noin 6 000 henkilön kuoleman. Lisäksi se aiheuttaa työkyvyttömyyttä, muuta sairastavuutta, sosiaalisia ongelmia ja taloudellisia kustannuksia. Alkoholin yhteiskunnalle aiheuttamien välittömien kustannusten arvioidaan olevan vuositasolla noin miljardi euroa.

Alkoholipolitiikan keskeinen tavoite on vähentää merkittävästi alkoholin aiheuttamia haittoja lasten ja perheiden hyvinvoinnille sekä ylipäätään vähentää alkoholin riskikäyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja. Pyrkimys on saada alkoholijuomien kokonaiskulutus kääntymään laskuun.

Alkoholin kulutukseen on todettu vaikutettavan hinnalla ja saatavuudella. Eri asiantuntijoiden mukaan alkoholijuomien hinnankorotusten tulisi olla kauttaaltaan vähintään 10 prosenttia, jotta korotuksilla olisi todellisia sosiaali- ja terveyspoliittisia vaikutuksia. Yleisimpien alkoholijuomien 10 prosentin hinnannousu saavutetaan, kun oluen veroa nostetaan 23 prosenttia, viinien veroa 29 prosenttia ja väkevien juomien veroa 14 prosenttia.

Alkoholin kulutuksesta lähes puolet johtuu oluesta (lähinnä III-oluesta) ja lähes neljännes muista miedoista juomista (viinit ym.). Kulutuksen rakenne merkitsee sitä, että nykyään yhä useammin alkoholisoidutaan miedoilla juomilla ja että ne synnyttävät yhä suuremman osan alkoholin terveyshaitoista.

Alkoholiveron korotus on aina lisännyt verotuloja. Alkoholiverokertymä on vuodessa noin l miljardi euroa. Veron 10 prosentin korotus lisäisi verotuloja noin 150 miljoonaa euroa. Matkustajatuonti lisääntyisi jonkin verran, mutta sen taso on niin alhainen, että se leikkaisi vain osan verotulojen kasvusta. Alkoholiveron 10 prosentin nousun arvioidaan laskevan viime vuoden kokonaiskulutuksen 10,6 litrasta 10,3 litraan sataprosenttista alkoholia asukasta kohden.