Suomessa tapahtuva prostituutio on pitkälle järjestäytynyttä. Prostituutioon liittyy myös muuta rikollisuutta, kuten ihmiskauppaa ja paritusta. Kyse on pääsääntöisesti ammattimaisesta paritustoiminnasta. Toiminnan ammattimaisuutta vahvistavat tiedot toimintaa varten järjestetystä puhelinoperaattoritoiminnasta ja rikollisjärjestöjen toiminnan tarkasti sovitusta alueellisesta jaosta Suomessa. Toiminnasta saadut rahalliset voitot ovat huomattavia.

Virolaiset, vironvenäläiset ja venäläiset johtavat rikollisuusauktoriteetit ovat onnistuneet likipitäen kokonaan poistamaan itsenäiset parittajat alan suomalaisilta markkinoilta. Tällä hetkellä alalla vaikuttaakin lukuisia suomalaisia, virolaisia, vironvenäläisiä ja venäläisiä parittajia, jotka on painostettu työskentelemään suoraan joko Viron tai Venäjän rikollisryhmittymien alaisuudessa. He ovatkin käytännössä renkien asemassa. Liikemiesmäisen toimintatavan omaksuneilla rikollisryhmittymien johtajilla on Suomessa eriasteisia parittajarenkejä. Osa heistä toimii päällikkötasolla maajohtajina, osa kenttätasolla esimerkiksi rahankerääjinä ja suojelumiehinä. Jälkimmäisiä kutsutaan alamaailman kielenkäytössä "torpedoiksi", jotka ovat erikoistuneet fyysistä voimaa eli kovaakin väkivaltaa vaativiin tehtäviin.

Viron ja Venäjän organisoitujen rikollisryhmittymien alaisuudessa työskentelevät suomalaiset parittajarengit ovat tärkeitä ammattimaisessa prostituutiossa, olivatpa he missä arvoasemassa tahansa. Suomalainen parittajarenki tuntee suomalaisen toiminta- ja viranomaiskulttuurin ja osaa toimia sen mukaisesti. Parittajarengin tehtävänä on huolehtia siitä, että lähialueilta tulleista prostituoiduista saadaan mahdollisimman suuri hyöty.

Ammattimaisesti toimivat paritusorganisaatiot ja parittajarengit ovat toiminnassaan erittäin raakoja. Paritusorganisaatiot saattavat rajoittaa alaisuudessaan toimivien ulkomaisten prostituoitujen liikkumisvapautta uhkailemalla, väkivallalla tai voimakeinoin, esim. lukitsemalla heitä huoneistoon tai takavarikoimalla passin.

Keskusrikospoliisin arvioiden mukaan pääkaupunkiseudulla toimii tällä hetkellä ainakin 500 ulkomaista prostituoitua. Suomessa vierailee saman arvion mukaan vuosittain noin 10 000—15 000 prostituoitua. He tulevat pääasiassa Virosta ja Venäjältä, nykyisin pieneltä osin myös Latviasta ja Liettuasta. Näiden lisäksi Suomessa toimii jonkin verran kotimaisia prostituoituja. Lähes kaikki Suomessa toimivat ja Suomeen saapuvat prostituoidut ovat naisia ostajien ollessa lähes poikkeuksetta miehiä. Miespuolisia prostituoituja toimii Suomessa varsin vähän.

Tällä hetkellä sovellettavissa olevat rangaistusasteikot ja poliisin käytettävissä olevat pakkokeinot eivät ole olleet kaikilta osin riittäviä paritusrikollisuuden torjunnassa. Oikeusministeriössä on istunut työryhmä, joka tullee esittämään seksipalvelujen oston kriminalisointia. Pelkkä oston kriminalisointi ei kuitenkaan tätä ongelmakenttää auta. On syytä tarttua ongelman takana vallitsevaan raakaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja kiristää paritusta koskevaa rangaistusasteikkoa. Tämänhetkisen rangaistusasteikon mukaan paritusrikoksesta vallitseva rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta. Ei ole oikein, että paritusrikoksesta voi selvitä pelkällä sakolla. Siksi lakialoitteessa lähdetäänkin siitä, että sakko poistetaan rangaistusmuodosta kokonaan ja maksimirangaistus nostettaisiin kuuteen vuoteen vankeutta.

Kansainvälisesti toimivat paritusorganisaatiot syyllistyvät yleensä myös muihin vakaviin rikoksiin. Toimintaan liittyy ihmiskauppaa, huumeita ja väkivaltaa. Jos seuraamuksia kiristetään, rikolliset harkitsevat entistä tarkemmin riskejä. Nyt riski kiinnijäämisestä ja vankeusrangaistuksesta on liian pieni. Sakkorangaistus ei tunnu nykyajan rikollisesta miltään.